

	Paavalin kirje galatalaisille



			1 Luku

1. Paavali, apostoli, virkansa saanut, ei ihmisilt{ eik{ 
ihmisen kautta, vaan Jeesuksen Kristuksen kautta ja Is{n 
Jumalan, joka on h{net kuolleista her{tt{nyt, 
2. ja kaikki veljet, jotka ovat minun kanssani, Galatian 
seurakunnille. 
3. Armo teille ja rauha Jumalalta, meid{n Is{lt{mme, ja 
Herralta Jeesukselta Kristukselta, 
4. joka antoi itsens{ alttiiksi meid{n syntiemme t{hden, 
pelastaaksensa meid{t nykyisest{ pahasta maailmanajasta 
meid{n Jumalamme ja Is{mme tahdon mukaan! 
5. H{nen olkoon kunnia aina ja iankaikkisesti! Amen. 
6. Minua kummastuttaa, ett{ te niin {kki{ k{{nnytte 
h{nest{, joka on kutsunut teid{t Kristuksen armossa, pois 
toisenlaiseen evankeliumiin, 
7. joka kuitenkaan ei ole mik{{n toinen; on vain er{it{, 
jotka h{mment{v{t teit{ ja tahtovat v{{ristell{ Kristuksen 
evankeliumin. 
8. Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi 
teille evankeliumia, joka on vastoin sit{, mink{ me olemme 
teille julistaneet, h{n olkoon kirottu. 
9. Niinkuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin 
taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin 
sit{, mink{ te olette saaneet, h{n olkoon kirottu. 
10. Ihmistenk| suosiota min{ nyt etsin vai Jumalan? Tai 
ihmisillek| pyyd{n olla mieliksi? Jos min{ viel{ tahtoisin 
olla ihmisille mieliksi, en olisi Kristuksen palvelija. 
11. Sill{ min{ teen teille tiett{v{ksi, veljet, ett{ minun 
julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista; 
12. enk{ min{ olekaan sit{ ihmisilt{ saanut, eik{ sit{ ole 
minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle 
ilmoittanut. 
13. Olettehan kuulleet minun entisest{ vaelluksestani 
juutalaisuudessa, ett{ min{ ylenm{{rin vainosin Jumalan 
seurakuntaa ja sit{ h{vitin 
14. ja ett{ edistyin juutalaisuudessa pitemm{lle kuin monet 
samanik{iset heimossani ja ylen innokkaasti kiivailin isieni 
perinn{iss{{nt|jen puolesta. 
15. Mutta kun h{n, joka {itini kohdusta saakka on minut 
erottanut ja kutsunut armonsa kautta, n{ki hyv{ksi 
16. ilmaista minussa Poikansa, ett{ min{ julistaisin 
evankeliumia h{nest{ pakanain seassa, niin min{ heti 
alunpit{enk{{n en kysynyt neuvoa lihalta ja verelt{, 
17. enk{ l{htenyt yl|s Jerusalemiin niiden luo, jotka ennen 
minua olivat apostoleja, vaan menin pois Arabiaan ja palasin 
taas takaisin Damaskoon. 
18. Sitten, kolmen vuoden kuluttua, min{ menin yl|s 
Jerusalemiin tutustuakseni Keefaaseen ja j{in h{nen tyk|ns{ 
viideksitoista p{iv{ksi. 
19. Mutta muita apostoleja min{ en n{hnyt; n{in ainoastaan 
Jaakobin, Herran veljen. 
20. Ja mit{ kirjoitan teille, katso, Jumalan kasvojen edess{ 
min{ sanon, etten valhettele. 
21. Sitten menin Syyrian ja Kilikian paikkakuntiin. 
22. Mutta olin kasvoiltani tuntematon Juudean seurakunnille, 
jotka ovat Kristuksessa. 
23. Heid{n kuuloonsa oli vain tullut: "Meid{n entinen 
vainoojamme julistaa nyt sit{ uskoa, jota h{n ennen 
h{vitti"; 
24. ja he ylistiv{t Jumalaa minun t{hteni. 


