1. Ja hän sanoi minulle: sinä ihmisen lapsi, syö mitä sinun
edessäs on: syö tämä kirja, ja mene ja saarnaa Israelin huoneelle.
2. Niin minä avasin suuni, ja hän antoi sen kirjan minun syödäkseni,
3. Ja hän sanoi minulle: sinä ihmisen lapsi, sinun pitää tämän kirjan, jonka
minä annan sinulle, syömän ruumises ja täyttämän sillä vatsas. Niin minä söin
sen, ja se oli minun suussani niin makia kuin hunaja.
4. Ja hän sanoi minulle: sinä ihmisen lapsi, mene Israelin huoneesen ja saarnaa
heille minun sanani.
5. Sillä en minä sinua lähetä sen kansan tykö, jolla outo puhe ja vieras kieli
on, vaan Israelin huoneesen,
6. Ja en suuren kansan tykö, joilla outo puhe ja vieras kieli olis, joiden puhetta
et sinä ymmärrä. Ja jos minä vielä lähettäisin sinun niiden tykö, niin pitäis
heidän kuitenkin mielellänsä kuuleman sinua.
7. Mutta Israelin huone ei tahdo sinua kuulla, sillä ei he tahdo kuulla itse
minuakaan; sillä koko Israelin huonella on kova otsa ja paatunut sydän.
8. Mutta katso, kuitenkin olen minä tehnyt sinun kasvos lujaksi heidän kasvojansa
vastaan ja sinun otsas lujaksi heidän otsaansa vastaan.
9. Ja minä olen tehnyt sinun otas niin kovaksi kuin timantin, joka kovempi on
kuin kallio: älä pelkää heitä, älä myös hämmästy heidän edessänsä, ehkä he ovat
tottelematoin huone.
10. Ja hän sanoi minulle: sinä ihmisen lapsi, kaikki minun sanani, jotka minä
sanoin sinulle, ota sinun sydämees ja pane korviis.
11. Ja mene pois sinun kansas vankien tykö, ja saarnaa heille, ja sano heille:
näin sanoo Herra, Herra: jos he kuulevat sen, taikka katsovat ylön.
12. Ja henki otti minun ylös, ja minä kuulin jälissäni suuren humauksen äänen
(sanovan): siunattu olkoon Herran kunnia hänen siassansa!
13. Ja minä kuulin eläinten siipien äänen, jotka löivät toiseensa ja ratasten
jyrinän, jotka juuri niiden tykönä olivat, ja suuren humauksen äänen.
14. Niin henki nosti minut ylös, ja vei minut pois; ja minä menin pois, ja olin
suuresti hämmästynyt mutta Herran käsi piti minun vahvana.
15. Ja minä tulin vankien tykö Telabibiin, jotka asuivat Kebarin virran tykönä,
ja viivyin heidän tykönänsä, kussa he istuivat, ja olin siellä seitsemän päivää
hämmästyksissä heidän keskellänsä.
16. Ja kuin ne seitsemän päivää olivat kuluneet, tapahtui Herran sana minulle
ja sanoi:
17. Sinä ihmisen lapsi, minä olen pannut sinun Israelin huoneen vartiaksi; sinun
pitää kuuleman sanan minun suustani, ja varaaman heitä minun puolestani.
18. Kuin minä sanon jumalattomalle: sinun pitää totisesti kuoleman, ja et sinä
varaa häntä etkä sano hänelle sitä, että jumalatoin lakkais jumalattomasta menostansa
ja sais elää, niin pitää sen jumalattoman kuoleman synteinsä tähden; mutta hänen
verensä tahdon minä vaatia sinun kädestäs.
19. Mutta jos sinä varaat sitä jumalatointa, ja ei hän käänny jumalattomuudestansa
ja jumalattomasta tiestänsä, niin hänen pitää synteinsä tähden kuoleman; mutta
sinä olet sielus vapahtanut.
20. Ja kuin vanhurskas luopuu vanhurskaudestansa ja tekee pahaa, niin minä sallin
hänen loukata itsensä, ja hänen pitää kuoleman; sentähden, ettes ole häntä varannut,
pitää hänen synteinsä tähden kuoleman, ja hänen entistä vanhurskauttansa, jonka
hän tehnyt on, ei pidä muistettaman; mutta hänen verensä tahdon minä vaatia
sinun kädestäs.
21. Mutta jos sinä varaat vanhurskasta, ettei hän syntiä tekisi, ja ei hän myös
syntiä tee, niin pitää hänen totisesti elämän, että hän on neuvon ottanut; olet
sinä myös sielus vapahtanut.
22. Ja siellä tuli Herran käsi minun päälleni ja sanoi minulle: nouse ja mene
ulos kedolle, siellä tahdon minä puhua sinun kanssas.
23. Ja minä nousin ja menin ulos kedolle, ja katso, siellä seisoi Herran kunnia,
niinkuin se kunnia, jonka minä Kebarin virran tykönä ennen nähnyt olin; ja minä
lankesin maahan kasvoilleni,
24. Ja tulin virvoitetuksi hengessä, ja hän asetti minun jaloilleni, ja puhui
minun kanssani, ja sanoi minulle: mene ja sulje itses huoneeses.
25. Ja sinä ihmisen lapsi, katso, nuorat pitää pantaman sinun päälles, ja he
sitovat sinun niillä, ettei sinun pidä pääsemän heiltä.
26. Ja minä tahdon sinun kieles antaa tarttua suus lakeen, niin että sinun pitää
tuleman mykäksi, ja ei enään taitaman nuhdella heitä; sillä se on vastahakoinen
huone.
27. Mutta kuin minä puhun sinun kanssas, niin tahdon minä avata sinun suus,
että sinun heille sanoman pitää: näin sanoo Herra, Herra: joka kuulee, se kuulkaan,
ja joka hylkää, se hyljätkään; sillä se on tottelematoin huone.