NAAHUM

1:1 Ennustus Niinivest. Elkosilaisen Naahumin nyn kirja.
1:2 Kiivas Jumala ja kostaja on Herra. Herra on kostaja ja vihastuvainen.
Herra kostaa vihollisilleen ja pit vihaa vihamiehillens.
1:3 Herra on pitkmielinen ja suuri voimassansa, mutta Herra ei jt
rankaisematta. Hnen tiens ky tuulispss ja myrskyss, ja pilvi on
hnen jalkojensa tomu.
1:4 Hn nuhtelee merta ja kuivaa sen, ja kaikki virrat hn ehdytt.
Baasan ja Karmel kuihtuvat, ja Libanonin kukoistus kuihtuu.
1:5 Vuoret jrkkyvt hnen edessns ja kukkulat sulavat. Hnen
kasvojensa voimasta kohoaa maa, maanpiiri ja kaikki sen asuvaiset.
1:6 Kuka seisoo hnen tuimuutensa edess, ja kuka kest hnen vihansa
hehkua? Hnen vihastuksensa vuotaa niinkuin tuli, ja kalliot halkeilevat
hnen edessns.
1:7 Hyv on Herra, turva ahdistuksen pivn, ja hn tuntee ne, jotka
hneen luottavat.
1:8 Mutta paisuvalla tulvalla hn tekee lopun sen paikasta; ja
vihamiehins hn ahdistaa pimeydell.
1:9 Mit teill on mieless Herraa vastaan? Lopun hn tekee: ei nouse
ahdistus kahta kertaa.
1:10 Sill vaikka he olisivat yhteenkietoutuneita kuin orjantappurat ja
yht mrki viinist kuin itse heidn viinins, heidt sy tuli niinkuin
kuivat oljet - kokonansa.
1:11 Sinusta on lhtenyt se, jolla on paha mieless Herraa vastaan,
turmion hankitsija.
1:12 Nin sanoo Herra: Olkoot he kuinka tysiss voimissa, olkoon heit
miten paljon tahansa, heidt tuhotaan; mennytt he ovat.  Mutta jos min
olenkin vaivannut sinua en min sinua en vaivaa.
1:13 Nyt min srjen hnen ikeens painamasta sinua ja katkaisen sinun
kahleesi.
1:14 Mutta sinusta on Herra antanut kskyn: Ei kasva en sinun nimellesi
siement. Min hvitn sinun jumalasi temppelist veistetyt ja valetut
jumalankuvat. Min teen sinulle haudan, sill sin olet rauennut
tyhjiin.
1:15 Katso, jo ovat vuorilla ilosanoman tuojan jalat, hnen, joka
julistaa rauhaa: "Juhli, Juuda, juhliasi, maksa lupauksesi; sill ei
tule en sinun kimppuusi turmiontuoja, hn on hvitetty kokonansa".

2:1 Hajottaja hykk sinua vastaan! Vartioitse varustuksia, thyst
tiet, vahvista vytiset, kokoa kaikki voimasi.
2:2 Sill Herra saattaa entiselleen Jaakobin korkeuden niinkuin mys
Israelin korkeuden, sill rystjt ovat niit rystneet ja turmelleet
niiden viinikynnkset.
2:3 Hnen sankariensa kilvet ovat punaiset, urhot purppurapukuiset,
sotavaunut sihkyvt terksen tulta hnen varustautumispivnns, ja
kypressikeiht heiluvat.
2:4 Sotavaunut karkaavat hurjasti kaduilla, syksyvt sekaisin toreilla;
ne ovat nhd kuin tulenliekit, ne kiitvt kuin salamat.
2:5 Hn muistaa ylhisens. Ne tulevat niin, ett kaatuilevat,
kiiruhtavat sen muurille. Mutta suojakatos on pantu kuntoon.
2:6 Virranpuoleiset portit on aukaistu, palatsi menehtyy pelkoon.
2:7 Pts on tullut: se on paljastettu, viety pois; ja sen orjattaret
huokailevat, kujertaen kuin kyyhkyset, lyden rintoihinsa.
2:8 Niinive on ollut kuin vetten tyttm lammikko piviens alusta asti.
Nyt ne pakenevat! - "Seis! Seisk!" Mutta yksikn ei knny.
2:9 Rystk hopeata, rystk kultaa. Loppumattomat ovat varat, ylen
paljon kaikkinaisia kalliita kaluja. -
2:10 Tyhjn kaikki, typtyhjn, hvitettyn! Sydmet raukeavat, polvet
tutisevat, kaikki lanteet vapisevat, ja kaikkien kasvot ovat kalpeat.
2:11 Miss on nyt leijonain tyyssija, nuorten jalopeurain syntipaikka,
jossa leijona kyskenteli, naarasleijona ja leijonanpentu, kenenkn
peloittelematta?
2:12 Leijona raateli, mit sen pennut tarvitsivat, ja surmasi
naarasleijonillensa, tytti luolansa saaliilla ja tyyssijansa
raatelemallaan.
2:13 Katso, min kyn sinun kimppuusi, sanoo Herra Sebaot, poltan savuksi
sinun sotavaunusi, ja sinun nuoret jalopeurasi sy miekka. Min lopetan
maan plt sinun raatelusi, eik kuulla en sinun sanansaattajaisi
nt.