			2 Luku

1. Sitten, nelj{ntoista vuoden kuluttua, min{ taas menin 
yl|s Jerusalemiin Barnabaan kanssa ja otin Tiituksenkin 
mukaani. 
2. Mutta min{ menin sinne ilmestyksen johdosta ja esitin 
heille sen evankeliumin, jota julistan pakanain keskuudessa; 
esitin sen yksityisesti arvokkaimmille heist{, etten ehk{ 
juoksisi tai olisi juossut turhaan. 
3. Mutta ei edes seuralaistani Tiitusta, joka oli 
kreikkalainen, pakotettu ymp{rileikkauttamaan itse{ns{. 
4. Noiden pariimme luikertaneiden valheveljien t{hden, 
jotka orjuuttaakseen meit{ olivat hiipineet vakoilemaan 
vapauttamme, mik{ meill{ on Kristuksessa Jeesuksessa, 
5. me emme hetkeksik{{n alistuneet antamaan heille my|ten, 
ett{ evankeliumin totuus s{ilyisi teid{n keskuudessanne. 
6. Ja nuo, joita jonakin pidettiin - millaisia lienev{t 
olleet, ei kuulu minuun; Jumala ei katso henkil||n - nuo 
arvossapidetyt eiv{t velvoittaneet minua mihink{{n enemp{{n, 
7. vaan p{invastoin, kun n{kiv{t, ett{ minulle oli uskottu 
evankeliumin julistaminen ymp{rileikkaamattomille, samoin 
kuin Pietarille sen julistaminen ymp{rileikatuille - 
8. sill{ h{n, joka antoi Pietarille voimaa h{nen 
apostolintoimeensa ymp{rileikattujen keskuudessa, antoi 
minullekin siihen voimaa pakanain keskuudessa - 
9. ja kun olivat tulleet tuntemaan sen armon, mik{ oli 
minulle annettu, niin Jaakob ja Keefas ja Johannes, joita 
pidettiin pylv{in{, antoivat minulle ja Barnabaalle yhteisen 
ty|n merkiksi k{tt{, menn{ksemme, me pakanain keskuuteen ja 
he ymp{rileikattujen. 
10. Meid{n oli vain muistaminen k|yhi{, ja juuri sit{ min{ 
olenkin ahkeroinut tehd{. 
11. Mutta kun Keefas tuli Antiokiaan, vastustin min{ h{nt{ 
vasten kasvoja, koska h{n oli her{tt{nyt suurta 
paheksumista. 
12. Sill{ ennenkuin Jaakobin luota oli tullut muutamia 
miehi{, oli h{n sy|nyt yhdess{ pakanain kanssa; mutta heid{n 
tultuaan h{n vet{ytyi pois ja pysytteli erill{{n pel{ten 
ymp{rileikattuja, 
13. ja h{nen kanssaan lankesivat ulkokultaisuuteen muutkin 
juutalaiset, niin ett{ heid{n ulkokultaisuutensa tempasi 
mukaansa Barnabaankin. 
14. Mutta kun min{ n{in, etteiv{t he vaeltaneet suoraan 
evankeliumin totuuden mukaan, sanoin min{ Keefaalle kaikkien 
kuullen: "Jos sin{, joka olet juutalainen, noudatat pakanain 
tapoja etk{ juutalaisten, miksi sin{ pakotat pakanoita 
noudattamaan juutalaisten tapoja?" 
15. Me olemme luonnostamme juutalaisia, emmek{ 
pakanasyntisi{; 
16. mutta koska tied{mme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi 
lain teoista, vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, niin 
olemme mekin uskoneet Kristukseen Jeesukseen tullaksemme 
vanhurskaiksi uskosta Kristukseen eik{ lain teoista, koska 
ei mik{{n liha tule vanhurskaaksi lain teoista. 
17. Mutta jos meid{t itsemmekin, pyrkiess{mme 
vanhurskautumaan Kristuksessa, on havaittu syntisiksi, onko 
sitten Kristus synnin palvelija? Pois se! 
18. Sill{ jos min{ uudestaan rakennan sen, mink{ olen 
hajottanut maahan, osoitan min{ olevani lain rikkoja. 
19. Sill{ min{ olen lain kautta kuollut pois laista, 
el{{kseni Jumalalle. Min{ olen Kristuksen kanssa 
ristiinnaulittu, 
20. ja min{ el{n, en en{{ min{, vaan Kristus el{{ minussa; 
ja mink{ nyt el{n lihassa, sen min{ el{n Jumalan Pojan 
uskossa, h{nen, joka on rakastanut minua ja antanut itsens{ 
minun edest{ni. 
21. En min{ tee mit{tt|m{ksi Jumalan armoa, sill{ jos 
vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on 
turhaan kuollut. 


