

	Paavalin toinen kirje korinttolaisille



			1 Luku

1. Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli, 
ja veli Timoteus Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle 
ynn{ kaikille pyhille koko Akaiassa. 
2. Armo teille ja rauha Jumalalta, meid{n Is{lt{mme, ja 
Herralta Jeesukselta Kristukselta! 
3. Kiitetty olkoon meid{n Herramme Jeesuksen Kristuksen 
Jumala ja Is{, laupeuden Is{ ja kaiken lohdutuksen Jumala, 
4. joka lohduttaa meit{ kaikessa ahdistuksessamme, ett{ me 
sill{ lohdutuksella, jolla Jumala meit{ itse{mme lohduttaa, 
voisimme lohduttaa niit{, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa 
ovat. 
5. Sill{ samoin kuin Kristuksen k{rsimykset runsaina 
tulevat meid{n osaksemme, samoin tulee meid{n osaksemme 
my|skin lohdutus runsaana Kristuksen kautta. 
6. Mutta jos olemme ahdistuksessa, niin tapahtuu se teille 
lohdutukseksi ja pelastukseksi; jos taas saamme lohdutusta, 
niin tapahtuu sekin teille lohdutukseksi, ja se vaikuttaa, 
ett{ te kest{tte samat k{rsimykset, joita mekin k{rsimme; ja 
toivomme teist{ on vahva, 
7. koska me tied{mme, ett{ samoin kuin olette osalliset 
k{rsimyksist{, samoin olette osalliset my|skin 
lohdutuksesta. 
8. Sill{ me emme tahdo, veljet, pit{{ teit{ tiet{m{tt|min{ 
siit{ ahdistuksesta, jossa me olimme Aasiassa, kuinka 
ylenpalttiset, yli voimiemme k{yv{t, meid{n rasituksemme 
olivat, niin ett{ jo olimme ep{toivossa hengest{mmekin, 
9. ja itse me jo luulimme olevamme kuolemaan tuomitut, 
ettemme luottaisi itseemme, vaan Jumalaan, joka kuolleet 
her{tt{{. 
10. Ja h{n pelasti meid{t niin suuresta kuolemanvaarasta, ja 
yh{ pelastaa, ja h{neen me olemme panneet toivomme, ett{ h{n 
viel{ vastakin pelastaa, 
11. kun tekin autatte meit{ rukouksillanne, ett{ monesta 
suusta meid{n t{htemme kohoaisi runsas kiitos siit{ armosta, 
joka on osaksemme tullut. 
12. Sill{ meid{n kerskauksemme on t{m{: meid{n omantuntomme 
todistus siit{, ett{ me maailmassa ja varsinkin teid{n 
luonanne olemme vaeltaneet Jumalan pyhyydess{ ja 
puhtaudessa, emme lihallisessa viisaudessa, vaan Jumalan 
armossa. 
13. Sill{ eih{n siin{, mit{ teille kirjoitamme, ole muuta, 
kuin mik{ siin{ on luettavana ja mink{ te my|s ymm{rr{tte; 
ja min{ toivon teid{n loppuun asti ymm{rt{v{n 
14. - niinkuin meit{ osaksi my|s olette oppineet ymm{rt{m{{n 
- ett{ me olemme teid{n kerskauksenne, samoin kuin tekin 
meid{n, Herramme Jeesuksen p{iv{n{. 
15. Ja t{ss{ luottamuksessa min{ aioin ensin tulla teid{n 
tyk|nne, ett{ saisitte viel{ toisenkin todistuksen minun 
suosiostani, 
16. ja sitten teid{n kauttanne matkustaa Makedoniaan, ja 
taas Makedoniasta palata teid{n tyk|nne ja teid{n 
varustamananne matkata Juudeaan. 
17. Kun minulla siis oli t{m{ aikomus, en kaiketi ole 
menetellyt kevytmielisesti? Vai p{{t{nk| lihan mukaan, mink{ 
p{{t{n, niin ett{ puheeni on sek{ "on, on", ett{ "ei, ei"? 
18. Mutta Jumala sen takaa, ett{ puheemme teille ei ole "on" 
ja "ei". 
19. Sill{ Jumalan Poika, Kristus Jeesus, jota me, min{ ja 
Silvanus ja Timoteus, olemme teid{n keskell{nne saarnanneet, 
ei tullut ollakseen "on" ja "ei", vaan h{ness{ tuli "on". 
20. Sill{ niin monta kuin Jumalan lupausta on, kaikki ne 
ovat h{ness{ "on"; sent{hden tulee h{nen kauttaan my|s 
niiden "amen", Jumalalle kunniaksi meid{n kauttamme. 
21. Mutta se, joka lujittaa meid{t yhdess{ teid{n kanssanne 
Kristukseen ja joka on voidellut meid{t, on Jumala, 
22. joka my|s on painanut meihin sinettins{ ja antanut 
Hengen vakuudeksi meid{n syd{miimme. 
23. Mutta min{ kutsun Jumalan sieluni todistajaksi, ett{ 
min{ teit{ s{{st{{kseni en viel{ tullut Korinttoon; 
24. ei niin, ett{ tahdomme vallita teid{n uskoanne, vaan me 
yhdess{ autamme teit{ teid{n iloonne; sill{ uskossa te 
olette lujat. 


