1. Ja tapahtui sitte, että Absalom antoi valmistaa itsellensä
vaunut ja hevoset, ja viisikymmentä miestä, jotka olivat hänen edelläjuoksiansa.
2. Ja Absalom nousi varhain huomeneltain ja seisoi porttitien vieressä, ja kuin
jollakin oli asiaa tulla kuninkaan tykö oikeuden eteen, kutsui Absalom sen tykönsä
ja sanoi: sinun palvelias on yhdestä Israelin sukukunnista,
3. Niin Absalom sanoi hänelle: katso, sinun asias on oikia ja selkiä; mutta
ei ole yksikään siellä kuninkaalta asetettu, joka sinua kuulis.
4. Ja Absalom sanoi: kuka minun asettais tuomariksi maalla, että jokainen tulis
minun tyköni jolla jotain asiaa ja kaipaamista on, auttaakseni häntä oikeuteen?
5. Ja kuin joku tuli hänen tykönsä kumartamaan häntä, ojensi hän kätensä ja
tarttui häneen, ja antoi hänen suuta.
6. Niin teki Absalom kaikelle Israelille, kuin he tulivat oikeuden eteen kuninkaan
tykö; ja niin varasti Absalom Israelin miesten sydämet.
7. Ja tapahtui neljänkymmenen ajastajan perästä, että Absalom sanoi kuninkaalle:
minä menisin ja täyttäisin lupaukseni, jonka minä lupasin Herralle Hebronissa.
8. Sillä silloin kuin minä asuin Gessurissa Syriassa, lupasi sinun palvelias
lupauksen ja sanoi: kuin Herra tuo minun kerran Jerusalemiin jälleen, palvelen
minä Herraa.
9. Kuningas sanoi hänelle: mene rauhassa! Ja hän nousi ja meni Hebroniin.
10. Mutta Absalom oli lähettänyt vakoojat kaikkiin Israelin sukukuntiin, ja
käski sanoa: kuin saatte kuulla torven äänen, niin sanokaat: Absalom on kuningas
Hebronissa.
11. Mutta Absalomin kanssa meni kaksisataa miestä Jerusalemista, jotka olivat
kutsutut; mutta ne menivät yksinkertaisuudessansa, eikä mitään asiasta tietäneet.
12. Ja Absalom lähetti myös Ahitophelin Gilonilaisen, Davidin neuvonantajan,
perään hänen kaupungistansa Gilosta, kuin hän uhria uhrasi; niin tehtiin juuri
vahva liitto, ja paljo kansaa lisääntyi ja eneni Absalomin tykö.
13. Ja yksi tuli ja ilmoitti sen Davidille, ja sanoi: Israelin miesten sydän
on kääntynyt Absalomin jälkeen.
14. Ja David sanoi kaikille palvelioillensa, jotka hänen kanssansa Jerusalemissa
olivat: nouskaamme ja paetkaamme, sillä muutoin ei pääse yksikään meistä Absalomin
edestä! rientäkäät menemään, ettei hän äkisti karkaisi meidän päällemme, ja
ottaisi meitä kiinni, ja vahingoitsisi meitä ja löisi kaupunkia miekalla.
15. Kuninkaan palveliat sanoivat kuninkaalle: mitä meidän herramme kuningas
valitsee, katso tässä me palvelias olemme.
16. Ja kuningas kävi jalkaisin ulos kaiken huoneensa kanssa; mutta hän jätti
kymmenen jalkavaimoa huoneita vartioitsemaan.
17. Ja kuin kuningas ja kaikki kansa olivat jalkaisin käyneet ulos, seisoivat
he kaukana huoneista.
18. Ja kaikki hänen palveliansa kävivät hänen tykönänsä, sitälikin myös kaikki
Kretit ja Pletit; ja kaikki Gatilaiset kuusisataa miestä, jotka jalkaisin olivat
tulleet Gatista, kävivät kuninkaan edellä.
