

	Johanneksen ilmestys



			1 Luku

1. Jeesuksen Kristuksen ilmestys, jonka Jumala antoi 
h{nelle, n{ytt{{kseen palvelijoillensa, mit{ pian tapahtuman 
pit{{; ja sen h{n l{hett{m{ns{ enkelin kautta antoi tiedoksi 
palvelijalleen Johannekselle, 
2. joka t{ss{ todistaa Jumalan sanan ja Jeesuksen 
Kristuksen todistuksen, kaiken sen, mink{ h{n on n{hnyt. 
3. Autuas se, joka lukee, ja autuaat ne, jotka kuulevat 
t{m{n profetian sanat ja ottavat vaarin siit{, mit{ siihen 
kirjoitettu on; sill{ aika on l{hell{! 
4. Johannes seitsem{lle Aasian seurakunnalle: Armo teille 
ja rauha h{nelt{, joka on ja joka oli ja joka tuleva on, ja 
niilt{ seitsem{lt{ hengelt{, jotka ovat h{nen 
valtaistuimensa edess{, 
5. ja Jeesukselta Kristukselta, uskolliselta todistajalta, 
h{nelt{, joka on kuolleitten esikoinen ja maan kuningasten 
hallitsija! H{nelle, joka meit{ rakastaa ja on p{{st{nyt 
meid{t synneist{mme verell{ns{ 
6. ja tehnyt meid{t kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen 
ja Is{lleen, h{nelle kunnia ja voima aina ja iankaikkisesti! 
Amen. 
7. Katso, h{n tulee pilviss{, ja kaikki silm{t saavat n{hd{ 
h{net, niidenkin, jotka h{net l{vistiv{t, ja kaikki maan 
sukukunnat vaikeroitsevat h{nen tullessansa. Totisesti, 
amen. 
8. "Min{ olen A ja O", sanoo Herra Jumala, joka on ja joka 
oli ja joka tuleva on, Kaikkivaltias. 
9. Min{, Johannes, teid{n veljenne, joka teid{n kanssanne 
olen osallinen ahdistukseen ja valtakuntaan ja 
k{rsiv{llisyyteen Jeesuksessa, min{ olin Jumalan sanan ja 
Jeesuksen todistuksen t{hden saaressa, jonka nimi on Patmos. 
10. Min{ olin hengess{ Herran p{iv{n{, ja kuulin takaani 
suuren {{nen, ik{{nkuin pasunan {{nen, 
11. joka sanoi: "Kirjoita kirjaan, mit{ n{et, ja l{het{ 
niille seitsem{lle seurakunnalle, Efesoon ja Smyrnaan ja 
Pergamoon ja Tyatiraan ja Sardeeseen ja Filadelfiaan ja 
Laodikeaan". 
12. Ja min{ k{{nnyin katsomaan, mik{ {{ni minulle puhui; ja 
k{{ntyess{ni min{ n{in seitsem{n kultaista lampunjalkaa, 
13. ja lampunjalkain keskell{ Ihmisen Pojan muotoisen, 
pitk{liepeiseen viittaan puetun ja rinnan kohdalta 
kultaisella vy|ll{ vy|tetyn. 
14. Ja h{nen p{{ns{ ja hiuksensa olivat valkoiset niinkuin 
valkoinen villa, niinkuin lumi, ja h{nen silm{ns{ niinkuin 
tulen liekki; 
15. h{nen jalkansa olivat ahjossa hehkuvan, kiilt{v{n vasken 
kaltaiset, ja h{nen {{nens{ oli niinkuin paljojen vetten 
pauhina. 
16. Ja h{nell{ oli oikeassa k{dess{{n seitsem{n t{hte{, ja 
h{nen suustaan l{hti kaksiter{inen, ter{v{ miekka, ja h{nen 
kasvonsa olivat niinkuin aurinko, kun se t{ydelt{ ter{lt{ 
paistaa. 
17. Ja kun min{ h{net n{in, kaaduin min{ kuin kuolleena 
h{nen jalkojensa juureen. Ja h{n pani oikean k{tens{ minun 
p{{lleni sanoen: "[l{ pelk{{! Min{ olen ensimm{inen ja 
viimeinen, 
18. ja min{ el{n; ja min{ olin kuollut, ja katso, min{ el{n 
aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan 
avaimet. 
19. Kirjoita siis, mit{ olet n{hnyt ja mik{ nyt on ja mit{ 
t{m{n j{lkeen on tapahtuva. 
20. Niiden seitsem{n t{hden salaisuus, jotka n{it minun 
oikeassa k{dess{ni, ja niiden seitsem{n kultaisen 
lampunjalan salaisuus on t{m{: ne seitsem{n t{hte{ ovat 
niiden seitsem{n seurakunnan enkelit, ja ne seitsem{n 
lampunjalkaa ovat ne seitsem{n seurakuntaa." 


			2 Luku

1. "Efeson seurakunnan enkelille kirjoita: 'N{in sanoo h{n, 
joka pit{{ niit{ seitsem{{ t{hte{ oikeassa k{dess{{n, h{n, 
joka k{yskelee niiden seitsem{n kultaisen lampunjalan 
keskell{: 
2. Min{ tied{n sinun tekosi ja vaivann{k|si ja 
k{rsiv{llisyytesi, ja ettet voi pahoja siet{{; sin{ olet 
koetellut niit{, jotka sanovat itse{ns{ apostoleiksi, 
eiv{tk{ ole, ja olet havainnut heid{t valhettelijoiksi; 
3. ja sinulla on k{rsiv{llisyytt{, ja paljon sin{ olet 
saanut kantaa minun nimeni t{hden, etk{ ole uupunut. 
4. Mutta se minulla on sinua vastaan, ett{ olet hylj{nnyt 
ensimm{isen rakkautesi. 
5. Muista siis, mist{ olet langennut, ja tee parannus, ja 
tee niit{ ensimm{isi{ tekoja; mutta jos et, niin min{ tulen 
sinun tyk|si ja ty|nn{n sinun lampunjalkasi pois paikaltaan, 
ellet tee parannusta. 
6. Mutta se sinulla on, ett{ sin{ vihaat nikolaiittain 
tekoja, joita my|s min{ vihaan. 
7. Jolla on korva, se kuulkoon, mit{ Henki seurakunnille 
sanoo. Sen, joka voittaa, min{ annan sy|d{ el{m{n puusta, 
joka on Jumalan paratiisissa.' 
8. Ja Smyrnan seurakunnan enkelille kirjoita: 'N{in sanoo 
ensimm{inen ja viimeinen, joka kuoli ja virkosi el{m{{n: 
9. Min{ tied{n sinun ahdistuksesi ja k|yhyytesi - sin{ olet 
kuitenkin rikas - ja mit{ pilkkaa sin{ k{rsit niilt{, jotka 
sanovat olevansa juutalaisia, eiv{tk{ ole, vaan ovat 
saatanan synagooga. 
10. [l{ pelk{{ sit{, mit{ tulet k{rsim{{n. Katso, perkele on 
heitt{v{ muutamia teist{ vankeuteen, ett{ teid{t pantaisiin 
koetukselle, ja teid{n on oltava ahdistuksessa kymmenen 
p{iv{{. Ole uskollinen kuolemaan asti, niin min{ annan 
sinulle el{m{n kruunun. 
11. Jolla on korva, se kuulkoon, mit{ Henki seurakunnille 
sanoo. Sit{, joka voittaa, ei toinen kuolema vahingoita.' 
12. Ja Pergamon seurakunnan enkelille kirjoita: 'N{in sanoo 
h{n, jolla on se kaksiter{inen, ter{v{ miekka: 
13. Min{ tied{n, miss{ sin{ asut: siell{, miss{ saatanan 
valtaistuin on; ja sin{ pid{t minun nimest{ni kiinni etk{ 
ole kielt{nyt minun uskoani niin{k{{n p{ivin{, jolloin 
Antipas, minun todistajani, minun uskolliseni, tapettiin 
teid{n luonanne, siell{, miss{ saatana asuu. 
14. Mutta minulla on v{h{n sinua vastaan: sinulla on siell{ 
niit{, jotka pit{v{t kiinni Bileamin opista, h{nen, joka 
opetti Baalakia viritt{m{{n Israelin lapsille sen 
viettelyksen, ett{ s|isiv{t ep{jumalille uhrattua ja 
haureutta harjoittaisivat. 
15. Niin on my|s sinulla niit{, jotka samoin pit{v{t kiinni 
nikolaiittain opista. 
16. Tee siis parannus; mutta jos et, niin min{ tulen sinun 
tyk|si pian ja sodin heit{ vastaan suuni miekalla. 
17. Jolla on korva, se kuulkoon, mit{ Henki seurakunnille 
sanoo. Sille, joka voittaa, min{ annan salattua mannaa ja 
annan h{nelle valkoisen kiven ja siihen kiveen kirjoitetun 
uuden nimen, jota ei tied{ kukaan muu kuin sen saaja.' 
18. Ja Tyatiran seurakunnan enkelille kirjoita: 'N{in sanoo 
Jumalan Poika, jolla on silm{t niinkuin tulen liekki ja 
jonka jalat ovat niinkuin kiilt{v{ vaski: 
19. Min{ tied{n sinun tekosi ja rakkautesi ja uskosi ja 
palveluksesi ja k{rsiv{llisyytesi ja ett{ sinun viimeiset 
tekosi ovat useammat kuin ensimm{iset. 
20. Mutta se minulla on sinua vastaan, ett{ sin{ suvaitset 
tuota naista, Iisebeli{, joka sanoo itse{{n profeetaksi ja 
opettaa ja eksytt{{ minun palvelijoitani harjoittamaan 
haureutta ja sy|m{{n ep{jumalille uhrattua. 
21. Ja min{ olen antanut h{nelle aikaa parannuksen tekoon, 
mutta h{n ei tahdo parannusta tehd{ eik{ luopua 
haureudestaan. 
22. Katso, min{ sy|ksen h{net tautivuoteeseen, ja ne, jotka 
h{nen kanssaan tekev{t huorin, min{ sy|ksen suureen 
ahdistukseen, jos eiv{t tee parannusta ja luovu h{nen 
teoistansa; 
23. ja h{nen lapsensa min{ tappamalla tapan, ja kaikki 
seurakunnat saavat tuntea, ett{ min{ olen se, joka tutkin 
munaskuut ja syd{met; ja min{ annan teille kullekin 
tekojenne mukaan. 
24. Mutta teille muille Tyatirassa oleville, kaikille, 
joilla ei ole t{t{ oppia, teille, jotka ette ole tulleet 
tuntemaan, niinkuin ne sanovat, saatanan syvyyksi{, min{ 
sanon: en min{ pane teid{n p{{llenne muuta kuormaa; 
25. pit{k{{ vain, mit{ teill{ on, siihen asti kuin min{ 
tulen. 
26. Ja joka voittaa ja loppuun asti ottaa minun teoistani 
vaarin, sille min{ annan vallan hallita pakanoita, 
27. ja h{n on kaitseva heit{ rautaisella valtikalla, 
niinkuin saviastiat heid{t s{rjet{{n - niinkuin min{kin sen 
vallan Is{lt{ni sain - 
28. ja min{ annan h{nelle koint{hden. 
29. Jolla on korva, se kuulkoon, mit{ Henki seurakunnille 
sanoo.'" 


