

	Apostolien Teot



			1 Luku

1. Edellisess{ kertomuksessani kirjoitin, oi Teofilus, 
kaikesta, mit{ Jeesus alkoi tehd{ ja opettaa, 
2. hamaan siihen p{iv{{n asti, jona h{net otettiin yl|s, 
sittenkun h{n Pyh{n Hengen kautta oli antanut k{skyns{ 
apostoleille, jotka h{n oli valinnut, 
3. ja joille h{n my|s k{rsimisens{ j{lkeen moninaisten 
ep{{m{tt|mien todistusten kautta osoitti el{v{ns{, ilmestyen 
heille nelj{nkymmenen p{iv{n aikana ja puhuen Jumalan 
valtakunnasta. 
4. Ja kun h{n oli yhdess{ heid{n kanssansa, k{ski h{n heit{ 
ja sanoi: "[lk{{ l{htek| Jerusalemista, vaan odottakaa 
Is{lt{ sen lupauksen t{yttymist{, jonka te olette minulta 
kuulleet. 
5. Sill{ Johannes kastoi vedell{, mutta teid{t kastetaan 
Pyh{ll{ Hengell{, ei kauan n{itten p{ivien j{lkeen." 
6. Niin he ollessansa koolla kysyiv{t h{nelt{ sanoen: 
"Herra, t{ll{k| ajalla sin{ j{lleen rakennat Israelille 
valtakunnan?" 
7. H{n sanoi heille: "Ei ole teid{n asianne tiet{{ aikoja 
eik{ hetki{, jotka Is{ oman valtansa voimalla on asettanut, 
8. vaan, kun Pyh{ Henki tulee teihin, niin te saatte 
voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sek{ 
Jerusalemissa ett{ koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan 
{{riin saakka". 
9. Kun h{n oli t{m{n sanonut, kohotettiin h{net yl|s heid{n 
n{htens{, ja pilvi vei h{net pois heid{n n{kyvist{{n. 
10. Ja kun he katselivat taivaalle h{nen menness{{n, niin 
katso, heid{n tyk|n{ns{ seisoi kaksi miest{ valkeissa 
vaatteissa; 
11. ja n{m{ sanoivat: "Galilean miehet, mit{ te seisotte ja 
katsotte taivaalle? T{m{ Jeesus, joka otettiin teilt{ yl|s 
taivaaseen, on tuleva samalla tavalla, kuin te n{itte h{nen 
taivaaseen menev{n." 
12. Silloin he palasivat Jerusalemiin vuorelta, jota 
kutsutaan \ljym{eksi ja joka on l{hell{ Jerusalemia, 
sapatinmatkan p{{ss{. 
13. Ja kun he olivat tulleet kaupunkiin, meniv{t he siihen 
yl{saliin, jossa he tavallisesti oleskelivat: Pietari ja 
Johannes ja Jaakob ja Andreas, Filippus ja Tuomas, 
Bartolomeus ja Matteus, Jaakob Alfeuksen poika ja Simon, 
kiivailija, ja Juudas Jaakobin poika. 
14. N{m{ kaikki pysyiv{t yksimielisesti rukouksessa vaimojen 
kanssa ja Marian, Jeesuksen {idin, kanssa ja Jeesuksen 
veljien kanssa. 
15. Ja niin{ p{ivin{ Pietari nousi veljien keskell{, kun oli 
v{ke{ koolla noin sata kaksikymment{ henke{, ja sanoi: 
16. "Miehet, veljet, sen raamatunsanan piti k{ym{n toteen, 
jonka Pyh{ Henki on Daavidin suun kautta edelt{ puhunut 
Juudaasta, joka rupesi niiden oppaaksi, jotka ottivat kiinni 
Jeesuksen. 
17. Sill{ h{n oli meid{n joukkoomme luettu ja oli saanut 
osalleen t{m{n viran. 
18. H{n hankki itsellens{ pellon v{{rintekonsa palkalla, ja 
h{n suistui alas ja pakahtui keskelt{, niin ett{ kaikki 
h{nen sis{lmyksens{ valuivat ulos. 
19. Ja se tuli kaikkien Jerusalemin asukasten tietoon; ja 
niin sit{ peltoa kutsutaan heid{n kielell{{n Akeldamaksi, se 
on: Veripelloksi. 
20. Sill{ psalmien kirjassa on kirjoitettuna: 'Tulkoon h{nen 
talonsa autioksi, {lk||nk{ siin{ asukasta olko', ja: 
Ottakoon toinen h{nen kaitsijatoimensa'. 
21. Niin pit{{ siis yhden niist{ miehist{, jotka ovat 
vaeltaneet meid{n kanssamme kaiken sen ajan, jona Herra 
Jeesus k{vi sis{lle ja ulos meid{n tyk|n{mme, 
22. Johanneksen kasteesta alkaen hamaan siihen p{iv{{n, jona 
h{net meilt{ otettiin yl|s, tuleman h{nen yl|snousemisensa 
todistajaksi meid{n kanssamme." 
23. Ja he asettivat ehdolle kaksi, Joosefin, jota kutsuttiin 
Barsabbaaksi, lis{nimelt{ Justukseksi, ja Mattiaan. 
24. Ja he rukoilivat ja sanoivat: "Herra, sin{, joka 
kaikkien syd{met tunnet, osoita, kummanko n{ist{ kahdesta 
sin{ olet valinnut 
25. ottamaan sen paikan t{ss{ palveluksessa ja 
apostolinvirassa, josta Juudas vilpistyi pois, menn{kseen 
omaan paikkaansa". 
26. Ja he heittiv{t heist{ arpaa, ja arpa lankesi 
Mattiaalle, ja h{net luettiin niiden yhdentoista kanssa 
apostolien joukkoon. 


			2 Luku

1. Ja kun helluntaip{iv{ oli tullut, olivat he kaikki 
yhdess{ koolla. 
2. Ja tuli yht{kki{ humaus taivaasta, niinkuin olisi k{ynyt 
v{kev{ tuulisp{{, ja t{ytti koko huoneen, jossa he istuivat. 
3. Ja he n{kiv{t ik{{nkuin tulisia kieli{, jotka 
jakaantuivat ja asettuivat heid{n itsekunkin p{{lle. 
4. Ja he tulivat kaikki Pyh{ll{ Hengell{ t{ytetyiksi ja 
alkoivat puhua muilla kielill{, sen mukaan mit{ Henki heille 
puhuttavaksi antoi. 
5. Ja Jerusalemissa asui juutalaisia, jumalaapelk{{v{isi{ 
miehi{, kaikkinaisista kansoista, mit{ taivaan alla on. 
6. Ja kun t{m{ {{ni kuului, niin kokoontui paljon kansaa; 
ja he tulivat ymm{lle, sill{ kukin kuuli heid{n puhuvan 
h{nen omaa kielt{ns{. 
7. Ja he h{mm{styiv{t ja ihmetteliv{t sanoen: "Katso, 
eiv{tk| n{m{ kaikki, jotka puhuvat, ole galilealaisia? 
8. Kuinka me sitten kuulemme kukin sen maan kielt{, jossa 
olemme syntyneet? 
9. Me parttilaiset ja meedialaiset ja eelamilaiset ja me, 
jotka asumme Mesopotamiassa, Juudeassa ja Kappadokiassa, 
Pontossa ja Aasiassa, 
10. Frygiassa ja Pamfyliassa, Egyptiss{ ja Kyrenen puoleisen 
Liibyan alueilla, ja t{{ll{ oleskelevat roomalaiset, 
juutalaiset ja k{{nnynn{iset, 
11. kreetalaiset ja arabialaiset, me kuulemme kukin heid{n 
puhuvan omalla kielell{mme Jumalan suuria tekoja." 
12. Ja he olivat kaikki h{mm{styksiss{{n eiv{tk{ tienneet, 
mit{ ajatella, ja sanoivat toinen toisellensa: "Mit{ t{m{ 
mahtaakaan olla?" 
13. Mutta toiset pilkkasivat heit{ ja sanoivat: "He ovat 
t{ynn{ makeata viini{". 
14. Niin Pietari astui esiin niiden yhdentoista kanssa, 
korotti {{nens{ ja puhui heille: "Miehet, juutalaiset ja 
kaikki Jerusalemissa asuvaiset, olkoon t{m{ teille tiett{v{, 
ja ottakaa minun sanani korviinne. 
15. Eiv{t n{m{ ole juovuksissa, niinkuin te luulette; sill{ 
nyt on vasta kolmas hetki p{iv{st{. 
16. Vaan t{m{ on se, mik{ on sanottu profeetta Jooelin 
kautta: 
17. 'Ja on tapahtuva viimeisin{ p{ivin{, sanoo Jumala, ett{ 
min{ vuodatan Henkeni kaiken lihan p{{lle, ja teid{n 
poikanne ja tytt{renne ennustavat, ja nuorukaisenne n{kyj{ 
n{kev{t, ja vanhuksenne unia uneksuvat. 
18. Ja my|s palvelijaini ja palvelijattarieni p{{lle min{ 
niin{ p{ivin{ vuodatan Henkeni, ja he ennustavat. 
19. Ja min{ annan n{ky{ ihmeit{ ylh{{ll{ taivaalla ja 
merkkej{ alhaalla maan p{{ll{, verta ja tulta ja 
savupatsaita. 
20. Aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin 
Herran p{iv{ tulee, se suuri ja julkinen. 
21. Ja on tapahtuva, ett{ jokainen, joka huutaa avuksi 
Herran nime{, pelastuu.' 
22. Te Israelin miehet, kuulkaa n{m{ sanat: Jeesuksen, 
Nasaretilaisen, sen miehen, josta Jumala todisti teille 
voimallisilla teoilla ja ihmeill{ ja merkeill{, joita Jumala 
h{nen kauttansa teki teid{n keskell{nne, niinkuin te itse 
tied{tte, 
23. h{net, joka teille luovutettiin, Jumalan ennaltam{{r{tyn 
p{{t|ksen ja edelt{tiet{myksen mukaan, te laista 
tiet{m{tt|mien miesten k{tten kautta naulitsitte ristille ja 
tapoitte. 
24. H{net Jumala her{tti ja p{{sti kuoleman kivuista, 
niinkuin ei ollutkaan mahdollista, ett{ kuolema olisi voinut 
h{net pit{{. 
25. Sill{ Daavid sanoo h{nest{: 'Min{ n{en alati edess{ni 
Herran, sill{ h{n on minun oikealla puolellani, etten 
horjahtaisi. 
26. Sent{hden minun syd{meni iloitsee ja kieleni riemuitsee, 
ja my|s minun ruumiini on lep{{v{ toivossa; 
27. sill{ sin{ et hylk{{ minun sieluani tuonelaan etk{ salli 
Pyh{si n{hd{ katoavaisuutta. 
28. Sin{ teet minulle tiett{viksi el{m{n tiet, sin{ t{yt{t 
minut ilolla kasvojesi edess{.' 
29. Te miehet, veljet, on lupa teille rohkeasti sanoa, mit{ 
kantais{{mme Daavidiin tulee, ett{ h{n on sek{ kuollut ett{ 
haudattu; onhan h{nen hautansa meid{n keskell{mme viel{ 
t{n{kin p{iv{n{. 
30. Koska h{n nyt oli profeetta ja tiesi, ett{ Jumala oli 
valalla vannoen h{nelle luvannut asettavansa h{nen 
kupeittensa hedelm{n h{nen valtaistuimelleen, 
31. niin h{n edelt{ n{hden puhui Kristuksen 
yl|snousemuksesta, sanoen, ettei Kristus ollut j{{v{ 
hylj{tyksi tuonelaan eik{ h{nen ruumiinsa n{kev{ 
katoavaisuutta. 
32. T{m{n Jeesuksen on Jumala her{tt{nyt, mink{ todistajia 
me kaikki olemme. 
33. Koska h{n siis on Jumalan oikean k{den voimalla 
korotettu ja on Is{lt{ saanut Pyh{n Hengen lupauksen, on h{n 
vuodattanut sen, mink{ te nyt n{ette ja kuulette. 
34. Sill{ ei Daavid ole astunut yl|s taivaisiin, vaan h{n 
sanoo itse: 'Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun 
oikealle puolelleni, 
35. kunnes min{ panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi 
astinlaudaksi.' 
36. Varmasti tiet{k||n siis koko Israelin huone, ett{ Jumala 
on h{net Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, t{m{n Jeesuksen, 
jonka te ristiinnaulitsitte." 
37. Kun he t{m{n kuulivat, saivat he piston syd{meens{ ja 
sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: "Miehet, veljet, 
mit{ meid{n pit{{ tekem{n?" 
38. Niin Pietari sanoi heille: "Tehk{{ parannus ja ottakoon 
kukin teist{ kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne 
anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyh{n Hengen lahjan. 
39. Sill{ teille ja teid{n lapsillenne t{m{ lupaus on 
annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketk{ ikin{ Herra, 
meid{n Jumalamme, kutsuu." 
40. Ja monilla muillakin sanoilla h{n vakaasti todisti; ja 
h{n kehoitti heit{ sanoen: "Antakaa pelastaa itsenne t{st{ 
nurjasta sukupolvesta". 
41. Jotka nyt ottivat h{nen sanansa vastaan, ne kastettiin, 
ja niin heit{ lis{{ntyi sin{ p{iv{n{ noin kolmetuhatta 
sielua. 
42. Ja he pysyiv{t apostolien opetuksessa ja keskin{isess{ 
yhteydess{ ja leiv{n murtamisessa ja rukouksissa. 
43. Ja jokaiselle sielulle tuli pelko; ja monta ihmett{ ja 
tunnustekoa tapahtui apostolien kautta. 
44. Ja kaikki, jotka uskoivat, olivat yhdess{ ja pitiv{t 
kaikkea yhteisen{, 
45. ja he myiv{t maansa ja tavaransa ja jakelivat kaikille, 
sen mukaan kuin kukin tarvitsi. 
46. Ja he olivat alati, joka p{iv{, yksimielisesti pyh{k|ss{ 
ja mursivat kodeissa leip{{ ja nauttivat ruokansa riemulla 
ja syd{men yksinkertaisuudella, 
47. kiitt{en Jumalaa ja ollen kaiken kansan suosiossa. Ja 
Herra lis{si heid{n yhteyteens{ joka p{iv{ niit{, jotka 
saivat pelastuksen. 


			3 Luku

1. Ja Pietari ja Johannes meniv{t pyh{kk||n yhdeks{nnell{ 
hetkell{, rukoushetkell{. 
2. Silloin kannettiin esille miest{, joka oli ollut rampa 
hamasta {itins{ kohdusta ja jonka he joka p{iv{ panivat 
pyh{k|n niin kutsutun Kauniin portin pieleen anomaan almua 
pyh{kk||n menevilt{. 
3. N{hdess{{n Pietarin ja Johanneksen, kun he olivat 
menossa pyh{kk||n, h{n pyysi heilt{ almua. 
4. Niin Pietari ja Johannes katsoivat h{neen kiinte{sti, ja 
Pietari sanoi: "Katso meihin". 
5. Ja h{n tarkkasi heit{ odottaen heilt{ jotakin saavansa. 
6. Niin Pietari sanoi: "Hopeaa ja kultaa ei minulla ole, 
mutta mit{ minulla on, sit{ min{ sinulle annan: Jeesuksen 
Kristuksen, Nasaretilaisen, nimess{, nouse ja k{y." 
7. Ja h{n tarttui h{nen oikeaan k{teens{ ja nosti h{net 
yl|s; ja heti h{nen jalkansa ja nilkkansa vahvistuivat, 
8. ja h{n hyp{hti pystyyn, seisoi ja k{veli; ja h{n meni 
heid{n kanssansa pyh{kk||n, k{yden ja hypellen ja ylist{en 
Jumalaa. 
9. Ja kaikki kansa n{ki h{nen k{velev{n ja ylist{v{n 
Jumalaa; 
10. ja he tunsivat h{net siksi, joka almuja saadakseen oli 
istunut pyh{k|n Kauniin portin pieless{, ja he olivat t{ynn{ 
h{mm{styst{ ja ihmettely{ siit{, mik{ h{nelle oli 
tapahtunut. 
11. Ja kun h{n yh{ pysytt{ytyi Pietarin ja Johanneksen 
seurassa, riensi kaikki kansa h{mm{styksen vallassa heid{n 
luoksensa niin sanottuun Salomon pylv{sk{yt{v{{n. 
12. Sen n{hdess{{n Pietari rupesi puhumaan kansalle ja 
sanoi: "Israelin miehet, mit{ te t{t{ ihmettelette, tai mit{ 
te meit{ noin katselette, ik{{nkuin me omalla voimallamme 
tai hurskaudellamme olisimme saaneet h{net k{velem{{n. 
13. Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin Jumala, meid{n isiemme 
Jumala, on kirkastanut Poikansa Jeesuksen, jonka te annoitte 
alttiiksi ja kielsitte Pilatuksen edess{, kun t{m{ oli 
p{{tt{nyt h{net p{{st{{. 
14. Te kielsitte Pyh{n ja Vanhurskaan ja anoitte, ett{ 
teille annettaisiin murhamies, 
15. mutta el{m{n ruhtinaan te tapoitte; h{net Jumala on 
her{tt{nyt kuolleista, ja me olemme sen todistajat. 
16. Ja uskon kautta h{nen nimeens{ on h{nen nimens{ 
vahvistanut t{m{n miehen, jonka te n{ette ja tunnette, ja 
usko, jonka Jeesus vaikuttaa, on h{nelle antanut h{nen 
j{sentens{ terveyden kaikkien teid{n n{htenne. 
17. Ja nyt, veljet, min{ tied{n, ett{ te olette 
tiet{m{tt|myydest{ sen tehneet, te niinkuin teid{n 
hallitusmiehennekin. 
18. Mutta n{in on Jumala t{ytt{nyt sen, mink{ h{n oli edelt{ 
ilmoittanut kaikkien profeettain suun kautta, ett{ nimitt{in 
h{nen Voideltunsa piti k{rsim{n. 
19. Tehk{{ siis parannus ja k{{ntyk{{, ett{ teid{n syntinne 
pyyhitt{isiin pois, 
20. ett{ virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista ja h{n 
l{hett{isi h{net, joka on teille edelt{m{{r{tty, Kristuksen 
Jeesuksen. 
21. Taivaan piti omistaman h{net niihin aikoihin asti, 
jolloin kaikki j{lleen kohdallensa asetetaan, mist{ Jumala 
on ikiajoista saakka puhunut pyh{in profeettainsa suun 
kautta. 
22. Sill{ Mooses on sanonut: 'Profeetan, minun kaltaiseni, 
Herra Jumala on teille her{tt{v{ veljienne joukosta; h{nt{ 
kuulkaa kaikessa, mit{ h{n teille puhuu. 
23. Ja on tapahtuva, ett{ jokainen, joka ei sit{ profeettaa 
kuule, h{vitet{{n kansasta.' 
24. Ja kaikki profeetat Samuelista alkaen ja kaikki 
j{rjest{{n, jotka puhuneet ovat, ovat my|s ennustaneet n{it{ 
p{ivi{. 
25. Te olette profeettain ja sen liiton lapsia, jonka Jumala 
teki meid{n isiemme kanssa sanoen Aabrahamille: 'Ja sinun 
siemeness{si tulevat siunatuiksi kaikki maan sukukunnat'. 
26. Teille ensiksi Jumala on her{tt{nyt Poikansa ja 
l{hett{nyt h{net siunaamaan teit{, kun k{{nnytte itsekukin 
pois pahuudestanne." 