			2 Luku

1. Olin nimitt{in mieless{ni p{{tt{nyt, etten tullessani 
teid{n tyk|nne taas toisi murhetta mukanani. 
2. Sill{ jos min{ saatan teid{t murheellisiksi, niin eih{n 
minua voi saada iloiseksi kukaan muu kuin se, jonka min{ 
olen murheelliseksi saattanut. 
3. Ja juuri sen min{ kirjoitin sit{ varten, etten 
tullessani saisi murhetta niist{, joista minun piti saada 
iloa, koska minulla on teihin kaikkiin se luottamus, ett{ 
minun iloni on kaikkien teid{n ilonne. 
4. Sill{ suuressa syd{men ahdistuksessa ja h{d{ss{ min{ 
kirjoitin teille monin kyynelin, en sit{ varten, ett{ te 
murheellisiksi tulisitte, vaan ett{ tuntisitte sen 
erinomaisen rakkauden, joka minulla on teihin. 
5. Mutta jos er{s on tuottanut murhetta, ei h{n ole 
tuottanut murhetta minulle, vaan teille kaikille, jossakin 
m{{rin, etten liikaa sanoisi. 
6. Semmoiselle riitt{{ se rangaistus, mink{ h{n useimmilta 
on saanut; 
7. niin ett{ teid{n p{invastoin ennemmin tulee antaa 
anteeksi ja lohduttaa, ettei h{n ehk{ menehtyisi liian 
suureen murheeseen. 
8. Sent{hden min{ kehoitan teit{, ett{ p{{t{tte ruveta 
osoittamaan rakkautta h{nt{ kohtaan; 
9. sill{ sit{ varten min{ kirjoitinkin, ett{ saisin n{hd{, 
kuinka te kest{tte koetuksen, oletteko kaikessa kuuliaiset. 
10. Mutta kenelle te jotakin anteeksi annatte, sille 
min{kin; sill{ mit{ min{ olen anteeksi antanut - jos minulla 
on ollut jotakin anteeksiannettavaa - sen olen anteeksi 
antanut teid{n t{htenne Kristuksen kasvojen edess{, 
11. ettei saatana p{{sisi meist{ voitolle; sill{ h{nen 
juonensa eiv{t ole meille tuntemattomat. 
12. Tultuani Trooaaseen julistamaan Kristuksen evankeliumia 
avautui minulle ovi ty|h|n Herrassa, 
13. mutta min{ en saanut lepoa hengess{ni, kun en tavannut 
Tiitusta, velje{ni. Sent{hden sanoin heille j{{hyv{iset ja 
l{hdin Makedoniaan. 
14. Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka aina kuljettaa meit{ 
voittosaatossa Kristuksessa ja meid{n kauttamme joka 
paikassa tuo ilmi h{nen tuntemisensa tuoksun! 
15. Sill{ me olemme Kristuksen tuoksu Jumalalle sek{ 
pelastuvien ett{ kadotukseen joutuvien joukossa: 
16. n{ille tosin kuoleman haju kuolemaksi, mutta noille 
el{m{n tuoksu el{m{ksi. Ja kuka on t{llaiseen kelvollinen? 
17. Sill{ me emme ole niinkuin nuo monet, jotka 
myyskentelev{t Jumalan sanaa; vaan puhtaasta mielest{, 
niinkuin Jumalan vaikutuksesta, Jumalan edess{, me 
Kristuksessa puhumme. 


			3 Luku

1. Alammeko taas suositella itse{mme? Vai tarvinnemmeko, 
niinkuin muutamat, suosituskirjeit{ teille tai teilt{? 
2. Te itse olette meid{n kirjeemme, joka on syd{meemme 
kirjoitettu ja jonka kaikki ihmiset tuntevat ja lukevat. 
3. Sill{ ilmeist{ on, ett{ te olette Kristuksen kirje, 
meid{n palvelusty|ll{mme kirjoitettu, ei musteella, vaan 
el{v{n Jumalan Hengell{, ei kivitauluihin, vaan syd{men 
lihatauluihin. 
4. T{mm|inen luottamus meill{ on Kristuksen kautta 
Jumalaan; 
5. ei niin, ett{ meill{ itsell{mme olisi kyky{ ajatella 
jotakin, ik{{nkuin se tulisi meist{ itsest{mme, vaan se 
kyky, mik{ meill{ on, on Jumalasta, 
6. joka my|s on tehnyt meid{t kykeneviksi olemaan uuden 
liiton palvelijoita, ei kirjaimen, vaan Hengen; sill{ 
kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee el{v{ksi. 
7. Mutta jos jo kuoleman virka, joka oli kirjaimin 
kaiverrettu kiviin, ilmestyi kirkkaudessa, niin etteiv{t 
Israelin lapset k{rsineet katsella Mooseksen kasvoja h{nen 
kasvojensa kirkkauden t{hden, joka kuitenkin oli 
katoavaista, 
8. kuinka paljoa enemm{n onkaan Hengen virka oleva 
kirkkaudessa! 
9. Sill{ jos kadotustuomion virka jo oli kirkkautta, niin 
on vanhurskauden virka viel{ paljoa runsaammassa m{{rin 
kirkkautta. 
10. Sill{ se, mill{ ennen oli kirkkaus, on t{m{n rinnalla 
kirkkautta vailla, t{m{n ylenpalttisen kirkkauden t{hden. 
11. Jos sill{, mik{ on katoavaista, oli kirkkaus, niin viel{ 
paljoa enemm{n on sill{, mik{ on pysyv{ist{, oleva 
kirkkautta. 
12. Koska meill{ siis on t{mm|inen toivo, niin me olemme 
aivan rohkeat 
13. emmek{ tee niinkuin Mooses, joka pani peitteen 
kasvoillensa, etteiv{t Israelin lapset n{kisi sen loppua, 
mik{ on katoavaista. 
14. Mutta heid{n mielens{ paatuivat, sill{ viel{ t{n{kin 
p{iv{n{ sama peite, vanhan liiton kirjoituksia luettaessa, 
pysyy poisottamatta, sill{ vasta Kristuksessa se katoaa. 
15. Viel{ t{n{kin p{iv{n{, kun Moosesta luetaan, on peite 
heid{n syd{mens{ p{{ll{; 
16. mutta kun heid{n syd{mens{ k{{ntyy Herran tyk|, otetaan 
peite pois. 
17. Sill{ Herra on Henki, ja miss{ Herran Henki on, siin{ on 
vapaus. 
18. Mutta me kaikki, jotka peitt{m{tt|min kasvoin katselemme 
Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan 
kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa 
Herra, joka on Henki. 