			3 Luku

1. Oi te {lytt|m{t galatalaiset! Kuka on lumonnut teid{t, 
joiden silm{in eteen Jeesus Kristus oli kuvattu 
ristiinnaulittuna? 
2. T{m{n vain tahdon saada teilt{ tiet{{: lain teoistako 
saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta? 
3. Niink| {lytt|mi{ olette? Te alotitte Hengess{, lihassako 
nyt lopetatte? 
4. Niin paljonko olette turhaan k{rsineet? - jos se on 
turhaa ollut. 
5. Joka siis antaa teille Hengen ja tekee voimallisia 
tekoja teid{n keskuudessanne, saako h{n sen aikaan lain 
tekojen vai uskossa kuulemisen kautta, 
6. samalla tavalla kuin "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se 
luettiin h{nelle vanhurskaudeksi"? 
7. Tiet{k{{ siis, ett{ ne, jotka uskoon perustautuvat, ovat 
Aabrahamin lapsia. 
8. Ja koska Raamattu edelt{p{in n{ki, ett{ Jumala 
vanhurskauttaa pakanat uskosta, julisti se Aabrahamille 
edelt{p{in t{m{n hyv{n sanoman: "Sinussa kaikki kansat 
tulevat siunatuiksi". 
9. Niinmuodoin ne, jotka perustautuvat uskoon, siunataan 
uskovan Aabrahamin kanssa. 
10. Sill{ kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat 
kirouksen alaisia; sill{ kirjoitettu on: "Kirottu olkoon 
jokainen, joka ei pysy kaikessa, mik{ on kirjoitettuna lain 
kirjassa, niin ett{ h{n sen tekee". 
11. Ja selv{{ on, ettei kukaan tule vanhurskaaksi Jumalan 
edess{ lain kautta, koska "vanhurskas on el{v{ uskosta". 
12. Mutta laki ei perustaudu uskoon, vaan: "Joka ne t{ytt{{, 
on niist{ el{v{". 
13. Kristus on lunastanut meid{t lain kirouksesta, kun h{n 
tuli kiroukseksi meid{n edest{mme - sill{ kirjoitettu on: 
"Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu" - 
14. ett{ Aabrahamin siunaus tulisi Jeesuksessa Kristuksessa 
pakanain osaksi ja me niin uskon kautta saisimme luvatun 
Hengen. 
15. Veljet, min{ puhun ihmisten tavalla. Eih{n kukaan voi 
kumota ihmisenk{{n vahvistettua testamenttia eik{ siihen 
mit{{n lis{t{. 
16. Mutta nyt lausuttiin lupaukset Aabrahamille ja h{nen 
siemenelleen. H{n ei sano: "Ja siemenille", ik{{nkuin 
monesta, vaan ik{{nkuin yhdest{: "Ja sinun siemenellesi", 
joka on Kristus. 
17. Min{ tarkoitan t{t{: Jumalan ennen vahvistamaa 
testamenttia ei nelj{nsadan kolmenkymmenen vuoden per{st{ 
tullut laki voi kumota, niin ett{ se tekisi lupauksen 
mit{tt|m{ksi. 
18. Sill{ jos perint| tulisi laista, niin se ei en{{ 
tulisikaan lupauksesta. Mutta Aabrahamille Jumala on sen 
lahjoittanut lupauksen kautta. 
19. Mit{ varten sitten on laki? Se on rikkomusten t{hden 
j{ljest{p{in lis{tty olemaan siihen asti, kunnes oli tuleva 
se siemen, jolle lupaus oli annettu; ja se s{{dettiin 
enkelien kautta, v{limiehen k{dell{. 
20. V{limies taas ei ole yht{ varten; mutta Jumala on yksi. 
21. Onko sitten laki vastoin Jumalan lupauksia? Pois se! 
Sill{ jos olisi annettu laki, joka voisi el{v{ksi tehd{, 
niin vanhurskaus todella tulisi laista. 
22. Mutta Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle, ett{ se, 
mik{ luvattu oli, annettaisiin uskosta Jeesukseen 
Kristukseen niille, jotka uskovat. 
23. Mutta ennenkuin usko tuli, vartioitiin meit{ lain alle 
suljettuina uskoa varten, joka oli vastedes ilmestyv{. 
24. Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja 
Kristukseen, ett{ me uskosta vanhurskaiksi tulisimme. 
25. Mutta uskon tultua me emme en{{ ole kasvattajan alaisia. 
26. Sill{ te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia 
Kristuksessa Jeesuksessa. 
27. Sill{ kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, 
olette Kristuksen p{{llenne pukeneet. 
28. Ei ole t{ss{ juutalaista eik{ kreikkalaista, ei ole 
orjaa eik{ vapaata, ei ole miest{ eik{ naista; sill{ kaikki 
te olette yht{ Kristuksessa Jeesuksessa. 
29. Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette 
Aabrahamin siement{, perillisi{ lupauksen mukaan. 


