Tule mukaan!

Pidetty Johanneksen kirkossa 17 p. lokak. 1912.

Teksti: 4 Moos. 16: 29- 32.

,,Ja Mooses puhui Hobabille, midianilaisen Reguelin, Mooseksen apen pojalle: ,,me menemme siihen paikkaan, josta Herra on sanonut: minä annan sen teille. Tule meidän kanssamme, me teemme sinulle hyvää, sillä Herra on hyvää luvannut Israelille". Mutta hän vastasi: ,,en minä tule teidän kanssanne, vaan minä menen omalle maalleni sukuni tykö". Ja hän sanoi: ,,älä meistä luovu, sillä sinä tiedät, missä meidän tulee itsemme sijoittaa korvessa, ja sinä olet meidän silmämme. Jos sinä tulet meidän kanssamme, niin se hyvä, minkä Herra meille tekee, sen me teemme sinulle".

Lukemissamme värsyissä näemme Israelin matkalla. Takana on Egypti orjuuksineen ja kaikkine kärsimyksineen, ruoskaniskuineen ja kirouksineen. He olivat kulkeneet halki Punaisen meren ja Herran avulla kaikesta pelastuneet. Faaraosta ja muistakin vihollisista olivat he vapautuneet. Edessä oli lupauksen ihana maa, Kaanaa. Juuri olivat he toimeenpanneet väenlaskun. Huomattiin, että kansassa oli enemmän kuin 603,000 yli 20 vuoden ikäistä miestä. 20 suuressa sotajoukossa he etenivät, jokainen heimokunta erikseen. Egypti jäi yhä enemmän taakse ja Kaanaa läheni.

Silloin tulee heitä vastaan midianilainen Hobab. Hän oli Mooseksen lanko. Ja kun he hänet näkivät, sanoivat he: ,,Tule mukaan!" Sydämellisesti he houkuttelevat häntä seuraansa. Mutta Hobab kieltäytyi. Hän tahtoi mennä omalle maallensa, oman kansansa keskuuteen. Hän näytti perin vastahakoiselta, niin että ensimmältä tuntui siltä, kuin ei heillä olisi mitään toivoa saada häntä mukaan. Kun Mooses ja Israel saavat näin jyrkän kiellon, mitä he silloin tekevät? He eivät sanoneet Hobabille, että hän saa sitten olla, mennä, mihin tahtoo, vaan vielä sydämellisemmin pyytävät he häntä lähtemään mukaan. He lupaavat tehdä hänelle niin paljon hyvää kuin vain voivat. He vakuuttavat, että kaikki ne lupaukset, jotka Herra oli antanut heille, kuuluisivat myös hänelle. Ja kun ei sekään auta, yrittävät he vielä erästä keinoa. He sanovat: ,,Tule mukaan, sillä sinä voit meitä auttaa. Me tarvitsemme sinua. Sinä olet tuttu täällä ja voit näyttää meille tien korven läpi. Sinä olet meidän silmämme". Ja näyttää siltä kuin tämä olisi vaikuttanut Hobabiin. Siitä ei tosin kerrota lukemissamme värsyissä, mutta viidessä paikassa Samuelin kirjaa ja kahdessa paikassa Tuomarien kirjaa sanotaan, että Hobab jäi Israelin keskuuteen. Mainitsen vain yhdestä kohdasta. Tuomarien kirjan 1: 16 kerrotaan, että Hobab oli saanut kappaleen Kaanaata Juudan lasten keskuudessa, jopa parhaimman osan. Siitä näemme, että hän myöntyi lähtemään mukaan ja että israelilaiset pitivät lupauksensa: hän sai osan siitä hyvästä, minkä Herra oli heille luvannut.

Lukemamme värsyt esittävät liikuttavan kuvan. Olen näkevinäni Israelin innon saada Hobab mukaansa, Hobabin vastustuksen ja myös, kuinka vastustus voitetaan. Luulenpa, että te tästä jo ymmärrätte, mistä tänä iltana aijon puhua. Tahtoisin Israelin tavoin yrittää saada jonkun mukaan tielle.

Pyydän teitä ensin huomaamaan, että Hobab näki israelilaisissa paljon semmoista, joka häneen vaikutti epämiellyttävästi. Ehkä ei heidän vaatteittensa kuosi ollut ensiluokkainen. Mikään ulkonainen ei varmaankaan herättänyt Hobabissa halua lähteä mukaan.