			4 Luku

1. Sent{hden, kun meill{ on t{m{ virka sen laupeuden 
mukaan, joka on osaksemme tullut, me emme lannistu, 
2. vaan olemme hylj{nneet kaikki h{pe{lliset salatiet, niin 
ettemme vaella kavaluudessa emmek{ v{{renn{ Jumalan sanaa, 
vaan julkituomalla totuuden me suositamme itse{mme jokaisen 
ihmisen omalletunnolle Jumalan edess{. 
3. Mutta jos meid{n evankeliumimme on peitossa, niin se 
peite on niiss{, jotka kadotukseen joutuvat, 
4. niiss{ uskottomissa, joiden mielet t{m{n maailman jumala 
on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka l{htee 
Kristuksen kirkkauden evankeliumista, h{nen, joka on Jumalan 
kuva. 
5. Sill{ me emme julista itse{mme, vaan Kristusta Jeesusta, 
ett{ h{n on Herra ja me teid{n palvelijanne Jeesuksen 
t{hden. 
6. Sill{ Jumala, joka sanoi: "Loistakoon valkeus 
pimeydest{", on se, joka loisti syd{miimme, ett{ Jumalan 
kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa 
Kristuksen kasvoissa, levitt{isi valoansa. 
7. Mutta t{m{ aarre on meill{ saviastioissa, ett{ tuo 
suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eik{ n{ytt{isi 
tulevan meist{. 
8. Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme 
umpikujassa, neuvottomat, mutta emme toivottomat, 
9. vainotut, mutta emme hylj{tyt, maahan kukistetut, mutta 
emme tuhotut. 
10. Me kuljemme, aina kantaen Jeesuksen kuolemaa 
ruumiissamme, ett{ Jeesuksen el{m{kin tulisi meid{n 
ruumiissamme n{kyviin. 
11. Sill{ me, jotka el{mme, olemme alati annetut kuolemaan 
Jeesuksen t{hden, ett{ Jeesuksen el{m{kin tulisi 
kuolevaisessa lihassamme n{kyviin. 
12. Niinp{ siis kuolema tekee ty|t{{n meiss{, mutta el{m{ 
teiss{. 
13. Mutta koska meill{ on sama uskon Henki, niinkuin 
kirjoitettu on: "Min{ uskon, sent{hden min{ puhun", niin 
mekin uskomme, ja sent{hden me my|s puhumme, 
14. tiet{en, ett{ h{n, joka her{tti Herran Jeesuksen, on 
her{tt{v{ meid{tkin Jeesuksen kanssa ja asettava esiin 
yhdess{ teid{n kanssanne. 
15. Sill{ kaikki tapahtuu teid{n t{htenne, ett{ aina enenev{ 
armo yh{ useampien kautta saisi aikaan yh{ runsaampaa 
kiitosta Jumalan kunniaksi. 
16. Sent{hden me emme lannistu; vaan vaikka ulkonainen 
ihmisemme menehtyykin, niin sis{llinen kuitenkin p{iv{ 
p{iv{lt{ uudistuu. 
17. Sill{ t{m{ hetkisen kest{v{ ja kevyt ahdistuksemme 
tuottaa meille iankaikkisen ja m{{r{tt|m{n kirkkauden, 
ylenpalttisesti, 
18. meille, jotka emme katso n{kyv{isi{, vaan n{kym{tt|mi{; 
sill{ n{kyv{iset ovat ajallisia, mutta n{kym{tt|m{t 
iankaikkisia. 


			5 Luku

1. Sill{ me tied{mme, ett{ vaikka t{m{ meid{n maallinen 
majamme hajotetaankin maahan, meill{ on asumus Jumalalta, 
iankaikkinen maja taivaissa, joka ei ole k{sin tehty. 
2. Sent{hden me huokaammekin ik{v|iden, ett{ saisimme 
pukeutua taivaalliseen majaamme, 
3. sill{ kun me kerran olemme siihen pukeutuneet, ei meit{ 
en{{ havaita alastomiksi. 
4. Sill{ me, jotka olemme t{ss{ majassa, huokaamme 
raskautettuina, koska emme tahdo riisuutua, vaan pukeutua, 
ett{ el{m{ nielisi sen, mik{ on kuolevaista. 
5. Mutta se, joka on valmistanut meid{t juuri t{h{n, on 
Jumala, joka on antanut meille Hengen vakuudeksi. 
6. Sent{hden me aina olemme turvallisella mielell{ ja 
tied{mme, ett{, niin kauan kuin olemme kotona t{ss{ 
ruumiissamme, me olemme poissa Herrasta; 
7. sill{ me vaellamme uskossa emmek{ n{kemisess{. 
8. Mutta me olemme turvallisella mielell{ ja haluaisimme 
mieluummin muuttaa pois ruumiista ja p{{st{ kotiin Herran 
tyk|. 
9. Sent{hden me, olimmepa kotona tai olimmepa poissa, 
ahkeroitsemme olla h{nelle mieliksi. 
10. Sill{ kaikkien meid{n pit{{ ilmestym{n Kristuksen 
tuomioistuimen eteen, ett{ kukin saisi sen mukaan, kuin h{n 
ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyv{{ tai pahaa. 
11. Kun siis tied{mme, mit{ Herran pelko on, niin me 
koetamme saada ihmisi{ uskomaan, mutta Jumala kyll{ meid{t 
tuntee; ja min{ toivon, ett{ tekin omissatunnoissanne meid{t 
tunnette. 
12. Emme nyt taas suosittele itse{mme teille, vaan tahdomme 
antaa teille aihetta kerskata meist{, ett{ teill{ olisi mit{ 
vastata niille, jotka kerskaavat siit{, mik{ silm{{n n{kyy, 
eik{ siit{, mik{ syd{mess{ on. 
13. Sill{ jos me olemme olleet suunniltamme, niin olemme 
olleet Jumalan t{hden; jos taas maltamme mielemme, teemme 
sen teid{n t{htenne. 
14. Sill{ Kristuksen rakkaus vaatii meit{, jotka olemme 
tulleet t{h{n p{{t|kseen: yksi on kuollut kaikkien edest{, 
siis my|s kaikki ovat kuolleet; 
15. ja h{n on kuollut kaikkien edest{, ett{ ne, jotka 
el{v{t, eiv{t en{{ el{isi itselleen, vaan h{nelle, joka 
heid{n edest{{n on kuollut ja yl|snoussut. 
16. Sent{hden me emme t{st{ l{htien tunne ket{{n lihan 
mukaan; jos olemmekin tunteneet Kristuksen lihan mukaan, 
emme kuitenkaan nyt en{{ tunne. 
17. Siis, jos joku on Kristuksessa, niin h{n on uusi luomus; 
se, mik{ on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan 
tullut. 
18. Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meid{t 
itsens{ kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille 
sovituksen viran. 
19. Sill{ Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman 
itsens{ kanssa eik{ lukenut heille heid{n rikkomuksiaan, ja 
h{n uskoi meille sovituksen sanan. 
20. Kristuksen puolesta me siis olemme l{hettil{in{, ja 
Jumala kehoittaa meid{n kauttamme. Me pyyd{mme Kristuksen 
puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. 
21. Sen, joka ei synnist{ tiennyt, h{n meid{n t{htemme teki 
synniksi, ett{ me h{ness{ tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi. 


