Tämä on otettava uskoen vastaan, mikään teko, laki tai ansio ei tee siitä osalliseksi. Siksi on selvää ja varmaa, että yksin tämä usko tekee meistä vanhurskaita, niin kuin pyhä Paavali sanoo (Room. 3:28): "Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja." "Hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen." (Room. 3:26)
Tästä opinkohdasta ei voi yhtään väistyä tai antaa periksi, vaikka taivas, maa ja kaikki muu katoavainen sortuisivat. Sillä "ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman", sanoo pyhä Pietari (Ap.t. 4:12). "Ja hänen haavainsa kautta me olemme parannetut" (Jes. 53:5). Tähän opinkohtaan perustuu koko oppimme ja elämämme, jolla me vastustamme paavia, Perkelettä ja maailmaa. Tästä meidän siis on oltava täysin varmoja, ilman mitään epäilystä. Muutoin on kaikki menetetty, ja paavi, Perkele ja kaikki vastustajamme ovat oikeassa ja voittavat meidät.
Jos olisi olemassa järkeviä paavilaisia, heidän kanssaan voisi ystävällisesti keskustella tähän tapaan: Miksi he pitävät niin tiukasti kiinni messustaan?
1) Sehän on pelkkä ihmisten keksintö, joka ei perustu Jumalan käskyyn. Kaikki ihmisten keksinnöt me voimme jättää sikseen, kuten Kristus sanoo (Matt. 15:9): "Turhaan he palvelevat minua noudattaen ihmisten käskyjä."
2) Se on tarpeeton, ja siksi siitä voi luopua syntiin tai vaaraan joutumatta.
3) Sakramentin voi Kristuksen asetuksen mukaan nauttia paljon paremmalla tavalla, joka koituu autuudeksi. Minkä vuoksi koko maailma pitäisi ajaa hätään ja surkeuteen tarpeettoman, keksityn asian takia, kun kerran ehtoollisen voi viettää toisellakin tavalla, joka koituu autuudeksi?
Saarnattakoon julkisesti, että ihmisistä peräisin oleva messu voidaan syntiä tekemättä jättää pois. Ketään ei sen hylkäämisestä tuomita kadotukseen, vaan ilman sitä voidaan pelastua paljon paremmalla tavalla. Eiköhän moinen messu sitten itsestään jää syrjään, ei vain tylsämielisten tomppeleiden tajunnasta vaan myös hurskaiden, järkevien ja jumalaapelkääväisten kristittyjen sydämestä? Niin käy, kun he kuulevat, että se on vaarallinen keksintö, joka ei perustu Jumalan sanaan eikä tahtoon.
4) Koska messujen ostamisesta ja myymisestä on koko maailmassa johtunut epälukuisia sanomattoman kauheita väärinkäytöksiä, niistä olisi syytä luopua jo väärinkäytösten välttämiseksi, vaikka messussa sinänsä olisikin jotain hyödyllistä ja hyvää. Paljon suuremmalla syyllä niistä on luovuttava mainittujen väärinkäytösten lopulliseksi torjumiseksi, kun messu itsekin on täysin tarpeeton, hyödytön ja vaarallinen ja kun kaikki on meille muutoinkin tarjona paljon tarpeellisemmalla, hyödyllisemmällä ja varmemmalla tavalla.
5) Messun kaava 5 ja kaikki selitysteokset osoittavat, että se pakostakin on yksinomaan ihmisten, jopa roistojenkin tekoa, jolla yksi yrittää sovittaa itseään ja muita Jumalan kanssa sekä hankkia ja ansaita syntien anteeksiantamusta ja armoa. Näinhän siitä ajatellaan, kun sitä parhain päin selitetään - mitä tarkoitusta sillä muuten olisikaan? Juuri siksi se on tuomittava ja hylättävä. Se on nimittäin räikeässä ristiriidassa pääopinkohdan kanssa, jossa sanotaan, että meidän syntimme kantaa Jumalan Karitsa ja Poika, ei joku messuntoimittaja, oli hän sitten kelvoton tai hurskas.