			3 Luku

1. "Ja Sardeen seurakunnan enkelille kirjoita: 'N{in sanoo 
h{n, jolla on ne Jumalan seitsem{n henke{ ja ne seitsem{n 
t{hte{: Min{ tied{n sinun tekosi: sinulla on se nimi, ett{ 
el{t, mutta sin{ olet kuollut. 
2. Her{j{ valvomaan ja vahvista j{ljellej{{neit{, niit{, 
jotka ovat olleet kuolemaisillaan; sill{ min{ en ole 
havainnut sinun tekojasi t{ydellisiksi Jumalani edess{. 
3. Muista siis, mit{ olet saanut ja kuullut, ja ota siit{ 
vaari ja tee parannus. Jos et valvo, niin min{ tulen kuin 
varas, etk{ sin{ tied{, mill{ hetkell{ min{ sinun p{{llesi 
tulen. 
4. Kuitenkin on sinulla Sardeessa muutamia harvoja nimi{, 
jotka eiv{t ole tahranneet vaatteitaan, ja he saavat 
k{yskennell{ minun kanssani valkeissa vaatteissa, sill{ he 
ovat siihen arvolliset. 
5. Joka voittaa, se n{in puetaan valkeihin vaatteisiin, 
enk{ min{ pyyhi pois h{nen nime{ns{ el{m{n kirjasta, ja min{ 
olen tunnustava h{nen nimens{ Is{ni edess{ ja h{nen 
enkeliens{ edess{. 
6. Jolla on korva, se kuulkoon, mit{ Henki seurakunnille 
sanoo.' 
7. Ja Filadelfian seurakunnan enkelille kirjoita: 'N{in 
sanoo Pyh{, Totinen, jolla on Daavidin avain, h{n, joka 
avaa, eik{ kukaan sulje, ja joka sulkee, eik{ kukaan avaa: 
8. Min{ tied{n sinun tekosi. Katso, min{ olen avannut sinun 
eteesi oven, eik{ kukaan voi sit{ sulkea; sill{ tosin on 
sinun voimasi v{h{inen, mutta sin{ olet ottanut vaarin minun 
sanastani etk{ ole minun nime{ni kielt{nyt. 
9. Katso, min{ annan sinulle saatanan synagoogasta niit{, 
jotka sanovat olevansa juutalaisia, eiv{tk{ ole, vaan 
valhettelevat; katso, min{ olen saattava heid{t siihen, ett{ 
he tulevat ja kumartuvat sinun jalkojesi eteen ja 
ymm{rt{v{t, ett{ min{ sinua rakastan. 
10. Koska sin{ olet ottanut minun k{rsiv{llisyyteni sanasta 
vaarin, niin min{ my|s otan sinusta vaarin ja pelastan sinut 
koetuksen hetkest{, joka on tuleva yli koko maanpiirin 
koettelemaan niit{, jotka maan p{{ll{ asuvat. 
11. Min{ tulen pian; pid{, mit{ sinulla on, ettei kukaan 
ottaisi sinun kruunuasi. 
12. Joka voittaa, sen min{ teen pylv{{ksi Jumalani 
temppeliin, eik{ h{n koskaan en{{ l{hde sielt{ ulos, ja min{ 
kirjoitan h{neen Jumalani nimen ja Jumalani kaupungin nimen, 
sen uuden Jerusalemin, joka laskeutuu alas taivaasta minun 
Jumalani tyk|{, ja oman uuden nimeni. 
13. Jolla on korva, se kuulkoon, mit{ Henki seurakunnille 
sanoo.' 
14. Ja Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita: 'N{in sanoo 
Amen, se uskollinen ja totinen todistaja, Jumalan 
luomakunnan alku: 
15. Min{ tied{n sinun tekosi: sin{ et ole kylm{ etk{ palava; 
oi, jospa olisit kylm{ tai palava! 
16. Mutta nyt, koska olet pense{, etk{ ole palava etk{ 
kylm{, olen min{ oksentava sinut suustani ulos. 
17. Sill{ sin{ sanot: Min{ olen rikas, min{ olen rikastunut 
enk{ mit{{n tarvitse; etk{ tied{, ett{ juuri sin{ olet 
viheli{inen ja kurja ja k|yh{ ja sokea ja alaston. 
18. Min{ neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa 
puhdistettua, ett{ rikastuisit, ja valkeat vaatteet, ett{ 
niihin pukeutuisit eik{ alastomuutesi h{pe{ n{kyisi, ja 
silm{voidetta voidellaksesi silm{si, ett{ n{kisit. 
19. Kaikkia niit{, joita min{ pid{n rakkaina, min{ nuhtelen 
ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus. 
20. Katso, min{ seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee 
minun {{neni ja avaa oven, niin min{ k{yn h{nen tyk|ns{ 
sis{lle ja aterioitsen h{nen kanssaan, ja h{n minun 
kanssani. 
21. Joka voittaa, sen min{ annan istua kanssani 
valtaistuimellani, niinkuin min{kin olen voittanut ja 
istunut Is{ni kanssa h{nen valtaistuimellensa. 
22. Jolla on korva, se kuulkoon, mit{ Henki seurakunnille 
sanoo.'" 


			4 Luku

1. Sen j{lkeen min{ n{in, ja katso: taivaassa oli ovi 
avoinna, ja ensimm{inen {{ni, jonka min{ olin kuullut 
ik{{nkuin pasunan puhuvan minulle, sanoi: "Nouse yl|s t{nne, 
niin min{ n{yt{n sinulle, mit{ t{m{n j{lkeen on tapahtuva". 
2. Ja kohta min{ olin hengess{. Ja katso, taivaassa oli 
valtaistuin, ja valtaistuimella oli istuja. 
3. Ja istuja oli n{|lt{ns{ jaspis- ja sardionkiven 
kaltainen; ja valtaistuimen ymp{rill{ oli taivaankaari, 
n{|lt{ns{ smaragdin kaltainen. 
4. Ja valtaistuimen ymp{rill{ oli kaksikymment{ nelj{ 
valtaistuinta, ja niill{ valtaistuimilla istui kaksikymment{ 
nelj{ vanhinta, puettuina valkeihin vaatteisiin, ja heill{ 
oli p{{ss{ns{ kultaiset kruunut. 
5. Ja valtaistuimesta l{hti salamoita ja {{ni{ ja ukkosen 
jylin{{; ja valtaistuimen edess{ paloi seitsem{n 
tulisoihtua, jotka ovat ne seitsem{n Jumalan henke{. 
6. Ja valtaistuimen edess{ oli ik{{nkuin lasinen meri, 
kristallin n{k|inen; ja valtaistuimen keskell{ ja 
valtaistuimen ymp{rill{ oli nelj{ olentoa, edest{ ja takaa 
silmi{ t{ynn{. 
7. Ja ensimm{inen olento oli leijonan n{k|inen, ja toinen 
olento nuoren h{r{n n{k|inen, ja kolmannella olennolla oli 
ik{{nkuin ihmisen kasvot, ja nelj{s olento oli lent{v{n 
kotkan n{k|inen. 
8. Ja niill{ nelj{ll{ olennolla oli kullakin kuusi siipe{, 
ja ne olivat yltymp{ri ja sis{lt{ silmi{ t{ynn{. Ja ne 
sanoivat lakkaamatta y|t{ p{iv{{: "Pyh{, pyh{, pyh{ on Herra 
Jumala, Kaikkivaltias, joka oli ja joka on ja joka tuleva 
on". 
9. Ja niin usein kuin olennot antavat ylistyksen, kunnian 
ja kiitoksen h{nelle, joka valtaistuimella istuu, joka el{{ 
aina ja iankaikkisesti, 
10. lankeavat ne kaksikymment{ nelj{ vanhinta h{nen eteens{, 
joka valtaistuimella istuu, ja kumartaen rukoilevat h{nt{, 
joka el{{ aina ja iankaikkisesti, ja heitt{v{t kruununsa 
valtaistuimen eteen sanoen: 
11. "Sin{, meid{n Herramme ja meid{n Jumalamme, olet 
arvollinen saamaan ylistyksen ja kunnian ja voiman, sill{ 
sin{ olet luonut kaikki, ja sinun tahdostasi ne ovat 
olemassa ja ovat luodut". 


			5 Luku

1. Ja min{ n{in valtaistuimella-istuvan oikeassa k{dess{ 
kirjak{{r|n, sis{lt{ ja p{{lt{ t{yteen kirjoitetun, 
seitsem{ll{ sinetill{ suljetun. 
2. Ja min{ n{in v{kev{n enkelin, joka suurella {{nell{ 
kuulutti: "Kuka on arvollinen avaamaan t{m{n kirjan ja 
murtamaan sen sinetit?" 
3. Eik{ kukaan taivaassa eik{ maan p{{ll{ eik{ maan alla 
voinut avata kirjaa eik{ katsoa siihen. 
4. Ja min{ itkin kovin sit{, ettei ket{{n havaittu 
arvolliseksi avaamaan kirjaa eik{ katsomaan siihen. 
5. Ja yksi vanhimmista sanoi minulle: "[l{ itke; katso, 
jalopeura Juudan sukukunnasta, Daavidin juurivesa, on 
voittanut, niin ett{ h{n voi avata kirjan ja sen seitsem{n 
sinetti{". 
6. Ja min{ n{in, ett{ valtaistuimen ja niiden nelj{n 
olennon ja vanhinten keskell{ seisoi Karitsa, ik{{nkuin 
teurastettu; sill{ oli seitsem{n sarvea ja seitsem{n silm{{, 
jotka ovat ne seitsem{n Jumalan henke{, l{hetetyt kaikkeen 
maailmaan. 
7. Ja se tuli ja otti kirjan valtaistuimella-istuvan 
oikeasta k{dest{. 
8. Ja kun se oli ottanut kirjan, niin ne nelj{ olentoa ja 
kaksikymment{ nelj{ vanhinta lankesivat Karitsan eteen, ja 
heill{ oli kantele kullakin, ja heill{ oli kultaiset maljat 
t{ynn{ suitsutuksia, jotka ovat pyhien rukoukset, 
9. ja he veisasivat uutta virtt{, sanoen: "Sin{ olet 
arvollinen ottamaan kirjan ja avaamaan sen sinetit, sill{ 
sin{ olet tullut teurastetuksi ja olet verell{si ostanut 
Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielist{ ja 
kansoista ja kansanheimoista 
10. ja tehnyt heid{t meid{n Jumalallemme kuningaskunnaksi ja 
papeiksi, ja he tulevat hallitsemaan maan p{{ll{". 
11. Ja min{ n{in, ja min{ kuulin monien enkelien {{nen 
valtaistuimen ja olentojen ja vanhinten ymp{rilt{, ja heid{n 
lukunsa oli kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta ja tuhat 
kertaa tuhat, 
12. ja he sanoivat suurella {{nell{: "Karitsa, joka on 
teurastettu, on arvollinen saamaan voiman ja rikkauden ja 
viisauden ja v{kevyyden ja kunnian ja kirkkauden ja 
ylistyksen". 
13. Ja kaikkien luotujen, jotka ovat taivaassa ja maan 
p{{ll{ ja maan alla ja meren p{{ll{, ja kaikkien niiss{ 
olevain min{ kuulin sanovan: "H{nelle, joka valtaistuimella 
istuu, ja Karitsalle ylistys ja kunnia ja kirkkaus ja valta 
aina ja iankaikkisesti!" 
14. Ja ne nelj{ olentoa sanoivat: "Amen", ja vanhimmat 
lankesivat kasvoilleen ja kumartaen rukoilivat. 


