1. Ja kuin Joab ZeruJan poika ymmärsi kuninkaan sydämen olevan
Absalomia vastaan;
2. Niin Joab lähetti Tekoaan ja antoi tuoda sieltä toimellisen vaimon, ja sanoi
hänelle: teeskele nyt sinus murheelliseksi, ja pue murhevaatteet päälles, ja
älä voitele sinuas öljyllä; vaan ole niinkuin joku vaimo, joka jo kauvan aikaa
on murehtinut kuollutta;
3. Ja mene kuninkaan tykö ja puhu näin ja näin hänen kanssansa. Ja Joab pani
sanat hänen suuhunsa.
4. Ja kuin Tekoan vaimo tahtoi puhua kuninkaan kanssa, lankesi hän maahan kasvoillensa,
kumarsi ja sanoi: auta minua! kuningas.
5. Kuningas sanoi hänelle: mikä sinun on? Hän sanoi: minä olen tosin leskivaimo,
ja minun mieheni on kuollut,
6. Ja sinun piiallas oli kaksi poikaa: ne riitelivät keskenänsä kedolla, ja
ettei siellä ollut joka heidät eroitti, niin löi toinen toisensa ja tappoi hänen.
7. Ja katso, nyt nousee koko sukukunta piikaas vastaan ja sanoo: anna tänne
se, joka veljensä tappoi, tapettavaksi hänen veljensä sielun edestä, jonka hän
tappanut on, ja tehtäväksi perinnöttömäksi. Ja he tahtovat sammuttaa minun kipinäni,
joka vielä jäljellä on, ettei minun miehelläni ensinkään nimeä pitäisi hänen
jälkeensä oleman maan päällä.
8. Kuningas sanoi vaimolle: mene kotias, ja minä käsken sinun puolestas.
9. Ja Tekoan vaimo sanoi kuninkaalle: minun herrani kuningas, se pahateko olkoon
minun päälläni ja minun isäni huoneen päällä; mutta kuningas ja hänen istuimensa
olkoon viatoin.
10. Kuningas sanoi: joka sinua vastaan puhuu, tuo häntä minun tyköni: ei hänen
pidä enää rupeeman sinuun.
11. Hän sanoi: ajatelkaan nyt kuningas Herransa Jumalansa päälle, ettei verenkostajia
ylen monta olisi kadottamaan, ja ettei minun poikani surmattaisi. Hän sanoi:
niin totta kuin Herra elää, ei pidä hiuskarvakaan lankeeman pojastas maan päälle.
12. Ja vaimo sanoi: anna nyt sinun piikas sanoa jotakin herralleni kuninkaalle!
Hän sanoi: sano.
13. Vaimo sanoi: miksi sinulla on senkaltainen ajatus Jumalan kansaa vastaan?
että kuningas senkaltaisia sanoja puhunut on, niinkuin hän tekis itsensä vialliseksi,
ettei kuningas anna tuoda kulkiaansa jälleen:
14. Sillä me tosin kuolemme ja juoksemme niinkuin vesi maahan, jota ei pidätetä:
Ja ei Jumalakaan henkeä ota pois, vaan ajattelee kaiketi, ettei kulkia häneltä
syöstäisi ulos.
15. Niin olen minä nyt tullut puhumaan senkaltaisia herralleni kuninkaalle;
sillä kansa on peljättänyt minua, ja piikas ajatteli: minä puhun kuninkaan kanssa,
kuka tietää, että hän tekee piikansa sanan jälkeen.
16. Sillä kuningas kuulee piikaansa ja auttaa niiden kädestä, jotka minua ja
minun poikaani yhtä haavaa Jumalan perimisestä eroittaa tahtovat.
17. Ja piikas ajatteli: herrani kuninkaan sanat ovat minulle lohdutukseksi;
sillä herrani kuninkaani on niinkuin Jumalan enkeli, ja kuultelee hyvän ja pahan;
sentähden myös Herra sinun Jumalas on sinun kanssas.
