

	Jaakobin kirje



			1 Luku

1. Jaakob, Jumalan ja Herran Jeesuksen Kristuksen 
palvelija, l{hett{{ tervehdyksen kahdelletoista hajalla 
asuvalle sukukunnalle. 
2. Veljeni, pit{k{{ pelkk{n{ ilona, kun joudutte 
moninaisiin kiusauksiin, 
3. tiet{en, ett{ teid{n uskonne kest{v{isyys koetuksissa 
saa aikaan k{rsiv{llisyytt{. 
4. Ja k{rsiv{llisyys tuottakoon t{ydellisen teon, ett{ te 
olisitte t{ydelliset ja ehe{t ettek{ miss{{n puuttuvaiset. 
5. Mutta jos joltakin teist{ puuttuu viisautta, anokoon 
sit{ Jumalalta, joka antaa kaikille alttiisti ja 
soimaamatta, niin se h{nelle annetaan. 
6. Mutta anokoon uskossa, ollenkaan ep{ilem{tt{; sill{ joka 
ep{ilee, on meren aallon kaltainen, jota tuuli ajaa ja 
heittelee. 
7. [lk||n sellainen ihminen luulko Herralta mit{{n 
saavansa, 
8. kaksimielinen mies, ep{vakainen kaikilla teill{{n. 
9. Alhainen veli kerskatkoon ylh{isyydest{{n, 
10. mutta rikas alhaisuudestaan, sill{ h{n on katoava 
niinkuin ruohon kukka. 
11. Aurinko nousee helteineen ja kuivaa ruohon, ja sen kukka 
varisee, ja sen muodon sulous h{vi{{; niin on rikaskin 
lakastuva retkill{ns{. 
12. Autuas se mies, joka kiusauksen kest{{, sill{ kun h{net 
on koeteltu, on h{n saava el{m{n kruunun, jonka Herra on 
luvannut niille, jotka h{nt{ rakastavat! 
13. [lk||n kukaan, kiusauksessa ollessaan, sanoko: "Jumala 
minua kiusaa"; sill{ Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eik{ 
h{n ket{{n kiusaa. 
14. Vaan jokaista kiusaa h{nen oma himonsa, joka h{nt{ vet{{ 
ja houkuttelee; 
15. kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnytt{{ se 
synnin, mutta kun synti on t{ytetty, synnytt{{ se kuoleman. 
16. [lk{{ eksyk|, rakkaat veljeni. 
17. Jokainen hyv{ anti ja jokainen t{ydellinen lahja tulee 
ylh{{lt{, valkeuksien Is{lt{, jonka tyk|n{ ei ole muutosta, 
ei vaihteen varjoa. 
18. Tahtonsa mukaan h{n synnytti meid{t totuuden sanalla, 
ollaksemme h{nen luotujensa esikoiset. 
19. Te tied{tte sen, rakkaat veljeni. Mutta olkoon jokainen 
ihminen nopea kuulemaan, hidas puhumaan, hidas vihaan; 
20. sill{ miehen viha ei tee sit{, mik{ on oikein Jumalan 
edess{. 
21. Sent{hden pankaa pois kaikki saastaisuus ja kaikkinainen 
pahuus ja ottakaa hiljaisuudella vastaan sana, joka on 
teihin istutettu ja joka voi teid{n sielunne pelastaa. 
22. Mutta olkaa sanan tekij|it{, eik{ vain sen kuulijoita, 
pett{en itsenne. 
23. Sill{ jos joku on sanan kuulija eik{ sen tekij{, niin 
h{n on miehen kaltainen, joka katselee kuvastimessa 
luonnollisia kasvojaan; 
24. h{n katselee itse{{n, l{htee pois ja unhottaa heti, 
millainen h{n oli. 
25. Mutta joka katsoo t{ydelliseen lakiin, vapauden lakiin, 
ja pysyy siin{, eik{ ole muistamaton kuulija, vaan 
todellinen tekij{, h{n on oleva autuas tekemisess{{n. 
26. Jos joku luulee olevansa jumalanpalvelija, mutta ei 
hillitse kielt{{n, vaan pett{{ syd{mens{, niin h{nen 
jumalanpalveluksensa on turha. 
27. Puhdas ja tahraton jumalanpalvelus Jumalan ja Is{n 
silmiss{ on k{yd{ katsomassa orpoja ja leski{ heid{n 
ahdistuksessaan ja varjella itsens{ niin, ettei maailma 
saastuta. 