			6 Luku

1. H{nen ty|tovereinaan me my|s kehoitamme teit{ 
vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se j{{ turhaksi. 
2. Sill{ h{n sanoo: "Otollisella ajalla min{ olen sinua 
kuullut ja pelastuksen p{iv{n{ sinua auttanut". Katso, nyt 
on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen p{iv{. 
3. Me emme miss{{n kohden anna aihetta pahennukseen, ettei 
virkaamme moitittaisi, 
4. vaan kaikessa me osoittaudumme Jumalan palvelijoiksi: 
suuressa k{rsiv{llisyydess{, vaivoissa, h{diss{, 
ahdistuksissa, 
5. ruoskittaessa, vankeudessa, meteleiss{, vaivann{|iss{, 
valvomisissa, paastoissa; 
6. puhtaudessa, tiedossa, pitk{mielisyydess{, 
yst{v{llisyydess{, Pyh{ss{ Hengess{, vilpitt|m{ss{ 
rakkaudessa, 
7. totuuden sanassa, Jumalan voimassa, vanhurskauden 
sota-aseet oikeassa k{dess{ ja vasemmassa; 
8. kunniassa ja h{pe{ss{, pahassa maineessa ja hyv{ss{, 
villitsij|in{ ja kuitenkin totta puhuvina, 
9. tuntemattomina ja kuitenkin hyvin tunnettuina; 
kuolemaisillamme, ja katso, me el{mme, kuritettuina emmek{ 
kuitenkaan tapettuina, 
10. murheellisina, mutta aina iloisina, k|yhin{, mutta 
kuitenkin monia rikkaiksi tekevin{, mit{{n omistamatta, 
mutta kuitenkin omistaen kaiken. 
11. Suumme on auennut puhumaan teille, korinttolaiset, 
syd{memme on avartunut. 
12. Ei ole teill{ ahdasta meid{n syd{mess{mme, mutta ahdas 
on teid{n oma syd{menne. 
13. Antakaa verta verrasta - puhun kuin lapsilleni - 
avartukaa tekin. 
14. [lk{{ antautuko kantamaan vierasta iest{ yhdess{ 
uskottomien kanssa; sill{ mit{ yhteist{ on vanhurskaudella 
ja v{{ryydell{? Tai mit{ yhteytt{ on valkeudella ja 
pimeydell{? 
15. Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mit{ 
yhteist{ osaa uskovaisella on uskottoman kanssa? 
16. Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja 
ep{jumalat? Sill{ me olemme el{v{n Jumalan temppeli, 
niinkuin Jumala on sanonut: "Min{ olen heiss{ asuva ja 
vaeltava heid{n keskell{{n ja oleva heid{n Jumalansa, ja he 
ovat minun kansani". 
17. Sent{hden: "L{htek{{ pois heid{n keskelt{ns{ ja erotkaa 
heist{, sanoo Herra, {lk{{k{ saastaiseen koskeko; niin min{ 
otan teid{t huostaani 
18. ja olen teid{n Is{nne, ja te tulette minun pojikseni ja 
tytt{rikseni, sanoo Herra, Kaikkivaltias". 


			7 Luku

1. Koska meill{ siis on n{m{ lupaukset, rakkaani, niin 
puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta, 
saattaen pyhityksemme t{ydelliseksi Jumalan pelossa. 
2. Antakaa meille tilaa syd{mess{nne. Emme ole tehneet 
kenellek{{n v{{ryytt{, emme ole olleet kenellek{{n 
turmioksi, emme kenellek{{n vahinkoa tuottaneet. 
3. En sano t{t{ tuomitakseni teit{, sill{ olenhan jo 
sanonut, ett{ te olette meid{n syd{mess{mme, yhdess{ 
kuollaksemme ja yhdess{ el{{ksemme. 
4. Paljon minulla on luottamusta teihin, paljon minulla on 
kerskaamista teist{; olen t{ynn{ lohdutusta, minulla on 
ylenpalttinen ilo kaikessa ahdingossamme. 
5. Sill{ ei Makedoniaan tultuammekaan lihamme saanut mit{{n 
rauhaa, vaan me olimme kaikin tavoin ahdistetut: ulkoap{in 
taisteluja, sis{lt{p{in pelkoa. 
6. Mutta Jumala, joka masentuneita lohduttaa, lohdutti 
meit{ Tiituksen tulolla, 
7. eik{ ainoastaan h{nen tulollansa, vaan my|skin sill{ 
lohdutuksella, jonka h{n oli teist{ saanut, sill{ h{n on 
kertonut meille teid{n ik{v|imisest{nne, valittelustanne ja 
innostanne minun hyv{kseni, niin ett{ min{ iloitsin viel{ 
enemm{n. 
8. Sill{ vaikka murehutinkin teit{ kirjeell{ni, en sit{ 
kadu, ja jos kaduinkin, niin min{ - kun n{en, ett{ tuo kirje 
on, vaikkapa vain v{h{ksi aikaa, murehuttanut teit{ - 
9. nyt iloitsen, en siit{, ett{ tulitte murheellisiksi, 
vaan siit{, ett{ murheenne oli teille parannukseksi; sill{ 
te tulitte murheellisiksi Jumalan mielen mukaan, ettei 
teill{ olisi mit{{n vahinkoa meist{. 
10. Sill{ Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan 
parannuksen, joka koituu pelastukseksi ja jota ei kukaan 
kadu; mutta maailman murhe tuottaa kuoleman. 
11. Sill{ katsokaa, kuinka suurta intoa juuri tuo Jumalan 
mielen mukainen murehtimisenne on saanut teiss{ aikaan, mit{ 
puolustautumista, mit{ paheksumista, mit{ pelkoa, 
ik{v|imist{, kiivautta, mit{ kurittamista! Olette kaikin 
tavoin osoittaneet olevanne puhtaat t{ss{ asiassa. 
12. Vaikka min{ siis kirjoitinkin teille, en kirjoittanut 
v{{ryytt{ tehneen enk{ v{{ryytt{ k{rsineen vuoksi, vaan 
sent{hden, ett{ teid{n intonne meid{n hyv{ksemme tulisi 
julki teid{n keskuudessanne Jumalan edess{. 
13. Sent{hden me olemme nyt lohdutetut. Mutta t{m{n 
lohdutuksemme ohessa on meit{ viel{ paljoa enemm{n 
ilahuttanut Tiituksen ilo, sill{ h{nen henkens{ on saanut 
virvoitusta teilt{ kaikilta. 
14. Sill{ jos olenkin jossakin kohden teit{ h{nelle kehunut, 
en ole joutunut h{pe{{n, vaan niinkuin kaikki, mit{ olemme 
teille puhuneet, on totta, niin on my|s se, mist{ olemme 
teit{ Tiitukselle kehuneet, osoittautunut todeksi. 
15. Ja h{nen syd{mens{ heltyy yh{ enemm{n teit{ kohtaan, kun 
h{n muistelee kaikkien teid{n kuuliaisuuttanne, kuinka te 
pelolla ja vavistuksella otitte h{net vastaan. 
16. Min{ iloitsen, ett{ kaikessa voin olla teist{ 
turvallisella mielell{. 