			6 Luku

1. Ja min{ n{in, kuinka Karitsa avasi yhden niist{ 
seitsem{st{ sinetist{, ja kuulin yhden niist{ nelj{st{ 
olennosta sanovan niinkuin ukkosen {{nell{: "Tule!" 
2. Ja min{ n{in, ja katso: valkea hevonen; ja sen sel{ss{ 
istuvalla oli jousi, ja h{nelle annettiin seppele, ja h{n 
l{hti voittajana ja voittamaan. 
3. Ja kun Karitsa avasi toisen sinetin, kuulin min{ toisen 
olennon sanovan: "Tule!" 
4. Niin l{hti toinen hevonen, tulipunainen, ja sen sel{ss{ 
istuvalle annettiin valta ottaa pois rauha maasta, ett{ 
ihmiset surmaisivat toisiaan; ja h{nelle annettiin suuri 
miekka. 
5. Ja kun Karitsa avasi kolmannen sinetin, kuulin min{ 
kolmannen olennon sanovan: "Tule!" Ja min{ n{in, ja katso: 
musta hevonen; ja sen sel{ss{ istuvalla oli k{dess{{n vaaka. 
6. Ja min{ kuulin ik{{nkuin {{nen niiden nelj{n olennon 
keskelt{ sanovan: "Koiniks-mitta nisuja yhden denarin, ja 
kolme koiniksia ohria yhden denarin! Mutta {l{ turmele |ljy{ 
{l{k{ viini{." 
7. Ja kun Karitsa avasi nelj{nnen sinetin, kuulin min{ 
nelj{nnen olennon {{nen sanovan: "Tule!" 
8. Ja min{ n{in, ja katso: hallava hevonen; ja sen sel{ss{ 
istuvan nimi oli Kuolema, ja Tuonela seurasi h{nen mukanaan, 
ja heid{n valtaansa annettiin nelj{s osa maata, annettiin 
valta tappaa miekalla ja n{l{ll{ ja rutolla ja maan petojen 
kautta. 
9. Ja kun Karitsa avasi viidennen sinetin, n{in min{ 
alttarin alla niiden sielut, jotka olivat surmatut Jumalan 
sanan t{hden ja sen todistuksen t{hden, joka heill{ oli. 
10. Ja he huusivat suurella {{nell{ sanoen: "Kuinka kauaksi 
sin{, pyh{ ja totinen Valtias, siirr{t tuomiosi ja j{t{t 
kostamatta meid{n veremme niille, jotka maan p{{ll{ asuvat?" 
11. Ja heille kullekin annettiin pitk{ valkoinen vaippa, ja 
heille sanottiin, ett{ viel{ v{h{n aikaa pysyisiv{t 
levollisina, kunnes oli t{yttyv{ my|s heid{n 
kanssapalvelijainsa ja veljiens{ luku, joiden tuli joutua 
tapettaviksi niinkuin hekin. 
12. Ja min{ n{in, kuinka Karitsa avasi kuudennen sinetin; ja 
tuli suuri maanj{ristys, ja aurinko meni mustaksi niinkuin 
karvainen s{kkipuku, ja kuu muuttui kokonaan kuin vereksi, 
13. ja taivaan t{hdet putosivat maahan, niinkuin viikunapuu 
varistaa raakaleensa, kun suuri tuuli sit{ pudistaa, 
14. ja taivas v{istyi pois niinkuin kirja, joka k{{rit{{n 
kokoon, ja kaikki vuoret ja saaret siirtyiv{t sijoiltansa. 
15. Ja maan kuninkaat ja ylimykset ja sotap{{llik|t ja 
rikkaat ja v{kev{t ja kaikki orjat ja vapaat k{tkeytyiv{t 
luoliin ja vuorten rotkoihin 
16. ja sanoivat vuorille ja kallioille: "Langetkaa meid{n 
p{{llemme ja k{tkek{{ meid{t h{nen kasvoiltansa, joka 
valtaistuimella istuu, ja Karitsan vihalta! 
17. Sill{ heid{n vihansa suuri p{iv{ on tullut, ja kuka voi 
kest{{?" 


			7 Luku

1. Senj{lkeen min{ n{in nelj{ enkeli{ seisovan maan 
nelj{ll{ kulmalla ja pit{v{n kiinni maan nelj{{ tuulta, 
ettei mik{{n tuuli p{{sisi puhaltamaan maan p{{lle eik{ 
meren p{{lle eik{ yhteenk{{n puuhun. 
2. Ja min{ n{in er{{n muun enkelin kohoavan 
auringonnoususta, ja h{nell{ oli el{v{n Jumalan sinetti, ja 
h{n huusi suurella {{nell{ niille nelj{lle enkelille, joille 
oli annettu valta vahingoittaa maata ja merta, 
3. ja sanoi: "[lk{{ vahingoittako maata {lk{{k{ merta, 
{lk{{ my|s puita, ennenkuin me olemme painaneet sinetin 
Jumalamme palvelijain otsaan". 
4. Ja min{ kuulin sinetill{ merkittyjen luvun, sata 
nelj{kymment{ nelj{ tuhatta merkitty{ kaikista Israelin 
lasten sukukunnista: 
5. Juudan sukukunnasta kaksitoista tuhatta merkitty{, 
Ruubenin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Gaadin 
sukukunnasta kaksitoista tuhatta, 
6. Asserin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Naftalin 
sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Manassen sukukunnasta 
kaksitoista tuhatta, 
7. Simeonin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Leevin 
sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Isaskarin sukukunnasta 
kaksitoista tuhatta, 
8. Sebulonin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Joosefin 
sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Benjaminin sukukunnasta 
kaksitoista tuhatta merkitty{. 
9. T{m{n j{lkeen min{ n{in, ja katso, oli suuri joukko, 
jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja 
sukukunnista ja kansoista ja kielist{, ja ne seisoivat 
valtaistuimen edess{ ja Karitsan edess{ puettuina pitkiin 
valkeihin vaatteisiin, ja heill{ oli palmut k{siss{{n, 
10. ja he huusivat suurella {{nell{ sanoen: "Pelastus tulee 
meid{n Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja 
Karitsalta". 
11. Ja kaikki enkelit seisoivat piiriss{ valtaistuimen ja 
vanhinten ja nelj{n olennon ymp{rill{ ja lankesivat 
kasvoilleen valtaistuimen eteen ja kumartaen rukoilivat 
Jumalaa, 
12. sanoen: "Amen! Ylistys ja kirkkaus ja viisaus ja kiitos 
ja kunnia ja voima ja v{kevyys meid{n Jumalallemme aina ja 
iankaikkisesti, amen!" 
13. Ja yksi vanhimmista puhui minulle ja sanoi: "Keit{ ovat 
n{m{ pitkiin valkeihin vaatteisiin puetut, ja mist{ he ovat 
tulleet?" 
14. Ja min{ sanoin h{nelle: "Herrani, sin{ tied{t sen". Ja 
h{n sanoi minulle: "N{m{ ovat ne, jotka siit{ suuresta 
ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja 
valkaisseet ne Karitsan veress{. 
15. Sent{hden he ovat Jumalan valtaistuimen edess{ ja 
palvelevat h{nt{ p{iv{t ja y|t h{nen temppeliss{{n, ja h{n, 
joka valtaistuimella istuu, on levitt{v{ telttamajansa 
heid{n ylitsens{. 
16. Ei heid{n en{{ tule n{lk{ eik{ en{{ jano, eik{ aurinko 
ole sattuva heihin, eik{ mik{{n helle, 
17. sill{ Karitsa, joka on valtaistuimen keskell{, on 
kaitseva heit{ ja johdattava heid{t el{m{n vetten l{hteille, 
ja Jumala on pyyhkiv{ pois kaikki kyyneleet heid{n 
silmist{ns{." 


			8 Luku

1. Ja kun Karitsa avasi seitsem{nnen sinetin, tuli 
taivaassa {{nett|myys, jota kesti noin puoli hetke{. 
2. Ja min{ n{in ne seitsem{n enkeli{, jotka seisoivat 
Jumalan edess{, ja heille annettiin seitsem{n pasunaa. 
3. Ja tuli er{s muu enkeli ja asettui alttarin {{reen 
pit{en kultaista suitsutusastiaa, ja h{nelle annettiin 
paljon suitsukkeita pantavaksi kaikkien pyhien rukouksiin 
kultaiselle alttarille, joka oli valtaistuimen edess{. 
4. Ja suitsukkeiden savu nousi pyhien rukousten kanssa 
enkelin k{dest{ Jumalan eteen. 
5. Ja enkeli otti suitsutusastian ja t{ytti sen alttarin 
tulella ja heitti maan p{{lle; silloin syntyi ukkosenjylin{{ 
ja {{ni{ ja salamoita ja maanj{ristyst{. 
6. Ja ne seitsem{n enkeli{, joilla oli ne seitsem{n 
pasunaa, hankkiutuivat puhaltamaan pasunoihin. 
7. Ja ensimm{inen enkeli puhalsi pasunaan; niin tuli 
rakeita ja tulta, verell{ sekoitettuja, ja ne heitettiin 
maan p{{lle; ja kolmas osa maata paloi, ja kolmas osa puita 
paloi, ja kaikki vihanta ruoho paloi. 
8. Ja toinen enkeli puhalsi pasunaan; niin heitettiin 
mereen ik{{nkuin suuri, tulena palava vuori; ja kolmas osa 
merta muuttui vereksi, 
9. ja kolmas osa luoduista, mit{ meress{ on ja joissa henki 
on, kuoli, ja kolmas osa laivoista hukkui. 
10. Ja kolmas enkeli puhalsi pasunaan; niin putosi taivaasta 
suuri t{hti, palava kuin tulisoihtu, ja se putosi virtoihin, 
kolmanteen osaan niist{, ja vesil{hteisiin. 
11. Ja t{hden nimi oli Koiruoho. Ja kolmas osa vesist{ 
muuttui koiruohoksi, ja paljon ihmisi{ kuoli vedest{, koska 
se oli karvaaksi k{ynyt. 
12. Ja nelj{s enkeli puhalsi pasunaan; niin kolmas osa 
auringosta ja kolmas osa kuusta ja kolmas osa t{hdist{ 
ly|tiin vitsauksella, niin ett{ kolmas osa niist{ pimeni ja 
p{iv{ kolmannelta osaltaan oli valoton, ja niin my|s y|. 
13. Ja min{ n{in, ja min{ kuulin kotkan, joka lensi 
keskitaivaalla, sanovan suurella {{nell{: "Voi, voi, voi 
maan p{{ll{ asuvaisia niiden j{ljell{ olevain pasunain 
{{nten t{hden, joihin kolmen enkelin viel{ on m{{r{ 
puhaltaa!" 


