1. Sitte tulivat Moabilaiset, Ammonilaiset ja heidän kanssansa
myös muita, paitsi Ammonilaisia, sotimaan Josaphatia vastaan.
2. Niin tultiin ja ilmoitettiin Josaphatille, sanoen: sinua vastaan tulee sangen
suuri sotajoukko Syriasta, tuolta puolelta meren; ja katso, he ovat HatsetsonTamarissa:
se on Engeddi.
3. Mutta Josaphat pelkäsi, ja asetti kasvonsa etsimään Herraa, ja antoi kuuluttaa
paaston koko Juudassa.
4. Ja Juuda tuli kokoon etsimään Herralta; tultiin myös kaikista Juudan kaupungeista
etsimään Herraa.
5. Ja Josaphat seisoi Juudan ja Jerusalemin seurakunnassa, Herran huoneessa,
uuden pihan edessä.
6. Ja hän sanoi: Herra meidän isäimme Jumala! etkös ole Jumala taivaissa, joka
hallitset kaikkein pakanain valtakunnissa? Ja sinun kädessäs on väki ja voima,
ja ei ole yhtään, joka voi olla sinua vastaan.
7. Etkös sinä, meidän Jumalamme, ole ajanut tämän maan asujamia kansas Israelin
edestä pois? ja olet sen antanut Abrahamin sinun ystäväs siemenelle ijankaikkisesti;
8. Niin että he ovat asuneet siinä, ja ovat rakentaneet sinun nimelles pyhän,
sanoen:
9. Kuin joku onnettomuus, rangaistusmiekka, rutto eli kallis aika meille tulee,
niin pitää meidän seisoman tässä huoneessa sinun edessäs (sillä sinun nimes
on tässä huoneessa) ja huutaman sinua tuskassamme, niin sinä kuulet ja autat.
10. Ja nyt katso, Ammonin lapset, Moab ja Seirin vuorelaiset, joidenka kautta
et sinä antanut Israelin lasten mennä, vaeltaissansa Egyptistä; vaan heidän
täytyi palata pois heidän tyköänsä, eikä hävittäneet heitä;
11. Ja katso, he kostavat sen meille; ja he tulevat meitä ajamaan perinnöstäs
pois, jonka meille perinnöksi antanut olet.
12. Meidän Jumalamme! etkös heitä tuomitse? Sillä ei ole meillä yhtään voimaa
tätä suurta joukkoa vastaan, joka tulee meitä vastaan: emme tiedä, mitä me teemme,
vaan meidän silmämme katselevat sinun puolees.
13. Ja kaikki Juuda seisoi Herran edessä, lapsinensa, vaimoinensa ja poikinensa.
14. Ja Jehasielin Sakarian pojan, Benajan pojan, Jehielin pojan, Mattanjan pojan
päälle, Leviläisen Asaphin lapsista, tuli Herran henki seurakunnan keskellä,
15. Ja sanoi: kuulkaat, koko Juuda ja Jerusalemin asuvaiset, ja kuningas Josaphat!
Näin sanoo Herra teille: älkäät peljätkö, älkäät vavisko tätä suurta joukkoa,
sillä te ette sodi, vaan Jumala.
16. Huomenna pitää teidän menemän alas heidän tykönsä, ja katso, he menevät
ylös Zitsin paltaan, ja te löydätte heidät ojan lopulla kohdastansa Jeruelin
korven edessä.
17. Ei teidän pidä sotiman tässä asiassa, ainoastansa käykäät edes, seisokaat
ja katsokaat Herran autuutta, joka on teidän kanssanne: Juuda ja Jerusalem,
älkäät peljätkö ja älkäät hämmästykö, menkäät huomenna ulos heitä vastaan, Herra
on teidän kanssanne.
18. Silloin kumarsi Josaphat kasvoillensa maahan; ja kaikki Juuda ja Jerusalemin
asuvaiset lankesivat Herran eteen ja rukoilivat Herraa.
19. Ja Leviläiset Kahatilaisten lapsista ja Korhilaisten lapsista nousivat kiittämään
Herraa Israelin Jumalaa kovalla äänellä korkeuteen päin.
