

	Paavalin ensimm{inen kirje tessalonikalaisille



			1 Luku

1. Paavali ja Silvanus ja Timoteus tessalonikalaisten 
seurakunnalle Is{ss{ Jumalassa ja Herrassa Jeesuksessa 
Kristuksessa. Armo teille ja rauha! 
2. Me kiit{mme Jumalaa aina kaikkien teid{n t{htenne, 
mainiten teit{ rukouksissamme, sill{ lakkaamatta 
3. me Jumalamme ja Is{mme edess{ muistamme teid{n ty|t{nne 
uskossa ja vaivann{k|{nne rakkaudessa ja k{rsiv{llisyytt{nne 
toivossa Herraamme Jeesukseen Kristukseen, 
4. tiet{en, veljet, te Jumalan rakastetut, teid{n 
valitsemisenne: 
5. ett{ meid{n evankeliumimme tuli teid{n tyk|nne, ei 
ainoastaan sanana, vaan my|s voimana ja Pyh{ss{ Hengess{ ja 
suurella varmuudella - niinkuin tied{tte, millaisia me 
olimme teid{n keskuudessanne, teid{n t{htenne - 
6. ja teist{ tuli meid{n seuraajiamme ja Herran, kun 
suuressa ahdingossa otitte sanan vastaan ilolla Pyh{ss{ 
Hengess{, 
7. niin ett{ te olette tulleet esikuviksi kaikille 
uskoville Makedoniassa ja Akaiassa. 
8. Sill{ teid{n tyk|{nne on Herran sana kaikunut; ei 
ainoastaan Makedoniaan ja Akaiaan, vaan kaikkialle on teid{n 
uskonne Jumalaan levinnyt, niin ettei meid{n tarvitse siit{ 
mit{{n puhua. 
9. Sill{ itse he kertovat meist{, millainen meid{n tulomme 
teid{n tyk|nne oli ja kuinka te ep{jumalista k{{nnyitte 
Jumalan tyk|, palvelemaan el{v{{ ja totista Jumalaa 
10. ja odottamaan taivaista h{nen Poikaansa, jonka h{n on 
her{tt{nyt kuolleista, Jeesusta, joka pelastaa meid{t 
tulevasta vihasta. 