			8 Luku

1. Mutta me saatamme teid{n tietoonne, veljet, mit{ Jumalan 
armo on vaikuttanut Makedonian seurakunnissa: 
2. ett{, vaikka he olivatkin monessa ahdistuksen 
koetuksessa, niin oli heid{n ilonsa heid{n suuressa 
k|yhyydess{{nkin niin ylenpalttinen, ett{ he alttiisti 
antoivat runsaita lahjoja. 
3. Sill{ voimiensa mukaan, sen min{ todistan, jopa yli 
voimiensakin he antoivat omasta halustansa, 
4. paljolla pyyt{misell{ anoen meilt{ sit{ suosiota, ett{ 
p{{sisiv{t osallisiksi pyhien avustamiseen; 
5. eiv{tk{ he vain tehneet, niinkuin me olimme toivoneet, 
vaan antoivat itsens{kin, ennen kaikkea Herralle ja sitten 
meille, Jumalan tahdosta, 
6. niin ett{ me kehoitimme Tiitusta, niinkuin h{n jo oli 
alkanut, saattamaan teid{n keskuudessanne p{{t|kseen 
t{m{nkin rakkaudenty|n. 
7. Mutta niinkuin teill{ on ylenpalttisesti kaikkea: uskoa, 
sanaa, tietoa, kaikkinaista intoa ja meist{ teihin tullutta 
rakkautta, niin olkaa ylenpalttiset t{ss{kin 
rakkaudenty|ss{. 
8. En sano t{t{ k{skien, vaan viittaamalla muiden intoon 
min{ tahdon koetella teid{nkin rakkautenne vilpitt|myytt{. 
9. Sill{ te tunnette meid{n Herramme Jeesuksen Kristuksen 
armon, ett{ h{n, vaikka oli rikas, tuli teid{n t{htenne 
k|yh{ksi, ett{ te h{nen k|yhyydest{{n rikastuisitte. 
10. Min{ annan vain neuvon t{ss{ asiassa; sill{ se on 
hy|dyksi teille, jotka jo viime vuonna olitte ensimm{iset, 
ette ainoastaan tekem{ss{, vaan my|s tahtomassa. 
11. T{ytt{k{{ nyt siis tekonne, niin ett{, yht{ alttiisti 
kuin olitte sen p{{tt{neet, sen my|s t{ytt{isitte, varojenne 
mukaan. 
12. Sill{ jos on alttiutta, niin se on otollinen sen mukaan, 
kuin on varoja, eik{ sen mukaan, kuin niit{ ei ole. 
13. Sill{ ei ole tarkoitus, ett{ muilla olisi huojennus, 
teill{ rasitus, vaan tasauksen vuoksi tulkoon t{t{ nyky{ 
teid{n ylt{kyll{isyytenne heid{n puutteensa hyv{ksi, 
14. ett{ heid{nkin ylt{kyll{isyytens{ tulisi teid{n 
puutteenne hyv{ksi, niin ett{ syntyisi tasaus, 
15. niinkuin kirjoitettu on: "Joka oli paljon koonnut, sille 
ei j{{nyt liikaa, ja joka oli koonnut v{h{n, silt{ ei mit{{n 
puuttunut". 
16. Mutta kiitos Jumalalle, joka antaa Tiituksen syd{meen 
saman innon teid{n hyv{ksenne! 
17. Sill{ h{n otti varteen minun kehoitukseni, innostuipa 
niinkin, ett{ l{htee omasta halustaan teid{n tyk|nne. 
18. Ja me l{het{mme h{nen kanssaan veljen, jota evankeliumin 
julistamisesta kiitet{{n kaikissa seurakunnissa 
19. ja jonka seurakunnat viel{ sen lis{ksi my|s ovat 
valinneet matkatoveriksemme viem{{n t{t{ rakkauden lahjaa, 
joka on meid{n toimitettavanamme itse Herran kunniaksi ja 
oman alttiutemme osoitukseksi. 
20. N{in me teemme, ettei kukaan p{{sisi moittimaan meit{ 
mist{{n, mik{ koskee t{t{ runsasta avustusta, joka on meid{n 
toimitettavanamme. 
21. Sill{ me ahkeroitsemme sit{, mik{ on hyv{{ ei ainoastaan 
Herran, vaan my|s ihmisten edess{. 
22. Ja n{iden kanssa me l{het{mme viel{ er{{n veljemme, 
jonka intoa usein ja monessa asiassa olemme koetelleet ja 
joka nyt on entist{ paljon innokkaampi, koska h{nell{ on 
niin suuri luottamus teihin. 
23. Jos siis on puhe Tiituksesta, niin h{n on minun toverini 
ja ty|kumppanini teid{n hyv{ksenne; meid{n veljemme taas 
ovat seurakuntien l{hettil{it{, ovat Kristuksen kunnia. 
24. Kun te siis osoitatte heille rakkauttanne ja n{yt{tte 
todeksi sen, mist{ me olemme teit{ kehuneet, niin teette sen 
seurakuntien edess{. 


			9 Luku

1. Pyhien avustamisesta minun tosin on tarpeetonta 
kirjoittaa teille; 
2. sill{ min{ tunnen teid{n alttiutenne, ja siit{ min{ 
kehun teit{ makedonialaisille, ett{ n{et Akaia on ollut 
valmiina menneest{ vuodesta alkaen, ja niin on teid{n 
intonne saanut sangen monta innostumaan. 
3. L{het{n nyt kuitenkin n{m{ veljet, ettei kerskaamisemme 
teist{ t{ss{ kohden n{ytt{ytyisi tyhj{ksi, vaan ett{ 
olisitte valmiit, niinkuin olen sanonut teid{n olevan; 
4. muutoin, jos makedonialaisia tulee minun kanssani ja he 
tapaavat teid{t valmistumattomina, me - ettemme sanoisi te - 
ehk{ joutuisimme h{pe{{n t{ss{ luottamuksessamme. 
5. Olen siis katsonut tarpeelliseksi kehoittaa velji{ 
edelt{p{in l{htem{{n teid{n tyk|nne ja toimittamaan 
valmiiksi ennen lupaamanne runsaan lahjan, niin ett{ se 
olisi valmis runsaana eik{ kitsaana. 
6. Huomatkaa t{m{: joka niukasti kylv{{, se my|s niukasti 
niitt{{, ja joka runsaasti kylv{{, se my|s runsaasti 
niitt{{. 
7. Antakoon kukin, niinkuin h{nen syd{mens{ vaatii, ei 
surkeillen eik{ pakosta; sill{ iloista antajaa Jumala 
rakastaa. 
8. Ja Jumala on voimallinen antamaan teille ylenpalttisesti 
kaikkea armoa, ett{ teill{ kaikessa aina olisi kaikkea 
riitt{v{sti, voidaksenne ylenpalttisesti tehd{ kaikkinaista 
hyv{{; 
9. niinkuin kirjoitettu on: "H{n sirottelee, h{n antaa 
k|yhille, h{nen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesti". 
10. Ja h{n, joka antaa siemenen kylv{j{lle ja leiv{n 
ruuaksi, on antava teillekin ja enent{v{ kylv|nne ja 
kasvattava teid{n vanhurskautenne hedelm{t, 
11. niin ett{ te kaikessa vaurastuen voitte vilpitt|m{sti 
harjoittaa kaikkinaista anteliaisuutta, joka meid{n 
kauttamme saa aikaan kiitosta Jumalalle. 
12. Sill{ t{m{ avustamispalvelus ei ainoastaan poista pyhien 
puutteita, vaan k{y viel{kin hedelm{llisemm{ksi Jumalalle 
annettujen monien kiitosten kautta, 
13. kun he, t{st{ teid{n palveluksestanne huomattuaan, 
kuinka taattu teid{n mielenne on, ylist{v{t Jumalaa siit{, 
ett{ te n{in alistuvaisesti tunnustaudutte Kristuksen 
evankeliumiin ja n{in vilpitt|m{sti olette ruvenneet 
yhteyteen heid{n kanssaan ja kaikkien kanssa. 
14. Ja hekin rukoilevat teid{n edest{nne ja ik{v|iv{t teit{ 
sen ylen runsaan Jumalan armon t{hden, joka on teid{n 
osaksenne tullut. 