			9 Luku

1. Ja viides enkeli puhalsi pasunaan; niin min{ n{in 
t{hden, taivaasta maan p{{lle pudonneen, ja sille annettiin 
syvyyden kaivon avain; 
2. ja se avasi syvyyden kaivon, ja kaivosta nousi savu, 
niinkuin savu suuresta p{tsist{, ja kaivon savu pimitti 
auringon ja ilman. 
3. Ja savusta l{hti hein{sirkkoja maan p{{lle, ja niille 
annettiin valta, niinkuin maan skorpioneilla on valta; 
4. ja niille sanottiin, etteiv{t ne saa vahingoittaa maan 
ruohoa eik{ mit{{n vihantaa eik{ yht{{n puuta, vaan 
ainoastaan niit{ ihmisi{, joilla ei ole Jumalan sinetti{ 
otsassaan. 
5. Ja niille annettiin valta vaivata heit{ viisi kuukautta, 
vaan ei tappaa heit{; ja ne vaivasivat, niinkuin vaivaa 
skorpioni, kun se ihmist{ pist{{. 
6. Ja niin{ p{ivin{ ihmiset etsiv{t kuolemaa, eiv{tk{ sit{ 
l|yd{; he haluavat kuolla, mutta kuolema pakenee heit{. 
7. Ja hein{sirkat olivat sotaan varustettujen hevosten 
kaltaiset, ja niill{ oli p{{ss{{n ik{{nkuin seppeleet, 
kullan n{k|iset, ja niiden kasvot olivat ik{{nkuin ihmisten 
kasvot; 
8. ja niill{ oli hiukset niinkuin naisten hiukset, ja 
niiden hampaat olivat niinkuin leijonain hampaat. 
9. Ja niill{ oli haarniskat ik{{nkuin rautahaarniskat, ja 
niiden siipien kohina oli kuin sotavaunujen ryske monien 
hevosten kiit{ess{ taisteluun. 
10. Ja niill{ oli pyrst|t niinkuin skorpioneilla ja 
pistimet, ja pyrst|iss{ns{ niill{ oli voima vahingoittaa 
ihmisi{ viisi kuukautta. 
11. Niill{ oli kuninkaanaan syvyyden enkeli, jonka nimi 
hebreaksi on Abaddon ja kreikaksi Apollyon. 
12. Ensimm{inen "voi!" on mennyt; katso, tulee viel{ kaksi 
"voi!"-huutoa t{m{n j{lkeen. 
13. Ja kuudes enkeli puhalsi pasunaan; niin min{ kuulin 
{{nen tulevan kultaisen alttarin nelj{st{ sarvesta, Jumalan 
edest{, 
14. ja se sanoi kuudennelle enkelille, jolla oli pasuna: 
"P{{st{ ne nelj{ enkeli{, jotka ovat sidottuina suuren 
Eufrat-virran varrella". 
15. Silloin p{{stettiin ne nelj{ enkeli{, jotka hetkelleen, 
p{iv{lleen, kuukaudelleen ja vuodelleen olivat valmiina 
tappamaan kolmannen osan ihmisist{. 
16. Ja ratsuv{en joukkojen luku oli kaksikymment{ tuhatta 
kertaa kymmenen tuhatta; min{ kuulin niiden luvun. 
17. Ja t{m{nkaltaisilta minusta n{yttiv{t hevoset ja niiden 
sel{ss{ istujat n{yss{: ratsastajilla oli tulipunaiset ja 
tummansinerv{t ja tulikivenkeltaiset haarniskat; ja hevosten 
p{{t olivat kuin leijonain p{{t, ja niiden suusta l{hti tuli 
ja savu ja tulikivi. 
18. N{ist{ kolmesta vitsauksesta sai kolmas osa ihmisi{ 
surmansa: tulesta ja savusta ja tulikivest{, jotka l{htiv{t 
niiden suusta. 
19. Sill{ hevosten voima oli niiden suussa ja niiden 
h{nn{ss{; niiden h{nn{t n{et olivat k{{rmeitten kaltaiset, 
ja niiss{ oli p{{t, joilla ne vahingoittivat. 
20. Ja j{ljelle j{{neet ihmiset, ne, joita ei tapettu n{ill{ 
vitsauksilla, eiv{t tehneet parannusta k{ttens{ teoista, 
niin ett{ olisivat lakanneet kumartamasta riivaajia ja 
kultaisia ja hopeaisia ja vaskisia ja kivisi{ ja puisia 
ep{jumalankuvia, jotka eiv{t voi n{hd{ eik{ kuulla eik{ 
k{vell{. 
21. He eiv{t tehneet parannusta murhistaan eik{ 
velhouksistaan eik{ haureudestaan eik{ varkauksistaan. 


			10 Luku

1. Ja min{ n{in er{{n toisen, v{kev{n enkelin tulevan alas 
taivaasta; h{nen verhonaan oli pilvi, ja taivaankaari oli 
h{nen p{{ns{ p{{ll{, ja h{nen kasvonsa olivat niinkuin 
aurinko, ja h{nen jalkansa niinkuin tulipatsaat, 
2. ja h{nell{ oli k{dess{{n avattu kirjanen. Ja h{n laski 
oikean jalkansa meren p{{lle ja vasemman maan p{{lle 
3. ja huusi suurella {{nell{, niinkuin leijona {rjyy; ja 
kun h{n huusi, antoivat ne seitsem{n ukkosen jylin{{ 
{{ntens{ puhua. 
4. Ja kun ne seitsem{n ukkosenjylin{{ olivat puhuneet, 
yritin min{ kirjoittaa, mutta min{ kuulin {{nen taivaasta 
sanovan: "Pane sinetin taakse, mit{ ne seitsem{n 
ukkosenjylin{{ puhuivat, {l{k{ sit{ kirjoita". 
5. Ja enkeli, jonka min{ n{in seisovan meren p{{ll{ ja maan 
p{{ll{, kohotti oikean k{tens{ taivasta kohti 
6. ja vannoi h{nen kauttansa, joka el{{ aina ja 
iankaikkisesti, h{nen, joka on luonut taivaan ja mit{ siin{ 
on, ja maan ja mit{ siin{ on, ja meren ja mit{ siin{ on, 
ettei en{{ ole oleva aikaa, 
7. vaan ett{ niin{ p{ivin{, jolloin seitsem{nnen enkelin 
{{ni kuuluu h{nen puhaltaessaan pasunaan, Jumalan salaisuus 
k{y t{yt{nt||n sen hyv{n sanoman mukaan, jonka h{n on 
ilmoittanut palvelijoillensa profeetoille. 
8. Ja sen {{nen, jonka min{ olin kuullut taivaasta, kuulin 
taas puhuvan minulle ja sanovan: "Mene ja ota tuo avattu 
kirjak{{r|, joka on meren ja maan p{{ll{ seisovan enkelin 
k{dess{". 
9. Ja min{ menin enkelin tyk| ja pyysin, ett{ h{n antaisi 
minulle sen kirjasen. Ja h{n sanoi minulle: "Ota ja sy| se; 
se on karvasteleva vatsassasi, mutta suussasi se on oleva 
makea kuin hunaja". 
10. Niin min{ otin kirjasen enkelin k{dest{ ja s|in sen; se 
oli minun suussani makea kuin hunaja; mutta sen sy|ty{ni 
minun vatsaani karvasteli. 
11. Ja minulle sanottiin: "Sinun tulee taas profetoida 
monista kansoista ja kansanheimoista ja kielist{ ja 
kuninkaista". 


			11 Luku

1. Ja minulle annettiin sauvan kaltainen ruoko ja 
sanottiin: "Nouse ja mittaa Jumalan temppeli ja alttari ja 
ne, jotka siin{ kumartaen rukoilevat. 
2. Mutta temppelin ulkopuolella oleva esikartano erota 
pois, {l{k{ sit{ mittaa, sill{ se on annettu 
pakanakansoille; ja he tallaavat pyh{{ kaupunkia 
nelj{kymment{kaksi kuukautta. 
3. Ja min{ annan kahdelle todistajalleni toimeksi 
s{kkipukuihin puettuina profetoida tuhannen kahdensadan 
kuudenkymmenen p{iv{n ajan." 
4. N{m{ ovat ne kaksi |ljypuuta ja ne kaksi lampunjalkaa, 
jotka seisovat maan Herran edess{. 
5. Ja jos joku tahtoo heit{ vahingoittaa, l{htee tuli 
heid{n suustaan ja kuluttaa heid{n vihollisensa; ja jos joku 
tahtoo heit{ vahingoittaa, on h{n saava surmansa sill{ 
tavalla. 
6. Heill{ on valta sulkea taivas, niin ettei sadetta tule 
heid{n profetoimisensa p{ivin{, ja heill{ on valta muuttaa 
vedet vereksi ja ly|d{ maata kaikkinaisilla vitsauksilla, 
niin usein kuin tahtovat. 
7. Ja kun he ovat lopettaneet todistamisensa, on peto, se, 
joka nousee syvyydest{, k{yv{ sotaa heit{ vastaan ja 
voittava heid{t ja tappava heid{t. 
8. Ja heid{n ruumiinsa viruvat sen suuren kaupungin 
kadulla, jota hengellisesti puhuen kutsutaan Sodomaksi ja 
Egyptiksi ja jossa my|s heid{n Herransa ristiinnaulittiin. 
9. Ja ihmiset eri kansoista ja sukukunnista ja kielist{ ja 
kansanheimoista n{kev{t heid{n ruumiinsa kolme ja puoli 
p{iv{{, eiv{tk{ salli, ett{ heid{n ruumiinsa pannaan 
hautaan. 
10. Ja ne, jotka maan p{{ll{ asuvat, iloitsevat heid{n 
kohtalostaan ja riemuitsevat ja l{hett{v{t lahjoja 
toisilleen; sill{ n{m{ kaksi profeettaa olivat vaivanneet 
niit{, jotka maan p{{ll{ asuvat. 
11. Ja niiden kolmen ja puolen p{iv{n kuluttua meni heihin 
Jumalasta el{m{n henki, ja he nousivat jaloilleen, ja suuri 
pelko valtasi ne, jotka n{kiv{t heid{t. 
12. Ja he kuulivat suuren {{nen taivaasta sanovan heille: 
"Nouskaa t{nne!" Niin he nousivat taivaaseen pilvess{, ja 
heid{n vihollisensa n{kiv{t heid{t. 
13. Ja sill{ hetkell{ tapahtui suuri maanj{ristys, ja 
kymmenes osa kaupunkia kukistui, ja maanj{ristyksess{ sai 
surmansa seitsem{ntuhatta henke{, ja muut pelj{styiv{t ja 
antoivat taivaan Jumalalle kunnian. 
14. Toinen "voi!" on mennyt; katso, kolmas "voi!" tulee 
pian. 
15. Ja seitsem{s enkeli puhalsi pasunaan; niin kuului 
taivaassa suuria {{ni{, jotka sanoivat: "Maailman kuninkuus 
on tullut meid{n Herrallemme ja h{nen Voidellullensa, ja h{n 
on hallitseva aina ja iankaikkisesti". 
16. Ja ne kaksikymment{ nelj{ vanhinta, jotka istuivat 
valtaistuimillaan Jumalan edess{, lankesivat kasvoillensa ja 
kumartaen rukoilivat Jumalaa, 
17. sanoen: "Me kiit{mme sinua, Herra Jumala, Kaikkivaltias, 
joka olet ja joka olit, siit{, ett{ olet ottanut suuren 
voimasi ja ottanut hallituksen. 
18. Ja pakanakansat ovat vihastuneet, mutta sinun vihasi on 
tullut, ja tullut on aika tuomita kuolleet ja maksaa palkka 
sinun palvelijoillesi profeetoille ja pyhille ja niille, 
jotka sinun nime{si pelk{{v{t, pienille ja suurille, ja 
turmella ne, jotka maan turmelevat." 
19. Ja Jumalan temppeli taivaassa aukeni, ja h{nen liittonsa 
arkki n{kyi h{nen temppeliss{{n, ja tuli salamoita ja {{ni{ 
ja ukkosenjylin{{ ja maanj{ristyst{ ja suuria rakeita. 


