

	Juudaan kirje

1. Juudas, Jeesuksen Kristuksen palvelija ja Jaakobin veli, 
kutsutuille, jotka ovat Is{ss{ Jumalassa rakastetut ja 
Jeesukselle Kristukselle varjellut. 
2. Lis{{ntyk||n teille laupeus ja rauha ja rakkaus. 
3. Rakkaani! Kun minulla on ollut harras halu kirjoittaa 
teille yhteisest{ pelastuksestamme, tuli minulle pakko 
kirjoittaa ja kehoittaa teit{ kilvoittelemaan sen uskon 
puolesta, joka kerta kaikkiaan on pyhille annettu. 
4. Sill{ teid{n keskuuteenne on pujahtanut er{it{ ihmisi{, 
joiden jo aikoja sitten on kirjoitettu tulevan t{h{n 
tuomioon, jumalattomia, jotka k{{nt{v{t meid{n Jumalamme 
armon irstaudeksi ja kielt{v{t meid{n ainoan valtiaamme ja 
Herramme, Jeesuksen Kristuksen. 
5. Vaikka jo kerran olette saaneet tiet{{ kaiken, tahdon 
kuitenkin muistuttaa teit{ siit{, ett{ Herra, joka oli 
pelastanut kansan Egyptist{, toisella kertaa hukutti ne, 
jotka eiv{t uskoneet; 
6. ja ett{ h{n ne enkelit, jotka eiv{t s{ilytt{neet 
valta-asemaansa, vaan j{ttiv{t oman asumuksensa, pani 
pimeyteen iankaikkisissa kahleissa s{ilytett{viksi suuren 
p{iv{n tuomioon; 
7. samoin kuin Sodoma ja Gomorra ja niiden ymp{rill{ olevat 
kaupungit, jotka samalla tavalla kuin nekin harjoittivat 
haureutta ja eksyiv{t luonnottomiin lihanhimoihin, ovat 
varoittavana esimerkkin{, k{rsiess{{n iankaikkisen tulen 
rangaistusta. 
8. Yht{kaikki n{m{ uneksijat samoin saastuttavat lihan; he 
halveksivat herrautta, herjaavat kirkkauden henkiolentoja. 
9. Mutta ei ylienkeli Miikaelkaan, kun riiteli ja v{itteli 
perkeleen kanssa Mooseksen ruumiista, rohjennut lausua 
herjaavaa tuomiota, vaan sanoi: "Rangaiskoon sinua Herra!" 
10. N{m{ sit{vastoin herjaavat sit{, mit{ eiv{t tunne; mutta 
mink{ he j{rjett|m{in el{inten tavoin luonnostaan 
ymm{rt{v{t, sill{ he turmelevat itsens{. 
11. Voi heit{, sill{ he kulkevat Kainin tiet{ ja 
heitt{ytyv{t palkan t{hden Bileamin eksytykseen ja hukkuvat 
niskoitteluunsa niinkuin Koora! 
12. He likapilkkuina teid{n rakkausaterioillanne julkeasti 
kemuilevat ja itse{{n kestitsev{t. He ovat vedett|mi{, 
tuulten ajeltavia pilvi{, paljaita, syksyisi{ puita, 
hedelm{tt|mi{, kahdesti kuolleita, juurineen maasta 
rev{istyj{, 
13. rajuja meren aaltoja, jotka vaahtoavat omia h{peit{{n, 
harhailevia t{hti{, joille pimeyden synkeys ikuisiksi 
ajoiksi on varattu. 
14. Heist{kin Eenok, Aadamista seitsem{s, on ennustanut, 
sanoen: "Katso, Herra tulee tuhannen tuhansine pyhinens{ 
15. tuomitsemaan kaikkia ja rankaisemaan kaikkia 
jumalattomia kaikista heid{n jumalattomista teoistansa, 
joita he jumalattomuudessaan ovat tehneet, ja kaikesta 
julkeasta, mit{ nuo jumalattomat syntiset ovat h{nt{ vastaan 
puhuneet". 
16. He ovat napisijoita, kohtalonsa nurkujia ja vaeltavat 
himojensa mukaan; heid{n suunsa puhuu p|yhkeit{, ja he 
mielistelev{t ihmisi{ oman etunsa t{hden. 
17. Mutta te, rakkaani, muistakaa n{m{ sanat, mitk{ meid{n 
Herramme Jeesuksen Kristuksen apostolit ovat edelt{p{in 
puhuneet, 
18. sanoen teille: "Viimeisen{ aikana tulee pilkkaajia, 
jotka vaeltavat jumalattomuutensa himojen mukaan". 
19. N{m{ juuri saavat aikaan hajaannusta, he ovat 
sielullisia, henke{ heill{ ei ole. 
20. Mutta te, rakkaani, rakentakaa itse{nne pyhimm{n uskonne 
perustukselle, rukoilkaa Pyh{ss{ Hengess{ 
21. ja pysytt{k{{ niin itsenne Jumalan rakkaudessa, 
odottaessanne meid{n Herramme Jeesuksen Kristuksen laupeutta 
iankaikkiseksi el{m{ksi. 
22. Ja armahtakaa toisia, niit{, jotka ep{ilev{t, pelastakaa 
heid{t, tulesta temmaten; 
23. toisia taas armahtakaa pelolla, inhoten lihan tahraamaa 
ihokastakin. 
24. Mutta h{nelle, joka voi varjella teid{t lankeamasta ja 
asettaa teid{t nuhteettomina, riemuitsevina, kirkkautensa 
eteen, 
25. h{nelle, ainoalle Jumalalle ja meid{n pelastajallemme 
Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, h{nelle kunnia, 
majesteetti, voima ja valta ennen kaikkia aikoja ja nyt ja 
iankaikkisesti! Amen. 