			19 Luku

15. Kiitos Jumalalle h{nen sanomattomasta lahjastaan! 


			10 Luku

1. Min{, Paavali, itse kehoitan teit{ Kristuksen laupeuden 
ja lempeyden kautta, min{, joka olen muka n|yr{ kasvotusten 
teid{n kanssanne, mutta poissa ollessani rohkea teit{ 
kohtaan, 
2. ja pyyd{n, ettei minun, kun tulen teid{n tyk|nne, 
tarvitsisi k{ytt{{ sit{ rohkeutta, mill{ aion luottavaisesti 
uskaltaa k{yd{ er{iden kimppuun, jotka ajattelevat meist{, 
aivan kuin vaeltaisimme lihan mukaan. 
3. Vaikka me vaellammekin lihassa, emme kuitenkaan lihan 
mukaan sodi; 
4. sill{ meid{n sota-aseemme eiv{t ole lihalliset, vaan ne 
ovat voimalliset Jumalan edess{ hajottamaan maahan 
linnoituksia. 
5. Me hajotamme maahan j{rjen p{{telm{t ja jokaisen 
varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja 
vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle 
6. ja olemme valmiit rankaisemaan kaikkea 
tottelemattomuutta, kunhan te ensin olette t{ysin 
kuuliaisiksi tulleet. 
7. N{hk{{, mit{ silm{in edess{ on. Jos joku on mieless{{n 
varma siit{, ett{ h{n on Kristuksen oma, ajatelkoon h{n 
edelleen mieless{{n, ett{ samoin kuin h{n on Kristuksen, 
samoin olemme mekin. 
8. Ja vaikka min{ jonkun verran enemm{nkin kerskaisin siit{ 
vallastamme, jonka Herra on antanut teit{ rakentaaksemme 
eik{ kukistaaksemme, en ole h{pe{{n joutuva. 
9. T{m{n min{ sanon, ettei n{ytt{isi silt{, kuin 
peloittelisin teit{ kirjeill{ni. 
10. Sill{ h{nen kirjeens{ ovat, sanotaan, kyll{ mahtavat ja 
pontevat, mutta ruumiillisesti l{sn{ollessaan h{n on heikko, 
eik{ h{nen puheensa ole mink{{n arvoista. 
11. Joka niin sanoo, ajatelkoon, ett{ samaa, mit{ me 
poissaolevina olemme kirjeiss{mme sanoissa, samaa me my|s 
olemme l{sn{olevina teoissa. 
12. Sill{ me emme rohkene lukeutua emmek{ verrata itse{mme 
er{isiin, jotka itse{ns{ suosittelevat; mutta he ovat 
ymm{rt{m{tt|mi{, kun mittaavat itsens{ omalla itsell{{n ja 
vertailevat itse{{n omaan itseens{. 
13. Me taas emme rupea kerskaamaan yli m{{r{n, vaan 
ainoastaan sen m{{r{tyn vaikutusalan mukaan, mink{ Jumala on 
asettanut meille m{{r{ksi, ulottuaksemme teihinkin asti. 
14. Sill{ me emme kurota itse{mme liiaksi, ik{{nkuin emme 
teihin ulottuisikaan, sill{ olemmehan ehtineet Kristuksen 
evankeliumin julistamisessa teihinkin asti. 
15. Emme kerskaa yli m{{r{n, emme muiden vaivann{|ist{, 
mutta meill{ on se toivo, ett{ teid{n uskonne lis{{ntyess{ 
me oman vaikutusalamme mukaan kasvamme teid{n keskuudessanne 
niin suuriksi, 
16. ett{ saamme vied{ evankeliumin my|skin tuolla puolen 
teit{ oleviin maihin - tahtomatta kerskata siit{, mik{ jo on 
valmista toisten vaikutusalalla. 
17. Mutta joka kerskaa, h{nen kerskauksenaan olkoon Herra. 
18. Sill{ ei se ole koetuksen kest{v{, joka itse itse{{n 
suosittelee, vaan se, jota Herra suosittelee. 