			12 Luku

1. Ja n{kyi suuri merkki taivaassa: vaimo, vaatetettu 
auringolla, ja kuu h{nen jalkojensa alla, ja h{nen p{{ss{{n 
seppeleen{ kaksitoista t{hte{. 
2. H{n oli raskaana ja huusi synnytyskivuissaan, ja h{nen 
oli vaikea synnytt{{. 
3. Ja n{kyi toinen merkki taivaassa, ja katso: suuri, 
tulipunainen lohik{{rme, jolla oli seitsem{n p{{t{ ja 
kymmenen sarvea, ja sen p{iss{ seitsem{n kruunua; 
4. ja sen pyrst| pyyhk{isi pois kolmannen osan taivaan 
t{hti{ ja heitti ne maan p{{lle. Ja lohik{{rme seisoi 
synnytt{m{isill{{n olevan vaimon edess{ niell{kseen h{nen 
lapsensa, kun h{n sen synnytt{isi. 
5. Ja h{n synnytti poikalapsen, joka on kaitseva kaikkia 
pakanakansoja rautaisella valtikalla; ja h{nen lapsensa 
temmattiin Jumalan tyk| ja h{nen valtaistuimensa tyk|. 
6. Ja vaimo pakeni er{maahan, jossa h{nell{ oli Jumalan 
valmistama paikka, ett{ h{nt{ el{tett{isiin siell{ tuhat 
kaksisataa kuusikymment{ p{iv{{. 
7. Ja syttyi sota taivaassa: Miikael ja h{nen enkelins{ 
sotivat lohik{{rmett{ vastaan; ja lohik{{rme ja h{nen 
enkelins{ sotivat, 
8. mutta eiv{t voittaneet, eik{ heill{ en{{ ollut sijaa 
taivaassa. 
9. Ja suuri lohik{{rme, se vanha k{{rme, jota perkeleeksi 
ja saatanaksi kutsutaan, koko maanpiirin villitsij{, 
heitettiin maan p{{lle, ja h{nen enkelins{ heitettiin h{nen 
kanssansa. 
10. Ja min{ kuulin suuren {{nen taivaassa sanovan: "Nyt on 
tullut pelastus ja voima ja meid{n Jumalamme valtakunta ja 
h{nen Voideltunsa valta, sill{ meid{n veljiemme syytt{j{, 
joka y|t ja p{iv{t syytti heit{ meid{n Jumalamme edess{, on 
heitetty ulos. 
11. Ja he ovat voittaneet h{net Karitsan veren kautta ja 
todistuksensa sanan kautta, eiv{tk{ ole henke{ns{ 
rakastaneet, vaan olleet alttiit kuolemaan asti. 
12. Sent{hden riemuitkaa, taivaat, ja te, jotka niiss{ 
asutte! Voi maata ja merta, sill{ perkele on astunut alas 
teid{n luoksenne pit{en suurta vihaa, koska h{n tiet{{, ett{ 
h{nell{ on v{h{n aikaa!" 
13. Ja kun lohik{{rme n{ki olevansa heitetty maan p{{lle, 
ajoi h{n takaa sit{ vaimoa, joka oli poikalapsen 
synnytt{nyt. 
14. Mutta vaimolle annettiin sen suuren kotkan kaksi siipe{ 
h{nen lent{{ksens{ er{maahan sille paikalleen, jossa h{nt{ 
el{tet{{n aika ja kaksi aikaa ja puoli aikaa poissa k{{rmeen 
n{kyvist{. 
15. Ja k{{rme sy|ksi kidastansa vaimon j{lkeen vett{ 
niinkuin virran, saattaakseen h{net virran viet{v{ksi. 
16. Mutta maa auttoi vaimoa: maa avasi suunsa ja nieli 
virran, jonka lohik{{rme oli sy|ssyt kidastansa. 
17. Ja lohik{{rme vihastui vaimoon ja l{hti k{ym{{n sotaa 
muita h{nen j{lkel{isi{ns{ vastaan, jotka pit{v{t Jumalan 
k{skyt ja joilla on Jeesuksen todistus. 
18. Ja se asettui seisomaan meren hiekalle. 


			13 Luku

1. Ja min{ n{in pedon nousevan merest{; sill{ oli kymmenen 
sarvea ja seitsem{n p{{t{, ja sarvissansa kymmenen kruunua, 
ja sen p{ihin oli kirjoitettu pilkkaavia nimi{. 
2. Ja peto, jonka min{ n{in, oli leopardin n{k|inen, ja sen 
jalat ik{{nkuin karhun, ja sen kita niinkuin leijonan kita. 
Ja lohik{{rme antoi sille voimansa ja valtaistuimensa ja 
suuren vallan. 
3. Ja min{ n{in yhden sen p{ist{ olevan ik{{nkuin 
kuoliaaksi haavoitetun, mutta sen kuolinhaava parantui. Ja 
koko maa seurasi ihmetellen petoa. 
4. Ja he kumarsivat lohik{{rmett{, koska se oli antanut 
sellaisen vallan pedolle, ja kumarsivat petoa sanoen: "Kuka 
on pedon vertainen, ja kuka voi sotia sit{ vastaan?" 
5. Ja sille annettiin suu puhua suuria sanoja ja 
pilkkapuheita, ja sille annettiin valta tehd{ sit{ 
nelj{kymment{ kaksi kuukautta. 
6. Ja se avasi suunsa Jumalaa pilkkaamaan, pilkatakseen 
h{nen nime{ns{ ja h{nen majaansa, niit{, jotka taivaassa 
asuvat. 
7. Ja sille annettiin valta k{yd{ sotaa pyhi{ vastaan ja 
voittaa heid{t, ja sen valtaan annettiin kaikki sukukunnat 
ja kansat ja kielet ja kansanheimot. 
8. Ja kaikki maan p{{ll{ asuvaiset kumartavat sit{, 
jokainen, jonka nimi ei ole kirjoitettu teurastetun Karitsan 
el{m{nkirjaan, hamasta maailman perustamisesta. 
9. Jos kenell{ on korva, h{n kuulkoon. 
10. Jos kuka vankeuteen vie, niin h{n itse vankeuteen 
joutuu; jos kuka miekalla tappaa, h{net pit{{ miekalla 
tapettaman. T{ss{ on pyhien k{rsiv{llisyys ja usko. 
11. Ja min{ n{in toisen pedon nousevan maasta, ja sill{ oli 
kaksi sarvea niinkuin karitsan sarvet, ja se puhui niinkuin 
lohik{{rme. 
12. Ja se k{ytt{{ kaikkea ensimm{isen pedon valtaa sen 
n{hden ja saattaa maan ja siin{ asuvaiset kumartamaan 
ensimm{ist{ petoa, sit{, jonka kuolinhaava parani. 
13. Ja se tekee suuria ihmeit{, niin ett{ saa tulenkin 
taivaasta lankeamaan maahan ihmisten n{hden. 
14. Ja se villitsee maan p{{ll{ asuvaiset niill{ ihmeill{, 
joita sen sallittiin tehd{ pedon n{hden; se yllytt{{ maan 
p{{ll{ asuvaiset tekem{{n sen pedon kuvan, jossa oli 
miekanhaava ja joka virkosi. 
15. Ja sille annettiin valta antaa pedon kuvalle henki, ett{ 
pedon kuva puhuisikin ja saisi aikaan, ett{ ketk{ vain eiv{t 
kumartaneet pedon kuvaa, ne tapettaisiin. 
16. Ja se saa kaikki, pienet ja suuret, sek{ rikkaat ett{ 
k|yh{t, sek{ vapaat ett{ orjat, panemaan merkin oikeaan 
k{teens{ tai otsaansa, 
17. ettei kukaan muu voisi ostaa eik{ myyd{ kuin se, jossa 
on merkki: pedon nimi tai sen nimen luku. 
18. T{ss{ on viisaus. Jolla ymm{rrys on, se laskekoon pedon 
luvun; sill{ se on ihmisen luku. Ja sen luku on kuusisataa 
kuusikymment{ kuusi. 


			14 Luku

1. Ja min{ n{in, ja katso, Karitsa seisoi Siionin vuorella, 
ja h{nen kanssaan sata nelj{kymment{ nelj{ tuhatta, joiden 
otsaan oli kirjoitettu h{nen nimens{ ja h{nen Is{ns{ nimi. 
2. Ja min{ kuulin {{nen taivaasta ik{{nkuin paljojen vetten 
pauhinan ja ik{{nkuin suuren ukkosenjylin{n, ja {{ni, jonka 
min{ kuulin, oli ik{{nkuin kanteleensoittajain, kun he 
kanteleitaan soittavat. 
3. Ja he veisasivat uutta virtt{ valtaistuimen edess{ ja 
nelj{n olennon ja vanhinten edess{; eik{ kukaan voinut oppia 
sit{ virtt{, paitsi ne sata nelj{kymment{ nelj{ tuhatta, 
jotka ovat ostetut maasta. 
4. N{m{ ovat ne, jotka eiv{t ole saastuttaneet itse{{n 
naisten kanssa; sill{ he ovat niinkuin neitsyet. N{m{ ovat 
ne, jotka seuraavat Karitsaa, mihin ikin{ h{n menee. N{m{ 
ovat ostetut ihmisist{ esikoiseksi Jumalalle ja Karitsalle, 
5. eik{ heid{n suussaan ole valhetta havaittu; he ovat 
tahrattomat. 
6. Ja min{ n{in lent{v{n keskitaivaalla er{{n toisen 
enkelin, jolla oli iankaikkinen evankeliumi julistettavana 
maan p{{ll{ asuvaisille, kaikille kansanheimoille ja 
sukukunnille ja kielille ja kansoille. 
7. Ja h{n sanoi suurella {{nell{: "Pelj{tk{{ Jumalaa ja 
antakaa h{nelle kunnia, sill{ h{nen tuomionsa hetki on 
tullut, ja kumartakaa h{nt{, joka on tehnyt taivaan ja maan 
ja meren ja vetten l{hteet". 
8. Ja seurasi viel{ toinen enkeli, joka sanoi: "Kukistunut, 
kukistunut on se suuri Babylon, joka haureutensa vihan 
viinill{ on juottanut kaikki kansat". 
9. Ja heit{ seurasi viel{ kolmas enkeli, joka sanoi 
suurella {{nell{: "Jos joku kumartaa petoa ja sen kuvaa ja 
ottaa sen merkin otsaansa tai k{teens{, 
10. niin h{nkin on juova Jumalan vihan viini{, joka 
sekoittamattomana on kaadettu h{nen vihansa maljaan, ja 
h{nt{ pit{{ tulella ja tulikivell{ vaivattaman pyhien 
enkelien edess{ ja Karitsan edess{. 
11. Ja heid{n vaivansa savu on nouseva aina ja 
iankaikkisesti, eik{ heill{ ole lepoa p{iv{ll{ eik{ y|ll{, 
heill{, jotka petoa ja sen kuvaa kumartavat, eik{ 
kenell{k{{n, joka ottaa sen nimen merkin. 
12. T{ss{ on pyhien k{rsiv{llisyys, niiden, jotka pit{v{t 
Jumalan k{skyt ja Jeesuksen uskon. 
13. Ja min{ kuulin {{nen taivaasta sanovan: "Kirjoita: 
Autuaat ovat ne kuolleet, jotka Herrassa kuolevat t{stedes. 
Totisesti - sanoo Henki - he saavat lev{t{ vaivoistansa, 
sill{ heid{n tekonsa seuraavat heit{." 
14. Ja min{ n{in, ja katso: valkoinen pilvi, ja pilvell{ 
istui Ihmisen Pojan muotoinen, p{{ss{ns{ kultainen kruunu ja 
k{dess{ns{ ter{v{ sirppi. 
15. Ja temppelist{ tuli er{s toinen enkeli huutaen suurella 
{{nell{ pilvell{ istuvalle: "L{het{ sirppisi ja leikkaa, 
sill{ leikkuuaika on tullut, ja maan elo on kypsynyt". 
16. Ja pilvell{ istuva heitti sirppins{ maan p{{lle, ja maa 
tuli leikatuksi. 
17. Ja taivaan temppelist{ l{hti er{s toinen enkeli, ja 
h{nell{kin oli ter{v{ sirppi. 
18. Ja alttarista l{hti viel{ toinen enkeli, jolla oli tuli 
vallassaan, ja h{n huusi suurella {{nell{ sille, jolla oli 
se ter{v{ sirppi, sanoen: "L{het{ ter{v{ sirppisi ja korjaa 
tertut maan viinipuusta, sill{ sen ryp{leet ovat kypsyneet". 
19. Ja enkeli heitti sirppins{ alas maahan ja korjasi maan 
viinipuun hedelm{t ja heitti ne Jumalan vihan suureen 
kuurnaan. 
20. Ja kuurna poljettiin kaupungin ulkopuolella, ja 
kuurnasta kuohui veri hevosten kuolaimiin asti, tuhannen 
kuudensadan vakomitan p{{h{n. 