Jos joku asiaa kaunistellakseen sanoo, että hän hartaudekseen yksin nauttii ehtoollisen, hän ei ole tosissaan. Mikäli hän todella haluaa ehtoollisen, hän saa sen varmalla ja parhaalla tavalla Kristuksen asetuksen mukaan vietetystä sakramentista. Ehtoollisen viettäminen yksikseen on ihmisten päähänpisto, epävarma, tarpeeton, jopa kielletty. Ei sellainen messupappi tiedä, mitä tekee, kun hän ilman Jumalan sanaa noudattaa ihmisten harhaanjohtavaa päähänpistoa ja keksintöä. Vaikka asiat muutoin olisivat kohdallaan, ei silti ole oikein, että joku tahtoo käyttää seurakunnan yhteistä sakramenttia yksityiseksi hartaudekseen ja siten ilman Jumalan sanaa ja ulkopuolella seurakunnan yhteyden väärinkäyttää sitä oman mielensä mukaan. Tästä messuartiklasta tulee kirkolliskokouksen pääkysymys. Vaikka paavilaiset antaisivat meille jokikisessä kohdassa periksi, tässä he eivät ikinä voi antaa periksi. Campeggio sanoi Augsburgissa, 6 että hänet saisi ennen repiä kappaleiksi kuin hän luopuisi messusta. Jumalan avulla minä puolestani annan polttaa itseni tuhkaksi ennen kuin asetan messupapin puuhineen - oli hän sitten hyvä tai paha - Herrani ja Vapahtajani Jeesuksen Kristuksen rinnalle tai häntä ylemmäksi. Näin ollen me olemme ja pysymme iankaikkisesti erossa toisistamme ja toistemme vastustajina. Kyllä he sen tajuavat: missä messu-uhri kaatuu, siellä paavinvalta sortuu. Ennen kuin he siihen suostuvat, he surmaavat meidät kaikki jos voivat.
Kaiken edellä sanotun lisäksi on tuo lohikäärmeen pyrstö, messu, synnyttänyt ison joukon syöpäläisiä ja kaikenkarvaista epäjumalanpalvelusta.
Ensiksi kiirastulen. He ovat rynnänneet kiirastuleen mukanaan sielumessut ja yöpalvelukset, kuoleman jälkeen vietettävät seitsemännen, kolmannenkymmenennen päivän ja vuosipäivän messut. Edelleen mikkelinpäivän jälkeisen viikon ja kaikkien sielujen päivän 7 messut ja sielusaunat. 8 Näin messuja toimitetaan lähes yksinomaan kuolleiden hyväksi, kun taas ehtoollisen sakramentin Kristus on asettanut ainoastaan eläviä ihmisiä varten. Kiirastulioppi kaikkine loistavine ja tuottoisine jumalanpalvelusmenoineen on tajuttava pelkäksi Perkeleen petokseksi. Se nimittäin on ristiriidassa myös pääopinkohdan kanssa, sen että sielujen apu on yksin Kristus, eivät ihmisten teot. Sitä paitsi meille ei ole annettu mitään käskyä avunantamisesta kuolleille. Jo senkin takia asiasta voisi luopua, vaikka se ei olisikaan erehdystä ja epäjumalanpalvelusta.
Paavilaiset vetoavat tässä Augustinukseen ja joihinkin isiin, jotka kuuluvat kirjoittaneen kiirastulesta. He luulevat, että me emme huomaa, kuinka he noita lauseita vääristelevät. Pyhä Augustinus ei kirjoita, että kiirastuli on olemassa, eikä mikään raamatunkohta pakota häntä sellaista väittämään. Augustinus jättää asian avoimeksi ja sanoo ainoastaan että hänen äitinsä pyysi muistamaan itseään alttarin tai sakramentin äärellä. 9 Kaikki sellainen on ollut vain yksityishenkilöiden ajatusta, mikä ei riitä uskonkohdan perustukseksi - uskon sisältö tulee yksin Jumalalta. Mutta meidän paavilaisemme käyttävät sellaista ihmissanaa pakottaakseen toisia uskomaan heidän törkeisiin, herjaaviin, kirottuihin markkinoihinsa, joilla kaupitellaan sielumessuja ja kiirastuleen vaikuttavia uhreja. Siihen he eivät kyllä vähään aikaa löydä todisteita Augustinukselta. Jos he ensin tekevät lopun kiirastulimessumarkkinoista, joista pyhä Augustinus ei ole untakaan nähnyt, sitten voimme käydä heidän kanssaan keskusteluun kysymyksestä, voidaanko suvaita Raamattuun perustumatonta pyhää Augustinuksen sanaa ja sen perusteella muistella vainajia ehtoollisenvieton yhteydessä. Pyhien isien esimerkistä tai sanasta ei voi tehdä uskonkappaletta. Muutoin olisi laadittava uskonkohtia myös heidän ruuistaan, vaatteistaan ja asunnoistaan - pyhäinjäännöksistä on jo tehtykin. Vain Jumalan sana kelpaa uskonkohdan perustaksi, ei mikään muu, ei edes enkeli.