Niin on usein sinunkin laitasi, kun katselet kristityitä. Heissä on paljon sellaista. joka ei ole erikoisen miellyttävää. Mutta siinä kohden tahtoisin sanoa sinulle: muista, mistä he ovat tulleet! Monet heistä ovat pitemmän tai lyhemmän ajan eläneet synnissä, jos kohta ovatkin Jumalan suuren armon kautta päässeet toiselle tielle. Ja kaikki, jotka tälle tielle ovat tulleet, toivovat saavansa muita mukaan.

Ja minun täytyy sanoa, ettei teillä ole oikeutta aina tuomita ulkonäön mukaan. Pikemmin uskokaa todistustamme, kun sanomme: on onnellista elää Herran yhteydessä, kuinka sielu täyttyykään ilolla ja riemulla, kun tietää olevansa matkalla taivaaseen. Kuinka usein valtaakaan mielen se ajatus, etteivät sentään kaikki, joita kohtaamme, lähde mukaan. Jos kohta tuo matka ei aina näytäkään niin valoisalta, on se kuitenkin autuaallinen matka. Ei tuntunut israelilaisistakaan aina niin mukavalta matkustus korven kautta. Mutta kalliosta saivat he vettä, taivaasta saivat he leipää, päivällä peitti heitä pilvipatsas, yöllä tulipatsas. Niin on niittenkin laita, jotka tänä päivänä ovat matkalla taivaaseen. Heillä on kaikki, mitä he tarvitsevat. Eikä Jumala ole ollut hyvä sinulle siitä lähtien, kun aloitit matkan, tähän päivään saakka? Oletko mitään kaivannut? Eikä hän ole virvoittanut sieluasi, kun olet ollut nälissäsi ja janoissasi? Eikä hän ole ravinnut sinua taivaallisella leivällä silloinkin, kun olet tuntenut itsesi arvottomaksi sitä vastaanottamaan? Eikä Hän sanallaan valaissut sinua, että voit nähdä sen tien, jota sinun tuli kulkea? Oi, minä vakuutan, autuaallista on elää Herran yhteydessä! Mutta monta kertaa alakuloisuuden hetkinä masentaa mieltäsi ajatus, ettet ennen ryhtynyt Häntä palvelemaan kaikiksi elinvuosiksesi. Luulen, että te kaikki, jotka olette tulleet elämän tielle, olette siinä yksimielisiä kanssani, että on autuaallista elää Herran yhteydessä. Ja te toivotte kaikki saavanne muita mukaan tälle tielle. Meidän tulee huutaa kaikille, jotka kohtaamme: tulkaa! Ja usein meidän on syytä tehdä siten niille, jotka ovat meitä lähellä.

Mutta en tahdo puhua meidän kutsustamme. Ennen kaikkea Vapahtaja kutsuu: tule! Ja minä toivon, että Hän sanansa ja Henkensä kautta tulisi sinua vastaan, niin että sinä saisit hänen suustaan kuulla tuon sanan: tule kanssani! Joku kysynee: ketä Herra kutsuu? Mainitsen muutamia sanoja, joista huomaat Herran sinua kutsuvan. Jeesus sanoi kerran: ,,Tulkaa minun tyköni kaikki, jotka työtä teette ja olette raskautetut ja minä annan teille levon!" Onko täällä joku, joka sanoo: ,,Minun on niin vaikea olla". Vapahtajan kutsu kuuluu sinulle: tule! Ja minusta tuntuu, että jokaisen raskautetun sielun pitäisi ottaa tämä sana niin vakavasti kuin olisi heidän oma nimensä sen yhteydessä mainittu. Sillä Jeesus ei sano: muutamat teistä, jotka olette raskautetut ja teette työtä, vaan hän sanoo: kaikki. Sentähden: mikä pidättää sinua tulemasta?

Mainitsen vielä erään sanan. Jes. 55: 1 sanotaan: ,,Tulkaa kaikki isoovaiset ja janoovaiset ja joilla ei mitään ole, millä maksaisitte, ja ottakaa vastaan kaikki, mitä tarvitsette!" Istuuko tässä kirkossa joku isoovainen ja janoovainen, jolla ei ole, millä maksaa?

Tahdonpa puhua vähän siitä rahasta, jolla ajattelet maksaa. Muutamat aikovat maksaa siten, että tahtovat katua syntejään tarpeeksi. Ystävät, eikä minulla ole oikeutta tämän sanan perustuksella kutsua niitä, jotka tuntevat, etteivät voi katua kylliksi syntejään, ja sanoa heille: tulkaa ja ottakaa vastaan ilman rahaa ja ilman hintaa.