			15 Luku

1. Ja min{ n{in toisen tunnusmerkin taivaassa, suuren ja 
ihmeellisen: seitsem{n enkeli{, joilla oli seitsem{n 
viimeist{ vitsausta, sill{ niiss{ Jumalan viha t{yttyy. 
2. Ja min{ n{in ik{{nkuin lasisen meren, tulella 
sekoitetun, ja niiden, jotka olivat saaneet voiton pedosta 
ja sen kuvasta ja sen nimen luvusta, seisovan sill{ 
lasisella merell{, ja heill{ oli Jumalan kanteleet. 
3. Ja he veisasivat Mooseksen, Jumalan palvelijan, virtt{ 
ja Karitsan virtt{, sanoen: "Suuret ja ihmeelliset ovat 
sinun tekosi, Herra Jumala, Kaikkivaltias; vanhurskaat ja 
totiset ovat sinun tiesi, sin{ kansojen kuningas. 
4. Kuka ei pelk{isi, Herra, ja ylist{isi sinun nime{si? 
Sill{ sin{ yksin olet Pyh{; sill{ kaikki kansat tulevat ja 
kumartavat sinua, koska sinun vanhurskaat tuomiosi ovat 
julki tulleet." 
5. Ja sen j{lkeen min{ n{in: todistuksen majan temppeli 
taivaassa avattiin; 
6. ja ne seitsem{n enkeli{, joilla oli ne seitsem{n 
vitsausta, l{htiv{t temppelist{, puettuina puhtaisiin, 
hohtaviin pellavavaatteisiin ja rinnoilta vy|tettyin{ 
kultaisilla v|ill{. 
7. Ja yksi niist{ nelj{st{ olennosta antoi niille 
seitsem{lle enkelille seitsem{n kultaista maljaa, t{ynn{ 
Jumalan vihaa, h{nen, joka el{{ aina ja iankaikkisesti. 
8. Ja temppeli tuli savua t{yteen Jumalan kirkkaudesta ja 
h{nen voimastansa, eik{ kukaan voinut menn{ sis{lle 
temppeliin, ennenkuin niiden seitsem{n enkelin seitsem{n 
vitsausta oli k{ynyt t{yt{nt||n. 


			16 Luku

1. Ja min{ kuulin suuren {{nen temppelist{ sanovan niille 
seitsem{lle enkelille: "Menk{{ ja vuodattakaa ne seitsem{n 
Jumalan vihan maljaa maan p{{lle". 
2. Ja ensimm{inen l{hti ja vuodatti maljansa maan p{{lle; 
ja tuli pahoja ja ilkeit{ paiseita niihin ihmisiin, joissa 
oli pedon merkki ja jotka kumarsivat sen kuvaa. 
3. Ja toinen enkeli vuodatti maljansa mereen, ja se tuli 
vereksi, ik{{nkuin kuolleen vereksi, ja jokainen el{v{ 
olento kuoli, mit{ meress{ oli. 
4. Ja kolmas enkeli vuodatti maljansa jokiin ja 
vesil{hteisiin, ja ne tulivat vereksi. 
5. Ja min{ kuulin vetten enkelin sanovan: "Vanhurskas olet 
sin{, joka olet ja joka olit, sin{ Pyh{, kun n{in olet 
tuominnut. 
6. Sill{ pyhien ja profeettain verta he ovat vuodattaneet, 
ja verta sin{ olet antanut heille juoda; sen he ovat 
ansainneet." 
7. Ja min{ kuulin alttarin sanovan: "Totisesti, Herra 
Jumala, Kaikkivaltias, totiset ja vanhurskaat ovat sinun 
tuomiosi". 
8. Ja nelj{s enkeli vuodatti maljansa aurinkoon, ja sille 
annettiin valta paahtaa ihmisi{ tulella. 
9. Ja ihmiset paahtuivat kovassa helteess{ ja pilkkasivat 
Jumalan nime{, h{nen, jolla on vallassaan n{m{ vitsaukset; 
mutta he eiv{t tehneet parannusta, niin ett{ olisivat 
antaneet h{nelle kunnian. 
10. Ja viides enkeli vuodatti maljansa pedon 
valtaistuimelle, ja sen valtakunta pimeni; ja he 
pureskelivat kielens{ rikki tuskissansa 
11. ja pilkkasivat taivaan Jumalaa tuskiensa ja paiseittensa 
t{hden, mutta eiv{t tehneet parannusta teoistansa. 
12. Ja kuudes enkeli vuodatti maljansa suureen 
Eufrat-virtaan, ja sen vesi kuivui, ett{ tie valmistuisi 
auringon noususta tuleville kuninkaille. 
13. Ja min{ n{in lohik{{rmeen suusta ja pedon suusta ja 
v{{r{n profeetan suusta l{htev{n kolme saastaista henke{, 
sammakon muotoista. 
14. Sill{ ne ovat riivaajain henki{, jotka tekev{t ihmeit{; 
ne l{htev{t koko maanpiirin kuningasten luo kokoamaan heid{t 
sotaan Jumalan, Kaikkivaltiaan, suurena p{iv{n{. 
15. - Katso, min{ tulen niinkuin varas; autuas se, joka 
valvoo ja pit{{ vaatteistansa vaarin, ettei h{n kulkisi 
alastomana eik{ h{nen h{pe{t{ns{ n{ht{isi! - 
16. Ja ne kokosivat heid{t siihen paikkaan, jonka nimi 
hebreaksi on Harmagedon. 
17. Ja seitsem{s enkeli vuodatti maljansa ilmaan, ja 
temppelist{, valtaistuimelta, l{hti suuri {{ni, joka sanoi: 
"Se on tapahtunut". 
18. Ja tuli salamoita ja {{ni{ ja ukkosenjylin{{; ja tuli 
suuri maanj{ristys, niin ankara ja suuri maanj{ristys, ettei 
sen vertaista ole ollut siit{ asti, kuin ihmisi{ on ollut 
maan p{{ll{. 
19. Ja se suuri kaupunki meni kolmeen osaan, ja kansojen 
kaupungit kukistuivat. Ja se suuri Babylon tuli muistetuksi 
Jumalan edess{, niin ett{ h{n antoi sille vihansa kiivauden 
viinimaljan. 
20. Ja kaikki saaret pakenivat, eik{ vuoria en{{ ollut. 
21. Ja suuria rakeita, leivisk{n painoisia, satoi taivaasta 
ihmisten p{{lle; ja ihmiset pilkkasivat Jumalaa raesateen 
vitsauksen t{hden, sill{ se vitsaus oli ylen suuri. 


			17 Luku

1. Ja tuli yksi niist{ seitsem{st{ enkelist{, joilla oli ne 
seitsem{n maljaa, ja puhui minulle sanoen: "Tule, min{ 
n{yt{n sinulle sen suuren porton tuomion, joka istuu 
paljojen vetten p{{ll{, 
2. h{nen, jonka kanssa maan kuninkaat ovat haureutta 
harjoittaneet ja jonka haureuden viinist{ maan asukkaat ovat 
juopuneet". 
3. Ja h{n vei minut hengess{ er{maahan. Siell{ min{ n{in 
naisen istuvan helakanpunaisen pedon sel{ss{; peto oli 
t{ynn{ pilkkaavia nimi{, ja sill{ oli seitsem{n p{{t{ ja 
kymmenen sarvea. 
4. Ja nainen oli puettu purppuraan ja helakanpunaan ja 
koristettu kullalla ja jalokivill{ ja helmill{ ja piti 
k{dess{{n kultaista maljaa, joka oli t{ynn{ kauhistuksia ja 
h{nen haureutensa riettauksia. 
5. Ja h{nen otsaansa oli kirjoitettu nimi, salaisuus: 
"Suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistuksien {iti". 
6. Ja min{ n{in sen naisen olevan juovuksissa pyhien 
verest{ ja Jeesuksen todistajain verest{; ja n{hdess{ni 
h{net min{ suuresti ihmettelin. 
7. Ja enkeli sanoi minulle: "Miksi ihmettelet? Min{ sanon 
sinulle tuon naisen salaisuuden ja tuon pedon salaisuuden, 
joka h{nt{ kantaa ja jolla on seitsem{n p{{t{ ja kymmenen 
sarvea. 
8. Peto, jonka sin{ n{it, on ollut, eik{ sit{ en{{ ole, 
mutta se on nouseva syvyydest{ ja menev{ kadotukseen; ja ne 
maan p{{ll{ asuvaiset, joiden nimet eiv{t ole kirjoitetut 
el{m{n kirjaan, hamasta maailman perustamisesta, 
ihmettelev{t, kun he n{kev{t pedon, ett{ se on ollut eik{ 
sit{ en{{ ole, mutta se on tuleva. 
9. T{ss{ on ymm{rrys, jossa viisaus on: Ne seitsem{n p{{t{ 
ovat seitsem{n vuorta, joiden p{{ll{ nainen istuu; ne ovat 
my|s seitsem{n kuningasta; 
10. heist{ on viisi kaatunut, yksi on, viimeinen ei ole 
viel{ tullut, ja kun h{n tulee, pit{{ h{nen v{h{n aikaa 
pysym{n. 
11. Ja peto, joka on ollut ja jota ei en{{ ole, on itse 
kahdeksas, ja on yksi noista seitsem{st{, ja menee 
kadotukseen. 
12. Ja ne kymmenen sarvea, jotka sin{ n{it, ovat kymmenen 
kuningasta, jotka eiv{t viel{ ole saaneet kuninkuutta, mutta 
saavat vallan niinkuin kuninkaat yhdeksi hetkeksi pedon 
kanssa. 
13. N{ill{ on yksi ja sama mieli, ja he antavat voimansa ja 
valtansa pedolle. 
14. He sotivat Karitsaa vastaan, mutta Karitsa on voittava 
heid{t, sill{ h{n on herrain Herra ja kuningasten Kuningas; 
ja kutsutut ja valitut ja uskolliset voittavat h{nen 
kanssansa." 
15. Ja h{n sanoi minulle: "Vedet, jotka sin{ n{it, tuolla, 
miss{ portto istuu, ovat kansoja ja v{kijoukkoja ja 
kansanheimoja ja kieli{. 
16. Ja ne kymmenen sarvea, jotka sin{ n{it, ja peto, ne 
vihaavat porttoa ja riisuvat h{net paljaaksi ja alastomaksi 
ja sy|v{t h{nen lihansa ja polttavat h{net tulessa. 
17. Sill{ Jumala on pannut heid{n syd{meens{, ett{ he 
t{ytt{v{t h{nen aivoituksensa, yksimielisesti, ja antavat 
kuninkuutensa pedolle, kunnes Jumalan sanat t{yttyv{t. 
18. Ja nainen, jonka sin{ n{it, on se suuri kaupunki, jolla 
on maan kuninkaitten kuninkuus." 