			11 Luku

1. Jospa k{rsisitte minulta hiukan mielett|myytt{kin! Ja 
kyll{h{n te minua k{rsittekin. 
2. Sill{ min{ kiivailen teid{n puolestanne Jumalan 
kiivaudella; min{h{n olen kihlannut teid{t miehelle, yhdelle 
ainoalle, asettaakseni Kristuksen eteen puhtaan neitsyen. 
3. Mutta min{ pelk{{n, ett{ niinkuin k{{rme kavaluudellaan 
petti Eevan, niin teid{n mielenne ehk{ turmeltuu pois 
vilpitt|myydest{ ja puhtaudesta, joka teiss{ on Kristusta 
kohtaan. 
4. Sill{ jos joku tulee ja saarnaa jotakin toista Jeesusta 
kuin sit{, jota me olemme saarnanneet, tai jos te saatte 
toisen hengen, kuin mink{ olette saaneet, tai toisen 
evankeliumin, kuin mink{ olette vastaanottaneet, niin sen te 
hyvin k{rsitte. 
5. Mutta min{ en katso itse{ni miss{{n suhteessa noita 
isoisia apostoleja huonommaksi. 
6. Jos olenkin oppimaton puheessa, en kuitenkaan tiedossa; 
olemmehan tuoneet sen teille kaikin tavoin ilmi kaikissa 
asioissa. 
7. Vai olenko tehnyt synti{ siin{, ett{ - alentaessani 
itseni, jotta te ylenisitte - olen ilmaiseksi julistanut 
teille Jumalan evankeliumia? 
8. Muita seurakuntia min{ riistin, ottaessani heilt{ 
palkkaa palvellakseni teit{. Kun olin teid{n luonanne ja 
k{rsin puutetta, en rasittanut ket{{n. 
9. Sill{ mit{ minulta puuttui, sen t{yttiv{t veljet, jotka 
tulivat Makedoniasta; ja kaikessa min{ varoin olemasta 
teille rasitukseksi, ja olen vastakin varova. 
10. Niin totta kuin Kristuksen totuus on minussa, ei t{t{ 
kerskausta minulta riistet{ Akaian maan{{riss{. 
11. Mink{t{hden? Senk|t{hden, etten muka rakasta teit{? 
Jumala tiet{{ sen. 
12. Mutta mit{ min{ teen, sen olen vastakin tekev{, 
riist{{kseni aiheen niilt{, jotka aihetta etsiv{t, ett{ 
heid{t siin{, miss{ kerskaavat, havaittaisiin 
samankaltaisiksi kuin mekin. 
13. Sill{ semmoiset ovat valheapostoleja, petollisia 
ty|ntekij|it{, jotka tekeytyv{t Kristuksen apostoleiksi. 
14. Eik{ ihme; sill{ itse saatana tekeytyy valkeuden 
enkeliksi. 
15. Ei ole siis paljon, jos h{nen palvelijansakin tekeytyv{t 
vanhurskauden palvelijoiksi, mutta heid{n loppunsa on oleva 
heid{n tekojensa mukainen. 
16. Viel{ min{ sanon: {lk||n kukaan luulko minua 
mielett|m{ksi; mutta vaikka olisinkin, ottakaa minut 
mielet|nn{kin vastaan, ett{ min{kin saisin hiukan kerskata. 
17. Mit{ nyt puhun, kun n{in suurella luottamuksella 
kerskaan, sit{ en puhu Herran mielen mukaan, vaan niinkuin 
mielet|n. 
18. Koska niin monet kerskaavat lihan mukaan, niin kerskaan 
min{kin. 
19. Teh{n hyvin suvaitsette mielett|mi{, kun itse olette 
niin mielevi{. 
20. Teh{n suvaitsette, ett{ joku teid{t orjuuttaa, ett{ joku 
teid{t sy| puhtaaksi, ett{ joku teid{t saa saaliiksensa, 
ett{ joku itsens{ korottaa, ett{ joku ly| teit{ kasvoihin. 
21. H{pe{kseni sanon: t{h{n me kyll{ olemme olleet liian 
heikkoja. Mutta mink{ joku toinen uskaltaa - puhun kuin 
mielet|n - sen uskallan min{kin. 
22. He ovat hebrealaisia; min{ my|s. He ovat israelilaisia; 
min{ my|s. He ovat Aabrahamin siement{; min{ my|s. 
23. He ovat Kristuksen palvelijoita - puhun kuin mielt{ 
vailla - min{ viel{ enemm{n. Olen n{hnyt vaivaa enemm{n, 
olen ollut useammin vankeudessa, minua on ruoskittu ylen 
paljon, olen monta kertaa ollut kuoleman vaarassa. 
24. Juutalaisilta olen viidesti saanut nelj{kymment{ 
ly|nti{, yht{ vaille; 
25. kolmesti olen saanut raippoja, kerran minua kivitettiin, 
kolmesti olen joutunut haaksirikkoon, vuorokauden olen 
meress{ ajelehtinut; 
26. olen usein ollut matkoilla, vaaroissa virtojen vesill{, 
vaaroissa rosvojen keskell{, vaaroissa heimoni puolelta, 
vaaroissa pakanain puolelta, vaaroissa kaupungeissa, 
vaaroissa er{maassa, vaaroissa merell{, vaaroissa 
valheveljien keskell{; 
27. ollut ty|ss{ ja vaivassa; paljon valvonut, k{rsinyt 
n{lk{{ ja janoa, paljon paastonnut, k{rsinyt vilua ja 
alastomuutta. 
28. Ja kaiken muun lis{ksi jokap{iv{ist{ tunkeilua luonani, 
huolta kaikista seurakunnista. 
29. Kuka on heikko, etten min{kin olisi heikko? Kuka 
lankeaa, ettei se minua polttaisi? 
30. Jos minun kerskata t{ytyy, niin kerskaan heikkoudestani. 
31. Herran Jeesuksen Jumala ja Is{, joka on ylistetty 
iankaikkisesti, tiet{{, etten valhettele. 
32. Damaskossa kuningas Aretaan k{skynhaltija vartioi 
damaskolaisten kaupunkia ottaaksensa minut kiinni, 
33. ja muurin ikkuna-aukosta minut laskettiin korissa 
maahan, ja niin min{ p{{sin h{nen k{sist{ns{. 