On niitäkin, jotka mielellään maksaisivat rukouksella, mutta ovat ehkä siinä asemassa kuin se nainen, joka eilisiltana polvistuessaan kädet silmien edessä sanoi: minä en voi. Tiedän, että kun sielut todella tulevat köyhiksi, on ikäänkuin sanat kuolisivat huulilla ja ainoastaan sydämen huuto tunkeutuu Jumalan eteen. Tulkaa te kaikki joilla ei ole, millä maksaa! Mestarin huuto kuuluu teille.

Mutta luulen olevan sanoja, jotka saattavat kohdistua vielä useampaan sieluun. Jumala sanoo: ,,Tulkaa minun tyköni kaikki maan ääret ja tulkaa pelastetuiksi! Näissä sanoissa Jumala huutaa kauimpana oleville, jotka pelastusta etsivät.

Kerron tässä yhteydessä miehestä, joka tämän sanan perustuksella tuli Jumalan tykö. Hän oli tunnettu puhuja ja saarnamies Norjassa. Kauan oli hän harhaillut, etsien sielullensa rauhaa. Mutta hänestä tuntui, ettei raamatussa ollut yhtään sanaa, joka puhui hänelle. Eräänä iltana hän kulki kadulla ilman mitään päämäärää. Hän joutui pieneen kappeliin ja istuutui oven suuhun. Kappelissa oli vähän väkeä. Siellä oli eräs saarnamies, joka uudestaan ja uudestaan luki nämä sanat. Hän ei ollut mikään puhuja. Hän vain yhä toisti samoja sanoja. Ne sanat ikäänkuin lävistivät sydämen. Minuahan ne koskevat, kun kerran kaikki maan ääret voivat tulla ja saavuttaa pelastuksen. Siinä sanassa kuuli hän Herran kutsun ja sai uskallusta tulla hänen luokseen.

Voisikohan sellainen sana kutsua sinua tänään?

Vielä eräs sana. ,,Joka tahtoo, hän tulkoon ja joka minun tyköni tulee, en minä suinkaan heitä ulos". Ystävät, niin huutaa Jeesus ihmisille ja niin huutavat myös ne, jotka jo ovat tulleet Hänen luokseen. Olen varma siitä, että on vanhempia, joille tämä merkitsee: huutakaa pojillenne ja huutakaa tyttärillenne ja vaatikaa heitä tulemaan! Toisinaan, kun istun raamattuni ääressä, tuntuu minusta siltä, että juuri tämä ajatus valtaa mieleni: huuda heille: tulkaa! ja eikä täällä ole lapsia, jotka pyytävät ja kutsuvat vanhempiaan tulemaan. Oi, kaikki huutavat: tulkaa! Mikä voi sitten sinua pidättää?

Juuri tämä oli Hobabin hetki. Kun ne 12 sotajoukkoa olisivat kulkeneet ohi ja hän olisi kutsun kuullut, mutta ei sitä totellut, olisi hän tilaisuutensa auttamattomasti menettänyt. Koko tuo suuri sotajoukko huusi Hobabille: tule meidän mukaamme! Mutta vielä suurempi joukko huutaa meille: tule mukaan!

Tarkastakaamme nyt Hobabin vastausta. Pelkään, että moni on samaten vastannut! Hän vastasi ensin varmasti, ettei hän tahtonut tulla. Hän tahtoi päästä omaan maahansa ja oman kansansa keskuuteen.

Kun ajattelen Hobabia, tekisi mieleni sanoa: mitä on sinun maasi Kaanaaseen verrattuna? Kuinka saatat todella kieltäytyä? Mitä on sinun maasi verrattuna siihen taivaan ihanuuteen, johon olet kutsuttu? Mikä estää sinua lähtemästä mukaan? Ystävät, älkää antako minkään estää teitä noudattamasta Herran kutsua!

Tai ajatelkaa, että Hobab olisi vastannut: enhän minä kuulu Israeliin. Minä olen kaikissa suhteissa niin erilainen kuin he, en minä sovi heidän seuraansa. Tahtoisin sanoa Hobabille: Jumala pitää kyllä huolen siitä, että sovit heidän keskuuteensa. Älä siis anna minkään estää itseäsi!

Monet sanovat: ,,Minä en sovellu kristittyjen keskuuteen. En voisi koskaan elää kristittyjen tavalla". Vastaan sinulle roomalais- kirjeen sanoilla 8:30: ,,jotka hän on kutsunut, ne hän myös on vanhurskauttanut". Jos Jumala on kutsunut sinut Jeesusta seuraamaan, on hän muodostava sinua, niin että voit sen tehdä. Hän on itse antava sinulle voimaa siihen. ,,Niin monelle, kuin sen vastaan ottivat, antoi hän voiman Jumalan lapseksi tulla."