			2 Luku

1. Tied{tteh{n itsekin, veljet, ettei tulomme teid{n 
tyk|nne ollut turha; 
2. vaan, vaikka me ennen, niinkuin tied{tte, olimme 
k{rsineet Filippiss{ ja meit{ siell{ oli pahoin pidelty, oli 
meill{ kuitenkin Jumalassamme rohkeutta puhua teille Jumalan 
evankeliumia, suuressa kilvoituksessa. 
3. Sill{ meid{n kehoituspuheemme ei l{hde eksymyksest{ eik{ 
ep{puhtaasta mielest{ eik{ ole kavaluudessa puhuttua; 
4. vaan niinkuin Jumala on katsonut meid{n kelpaavan 
siihen, ett{ meille uskottiin evankeliumi, niin me puhumme, 
emme, niinkuin tahtoisimme olla mieliksi ihmisille, vaan 
Jumalalle, joka koettelee meid{n syd{memme. 
5. Sill{ me emme koskaan ole liikkuneet liehakoivin sanoin, 
sen te tied{tte, emmek{ mill{{n tekosyyll{ voittoa 
ahnehtineet; Jumala on todistajamme, 
6. emmek{ ole etsineet kunniaa ihmisilt{, emme teilt{ 
emmek{ muilta, 
7. vaikka me Kristuksen apostoleina olisimme voineet vaatia 
arvonantoa; vaan me olimme lempe{t teid{n keskuudessanne, 
niinkuin imett{v{ {iti, joka vaalii lapsiansa; 
8. niin mekin, teit{ hellien, halusimme antaa teille, ei 
ainoastaan Jumalan evankeliumia, vaan oman henkemmekin, 
sill{ te olitte meille rakkaiksi tulleet. 
9. Muistattehan, veljet, meid{n ty|mme ja vaivamme: y|t ja 
p{iv{t ty|t{ tehden, ettemme ket{{n teist{ rasittaisi, me 
julistimme teille Jumalan evankeliumia. 
10. Te olette meid{n todistajamme, ja Jumala, kuinka pyh{t 
ja oikeamieliset ja nuhteettomat me olimme teit{ kohtaan, 
jotka uskotte, 
11. samoinkuin te tied{tte, kuinka me, niinkuin is{ 
lapsiansa, kehoitimme itsekutakin teist{ ja rohkaisimme 
teit{, 
12. ja teroitimme teille, ett{ teid{n on vaeltaminen 
arvollisesti Jumalan edess{, joka kutsuu teit{ 
valtakuntaansa ja kirkkauteensa. 
13. Ja sent{hden me my|s lakkaamatta kiit{mme Jumalaa siit{, 
ett{ te, kun saitte meilt{ kuulemanne Jumalan sanan, otitte 
sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan, niinkuin se 
totisesti on, Jumalan sanana, joka my|s vaikuttaa teiss{, 
jotka uskotte. 
14. Sill{ teist{, veljet, on tullut niiden Kristuksessa 
Jeesuksessa olevien Jumalan seurakuntain seuraajia, jotka 
ovat Juudeassa, sill{ tekin olette k{rsineet omilta 
kansalaisiltanne samaa kuin he juutalaisilta, 
15. jotka tappoivat Herran Jeesuksenkin ja profeetat ja ovat 
vainonneet meit{, eiv{tk{ ole Jumalalle otollisia, vaan ovat 
kaikkien ihmisten vihollisia, 
16. kun est{v{t meit{ puhumasta pakanoille heid{n 
pelastumiseksensa. N{in he yh{ti t{ytt{v{t syntiens{ mittaa. 
Viha onkin jo saavuttanut heid{t, viimeiseen m{{r{{ns{ asti. 
17. Mutta kun meid{t nyt, veljet, on hetkeksi aikaa erotettu 
teist{, ulkonaisesti, ei syd{melt{, niin on meille tullut 
yh{ suurempi halu p{{st{ n{kem{{n teid{n kasvojanne. 
18. Sent{hden olemme tahtoneet tulla teid{n tyk|nne, min{, 
Paavali, puolestani, en vain kerran, vaan kahdestikin, mutta 
saatana on meid{t est{nyt. 
19. Sill{ kuka on meid{n toivomme tai ilomme tai meid{n 
kerskauksemme kruunu? Ettek| my|s te, meid{n Herramme 
Jeesuksen edess{ h{nen tulemuksessaan? 
20. Sill{ te olette meid{n kunniamme ja meid{n ilomme. 


			3 Luku

1. Sent{hden me, kun emme en{{ voineet kest{{ kauemmin, 
p{{timme j{{d{ yksin{mme Ateenaan, 
2. ja l{hetimme Timoteuksen, veljemme ja Jumalan palvelijan 
Kristuksen evankeliumissa, vahvistamaan teit{ ja 
rohkaisemaan teit{ uskossanne, 
3. ettei kukaan horjuisi n{iss{ ahdingoissa. Sill{ itse te 
tied{tte, ett{ meid{t on semmoisiin pantu. 
4. Sanoimmehan, kun olimme teid{n tyk|n{nne, teille jo 
edelt{p{in, ett{ meid{n oli ahdinkoon joutuminen, niinkuin 
on k{ynytkin ja te tied{tte k{yneen. 
5. Sent{hden min{, kun en en{{ jaksanut kest{{ kauemmin, 
l{hetinkin tiedustelemaan teid{n uskoanne, ettei vain 
kiusaaja liene teit{ kiusannut ja meid{n vaivann{k|mme 
mennyt hukkaan. 
6. Mutta nyt, kun Timoteus tuli teid{n tyk|{nne meid{n 
tyk|mme ja toi meille ilosanoman teid{n uskostanne ja 
rakkaudestanne ja siit{, ett{ te aina pid{tte meit{ 
rakkaassa muistossa ik{v|iden meit{ n{hd{ksenne niinkuin 
mekin teit{: 
7. sent{hden olemme teid{n uskostanne, veljet, saaneet 
lohdutusta teihin n{hden kaikessa h{d{ss{mme ja 
ahdistuksessamme; 
8. sill{ nyt me el{mme, jos te seisotte lujina Herrassa. 
9. Kuinka voimmekaan kyllin kiitt{{ Jumalaa teid{n t{htenne 
kaikesta siit{ ilosta, mik{ meill{ teist{ on Jumalamme 
edess{! 
10. \in ja p{ivin me mit{ hartaimmin rukoilemme saadaksemme 
n{hd{ teid{n kasvonne ja t{ytt{{ sen, mit{ teid{n uskostanne 
puuttuu. 
11. Mutta h{n itse, meid{n Jumalamme ja Is{mme, ja meid{n 
Herramme Jeesus ohjatkoon meid{n tiemme teid{n tyk|nne. 
12. Ja teille Herra antakoon yh{ enemm{n ja runsaammin 
rakkautta toisianne kohtaan ja kaikkia kohtaan, niinkuin 
meill{kin on teit{ kohtaan, 
13. vahvistaaksensa teid{n syd{menne nuhteettomiksi 
pyhyydess{ meid{n Jumalamme ja Is{mme edess{, meid{n 
Herramme Jeesuksen tulemuksessa, kun h{n tulee kaikkien 
pyhiens{ kanssa. 