			4 Luku

1. Mutta kun he puhuivat kansalle, astuivat papit ja 
pyh{k|n vartioston p{{llikk| ja saddukeukset heid{n eteens{, 
2. n{rk{stynein{ siit{, ett{ he opettivat kansaa ja 
julistivat Jeesuksessa yl|snousemusta kuolleista. 
3. Ja he k{viv{t heihin k{siksi ja panivat heid{t 
vankeuteen seuraavaan p{iv{{n asti, sill{ oli jo ehtoo. 
4. Mutta monet niist{, jotka olivat kuulleet sanan, 
uskoivat, ja miesten luku nousi noin viiteentuhanteen. 
5. Seuraavana p{iv{n{ heid{n hallitusmiehens{ ja 
vanhimpansa ja kirjanoppineensa kokoontuivat Jerusalemissa, 
6. niin my|s ylimm{inen pappi Hannas ja Kaifas ja Johannes 
ja Aleksander sek{ kaikki, jotka olivat ylimm{ispapillista 
sukua. 
7. Ja he asettivat heid{t eteens{ ja kysyiv{t: "Mill{ 
voimalla tai kenen nimeen te t{m{n teitte?" 
8. Silloin Pietari, Pyh{{ Henke{ t{ynn{, sanoi heille: 
"Kansan hallitusmiehet ja vanhimmat! 
9. Jos meit{ t{n{{n kuulustellaan sairaalle miehelle 
tehdyst{ hyv{st{ ty|st{ ja siit{, kenen kautta h{n on 
parantunut, 
10. niin olkoon teille kaikille ja koko Israelin kansalle 
tiett{v{, ett{ Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimen 
kautta, h{nen, jonka te ristiinnaulitsitte, mutta jonka 
Jumala kuolleista her{tti, h{nen nimens{ kautta t{m{ seisoo 
terveen{ teid{n edess{nne. 
11. H{n on 'se kivi, jonka te, rakentajat, hylk{sitte, mutta 
joka on kulmakiveksi tullut'. 
12. Eik{ ole pelastusta yhdess{k{{n toisessa; sill{ ei ole 
taivaan alla muuta nime{ ihmisille annettu, jossa meid{n 
pit{isi pelastuman." 
13. Mutta kun he n{kiv{t Pietarin ja Johanneksen rohkeuden 
ja havaitsivat heid{n olevan koulunk{ym{tt|mi{ ja 
oppimattomia miehi{, he ihmetteliv{t; ja he tunsivat heid{t 
niiksi, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa. 
14. Ja n{hdess{{n parannetun miehen seisovan heid{n 
kanssansa he eiv{t voineet mit{{n vastaansanoa, 
15. vaan k{sketty{{n heid{n astua ulos neuvostosta he 
pitiv{t kesken{ns{ neuvoa 
16. ja sanoivat: "Mit{ me teemme n{ille miehille? Sill{ ett{ 
heid{n kauttansa on tapahtunut ilmeinen ihme, sen kaikki 
Jerusalemin asukkaat tiet{v{t, emmek{ me voi sit{ kielt{{. 
17. Mutta ettei se levi{isi laajemmalle kansaan, niin 
kielt{k{{mme ankarasti heit{ en{{ t{h{n nimeen puhumasta 
yhdellek{{n ihmiselle." 
18. Niin he kutsuivat heid{t ja kielsiv{t heit{ mit{{n 
puhumasta ja opettamasta Jeesuksen nimeen. 
19. Mutta Pietari ja Johannes vastasivat heille ja sanoivat: 
"P{{tt{k{{ itse, onko oikein Jumalan edess{ kuulla teit{ 
enemm{n kuin Jumalaa; 
20. mutta me emme voi olla puhumatta siit{, mit{ olemme 
n{hneet ja kuulleet". 
21. Niin he uhkasivat heit{ viel{ enemm{n ja p{{stiv{t 
heid{t, koska eiv{t kansan t{hden keksineet, miten rangaista 
heit{, sill{ kaikki ylistiv{t Jumalaa siit{, mit{ tapahtunut 
oli. 
22. Sill{ sivu nelj{nkymmenen oli jo vuosiltaan se mies, 
jossa t{m{ parantumisen ihme oli tapahtunut. 
23. Ja p{{sty{{n vapaiksi he meniv{t omiensa tyk| ja 
kertoivat kaiken, mit{ ylipapit ja vanhimmat olivat heille 
sanoneet. 
24. Sen kuultuansa he yksimielisesti korottivat {{nens{ 
Jumalan puoleen ja sanoivat: "Herra, sin{, joka olet tehnyt 
taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mit{ niiss{ on! 
25. Sin{, joka Pyh{n Hengen kautta, is{mme Daavidin, sinun 
palvelijasi, suun kautta, olet puhunut: 'Miksi pakanat 
pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat? 
26. Maan kuninkaat nousevat, ja ruhtinaat kokoontuvat yhteen 
Herraa ja h{nen Voideltuansa vastaan.' 
27. Sill{ totisesti, t{ss{ kaupungissa kokoontuivat sinun 
pyh{{ Poikaasi Jeesusta vastaan, jonka sin{ olet voidellut, 
sek{ Herodes ett{ Pontius Pilatus pakanain ja Israelin 
sukukuntain kanssa, 
28. tekem{{n kaiken, mink{ sinun k{tesi ja p{{t|ksesi oli 
edelt{m{{r{nnyt tapahtuvaksi. 
29. Ja nyt, Herra, katso heid{n uhkauksiansa ja anna 
palvelijaisi kaikella rohkeudella puhua sinun sanaasi; 
30. ja ojenna k{tesi, niin ett{ sairaat parantuvat ja 
tunnustekoja ja ihmeit{ tapahtuu sinun pyh{n Poikasi 
Jeesuksen nimen kautta." 
31. Ja kun he olivat rukoilleet, vapisi se paikka, jossa he 
olivat koolla, ja he tulivat kaikki Pyh{ll{ Hengell{ 
t{ytetyiksi ja puhuivat Jumalan sanaa rohkeasti. 
32. Ja uskovaisten suuressa joukossa oli yksi syd{n ja yksi 
sielu; eik{ kenk{{n heist{ sanonut omaksensa mit{{n siit{, 
mit{ h{nell{ oli, vaan kaikki oli heill{ yhteist{. 
33. Ja apostolit todistivat suurella voimalla Herran 
Jeesuksen yl|snousemuksesta, ja suuri armo oli heill{ 
kaikilla. 
34. Ei my|sk{{n ollut heid{n seassaan ket{{n 
puutteenalaista; sill{ kaikki, joilla oli maatiloja tai 
taloja, myiv{t ne ja toivat myytyjen hinnan 
35. ja panivat apostolien jalkojen juureen; ja jokaiselle 
jaettiin sen mukaan, kuin h{n tarvitsi. 
36. Niinp{ Joosef, jota apostolit kutsuivat Barnabaaksi - se 
on k{{nnettyn{: kehoittaja - leevil{inen, syntyisin 
Kyprosta, 
37. myi omistamansa pellon, toi rahat ja pani ne apostolien 
jalkojen juureen. 


			5 Luku

1. Mutta er{s mies, nimelt{ Ananias, ja h{nen vaimonsa 
Safiira myiv{t maatilan, 
2. ja mies k{tki vaimonsa tieten osan hinnasta, ja osan h{n 
toi ja pani apostolien jalkojen eteen. 
3. Mutta Pietari sanoi: "Ananias, miksi on saatana 
t{ytt{nyt sinun syd{mesi, niin ett{ koetit pett{{ Pyh{{ 
Henke{ ja k{tkit osan maatilan hinnasta? 
4. Eik| se myym{t|nn{ ollut sinun omasi, ja eik| myynnin 
j{lkeenkin sen hinta ollut sinun? Miksi p{{tit syd{mess{si 
t{m{n tehd{? Et sin{ ole valhetellut ihmisille, vaan 
Jumalalle." 
5. Kun Ananias kuuli n{m{ sanat, kaatui h{n maahan ja 
heitti henkens{. Ja suuri pelko valtasi kaikki, jotka sen 
kuulivat. 
6. Ja nuoret miehet nousivat ja korjasivat h{net ja 
kantoivat h{net pois ja hautasivat. 
7. Noin kolmen hetken kuluttua h{nen vaimonsa tuli sis{{n 
eik{ tiennyt, mit{ oli tapahtunut. 
8. Niin Pietari kysyi h{nelt{: "Sano minulle: siihenk| 
hintaan te myitte maatilan?" H{n vastasi: "Kyll{, juuri 
siihen hintaan". 
9. Mutta Pietari sanoi h{nelle: "Miksi olette yksiss{ 
neuvoin k{yneet kiusaamaan Herran Henke{? Katso, niiden 
jalat, jotka hautasivat sinun miehesi, ovat oven takana, ja 
he kantavat sinutkin pois." 
10. Niin h{n heti kaatui h{nen jalkojensa eteen ja heitti 
henkens{; ja kun nuorukaiset tulivat sis{{n, tapasivat he 
h{net kuolleena, kantoivat pois ja hautasivat h{net h{nen 
miehens{ viereen. 
11. Ja suuri pelko valtasi koko seurakunnan ja kaikki ne, 
jotka t{m{n kuulivat. 
12. Ja apostolien k{tten kautta tapahtui kansassa monta 
tunnustekoa ja ihmett{; ja he olivat kaikki yksimielisesti 
koolla Salomon pylv{sk{yt{v{ss{. 
13. Eik{ muista kukaan uskaltanut heihin liitty{, mutta 
kansa piti heit{ suuressa kunniassa. 
14. Ja yh{ enemm{n karttui niit{, jotka uskoivat Herraan, 
sek{ miehi{ ett{ naisia suuret joukot. 
15. Kannettiinpa sairaita kaduillekin ja pantiin vuoteille 
ja paareille, ett{ Pietarin kulkiessa edes h{nen varjonsa 
sattuisi johonkuhun heist{. 
16. My|skin kaupungeista Jerusalemin ymp{rilt{ tuli paljon 
kansaa, ja he toivat sairaita ja saastaisten henkien 
vaivaamia, ja ne kaikki tulivat parannetuiksi. 
17. Silloin nousi ylimm{inen pappi ja kaikki, jotka olivat 
h{nen puolellansa, saddukeusten lahko, ja he tulivat kiihkoa 
t{yteen 
18. ja k{viv{t k{siksi apostoleihin ja panivat heid{t 
yleiseen vankihuoneeseen. 
19. Mutta y|ll{ avasi Herran enkeli vankilan ovet ja vei 
heid{t ulos ja sanoi: 
20. "Menk{{ ja astukaa esiin ja puhukaa pyh{k|ss{ kansalle 
kaikki t{m{n el{m{n sanat". 
21. Sen kuultuansa he meniv{t p{iv{n koittaessa pyh{kk||n ja 
opettivat. Niin saapui ylimm{inen pappi ja ne, jotka olivat 
h{nen puolellansa, ja he kutsuivat koolle neuvoston ja 
israelilaisten vanhinten kokouksen; ja he l{hettiv{t 
noutamaan heit{ vankilasta. 
22. Mutta kun oikeudenpalvelijat tulivat vankilaan, eiv{t he 
l|yt{neet heit{ sielt{, vaan palasivat takaisin ja 
kertoivat, 
23. sanoen: "Vankilan me kyll{ huomasimme hyvin tarkasti 
suljetuksi ja vartijat seisomassa ovien edess{; mutta kun 
avasimme, emme sis{lt{ ket{{n l|yt{neet". 
24. Kun pyh{k|n vartioston p{{llikk| ja ylipapit kuulivat 
n{m{ sanat, eiv{t he tienneet, mit{ heist{ ajatella ja mit{ 
t{st{ tulisi. 
25. Niin tuli joku ja kertoi heille: "Katso, ne miehet, 
jotka te panitte vankilaan, seisovat pyh{k|ss{ ja opettavat 
kansaa". 
26. Silloin p{{llikk| meni oikeudenpalvelijain kanssa ja 
nouti heid{t; ei kuitenkaan v{kisin, sill{ he pelk{siv{t, 
ett{ kansa heid{t kivitt{isi. 
27. Ja he toivat heid{t ja asettivat neuvoston eteen. Ja 
ylimm{inen pappi kuulusteli heit{ 
28. ja sanoi: "Me olemme kielt{m{ll{ kielt{neet teit{ 
opettamasta t{h{n nimeen; ja katso, te olette t{ytt{neet 
Jerusalemin opetuksellanne ja tahdotte saattaa meid{n 
p{{llemme tuon miehen veren". 
29. Mutta Pietari ja muut apostolit vastasivat ja sanoivat: 
"Enemm{n tulee totella Jumalaa kuin ihmisi{. 
30. Meid{n isiemme Jumala on her{tt{nyt Jeesuksen, jonka te 
ripustitte puuhun ja surmasitte. 
31. H{net on Jumala oikealla k{dell{ns{ korottanut 
P{{mieheksi ja Vapahtajaksi, antamaan Israelille parannusta 
ja syntien anteeksiantamusta. 
32. Ja me olemme kaiken t{m{n todistajat, niin my|s Pyh{ 
Henki, jonka Jumala on antanut niille, jotka h{nt{ 
tottelevat." 
33. Kun he sen kuulivat, viilsi se heid{n syd{nt{ns{, ja he 
tahtoivat tappaa heid{t. 
34. Mutta neuvostossa nousi er{s fariseus, nimelt{ Gamaliel, 
lainopettaja, jota koko kansa piti arvossa, ja h{n k{ski 
vied{ miehet v{h{ksi aikaa ulos. 
35. Sitten h{n sanoi neuvostolle: "Israelin miehet, 
kavahtakaa, mit{ aiotte tehd{ n{ille miehille. 
36. Sill{ ennen n{it{ p{ivi{ nousi Teudas, sanoen jokin 
olevansa, ja h{neen liittyi noin nelj{sataa miest{; h{net 
tapettiin, ja kaikki, jotka olivat h{neen suostuneet, 
hajotettiin, ja he joutuivat h{vi||n. 
37. H{nen j{lkeens{ nousi Juudas, galilealainen, 
verollepanon p{ivin{ ja vietteli kansaa luopumaan 
puolellensa; h{nkin hukkui, ja kaikki, jotka olivat 
suostuneet h{neen, hajotettiin. 
38. Ja nyt min{ sanon teille: pysyk{{ erill{nne n{ist{ 
miehist{ ja antakaa heid{n olla; sill{ jos t{m{ hanke eli 
t{m{ teko on ihmisist{, niin se tyhj{{n raukeaa; 
39. mutta jos se on Jumalasta, niin te ette voi heit{ 
kukistaa. Varokaa, ettei teit{ ehk{ havaittaisi sotiviksi 
itse Jumalaa vastaan." 
40. Niin he noudattivat h{nen neuvoansa. Ja he kutsuivat 
apostolit sis{{n ja pieks{ttiv{t heit{ ja kielsiv{t heit{ 
puhumasta Jeesuksen nimeen ja p{{stiv{t heid{t menem{{n. 
41. Niin he l{htiv{t pois neuvostosta iloissaan siit{, ett{ 
olivat katsotut arvollisiksi k{rsim{{n h{v{istyst{ Jeesuksen 
nimen t{hden. 
42. Eiv{tk{ he lakanneet, vaan opettivat joka p{iv{ 
pyh{k|ss{ ja kodeissa ja julistivat evankeliumia 
Kristuksesta Jeesuksesta. 


			6 Luku

1. Niin{ p{ivin{, kun opetuslasten luku lis{{ntyi, syntyi 
hellenisteiss{ nurinaa hebrealaisia vastaan siit{, ett{ 
heid{n leski{ns{ syrj{ytettiin jokap{iv{isess{ avunannossa. 
2. Niin ne kaksitoista kutsuivat kokoon opetuslasten joukon 
ja sanoivat: "Ei ole soveliasta, ett{ me laiminly|mme 
Jumalan sanan toimittaaksemme p|yt{palvelusta. 
3. Valitkaa sent{hden, veljet, keskuudestanne seitsem{n 
miest{, joista on hyv{ todistus ja jotka ovat Henke{ ja 
viisautta t{ynn{, niin me asetamme heid{t t{h{n toimeen. 
4. Mutta me tahdomme pysy{ rukouksessa ja sanan 
palveluksessa." 
5. Ja se puhe kelpasi kaikelle joukolle; ja he valitsivat 
Stefanuksen, miehen, joka oli t{ynn{ uskoa ja Pyh{{ Henke{, 
ja Filippuksen ja Prokoruksen ja Nikanorin ja Timonin ja 
Parmenaan ja Nikolauksen, antiokialaisen k{{nnynn{isen, 
6. ja asettivat heid{t apostolien eteen, ja n{m{ rukoilivat 
ja panivat k{tens{ heid{n p{{llens{. 
7. Ja Jumalan sana menestyi, ja opetuslasten luku lis{{ntyi 
suuresti Jerusalemissa. Ja lukuisa joukko pappeja tuli 
uskolle kuuliaisiksi. 
8. Ja Stefanus, t{ynn{ armoa ja voimaa, teki suuria ihmeit{ 
ja tunnustekoja kansassa. 
9. Niin nousi muutamia niin kutsutusta libertiinien ja 
kyrenil{isten ja aleksandrialaisten synagoogasta sek{ niiden 
joukosta, jotka olivat Kilikiasta ja Aasiasta, v{ittelem{{n 
Stefanuksen kanssa, 
10. mutta he eiv{t kyenneet pit{m{{n puoliaan sit{ viisautta 
ja henke{ vastaan, jolla h{n puhui. 
11. Silloin he salaa hankkivat miehi{ sanomaan: "Me olemme 
kuulleet h{nen puhuvan pilkkasanoja Moosesta ja Jumalaa 
vastaan". 
12. Ja he yllyttiv{t kansan ja vanhimmat ja kirjanoppineet 
ja astuivat esiin, raastoivat h{net mukaansa ja veiv{t 
neuvoston eteen. 
13. Ja he toivat esiin v{{ri{ todistajia, jotka sanoivat: 
"T{m{ mies ei lakkaa puhumasta t{t{ pyh{{ paikkaa vastaan ja 
lakia vastaan; 
14. sill{ me olemme kuulleet h{nen sanovan, ett{ Jeesus, tuo 
Nasaretilainen, on hajottava maahan t{m{n paikan ja muuttava 
ne s{{d|kset, jotka Mooses on meille antanut". 
15. Ja kaikki, jotka neuvostossa istuivat, loivat katseensa 
h{neen, ja h{nen kasvonsa olivat heist{ niinkuin enkelin 
kasvot. 