Toiseksi on tästä väärästä opista ollut seurauksena, että pahat henget ovat kurillaan ilmestyneet ihmissieluina ja sanomattoman petollisesti juonitellen vaatineet messuja, yöpalveluksia, pyhiinvaelluksia ja almuja. Tuota koiruutta me kaikki olemme pakosta pitäneet uskonkappaleena, ja sen mukaan meidän on täytynyt elää. Paavi on sen vahvistanut samoin kuin messun ja kaikki muut iljetykset. Tässäkään emme voi väistyä emmekä perääntyä.
Kolmanneksi tulevat pyhiinvaellukset. Niidenkin tavoitteena olivat messut, syntien anteeksiantamus ja Jumalan armo, sillä kaikki riippui messusta. Aivan varmaa on, että semmoiset pyhiinvaellukset eivät perustu Jumalan sanaan eivätkä käskyyn ja ovat siis hyödyttömiä, koska me syntiin ja vaaraan joutumatta voimme niiden asemesta tehdä jotakin parempaa. Miksi laiminlyödään omaa seurakuntaa, Jumalan sanaa sekä vaimoa ja lapsia, jotka ovat meille tarpeelliset ja joista meille on Jumalan käsky? Miksi riennetään tarpeettomille, epävarmoille, turmiollisille Perkeleen virvatulille? Vain siksi, että Perkele on riivannut paavin sitä touhua kehumaan ja vahvistamaan, jotta ihmiset laumoittain luopuisivat Kristuksesta, ihastuisivat omiin tekoihinsa ja, mikä katkerinta, päätyisivät epäjumalanpalvelijoiksi. Paitsi että koko puuha on tarpeeton, vailla käskyä, ohjetta ja varmuutta, se on lisäksi turmiollinen. Tässäkään ei voida yhtään väistyä eikä antaa periksi. Huolehdittakoon siitä, että saarnoissa osoitetaan pyhiinvaellukset tarpeettomiksi ja vielä vaarallisiksikin; sittenpähän nähdään, kuinka pyhiinvaellusten käy.
Neljänneksi veljeskunnat. Luostarit, kapitulisäätiöt ja alttaripapisto ovat suorastaan kirjallisin kauppasopimuksin sitoutuneet luovuttamaan kaikki messut ja hyvät työt sekä elävien että kuolleiden yhteiseksi hyväksi. 10 Tämä kaikki ei ole vain ihmisten päähänpistoa, Jumalan sanaan perustumatonta, täysin tarpeetonta ja vailla käskyä, vaan mikä pahinta, se on myös vastoin enimmäistä, lunastuksesta puhuvaa opinkohtaa. Siksi sitä ei mitenkään ole suvaittava.
Viidenneksi pyhäinjäännökset. Niihin liittyy niin runsaasti ilmeistä petosta ja huijausta - koiran ja hevosen luita - että ne jo sellaisen, Perkeleen huviksi koituvan koiruuden vuoksi olisi aikoja sitten pitänyt tuomita, vaikka niissä olisi jotain hyvääkin. Mutta ne eivät perustu Jumalan sanaan, niistä meillä ei ole käskyä ei ohjetta, ne ovat täysin tarpeettomia ja hyödyttömiä. Pahinta on kuitenkin, että niiden kunnioittamisen on luultu hyvänä tekona ja jumalanpalveluksena olevan aneiden katteena ja vaikuttavan syntien anteeksiantamukseen, aivan kuten messunkin.