			2 Luku

1. Veljeni, {lk||n teid{n uskonne meid{n kirkastettuun 
Herraamme, Jeesukseen Kristukseen, olko sellainen, joka 
katsoo henkil||n. 
2. Sill{ jos kokoukseenne tulee mies, kultasormus sormessa 
ja loistavassa puvussa, ja tulee my|s k|yh{ ryysyiss{, 
3. ja te katsotte loistavapukuisen puoleen ja sanotte: 
"Istu sin{ t{h{n mukavasti", ja k|yh{lle sanotte: "Seiso 
sin{ tuossa", tahi: "Istu t{h{n jalkajakkarani viereen", 
4. niin ettek| ole joutuneet ristiriitaan itsenne kanssa, 
ja eik| teist{ ole tullut v{{r{mielisi{ tuomareita? 
5. Kuulkaa, rakkaat veljeni. Eik| Jumala ole valinnut 
niit{, jotka maailman silmiss{ ovat k|yhi{, olemaan rikkaita 
uskossa ja sen valtakunnan perillisi{, jonka h{n on luvannut 
niille, jotka h{nt{ rakastavat? 
6. Mutta te olette h{v{isseet k|yh{n. Eiv{tk| juuri rikkaat 
teit{ sorra, ja eiv{tk| juuri he ved{ teit{ tuomioistuimien 
eteen? 
7. Eiv{tk| juuri he pilkkaa sit{ jaloa nime{, joka on 
lausuttu teid{n ylitsenne? 
8. Vaan jos t{yt{tte kuninkaallisen lain Raamatun mukaan: 
"Rakasta l{himm{ist{si niinkuin itse{si", niin te hyvin 
teette; 
9. mutta jos te henkil||n katsotte, niin teette synti{, ja 
laki n{ytt{{ teille, ett{ olette lainrikkojia. 
10. Sill{ joka pit{{ koko lain, mutta rikkoo yht{ kohtaa 
vastaan, se on syyp{{ kaikissa kohdin. 
11. Sill{ h{n, joka on sanonut: "[l{ tee huorin", on my|s 
sanonut: "[l{ tapa"; jos et teek{{n huorin, mutta tapat, 
olet lainrikkoja. 
12. Puhukaa niin ja tehk{{ niin kuin ne, jotka vapauden laki 
on tuomitseva. 
13. Sill{ tuomio on laupeudeton sille, joka ei ole laupeutta 
tehnyt; laupeudelle tuomio koituu kerskaukseksi. 
14. Mit{ hy|ty{, veljeni, siit{ on, jos joku sanoo itsell{{n 
olevan uskon, mutta h{nell{ ei ole tekoja? Ei kaiketi usko 
voi h{nt{ pelastaa? 
15. Jos veli tai sisar on alaston ja jokap{iv{ist{ ravintoa 
vailla 
16. ja joku teist{ sanoo heille: "Menk{{ rauhassa, 
l{mmitelk{{ ja ravitkaa itsenne", mutta ette anna heille 
ruumiin tarpeita, niin mit{ hy|ty{ siit{ on? 
17. Samoin uskokin, jos sill{ ei ole tekoja, on itsess{{n 
kuollut. 
18. Joku ehk{ sanoo: "Sinulla on usko, ja minulla on teot"; 
n{yt{ sin{ minulle uskosi ilman tekoja, niin min{ teoistani 
n{yt{n sinulle uskon. 
19. Sin{ uskot, ett{ Jumala on yksi. Siin{ teet oikein; 
riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat. 
20. Mutta tahdotko tiet{{, sin{ turha ihminen, ett{ usko 
ilman tekoja on voimaton? 
21. Eik| Aabraham, meid{n is{mme, tullut vanhurskaaksi 
teoista, kun vei poikansa Iisakin uhrialttarille? 
22. Sin{ n{et, ett{ usko vaikutti h{nen tekojensa mukana, ja 
teoista usko tuli t{ydelliseksi; 
23. ja niin toteutui Raamatun sana: "Aabraham uskoi Jumalaa, 
ja se luettiin h{nelle vanhurskaudeksi", ja h{nt{ sanottiin 
Jumalan yst{v{ksi. 
24. Te n{ette, ett{ ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eik{ 
ainoastaan uskosta. 
25. Eik| samoin my|s portto Raahab tullut vanhurskaaksi 
teoista, kun h{n otti l{hettil{{t luokseen ja p{{sti heid{t 
toista tiet{ pois? 
26. Sill{ niinkuin ruumis ilman henke{ on kuollut, niin my|s 
usko ilman tekoja on kuollut. 