			7 Luku

1. Niin ylimm{inen pappi sanoi: "Onko niin?" 
2. Stefanus sanoi: "Miehet, veljet ja is{t, kuulkaa! 
Kirkkauden Jumala ilmestyi meid{n is{llemme Aabrahamille 
h{nen ollessaan Mesopotamiassa, ennenkuin h{n oli asettunut 
asumaan Harraniin, 
3. ja sanoi h{nelle: 'L{hde maastasi ja suvustasi ja mene 
siihen maahan, jonka min{ sinulle osoitan'. 
4. Silloin h{n l{hti kaldealaisten maasta ja asettui 
asumaan Harraniin. Ja kun h{nen is{ns{ oli kuollut, siirsi 
Jumala h{net t{h{n maahan, jossa te nyt asutte. 
5. Eik{ h{n antanut h{nelle siin{ perint|osaa, ei jalan 
leveytt{k{{n, vaan lupasi, Aabrahamin viel{ lapsetonna 
ollessa, antaa sen h{nelle ja h{nen siemenelleen h{nen 
j{lkeens{. 
6. Ja Jumala puhui n{in: 'H{nen j{lkel{isens{ tulevat 
olemaan muukalaisina vieraalla maalla, ja siell{ ne tekev{t 
heid{t orjiksensa ja sortavat heit{ nelj{sataa vuotta; 
7. ja sen kansan, jonka orjiksi he tulevat, min{ olen 
tuomitseva', sanoi Jumala, 'ja sen j{lkeen he l{htev{t 
sielt{ ja palvelevat minua t{ss{ paikassa'. 
8. Ja h{n antoi h{nelle ymp{rileikkauksen liiton; ja niin 
Aabrahamille syntyi Iisak, ja h{n ymp{rileikkasi h{net 
kahdeksantena p{iv{n{, ja Iisakille syntyi Jaakob, ja 
Jaakobille ne kaksitoista kantais{{. 
9. Ja kantais{t kadehtivat Joosefia ja myiv{t h{net 
Egyptiin. Mutta Jumala oli h{nen kanssansa 
10. ja pelasti h{net kaikista h{nen ahdistuksistansa. Ja h{n 
antoi h{nelle armon ja viisauden faraon, Egyptin kuninkaan, 
edess{; ja t{m{ pani h{net Egyptin ja kaiken huoneensa 
haltijaksi. 
11. Ja tuli n{l{nh{t{ koko Egyptiin ja Kanaaniin ja suuri 
vaiva, eiv{tk{ meid{n is{mme saaneet mist{{n ravintoa. 
12. Mutta kun Jaakob kuuli Egyptiss{ olevan viljaa, l{hetti 
h{n meid{n is{mme sinne ensimm{isen kerran. 
13. Ja toisella kerralla veljet tunsivat Joosefin, ja farao 
sai tiet{{ Joosefin sukuper{n. 
14. Niin Joosef l{hetti kutsumaan luokseen is{ns{ Jaakobin 
ja koko sukunsa, seitsem{nkymment{ viisi henke{. 
15. Ja Jaakob meni Egyptiin ja kuoli siell{, niin my|s 
kuolivat is{mme, 
16. ja heid{t siirrettiin Sikemiin ja pantiin siihen 
hautaan, jonka Aabraham oli rahalla ostanut Emmorin lapsilta 
Sikemiss{. 
17. Mutta sit{ mukaa kuin l{hestyi sen lupauksen aika, jonka 
Jumala oli Aabrahamille antanut, kasvoi kansa ja lis{{ntyi 
Egyptiss{, 
18. kunnes Egypti{ hallitsemaan nousi toinen kuningas, joka 
ei Joosefista mit{{n tiennyt. 
19. T{m{ kohteli kavalasti meid{n kansaamme ja sorti meid{n 
isi{mme ja pakotti heid{t panemaan heitteille pienet 
lapsensa, etteiv{t ne j{isi eloon. 
20. Siihen aikaan syntyi Mooses, ja h{n oli Jumalalle 
otollinen. H{nt{ el{tettiin kolme kuukautta is{ns{ kodissa. 
21. Mutta kun h{net oli pantu heitteille, otti faraon tyt{r 
h{net ja kasvatti h{net pojaksensa. 
22. Ja Mooses kasvatettiin kaikkeen egyptil{isten 
viisauteen, ja h{n oli voimallinen sanoissa ja teoissa. 
23. Mutta kun h{n oli t{ytt{nyt nelj{kymment{ vuotta, her{si 
h{nen syd{mess{{n ajatus menn{ katsomaan velji{ns{, 
israelilaisia. 
24. Ja n{hdess{{n er{{lle heist{ v{{ryytt{ teht{v{n h{n 
puolusti h{nt{ ja kosti pahoinpidellyn puolesta ja l|i 
egyptil{isen kuoliaaksi. 
25. Ja h{n luuli veljiens{ ymm{rt{v{n, ett{ Jumala h{nen 
k{tens{ kautta oli antava heille pelastuksen; mutta he eiv{t 
sit{ ymm{rt{neet. 
26. Seuraavana p{iv{n{ h{n ilmestyi heid{n luoksensa, heid{n 
riidelless{{n, ja koetti saada heit{ sopimaan sanoen: 'Teh{n 
olette velji{, miehet; miksi teette v{{ryytt{ toisillenne?' 
27. Mutta se, joka teki l{himm{isellens{ v{{ryytt{, ty|nsi 
h{net pois ja sanoi: 'Kuka on asettanut sinut meid{n 
p{{mieheksemme ja tuomariksemme? 
28. Aiotko tappaa minutkin, niinkuin eilen tapoit 
egyptil{isen?' 
29. T{m{n puheen t{hden Mooses pakeni ja oli muukalaisena 
Midianin maassa, ja siell{ h{nelle syntyi kaksi poikaa. 
30. Ja kun nelj{kymment{ vuotta oli kulunut, ilmestyi 
h{nelle Siinain vuoren er{maassa enkeli palavan 
orjantappurapensaan liekiss{. 
31. Kun Mooses sen n{ki, ihmetteli h{n t{t{ n{ky{; ja kun 
h{n meni tarkemmin katsomaan, kuului Herran {{ni, joka 
sanoi: 
32. 'Min{ olen sinun isiesi Jumala, Aabrahamin ja Iisakin ja 
Jaakobin Jumala'. Niin Mooses alkoi vapista eik{ tohtinut 
katsoa sinne. 
33. Mutta Herra sanoi h{nelle: 'Riisu keng{t jalastasi; 
sill{ paikka, jossa seisot, on pyh{ maa. 
34. Min{ olen n{hnyt kansani kurjuuden Egyptiss{ ja kuullut 
heid{n huokauksensa, ja min{ olen astunut alas vapauttamaan 
heid{t. Ja nyt, tule t{nne, min{ l{het{n sinut Egyptiin.' 
35. T{m{n Mooseksen, jonka he kielsiv{t sanoen: 'Kuka sinut 
on asettanut p{{mieheksi ja tuomariksi?', h{net Jumala 
l{hetti p{{mieheksi ja lunastajaksi sen enkelin kautta, joka 
h{nelle orjantappurapensaassa oli ilmestynyt. 
36. H{n johdatti heid{t sielt{ pois, tehden ihmeit{ ja 
tunnustekoja Egyptin maassa ja Punaisessa meress{ ja 
er{maassa nelj{n{kymmenen{ vuotena. 
37. T{m{ on se Mooses, joka sanoi israelilaisille: 
'Profeetan, minun kaltaiseni, Jumala on teille her{tt{v{ 
teid{n veljienne joukosta'. 
38. H{n on se, joka seurakunnassa, er{maassa, oli enkelin 
kanssa, joka puhui h{nelle Siinain vuorella, ja oli my|s 
isiemme kanssa; ja h{n sai el{vi{ sanoja meille 
annettaviksi. 
39. Mutta h{nt{ meid{n is{mme eiv{t tahtoneet totella, vaan 
ty|nsiv{t h{net pois ja k{{ntyiv{t syd{mess{ns{ j{lleen 
Egyptiin, 
40. sanoen Aaronille: 'Tee meille jumalia, jotka k{yv{t 
meid{n edell{mme, sill{ me emme tied{, mit{ on tapahtunut 
Moosekselle, h{nelle, joka johdatti meid{t Egyptin maasta'. 
41. Ja he tekiv{t niin{ p{ivin{ vasikan ja toivat uhreja 
ep{jumalalleen ja riemuitsivat k{ttens{ t|ist{. 
42. Mutta Jumala k{{ntyi heist{ pois ja hylk{si heid{t 
palvelemaan taivaan sotajoukkoa, niinkuin on kirjoitettu 
profeettain kirjassa: 'Toitteko te teurasuhreja ja muita 
uhreja minulle er{maassa nelj{n{kymmenen{ vuotena, te, 
Israelin heimo? 
43. Ette; vaan te kannoitte Molokin majaa ja Romfa jumalan 
t{hte{, niit{ kuvia, jotka te olitte tehneet 
kumarrettaviksenne. Sent{hden min{ siirr{n teid{t toiselle 
puolelle Babylonin.' 
44. Todistuksen maja oli meid{n isill{mme er{maassa, 
niinkuin h{n, joka puhui Moosekselle, oli m{{r{nnyt sen 
teht{v{ksi, sen kaavan mukaan, mink{ Mooses oli n{hnyt. 
45. Ja meid{n is{mme ottivat sen perint|n{ vastaan ja toivat 
sen Joosuan johdolla maahan, mink{ he valtasivat pakanoilta, 
jotka Jumala karkoitti meid{n isiemme tielt{. N{in oli 
Daavidin p{iviin saakka. 
46. H{n sai armon Jumalan edess{ ja anoi, ett{ h{n saisi 
valmistaa majan Jaakobin Jumalalle. 
47. Mutta Salomo h{nelle huoneen rakensi. 
48. Korkein ei kuitenkaan asu k{sill{ tehdyiss{ huoneissa; 
sill{ n{in sanoo profeetta: 
49. 'Taivas on minun valtaistuimeni ja maa minun jalkojeni 
astinlauta; mink{kaltaisen huoneen te minulle rakentaisitte, 
sanoo Herra, tai mik{ paikka olisi minun leposijani? 
50. Eik| minun k{teni ole t{t{ kaikkea tehnyt?' 
51. Te niskurit ja ymp{rileikkaamattomat syd{melt{ ja 
korvilta, aina te vastustatte Pyh{{ Henke{ - niinkuin teid{n 
is{nne, niin tekin. 
52. Ket{ profeetoista eiv{t teid{n is{nne vainonneet? He 
tappoivat ne, jotka ennustivat sen Vanhurskaan tulemista, 
jonka kavaltajiksi ja murhaajiksi te nyt olette tulleet, 
53. te, jotka enkelien toimen kautta saitte lain, mutta ette 
sit{ pit{neet." 
54. Mutta kun he t{m{n kuulivat, viilsi se heid{n 
syd{nt{ns{, ja he kiristeliv{t h{nelle hampaitansa. 
55. Mutta t{ynn{ Pyh{{ Henke{ h{n loi katseensa taivaaseen 
p{in ja n{ki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen seisovan 
Jumalan oikealla puolella 
56. ja sanoi: "Katso, min{ n{en taivaat auenneina ja Ihmisen 
Pojan seisovan Jumalan oikealla puolella". 
57. Niin he huusivat suurella {{nell{ ja tukkivat korvansa 
ja karkasivat kaikki yhdess{ h{nen p{{llens{ 
58. ja ajoivat h{net ulos kaupungista ja kivittiv{t. Ja 
todistajat riisuivat vaippansa Saulus nimisen nuorukaisen 
jalkojen juureen. 
59. Ja niin he kivittiv{t Stefanuksen, joka rukoili ja 
sanoi: "Herra Jeesus, ota minun henkeni!" 
60. Ja h{n laskeutui polvilleen ja huusi suurella {{nell{: 
"Herra, {l{ lue heille syyksi t{t{ synti{!" Ja sen 
sanottuaan h{n nukkui pois. 


			8 Luku

1. My|s Saulus hyv{ksyi Stefanuksen surmaamisen. Ja sin{ 
p{iv{n{ nousi suuri vaino Jerusalemin seurakuntaa vastaan; 
ja kaikki hajaantuivat ymp{ri Juudean ja Samarian 
paikkakuntia, paitsi apostolit. 
2. Ja muutamat jumalaapelk{{v{iset miehet hautasivat 
Stefanuksen ja pitiv{t h{nelle suuret valittajaiset. 
3. Mutta Saulus raateli seurakuntaa, kulki talosta taloon 
ja raastoi ulos miehi{ ja naisia ja panetti heid{t 
vankeuteen. 
4. Ne, jotka n{in olivat hajaantuneet, vaelsivat paikasta 
toiseen ja julistivat evankeliumin sanaa. 
5. Ja Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi heille 
Kristusta. 
6. Ja kansa otti yksimielisesti vaarin siit{, mit{ Filippus 
puhui, kun he kuulivat h{nen sanansa ja n{kiv{t ne 
tunnusteot, jotka h{n teki. 
7. Sill{ monista, joissa oli saastaisia henki{, ne l{htiv{t 
pois huutaen suurella {{nell{; ja moni halvattu ja rampa 
parani. 
8. Ja syntyi suuri ilo siin{ kaupungissa. 
9. Mutta ennest{{n oli kaupungissa muuan mies, nimelt{ 
Simon, joka harjoitti noituutta ja h{mm{stytti Samarian 
kansaa sanoen olevansa jokin suuri; 
10. ja h{nt{ kuuntelivat kaikki, pienet ja suuret, ja 
sanoivat: "T{m{ mies on se Jumalan voima, jota kutsutaan 
'suureksi'". 
11. Ja he kuuntelivat h{nt{ sent{hden, ett{ h{n kauan aikaa 
oli noituuksillaan heit{ h{mm{stytt{nyt. 
12. Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti 
evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen 
nimest{, niin he ottivat kasteen, sek{ miehet ett{ naiset. 
13. Ja Simon itsekin uskoi, ja kasteen saatuansa h{n 
pysytteli Filippuksen seurassa; ja n{hdess{{n ihmeit{ ja 
suuria, voimallisia tekoja h{n h{mm{styi. 
14. Mutta kun apostolit, jotka olivat Jerusalemissa, 
kuulivat, ett{ Samaria oli ottanut vastaan Jumalan sanan, 
l{hettiv{t he heid{n tyk|ns{ Pietarin ja Johanneksen. 
15. Ja tultuaan sinne n{m{ rukoilivat heid{n edest{ns{, ett{ 
he saisivat Pyh{n Hengen; 
16. sill{ h{n ei ollut viel{ tullut yhteenk{{n heist{, vaan 
he olivat ainoastaan kastetut Herran Jeesuksen nimeen. 
17. Silloin he panivat k{tens{ heid{n p{{llens{, ja he 
saivat Pyh{n Hengen. 
18. Mutta kun Simon n{ki, ett{ Henki annettiin sille, jonka 
p{{lle apostolit panivat k{tens{, toi h{n heille rahaa 
19. ja sanoi: "Antakaa minullekin se valta, ett{ kenen 
p{{lle min{ k{teni panen, se saa Pyh{n Hengen". 
20. Mutta Pietari sanoi h{nelle: "Menk||t rahasi sinun 
kanssasi kadotukseen, koska luulet Jumalan lahjan olevan 
rahalla saatavissa. 
21. Ei sinulla ole osaa eik{ arpaa t{h{n sanaan, sill{ sinun 
syd{mesi ei ole oikea Jumalan edess{. 
22. Tee siis parannus ja k{{nny t{st{ pahuudestasi ja 
rukoile Herraa - jos ehk{ viel{ sinun syd{mesi ajatus 
sinulle anteeksi annetaan. 
23. Sill{ min{ n{en sinun olevan t{ynn{ katkeruuden sappea 
ja kiinni v{{ryyden siteiss{." 
24. Niin Simon vastasi ja sanoi: "Rukoilkaa te minun 
edest{ni Herraa, ettei minulle tapahtuisi mit{{n siit{, mit{ 
te olette sanoneet". 
25. Ja kun he olivat todistaneet ja Herran sanaa puhuneet, 
palasivat he Jerusalemiin ja julistivat evankeliumia monessa 
Samarian kyl{ss{. 
26. Mutta Filippukselle puhui Herran enkeli sanoen: "Nouse 
ja mene puolip{iv{{n p{in sille tielle, joka vie 
Jerusalemista alas Gassaan ja on autio". 
27. Ja h{n nousi ja l{hti. Ja katso, siell{ kulki 
etiopialainen mies, Etiopian kuningattaren Kandaken 
hoviherra, mahtava mies ja koko h{nen aarteistonsa hoitaja; 
h{n oli tullut Jerusalemiin rukoilemaan 
28. ja oli nyt paluumatkalla ja istui vaunuissaan ja luki 
profeetta Esaiasta. 
29. Niin Henki sanoi Filippukselle: "K{y luo ja pysyttele 
l{hell{ noita vaunuja". 
30. Niin Filippus juoksi luo ja kuuli h{nen lukevan 
profeetta Esaiasta ja sanoi: "Ymm{rr{tk| my|s, mit{ luet?" 
31. Niin h{n sanoi: "Kuinka min{ voisin ymm{rt{{, ellei 
kukaan minua opasta?" Ja h{n pyysi Filippusta nousemaan ja 
istumaan viereens{. 
32. Ja se kirjoitus, jota h{n luki, oli t{m{: "Niinkuin 
lammas h{net vied{{n teuraaksi; ja niinkuin karitsa on 
{{neti keritsij{ns{ edess{, niin ei h{nk{{n suutansa avaa. 
33. H{nen alentumisensa kautta h{nen tuomionsa otetaan pois. 
Kuka kertoo h{nen syntyper{ns{? Sill{ h{nen el{m{ns{ otetaan 
pois maan p{{lt{." 
34. Ja hoviherra kysyi Filippukselta sanoen: "Min{ pyyd{n 
sinua: sano, kenest{ profeetta puhuu n{in, itsest{{nk| vai 
jostakin toisesta?" 
35. Niin Filippus avasi suunsa ja l{htien t{st{ 
kirjoituksesta julisti h{nelle evankeliumia Jeesuksesta. 
36. Ja kulkiessaan tiet{ he tulivat veden {{reen; ja 
hoviherra sanoi: "Katso, t{ss{ on vett{. Mik{ est{{ 
kastamasta minua?" 
38. Ja h{n k{ski pys{ytt{{ vaunut, ja he astuivat kumpikin 
veteen, sek{ Filippus ett{ hoviherra, ja Filippus kastoi 
h{net. 
39. Ja kun he olivat astuneet yl|s vedest{, tempasi Herran 
Henki Filippuksen pois, eik{ hoviherra h{nt{ en{{ n{hnyt. Ja 
h{n jatkoi matkaansa iloiten. 
40. Mutta Filippus tavattiin Asdodissa; ja h{n vaelsi ymp{ri 
ja julisti evankeliumia kaikissa kaupungeissa, kunnes tuli 
Kesareaan. 


			9 Luku

1. Mutta Saulus puuskui yh{ uhkaa ja murhaa Herran 
opetuslapsia vastaan ja meni ylimm{isen papin luo 
2. ja pyysi h{nelt{ kirjeit{ Damaskon synagoogille, ett{ 
keit{ h{n vain l|yt{isi sen tien vaeltajia, miehi{ tai 
naisia, ne h{n saisi tuoda sidottuina Jerusalemiin. 
3. Ja kun h{n oli matkalla, tapahtui h{nen l{hestyess{{n 
Damaskoa, ett{ yht{kki{ valo taivaasta leimahti h{nen 
ymp{rill{ns{; 
4. ja h{n kaatui maahan ja kuuli {{nen, joka sanoi h{nelle: 
"Saul, Saul, miksi vainoat minua?" 
5. H{n sanoi: "Kuka olet, herra?" H{n vastasi: "Min{ olen 
Jeesus, jota sin{ vainoat. 
6. Mutta nouse ja mene kaupunkiin, niin sinulle sanotaan, 
mit{ sinun pit{{ tekem{n." 
7. Ja miehet, jotka matkustivat h{nen kanssansa, seisoivat 
mykistynein{: he kuulivat kyll{ {{nen, mutta eiv{t ket{{n 
n{hneet. 
8. Niin Saulus nousi maasta; mutta kun h{n avasi silm{ns{, 
ei h{n n{hnyt mit{{n, vaan he taluttivat h{nt{ k{dest{ ja 
veiv{t h{net Damaskoon. 
9. Ja h{n oli kolme p{iv{{ n{kem{t|nn{, ei sy|nyt eik{ 
juonut. 
10. Ja Damaskossa oli er{s opetuslapsi, nimelt{ Ananias. 
H{nelle Herra sanoi n{yss{: "Ananias!" H{n vastasi: "Katso, 
t{ss{ olen, Herra". 
11. Niin Herra sanoi h{nelle: "Nouse ja mene sille kadulle, 
jota sanotaan Suoraksi kaduksi, ja kysy Juudaan talosta 
Saulus nimist{ tarsolaista miest{. Sill{ katso, h{n 
rukoilee; 
12. ja h{n on n{hnyt n{yss{ miehen, Ananias nimisen, tulevan 
sis{lle ja panevan k{tens{ h{nen p{{llens{, ett{ h{n saisi 
n{k|ns{ j{lleen." 
13. Mutta Ananias vastasi: "Herra, min{ olen monelta kuullut 
siit{ miehest{, kuinka paljon pahaa h{n on tehnyt sinun 
pyhillesi Jerusalemissa; 
14. ja t{{ll{kin h{nell{ on ylipapeilta valtuus vangita 
kaikki, jotka sinun nime{si avuksi huutavat". 
15. Mutta Herra sanoi h{nelle: "Mene; sill{ h{n on minulle 
valittu ase, kantamaan minun nime{ni pakanain ja kuningasten 
ja Israelin lasten eteen. 
16. Sill{ min{ tahdon n{ytt{{ h{nelle, kuinka paljon h{nen 
pit{{ k{rsim{n minun nimeni t{hden." 
17. Niin Ananias meni ja astui huoneeseen, pani molemmat 
k{tens{ h{nen p{{lleen ja sanoi: "Veljeni Saul, Herra 
l{hetti minut - Jeesus, joka ilmestyi sinulle tiell{, jota 
tulit - ett{ saisit n{k|si j{lleen ja tulisit t{ytetyksi 
Pyh{ll{ Hengell{". 
18. Ja heti putosivat h{nen silmist{{n ik{{nkuin suomukset, 
ja h{n sai n{k|ns{ ja nousi ja otti kasteen. 
19. Ja kun h{n nautti ruokaa, niin h{n vahvistui. Ja h{n oli 
opetuslasten seurassa Damaskossa jonkun aikaa. 
20. Ja kohta h{n saarnasi synagoogissa Jeesusta, julistaen, 
ett{ h{n on Jumalan Poika. 
21. Ja kaikki, jotka kuulivat, h{mm{styiv{t ja sanoivat: 
"Eik| t{m{ ole se, joka Jerusalemissa tuhosi ne, jotka t{t{ 
nime{ avuksi huutavat? Ja eik| h{n ole tullut t{nne 
vied{ksens{ ne vangittuina ylipappien k{siin?" 
22. Mutta Saulus sai yh{ enemm{n voimaa ja saattoi 
Damaskossa asuvat juutalaiset ymm{lle n{ytt{en toteen, ett{ 
Jeesus on Kristus. 
23. Ja pitk{n ajan kuluttua juutalaiset pitiv{t kesken{{n 
neuvoa tappaaksensa h{net. 
24. Mutta heid{n salahankkeensa tuli Sauluksen tietoon. Ja 
he vartioivat porttejakin y|t p{iv{t, saadakseen h{net 
tapetuksi. 
25. Mutta h{nen opetuslapsensa ottivat h{net y|ll{, 
p{{stiv{t h{net muurin aukosta ja laskivat alas vasussa. 
26. Ja kun h{n oli tullut Jerusalemiin, yritti h{n liitty{ 
opetuslapsiin; mutta he kaikki pelk{siv{t h{nt{, koska eiv{t 
uskoneet, ett{ h{n oli opetuslapsi. 
27. Mutta Barnabas otti h{net turviinsa ja vei h{net 
apostolien tyk| ja kertoi heille, kuinka Saulus tiell{ oli 
n{hnyt Herran, ja ett{ Herra oli puhunut h{nelle, ja kuinka 
h{n Damaskossa oli rohkeasti julistanut Jeesuksen nime{. 
28. Ja niin h{n k{vi heid{n keskuudessaan sis{lle ja ulos 
Jerusalemissa ja julisti rohkeasti Herran nime{. 
29. Ja h{n puhui ja v{itteli hellenistien kanssa; mutta he 
koettivat tappaa h{net. 
30. Kun veljet sen huomasivat, veiv{t he h{net Kesareaan ja 
l{hettiv{t h{net sielt{ Tarsoon. 
31. Niin oli nyt seurakunnalla koko Juudeassa ja Galileassa 
ja Samariassa rauha; ja se rakentui ja vaelsi Herran pelossa 
ja lis{{ntyi Pyh{n Hengen virvoittavasta vaikutuksesta. 
32. Ja tapahtui, ett{ Pietari, kiert{ess{{n kaikkien luona, 
tuli my|skin niiden pyhien tyk|, jotka asuivat Lyddassa. 
33. Siell{ h{n tapasi Aineas nimisen miehen, joka kahdeksan 
vuotta oli maannut vuoteessaan ja oli halvattu. 
34. Ja Pietari sanoi h{nelle: "Aineas, Jeesus Kristus 
parantaa sinut; nouse ja korjaa vuoteesi". Ja kohta h{n 
nousi. 
35. Ja kaikki Lyddan ja Saaronin asukkaat n{kiv{t h{net; ja 
he k{{ntyiv{t Herran tyk|. 
36. Mutta Joppessa oli naisopetuslapsi, nimelt{ Tabita, mik{ 
kreikaksi k{{nnettyn{ on: Dorkas; h{n teki paljon hyvi{ 
t|it{ ja antoi runsaasti almuja. 
37. Ja tapahtui niin{ p{ivin{, ett{ h{n sairastui ja kuoli; 
ja he pesiv{t h{net ja panivat yl{saliin. 
38. Ja koska Lydda oli l{hell{ Joppea, niin opetuslapset, 
kun kuulivat Pietarin olevan siell{, l{hettiv{t kaksi miest{ 
h{nen luoksensa pyyt{m{{n: "Tule viipym{tt{ meid{n tyk|mme". 
39. Niin Pietari nousi ja meni heid{n kanssansa. Ja h{nen 
sinne saavuttuaan he veiv{t h{net yl{saliin, ja kaikki 
lesket tulivat h{nen luoksensa itkien ja n{ytellen h{nelle 
ihokkaita ja vaippoja, joita Dorkas oli tehnyt, ollessaan 
heid{n kanssansa. 
40. Mutta Pietari toimitti kaikki ulos ja laskeutui 
polvilleen ja rukoili; ja h{n k{{ntyi ruumiin puoleen ja 
sanoi: "Tabita, nouse yl|s!" Niin t{m{ avasi silm{ns{, ja 
n{hdess{{n Pietarin h{n nousi istumaan. 
41. Ja Pietari ojensi h{nelle k{tens{ ja nosti h{net 
seisomaan ja kutsui sis{{n pyh{t ja lesket ja asetti h{net 
el{v{n{ heid{n eteens{. 
42. Ja se tuli tiedoksi koko Joppessa, ja monet uskoivat 
Herraan. 
43. Ja Pietari viipyi Joppessa jonkun aikaa er{{n nahkuri 
Simonin luona. 