			4 Luku

1. Mutta min{ sanon: niin kauan kuin perillinen on 
alaik{inen, ei h{n miss{{n kohden eroa orjasta, vaikka h{n 
onkin kaiken herra; 
2. vaan h{n on holhoojain ja huoneenhaltijain alainen is{n 
m{{r{{m{{n aikaan asti. 
3. Samoin mekin; kun olimme alaik{isi{, olimme orjuutetut 
maailman alkeisvoimien alle. 
4. Mutta kun aika oli t{ytetty, l{hetti Jumala Poikansa, 
vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen, 
5. lunastamaan lain alaiset, ett{ me p{{sisimme lapsen 
asemaan. 
6. Ja koska te olette lapsia, on Jumala l{hett{nyt meid{n 
syd{meemme Poikansa Hengen, joka huutaa: "Abba! Is{!" 
7. Niinp{ sin{ et siis en{{ ole orja, vaan lapsi; mutta jos 
olet lapsi, olet my|s perillinen Jumalan kautta. 
8. Mutta silloin, kun ette tunteneet Jumalaa, te palvelitte 
jumalia, jotka luonnostaan eiv{t jumalia ole. 
9. Nyt sit{vastoin, kun olette tulleet tuntemaan Jumalan 
ja, mik{ enemm{n on, kun Jumala tuntee teid{t, kuinka te 
j{lleen k{{nnytte noiden heikkojen ja k|yhien alkeisvoimien 
puoleen, joiden orjiksi taas uudestaan tahdotte tulla? 
10. Te otatte vaarin p{ivist{ ja kuukausista ja 
juhla-ajoista ja vuosista. 
11. Min{ pelk{{n teid{n t{htenne, ett{ olen ehk{ turhaan 
teist{ vaivaa n{hnyt. 
12. Tulkaa minun kaltaisikseni, koska min{kin olen tullut 
teid{n kaltaiseksenne, veljet, min{ pyyd{n sit{ teilt{. Ette 
ole minua mitenk{{n loukanneet. 
13. Tied{tteh{n, ett{ ruumiillinen heikkous oli syyn{ 
siihen, ett{ min{ ensi kerralla julistin teille 
evankeliumia, 
14. ja tied{tte, mik{ kiusaus teill{ oli minun 
ruumiillisesta tilastani; ette minua halveksineet ettek{ 
vieroneet, vaan otitte minut vastaan niinkuin Jumalan 
enkelin, jopa niinkuin Kristuksen Jeesuksen. 
15. Miss{ on nyt teilt{ kerskaaminen onnestanne? Sill{ min{ 
annan teist{ sen todistuksen, ett{ te, jos se olisi ollut 
mahdollista, olisitte kaivaneet silm{t p{{st{nne ja antaneet 
minulle. 
16. Onko minusta siis tullut teid{n vihamiehenne sent{hden, 
ett{ min{ puhun teille totuuden? 
17. Heill{ on intoa teid{n hyv{ksenne, mutta ei oikeata; 
vaan he tahtovat erist{{ teid{t, ett{ teill{ olisi intoa 
heid{n hyv{ksens{. 
18. On hyv{, jos osoitetaan intoa hyv{ss{ asiassa aina, eik{ 
ainoastaan silloin, kun min{ olen teid{n tyk|n{nne. 
19. Lapsukaiseni, jotka minun j{lleen t{ytyy kivulla 
synnytt{{, kunnes Kristus saa muodon teiss{, 
20. tahtoisinpa nyt olla teid{n tyk|n{nne ja {{nenikin 
muuttaa! Sill{ min{ olen aivan ymm{ll{ teist{. 
21. Sanokaa minulle te, jotka tahdotte lain alaisia olla, 
ettek| kuule, mit{ laki sanoo? 
22. Onhan kirjoitettu, ett{ Aabrahamilla oli kaksi poikaa, 
toinen orjattaresta, toinen vapaasta. 
23. Mutta orjattaren poika oli syntynyt lihan mukaan, vapaan 
taas lupauksen voimasta. 
24. T{m{ on kuvannollista puhetta; n{m{ naiset ovat kaksi 
liittoa: toinen on Siinain vuorelta, joka synnytt{{ 
orjuuteen, ja se on Haagar; 
25. sill{ Haagar on Siinain vuori Arabiassa ja vastaa 
nykyist{ Jerusalemia, joka el{{ orjuudessa lapsineen. 
26. Mutta se Jerusalem, joka ylh{{ll{ on, on vapaa, ja se on 
meid{n {itimme. 
27. Sill{ kirjoitettu on: "Iloitse, sin{ hedelm{t|n, joka et 
synnyt{, riemahda ja huuda sin{, jolla ei ole 
synnytyskipuja. Sill{ yksin{isell{ on paljon lapsia, enemm{n 
kuin sill{, jolla on mies." 
28. Ja te, veljet, olette lupauksen lapsia, niinkuin Iisak 
oli. 
29. Mutta niinkuin lihan mukaan syntynyt silloin vainosi 
Hengen mukaan syntynytt{, niin nytkin. 
30. Mutta mit{ sanoo Raamattu? "Aja pois orjatar poikinensa; 
sill{ orjattaren poika ei saa peri{ vapaan vaimon pojan 
kanssa." 
31. Niin me siis, veljet, emme ole orjattaren lapsia, vaan 
vapaan. 