			4 Luku

1. Sitten viel{, veljet, me pyyd{mme teit{ ja kehoitamme 
Herrassa Jeesuksessa, ett{ te, niinkuin olette meilt{ 
oppineet, miten teid{n tulee vaeltaa ja olla Jumalalle 
otolliset, niinkuin vaellattekin, siin{ yh{ enemm{n 
varttuisitte. 
2. Tied{tteh{n, mitk{ k{skyt me olemme Herran Jeesuksen 
kautta teille antaneet. 
3. Sill{ t{m{ on Jumalan tahto, teid{n pyhityksenne, ett{ 
kartatte haureutta, 
4. ett{ kukin teist{ tiet{{ ottaa oman vaimon pyhyydess{ ja 
kunniassa, 
5. ei himon kiihkossa niinkuin pakanat, jotka eiv{t Jumalaa 
tunne; 
6. ettei kukaan sorra velje{ns{ eik{ tuota h{nelle vahinkoa 
miss{{n asiassa, sill{ Herra on kaiken t{m{n kostaja, 
niinkuin my|s ennen olemme teille sanoneet ja todistaneet. 
7. Sill{ ei Jumala ole kutsunut meit{ saastaisuuteen, vaan 
pyhitykseen. 
8. Sent{hden, joka n{m{ hylk{{, ei hylk{{ ihmist{, vaan 
Jumalan, joka my|s antaa Pyh{n Henkens{ teihin. 
9. Veljellisest{ rakkaudesta ei ole tarvis teille 
kirjoittaa; sill{ itse te olette Jumalalta oppineet 
rakastamaan toisianne; 
10. niin te my|s teette kaikkia velji{ kohtaan koko 
Makedoniassa. Mutta me kehoitamme teit{, veljet, siin{ 
varttumaan yh{ enemm{n 
11. ja katsomaan kunniaksenne, ett{ el{tte hiljaisuudessa ja 
toimitatte omia teht{vi{nne ja teette ty|t{ k{sill{nne, 
niinkuin olemme teit{ k{skeneet, 
12. ett{ vaelluksessanne olisitte s{{dylliset ulkopuolella 
olevia kohtaan ettek{ olisi kenenk{{n avun tarpeessa. 
13. Mutta me emme tahdo pit{{ teit{, veljet, tiet{m{tt|min{ 
siit{, kuinka poisnukkuneiden on, ettette murehtisi niinkuin 
muut, joilla ei toivoa ole. 
14. Sill{ jos uskomme, ett{ Jeesus on kuollut ja noussut 
yl|s, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta my|s tuova 
poisnukkuneet esiin yhdess{ h{nen kanssaan. 
15. Sill{ sen me sanomme teille Herran sanana, ett{ me, 
jotka olemme elossa, jotka j{{mme t{nne Herran tulemukseen, 
emme suinkaan ehdi ennen niit{, jotka ovat nukkuneet. 
16. Sill{ itse Herra on tuleva alas taivaasta k{skyhuudon, 
ylienkelin {{nen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja 
Kristuksessa kuolleet nousevat yl|s ensin; 
17. sitten meid{t, jotka olemme elossa, jotka olemme j{{neet 
t{nne, temmataan yhdess{ heid{n kanssaan pilviss{ Herraa 
vastaan yl{ilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran 
kanssa. 
18. Niin lohduttakaa siis toisianne n{ill{ sanoilla. 