			12 Luku

1. Minun t{ytyy kerskata; se tosin ei ole hy|dyllist{, 
mutta min{ siirryn nyt n{kyihin ja Herran ilmestyksiin. 
2. Tunnen miehen, joka on Kristuksessa: nelj{toista vuotta 
sitten h{net temmattiin kolmanteen taivaaseen - oliko h{n 
ruumiissaan, en tied{, vai poissa ruumiista, en tied{, 
Jumala sen tiet{{. 
3. Ja min{ tied{n, ett{ t{m{ mies - oliko h{n ruumiissaan 
vai poissa ruumiista, en tied{, Jumala sen tiet{{ - 
4. temmattiin paratiisiin ja kuuli sanomattomia sanoja, 
joita ihmisen ei ole lupa puhua. 
5. T{st{ miehest{ min{ kerskaan, mutta itsest{ni en 
kerskaa, paitsi heikkoudestani. 
6. Sill{ jos tahtoisinkin kerskata, en olisi mielet|n, 
sill{ min{ puhuisin totta; mutta min{ pid{tt{ydyn siit{, 
ettei kukaan ajattelisi minusta enemp{{, kuin mit{ n{kee 
minun olevan tai mit{ h{n minusta kuulee. 
7. Ja etten niin erinomaisten ilmestysten t{hden ylpeilisi, 
on minulle annettu lihaani pistin, saatanan enkeli, 
rusikoimaan minua, etten ylpeilisi. 
8. T{m{n t{hden olen kolmesti rukoillut Herraa, ett{ se 
erkanisi minusta. 
9. Ja h{n sanoi minulle: "Minun armossani on sinulle 
kyllin; sill{ minun voimani tulee t{ydelliseksi 
heikkoudessa". Sent{hden min{ mieluimmin kerskaan 
heikkoudestani, ett{ Kristuksen voima asettuisi minuun 
asumaan. 
10. Sent{hden min{ olen mielistynyt heikkouteen, 
pahoinpitelyihin, h{t{{n, vainoihin, ahdistuksiin, 
Kristuksen t{hden; sill{ kun olen heikko, silloin min{ olen 
v{kev{. 
11. Olen joutunut mielett|myyksiin; te olette minut siihen 
pakottaneet. Minunhan olisi pit{nyt saada suositusta teilt{, 
sill{ en ole miss{{n ollut noita isoisia apostoleja 
huonompi, vaikka en olekaan mit{{n. 
12. Onhan apostolin tunnusteot teid{n keskuudessanne tehty 
kaikella kest{vyydell{, tunnusmerkeill{ ja ihmeill{ ja 
voimateoilla. 
13. Sill{ miss{ muussa te olette j{{neet muita seurakuntia 
v{hemm{lle kuin siin{, etten min{ puolestani ole rasittanut 
teit{? Antakaa minulle anteeksi t{m{ v{{ryys. 
14. Katso, kolmannen kerran min{ nyt olen valmis tulemaan 
teid{n tyk|nne, enk{ ole oleva teille rasitukseksi; sill{ 
min{ en etsi teid{n omaanne, vaan teit{ itse{nne. Eiv{th{n 
lapset ole velvolliset kokoamaan tavaraa vanhemmilleen, vaan 
vanhemmat lapsilleen. 
15. Ja min{ olen mielell{ni uhraava kaikki, uhraava 
itsenikin, teid{n sielujenne hyv{ksi. Senk|t{hden, ett{ 
teit{ n{in suuresti rakastan, min{ saan teilt{ v{hemm{n 
vastarakkautta? 
16. Olkoonpa niin, etten min{ ole teit{ rasittanut; mutta 
ent{ jos olen viekas ja olen kavaluudella kietonut teid{t 
pauloihini! 
17. Olenkohan min{ kenenk{{n kautta, joita olen luoksenne 
l{hett{nyt, pyrkinyt teist{ hy|tym{{n? 
18. Kehoitin Tiitusta menem{{n ja l{hetin veljen h{nen 
kanssaan; ei kai Tiitus ole pyrkinyt teist{ hy|tym{{n? 
Emmek| ole vaeltaneet samassa hengess{? Emmek| samoja 
j{lki{? 
19. Olette kai jo kauan sitten luulleet, ett{ me 
puolustaudumme teid{n edess{nne. Jumalan edess{, 
Kristuksessa me puhumme; mutta kaikki teille rakennukseksi, 
rakkaani. 
20. Sill{ min{ pelk{{n, ett{ tullessani ehk{ en tapaa teit{ 
semmoisina, kuin tahdon, ja ett{ te tapaatte minut 
semmoisena, kuin te ette tahdo. Min{ pelk{{n, ett{ teid{n 
keskuudessanne ehk{ on riitaa, kateutta, vihaa, juonia, 
panetteluja, juoruja, p|yhkeily{, ep{j{rjestyksi{; 
21. ja ett{, kun tulen, Jumalani on taas n|yryytt{v{ minua 
teid{n tyk|n{nne, ja ett{ joudun suremaan monen t{hden, 
jotka ennen ovat synniss{ el{neet eiv{tk{ ole katuneet sit{ 
saastaisuutta ja haureutta ja irstautta, jota ovat 
harjoittaneet. 


			13 Luku

1. Kolmannen kerran min{ nyt tulen teid{n tyk|nne. Kahden 
tai kolmen todistajan sanalla on jokainen asia 
vahvistettava. 
2. Olen edelt{p{in sanonut ja sanon edelt{p{in niille, 
jotka ennen ovat synti{ tehneet, ja kaikille muille - 
niinkuin silloin sanoin, kun olin toista kertaa tyk|n{nne, 
samoin nytkin, kun olen poissa - etten, kun taas tulen, ole 
teit{ s{{st{v{, 
3. koska te etsitte todistetta siit{, ett{ minussa puhuu 
Kristus, joka ei ole heikko teit{ kohtaan, vaan on teiss{ 
voimallinen. 
4. Sill{ vaikka h{net ristiinnaulittiin, kun h{n oli 
heikko, el{{ h{n kuitenkin Jumalan voimasta; olemmehan mekin 
h{ness{ heikot, mutta me el{mme h{nen kanssaan Jumalan 
voimasta teit{ kohtaan. 
5. Koetelkaa itse{nne, oletteko uskossa; tutkikaa itse{nne. 
Vai ettek| tunne itse{nne, ett{ Jeesus Kristus on teiss{? 
Ellei, niin ette kest{ koetusta. 
6. Min{ toivon teid{n tulevan tuntemaan, ett{ me emme ole 
niit{, jotka eiv{t koetusta kest{. 
7. Mutta me rukoilemme Jumalaa, ettette tekisi mit{{n 
pahaa, emme sit{ varten, ett{ n{ytt{isi silt{, kuin me 
olisimme koetuksen kest{vi{, vaan ett{ te tekisitte hyv{{ ja 
me olisimme ik{{nkuin ne, jotka eiv{t koetusta kest{. 
8. Sill{ me emme voi mit{{n totuutta vastaan, vaan totuuden 
puolesta. 
9. Sill{ me iloitsemme, kun me olemme heikot, mutta te 
olette voimalliset; sit{ me rukoilemmekin, ett{ te 
t{ydellisiksi tulisitte. 
10. Sent{hden min{ kirjoitan t{m{n poissa ollessani, ettei 
minun teid{n luonanne ollessani tarvitsisi k{ytt{{ 
ankaruutta sen vallan nojalla, mink{ Herra on minulle 
antanut rakentamiseksi, ei kukistamiseksi. 
11. Lopuksi, veljet, iloitkaa, tulkaa t{ydellisiksi, ottakaa 
vastaan kehoituksia, olkaa yht{ mielt{, el{k{{ sovussa, niin 
rakkauden ja rauhan Jumala on oleva teid{n kanssanne. 
12. Tervehtik{{ toisianne pyh{ll{ suunannolla. Kaikki pyh{t 
l{hett{v{t teille tervehdyksen. 
13. Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja Jumalan rakkaus ja 
Pyh{n Hengen osallisuus olkoon kaikkien teid{n kanssanne. 