			5 Luku

1. Vapauteen Kristus vapautti meid{t. Pysyk{{ siis lujina, 
{lk{{k{ antako uudestaan sitoa itse{nne orjuuden ikeeseen. 
2. Katso, min{, Paavali, sanon teille, ett{ jos 
ymp{rileikkautatte itsenne, niin Kristus ei ole oleva teille 
miksik{{n hy|dyksi. 
3. Ja min{ todistan taas jokaiselle ihmiselle, joka 
ymp{rileikkauttaa itsens{, ett{ h{n on velvollinen 
t{ytt{m{{n kaiken lain. 
4. Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka 
tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi; te olette 
langenneet pois armosta. 
5. Sill{ me odotamme uskosta vanhurskauden toivoa Hengen 
kautta. 
6. Sill{ Kristuksessa Jeesuksessa ei auta ymp{rileikkaus 
eik{ ymp{rileikkaamattomuus, vaan rakkauden kautta 
vaikuttava usko. 
7. Te juoksitte hyvin; kuka esti teit{ olemasta totuudelle 
kuuliaisia? 
8. Houkutus siihen ei ole h{nest{, joka teit{ kutsuu. 
9. V{h{inen hapatus hapattaa koko taikinan. 
10. Minulla on teihin se luottamus Herrassa, ett{ te ette 
miss{{n kohden tule ajattelemaan toisin; mutta teid{n 
h{iritsij{nne saa kantaa tuomionsa, olkoon kuka hyv{ns{. 
11. Mutta jos min{, veljet, viel{ saarnaan ymp{rileikkausta, 
miksi minua viel{ vainotaan? Silloinhan olisi ristin 
pahennus poistettu. 
12. Kunpa aivan silpoisivat itsens{, nuo teid{n 
kiihoittajanne! 
13. Te olette n{et kutsutut vapauteen, veljet; {lk{{ vain 
salliko vapauden olla yllykkeeksi lihalle, vaan palvelkaa 
toisianne rakkaudessa. 
14. Sill{ kaikki laki on t{ytetty yhdess{ k{skysanassa, 
t{ss{: "Rakasta l{himm{ist{si niinkuin itse{si". 
15. Mutta jos te purette ja sy|tte toisianne, katsokaa, 
ettette toinen toistanne perin h{vit{. 
16. Min{ sanon: vaeltakaa Hengess{, niin ette lihan himoa 
t{yt{. 
17. Sill{ liha himoitsee Henke{ vastaan, ja Henki lihaa 
vastaan; n{m{ ovat nimitt{in toisiansa vastaan, niin ett{ te 
ette tee sit{, mit{ tahdotte. 
18. Mutta jos te olette Hengen kuljetettavina, niin ette ole 
lain alla. 
19. Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, 
saastaisuus, irstaus, 
20. ep{jumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, 
kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, 
21. kateus, juomingit, m{ss{ykset ja muut senkaltaiset, 
joista teille edelt{p{in sanon, niinkuin jo ennenkin olen 
sanonut, ett{ ne, jotka semmoista harjoittavat, eiv{t peri 
Jumalan valtakuntaa. 
22. Mutta Hengen hedelm{ on rakkaus, ilo, rauha, 
pitk{mielisyys, yst{v{llisyys, hyvyys, uskollisuus, 
s{vyisyys, itsens{hillitseminen. 
23. Sellaista vastaan ei ole laki. 
24. Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat 
ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen. 
25. Jos me Hengess{ el{mme, niin my|s Hengess{ vaeltakaamme. 
26. [lk{{mme olko turhan kunnian pyyt{ji{, niin ett{ 
toisiamme {rsyttelemme, toisiamme kadehdimme. 