Kuudenneksi tähän kuuluu tuo armas ane, jota annetaan sekä eläville että kuolleille - maksusta tietenkin - ja jossa tuo kurja Juudas eli paavi myy Kristuksen ansiota samoin kuin kaikkien pyhien ja koko kirkon ylimääräisiä ansioitakin, mikä on aivan sietämätöntä. Se ei ainoastaan ole Jumalan sanaan perustumatonta, tarpeetonta ja vailla käskyä, vaan se on ristiriidassa ensimmäisen opinkohdan kanssa. Kristuksen ansiota ei osteta töillämme tai rahoillamme, vaan se saadaan uskon kautta, armosta, ilman rahaa tai ansiota. Sitä ei välitä meille paavin valta vaan saarna eli Jumalan sana.
Kyllähän enkelit rukoilevat taivaassa meidän puolestamme, niin kuin Kristus itsekin, ja niin tekevät myös pyhät maan päällä ja kukaties taivaassakin. Siitä ei kuitenkaan seuraa, että meidän tulisi paavilaisten opetusta ja esimerkkiä noudattaen huutaa avuksi ja palvoa enkeleitä ja pyhiä, paastota, viettää juhlia, pitää messuja, uhrata, perustaa kirkkoja, alttareita ja jumalanpalvelusmenoja heidän kunniakseen, palvella heitä jollakin muulla tavalla, pitää heitä auttajina hädässä ja uskoa, että he kukin ovat erikoistuneet jonkin tietyn avun antamiseen. Kaikki tämä on epäjumalanpalvelusta, sillä sellainen kunnia kuuluu yksin Jumalalle. Kristittynä ja pyhänä täällä maan päällä sinä voit rukoilla puolestani, et vain yhdenlaisessa vaan kaikkinaisessa hädässä. Mutta siitä ei seuraa, että minun tulisi sinua palvoa ja huutaa avuksi tai sinun kunniaksesi viettää juhlia, paastota, uhrata ja pitää messuja ja autuaaksi tullakseni uskoa sinuun. Muutoin voin kyllä kunnioittaa, rakastaa ja kiittää sinua Kristuksessa. Jos nyt lakataan kunnioittamasta enkeleitä ja pyhiä vainajia kuin epäjumalia, muu kunnioittaminen on vaaratonta ja unohtuukin pian. Niin pian kuin ei enää ole toivoa ruumiillisesta ja hengellisestä hyödystä ja avusta, ihmiset antavat pyhien olla rauhassa, olivatpa nämä sitten haudassa tai taivaassa. Ilman aikojaan tai pelkästä rakkaudesta ei heitä taida juuri kukaan muistella, pitää arvossa eikä kunnioittaa.
Kaiken kaikkiaan: mitä ikinä messu on, mitä siitä on syntynyt ja mitä lieveilmiöitä siihen liittyy, sitä me emme voi sietää, vaan meidän on se tuomittava, sillä me tahdomme säilyttää pyhän ehtoollisen sakramentin puhtaana ja varmana, niin että se Kristuksen asetuksen mukaisesti uskossa toimitetaan ja otetaan vastaan.
Mikäli kapitulit ja luostarit eivät suostu näin palvelemaan, on paras jättää ne tyhjilleen tai purkaa ne maahan. Niitä ja niissä vietettävää ihmisten keksimää rienaavaa jumalanpalvelusta ei voi pitää parempana kuin tavallista kristityn elämää ja Jumalan asettamia virkoja ja säätyjä. Tuo keksitty jumalanpalvelus on vastoin ensimmäistä eli pääopinkohtaa, joka puhuu Jeesuksen Kristuksen suorittamasta lunastuksesta. Kuten kaikki ihmisten pikku keksinnöt se ei perustu Jumalan käskyyn, se on tarpeeton ja hyödytön. Sitä paitsi se on vaarallinen ja siitä on turhaa vaivaa. Profeetatkin käyttävät (Vrt. Sak. 10:2, Hab. 1:3 jne.) semmoisesta jumalanpalveluksesta nimitystä aven, 'vaiva'.
Tästä seuraa, että kaikki mitä paavi on tuon väärän, herjaavan, rienaavan ja anastetun vallan nojalla tehnyt ja pannut alulle, se on ollut ja on yhä pelkkää Perkeleen touhua ja peuhua. Näin hän on voimiensa mukaan turmellut koko pyhää kristillistä kirkkoa ja tehnyt tyhjäksi ensimmäistä eli pääopinkohtaa, joka puhuu Jeesuksen Kristuksen suorittamasta lunastuksesta. Poikkeuksena on hänen poliittinen valtansa, sillä sen puitteissa Jumala antaa kansalle tapahtua paljon hyvää myös tyrannin ja konnan toimesta.