			10 Luku

1. Ja Kesareassa oli mies, nimelt{ Kornelius, sadanp{{mies 
niin kutsutussa italialaisessa sotav{enosastossa. 
2. H{n oli hurskas ja Jumalaa pelk{{v{inen, niinkuin koko 
h{nen perhekuntansakin, ja antoi paljon almuja kansalle ja 
rukoili alati Jumalaa. 
3. H{n n{ki selv{sti n{yss{, noin yhdeks{nnell{ hetkell{ 
p{iv{st{, Jumalan enkelin, joka tuli sis{{n h{nen tyk|ns{ ja 
sanoi h{nelle: "Kornelius!" 
4. T{m{ loi katseensa h{neen ja sanoi pelj{styneen{: "Mik{ 
on, Herra?" Enkeli sanoi h{nelle: "Sinun rukouksesi ja 
almusi ovat tulleet muistoon Jumalan edess{. 
5. Niin l{het{ nyt miehi{ Joppeen noutamaan er{s Simon, 
jota my|s Pietariksi kutsutaan; 
6. h{n majailee nahkuri Simonin luona, jonka talo on meren 
rannalla." 
7. Ja kun enkeli, joka Korneliusta puhutteli, oli mennyt 
pois, kutsui t{m{ kaksi palvelijaansa ja hurskaan sotamiehen 
uskollisimpiensa joukosta 
8. ja kertoi heille kaikki ja l{hetti heid{t Joppeen. 
9. Ja seuraavana p{iv{n{, kun he olivat matkalla ja 
l{hestyiv{t kaupunkia, nousi Pietari noin kuudennen hetken 
vaiheilla katolle rukoilemaan. 
10. Ja h{nen tuli n{lk{, ja h{n halusi ruokaa. Mutta sit{ 
valmistettaessa h{n joutui hurmoksiin. 
11. Ja h{n n{ki taivaan avoinna ja tulevan alas astian, 
ik{{nkuin suuren liinavaatteen, joka nelj{st{ kulmastaan 
laskettiin maahan. 
12. Ja siin{ oli kaikkinaisia maan nelijalkaisia ja 
matelijoita ja taivaan lintuja. 
13. Ja tuli {{ni, joka sanoi h{nelle: "Nouse, Pietari, 
teurasta ja sy|". 
14. Mutta Pietari sanoi: "En suinkaan, Herra; sill{ en min{ 
ole ikin{ sy|nyt mit{{n ep{pyh{{ enk{ saastaista". 
15. Ja taas {{ni sanoi h{nelle toistamiseen: "Mink{ Jumala 
on puhdistanut, sit{ {l{ sin{ sano ep{pyh{ksi". 
16. T{m{ tapahtui kolme kertaa; sitten astia otettiin kohta 
yl|s taivaaseen. 
17. Ja kun Pietari oli ep{tietoinen siit{, mit{ h{nen 
n{kem{ns{ n{ky mahtoi merkit{, niin katso, ne miehet, jotka 
Kornelius oli l{hett{nyt ja jotka kyselem{ll{ olivat 
l|yt{neet Simonin talon, seisoivat portilla 
18. ja tiedustelivat kuuluvalla {{nell{, majailiko siell{ 
Simon, jota my|s Pietariksi kutsuttiin. 
19. Kun Pietari yh{ mietti tuota n{ky{, sanoi Henki h{nelle: 
"Katso, kaksi miest{ etsii sinua; 
20. niin nouse nyt, astu alas ja mene arvelematta heid{n 
kanssaan, sill{ min{ olen heid{t l{hett{nyt". 
21. Niin Pietari meni alas miesten tyk| ja sanoi: "Katso, 
min{ olen se, jota te etsitte; mit{ varten te olette 
tulleet?" 
22. He sanoivat: "Sadanp{{mies Kornelius, hurskas ja Jumalaa 
pelk{{v{inen mies, josta koko Juudan kansa todistaa hyv{{, 
on pyh{lt{ enkelilt{ ilmestyksess{ saanut k{skyn haettaa 
sinut kotiinsa ja kuulla, mit{ sinulla on sanottavaa". 
23. Niin h{n kutsui heid{t sis{{n ja piti heit{ vierainansa. 
Seuraavana p{iv{n{ Pietari nousi ja l{hti heid{n kanssaan, 
ja muutamat veljet Joppesta seurasivat h{nen mukanaan. 
24. Ja sen j{lkeisen{ p{iv{n{ he saapuivat Kesareaan; ja 
Kornelius odotti heit{ ja oli kutsunut koolle sukulaisensa 
ja l{himm{t yst{v{ns{. 
25. Ja kun Pietari oli astumassa sis{{n, meni Kornelius 
h{nt{ vastaan, lankesi h{nen jalkojensa juureen ja kumartui 
maahan. 
26. Mutta Pietari nosti h{net yl|s sanoen: "Nouse; min{kin 
olen ihminen". 
27. Ja puhellen h{nen kanssaan h{n meni sis{{n ja tapasi 
monta koolla. 
28. Ja h{n sanoi heille: "Te tied{tte, ett{ on luvatonta 
juutalaisen miehen seurustella vierasheimoisen kanssa tai 
menn{ h{nen tyk|ns{; mutta minulle Jumala on osoittanut, 
etten saa sanoa ket{{n ihmist{ ep{pyh{ksi enk{ saastaiseksi. 
29. Sent{hden min{ vastaansanomatta tulinkin, kun minua 
noudettiin. Ja nyt min{ kysyn: mit{ varten te olette minut 
noutaneet?" 
30. Ja Kornelius sanoi: "Nelj{ p{iv{{ sitten, juuri t{h{n 
aikaan p{iv{st{, min{ kotonani rukoilin t{ll{ yhdeks{nnell{ 
hetkell{, ja katso, edess{ni seisoi mies loistavissa 
vaatteissa 
31. ja sanoi: 'Kornelius, sinun rukouksesi on kuultu, ja 
sinun almusi ovat tulleet muistoon Jumalan edess{. 
32. Niin l{het{ nyt Joppeen ja kutsu tyk|si Simon, jota my|s 
Pietariksi kutsutaan; h{n majailee nahkuri Simonin talossa 
meren rannalla.' 
33. Sent{hden min{ l{hetin heti sinulle sanan, ja sin{ teit 
hyvin, kun tulit. Nyt olemme siis t{ss{ kaikki Jumalan 
edess{, kuullaksemme kaiken, mit{ Herra on k{skenyt sinun 
puhua." 
34. Niin Pietari avasi suunsa ja sanoi: "Nyt min{ totisesti 
k{sit{n, ettei Jumala katso henkil||n, 
35. vaan ett{ jokaisessa kansassa se, joka h{nt{ pelk{{ ja 
tekee vanhurskautta, on h{nelle otollinen. 
36. Sen sanan, jonka h{n l{hetti Israelin lapsille, 
julistaen evankeliumia rauhasta Jeesuksessa Kristuksessa, 
joka on kaikkien Herra, 
37. sen sanan, joka l{htien Galileasta on levinnyt koko 
Juudeaan, sen kasteen j{lkeen, jota Johannes saarnasi, sen 
te tied{tte; 
38. te tied{tte, kuinka Jumala Pyh{ll{ Hengell{ ja voimalla 
oli voidellut Jeesuksen Nasaretilaisen, h{net, joka vaelsi 
ymp{ri ja teki hyv{{ ja paransi kaikki perkeleen valtaan 
joutuneet; sill{ Jumala oli h{nen kanssansa. 
39. Ja me olemme kaiken sen todistajat, mit{ h{n teki 
juutalaisten maassa ja Jerusalemissa; ja h{net he ripustivat 
puuhun ja tappoivat. 
40. H{net Jumala her{tti kolmantena p{iv{n{ ja antoi h{nen 
ilmesty{, 
41. ei kaikelle kansalle, vaan Jumalan ennen valitsemille 
todistajille, meille, jotka s|imme ja joimme h{nen kanssaan 
sen j{lkeen, kuin h{n oli kuolleista noussut. 
42. Ja h{n k{ski meid{n saarnata kansalle ja todistaa, ett{ 
h{n on se, jonka Jumala on asettanut el{vien ja kuolleitten 
tuomariksi. 
43. H{nest{ kaikki profeetat todistavat, ett{ jokainen, joka 
uskoo h{neen, saa synnit anteeksi h{nen nimens{ kautta." 
44. Kun Pietari viel{ n{it{ puhui, tuli Pyh{ Henki kaikkien 
p{{lle, jotka puheen kuulivat. 
45. Ja kaikki ne uskovaiset, jotka olivat ymp{rileikatut ja 
olivat tulleet Pietarin mukana, h{mm{styiv{t sit{, ett{ 
Pyh{n Hengen lahja vuodatettiin pakanoihinkin, 
46. sill{ he kuulivat heid{n puhuvan kielill{ ja ylist{v{n 
Jumalaa. Silloin Pietari vastasi: 
47. "Ei kaiketi kukaan voi kielt{{ kastamasta vedell{ n{it{, 
jotka ovat saaneet Pyh{n Hengen niinkuin mekin?" 
48. Ja h{n k{ski kastaa heid{t Jeesuksen Kristuksen nimeen. 
Silloin he pyysiv{t h{nt{ viipym{{n siell{ muutamia p{ivi{. 


			11 Luku

1. Ja apostolit ja veljet ymp{ri Juudeaa kuulivat, ett{ 
pakanatkin olivat ottaneet vastaan Jumalan sanan. 
2. Ja kun Pietari tuli Jerusalemiin, ahdistelivat 
ymp{rileikatut h{nt{ 
3. sanoen: "Sin{ olet k{ynyt ymp{rileikkaamattomien miesten 
luona ja sy|nyt heid{n kanssansa". 
4. Niin Pietari selitti heille alusta alkaen asiat 
j{rjest{ns{ ja sanoi: 
5. "Min{ olin Joppen kaupungissa ja rukoilin; silloin min{ 
n{in hurmoksissa n{yn: tuli alas astia, ik{{nkuin suuri 
liinavaate, joka nelj{st{ kulmastaan laskettiin taivaasta, 
ja se tuli aivan minun eteeni. 
6. Ja kun min{ katsoin sit{ tarkasti, n{in min{ siin{ maan 
nelijalkaisia ja petoja ja matelijoita ja taivaan lintuja. 
7. Ja min{ kuulin my|s {{nen, joka sanoi minulle: 'Nouse, 
Pietari, teurasta ja sy|'. 
8. Mutta min{ sanoin: 'En suinkaan, Herra; sill{ ei mit{{n 
ep{pyh{{ eik{ saastaista ole koskaan minun suuhuni tullut'. 
9. Niin vastasi {{ni taivaasta toistamiseen ja sanoi: 
'Mink{ Jumala on puhdistanut, sit{ {l{ sin{ sano 
ep{pyh{ksi'. 
10. Ja t{m{ tapahtui kolme kertaa; sitten vedettiin kaikki 
taas yl|s taivaaseen. 
11. Ja katso, samassa seisoi sen talon edess{, jossa me 
olimme, kolme miest{, jotka Kesareasta oli l{hetetty minun 
luokseni. 
12. Ja Henki k{ski minun menn{ arvelematta heid{n kanssansa; 
ja my|s n{m{ kuusi velje{ l{htiv{t minun kanssani. Me 
menimme sen miehen taloon, 
13. ja h{n kertoi meille, kuinka h{n oli n{hnyt enkelin 
seisovan h{nen huoneessaan ja sanovan: 'L{het{ Joppeen 
noutamaan Simon, jota my|s Pietariksi kutsutaan; 
14. h{n on puhuva sinulle sanoja, joiden kautta sin{ 
pelastut, ja koko sinun perhekuntasi'. 
15. Ja kun min{ rupesin puhumaan, tuli Pyh{ Henki heid{n 
p{{llens{, niinkuin alussa meid{nkin p{{llemme. 
16. Silloin min{ muistin Herran sanan, jonka h{n sanoi: 
'Johannes kastoi vedell{, mutta teid{t kastetaan Pyh{ll{ 
Hengell{'. 
17. Koska siis Jumala antoi yht{l{isen lahjan heille kuin 
meillekin, kun olimme uskoneet Herraan Jeesukseen 
Kristukseen, niin mik{ olin min{ voidakseni est{{ Jumalaa?" 
18. T{m{n kuultuansa he rauhoittuivat ja ylistiv{t Jumalaa 
sanoen: "Niin on siis Jumala pakanoillekin antanut 
parannuksen el{m{ksi". 
19. Ne, jotka olivat hajaantuneet sen ahdingon vuoksi, joka 
oli syntynyt Stefanuksen t{hden, vaelsivat ymp{ri hamaan 
Foinikiaan ja Kyproon ja Antiokiaan saakka, mutta eiv{t 
puhuneet sanaa muille kuin ainoastaan juutalaisille. 
20. Heid{n joukossaan oli kuitenkin muutamia kyprolaisia ja 
kyrenel{isi{ miehi{, jotka, tultuaan Antiokiaan, puhuivat 
kreikkalaisillekin ja julistivat evankeliumia Herrasta 
Jeesuksesta. 
21. Ja Herran k{si oli heid{n kanssansa, ja suuri oli se 
joukko, joka uskoi ja k{{ntyi Herran puoleen. 
22. Ja sanoma heist{ tuli Jerusalemin seurakunnan korviin, 
ja he l{hettiv{t Barnabaan Antiokiaan. 
23. Ja kun h{n saapui sinne ja n{ki Jumalan armon, niin h{n 
iloitsi ja kehoitti kaikkia vakaalla syd{mell{ pysym{{n 
Herrassa. 
24. Sill{ h{n oli hyv{ mies ja t{ynn{ Pyh{{ Henke{ ja uskoa. 
Ja Herralle lis{{ntyi paljon kansaa. 
25. Niin h{n l{hti Tarsoon etsim{{n Saulusta, ja kun h{n oli 
h{net l|yt{nyt, toi h{n h{net Antiokiaan. 
26. Ja he vaikuttivat yhdess{ kokonaisen vuoden 
seurakunnassa, ja niit{ oli paljon, jotka saivat heilt{ 
opetusta; ja Antiokiassa ruvettiin opetuslapsia ensiksi 
nimitt{m{{n kristityiksi. 
27. Siihen aikaan tuli profeettoja Jerusalemista Antiokiaan. 
28. Ja er{s heist{, nimelt{ Agabus, nousi ja antoi Hengen 
vaikutuksesta tiedoksi, ett{ oli tuleva suuri n{lk{ kaikkeen 
maailmaan; ja se tulikin Klaudiuksen aikana. 
29. Niin opetuslapset p{{ttiv{t kukin varojensa mukaan 
l{hett{{ avustusta Juudeassa asuville veljille. 
30. Ja niin he tekiv{tkin ja l{hettiv{t sen vanhimmille 
Barnabaan ja Sauluksen k{tten kautta. 


			12 Luku

1. Siihen aikaan kuningas Herodes otatti muutamia 
seurakunnan j{seni{ kiinni kiduttaaksensa heit{. 
2. Ja h{n mestautti miekalla Jaakobin, Johanneksen veljen. 
3. Ja kun h{n n{ki sen olevan juutalaisille mieleen, niin 
h{n sen lis{ksi vangitutti Pietarinkin. Silloin olivat 
happamattoman leiv{n p{iv{t. 
4. Ja otettuaan h{net kiinni h{n pani h{net vankeuteen ja 
j{tti nelj{n nelimiehisen sotilasvartioston vartioitavaksi, 
aikoen p{{si{isen j{lkeen asettaa h{net kansan eteen. 
5. Niin pidettiin siis Pietaria vankeudessa; mutta 
seurakunta rukoili lakkaamatta Jumalaa h{nen edest{ns{. 
6. Ja y|ll{ sit{ p{iv{{ vasten, jona Herodeksella oli 
aikomus vied{ h{net oikeuden eteen, Pietari nukkui kahden 
sotamiehen v{liss{, sidottuna kaksilla kahleilla; ja 
vartijat vartioitsivat oven edess{ vankilaa. 
7. Ja katso, h{nen edess{{n seisoi Herran enkeli, ja 
huoneessa loisti valo, ja enkeli sys{si Pietaria kylkeen ja 
her{tti h{net sanoen: "Nouse nopeasti!" Ja kahleet putosivat 
h{nen k{sist{{n. 
8. Ja enkeli sanoi h{nelle: "Vy|t{ itsesi ja sido 
paula-anturat jalkaasi". Ja h{n teki niin. Viel{ enkeli 
sanoi h{nelle: "Heit{ vaippa yllesi ja seuraa minua". 
9. Ja Pietari l{hti ja seurasi h{nt{, mutta ei tiennyt, 
ett{ se, mik{ enkelin vaikutuksesta tapahtui, oli totta, 
vaan luuli n{kev{ns{ n{yn. 
10. Ja he kulkivat l{pi ensimm{isen vartion ja toisen ja 
tulivat rautaportille, joka vei kaupunkiin. Se aukeni heille 
itsest{{n, ja he meniv{t ulos ja kulkivat eteenp{in muutamaa 
katua; ja yht{kki{ enkeli erkani h{nest{. 
11. Kun Pietari tointui, sanoi h{n: "Nyt min{ totisesti 
tied{n, ett{ Herra on l{hett{nyt enkelins{ ja pelastanut 
minut Herodeksen k{sist{ ja kaikesta, mit{ Juudan kansa 
odotti". 
12. Ja p{{sty{{n siit{ selville h{n kulki kohti Marian, 
Johanneksen {idin, taloa, sen Johanneksen, jota my|s 
Markukseksi kutsuttiin. Siell{ oli monta koolla 
rukoilemassa. 
13. Ja kun Pietari kolkutti eteisen ovea, tuli siihen 
palvelijatar, nimelt{ Rode, kuulostamaan; 
14. ja tunnettuaan Pietarin {{nen h{n ilossansa ei avannut 
eteist{ vaan juoksi sis{{n ja kertoi Pietarin seisovan 
portin takana. 
15. He sanoivat h{nelle: "Sin{ hourit". Mutta h{n vakuutti 
puheensa todeksi. Niin he sanoivat: "Se on h{nen enkelins{". 
16. Mutta Pietari kolkutti yh{; ja kun he avasivat, n{kiv{t 
he h{net ja h{mm{styiv{t. 
17. Niin h{n viittasi k{dell{{n heit{ vaikenemaan ja kertoi 
heille, kuinka Herra oli vienyt h{net ulos vankeudesta, ja 
sanoi: "Ilmoittakaa t{m{ Jaakobille ja veljille". Ja h{n 
l{hti pois ja meni toiseen paikkaan. 
18. Mutta kun p{iv{ koitti, tuli sotamiehille kova h{t{ 
siit{, mihin Pietari oli joutunut. 
19. Ja kun Herodes oli haettanut h{nt{ eik{ l|yt{nyt, tutki 
h{n vartijoita ja k{ski vied{ heid{t rangaistaviksi. Sitten 
h{n meni Juudeasta Kesareaan ja oleskeli siell{. 
20. Ja Herodes oli vihoissansa tyyrolaisille ja 
siidonilaisille. Mutta n{m{ tulivat yksiss{ neuvoin h{nen 
luoksensa, ja suostutettuaan puolelleen Blastuksen, 
kuninkaan kamaripalvelijan, he anoivat rauhaa; sill{ heid{n 
maakuntansa sai elatuksensa kuninkaan maasta. 
21. Niin Herodes m{{r{ttyn{ p{iv{n{ pukeutui kuninkaalliseen 
pukuun, istui istuimelleen ja piti heille puheen; 
22. siihen kansa huusi: "Jumalan {{ni, eik{ ihmisen!" 
23. Mutta heti l|i h{nt{ Herran enkeli, sent{hden ettei h{n 
antanut kunniaa Jumalalle; ja madot s|iv{t h{net, ja h{n 
heitti henkens{. 
24. Mutta Jumalan sana menestyi ja levisi. 
25. Ja Barnabas ja Saulus palasivat Jerusalemista 
toimitettuansa avustusteht{v{n ja toivat sielt{ mukanaan 
Johanneksen, jota my|s Markukseksi kutsuttiin. 