			5 Luku

1. Mutta aikakausista ja m{{r{hetkist{ ei teille, veljet, 
ole tarvis kirjoittaa; 
2. sill{ itse te varsin hyvin tied{tte, ett{ Herran p{iv{ 
tulee niinkuin varas y|ll{. 
3. Kun he sanovat: "Nyt on rauha, ei h{t{{ mit{{n", silloin 
yll{tt{{ heid{t yht{kki{ turmio, niinkuin synnytyskipu 
raskaan vaimon, eiv{tk{ he p{{se pakoon. 
4. Mutta te, veljet, ette ole pimeydess{, niin ett{ se 
p{iv{ voisi yll{tt{{ teid{t niinkuin varas; 
5. sill{ kaikki te olette valkeuden lapsia ja p{iv{n 
lapsia; me emme ole y|n emmek{ pimeyden lapsia. 
6. [lk{{mme siis nukkuko niinkuin muut, vaan valvokaamme ja 
olkaamme raittiit. 
7. Sill{ ne, jotka nukkuvat, ne y|ll{ nukkuvat, ja jotka 
juovat itsens{ juovuksiin, ne y|ll{ juovuksissa ovat. 
8. Mutta me, jotka olemme p{iv{n lapsia, olkaamme raittiit, 
ja olkoon pukunamme uskon ja rakkauden haarniska ja 
kyp{rin{mme pelastuksen toivo. 
9. Sill{ ei Jumala ole m{{r{nnyt meit{ vihaan, vaan saamaan 
pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, 
10. joka on kuollut meid{n edest{mme, ett{ me, valvoimmepa 
tai nukuimme, el{isimme yhdess{ h{nen kanssaan. 
11. Sent{hden kehoittakaa toisianne ja rakentakaa toinen 
toistanne, niinkuin teettekin. 
12. Mutta me pyyd{mme teit{, veljet, antamaan tunnustuksenne 
niille, jotka tekev{t ty|t{ teid{n keskuudessanne ja ovat 
teid{n johtajanne Herrassa ja neuvovat teit{, 
13. sek{ pit{m{{n heit{ erinomaisen rakkaina heid{n ty|ns{ 
t{hden. El{k{{ rauhassa kesken{nne. 
14. Me kehoitamme teit{, veljet: nuhdelkaa kurittomia, 
rohkaiskaa alakuloisia, holhotkaa heikkoja, olkaa 
pitk{mieliset kaikkia kohtaan. 
15. Katsokaa, ettei kukaan kosta kenellek{{n pahaa pahalla, 
vaan pyrkik{{ aina tekem{{n hyv{{ toinen toisellenne ja 
kaikille. 
16. Olkaa aina iloiset. 
17. Rukoilkaa lakkaamatta. 
18. Kiitt{k{{ joka tilassa. Sill{ se on Jumalan tahto teihin 
n{hden Kristuksessa Jeesuksessa. 
19. Henke{ {lk{{ sammuttako, 
20. profetoimista {lk{{ halveksuko, 
21. mutta koetelkaa kaikki, pit{k{{ se, mik{ hyv{{ on; 
22. karttakaa kaikenkaltaista pahaa. 
23. Mutta itse rauhan Jumala pyhitt{k||n teid{t kokonansa, 
ja s{ilyk||n koko teid{n henkenne ja sielunne ja ruumiinne 
nuhteettomana meid{n Herramme Jeesuksen Kristuksen 
tulemukseen. 
24. H{n, joka teit{ kutsuu, on uskollinen, ja h{n on sen 
my|s tekev{. 
25. Veljet, rukoilkaa meid{n edest{mme. 
26. Tervehtik{{ kaikkia velji{ pyh{ll{ suunannolla. 
27. Min{ vannotan teit{ Herran kautta, ett{ luetatte t{m{n 
kirjeen kaikille veljille. 
28. Meid{n Herramme Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teid{n 
kanssanne. 