			3 Luku

1. Veljeni, {lk||t aivan monet teist{ pyrkik| opettajiksi, 
sill{ te tied{tte, ett{ me saamme sit{ kovemman tuomion. 
2. Sill{ monessa kohden me kaikki hairahdumme. Jos joku ei 
hairahdu puheessa, niin h{n on t{ydellinen mies ja kykenee 
hillitsem{{n my|s koko ruumiinsa. 
3. Kun panemme suitset hevosten suuhun, ett{ ne meit{ 
tottelisivat, niin voimme ohjata niiden koko ruumiin. 
4. Katso, laivatkin, vaikka ovat niin suuria ja tuimain 
tuulten kuljetettavia, ohjataan varsin pienell{ per{simell{, 
minne per{miehen mieli tekee. 
5. Samoin my|s kieli on pieni j{sen ja voi kuitenkin 
kerskata suurista asioista. Katso, kuinka pieni tuli, ja 
kuinka suuren mets{n se sytytt{{! 
6. My|s kieli on tuli, on v{{ryyden maailma; kieli on se 
meid{n j{senist{mme, joka tahraa koko ruumiin, sytytt{{ 
tuleen el{m{n py|r{n, itse syttyen helvetist{. 
7. Sill{ kaiken luonnon, sek{ petojen ett{ lintujen, sek{ 
matelijain ett{ meriel{inten luonnon, voi ihmisluonto 
kesytt{{ ja onkin kesytt{nyt; 
8. mutta kielt{ ei kukaan ihminen voi kesytt{{; se on 
levoton ja paha, t{ynn{ kuolettavaa myrkky{. 
9. Kielell{ me kiit{mme Herraa ja Is{{, ja sill{ me 
kiroamme ihmisi{, Jumalan kaltaisiksi luotuja; 
10. samasta suusta l{htee kiitos ja kirous. N{in ei saa 
olla, veljeni. 
11. Uhkuuko l{hde samasta silm{st{ makeaa ja karvasta vett{? 
12. Eih{n, veljeni, viikunapuu voi tuottaa |ljymarjoja eik{ 
viinipuu viikunoita? Eik{ my|sk{{n suolainen l{hde voi antaa 
makeata vett{. 
13. Kuka on viisas ja ymm{rt{v{inen teid{n joukossanne? 
Tuokoon h{n n{kyviin tekonsa hyv{ll{ vaelluksellaan 
viisauden s{vyisyydess{. 
14. Mutta jos teill{ on katkera kiivaus ja riitaisuus 
syd{mess{nne, niin {lk{{ kerskatko {lk{{k{ valhetelko 
totuutta vastaan. 
15. T{m{ ei ole se viisaus, joka ylh{{lt{ tulee, vaan se on 
maallista, sielullista, riivaajien viisautta. 
16. Sill{ miss{ kiivaus ja riitaisuus on, siell{ on 
ep{j{rjestys ja kaikkinainen paha meno. 
17. Mutta ylh{{lt{ tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, 
sitten rauhaisa, lempe{, taipuisa, t{ynn{ laupeutta ja hyvi{ 
hedelmi{, se ei ep{ile, ei teeskentele. 
18. Vanhurskauden hedelm{ kylvet{{n rauhassa rauhan 
tekij|ille. 


			4 Luku

1. Mist{ tulevat taistelut ja mist{ riidat teid{n 
keskuudessanne? Eik| teid{n himoistanne, jotka sotivat 
j{seniss{nne? 
2. Te himoitsette, eik{ teill{ kuitenkaan ole; te tapatte 
ja kiivailette, ettek{ voi saavuttaa; te riitelette ja 
taistelette. Teill{ ei ole, sent{hden ettette ano. 
3. Te anotte, ettek{ saa, sent{hden ett{ anotte 
kelvottomasti, kuluttaaksenne sen himoissanne. 
4. Te avionrikkojat, ettek| tied{, ett{ maailman yst{vyys 
on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla 
maailman yst{v{, siit{ tulee Jumalan vihollinen. 
5. Vai luuletteko, ett{ Raamattu turhaan sanoo: "Kateuteen 
asti h{n halajaa henke{, jonka h{n on pannut meihin 
asumaan"? 
6. Mutta h{n antaa sit{ suuremman armon. Sent{hden 
sanotaan: "Jumala on ylpeit{ vastaan, mutta n|yrille h{n 
antaa armon". 
7. Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa 
perkelett{, niin se teist{ pakenee. 
8. L{hestyk{{ Jumalaa, niin h{n l{hestyy teit{. Puhdistakaa 
k{tenne, te syntiset, ja tehk{{ syd{menne puhtaiksi, te 
kaksimieliset. 
9. Tuntekaa kurjuutenne ja murehtikaa ja itkek{{; naurunne 
muuttukoon murheeksi ja ilonne suruksi. 
10. N|yrtyk{{ Herran edess{, niin h{n teid{t korottaa. 
11. [lk{{ panetelko toisianne, veljet. Joka velje{{n 
panettelee tai veljens{ tuomitsee, se panettelee lakia ja 
tuomitsee lain; mutta jos sin{ tuomitset lain, niin et ole 
lain noudattaja, vaan sen tuomari. 
12. Yksi on lains{{t{j{ ja tuomari, h{n, joka voi pelastaa 
ja hukuttaa; mutta kuka olet sin{, joka tuomitset 
l{himm{isesi? 
13. Kuulkaa nyt, te, jotka sanotte: "T{n{{n tai huomenna 
l{hdemme siihen ja siihen kaupunkiin ja viivymme siell{ 
vuoden ja teemme kauppaa ja saamme voittoa" - 
14. te, jotka ette tied{, mit{ huomenna tapahtuu; sill{ mik{ 
on teid{n el{m{nne? Savu te olette, joka hetkisen n{kyy ja 
sitten haihtuu - 
15. sen sijaan, ett{ teid{n tulisi sanoa: "Jos Herra tahtoo 
ja me el{mme, niin teemme t{m{n tai tuon". 
16. Mutta nyt te kerskaatte ylv{stelyss{nne. Kaikki 
sellainen kerskaaminen on paha. 
17. Joka siis ymm{rt{{ tehd{ sit{, mik{ hyv{{ on, eik{ tee, 
h{nelle se on synniksi. 


