1. Ja sinä ihmisen lapsi, ota sinulles tiilikivi, pane se etees,
ja piirusta sen päälle Jerusalemin kaupunki.
2. Ja lyö leiri sen ympärille, ja rakenna siihen aita, ja tee siihen valli,
ja aseta siihen sotaväki, ja pane sota-aseet sitä vastaan joka taholta.
3. Mutta ota etees rautapannu, ja anna sen olla rautaisen seinän edestä sinun
ja kaupungin välillä, ja aseta kasvos häntä vastaan, niinkuin piiritettävä,
ja piiritä se. Se olkoon Israelin huoneelle merkiksi.
4. Sinun pitää myös makaaman vasemmalla kyljelläs, ja Israelin huoneen pahat
teot paneman sen päälle. Niin monta päivää kuin sinä makaat sen päällä, niin
kauvan pitää sinun myös kantaman heidän pahoja tekojansa.
5. Mutta minä tahdon tehdä sinulle heidän pahain tekoinsa vuosikaudet päiviksi:
kolmeksisadaksi ja yhdeksäksikymmeneksi päiväksi; niin kauvan pitää sinun kantaman
Israelin huoneen pahoja töitä.
6. Ja kuin ne olet täyttänyt, sitte pitää sinun makaaman Juudan huoneen pahoja
töitä neljäkymmentä päivää; sillä minä annan sinulle tässä myös päivän joka
vuoden edestä.
7. Ja aseta kasvos ja paljas käsivartes ympäri piiritettyä Jerusalemia vastaan,
ja ennusta häntä vastoin.
8. Ja katso, minä panen nuorat sinun päälles, niin ettei sinun pidä saaman kääntää
itsiäs yhdeltä kyljeltä toiselle, siihenasti että sinä olet lopettanut piirittämises
päivät.
9. Niin ota nyt nisuja, rukiita ja ohria, papuja, herneitä ja kauroja, ja pane
ne yhteen astiaan, ja tee itselles siitä niin monta leipää kuin monta päivää
on, jotka sinun kyljelläs makaaman pitää, että sinulla olis siitä syömistä kolmeksisadaksi
ja yhdeksäksikymmeneksi päiväksi.
10. Niin että sinun ruokas, jonka sinun kunakin päivänä syömän pitää, pitää
painaman kaksikymmentä sikliä. Tämän sinun syömän pitää yhdestä päivästä niin
toiseen.
11. Vettä pitää sinun myös juoman määrällä, kuudennen osan hinniä; ja sen sinun
pitää juoman yhdestä päivästä niin toiseen.
12. Ohraisia leipiä piää sinun syömän, jotka sinun heidän silmäinsä edessä ihmisen
jäljellä kypsentämän pitää.
13. Ja Herra sanoi: ratki näin pitää Israelin lapset syömän saastaista leipäänsä
pakanain seassa, kuhunka minä heitä ajava olen.
14. Mutta minä sanoin: voi Herra, Herra, katso, minun sieluni ei ole koskaan
vielä saastutettu; sillä en ole minä ikänä, hamasta minun nuoruudestani tähän
asti, mitään raatoa taikka raadeltua syönyt, ja ei saastainen liha ole koskaan
suuhuni tullut.
15. Mutta hän sanoi minulle: katso, minä tahdon antaa sinulle karjan sontaa
ihmisen jäljen edestä, jolla sinun leipäs tekemän pitää.
16. Ja hän sanoi minulle: sinä ihmisen lapsi, katso, minä tahdon otaa pois leivän
aineen Jerusalemista, niin että heidän pitää leipää syömän painolla ja murheella,
ja juoman vettä määrällä ja surulla.
17. Että leipä ja vesi puuttuman pitää, ja yhden pitää sureman toisen kanssa,
ja nääntymän pahoissa teoissansa.