			13 Luku

1. Ja Antiokian seurakunnassa oli profeettoja ja opettajia: 
Barnabas ja Simeon, jota kutsuttiin Nigeriksi, ja Lukius, 
kyrenel{inen, ja Manaen, nelj{nnysruhtinas Herodeksen 
kasvinkumppani, ja Saulus. 
2. Ja heid{n toimittaessaan palvelusta Herralle ja 
paastotessaan Pyh{ Henki sanoi: "Erottakaa minulle Barnabas 
ja Saulus siihen ty|h|n, johon min{ olen heid{t kutsunut". 
3. Silloin he paastosivat ja rukoilivat ja panivat k{tens{ 
heid{n p{{llens{ ja laskivat heid{t menem{{n. 
4. Niin he Pyh{n Hengen l{hett{min{ meniv{t Seleukiaan ja 
purjehtivat sielt{ Kyproon. 
5. Ja tultuaan Salamiiseen he julistivat Jumalan sanaa 
juutalaisten synagoogissa, ja heill{ oli mukanaan my|s 
Johannes, palvelijana. 
6. Ja kun he olivat vaeltaneet kautta koko saaren Pafoon 
asti, tapasivat he er{{n juutalaisen miehen, noidan ja 
v{{r{n profeetan, jonka nimi oli Barjeesus. 
7. H{n oleskeli k{skynhaltijan, Sergius Pauluksen, luona, 
joka oli ymm{rt{v{inen mies. T{m{ kutsui luoksensa Barnabaan 
ja Sauluksen ja halusi kuulla Jumalan sanaa. 
8. Mutta Elymas, noita - sill{ niin tulkitaan h{nen nimens{ 
- vastusti heit{, koettaen k{{nt{{ k{skynhaltijaa pois 
uskosta. 
9. Niin Saulus, my|s Paavaliksi kutsuttu, t{ynn{ Pyh{{ 
Henke{ loi katseensa h{neen 
10. ja sanoi: "Voi sinua, joka olet kaikkea vilppi{ ja 
kavaluutta t{ynn{, sin{ perkeleen siki|, kaiken 
vanhurskauden vihollinen, etk| lakkaa v{{ristelem{st{ Herran 
suoria teit{? 
11. Ja nyt, katso, Herran k{si on sinun p{{ll{si, ja sin{ 
tulet sokeaksi etk{ aurinkoa n{e s{{dettyyn aikaan asti." Ja 
heti lankesi h{nen p{{llens{ synkeys ja pimeys, ja h{n k{vi 
ymp{ri ja etsi taluttajaa. 
12. Kun nyt k{skynhaltija n{ki, mit{ oli tapahtunut, niin 
h{n uskoi, ihmetellen Herran oppia. 
13. Ja kun Paavali seuralaisineen oli purjehtinut Pafosta, 
tulivat he Pamfylian Pergeen; siell{ Johannes erosi heist{ 
ja palasi Jerusalemiin. 
14. Mutta he vaelsivat Pergest{ eteenp{in ja saapuivat 
Pisidian Antiokiaan; ja he meniv{t synagoogaan 
sapatinp{iv{n{ ja istuutuivat. 
15. Ja sittenkuin lakia ja profeettoja oli luettu, 
l{hettiv{t synagoogan esimiehet sanomaan heille: "Miehet, 
veljet, jos teill{ on jokin kehoituksen sana kansalle, niin 
puhukaa". 
16. Niin Paavali nousi ja viittasi k{dell{{n ja sanoi: "Te 
Israelin miehet ja te, jotka Jumalaa pelk{{tte, kuulkaa! 
17. T{m{n Israelin kansan Jumala valitsi meid{n is{mme ja 
korotti t{m{n kansan, heid{n muukalaisina ollessaan Egyptin 
maassa, ja vei heid{t sielt{ ulos kohotetulla k{sivarrella, 
18. ja h{n k{rsi heid{n tapojansa noin nelj{kymment{ vuotta 
er{maassa 
19. ja h{vitti seitsem{n kansaa Kanaanin maasta ja jakoi 
niiden maan heille perinn|ksi. 
20. N{in kului noin nelj{sataa viisikymment{ vuotta. Sen 
j{lkeen h{n antoi heille tuomareita profeetta Samueliin 
saakka. 
21. Ja sitten he anoivat kuningasta, ja Jumala antoi heille 
Saulin, Kiisin pojan, miehen Benjaminin sukukunnasta, 
nelj{ksikymmeneksi vuodeksi. 
22. Mutta h{n pani h{net viralta ja her{tti heille 
kuninkaaksi Daavidin, josta h{n my|s todisti ja sanoi: 'Min{ 
olen l|yt{nyt Daavidin, Iisain pojan, syd{meni mukaisen 
miehen, joka on tekev{ kaikessa minun tahtoni'. 
23. T{m{n j{lkel{isist{ on Jumala lupauksensa mukaan antanut 
tulla Jeesuksen Israelille Vapahtajaksi, 
24. sittenkuin Johannes ennen h{nen tuloansa oli saarnannut 
parannuksen kastetta kaikelle Israelin kansalle. 
25. Mutta kun Johannes oli juoksunsa p{{tt{v{, sanoi h{n: 
'En min{ ole se, joksi minua luulette; mutta katso, minun 
j{lkeeni tulee se, jonka kenki{ min{ en ole arvollinen 
jaloista riisumaan'. 
26. Miehet, veljet, te Aabrahamin suvun lapset, ja te, jotka 
Jumalaa pelk{{tte, meille on t{m{n pelastuksen sana 
l{hetetty. 
27. Sill{ koska Jerusalemin asukkaat ja heid{n 
hallitusmiehens{ eiv{t Jeesusta tunteneet, niin he 
tuomitessaan h{net my|s toteuttivat profeettain sanat, joita 
kunakin sapattina luetaan; 
28. ja vaikka he eiv{t l|yt{neet mit{{n, mist{ h{n olisi 
kuoleman ansainnut, anoivat he Pilatukselta, ett{ h{net 
surmattaisiin. 
29. Ja kun he olivat t{ytt{neet kaiken, mik{ h{nest{ on 
kirjoitettu, ottivat he h{net alas puusta ja panivat 
hautaan. 
30. Mutta Jumala her{tti h{net kuolleista. 
31. Ja h{n ilmestyi useina p{ivin{ niille, jotka olivat 
tulleet h{nen kanssansa Galileasta Jerusalemiin ja jotka nyt 
ovat h{nen todistajansa kansan edess{. 
32. Ja me julistamme teille sen hyv{n sanoman, ett{ Jumala 
on isille annetun lupauksen t{ytt{nyt meid{n lapsillemme, 
her{tt{en Jeesuksen, 
33. niinkuin my|s toisessa psalmissa on kirjoitettu: 'Sin{ 
olet minun Poikani, t{n{ p{iv{n{ min{ olen sinut 
synnytt{nyt'. 
34. Ja ett{ h{n her{tti h{net kuolleista, niin ettei h{n 
en{{ palaja katoavaisuuteen, siit{ h{n on sanonut n{in: 
'Min{ annan teille pyh{t ja lujat Daavidin armot'. 
35. Sent{hden h{n my|s toisessa paikassa sanoo: 'Sin{ et 
salli Pyh{si n{hd{ katoavaisuutta'. 
36. Sill{ kun Daavid oli aikanansa Jumalan tahtoa palvellut, 
nukkui h{n ja tuli otetuksi isiens{ tyk| ja n{ki 
katoavaisuuden. 
37. Mutta h{n, jonka Jumala her{tti, ei n{hnyt 
katoavaisuutta. 
38. Olkoon siis teille tiett{v{, miehet ja veljet, ett{ 
h{nen kauttansa julistetaan teille syntien anteeksiantamus 
39. ja ett{ jokainen, joka uskoo, tulee h{ness{ 
vanhurskaaksi, vapaaksi kaikesta, mist{ te ette voineet 
Mooseksen lain kautta vanhurskaiksi tulla. 
40. Kavahtakaa siis, ettei teit{ kohtaa se, mik{ on puhuttu 
profeetoissa: 
41. 'Katsokaa, te halveksijat, ja ihmetelk{{ ja hukkukaa; 
sill{ min{ teen teid{n p{ivin{nne teon, teon, jota ette 
uskoisi, jos joku sen kertoisi teille'." 
42. Kun he l{htiv{t ulos, pyydettiin heit{ puhumaan n{it{ 
asioita tulevanakin sapattina. 
43. Kun synagoogasta hajaannuttiin, seurasivat monet 
juutalaiset ja jumalaapelk{{v{iset k{{nnynn{iset Paavalia ja 
Barnabasta, jotka puhuivat heille ja kehoittivat heit{ 
pysym{{n Jumalan armossa. 
44. Seuraavana sapattina kokoontui l{hes koko kaupunki 
kuulemaan Jumalan sanaa. 
45. Mutta n{hdess{{n kansanjoukot juutalaiset tulivat 
kiihkoa t{yteen ja v{itteliv{t Paavalin puheita vastaan ja 
herjasivat. 
46. Silloin Paavali ja Barnabas puhuivat rohkeasti ja 
sanoivat: "Teille oli Jumalan sana ensiksi puhuttava; mutta 
koska te ty|nn{tte sen luotanne ettek{ katso itse{nne 
mahdollisiksi iankaikkiseen el{m{{n, niin katso, me 
k{{nnymme pakanain puoleen. 
47. Sill{ n{in on Herra meit{ k{skenyt: 'Min{ olen pannut 
sinut pakanain valkeudeksi, ett{ sin{ olisit pelastukseksi 
maan {{riin asti'." 
48. Sen kuullessansa pakanat iloitsivat ja ylistiv{t Herran 
sanaa ja uskoivat, kaikki, jotka olivat s{{detyt 
iankaikkiseen el{m{{n. 
49. Ja Herran sanaa levitettiin kaikkeen siihen maakuntaan. 
50. Mutta juutalaiset yllyttiv{t jumalaapelk{{v{isi{ 
ylh{isi{ naisia ja kaupungin ensimm{isi{ miehi{ ja nostivat 
vainon Paavalia ja Barnabasta vastaan, ja ne ajoivat heid{t 
pois alueiltansa. 
51. Niin he pudistivat tomun jaloistansa heit{ vastaan ja 
meniv{t Ikonioniin. 
52. Ja opetuslapset tulivat t{ytetyiksi ilolla ja Pyh{ll{ 
Hengell{. 


			14 Luku

1. Ikonionissa he samoin meniv{t juutalaisten synagoogaan 
ja puhuivat niin, ett{ suuri joukko sek{ juutalaisia ett{ 
kreikkalaisia uskoi. 
2. Mutta ne juutalaiset, jotka eiv{t uskoneet, yllyttiv{t 
ja kiihdyttiv{t pakanain mielt{ velji{ vastaan. 
3. Niin he oleskelivat siell{ kauan aikaa ja puhuivat 
rohkeasti, luottaen Herraan, joka armonsa sanan 
todistukseksi antoi tapahtua tunnustekoja ja ihmeit{ heid{n 
k{ttens{ kautta. 
4. Ja kaupungin v{est| jakaantui: toiset olivat 
juutalaisten puolella, toiset taas apostolien puolella. 
5. Mutta kun pakanat ja juutalaiset ynn{ heid{n 
hallitusmiehens{ mieliv{t ryhty{ pahoinpitelem{{n ja 
kivitt{m{{n heit{, 
6. ja he sen huomasivat, pakenivat he Lykaonian 
kaupunkeihin, Lystraan ja Derbeen, ja niiden ymp{rist||n. 
7. Ja siell{ he julistivat evankeliumia. 
8. Ja Lystrassa oli mies, joka istui siell{, hervoton 
jaloistaan ja rampa {itins{ kohdusta saakka, eik{ ollut 
koskaan k{vellyt. 
9. H{n kuunteli Paavalin puhetta. Ja kun Paavali loi 
katseensa h{neen ja n{ki h{nell{ olevan uskon, ett{ h{n voi 
tulla terveeksi, 
10. sanoi h{n suurella {{nell{: "Nouse pystyyn jaloillesi". 
Ja h{n kavahti yl|s ja k{veli. 
11. Kun kansa n{ki, mit{ Paavali oli tehnyt, korottivat he 
{{nens{ ja sanoivat lykaoniankielell{: "Jumalat ovat 
ihmishahmossa astuneet alas meid{n luoksemme". 
12. Ja he sanoivat Barnabasta Zeukseksi ja Paavalia 
Hermeeksi, koska h{n oli se, joka puhui. 
13. Ja kaupungin edustalla olevan Zeuksen temppelin pappi 
toi h{rki{ ja seppeleit{ porttien eteen ja tahtoi v{kijoukon 
kanssa uhrata. 
14. Mutta kun apostolit Barnabas ja Paavali sen kuulivat, 
rep{isiv{t he vaatteensa ja juoksivat ulos kansanjoukkoon, 
huusivat 
15. ja sanoivat: "Miehet, miksi te n{in teette? Mekin olemme 
ihmisi{, yht{ vajavaisia kuin te, ja julistamme teille 
evankeliumia, ett{ te k{{ntyisitte noista turhista jumalista 
el{v{n Jumalan puoleen, joka on tehnyt taivaan ja maan ja 
meren ja kaikki, mit{ niiss{ on. 
16. Menneitten sukupolvien aikoina h{n on sallinut kaikkien 
pakanain vaeltaa omia teit{ns{; 
17. ja kuitenkaan h{n ei ole ollut antamatta todistusta 
itsest{{n, sill{ h{n on tehnyt teille hyv{{, antaen teille 
taivaasta sateita ja hedelm{llisi{ aikoja ja raviten teid{n 
syd{menne ruualla ja ilolla." 
18. N{in puhuen he vaivoin saivat kansan hillityksi 
uhraamasta heille. 
19. Mutta sinne tuli Antiokiasta ja Ikonionista juutalaisia, 
ja he suostuttivat kansan puolellensa ja kivittiv{t Paavalia 
ja raastoivat h{net kaupungin ulkopuolelle, luullen h{net 
kuolleeksi. 
20. Mutta kun opetuslapset olivat kokoontuneet h{nen 
ymp{rilleen, nousi h{n ja meni kaupunkiin. Ja seuraavana 
p{iv{n{ h{n l{hti Barnabaan kanssa Derbeen. 
21. Ja julistettuaan evankeliumia siin{ kaupungissa ja 
tehty{{n monta opetuslapsiksi he palasivat Lystraan ja 
Ikonioniin ja Antiokiaan 
22. ja vahvistivat opetuslasten sieluja ja kehoittivat heit{ 
pysym{{n uskossa ja sanoivat: "Monen ahdistuksen kautta 
meid{n pit{{ menem{n sis{lle Jumalan valtakuntaan". 
23. Ja kun he olivat valinneet heille vanhimmat jokaisessa 
seurakunnassa, niin he rukoillen ja paastoten j{ttiv{t 
heid{t Herran haltuun, johon he nyt uskoivat. 
24. Ja he kulkivat l{pi Pisidian ja tulivat Pamfyliaan; 
25. ja julistettuaan sanaa Pergess{ he meniv{t Attaliaan. 
26. Ja sielt{ he purjehtivat Antiokiaan, josta he olivat 
l{hteneet, annettuina Jumalan armon haltuun sit{ ty|t{ 
varten, jonka he nyt olivat suorittaneet. 
27. Ja sinne saavuttuaan he kutsuivat seurakunnan koolle ja 
kertoivat, kuinka Jumala oli ollut heid{n kanssansa ja 
tehnyt suuria ja kuinka h{n oli avannut pakanoille uskon 
oven. 
28. Ja he viipyiv{t pitk{n aikaa opetuslasten tyk|n{. 


			15 Luku

1. Ja Juudeasta tuli sinne muutamia, jotka opettivat 
velji{: "Ellette ymp{rileikkauta itse{nne, niinkuin Mooses 
on s{{t{nyt, ette voi pelastua". 
2. Kun siit{ syntyi riita ja kun Paavali ja Barnabas 
kiivaasti v{itteliv{t heit{ vastaan, niin p{{tettiin, ett{ 
Paavalin ja Barnabaan ja muutamien muiden heist{ tuli menn{ 
t{m{n riitakysymyksen t{hden apostolien ja vanhinten tyk| 
Jerusalemiin. 
3. Niin seurakunta varusti heid{t matkalle, ja he kulkivat 
Foinikian ja Samarian kautta ja kertoivat pakanain 
k{{ntymyksest{ ja ilahuttivat sill{ suuresti kaikkia velji{. 
4. Ja kun he saapuivat Jerusalemiin, niin seurakunta ja 
apostolit ja vanhimmat ottivat heid{t vastaan; ja he 
kertoivat, kuinka Jumala oli ollut heid{n kanssansa ja 
tehnyt suuria. 
5. Mutta fariseusten lahkosta nousivat muutamat, jotka 
olivat tulleet uskoon, ja sanoivat: "Heid{t on 
ymp{rileikattava ja heit{ on k{skett{v{ noudattamaan 
Mooseksen lakia". 
6. Niin apostolit ja vanhimmat kokoontuivat tutkimaan t{t{ 
asiaa. 
7. Ja kun oli paljon v{itelty, nousi Pietari ja sanoi 
heille: "Miehet, veljet, te tied{tte, ett{ Jumala jo kauan 
aikaa sitten teki teid{n keskuudessanne sen valinnan, ett{ 
pakanat minun suustani saisivat kuulla evankeliumin sanan ja 
tulisivat uskoon. 
8. Ja Jumala, syd{nten tuntija, todisti heid{n puolestansa, 
antaen heille Pyh{n Hengen samoinkuin meillekin. 
9. eik{ tehnyt mit{{n erotusta meid{n ja heid{n kesken, 
sill{ h{n puhdisti heid{n syd{mens{ uskolla. 
10. Miksi te siis nyt kiusaatte Jumalaa ja tahdotte panna 
opetuslasten niskaan ikeen, jota eiv{t meid{n is{mme emmek{ 
mek{{n ole jaksaneet kantaa? 
11. Mutta me uskomme Herran Jeesuksen armon kautta 
pelastuvamme, samalla tapaa kuin hekin." 
12. Niin koko joukko vaikeni, ja he kuuntelivat Barnabasta 
ja Paavalia, jotka kertoivat, kuinka suuria tunnustekoja ja 
ihmeit{ Jumala oli tehnyt pakanain keskuudessa heid{n 
kauttansa. 
13. Kun he olivat lakanneet puhumasta, lausui Jaakob: 
"Miehet, veljet, kuulkaa minua! 
14. Simeon on kertonut, kuinka Jumala ensi kerran katsoi 
pakanain puoleen ottaakseen heist{ kansan omalle nimellens{. 
15. Ja t{m{n kanssa pit{v{t yht{ profeettain sanat, sill{ 
n{in on kirjoitettu: 
16. 'Sen j{lkeen min{ palajan ja pystyt{n j{lleen Daavidin 
sortuneen majan; min{ korjaan sen repe{m{t ja nostan sen 
j{lleen pystyyn, 
17. ett{ j{ljelle j{{neet ihmiset etsisiv{t Herraa, ynn{ 
kaikki pakanat, jotka ovat minun nimiini otetut, sanoo 
Herra, joka t{m{n tekee, 
18. mik{ on ollut tunnettua hamasta ikiajoista'. 
19. Sent{hden min{ olen sit{ mielt{, ettei tule rasittaa 
niit{, jotka pakanuudesta k{{ntyv{t Jumalan puoleen, 
20. vaan heille kirjoitettakoon, ett{ heid{n pit{{ karttaman 
ep{jumalien saastuttamaa ja haureutta ja lihaa, josta ei 
veri ole laskettu, sek{ verta. 
21. Sill{ Mooseksella on ammoisista ajoista asti joka 
kaupungissa julistajansa; luetaanhan h{nt{ synagoogissa 
jokaisena sapattina." 
22. Silloin apostolit ja vanhimmat ja koko seurakunta 
n{kiv{t hyv{ksi valita keskuudestaan muutamia miehi{ ja 
l{hett{{ heid{t Antiokiaan Paavalin ja Barnabaan mukana, 
nimitt{in Juudaan, jota kutsuttiin Barsabbaaksi, ja Silaan, 
jotka olivat johtavia miehi{ veljien joukossa; 
23. ja kirjoittivat heid{n mukaansa n{in kuuluvan kirjeen: 
"Me apostolit ja vanhimmat, teid{n veljenne, l{het{mme 
teille, pakanuudesta k{{ntyneille veljille Antiokiassa ja 
Syyriassa ja Kilikiassa, tervehdyksen. 
24. Koska olemme kuulleet, ett{ muutamat meist{ l{hteneet, 
joille emme ole mit{{n k{sky{ antaneet, ovat puheillaan 
tehneet teid{t levottomiksi ja saattaneet teid{n sielunne 
h{mmennyksiin, 
25. niin me olemme yksimielisesti n{hneet hyv{ksi valita 
miehi{ ja l{hett{{ heid{t teid{n tyk|nne rakkaiden veljiemme 
Barnabaan ja Paavalin kanssa, 
26. jotka ovat panneet henkens{ alttiiksi meid{n Herramme 
Jeesuksen Kristuksen nimen t{hden. 
27. Me l{het{mme siis Juudaan ja Silaan, jotka my|s 
suusanalla ilmoittavat teille saman. 
28. Sill{ Pyh{ Henki ja me olemme n{hneet hyv{ksi, ettei 
teid{n p{{llenne ole pantava enemp{{ kuormaa kuin n{m{ 
v{ltt{m{tt|m{t: 
29. ett{ kartatte ep{jumalille uhrattua ja verta ja lihaa, 
josta ei veri ole laskettu, ja haureutta. Jos te n{it{ 
v{lt{tte, niin teid{n k{y hyvin. J{{k{{ hyv{sti!" 
30. Niin heid{t l{hetettiin matkalle, ja he tulivat 
Antiokiaan; siell{ he kutsuivat koolle seurakunnan ja 
antoivat heille kirjeen. 
31. Ja kun he olivat sen lukeneet, iloitsivat he t{st{ 
lohdutuksesta. 
32. Ja Juudas ja Silas, jotka itsekin olivat profeettoja, 
kehoittivat velji{ monin sanoin ja vahvistivat heit{. 
33. Ja heid{n viivytty{{n siell{ jonkin aikaa veljet 
laskivat heid{t rauhassa palaamaan niiden tyk|, jotka olivat 
heid{t l{hett{neet. 
35. Ja Paavali ja Barnabas viipyiv{t Antiokiassa opettaen ja 
julistaen useiden muidenkin kanssa Herran sanaa. 
36. Mutta muutamien p{ivien kuluttua Paavali sanoi 
Barnabaalle: "L{htek{{mme takaisin kaikkiin niihin 
kaupunkeihin, joissa olemme julistaneet Herran sanaa, 
katsomaan velji{, miten heid{n on". 
37. Niin Barnabas tahtoi ottaa mukaan Johanneksenkin, jota 
kutsuttiin Markukseksi. 
38. Mutta Paavali katsoi oikeaksi olla ottamatta h{nt{ 
mukaan, koska h{n oli luopunut heist{ Pamfyliassa eik{ ollut 
heid{n kanssaan l{htenyt ty|h|n. 
39. Ja he kiivastuivat niin, ett{ erkanivat toisistaan, ja 
Barnabas otti mukaansa Markuksen ja purjehti Kyproon. 
40. Mutta Paavali valitsi Silaan, ja veljet j{ttiv{t h{net 
Herran armon haltuun, ja h{n l{hti matkalle. 
41. Ja h{n vaelsi l{pi Syyrian ja Kilikian vahvistaen 
seurakuntia. 