Monet ovat tätä pelänneet, tässä suhteessa estyneet ottamasta kutsua vastaan. Mutta minä pyydän sanoa sinulle, että jos tarkkaat raamattua, sinulla ei ole oikeutta noin ajatella.

Tai onko vastauksesi ehkä tämä: tahtoisin mielelläni seurata mukana, mutta en voi; en voi luopua entisyydestä; ei minulla ole siihen voimaa!

-Ystävät, kaikki jotka ovat ruvenneet Herran kanssa elämään, ovat kyllä jotain tällaista kokeneet. Mutta ajattele, mitä seuraisi siitä, jollei Jumala sinua enään koskaan kutsuisi, jos Hän jättäisi sinut siihen tilaan, missä nyt olet! Olisitko sitten siitä kiitollinen? Mikä olisi silloin tulevaisuutesi oleva ajassa ja ijankaikkisuudessa?

Oi, pyydän: sinä päivänä, jona Herran kutsun kuulet ja huomaat Herran olevan läsnä, älä anna silloin kutsun mennä ohitsesi! Ota tilaisuudesta vaari, kuten Sakeus! Hän tiesi, että se oli hänen hetkensä, kun Jeesus kulki tietä pitkin. Ja huolimatta kansasta ja kaikista esteistä murtautui hän joukon läpi, tullakseen Jeesuksen luo. Miksi teki Sakeus niin? Sentähden, että hänen sydämessään oli voimakas tunne siitä, että tämä oli hänen hetkensä.

Tai tee kuten Bartolomeus! Kun hän kuuli Jeesus Nasarealaisen kulkevan ohi, huusi hän niinkuin olisi ollut kysymys hänen hengestään. Toiset vaativat häntä vaikenemaan, mutta sitä kovemmin hän vaan huusi. Mistä syystä? Hän tiesi, että se oli hänen hetkensä.

Niin, ystävät, minä luulen, että Jumala jonain päivänä, jolleikaan tänään, on näyttävä sinulle: tämä on minun hetkeni! Pyydän: älkää antako tilaisuuden luistaa käsistänne! Murtautukaa läpi ja lähtekää mukaan!

Jos Hobab tahtoi jäädä israelilaisten seuraan ja nousta arvossa heidän keskuudessaan, oli hänen luovuttava omasta maastaan ja kansastaan. Jokaisen on luovuttava jostain, jos mieli todella tulla kristityksi ja lähteä Jeesusta seuraamaan.

Mutta nyt tahdon puhua muutaman sanan niille, jotka tähän hetkeen asti ovat kieltäytyneet ja vielä kieltäytyvät, sanoen: ,,minä en voi tulla kristityksi ja minä en tahdo tulla kristityksi." Käytän Mooseksen viimeistä sanaa Hobabille. Mooses sanoi: lähde mukaan meidän tähtemme; lähde mukaan asian tähden! Hobab me tarvitsemme sinua! Emme voi tulla toimeen ilman sinua. Voit meitä niin suuresti auttaa. -Sanon sinulle, nuori mies, että Jumala tarvitsee sinua. Rupea kristityksi nuoruudessasi, ei vain itsesi tähden, vaan asian tähden. Olen usein Norjassa sanonut nuorille, ettei heillä ole vain sielunsa, vaan myös elämänsä pelastettavana, pelastettavana Herran palvelukseen. Ja saman sanon sinulle. Nuori mies, on paljon työtä, joka sinua odottaa. Oi, kuinka pellot ovatkaan keltaiset elon aikaa varten! Kuinka maailma tarvitseekaan tänään evankeliumia! Se tarvitsee sinua evankeliumia saarnaamaan. Lähde mukaan! Mikä sinua pidättäisi!

Saman sanon teillekin, te nuoret naiset, Jumalan asia vaatii, että te nuoruudesta pitäen elätte pyhää elämää ja otatte ristin ja lähdette Jeesusta seuraamaan. Mitä siunausta oletkaan tuottava siellä, minne tulet. Laita niin, ettet koskaan näe elämääsi suurena korpimaana sen tähden, että olet elänyt olematta kellekään hyödyksi. Ethän tahdo, että elämäsi tulisi arvottomana syrjään heitetyksi! Voisitko sitä koskaan parempaan käyttää kuin Herran palvelukseen?

Mooseksen viimeinen sana Hobabille oli: lähde mukaan asian tähden! Lähde mukaan palvelemaan Herraa, antautuaksesi kokonaan Hänelle! Tämä sana sanoo jotain kristityillekin. Oppikaamme Mooseksesta ja israelilaisista, ettemme lakkaisi pyytämästä, vaikka saisimmekin kiellon vastaukseksi, vaan että jatkaisimme evankeliumin julistamista.