3:1 Voi verivelkojen kaupunkia, joka on tptynn valhetta ja
raastosaalista; ei taukoa rystminen!
3:2 Kuule! Ruoskat liskyvt, pyrt ryskyvt, hevoset kiitvt, vaunut
hyppivt,
3:3 ratsut karkaavat pystyyn, miekat vlkkyvt, keiht salamoivat.
Paljon kaatuneita, ljittin ruumiita, loppumatta raatoja! Heidn
raatoihinsa lankeillaan.
3:4 Kaikki tm porton suuren haureuden thden, tuon ihanan sulottaren,
ovelan velhottaren, joka myi kansakunnat haureudellaan, sukukunnat
velhouksillansa.
3:5 Katso, min kyn sinun kimppuusi, sanoo Herra Sebaot, nostan sinun
liepeesi kasvojesi yli ja nytn kansakunnille sinun alastomuutesi,
valtakunnille sinun hpesi.
3:6 Ja min viskaan likaa sinun pllesi, hpisen sinut ja panen sinut
julkinhtvksi.
3:7 Ja kaikki, jotka nkevt sinut, kaikkoavat sinusta kauas ja sanovat:
"Hvitetty on Niinive! Kuka sit surkuttelisi, mist min etsisin
sinulle lohduttajia?"
3:8 Oletko sin parempi, kuin oli Noo-Ammon, joka istui hallitsijana
virtojen ress, vetten ymprimn, jolla oli virta varustuksena ja
virta muurina?
3:9 Sen vkevyyten oli Etiopia ja egyptiliset, joilla ei ollut mr.
Auttajinasi olivat Puut ja liibyalaiset.
3:10 Sekin meni pakkosiirtolaisuuteen, vankeuteen. Senkin pienet lapset
murskattiin kaikkien katujen kulmissa, sen ylhisist heitettiin arpaa,
ja kaikki sen suurmiehet pantiin kahleisiin.
3:11 Mys sin olet juopuva ja vaipuva pimeyteen; mys sin olet etsiv
suojaa vihamiehen uhatessa.
3:12 Kaikki sinun varustuksesi ovat viikunapuita, joissa on
varhaisviikunoita: jos niit pudistellaan, ne putoavat syjn suuhun.
3:13 Katso, sotavkesi, mik sinulla on, on naisia. Sinun maasi portit
ovat selkosellln sinun vihamiehillesi. Tuli kuluttaa sinun salpasi.
3:14 Ammenna itsellesi vett piirityksen varalta, vahvista varustuksiasi,
astu liejuun, polje savea, ky kiinni tiilenmuottiin.
3:15 Siin on tuli sinut kuluttava, miekka on sinut tuhoava, se on syv
sinut niinkuin syjsirkat, vaikka lisntyisit kuin syjsirkat, vaikka
lisntyisit heinsirkkojen tavoin.
3:16 Sin olet lisnnyt kauppiaasi lukuisammiksi kuin taivaan thdet:
syjsirkat rystvt ja lentvt pois.
3:17 Sinulla on ennusmiehi kuin heinsirkkoja, kirjureita kuin
sirkkaparvea, joka asettuu aidoille kylmn pivn; kun aurinko on
noussut, ne pakenevat, eik kukaan tied paikkaa, miss ne ovat.
3:18 Sinun paimenesi, Assurin kuningas, ovat nukkuneet, sinun ylhisesi
jneet liikkumattomiksi. Sinun vkesi on hajaantunut vuorille, eik ole
kokoajaa.
3:19 Auttamaton on sinun perikatosi, parantumaton sinun haavasi.  Kaikki,
jotka kuulevat sanoman sinusta, paukuttavat sinulle ksins. Sill ket
ei olisi yhti kohdannut sinun pahuutesi?