Todisteena ovat kaikki hänen bullansa ja kirjansa. Niissä hän Ilmestyskirjan 12. luvussa kuvatun (Ilm. 10:3) enkelin tavoin ärjyy kuin leijona. Kukaan kristitty ei muka voi pelastua, ellei ole hänelle kuuliainen ja alistu kaikkeen, mitä ikinä hän tahtoo, mitä hän sanoo ja mitä hän tekee. Siten hän itse asiassa väittää: "Vaikka uskotkin Kristukseen ja sinulla on hänessä kaikki, mitä tarvitaan autuuteen, se on kuitenkin yhtä tyhjän kanssa, jollet pidä minua jumalanasi, ole alamaiseni ja minulle kuuliainen." Kuitenkin on ilmeistä, että pyhä kirkko on ollut ilman paavia ainakin yli viisisataa vuotta. 12 Tähän päivään asti ei kreikkalainen kirkko eivätkä monet muunkielisetkään kirkot ole milloinkaan olleet paavin alaisina. Paavin valta on siis, kuten on usein sanottu, ihmisten keksimä, sitä ei Jumala ole käskenyt, se on tarpeeton ja turha. Pyhä kristillinen kirkko säilyy ilman tuommoista päätäkin ja olisi säilynyt vielä paremmin, jollei Perkele olisi moista päätä keksinyt pystyttää. Paaviudesta ei kirkolle ole hyötyä, sillä se ei hoida mitään kristillistä virkaa. Kirkko siis varmasti pysyy voimassa ilman paavia.
Oletanpa, että paavi lakkaisi väittämistä, että hän on ylin jure divino eli Jumalan käskyn perusteella. Pää, johon kaikki muut liittyvät, olisi tarpeen varjelemaan mahdollisimman hyvin kristikunnan ykseyttä lahkoja ja kerettiläisyyttä vastaan. Sellaisen pään vaihtaminen ja poistaminen. Juuri niinhän Konstanzin kirkolliskokous menettelikin. 13 Se pani viralta kolme paavia ja valitsi neljännen. Mitä jos paavi ja Rooman istuin suostuisivat tähän? Mutta mahdotontahan se on, sillä siinä tapauksessa paavin täytyisi sallia, että koko hänen hallituksensa ja asemansa kumotaan ja tuhotaan oikeuksineen ja asiakirjoineen. Siihen hänestä ei kerta kaikkiaan ole.
Mutta vaikka näin tapahtuisikin, siitä ei olisi mitään hyötyä kristikunnalle. Päinvastoin, lahkojen määrä lisääntyisi entisestään. Kun tuommoisen pään johdettavaksi alistuminen ei perustuisi Jumalan käskyyn vaan ihmisten hyvään tahtoon, sitä helposti ruvettaisiin halveksimaan eikä sillä lopulta olisi yhtään jäsentä. Sellaisen pään ei tarvitsisi aina olla Roomassa tai muussa määräpaikassa, vaan se voisi olla siellä ja siinä seurakunnassa, mihin Jumala kulloinkin antaisi sopivan miehen. Siitä kyllä syntyisi siivoton sotku.
Siksi ei kirkkoa voi ikinä paremmin hallita ja varjella kuin siten, että me kaikki elämme yhden ainoan pään, Kristuksen, alaisina ja että kaikki piispat virkansa puolesta yhdenvertaisina, joskin lahjoiltaan erilaisina, pitävät kiinteästi yhtä ja pysyvät yksimielisinä opissa, uskossa, sakramenteissa, rukouksessa ja rakkauden teoissa. Pyhä Hieronymuskin kirjoittaa, että Aleksandrian papit kaikki yhdessä johtivat seurakuntia, niin kuin jo apostolit olivat tehneet ja sitten kaikki piispat koko kristikunnassa, kunnes paavi korotti päänsä kaikkia ylemmäksi.