			16 Luku

1. Niin h{n saapui my|s Derbeen ja Lystraan. Ja katso, 
siell{ oli er{s opetuslapsi, nimelt{ Timoteus, joka oli 
uskovaisen juutalaisvaimon poika, mutta is{ oli 
kreikkalainen. 
2. H{nest{ veljet, jotka olivat Lystrassa ja Ikonionissa, 
todistivat hyv{{. 
3. Paavali tahtoi h{nt{ mukaansa matkalle ja otti h{net ja 
ymp{rileikkasi h{net juutalaisten t{hden, joita oli niill{ 
paikkakunnilla; sill{ kaikki tiesiv{t, ett{ h{nen is{ns{ oli 
kreikkalainen. 
4. Ja sit{ mukaa kuin he vaelsivat kaupungista kaupunkiin, 
antoivat he heille noudatettaviksi ne s{{d|kset, jotka 
apostolit ja Jerusalemin vanhimmat olivat hyv{ksyneet. 
5. Niin seurakunnat vahvistuivat uskossa ja saivat p{iv{ 
p{iv{lt{ yh{ enemm{n j{seni{. 
6. Ja he kulkivat Frygian ja Galatian maan kautta, sill{ 
Pyh{ Henki esti heit{ julistamasta sanaa Aasiassa. 
7. Ja tultuaan Mysian kohdalle he yrittiv{t l{hte{ 
Bityniaan, mutta Jeesuksen Henki ei sallinut heid{n sit{ 
tehd{. 
8. Niin he vaelsivat ohi Mysian ja meniv{t Trooaaseen. 
9. Ja Paavali n{ki y|ll{ n{yn: makedonialainen mies seisoi 
ja pyysi h{nt{ sanoen: "Tule yli Makedoniaan ja auta meit{". 
10. Ja kun h{n oli n{hnyt sen n{yn, niin me kohta tahdoimme 
p{{st{ l{htem{{n Makedoniaan, sill{ me k{sitimme, ett{ 
Jumala oli kutsunut meit{ julistamaan heille evankeliumia. 
11. Kun nyt olimme purjehtineet Trooaasta, kuljimme suoraan 
Samotrakeen, ja seuraavana p{iv{n{ Neapoliin, 
12. ja sielt{ Filippiin, joka on ensimm{inen kaupunki siin{ 
osassa Makedoniaa, siirtokunta. Siin{ kaupungissa me 
viivyimme muutamia p{ivi{. 
13. Ja sapatinp{iv{n{ me menimme kaupungin portin 
ulkopuolelle, joen rannalle, jossa arvelimme olevan 
rukouspaikan, ja istuimme sinne ja puhuimme kokoontuneille 
naisille. 
14. Ja er{s Lyydia niminen purppuranmyyj{ Tyatiran 
kaupungista, jumalaapelk{{v{inen nainen, oli kuulemassa; ja 
Herra avasi h{nen syd{mens{ ottamaan vaarin siit{, mit{ 
Paavali puhui. 
15. Ja kun h{net ja h{nen perhekuntansa oli kastettu, pyysi 
h{n meit{ sanoen: "Jos te pid{tte minua Herraan uskovaisena, 
niin tulkaa minun kotiini ja majailkaa siell{". Ja h{n vaati 
meit{. 
16. Ja tapahtui meid{n menness{mme rukouspaikkaan, ett{ 
meit{ vastaan tuli er{s palvelijatar, jossa oli tiet{j{henki 
ja joka tuotti paljon tuloja is{nnilleen ennustamisellaan. 
17. H{n seurasi Paavalia ja meit{ ja huusi sanoen: "N{m{ 
miehet ovat korkeimman Jumalan palvelijoita, jotka 
julistavat teille pelastuksen tien". 
18. Ja t{t{ h{n teki monta p{iv{{. Mutta se vaivasi 
Paavalia, ja h{n k{{ntyi ja sanoi hengelle: "Jeesuksen 
Kristuksen nimess{ min{ k{sken sinun l{hte{ h{nest{". Ja se 
l{hti sill{ hetkell{. 
19. Mutta kun h{nen is{nt{ns{ n{kiv{t, ett{ tulojen toivo 
oli heilt{ kadonnut, ottivat he Paavalin ja Silaan kiinni ja 
vetiv{t heid{t torille hallitusmiesten eteen. 
20. Ja viety{ns{ heid{t p{{llikk|jen eteen he sanoivat: 
"N{m{ miehet h{iritsev{t meid{n kaupunkimme rauhaa; he ovat 
juutalaisia 
21. ja opettavat tapoja, joita meid{n ei ole lupa omaksua 
eik{ noudattaa, koska me olemme roomalaisia". 
22. Ja kansakin nousi heit{ vastaan, ja p{{llik|t revittiv{t 
heilt{ vaatteet ja k{skiv{t ly|d{ heit{ raipoilla. 
23. Ja kun olivat heit{ paljon pieks{tt{neet, heittiv{t he 
heid{t vankeuteen ja k{skiv{t vanginvartijan tarkasti 
vartioida heit{. 
24. Sellaisen k{skyn saatuaan t{m{ heitti heid{t sisimp{{n 
vankihuoneeseen ja pani heid{t jalkapuuhun. 
25. Mutta keskiy|n aikaan Paavali ja Silas olivat 
rukouksissa ja veisasivat ylistyst{ Jumalalle; ja vangit 
kuuntelivat heit{. 
26. Silloin tapahtui yht{kki{ suuri maanj{ristys, niin ett{ 
vankilan perustukset j{rkkyiv{t, ja samassa kaikki ovet 
aukenivat, ja kaikkien kahleet irtautuivat. 
27. Kun vanginvartija her{si ja n{ki vankilan ovien olevan 
auki, veti h{n miekkansa ja aikoi surmata itsens{, luullen 
vankien karanneen. 
28. Mutta Paavali huusi suurella {{nell{ sanoen: "[l{ tee 
itsellesi mit{{n pahaa, sill{ me kaikki olemme t{{ll{". 
29. Niin h{n pyysi valoa, juoksi sis{lle ja lankesi vavisten 
Paavalin ja Silaan eteen. 
30. Ja h{n vei heid{t ulos ja sanoi: "Herrat, mit{ minun 
pit{{ tekem{n, ett{ min{ pelastuisin?" 
31. Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sin{ 
pelastut, niin my|s sinun perhekuntasi". 
32. Ja he puhuivat Jumalan sanaa h{nelle ynn{ kaikille, 
jotka h{nen kodissansa olivat. 
33. Ja h{n otti heid{t mukaansa samalla y|n hetkell{ ja pesi 
heid{n haavansa, ja h{net ja kaikki h{nen omaisensa 
kastettiin kohta. 
34. Ja h{n vei heid{t yl|s asuntoonsa, laittoi heille 
aterian ja riemuitsi siit{, ett{ h{n ja koko h{nen perheens{ 
oli tullut Jumalaan uskovaksi. 
35. P{iv{n tultua p{{llik|t l{hettiv{t oikeudenpalvelijat 
sanomaan: "P{{st{ irti ne miehet". 
36. Niin vanginvartija ilmoitti t{m{n Paavalille sanoen: 
"P{{llik|t ovat l{hett{neet sanan, ett{ teid{t on 
p{{stett{v{ irti; l{htek{{ siis nyt ulos ja menk{{ 
rauhassa". 
37. Mutta Paavali sanoi heille: "He ovat julkisesti, viel{p{ 
ilman tuomiota, ruoskineet meit{, jotka olemme Rooman 
kansalaisia, ja ovat heitt{neet meid{t vankeuteen; ja nytk| 
he salaa ajaisivat meid{t tiehemme! Ei niin, vaan tulkoot 
itse ja viek||t meid{t ulos." 
38. Ja oikeudenpalvelijat kertoivat ne sanat p{{llik|ille; 
niin n{m{ pelj{styiv{t kuullessaan heid{n olevan 
roomalaisia, 
39. ja he tulivat ja suostuttelivat heit{ ja veiv{t heid{t 
ulos ja pyysiv{t heit{ l{htem{{n pois kaupungista. 
40. Niin he l{htiv{t vankilasta ja meniv{t Lyydian tyk|; ja 
n{hty{{n veljet ja rohkaistuaan heit{ he l{htiv{t pois. 


			17 Luku

1. Ja he matkustivat Amfipolin ja Apollonian kautta ja 
tulivat Tessalonikaan, jossa oli juutalaisten synagooga. 
2. Ja tapansa mukaan Paavali meni sis{lle heid{n luoksensa 
ja keskusteli kolmena sapattina heid{n kanssansa, l{htien 
kirjoituksista, 
3. selitti ne ja osoitti, ett{ Kristuksen piti k{rsim{n ja 
nouseman kuolleista, ja sanoi: "T{m{ Jeesus, jota min{ 
teille julistan, on Kristus". 
4. Ja muutamat heist{ tulivat uskoon ja liittyiv{t 
Paavaliin ja Silaaseen, niin my|s suuri joukko 
jumalaapelk{{v{isi{ kreikkalaisia sek{ useat ylh{iset 
naiset. 
5. Mutta juutalaiset joutuivat kiihkoon ja ottivat avukseen 
muutamia pahanilkisi{ miehi{ joutov{est{, haalivat kansaa 
kokoon ja nostivat kaupungissa metelin. He asettuivat 
Jaasonin talon edustalle ja hakivat Paavalia ja Silasta 
vied{kseen heid{t kansan eteen. 
6. Mutta kun he eiv{t heit{ l|yt{neet, raastoivat he 
Jaasonin ja muutamia velji{ kaupungin hallitusmiesten eteen 
ja huusivat: "Nuo koko maailman villitsij{t ovat t{nnekin 
tulleet, 
7. ja heid{t Jaason on ottanut vastaan; ja n{m{ kaikki 
tekev{t vastoin keisarin asetuksia, sanoen er{{n toisen, 
Jeesuksen, olevan kuninkaan". 
8. Kun kansa ja hallitusmiehet t{m{n kuulivat, tulivat he 
levottomiksi. 
9. Ja n{m{ ottivat takauksen Jaasonilta ja muilta ja 
p{{stiv{t heid{t. 
10. Mutta veljet l{hettiv{t heti y|t{ my|ten Paavalin ja 
Silaan Bereaan. Ja kun he olivat saapuneet sinne, meniv{t he 
juutalaisten synagoogaan. 
11. N{m{ olivat jalompia kuin Tessalonikan juutalaiset; he 
ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka 
p{iv{ kirjoituksia, oliko asia niin. 
12. Ja monet heist{ uskoivat, niin my|s useat ylh{iset 
kreikkalaiset naiset ja miehet. 
13. Mutta kun Tessalonikan juutalaiset saivat tiet{{, ett{ 
Paavali Bereassakin julisti Jumalan sanaa, tulivat he 
sinnekin yllytt{m{{n ja kiihoittamaan kansaa. 
14. Silloin veljet heti l{hettiv{t Paavalin menem{{n meren 
rantaan; mutta sek{ Silas ett{ Timoteus j{iv{t Bereaan. 
15. Ja Paavalin saattajat veiv{t h{net Ateenaan saakka, ja 
saatuaan viet{v{ksi Silaalle ja Timoteukselle k{skyn mit{ 
pikimmin tulla h{nen luoksensa, he l{htiv{t sielt{ pois. 
16. Mutta Paavalin odottaessa heit{ Ateenassa h{nen henkens{ 
h{ness{ kiivastui, kun h{n n{ki, ett{ kaupunki oli t{ynn{ 
ep{jumalankuvia. 
17. Niin h{n keskusteli synagoogassa juutalaisten ja 
jumalaapelk{{v{isten kanssa ja torilla joka p{iv{ niiden 
kanssa, joita h{n siell{ tapasi. 
18. Ja muutamat epikurolaiset ja stoalaiset filosofit 
v{itteliv{t h{nen kanssansa; ja toiset sanoivat: "Mit{h{n 
tuo lavertelija oikein tahtoo sanoa?" Toiset taas sanoivat: 
"N{kyy olevan vieraiden jumalien julistaja", koska h{n 
julisti heille evankeliumia Jeesuksesta ja 
yl|snousemuksesta. 
19. Ja he ottivat h{net ja veiv{t Areiopagille ja sanoivat: 
"Voimmeko saada tiet{{, mik{ se uusi oppi on, jota sin{ 
ilmoitat? 
20. Sill{ outoja asioita sin{ tuot meid{n korvaimme kuulla. 
Me siis tahdomme tiet{{, mit{ ne oikein ovat." 
21. Sill{ ateenalaisilla ja siell{ oleskelevilla 
muukalaisilla ei kenell{k{{n ollut aikaa muuhun kuin uutta 
puhumaan ja uutta kuulemaan. 
22. Niin Paavali astui keskelle Areiopagia ja sanoi: 
"Ateenan miehet, min{ n{en kaikesta, ett{ te suuresti 
kunnioitatte jumalia. 
23. Sill{ k{velless{ni ymp{ri ja katsellessani teid{n pyhi{ 
paikkojanne min{ l|ysin my|s alttarin, johon oli 
kirjoitettu: 'Tuntemattomalle jumalalle'. Mit{ te siis 
tuntemattanne palvelette, sen min{ teille ilmoitan. 
24. Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mit{ siin{ 
on, h{n, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu k{sill{ 
tehdyiss{ temppeleiss{, 
25. eik{ h{nt{ voida ihmisten k{sill{ palvella, ik{{nkuin 
h{n jotakin tarvitsisi, h{n, joka itse antaa kaikille el{m{n 
ja hengen ja kaiken. 
26. Ja h{n on tehnyt koko ihmissuvun yhdest{ ainoasta 
asumaan kaikkea maanpiiri{ ja on s{{t{nyt heille m{{r{tyt 
ajat ja heid{n asumisensa rajat, 
27. ett{ he etsisiv{t Jumalaa, jos ehk{ voisivat 
hapuilemalla h{net l|yt{{ - h{net, joka kuitenkaan ei ole 
kaukana yhdest{k{{n meist{; 
28. sill{ h{ness{ me el{mme ja liikumme ja olemme, niinkuin 
my|s muutamat teid{n runoilijoistanne ovat sanoneet: 'Sill{ 
me olemme my|s h{nen sukuansa'. 
29. Koska me siis olemme Jumalan sukua, emme saa luulla, 
ett{ jumaluus on samankaltainen kuin kulta tai hopea tai 
kivi, sellainen kuin inhimillisen taiteen ja ajatuksen 
kuvailema. 
30. Noita tiet{m{tt|myyden aikoja Jumala on k{rsinyt, mutta 
nyt h{n tekee tiett{v{ksi, ett{ kaikkien ihmisten kaikkialla 
on teht{v{ parannus. 
31. Sill{ h{n on s{{t{nyt p{iv{n, jona h{n on tuomitseva 
maanpiirin vanhurskaudessa sen miehen kautta, jonka h{n 
siihen on m{{r{nnyt; ja h{n on antanut kaikille siit{ 
vakuuden, her{tt{m{ll{ h{net kuolleista." 
32. Kuullessaan kuolleitten yl|snousemuksesta toiset 
ivasivat, toiset taas sanoivat: "Me tahdomme kuulla sinulta 
t{st{ viel{ toistekin". 
33. Ja niin Paavali l{hti heid{n keskelt{ns{. 
34. Mutta muutamat liittyiv{t h{neen ja uskoivat; niiden 
joukossa oli Dionysius, Areiopagin j{sen, ja er{s nainen, 
nimelt{ Damaris, sek{ muita heid{n kanssansa. 


			18 Luku

1. Sen j{lkeen Paavali l{hti Ateenasta ja meni Korinttoon. 
2. Siell{ h{n tapasi er{{n Akylas nimisen juutalaisen, joka 
oli Pontosta syntyisin ja {sken tullut Italiasta, ja h{nen 
vaimonsa Priskillan. Klaudius oli n{et k{skenyt kaikkien 
juutalaisten poistua Roomasta. Ja Paavali meni heid{n 
luoksensa. 
3. Ja kun h{nell{ oli sama ammatti kuin heill{, j{i h{n 
heid{n luoksensa, ja he tekiv{t ty|t{ yhdess{; sill{ he 
olivat ammatiltaan teltantekij|it{. 
4. Ja h{n keskusteli synagoogassa jokaisena sapattina ja 
sai sek{ juutalaisia ett{ kreikkalaisia uskomaan. 
5. Ja kun Silas ja Timoteus tulivat Makedoniasta, oli 
Paavali kokonaan antautunut sanan julistamiseen ja todisti 
juutalaisille, ett{ Jeesus on Kristus. 
6. Mutta kun he vastustivat ja herjasivat, pudisti h{n 
vaatteitansa ja sanoi heille: "Tulkoon teid{n verenne oman 
p{{nne p{{lle! Viaton olen min{; t{stedes min{ menen 
pakanain tyk|." 
7. Ja h{n l{hti sielt{ ja meni er{{n Titius Justus nimisen 
jumalaapelk{{v{isen miehen tyk|, jonka talo oli aivan 
synagoogan vieress{. 
8. Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko h{nen 
perhekuntansa uskoivat Herraan; ja my|skin monet 
korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja heid{t 
kastettiin. 
9. Ja Herra sanoi y|ll{ n{yss{ Paavalille: "[l{ pelk{{, 
vaan puhu, {l{k{ vaikene, 
10. sill{ min{ olen sinun kanssasi, eik{ kukaan ole ryhtyv{ 
sinuun tehd{kseen sinulle pahaa, sill{ minulla on paljon 
kansaa t{ss{ kaupungissa". 
11. Niin h{n viipyi siell{ vuoden ja kuusi kuukautta 
opettaen heid{n keskuudessaan Jumalan sanaa. 
12. Mutta Gallionin ollessa Akaian k{skynhaltijana 
juutalaiset yksimielisesti nousivat Paavalia vastaan ja 
veiv{t h{net tuomioistuimen eteen 
13. ja sanoivat: "T{m{ viettelee ihmisi{ palvelemaan Jumalaa 
lainvastaisella tavalla". 
14. Ja kun Paavali aikoi avata suunsa, sanoi Gallion 
juutalaisille: "Jos olisi tehty rikos tai h{ijy ilkity|, 
olisi kohtuullista, ett{ min{ k{rsiv{llisesti kuuntelisin 
teit{, juutalaiset. 
15. Mutta jos teill{ on riitakysymyksi{ opista ja nimist{ ja 
teid{n laistanne, olkoot ne teid{n huolenanne; niiden 
tuomari min{ en tahdo olla." 
16. Ja h{n ajoi heid{t pois tuomioistuimen edest{. 
17. Niin he kaikki ottivat kiinni Soosteneen, synagoogan 
esimiehen, ja l|iv{t h{nt{ tuomioistuimen edess{, eik{ 
Gallion v{litt{nyt siit{ mit{{n. 
18. Mutta Paavali viipyi siell{ viel{ jonkun aikaa; sitten 
h{n sanoi veljille j{{hyv{iset ja purjehti Syyriaan, 
mukanansa Priskilla ja Akylas; h{n oli leikkauttanut 
tukkansa Kenkreassa, sill{ h{n oli tehnyt lupauksen. 
19. Ja he saapuivat Efesoon; sinne h{n j{tti heid{t. Ja h{n 
meni synagoogaan ja keskusteli juutalaisten kanssa. 
20. Ja he pyysiv{t h{nt{ viipym{{n kauemmin, mutta h{n ei 
suostunut, 
21. vaan sanoi heille j{{hyv{iset ja lausui: "Min{ palaan 
j{lleen teid{n tyk|nne, jos Jumala suo". Ja h{n l{hti 
purjehtimaan Efesosta. 
22. Ja noustuaan maihin Kesareassa h{n vaelsi yl|s 
Jerusalemiin ja tervehti seurakuntaa ja meni sitten alas 
Antiokiaan. 
23. Kun h{n oli viett{nyt siell{ jonkun aikaa, l{hti h{n 
matkalle ja kulki j{rjest{{n kautta Galatian maakunnan ja 
Frygian, vahvistaen kaikkia opetuslapsia. 
24. Ja Efesoon saapui er{s juutalainen, nimelt{ Apollos, 
syntyisin Aleksandriasta, puhetaitoinen mies ja v{kev{ 
raamatuissa. 
25. T{lle oli opetettu Herran tie, ja h{n puhui palavana 
hengess{ ja opetti tarkoin Jeesuksesta, mutta tunsi 
ainoastaan Johanneksen kasteen. 
26. H{n rupesi rohkeasti puhumaan synagoogassa. Mutta kun 
Priskilla ja Akylas olivat h{nt{ kuunnelleet, ottivat he 
h{net luokseen ja selvittiv{t h{nelle tarkemmin Jumalan 
tien. 
27. Ja kun h{n tahtoi menn{ Akaiaan, niin veljet kehoittivat 
h{nt{ siihen ja kirjoittivat opetuslapsille, ett{ n{m{ 
ottaisivat h{net vastaan. Ja sinne saavuttuaan h{n armon 
kautta oli suureksi hy|dyksi uskoon tulleille. 
28. Sill{ h{n kumosi suurella voimalla julkisesti 
juutalaisten v{itteet ja n{ytti kirjoituksista toteen, ett{ 
Jeesus on Kristus. 