Lopulta heidän kestävyytensä voitti. Tässä yhteydessä tahtoisin sanoa evankeliumin julistajille, niille, jotka pyhäkoulussa ja muissa yhdistyksissä toimivat: jos oletkin usein pyytänyt ihmisiä tulemaan ja sinusta näyttää, kuin olisivat sanasi hedelmättömät, ota tämä sana avuksesi, jatka, muista, että Mooseksen viimeinen sana Hobabin voitti! Älkäämme sentähden koskaan väsykö julistamasta tätä ihmeellistä evankeliumia !

Kerron tässä yhteydessä vähän omista kokemuksistani. Muutamia vuosia sitten olin saarnaajana Amerikassa. Eräs veljeni saapui sinne Norjasta. Usein on meidän vaikeinta omaisistamme uskoa, että voisimme voittaa heidät Herralle. Niinpä nytkin, mitä paremmin opin veljeäni tuntemaan, sitä mahdottomammalta minusta näytti taivuttaa häntä kääntymään. Kun puhuin, saatoin uskoa voivani vaikuttaa muihin, mutta en häneen. Siitä koitui sydämelleni raskas taakka, ja minä kannoin sen joka päivä Herran eteen. Ja niin pidin siellä viimeisiä kokouksia. Muistan vielä hyvin, mistä tekstistä puhuin. Minusta tuntui, etten puhunut yhtään kääntymisestä, vaan siitä, että joka tekee Jumalan tahdon, hän elää ijankaikkisesti. Puhuin siitä, kuinka suurta on elää Jumalan tahdon mukaan. Kun kokous oli loppunut, tuli rakas veljeni luokseni ja sanoi: jollen nyt tule pelastetuksi, en tule koskaan. Hänet voitettiin Herralle ja hän julistaa nyt evankeliumia.

Veljet ja siskot, sanon tämän niille, jotka jonkun pelastuksen takia taistelevat: asettukaamme Mooseksen ja Israelin rinnalle! älkäämme koskaan lakatko sanomasta: tule! Ja me saamme nähdä, että he lähtevät mukaan.

Sitten on tekstissä vielä sana, josta pelkään puhua. Tähän hetkeen saakka olen sen ehdoin tahdoin sivuuttanut. Mooses sanoi Hobabille: ,,Tahdomme tehdä sinulle hyvää". Minusta tuntuu niin vaikealta sanoa samaa teille, te kääntymättömät, sillä me tunnemme itsemme niin köyhiksi ja me voimme niin vähän tehdä teidän hyväksenne. Sen sijaan voimme panna koko sielumme tuohon sanaan, että kaiken sen, minkä Herra on luvannut meille, hän teillekin tahtoo luvata. Mutta meidän pitäisi kuitenkin voida tässäkin asiassa sanoa jotain. Me sanomme: tulkaa mukaan ja me tahdomme tehdä teille hyvää. Lupaan rukoilla kanssasi, jos tulet. Luulen, että me kaikki voimme tämän tehdä. Me koetamme rukouksessa kantaa sinut Herran eteen.

Eilen illalla antautui Herralle eräs, joka oli ehkä lujemmin kuin moni muu sidottu syntiin. Sen jälkeen kuin olimme rukoilleet, sanoi hän: minä tiedän, mikä vaikeus minua kohtaa, tahdotteko muutaman päivän ajan joka päivä rukoilla puolestani, että Jumala auttaisi. -Ja sydämeni pohjasta voin vakuuttaa hänelle tahtovani taistella hänen kanssaan rukouksessa. Ja saman sanon teille tänään: tahdon rukoilla puolestanne ja johdattaa sen mukaan kuin voin ja lohduttaa sillä lohdutuksella, jolla minua on lohdutettu.

Ja nyt on meidän lopetettava. Mutta kun tuo suuri päivä tulee, jolloin suuret joukot kokoontuvat Jumalan luo, näenkö silloin siellä jonkun tästä joukosta? Tässä tekstissä on minusta jotain niin ihmeellistä siinäkin, ettei siinä kerrota Hobabin myöntämisestä, mutta kuitenkin näemme hänet myöhemmin Kaanaan paraimmassa osassa. Ja minä toivon, että tämänkin kokouksen tulos olisi se, että sinut löydettäisiin Jumalan lasten keskuudesta Herran omana, ja että sinä Hobabin tavoin voisit luopua vanhasta. Herra siihen apunsa antakoon.