			6 Luku

1. Veljet, jos joku tavataan jostakin rikkomuksesta, niin 
ojentakaa te, hengelliset, h{nt{ s{vyisyyden hengess{; ja 
ole varuillasi, ettet sin{kin joutuisi kiusaukseen. 
2. Kantakaa toistenne kuormia, ja niin te t{yt{tte 
Kristuksen lain. 
3. Sill{ jos joku luulee jotakin olevansa, vaikka ei ole 
mit{{n, niin h{n pett{{ itsens{. 
4. Mutta tutkikoon kukin omat tekonsa, ja silloin h{nen 
kerskaamisensa on vain siin{, mit{ h{n itse on, ei siin{, 
mit{ toinen on; 
5. sill{ kunkin on kannettava oma taakkansa. 
6. Jolle sanaa opetetaan, se jakakoon kaikkea hyv{{ 
opettajallensa. 
7. [lk{{ eksyk|, Jumala ei salli itse{ns{ pilkata; sill{ 
mit{ ihminen kylv{{, sit{ h{n my|s niitt{{. 
8. Joka lihaansa kylv{{, se lihasta turmeluksen niitt{{; 
mutta joka Henkeen kylv{{, se Hengest{ iankaikkisen el{m{n 
niitt{{. 
9. Ja kun hyv{{ teemme, {lk{{mme lannistuko, sill{ me 
saamme ajan tullen niitt{{, jos emme v{sy. 
10. Sent{hden, kun meill{ viel{ aikaa on, tehk{{mme hyv{{ 
kaikille, mutta varsinkin uskonveljille. 
11. Katsokaa, kuinka suurilla kirjaimilla min{ omak{tisesti 
teille kirjoitan! 
12. Kaikki, jotka pyrkiv{t lihassa olemaan mieliksi, ne 
pakottavat teit{ ymp{rileikkauttamaan itsenne vain siksi, 
ettei heit{ Kristuksen ristin t{hden vainottaisi. 
13. Eiv{th{n nek{{n, jotka ymp{rileikkauttavat itsens{, itse 
noudata lakia, vaan he tahtovat teit{ ymp{rileikkauttamaan 
itsenne saadakseen kerskata teid{n lihastanne. 
14. Mutta pois se minusta, ett{ min{ muusta kerskaisin kuin 
meid{n Herramme Jeesuksen Kristuksen ristist{, jonka kautta 
maailma on ristiinnaulittu minulle, ja min{ maailmalle! 
15. Sill{ ei ymp{rileikkaus ole mit{{n eik{ 
ymp{rileikkaamattomuus, vaan uusi luomus. 
16. Ja kaikille, jotka t{m{n s{{nn|n mukaan vaeltavat, 
kaikille heille rauha ja laupeus, ja Jumalan Israelille! 
17. [lk||n t{stedes kukaan minulle vaivoja tuottako; sill{ 
min{ kannan Jeesuksen arvet ruumiissani. 
18. Meid{n Herramme Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teid{n 
henkenne kanssa, veljet. Amen. 