			19 Luku

1. Kun Apollos oli Korintossa, tuli Paavali, kuljettuaan 
l{pi yl{maakuntien, Efesoon ja tapasi siell{ muutamia 
opetuslapsia. 
2. Ja h{n sanoi heille: "Saitteko Pyh{n Hengen silloin, kun 
te tulitte uskoon?" Niin he sanoivat h{nelle: "Emme ole edes 
kuulleet, ett{ Pyh{{ Henke{ on olemassakaan". 
3. Ja h{n sanoi: "Mill{ kasteella te sitten olette 
kastetut?" He vastasivat: "Johanneksen kasteella". 
4. Niin Paavali sanoi: "Johannes kastoi parannuksen 
kasteella, kehoittaen kansaa uskomaan h{neen, joka oli 
tuleva h{nen j{lkeens{, se on, Jeesukseen". 
5. Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen 
nimeen. 
6. Ja kun Paavali pani k{tens{ heid{n p{{lleen, tuli heid{n 
p{{llens{ Pyh{ Henki, ja he puhuivat kielill{ ja ennustivat. 
7. Heit{ oli kaikkiaan noin kaksitoista miest{. 
8. Ja h{n meni synagoogaan, ja kolmen kuukauden ajan h{n 
puhui heid{n kanssansa rohkeasti ja vakuuttavasti Jumalan 
valtakunnasta. 
9. Mutta kun muutamat paaduttivat itsens{ eiv{tk{ uskoneet, 
vaan puhuivat pahaa Herran tiest{ kansan edess{, niin h{n 
meni pois heid{n luotaan ja erotti opetuslapset heist{ ja 
piti joka p{iv{ keskusteluja Tyrannuksen koulussa. 
10. Ja sit{ kesti kaksi vuotta, niin ett{ kaikki Aasian 
asukkaat, sek{ juutalaiset ett{ kreikkalaiset, saivat kuulla 
Herran sanan. 
11. Ja Jumala teki ylen voimallisia tekoja Paavalin k{tten 
kautta, 
12. niin ett{ viel{p{ hikiliinoja ja esivaatteita h{nen 
iholtansa vietiin sairasten p{{lle, ja taudit l{htiv{t 
heist{ ja pahat henget pakenivat pois. 
13. My|skin muutamat kuljeksivat juutalaiset loitsijat 
rupesivat lausumaan Herran Jeesuksen nime{ niiden ylitse, 
joissa oli pahoja henki{, sanoen: "Min{ vannotan teit{ sen 
Jeesuksen kautta, jota Paavali julistaa". 
14. Ja niiden joukossa, jotka n{in tekiv{t, oli my|s er{{n 
juutalaisen ylipapin, Skeuaan, seitsem{n poikaa; 
15. mutta paha henki vastasi heille sanoen: "Jeesuksen min{ 
tunnen, ja Paavalin min{ tied{n, mutta keit{ te olette?" 
16. Ja se mies, jossa paha henki oli, karkasi heid{n 
kimppuunsa, voitti heid{t toisen toisensa per{st{ ja runteli 
heit{, niin ett{ he alastomina ja haavoitettuina pakenivat 
siit{ huoneesta. 
17. Ja t{m{n saivat tiet{{ kaikki Efeson asukkaat, sek{ 
juutalaiset ett{ kreikkalaiset; ja heid{t kaikki valtasi 
pelko, ja Herran Jeesuksen nime{ ylistettiin suuresti. 
18. Ja monet niist{, jotka olivat tulleet uskoon, meniv{t ja 
tunnustivat ja ilmoittivat tekonsa. 
19. Ja useat niist{, jotka olivat taikuutta harjoittaneet, 
kantoivat kirjansa kokoon ja polttivat ne kaikkien n{hden; 
ja kun niiden arvo laskettiin yhteen, huomattiin sen olevan 
viisikymment{ tuhatta hopearahaa. 
20. N{in Herran sana voimallisesti kasvoi ja vahvistui. 
21. Kun kaikki t{m{ oli tapahtunut, niin Paavali hengess{ 
p{{tti kulkea Makedonian ja Akaian kautta ja matkustaa 
Jerusalemiin ja sanoi: "K{yty{ni siell{ minun pit{{ n{hd{ 
my|s Rooma". 
22. Ja h{n l{hetti Makedoniaan kaksi apumiehist{ns{, 
Timoteuksen ja Erastuksen, mutta j{i itse joksikin aikaa 
Aasiaan. 
23. T{h{n aikaan syntyi sangen suuri melu siit{ tiest{. 
24. Sill{ er{s hopeasepp{, nimelt{ Demetrius, joka valmisti 
hopeaisia Artemiin temppeleit{, hankki sill{ ammattilaisille 
melkoisia tuloja. 
25. H{n kutsui kokoon n{m{ sek{ muut, jotka sellaista ty|t{ 
tekiv{t, ja sanoi: "Miehet, te tied{tte, ett{ meill{ on hyv{ 
toimeentulomme t{st{ ty|st{; 
26. mutta nyt te n{ette ja kuulette, ett{ tuo Paavali on, ei 
ainoastaan Efesossa, vaan melkein koko Aasiassa, uskotellut 
ja vietellyt paljon kansaa, sanoen, etteiv{t ne ole jumalia, 
jotka k{sill{ tehd{{n. 
27. Ja nyt uhkaa se vaara, ett{ ei ainoastaan t{m{ meid{n 
elinkeinomme joudu halveksituksi, vaan my|skin, ett{ suuren 
Artemis jumalattaren temppeli{ ei pidet{ min{k{{n ja ett{ 
h{n menett{{ mahtavuutensa, h{n, jota koko Aasia ja koko 
maanpiiri palvelee." 
28. Kun he sen kuulivat, tulivat he vihaa t{yteen ja 
huusivat sanoen: "Suuri on efesolaisten Artemis!" 
29. Ja koko kaupunki joutui sekasortoon, ja he rynt{siv{t 
kaikki yhdess{ n{ytelm{paikkaan ja tempasivat mukaansa 
Gaiuksen ja Aristarkuksen, kaksi makedonialaista, jotka 
olivat Paavalin matkatovereita. 
30. Ja kun Paavali tahtoi menn{ kansanjoukkoon, eiv{t 
opetuslapset sit{ sallineet. 
31. Ja my|s muutamat Aasian hallitusmiehist{, jotka olivat 
h{nen yst{vi{{n, l{hettiv{t h{nelle sanan ja pyysiv{t, ettei 
h{n menisi n{ytelm{paikkaan. 
32. Ja he huusivat, mik{ mit{kin; sill{ kokous oli 
sekasortoinen, ja useimmat eiv{t tienneet, mink{t{hden he 
olivat tulleet kokoon. 
33. Silloin vedettiin joukosta esille Aleksander, jota 
juutalaiset ty|nsiv{t esiin; niin Aleksander viittasi 
k{dell{{n merkiksi, ett{ h{n tahtoi pit{{ puolustuspuheen 
kansan edess{. 
34. Mutta kun he huomasivat, ett{ h{n oli juutalainen, 
rupesivat he kaikki yhteen {{neen huutamaan ja kirkuivat 
noin kaksi hetke{: "Suuri on efesolaisten Artemis!" 
35. Mutta kun kaupungin kansleri oli saanut kansan 
rauhoittumaan, sanoi h{n: "Efeson miehet, onko ket{{n, joka 
ei tied{, ett{ efesolaisten kaupunki on suuren Artemiin 
temppelin ja h{nen taivaasta pudonneen kuvansa vaalija? 
36. Koska ei kukaan voi t{t{ kielt{{, tulee teid{n siis 
pysy{ rauhallisina eik{ tehd{ mit{{n harkitsematonta. 
37. Te olette kuitenkin tuoneet t{nne n{m{ miehet, jotka 
eiv{t ole temppelin ry|st{ji{ eiv{tk{ ole meid{n 
jumalatartamme pilkanneet. 
38. Jos siis Demetriuksella ja h{nen ammattiveljill{ns{ on 
riita-asiaa jotakuta vastaan, niin pidet{{nh{n 
oikeudenistuntoja ja onhan k{skynhaltijoita; vet{k||t 
toisensa oikeuteen. 
39. Ja jos teill{ on viel{ jotakin muuta vaadittavaa, niin 
ratkaistakoon asia laillisessa kansankokouksessa. 
40. Sill{ t{m{np{iv{isen tapahtuman t{hden me olemme 
vaarassa joutua syytteeseen jopa kapinasta, vaikkei mit{{n 
aihetta olekaan; ja silloin me emme voi vastata t{st{ 
mellakasta." N{in puhuen h{n sai kokouksen hajaantumaan. 


			20 Luku

1. Kun meteli oli asettunut, kutsui Paavali opetuslapset 
luoksensa; ja rohkaistuaan heit{ h{n j{tti heid{t hyv{sti ja 
l{hti matkustamaan Makedoniaan. 
2. Ja kuljettuaan niiden paikkakuntien l{pi ja puhuttuaan 
siell{ monta kehoituksen sanaa h{n tuli Kreikkaan. 
3. Siell{ h{n oleskeli kolme kuukautta. Ja kun juutalaiset 
olivat tehneet h{nt{ vastaan salahankkeen h{nen aikoessaan 
l{hte{ meritse Syyriaan, p{{tti h{n tehd{ paluumatkansa 
Makedonian kautta. 
4. Ja h{nt{ seurasivat berealainen Soopater, Pyrruksen 
poika, ja tessalonikalaisista Aristarkus ja Sekundus, 
derbel{inen Gaius, Timoteus sek{ aasialaiset Tykikus ja 
Trofimus. 
5. N{m{ meniv{t edelt{ ja odottivat meit{ Trooaassa; 
6. mutta me purjehdimme happamattoman leiv{n juhlan j{lkeen 
Filippist{ ja tulimme viidenten{ p{iv{n{ heid{n luoksensa 
Trooaaseen ja viivyimme siell{ seitsem{n p{iv{{. 
7. Ja kun viikon ensimm{isen{ p{iv{n{ olimme kokoontuneet 
murtamaan leip{{, niin Paavali, joka seuraavana p{iv{n{ 
aikoi matkustaa pois, keskusteli heid{n kanssansa ja 
pitkitti puhettaan puoliy|h|n saakka. 
8. Ja monta lamppua oli palamassa yl{salissa, jossa me 
olimme koolla. 
9. Niin er{s nuorukainen, nimelt{ Eutykus, istui ikkunalla, 
ja kun Paavalin puhe kesti niin kauan, vaipui h{n sike{{n 
uneen ja putosi unen vallassa kolmannesta kerroksesta 
maahan; ja h{net nostettiin yl|s kuolleena. 
10. Mutta Paavali meni alas, heitt{ytyi h{nen ylitsens{, 
kiersi k{tens{ h{nen ymp{rilleen ja sanoi: "[lk{{ h{t{ilk|, 
sill{ h{ness{ on viel{ henki". 
11. Niin h{n meni j{lleen yl|s, mursi leip{{ ja s|i; ja h{n 
puhui kauan heid{n kanssansa, p{iv{n koittoon asti, ja l{hti 
sitten matkalle. 
12. Ja he veiv{t pojan sielt{ el{v{n{ ja tulivat suuresti 
lohdutetuiksi. 
13. Mutta me menimme edelt{p{in ja astuimme laivaan ja 
purjehdimme Assoon. Sielt{ aioimme ottaa Paavalin laivaan, 
sill{ h{n oli niin m{{r{nnyt, aikoen itse kulkea maitse. 
14. Ja kun h{n yhtyi meihin Assossa, otimme h{net laivaan ja 
kuljimme Mityleneen. 
15. Sielt{ me purjehdimme ja saavuimme toisena p{iv{n{ Kion 
kohdalle; seuraavana p{iv{n{ laskimme Samoon ja tulimme sen 
j{lkeisen{ p{iv{n{ Miletoon. 
16. Sill{ Paavali oli p{{tt{nyt purjehtia Efeson ohitse, 
ettei h{nelt{ kuluisi aikaa Aasiassa; sill{ h{n kiiruhti 
joutuakseen, jos suinkin mahdollista, helluntaiksi 
Jerusalemiin. 
17. Mutta Miletosta h{n l{hetti sanan Efesoon ja kutsui 
tyk|ns{ seurakunnan vanhimmat. 
18. Ja kun he saapuivat h{nen tyk|ns{, sanoi h{n heille: "Te 
tied{tte ensimm{isest{ p{iv{st{ asti, kun min{ Aasiaan 
tulin, miten min{ kaiken aikaa olen ollut teid{n kanssanne; 
19. kuinka min{ olen palvellut Herraa kaikella n|yryydell{ 
ja kyynelill{, koettelemuksissa, jotka ovat kohdanneet minua 
juutalaisten salahankkeiden t{hden; 
20. kuinka min{ en ole vet{ytynyt pois julistamasta teille 
sit{, mik{ hy|dyllist{ on, ja opettamasta teit{ sek{ 
julkisesti ett{ huone huoneelta, 
21. vaan olen todistanut sek{ juutalaisille ett{ 
kreikkalaisille parannusta k{{ntymyksess{ Jumalan puoleen ja 
uskoa meid{n Herraamme Jeesukseen Kristukseen. 
22. Ja nyt, katso, min{ matkustan, sidottuna hengess{, 
Jerusalemiin, enk{ tied{, mik{ minua siell{ kohtaa. 
23. Sen vain tied{n, ett{ Pyh{ Henki jokaisessa kaupungissa 
todistaa minulle ja sanoo, ett{ kahleet ja ahdistukset minua 
odottavat. 
24. En min{ kuitenkaan pid{ henke{ni itselleni mink{{n 
arvoisena, kunhan vain t{yt{n juoksuni ja sen viran, jonka 
min{ Herralta Jeesukselta olen saanut: Jumalan armon 
evankeliumin todistamisen. 
25. Ja nyt, katso, min{ tied{n, ettette en{{ saa n{hd{ minun 
kasvojani, ei kukaan teist{, joiden keskuudessa min{ olen 
vaeltanut ja saarnannut valtakuntaa. 
26. Sent{hden min{ todistan teille t{n{ p{iv{n{, ett{ min{ 
olen viaton kaikkien vereen. 
27. Sill{ min{ en ole vet{ytynyt pois julistamasta teille 
kaikkea Jumalan tahtoa. 
28. Ottakaa siis itsest{nne vaari ja kaikesta laumasta, 
johon Pyh{ Henki on teid{t pannut kaitsijoiksi, paimentamaan 
Herran seurakuntaa, jonka h{n omalla verell{ns{ on itselleen 
ansainnut. 
29. Min{ tied{n, ett{ minun l{ht|ni j{lkeen teid{n 
keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eiv{t laumaa s{{st{, 
30. ja teid{n omasta joukostanne nousee miehi{, jotka v{{r{{ 
puhetta puhuvat, vet{{kseen opetuslapset mukaansa. 
31. Valvokaa sent{hden ja muistakaa, ett{ min{ olen kolme 
vuotta lakkaamatta y|t{ ja p{iv{{ kyynelin neuvonut teit{ 
itsekutakin. 
32. Ja nyt min{ uskon teid{t Jumalan ja h{nen armonsa sanan 
haltuun, h{nen, joka on voimallinen rakentamaan teit{ ja 
antamaan teille perint|osan kaikkien pyhitettyjen joukossa. 
33. En min{ ole halunnut kenenk{{n hopeata tai kultaa tai 
vaatteita; 
34. te tied{tte itse, ett{ n{m{ minun k{teni ovat ty|ll{ns{ 
hankkineet, mit{ min{ ja seuralaiseni olemme tarvinneet. 
35. Kaikessa min{ olen osoittanut teille, ett{ n{in ty|t{ 
tehden tulee huolehtia heikoista ja muistaa n{m{ Herran 
Jeesuksen sanat, jotka h{n itse sanoi: 'Autuaampi on antaa 
kuin ottaa'." 
36. Ja t{m{n sanottuaan h{n polvistui ja rukoili kaikkien 
heid{n kanssansa. 
37. Ja he ratkesivat kaikki haikeasti itkem{{n ja lankesivat 
Paavalin kaulaan ja suutelivat h{nt{, 
38. ja enimm{n suretti heit{ se sana, jonka h{n oli sanonut, 
etteiv{t he en{{ saisi n{hd{ h{nen kasvojansa. Ja he 
saattoivat h{net laivaan. 