19. Ja kuningas sanoi Ittaille Gatilaiselle: miksi sinä myös tulet meidän kanssamme?
Palaja ja ole kuninkaan tykönä; sillä sinä olet muukalainen, ja olet tänne tullut
sinun sialtas.
20. Sillä eilen sinä tulit, ja minun pitäis tänäpänä antaman sinun käydä meidän
kanssamme; mutta minä menen, kuhunka minä menen: palaja sinä ja vie sinun veljes
myötäs. Sinun kanssas tapahtukoon armo ja vakuus!
21. Ittai vastasi kuningasta ja sanoi: niin totta kuin Herra elää, ja niin totta
kuin minun herrani kuningas elää, kussa ikänä herrani kuningas on, olisi se
kuolemassa eli elämässä, siellä pitää myös sinun palvelias oleman.
22. David sanoi Ittaille: tule ja käy meidän kanssamme. Ja niin kävi Ittai Gatilainen,
ja kaikki hänen miehensä, ja kaikki lapset jotka hänen kanssansa olivat.
23. Ja kaikki maakunta itki suurella äänellä, ja kaikki väki meni kanssa. Ja
kuningas kävi Kidronin ojan ylitse, ja kaikki kansa kävi edellä korven tietä.
24. Ja katso, Zadok myös oli siellä ja kaikki Leviläiset, jotka hänen kanssansa
olivat, ja he kantoivat Jumalan liitonarkin, ja panivat ylös Jumalan arkin.
Ja Abjatar meni ylös, siihenasti kuin kaikki väki tuli kaupungista.
25. Niin sanoi kuningas Zadokille: kanna Jumalan arkki kaupunkiin jälleen: jos
minä löydän armon Herran edessä, niin hän tuo minun jälleen ja antaa minun nähdä
hänen ja hänen majansa.
26. Mutta jos hän niin sanoo: et sinä ole minulle otollinen! katso, tässä minä
olen: hän tehköön minulle, mitä hän tahtoo!
27. Ja kuningas sanoi papille Zadokille: sinä näkiä, palaja rauhassa kaupunkiin,
ja molemmat teidän poikanne teidänkanssanne, Ahimaats sinun poikas ja Jonatan
AbJatarin poika.
28. Katso, minä odotan tasaisella kedolla korvessa siihenasti kuin teiltä sana
tulee, tekemään minulle tiettäväksi.
29. Niin Zadok ja AbJatar kantoivat Jumalan arkin Jerusalemiin, ja olivat siellä.
30. Mutta David meni ylös öljymäen paltaa myöten ja itki käydessänsä, ja hänen
päänsä oli peitetty, ja kävi kengittä; niin myös kaikki kansa, jotka hänen kanssansa
olivat, peittivät päänsä, ja käyden astuivat ylös ja itkivät.
31. Ja kuin Davidille ilmoitettiin Ahitophelin olevan liitossa Absalomin kanssa,
sanoi hän: Herra, tee Ahitophelin neuvo tyhmyydeksi!
32. Ja kuin David tuli kukkulalle, kussa Jumalaa rukoiltiin, katso, Husai Arkilainen
kohtasi häntä reväistyllä hameella, ja multaa hänen päänsä päällä.
33. Ja David sanoi: jos seuraat minua, niin sinä olet minulle kuormaksi.
34. Mutta jos palajat kaupunkiin ja sanot AbsalomilIe: minä olen sinun palvelias,
kuningas, joka ennen isääs olen kauvan palvellut, ja tahdon olla nyt sinun palvelias:
ja näin sinä minulle teet Ahitophelin neuvon tyhjäksi.
35. Eikö Zadok ja AbJatar papit ole sinun kanssas? Ja kaikki, mitäs kuulet kuninkaan
huoneessa, ilmoita papeille Zadokille ja AbJatarille.
36. Katso, heidän kaksi poikaansa ovat siellä heidän kanssansa, Ahimaats Zadokin
poika ja Jonatan AbJatarin poika: niiden kanssa te saatte lähettää minulle,
mitä te kuulette.
37. Niin Husai Davidin ystävä meni kaupunkiin ja Absalom tuli Jerusalemiin.