			18 Luku

1. Sen j{lkeen min{ n{in tulevan taivaasta alas er{{n 
toisen enkelin, jolla oli suuri valta, ja maa valkeni h{nen 
kirkkaudestaan. 
2. Ja h{n huusi voimallisella {{nell{ sanoen: "Kukistunut, 
kukistunut on suuri Babylon ja tullut riivaajain 
asuinpaikaksi ja kaikkien saastaisten henkien tyyssijaksi ja 
kaikkien saastaisten ja vihattavain lintujen tyyssijaksi. 
3. Sill{ h{nen haureutensa vihan viini{ ovat kaikki kansat 
juoneet, ja maan kuninkaat ovat haureutta harjoittaneet 
h{nen kanssansa, ja maan kauppiaat ovat rikastuneet h{nen 
hekumansa runsaudesta." 
4. Ja min{ kuulin toisen {{nen taivaasta sanovan: "L{htek{{ 
siit{ ulos, te minun kansani, ettette tulisi h{nen 
synteihins{ osallisiksi ja saisi tekin k{rsi{ h{nen 
vitsauksistansa. 
5. Sill{ h{nen syntins{ ulottuvat taivaaseen asti, ja 
Jumala on muistanut h{nen rikoksensa. 
6. Kostakaa h{nelle sen mukaan, kuin h{n on tehnyt, ja 
antakaa h{nelle kaksinkertaisesti h{nen teoistansa; siihen 
maljaan, johon h{n on kaatanut, kaatakaa te h{nelle kaksin 
verroin. 
7. Niin paljon kuin h{n on itselleen kunniaa ja hekumaa 
hankkinut, niin paljon antakaa h{nelle vaivaa ja surua. 
Koska h{n sanoo syd{mess{{n: 'Min{ istun kuningattarena enk{ 
ole leski enk{ ole surua n{kev{', 
8. sent{hden h{nen vitsauksensa tulevat yhten{ p{iv{n{: 
kuolema ja suru ja n{lk{, ja h{n joutuu tulessa 
poltettavaksi, sill{ v{kev{ on Herra Jumala, joka on h{net 
tuominnut." 
9. Ja maanpiirin kuninkaat, jotka h{nen kanssansa ovat 
haureutta harjoittaneet ja hekumallisesti el{neet, itkev{t 
ja parkuvat h{nt{, kun n{kev{t h{nen palonsa savun; 
10. he seisovat loitolla kauhistuen h{nen vaivaansa ja 
sanovat: "Voi, voi sinua, Babylon, sin{ suuri kaupunki, sin{ 
vahva kaupunki, sill{ sinun tuomiosi tuli yhdess{ hetkess{!" 
11. Ja maanpiirin kauppiaat itkev{t ja surevat h{nt{, kun ei 
kukaan en{{ osta heid{n tavaraansa, 
12. kaupaksi tuotua kultaa ja hopeata ja jalokivi{ ja helmi{ 
ja pellavakangasta ja purppuraa ja silkki{ ja helakanpunaa 
ja kaikkinaista hajupuuta ja kaikenlaisia norsunluu-esineit{ 
ja kaikenlaisia kalleimmasta puusta ja vaskesta ja raudasta 
ja marmorista tehtyj{ esineit{, 
13. ja kanelia ja hiusvoidetta ja suitsuketta ja 
hajuvoidetta ja suitsutuspihkaa ja viini{ ja |ljy{ ja 
lestyj{ jauhoja ja viljaa ja karjaa ja lampaita ja hevosia 
ja vaunuja ja orjia ja ihmissieluja. 
14. Ja hedelm{t, joita sinun sielusi himoitsi, ovat sinulta 
menneet, ja kaikki kalleutesi ja komeutesi ovat sinulta 
h{vinneet, eik{ niit{ en{{ koskaan l|ydet{. 
15. Niiden kauppiaat, ne, jotka rikastuivat t{st{ 
kaupungista, seisovat loitolla kauhistuen h{nen vaivaansa, 
itkien ja surren, 
16. ja sanovat: "Voi, voi sit{ suurta kaupunkia, joka oli 
puettu pellavaan ja purppuraan ja helakanpunaan ja 
koristettu kullalla ja jalokivill{ ja helmill{, kun 
semmoinen rikkaus yhdess{ hetkess{ tuhoutui!" 
17. Ja kaikki laivurit ja kaikki rannikkopurjehtijat ja 
merimiehet ja kaikki merenkulkijat seisoivat loitolla 
18. ja huusivat n{hdess{{n h{nen palonsa savun ja sanoivat: 
"Mik{ on t{m{n suuren kaupungin vertainen?" 
19. Ja he heittiv{t tomua p{{ns{ p{{lle ja huusivat itkien 
ja surren ja sanoivat: "Voi, voi sit{ suurta kaupunkia, 
jonka kalleuksista rikastuivat kaikki, joilla oli laivoja 
merell{, kun se yhdess{ hetkess{ tuhoutui!" 
20. Riemuitse h{nest{, taivas, ja te pyh{t ja apostolit ja 
profeetat; sill{ Jumala on h{net tuominnut ja kostanut 
h{nelle teid{n tuomionne. 
21. Ja v{kev{ enkeli otti kiven, niinkuin suuren 
myllynkiven, ja heitti sen mereen sanoen: "N{in heitet{{n 
kiivaasti pois Babylon, se suuri kaupunki, eik{ sit{ en{{ 
l|ydet{". 
22. Ei kuulla sinussa en{{ kanteleensoittajain ja laulajain, 
huilun- ja torvensoittajain {{nt{; ei l|ydet{ sinusta en{{ 
mink{{n ammatin taituria; ei kuulla sinussa en{{ myllyn 
jyrin{{; 
23. ei loista sinussa en{{ lampun valo; ei kuulla sinussa 
en{{ huutoa ylj{lle eik{ huutoa morsiamelle; sill{ sinun 
kauppiaasi olivat maan mahtavia, ja sinun velhoutesi 
villitsi kaikki kansat; 
24. ja h{nest{ on l|ydetty profeettain ja pyhien veri ja 
kaikkien veri, jotka maan p{{ll{ ovat tapetut. 


			19 Luku

1. Sen j{lkeen min{ kuulin ik{{nkuin kansan paljouden 
suuren {{nen taivaassa sanovan: "Halleluja! Pelastus ja 
kunnia ja voima on Jumalan, meid{n Jumalamme. 
2. Sill{ totiset ja vanhurskaat ovat h{nen tuomionsa; sill{ 
h{n on tuominnut sen suuren porton, joka turmeli maan 
haureudellaan, ja on kostanut ja on vaatinut h{nen 
k{dest{ns{ palvelijainsa veren." 
3. Ja he sanoivat toistamiseen: "Halleluja!" Ja h{nen 
savunsa nousee aina ja iankaikkisesti. 
4. Ja ne kaksikymment{ nelj{ vanhinta ja nelj{ olentoa 
lankesivat maahan ja kumartaen rukoilivat Jumalaa, joka 
valtaistuimella istuu, ja sanoivat: "Amen, halleluja!" 
5. Ja valtaistuimelta l{hti {{ni, joka sanoi: "Ylist{k{{ 
meid{n Jumalaamme, kaikki h{nen palvelijansa, te, jotka 
h{nt{ pelk{{tte, sek{ pienet ett{ suuret". 
6. Ja min{ kuulin ik{{nkuin kansan paljouden {{nen ja 
ik{{nkuin paljojen vetten pauhinan ja ik{{nkuin suuren 
ukkosenjylin{n sanovan: "Halleluja! Sill{ Herra, meid{n 
Jumalamme, Kaikkivaltias, on ottanut hallituksen. 
7. Iloitkaamme ja riemuitkaamme ja antakaamme kunnia 
h{nelle, sill{ Karitsan h{{t ovat tulleet, ja h{nen vaimonsa 
on itsens{ valmistanut. 
8. Ja h{nen annettiin pukeutua liinavaatteeseen, hohtavaan 
ja puhtaaseen: se liina on pyhien vanhurskautus." 
9. Ja h{n sanoi minulle: "Kirjoita: Autuaat ne, jotka ovat 
kutsutut Karitsan h{{aterialle!" Viel{ h{n sanoi minulle: 
"N{m{ sanat ovat totiset Jumalan sanat". 
10. Ja min{ lankesin h{nen jalkojensa juureen, kumartaen 
rukoillakseni h{nt{. Mutta h{n sanoi minulle: "Varo, ettet 
sit{ tee; min{ olen sinun ja sinun veljiesi kanssapalvelija, 
niiden, joilla on Jeesuksen todistus; kumarra ja rukoile 
Jumalaa. Sill{ Jeesuksen todistus on profetian henki." 
11. Ja min{ n{in taivaan auenneena. Ja katso: valkoinen 
hevonen, ja sen sel{ss{ istuvan nimi on Uskollinen ja 
Totinen, ja h{n tuomitsee ja sotii vanhurskaudessa. 
12. Ja h{nen silm{ns{ olivat niinkuin tulen liekit, ja h{nen 
p{{ss{{n oli monta kruunua, ja h{nell{ oli kirjoitettuna 
nimi, jota ei tied{ kukaan muu kuin h{n itse, 
13. ja h{nell{ oli yll{{n vereen kastettu vaippa, ja nimi, 
jolla h{nt{ kutsutaan, on Jumalan Sana. 
14. Ja h{nt{ seurasivat ratsastaen valkoisilla hevosilla 
taivaan sotajoukot, puettuina valkeaan ja puhtaaseen 
pellavavaatteeseen. 
15. Ja h{nen suustaan l{htee ter{v{ miekka, ett{ h{n sill{ 
l|isi kansoja. Ja h{n on kaitseva heit{ rautaisella 
valtikalla, ja h{n polkee kaikkivaltiaan Jumalan vihan 
kiivauden viinikuurnan. 
16. Ja h{nell{ on vaipassa kupeellaan kirjoitettuna nimi: 
"Kuningasten Kuningas ja herrain Herra". 
17. Ja min{ n{in enkelin seisovan auringossa, ja h{n huusi 
suurella {{nell{ sanoen kaikille keskitaivaalla lent{ville 
linnuille: "Tulkaa, kokoontukaa Jumalan suurelle aterialle 
18. sy|m{{n kuningasten lihaa ja sotap{{llikk|jen lihaa ja 
v{kevien lihaa ja hevosten sek{ niiden sel{ss{ istuvien 
lihaa ja kaikkien vapaitten ja orjien lihaa, sek{ pienten 
ett{ suurten". 
19. Ja min{ n{in pedon ja maan kuninkaat ja heid{n 
sotajoukkonsa kokoontuneina sotiaksensa hevosen sel{ss{ 
istuvaa vastaan ja h{nen sotajoukkoansa vastaan. 
20. Ja peto otettiin kiinni, ja sen kanssa v{{r{ profeetta, 
joka sen n{hden oli tehnyt ihmetekonsa, joilla h{n oli 
eksytt{nyt ne, jotka olivat ottaneet pedon merkin, ja ne, 
jotka olivat sen kuvaa kumartaneet; ne molemmat heitettiin 
el{v{lt{ tuliseen j{rveen, joka tulikive{ palaa. 
21. Ja ne muut saivat surmansa hevosen sel{ss{ istuvan 
miekasta, joka l{hti h{nen suustaan; ja kaikki linnut 
tulivat ravituiksi heid{n lihastansa. 