			5 Luku

1. Kuulkaa nyt, te rikkaat: itkek{{ ja vaikeroikaa sit{ 
kurjuutta, joka on teille tulossa. 
2. Teid{n rikkautenne on m{d{nnyt, ja teid{n vaatteenne 
ovat koin sy|m{t; 
3. teid{n kultanne ja hopeanne on ruostunut, ja niiden 
ruoste on oleva todistuksena teit{ vastaan ja sy|v{ teid{n 
lihanne niinkuin tuli. Te olette koonneet aarteita 
viimeisin{ p{ivin{. 
4. Katso, ty|miesten palkka, jonka te vainioittenne 
niitt{jilt{ olette pid{tt{neet, huutaa, ja leikkuumiesten 
valitukset ovat tulleet Herran Sebaotin korviin. 
5. Te olette herkutelleet maan p{{ll{ ja hekumoineet, te 
olette syd{nt{nne sy|telleet teurastusp{iv{n{. 
6. Vanhurskaan te olette tuominneet ja tappaneet; h{n ei 
vastusta teit{. 
7. Niin olkaa k{rsiv{llisi{, veljet, Herran tulemukseen 
asti. Katso, peltomies odottaa maan kallista hedelm{{, 
k{rsiv{llisesti sit{ vartoen, kunnes saa syksyisen sateen ja 
kev{isen. 
8. Olkaa tekin k{rsiv{llisi{, vahvistakaa syd{menne, sill{ 
Herran tulemus on l{hell{. 
9. [lk{{ huokailko, veljet, toisianne vastaan, ettei teit{ 
tuomittaisi; katso, tuomari seisoo ovella. 
10. Ottakaa, veljet, vaivankest{misen ja k{rsiv{llisyyden 
esikuvaksi profeetat, jotka ovat puhuneet Herran nimess{. 
11. Katso, me ylist{mme autuaiksi niit{, jotka ovat 
kest{neet; Jobin k{rsiv{llisyyden te olette kuulleet, ja 
lopun, jonka Herra antaa, te olette n{hneet. Sill{ Herra on 
laupias ja armahtavainen. 
12. Mutta ennen kaikkea, veljeni, {lk{{ vannoko, {lk{{ 
taivaan kautta {lk{{k{ maan, {lk{{ mit{{n muutakaan valaa; 
vaan "on" olkoon teill{ "on", ja "ei" olkoon teill{ "ei", 
ettette joutuisi tuomion alle. 
13. Jos joku teist{ k{rsii vaivaa, niin rukoilkoon; jos joku 
on hyvill{ mielin, veisatkoon kiitosta. 
14. Jos joku teist{ sairastaa, kutsukoon tyk|ns{ seurakunnan 
vanhimmat, ja he rukoilkoot h{nen edest{{n, voidellen h{nt{ 
|ljyll{ Herran nimess{. 
15. Ja uskon rukous pelastaa sairaan, ja Herra antaa h{nen 
nousta j{lleen; ja jos h{n on syntej{ tehnyt, niin ne 
annetaan h{nelle anteeksi. 
16. Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa 
toistenne puolesta, ett{ te parantuisitte; vanhurskaan 
rukous voi paljon, kun se on harras. 
17. Elias oli ihminen, yht{ vajavainen kuin mekin, ja h{n 
rukoili rukoilemalla, ettei sataisi; eik{ satanut maan 
p{{ll{ kolmeen vuoteen ja kuuteen kuukauteen. 
18. Ja h{n rukoili uudestaan, ja taivas antoi sateen, ja maa 
kasvoi hedelm{ns{. 
19. Veljeni, jos joku teist{ eksyy totuudesta ja h{net joku 
palauttaa, 
20. niin tiet{k{{, ett{ joka palauttaa syntisen h{nen 
eksymyksens{ tielt{, se pelastaa h{nen sielunsa kuolemasta 
ja peitt{{ syntien paljouden. 