20. Ja he nousivat varhain huomeneltain ja menivät Tekoan korpeen. Ja heidän
lähteissänsä seisoi Josaphat ja sanoi: kuulkaat minua, Juuda ja Jerusalemin
asujamet, uskokaat Herran teidän Jumalanne päälle, niin te olette hyvässä turvassa,
ja uskokaat hänen prophetansa, niin te menestytte.
21. Ja hän keskusteli kansan kanssa, ja asetti veisaajat Herralle, kiittämään
pyhässä kaunistuksessa, mennessä hankitun sotaväen edellä, jotka sanoivat: kiittäkäät
Herraa, sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.
22. Ja sittekuin he rupesivat kiittämään ja ylistämään, antoi Herra väijyjät
tulla Ammonin, Moabin ja Seirin vuorelaisten päälle, jotka Juudaa vastaan tulleet
olivat; ja he löivät heidät.
23. Niin nousivat Ammonin ja Moabin lapset Seirin vuoren asuvia vastaan, tappamaan
ja hävittämään heitä. Ja sittekuin he olivat lopettaneet Seirin asuvaiset, autti
kukin lähimmäistänsä toinen toistansa tappamaan.
24. Mutta kuin Juuda tuli Mitspaan, joka on korven tykönä, käänsivät he heitänsä
joukkoa päin, ja katso, silloin makasivat kuolleet ruumiit maassa, niin ettei
yksikään heistä ollut päässyt.
25. Ja Josaphat tuli väkinensä jakamaan heidän saalistansa, ja he löysivät siellä
ruumisten seassa tavaraa ja kallista kalua, ja he ottivat heiltä niin paljon,
ettei he voineet kantaa; ja he ottivat siitä saaliista kolme päivää; sillä sitä
oli sangen paljo.
26. Neljäntenä päivänä tulivat he kokoon Kiitoslaaksoon, sillä siinä he kiittivät
Herraa; siitä kutsutaan se paikka Kiitoslaaksoksi tähän päivään asti.
27. Ja kaikki Juuda ja Jerusalem palasivat takaperin, ja Josaphat kaikkein ensin,
niin että he menivät ilolla Jerusalemiin; sillä Herra oli antanut heille ilon
heidän vihollisistansa.
28. Ja he menivät Jerusalemiin psaltareilla, harpuilla ja basunilla, Herran
huoneesen.
29. Ja Jumalan pelko tuli kaikkein valtakuntain päälle maalla, sittekuin he
kuulivat Herran sotineen Israelin vihollisia vastaan.
30. Ja niin Josaphatin valtakunta oli levossa; ja Jumala antoi hänelle levon
ympäristöllänsä.
31. Ja Josaphat hallitsi Juudaa, ja oli viiden ajastaikainen neljättäkymmentä
tullessansa kuninkaaksi ja hallitsi Jerusalemissa viisikolmattakymmentä ajastaikaa;
hänen äitinsä nimi oli Asuba Silhin tytär.
32. Ja hän vaelsi isänsä Asan teillä ja ei siitä horjahtanut, ja teki sitä mikä
Herralle otollinen oli;
33. Paitsi ettei korkeudet tulleet otetuiksi pois; sillä ettei kansa vielä asettanut
sydäntänsä Herran isänsä Jumalan tykö.
34. Mitä enempi Josaphatin töistä sanomista on, sekä ensimäisistä että viimeisistä:
katso, ne ovat kirjoitetut Jehun Hananin pojan teoissa, jotka hän oli kirjoittanut
Israelin kuningasten kirjaan.
35. Senjälkeen yhdisti Josaphat Juudan kuningas itsensä Ahasian Israelin kuninkaan
kanssa, joka oli jumalatoin menoissansa.
36. Ja hän suostui hänen kanssansa haaksia tekemään, vaeltaaksensa Tarsikseen.
Ja he tekivät haaksia EtseonGeberissä.
37. Mutta Elieser Dodavan poika Maresasta ennusti Josaphatia vastaan ja sanoi:
ettäs olet suostunut Ahasiaan, on Herra särkenyt sinun työs; ja haahdet menivät
rikki, ja ei he saaneet enää Tarsikseen kulkea.