			20 Luku

1. Ja min{ n{in tulevan taivaasta alas enkelin, jolla oli 
syvyyden avain ja suuret kahleet k{dess{{n. 
2. Ja h{n otti kiinni lohik{{rmeen, sen vanhan k{{rmeen, 
joka on perkele ja saatana, ja sitoi h{net tuhanneksi 
vuodeksi 
3. ja heitti h{net syvyyteen ja sulki ja lukitsi sen 
sinetill{ h{nen j{lkeens{, ettei h{n en{{ kansoja 
villitsisi, siihen asti kuin ne tuhat vuotta ovat loppuun 
kuluneet; sen j{lkeen h{net pit{{ p{{stett{m{n irti v{h{ksi 
aikaa. 
4. Ja min{ n{in valtaistuimia, ja he istuivat niille, ja 
heille annettiin tuomiovalta; ja min{ n{in niiden sielut, 
jotka olivat teloitetut Jeesuksen todistuksen ja Jumalan 
sanan t{hden, ja niiden, jotka eiv{t olleet kumartaneet 
petoa eik{ sen kuvaa eiv{tk{ ottaneet sen merkki{ otsaansa 
eik{ k{teens{; ja he virkosivat eloon ja hallitsivat 
Kristuksen kanssa tuhannen vuotta. 
5. Muut kuolleet eiv{t vironneet eloon, ennenkuin ne tuhat 
vuotta olivat loppuun kuluneet. T{m{ on ensimm{inen 
yl|snousemus. 
6. Autuas ja pyh{ on se, jolla on osa ensimm{isess{ 
yl|snousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, 
vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja 
hallitsevat h{nen kanssaan ne tuhannen vuotta. 
7. Ja kun ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet, p{{stet{{n 
saatana vankeudestaan, 
8. ja h{n l{htee villitsem{{n maan nelj{ll{ kulmalla olevia 
kansoja, Googia ja Maagogia, kootakseen heid{t sotaan, ja 
niiden luku on kuin meren hiekka. 
9. Ja he nousevat yli maan avaruuden ja piiritt{v{t pyhien 
leirin ja sen rakastetun kaupungin. Mutta tuli lankeaa 
taivaasta ja kuluttaa heid{t. 
10. Ja perkele, heid{n villitsij{ns{, heitet{{n tuli- ja 
tulikivij{rveen, jossa my|s peto ja v{{r{ profeetta ovat, ja 
heit{ vaivataan y|t p{iv{t, aina ja iankaikkisesti. 
11. Ja min{ n{in suuren, valkean valtaistuimen ja sill{ 
istuvaisen, jonka kasvoja maa ja taivas pakenivat, eik{ 
niille sijaa l|ytynyt. 
12. Ja min{ n{in kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa 
valtaistuimen edess{, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen 
kirja, joka on el{m{n kirja; ja kuolleet tuomittiin sen 
perusteella, mit{ kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa 
mukaan. 
13. Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siin{ olivat, ja 
Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niiss{ 
olivat, ja heid{t tuomittiin, kukin tekojensa mukaan. 
14. Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen j{rveen. T{m{ 
on toinen kuolema, tulinen j{rvi. 
15. Ja joka ei ollut el{m{n kirjaan kirjoitettu, se 
heitettiin tuliseen j{rveen. 


			21 Luku

1. Ja min{ n{in uuden taivaan ja uuden maan; sill{ 
ensimm{inen taivas ja ensimm{inen maa ovat kadonneet, eik{ 
merta en{{ ole. 
2. Ja pyh{n kaupungin, uuden Jerusalemin, min{ n{in 
laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyk|{, valmistettuna 
niinkuin morsian, miehellens{ kaunistettu. 
3. Ja min{ kuulin suuren {{nen valtaistuimelta sanovan: 
"Katso, Jumalan maja ihmisten keskell{! Ja h{n on asuva 
heid{n keskell{ns{, ja he ovat h{nen kansansa, ja Jumala 
itse on oleva heid{n kanssaan, heid{n Jumalansa; 
4. ja h{n on pyyhkiv{ pois kaikki kyyneleet heid{n 
silmist{ns{, eik{ kuolemaa ole en{{ oleva, eik{ murhetta 
eik{ parkua eik{ kipua ole en{{ oleva, sill{ kaikki entinen 
on mennyt." 
5. Ja valtaistuimella istuva sanoi: "Katso, uudeksi min{ 
teen kaikki". Ja h{n sanoi: "Kirjoita, sill{ n{m{ sanat ovat 
vakaat ja todet". 
6. Ja h{n sanoi minulle: "Se on tapahtunut. Min{ olen A ja 
O, alku ja loppu. Min{ annan janoavalle el{m{n veden 
l{hteest{ lahjaksi. 
7. Joka voittaa, on t{m{n periv{, ja min{ olen oleva h{nen 
Jumalansa, ja h{n on oleva minun poikani. 
8. Mutta pelkurien ja ep{uskoisten ja saastaisten ja 
murhaajien ja huorintekij{in ja velhojen ja 
ep{jumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on 
oleva siin{ j{rvess{, joka tulta ja tulikive{ palaa; t{m{ on 
toinen kuolema." 
9. Ja tuli yksi niist{ seitsem{st{ enkelist{, joilla oli ne 
seitsem{n maljaa t{ynn{ seitsem{{ viimeist{ vitsausta, ja 
puhui minun kanssani sanoen: "Tule t{nne, min{ n{yt{n 
sinulle morsiamen, Karitsan vaimon". 
10. Ja h{n vei minut hengess{ suurelle ja korkealle vuorelle 
ja n{ytti minulle pyh{n kaupungin, Jerusalemin, joka 
laskeutui alas taivaasta Jumalan tyk|{, 
11. ja siin{ oli Jumalan kirkkaus; sen hohto oli kaikkein 
kalleimman kiven kaltainen, niinkuin kristallinkirkas 
jaspis-kivi; 
12. siin{ oli suuri ja korkea muuri, jossa oli kaksitoista 
porttia ja porteilla kaksitoista enkeli{, ja niihin oli 
kirjoitettu nimi{, ja ne ovat Israelin lasten kahdentoista 
sukukunnan nimet; 
13. id{ss{ kolme porttia ja pohjoisessa kolme porttia ja 
etel{ss{ kolme porttia ja l{nness{ kolme porttia. 
14. Ja kaupungin muurilla oli kaksitoista perustusta, ja 
niiss{ Karitsan kahdentoista apostolin kaksitoista nime{. 
15. Ja sill{, joka minulle puhui, oli mittasauvana kultainen 
ruoko, mitatakseen kaupungin ja sen portit ja sen muurin. 
16. Ja kaupunki oli neliskulmainen, ja sen pituus oli yht{ 
suuri kuin sen leveys. Ja h{n mittasi sill{ ruovolla 
kaupungin: se oli kaksitoista tuhatta vakomittaa. Sen pituus 
ja leveys ja korkeus olivat yht{ suuret. 
17. Ja h{n mittasi sen muurin: se oli sata nelj{kymment{ 
nelj{ kyyn{r{{, ihmismitan mukaan, joka on enkelin mitta. 
18. Ja sen muuri oli rakennettu jaspiksesta, ja kaupunki oli 
puhdasta kultaa, puhtaan lasin kaltaista. 
19. Ja kaupungin muurin perustukset olivat kaunistetut 
kaikkinaisilla kalleilla kivill{; ensimm{inen perustus oli 
jaspis, toinen safiiri, kolmas kalkedon, nelj{s smaragdi, 
20. viides sardonyks, kuudes sardion, seitsem{s krysoliitti, 
kahdeksas berylli, yhdeks{s topaasi, kymmenes krysoprasi, 
yhdestoista hyasintti, kahdestoista ametisti. 
21. Ja ne kaksitoista porttia olivat kaksitoista helme{; 
kukin portti oli yhdest{ helmest{; ja kaupungin katu oli 
puhdasta kultaa, ik{{nkuin l{pikuultavaa lasia. 
22. Mutta temppeli{ min{ en siin{ n{hnyt; sill{ Herra 
Jumala, Kaikkivaltias, on sen temppeli, ja Karitsa. 
23. Eik{ kaupunki tarvitse valoksensa aurinkoa eik{ kuuta; 
sill{ Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppu on 
Karitsa. 
24. Ja kansat tulevat vaeltamaan sen valkeudessa, ja maan 
kuninkaat viev{t sinne kunniansa. 
25. Eik{ sen portteja suljeta p{iv{ll{, ja y|t{ ei siell{ 
ole, 
26. ja sinne vied{{n kansojen kunnia ja kalleudet. 
27. Eik{ sinne ole p{{sev{ mit{{n ep{pyh{{ eik{ ket{{n 
kauhistusten tekij{{ eik{ valhettelijaa, vaan ainoastaan ne, 
jotka ovat kirjoitetut Karitsan el{m{nkirjaan. 


			22 Luku

1. Ja h{n n{ytti minulle el{m{n veden virran, joka 
kirkkaana kuin kristalli juoksi Jumalan ja Karitsan 
valtaistuimesta. 
2. Keskell{ sen katua ja virran molemmilla puolilla oli 
el{m{n puu, joka kantoi kahdettoista hedelm{t, antaen joka 
kuukausi hedelm{ns{, ja puun lehdet ovat kansojen 
tervehtymiseksi. 
3. Eik{ mit{{n kirousta ole en{{ oleva. Ja Jumalan ja 
Karitsan valtaistuin on siell{ oleva, ja h{nen palvelijansa 
palvelevat h{nt{ 
4. ja n{kev{t h{nen kasvonsa, ja h{nen nimens{ on heid{n 
otsissansa. 
5. Eik{ y|t{ ole en{{ oleva, eiv{tk{ he tarvitse lampun 
valoa eik{ auringon valoa, sill{ Herra Jumala on valaiseva 
heit{, ja he hallitsevat aina ja iankaikkisesti. 
6. Ja h{n sanoi minulle: "N{m{ sanat ovat vakaat ja todet, 
ja Herra, profeettain henkien Jumala, on l{hett{nyt 
enkelins{ n{ytt{m{{n palvelijoilleen, mit{ pian tapahtuman 
pit{{. 
7. Ja katso, min{ tulen pian. Autuas se, joka ottaa t{m{n 
kirjan ennustuksen sanoista vaarin!" 
8. Ja min{, Johannes, olen se, joka t{m{n kuulin ja n{in. 
Ja kun olin sen kuullut ja n{hnyt, min{ lankesin maahan 
kumartuakseni sen enkelin jalkojen eteen, joka t{m{n minulle 
n{ytti. 
9. Ja h{n sanoi minulle: "Varo, ettet sit{ tee; min{ olen 
sinun ja sinun veljiesi, profeettain, kanssapalvelija, ja 
niiden, jotka ottavat t{m{n kirjan sanoista vaarin; 
kumartaen rukoile Jumalaa". 
10. Ja h{n sanoi minulle: "[l{ lukitse t{m{n kirjan 
profetian sanoja; sill{ aika on l{hell{. 
11. V{{ryyden tekij{ tehk||n edelleen v{{ryytt{, ja joka on 
saastainen, saastukoon edelleen, ja joka on vanhurskas, 
tehk||n edelleen vanhurskautta, ja joka on pyh{, pyhittyk||n 
edelleen. 
12. Katso, min{ tulen pian, ja minun palkkani on minun 
kanssani, antaakseni kullekin h{nen tekojensa mukaan. 
13. Min{ olen A ja O, ensimm{inen ja viimeinen, alku ja 
loppu. 
14. Autuaat ne, jotka pesev{t vaatteensa, ett{ heill{ olisi 
valta sy|d{ el{m{n puusta ja he p{{sisiv{t porteista sis{lle 
kaupunkiin! 
15. Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekij{t ja 
murhaajat ja ep{jumalanpalvelijat ja kaikki, jotka valhetta 
rakastavat ja tekev{t. 
16. Min{, Jeesus, l{hetin enkelini todistamaan n{it{ teille 
seurakunnissa. Min{ olen Daavidin juurivesa ja h{nen 
suvustansa, se kirkas koint{hti." 
17. Ja Henki ja morsian sanovat: "Tule!" Ja joka kuulee, 
sanokoon: "Tule!" Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, 
ottakoon el{m{n vett{ lahjaksi. 
18. Min{ todistan jokaiselle, joka t{m{n kirjan profetian 
sanat kuulee: Jos joku panee niihin jotakin lis{{, niin 
Jumala on paneva h{nen p{{llens{ ne vitsaukset, jotka ovat 
kirjoitetut t{h{n kirjaan; 
19. ja jos joku ottaa pois jotakin t{m{n profetian kirjan 
sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mik{ h{nell{ 
on el{m{n puuhun ja pyh{{n kaupunkiin, joista t{ss{ kirjassa 
on kirjoitettu. 
20. H{n, joka n{it{ todistaa, sanoo: "Totisesti, min{ tulen 
pian". Amen, tule, Herra Jeesus! 
21. Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa. Amen. 