Tämä opinkohta osoittaa väkevästi, että paavi on varsinainen Antikristus, 14 joka on asettanut ja korottanut itsensä Kristuksen yläpuolelle ja häntä vastaan. Paavihan ei salli kristittyjen pelastua ilman hänen valtaansa, mikä ei kuitenkaan ole yhtään mitään, koska Jumala ei ole sitä säätänyt eikä käskenyt. Tämä juuri on, pyhää Paavali lainataksemme, "itsensä asettamista Jumalan yläpuolelle ja häntä vastaan". Sellaista ei tee edes turkki eikä tattari, 15 kuinka kauheita kristittyjen vihollisia he sitten ovatkin, vaan he sallivat jokaisen uskoa Kristukseen, jos haluaa, ja tyytyvät, kun saavat kristityiltä maallisen veron ja ulkonaisen kuuliaisuuden.
Mutta paavi ei salli kenenkään uskoa Kristukseen vaan vaatii kuuliaisuutta itseään kohtaan, jos on määrä pelastua. 16 Siihen emme suostu, vaikka sen tähden olisi kuoltava Jumalan nimeen. Tuo kaikki johtuu siitä paavin vaatimuksesta, että hänet on tunnustettava kristillisen kirkon pääksi jure divino. Sen tähden hänen on ollut pakko asettua Kristuksen rinnalle ja yläpuolelle sekä vaatia, että häntä ylistetään ensin kirkon pääksi, sitten sen herraksi ja lopulta koko maailman herraksi, jopa maanpäälliseksi jumalaksi, kunnes hän viimein otti komennellakseen myös taivaan enkeleitä. 17
Jos tehdään ero paavin opin ja pyhän Raamatun välillä ja pannaan ne vastakkain, käy ilmi, että paavin oppi parhaimmillaan on peräisin Rooman keisarien pakanallisesta oikeudesta. Se säätelee poliittista toimintaa ja oikeuden käyttöä, kuten hänen dekretaalinsa osoittavat. Sitten se antaa ohjeita kirkkoja, vaatteita, ruokaa ja ihmisiä koskevista seremonioista sekä loppumattomista lapsellisuuksista ja naamiaisista, mutta ei kaiken keskelläkään puhu mitään Kristuksesta, uskosta eikä Jumalan käskyistä. Pelkkänä Perkeleenä hän vihdoin Jumalan yläpuolelle ja häntä vastaan asettuen latelee valheitaan messuista, kiirastulesta, luostarielämästä sekä itse keksityistä teoista ja jumalanpalveluksesta. Sitä juuri aito paavilaisuus on. Paavi tuomitsee, tappaa ja rääkkää kaikkia kristittyjä, jotka eivät yli kaiken ylistä ja kunnioita hänen iljettävyyttään. Näin ollen, yhtä vähän kuin me pystymme palvomaan Perkelettä itseään herrana tai jumalana, yhtä vähän me siedämme päänä tai herrana hänen apostoliaan paavia eli Antikristusta, kun tämä käyttää valtaansa. Sillä hänen paavillinen vallankäyttönsä on itse asiassa valehtelemista ja murhaamista, ruumiin ja sielun syöksemistä iankaikkiseen turmioon. Sen olen monissa kirjoissani selkeästi osoittanut.
Näissä neljässä opinkohdassa heille riittää tuomitsemista kirkolliskokouksessa. He eivät näet kykene eivätkä suostu antamaan meille periksi yhdenkään opinkohdan vähäisimmässäkään yksityiskohdassa. Meidän tulee olla varmoja siitä ja panna toivomme siihen, että meidän Herramme Kristus on käynyt vastustajansa kimppuun ja on vievä asiansa voittoon, sekä nyt Hengellään että kerran tulemuksessaan. Aamen.
Sillä kirkolliskokouksessa emme seiso keisarin emmekä maallisen esivallan edessä, niin kuin Augsburgin valtiopäivillä, jonne keisari kutsui aivan armollisella kirjeellä ja jossa hän suopeasti antoi tutkia asiaa. Nyt me tulemme seisomaan paavin ja itsensä Perkeleen edessä, joka ei aio alkuunkaan kuunnella, vaan tahtoo oikopäätä meidän tuomita, murhata ja pakottaa epäjumalanpalvelukseen. Siksi emme saa ruveta suutelemaan hänen jalkojaan ja sanomaan: "Te olette armollinen herrani", vaan meidän tulee sanoa niin kuin enkeli sanoo Perkeleelle Sakarjan kirjassa: (Sak. 3:2) "Jumala rangaiskoon sinua, Saatana".