18. Kuningas vastasi ja sanoi vaimolle: älä siis salaa minulta sitä, mitä minä
kysyn sinulta. Vaimo sanoi: herrani kuningas puhukaan.
19. Kuningas sanoi: eikö Joabin käsi ole sinun kanssas kaikissa päissä? Vaimo
vastasi ja sanoi: niin totta kuin sinun sielus elää, minun herrani kuningas,
ei ole yhtäkään oikialla eli vasemmalla kädellä, paitsi sitä kuin minun herrani
kuningas sanonut on; sillä sinun palvelias Joab on minun käskenyt ja on kaikki
nämät sanat piikas suuhun pannut.
20. Että minä niin kääntäisin tämän asian, sen on sinun palvelias Joab tehnyt:
mutta minun herrani on toimellinen niinkuin Jumalan enkeli, ja ymmärtää kaikki
kappaleet maan päällä.
21. Silloin sanoi kuningas Joabille: katso, minä olen sen tehnyt: mene ja tuo
nuorukainen Absalom jälleen.
22. Silloin lankesi Joab kasvoillensa maahan, kumarsi ja kiitti kuningasta,
ja sanoi: tänäpänä ymmärtää palvelias minun löytäneeksi armon sinun edessäs,
minun herrani kuningas; sillä kuningas tekee, mitä hänen palveliansa sanoo.
23. Niin nousi Joab ja meni Gessuriin, ja toi Absalomin Jerusalemiin.
24. Mutta kuningas sanoi: anna hänen poiketa huoneesensa ja ei nähdä minun kasvojani.
Niin Absalom poikkesi huoneesensa ja ei nähnyt kuninkaan kasvoja.
25. Ja koko Israelissa ei ollut yksikään mies niin kaunis kuin Absalom, ja niin
suuresti ylistettävä; hamasta hänen kantapäästänsä niin päänlakeen asti ei ollut
yhtäkään virhettä hänessä.
26. Ja kuin hänen päänsä kerittiin (se tapahtui vihdoin joka vuosi, sillä se
oli hänelle ylen raskas, niin että hänen piti sen keritsemän), niin painoivat
hänen hiuksensa kaksisataa sikliä kuninkaan painon jälkeen.
27. Ja Absalomille syntyi kolme poikaa ja yksi tytär, se kutsuttiin Tamar; ja
hän oli kaunis vaimo näöstä.
28. Ja niin oli Absalom kaksi ajastaikaa Jerusalemissa, ettei hän kuninkaan
kasvoja nähnyt.
29. Ja Absalom lähetti Joabin perään, lähettääksensä häntä kuninkaan tykö: ja
ei hän tahtonut tulla hänen tykönsä. Hän lähetti toisen kerran, vaan ei hän
tahtonut tulla.
30. Silloin sanoi hän palvelioillensa: katsokaat sitä Joabin pellon kappaletta
minun sarkani vieressä, ja hänellä on siinä ohraa: menkäät ja pistäkäät tuli
siihen; niin pistivät Absalomin palveliat tulen siihen.
31. Silloin nousi Joab ja tuli Absalomin huoneesen, ja sanoi hänelle: miksi
palvelias ovat pistäneet tulen minun sarkaani?
32. Absalom sanoi Joabille: katso, minä lähetin sinun perääs ja annoin sanoa
sinulle: tule minun tyköni, lähettääkseni sinua kuninkaan tykö, ja antaakseni
sanoa: miksi minä tulin Gessurista? Se olis minulle parempi, että minä vielä
siellä olisin. Niin anna minun nähdä kuninkaan kasvot: jos myös joku pahateko
on minussa, niin tappakoon minun.
33. Ja Joab meni kuninkaan tykö ja sanoi sen hänelle, ja hän kutsui Absalomin
kuninkaan tykö. Ja hän kumarsi kuninkaan eteen maahan kasvoillensa, ja kuningas
antoi suuta Absalomille.