			21 Luku

1. Kun olimme eronneet heist{ ja l{hteneet purjehtimaan, 
laskimme suoraan Koossaareen ja seuraavana p{iv{n{ Rodoon ja 
sielt{ Pataraan. 
2. Siell{ tapasimme Foinikiaan menev{n laivan, astuimme 
siihen ja l{hdimme purjehtimaan. 
3. Ja kun Kypro rupesi n{kym{{n ja oli j{{nyt meist{ 
vasemmalle, purjehdimme Syyriaan ja nousimme maihin 
Tyyrossa; siell{ n{et laivan oli m{{r{ purkaa lastinsa. 
4. Ja tavattuamme opetuslapset me viivyimme siell{ 
seitsem{n p{iv{{. Ja Hengen vaikutuksesta he varoittivat 
Paavalia menem{st{ Jerusalemiin. 
5. Mutta kun olimme viett{neet loppuun ne p{iv{t, l{hdimme 
matkalle, ja kaikki saattoivat vaimoineen ja lapsineen meit{ 
kaupungin ulkopuolelle saakka. Ja me laskeuduimme rannalla 
polvillemme ja rukoilimme; 
6. ja sanottuamme j{{hyv{iset toisillemme astuimme laivaan, 
ja he palasivat kotiinsa. 
7. Tyyrosta me saavuimme Ptolemaikseen, ja siihen p{{ttyi 
purjehduksemme. Ja me tervehdimme velji{ siell{ ja viivyimme 
p{iv{n heid{n luonansa. 
8. Mutta seuraavana p{iv{n{ me l{hdimme sielt{ ja tulimme 
Kesareaan, jossa menimme evankelista Filippuksen tyk|, joka 
oli yksi niist{ seitsem{st{, ja j{imme h{nen tyk|ns{. 
9. Ja h{nell{ oli nelj{ tyt{rt{, neitsytt{, joilla oli 
profetoimisen lahja. 
10. Siell{ me viivyimme useita p{ivi{. Niin tuli sinne 
Juudeasta er{s profeetta, nimelt{ Agabus. 
11. Ja tultuaan meid{n luoksemme h{n otti Paavalin vy|n, 
sitoi sill{ jalkansa ja k{tens{ ja lausui: "N{in sanoo Pyh{ 
Henki: 'Sen miehen, jonka vy| t{m{ on, juutalaiset n{in 
sitovat Jerusalemissa ja antavat pakanain k{siin'." 
12. Kun sen kuulimme, pyysimme, sek{ me ett{ ne, jotka 
siell{ asuivat, ettei h{n menisi Jerusalemiin. 
13. Silloin Paavali vastasi ja sanoi: "Mit{ te teette, kun 
itkette ja s{rjette minun syd{nt{ni. Sill{ min{ olen valmis, 
en ainoastaan k{ym{{n sidottavaksi vaan my|skin kuolemaan 
Jerusalemissa Herran Jeesuksen nimen t{hden." 
14. Ja kun h{n ei taipunut, niin me rauhoituimme ja 
sanoimme: "Tapahtukoon Herran tahto". 
15. Niiden p{ivien kuluttua me hankkiuduimme ja menimme yl|s 
Jerusalemiin. 
16. Ja meid{n kanssamme tuli my|s opetuslapsia Kesareasta, 
jotka veiv{t meid{t majapaikkaamme, er{{n vanhan 
opetuslapsen, kyprolaisen Mnasonin, tyk|. 
17. Ja saavuttuamme Jerusalemiin veljet ottivat meid{t 
iloiten vastaan. 
18. Seuraavana p{iv{n{ Paavali meni meid{n kanssamme 
Jaakobin tyk|, ja kaikki vanhimmat tulivat sinne saapuville. 
19. Ja kun h{n oli heit{ tervehtinyt, kertoi h{n kohta 
kohdalta kaikki, mit{ Jumala h{nen palveluksensa kautta oli 
tehnyt pakanain keskuudessa. 
20. Sen kuultuaan he ylistiv{t Jumalaa ja sanoivat 
Paavalille: "Sin{ n{et, veli, kuinka monta tuhatta 
juutalaista on tullut uskoon, ja he ovat kaikki 
lainkiivailijoita. 
21. Mutta heille on kerrottu sinusta, ett{ sin{ opetat 
kaikkia pakanain seassa asuvia juutalaisia luopumaan 
Mooseksesta ja kiell{t heit{ ymp{rileikkaamasta lapsiaan ja 
vaeltamasta s{{dettyjen tapojen mukaan. 
22. Mit{ siis on teht{v{? Varmaankin on suuri joukko 
kokoontuva, sill{ he saavat kuulla sinun tulleen. 
23. Tee siis t{m{, mink{ me nyt sinulle sanomme. Meill{ on 
t{{ll{ nelj{ miest{, joilla on lupaus t{ytett{v{n{. 
24. Ota ne luoksesi ja puhdista itsesi heid{n kanssansa ja 
maksa kulut heid{n puolestaan, ett{ he saisivat leikkauttaa 
tukkansa; siit{ kaikki huomaavat, ettei ole mit{{n per{{ 
siin{, mit{ heille on kerrottu sinusta, vaan ett{ sin{kin 
vaellat lain mukaan ja noudatat sit{. 
25. Mutta uskoon tulleista pakanoista me olemme p{{tt{neet 
ja kirjoittaneet, ett{ heid{n on v{ltt{minen ep{jumalille 
uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja 
haureutta." 
26. Silloin Paavali otti ne miehet luokseen, ja kun h{n 
seuraavana p{iv{n{ oli puhdistanut itsens{ heid{n kanssaan, 
meni h{n pyh{kk||n ja ilmoitti, milloin heid{n 
puhdistumisp{iv{ns{ tulisivat p{{ttym{{n, jota ennen heid{n 
kunkin edest{ oli tuotava uhri. 
27. Mutta kun ne seitsem{n p{iv{{ olivat p{{ttym{ss{, 
n{kiv{t Aasiasta tulleet juutalaiset h{net pyh{k|ss{, 
kiihoittivat kaiken kansan ja k{viv{t h{neen k{siksi 
28. ja huusivat: "Israelin miehet, auttakaa! T{m{ on se 
mies, joka kaikkialla opettaa kaikkia ihmisi{ meid{n 
kansaamme ja lakiamme ja t{t{ paikkaa vastaan, onpa viel{ 
tuonut kreikkalaisia pyh{kk||nkin ja saastuttanut t{m{n 
pyh{n paikan." 
29. Sill{ he olivat ennen n{hneet efesolaisen Trofimuksen 
kaupungilla h{nen kanssaan ja luulivat, ett{ Paavali oli 
tuonut h{net pyh{kk||n. 
30. Ja koko kaupunki tuli liikkeelle, ja v{ke{ juoksi 
kokoon; ja he ottivat Paavalin kiinni, raastoivat h{net ulos 
pyh{k|st{, ja heti portit suljettiin. 
31. Ja kun he tahtoivat h{net tappaa, sai sotav{enosaston 
p{{llikk| sanan, ett{ koko Jerusalem oli kuohuksissa. 
32. T{m{ otti heti paikalla mukaansa sotilaita ja 
sadanp{{miehi{ ja riensi alas heid{n luoksensa. Kun he 
n{kiv{t p{{llik|n ja sotilaat, lakkasivat he ly|m{st{ 
Paavalia. 
33. Silloin p{{llikk| astui esiin, otatti h{net kiinni ja 
k{ski sitoa h{net kaksilla kahleilla ja kysyi, kuka h{n oli 
ja mit{ h{n oli tehnyt. 
34. Mutta kansanjoukosta huusivat toiset sit{, toiset t{t{. 
Ja koska h{n melun t{hden ei voinut saada varmaa selkoa, 
k{ski h{n vied{ h{net kasarmiin. 
35. Ja kun Paavali tuli portaille, t{ytyi sotamiesten kantaa 
h{nt{ kansan v{kivallan t{hden; 
36. sill{ suuri kansanpaljous seurasi per{ss{ ja huusi: "Vie 
pois h{net!" 
37. Ja kun oltiin kuljettamassa Paavalia sis{lle kasarmiin, 
sanoi h{n p{{llik|lle: "Onko minun lupa sanoa sinulle 
jotakin?" Niin t{m{ sanoi: "Osaatko sin{ siis kreikkaa? 
38. Etk| sitten olekaan se egyptil{inen, joka hiljakkoin 
villitsi ne nelj{tuhatta murhamiest{ ja vei heid{t 
er{maahan?" 
39. Niin Paavali sanoi: "Min{ olen juutalainen mies, Tarson, 
tunnetun Kilikian kaupungin, kansalainen; pyyd{n sinua, 
salli minun puhua kansalle". 
40. Ja kun h{n sen salli, niin Paavali, seisoen portailla, 
viittasi k{dell{{n kansalle; ja kun oli syntynyt syv{ 
hiljaisuus, puhui h{n heille hebreankielell{ ja sanoi: 


			22 Luku

1. "Miehet, veljet ja is{t, kuulkaa, mit{ min{ nyt teille 
puolustuksekseni puhun". 
2. Kun he kuulivat h{nen puhuvan heille hebreankielell{, 
syntyi viel{ suurempi hiljaisuus. Ja h{n sanoi: 
3. "Min{ olen juutalainen, syntynyt Kilikian Tarsossa, 
mutta kasvatettu t{ss{ kaupungissa ja Gamalielin jalkojen 
juuressa opetettu tarkkaan noudattamaan isien lakia; ja min{ 
kiivailin Jumalan puolesta, niinkuin te kaikki t{n{ p{iv{n{ 
kiivailette. 
4. Ja min{ vainosin t{t{ tiet{ aina kuolemaan asti, sitoen 
ja heitt{en vankeuteen sek{ miehi{ ett{ naisia, 
5. niinkuin my|s ylimm{inen pappi voi minusta todistaa, ja 
kaikki vanhimmat. Min{ sain heilt{ my|s kirjeit{ veljille 
Damaskoon, ja min{ matkustin sinne tuodakseni nekin, jotka 
siell{ olivat, sidottuina Jerusalemiin rangaistaviksi. 
6. Niin tapahtui, kun min{ matkalla ollessani l{hestyin 
Damaskoa, ett{ keskip{iv{n aikaan yht{kki{ taivaasta 
leimahti suuri valo minun ymp{rill{ni; 
7. ja min{ kaaduin maahan ja kuulin {{nen sanovan minulle: 
'Saul, Saul, miksi vainoat minua?' 
8. Niin min{ vastasin: 'Kuka olet, herra?' Ja h{n sanoi 
minulle: 'Min{ olen Jeesus Nasaretilainen, jota sin{ 
vainoat'. 
9. Ja minun seuralaiseni n{kiv{t kyll{ valon, mutta eiv{t 
kuulleet sen {{nt{, joka minulle puhui. 
10. Ja min{ sanoin: 'Herra, mit{ minun pit{{ tekem{n?' Herra 
sanoi minulle: 'Nouse ja mene Damaskoon, niin siell{ sinulle 
sanotaan kaikki, mik{ sinulle on teht{v{ksi asetettu'. 
11. Ja kun min{ sen valon kirkkaudesta tulin n{kem{tt|m{ksi, 
taluttivat seuralaiseni minua k{dest{, ja niin min{ tulin 
Damaskoon. 
12. Ja er{s mies, hurskas lain mukaan, nimelt{ Ananias, 
josta kaikki siell{ asuvat juutalaiset todistivat hyv{{, 
13. tuli minun tyk|ni, astui eteeni ja sanoi minulle: 'Saul, 
veljeni, saa n{k|si j{lleen'. Ja sill{ hetkell{ min{ sain 
n{k|ni ja katsoin h{neen. 
14. Niin h{n sanoi: 'Meid{n isiemme Jumala on valinnut sinut 
tuntemaan h{nen tahtonsa ja n{kem{{n Vanhurskaan ja 
kuulemaan h{nen suunsa {{nen; 
15. sill{ sin{ olet oleva h{nen todistajansa kaikkien 
ihmisten edess{, sen todistaja, mit{ olet n{hnyt ja kuullut. 
16. Ja nyt, mit{ viivyttelet? Nouse, huuda avuksi h{nen 
nime{ns{ ja anna kastaa itsesi ja pest{ pois syntisi.' 
17. Kun olin palannut Jerusalemiin, tapahtui minun 
rukoillessani pyh{k|ss{, ett{ min{ jouduin hurmoksiin 
18. ja n{in h{net. Ja h{n sanoi minulle: 'Rienn{ ja l{hde 
pian pois Jerusalemista, sill{ he eiv{t ota vastaan sinun 
todistustasi minusta'. 
19. Ja min{ sanoin: 'Herra, he tiet{v{t itse, ett{ min{ 
panin vankeuteen ja ruoskitin jokaisessa synagoogassa niit{, 
jotka uskoivat sinuun. 
20. Ja kun Stefanuksen, sinun todistajasi, veri 
vuodatettiin, olin min{kin l{sn{, hyv{ksyin sen ja vartioin 
h{nen surmaajainsa vaatteita.' 
21. Ja h{n sanoi minulle: 'Mene, sill{ min{ l{het{n sinut 
kauas pakanain tyk|'." 
22. T{h{n sanaan asti he kuuntelivat h{nt{; mutta silloin he 
korottivat {{nens{ ja sanoivat: "Pois maan p{{lt{ 
tuommoinen! Sill{ ei h{n saa el{{." 
23. Ja kun he huusivat ja heitteliv{t vaatteitaan ja 
viskoivat tomua ilmaan, 
24. k{ski p{{llikk| vied{ h{net kasarmiin, ja saadakseen 
tiet{{, mist{ syyst{ he niin h{nelle huusivat, h{n m{{r{si 
h{net ruoskimalla tutkittavaksi. 
25. Mutta kun he olivat oikaisseet h{net ruoskittavaksi, 
sanoi Paavali siin{ seisovalle sadanp{{miehelle: "Onko 
teid{n lupa ruoskia Rooman kansalaista, viel{p{ ilman 
tuomiota?" 
26. Kun sadanp{{mies sen kuuli, meni h{n p{{llik|lle 
ilmoittamaan ja sanoi: "Mit{ aiot tehd{? T{m{ mies on Rooman 
kansalainen." 
27. Niin p{{llikk| meni Paavalin luo ja sanoi h{nelle: "Sano 
minulle: oletko sin{ Rooman kansalainen?" H{n vastasi: 
"Olen". 
28. Niin p{{llikk| sanoi: "Min{ olen paljolla rahalla 
hankkinut itselleni t{m{n kansalaisoikeuden". Paavali sanoi: 
"Mutta minulla se on syntym{st{ni asti". 
29. Silloin ne, joiden piti h{nt{ tutkia, l{htiv{t heti 
h{nen luotaan. Ja my|s p{{llikk| pelj{styi saatuaan tiet{{, 
ett{ Paavali oli Rooman kansalainen, kun oli sidottanut 
h{net. 
30. Mutta seuraavana p{iv{n{, koska h{n tahtoi saada varman 
tiedon, mist{ juutalaiset h{nt{ syyttiv{t, p{{sti h{n h{net 
siteist{ ja k{ski ylipappien ja koko neuvoston kokoontua, 
vei Paavalin alas ja asetti h{net heid{n eteens{. 


			23 Luku

1. Niin Paavali loi katseensa neuvostoon ja sanoi: "Miehet, 
veljet, min{ olen kaikessa hyv{ll{ omallatunnolla vaeltanut 
Jumalan edess{ t{h{n p{iv{{n asti". 
2. Mutta ylimm{inen pappi Ananias k{ski l{hell{ seisovia 
ly|m{{n h{nt{ vasten suuta. 
3. Silloin Paavali sanoi h{nelle: "Jumala on ly|v{ sinua, 
sin{ valkeaksi kalkittu sein{; istutko sin{ tuomitsemassa 
minua lain mukaan ja k{sket vastoin lakia ly|d{ minua?" 
4. Niin ne, jotka seisoivat l{hell{, sanoivat: "Herjaatko 
sin{ Jumalan ylimm{ist{ pappia?" 
5. Ja Paavali sanoi: "En tiennyt, veljet, ett{ h{n on 
ylimm{inen pappi; sill{ kirjoitettu on: 'Kansasi ruhtinasta 
{l{ kiroa'". 
6. Mutta koska Paavali tiesi osan heist{ olevan 
saddukeuksia ja toisen osan fariseuksia, huusi h{n neuvoston 
edess{: "Miehet, veljet, min{ olen fariseus, fariseusten 
j{lkel{inen; toivon ja kuolleitten yl|snousemuksen t{hden 
min{ olen tuomittavana". 
7. Tuskin h{n oli t{m{n sanonut, niin nousi riita 
fariseusten ja saddukeusten kesken, ja kokous jakautui. 
8. Sill{ saddukeukset sanovat, ettei yl|snousemusta ole, ei 
enkeli{ eik{ henke{, mutta fariseukset tunnustavat 
kumpaisetkin. 
9. Ja syntyi suuri huuto, ja muutamat kirjanoppineet 
fariseusten puolueesta nousivat ja v{itteliv{t kiivaasti ja 
sanoivat: "Emme l|yd{ mit{{n pahaa t{ss{ miehess{; ent{p{ 
jos henki tai enkeli on h{nelle puhunut?" 
10. Ja kun riita yh{ kiihtyi, pelk{si p{{llikk|, ett{ he 
repisiv{t Paavalin kappaleiksi, ja k{ski sotav{en tulla alas 
ja temmata h{net heid{n keskelt{{n ja vied{ h{net kasarmiin. 
11. Mutta seuraavana y|n{ Herra seisoi Paavalin tyk|n{ ja 
sanoi: "Ole turvallisella mielell{, sill{ niinkuin sin{ olet 
todistanut minusta Jerusalemissa, niin sinun pit{{ 
todistaman minusta my|s Roomassa". 
12. Mutta p{iv{n tultua juutalaiset tekiv{t salaliiton ja 
vannoivat valan, etteiv{t s|isi eiv{tk{ joisi, ennenkuin 
olivat tappaneet Paavalin. 
13. Ja niit{ oli viidett{kymment{ miest{, jotka yhtyiv{t 
t{h{n valaan. 
14. He meniv{t ylipappien ja vanhinten luo ja sanoivat: "Me 
olemme kirouksen uhalla vannoneet, ettemme mit{{n maista, 
ennenkuin olemme tappaneet Paavalin. 
15. Pyyt{k{{ te siis nyt yhdess{ neuvoston kanssa 
p{{llik|lt{, ett{ h{n toisi h{net alas teid{n luoksenne, 
ik{{nkuin aikoisitte tarkemmin tutkia h{nen asiaansa. Mutta 
me olemme valmiit tappamaan h{net, ennenkuin h{n p{{see 
perille." 
16. Mutta Paavalin sisarenpoika, joka oli saanut kuulla 
v{ijytyksest{, saapui kasarmille, meni sis{lle ja ilmoitti 
sen Paavalille. 
17. Niin Paavali kutsui luoksensa er{{n sadanp{{miehen ja 
sanoi: "Vie t{m{ nuorukainen p{{llik|n luo, sill{ h{nell{ on 
jotakin h{nelle ilmoitettavaa". 
18. Niin h{n otti h{net mukaansa, vei h{net p{{llik|n luo ja 
sanoi: "Vanki Paavali kutsui minut luokseen ja pyysi tuomaan 
sinun luoksesi t{m{n nuorukaisen, jolla on jotakin 
puhuttavaa sinulle". 
19. Niin p{{llikk| tarttui h{nen k{teens{, vei h{net 
erikseen ja kysyi: "Mit{ sinulla on minulle ilmoitettavaa?" 
20. H{n sanoi: "Juutalaiset ovat p{{tt{neet anoa sinulta, 
ett{ huomenna veisit Paavalin alas neuvostoon, ik{{nkuin 
aikoisit viel{ tarkemmin tutkia h{nen asiaansa. 
21. Mutta {l{ sin{ siihen suostu, sill{ viidett{kymment{ 
miest{ heid{n joukostaan on h{nt{ v{ijym{ss{, ja he ovat 
vannoneet valan, etteiv{t sy| eiv{tk{ juo, ennenkuin ovat 
tappaneet h{net. Ja nyt he ovat valmiina ja odottavat sinun 
suostumustasi." 
22. Niin p{{llikk| p{{sti nuorukaisen menem{{n ja sanoi 
h{nelle: "[l{ virka kenellek{{n, ett{ olet ilmaissut t{m{n 
minulle". 
23. Sitten h{n kutsui luoksensa kaksi sadanp{{miest{ ja 
sanoi heille: "Pit{k{{ y|n kolmannesta hetkest{ l{htien 
kaksisataa sotamiest{ valmiina l{htem{{n Kesareaan ja 
seitsem{nkymment{ ratsumiest{ ja kaksisataa keih{smiest{, 
24. ja varatkaa ratsuja pannaksenne Paavalin ratsaille ja 
vied{ksenne h{net vahingoittumatonna maaherra Feeliksin 
luo". 
25. Ja h{n kirjoitti kirjeen, joka kuului n{in: 
26. "Klaudius Lysias lausuu tervehdyksen korkea-arvoiselle 
maaherralle Feeliksille. 
27. T{m{n miehen ottivat juutalaiset kiinni ja olivat 
v{h{ll{ h{net tappaa; silloin min{ tulin saapuville sotav{en 
kanssa ja pelastin h{net, saatuani tiet{{, ett{ h{n on 
Rooman kansalainen. 
28. Ja koska tahdoin tiet{{, mist{ asiasta he h{nt{ 
syyttiv{t, vein h{net heid{n neuvostoonsa 
29. ja havaitsin, ett{ h{nt{ syytettiin heid{n lakiaan 
koskevista riitakysymyksist{, mutta ettei ollut kannetta 
mist{{n, mik{ ansaitsisi kuoleman tai kahleet. 
30. Mutta kun minulle on annettu ilmi, ett{ miest{ vastaan 
on tekeill{ salahanke, l{het{n h{net nyt heti sinun 
luoksesi; olen my|s kehoittanut h{nen syytt{ji{{n sanomaan 
sanottavansa h{nt{ vastaan sinun edess{si." 
31. Niin sotamiehet, saamansa k{skyn mukaan, ottivat 
Paavalin ja veiv{t h{net y|t{ my|ten Antipatrikseen. 
32. Seuraavana p{iv{n{ he antoivat ratsumiesten jatkaa h{nen 
kanssaan matkaa, mutta itse he palasivat kasarmiin. 
33. Kun ratsumiehet tulivat Kesareaan, antoivat he kirjeen 
maaherralle ja veiv{t my|s Paavalin h{nen eteens{. 
34. Luettuaan kirjeen h{n kysyi, mist{ maakunnasta Paavali 
oli; ja saatuaan tiet{{, ett{ h{n oli Kilikiasta, 
35. h{n sanoi: "Min{ kuulustelen sinua, kun syytt{j{sikin 
saapuvat". Ja h{n k{ski vartioida h{nt{ Herodeksen linnassa. 


			24 Luku

1. Viiden p{iv{n kuluttua ylimm{inen pappi Ananias meni 
sinne alas muutamien vanhinten ja er{{n asianajajan, 
Tertulluksen, kanssa, ja he ilmoittivat maaherralle 
syytt{v{ns{ Paavalia. 
2. Ja kun Paavali oli kutsuttu esille, rupesi Tertullus 
syytt{m{{n ja sanoi: 
3. "Runsasta rauhaa me olemme sinun kauttasi, 
korkea-arvoinen Feeliks, saaneet nauttia, ja sinun 
huolenpidostasi on parannuksia aikaansaatu t{m{n kansan 
hyv{ksi, sen me kaikin puolin ja kaikkialla ja kaikella 
kiitollisuudella tunnustamme. 
4. Mutta etten aivan kauan sinua viivytt{isi, pyyd{n sinua 
hetkisen meit{ suosiollisesti kuulemaan. 
5. Me olemme havainneet, ett{ t{m{ mies on ruttotauti ja 
metelinnostaja kaikkien koko maailman juutalaisten 
keskuudessa ja nasaretilaisten lahkon p{{mies, 
6. ja h{n on koettanut pyh{k|nkin saastuttaa. Sent{hden me 
otimme h{net kiinni. 
8. Voit itse h{nt{ tutkimalla saada tiet{{ kaiken, mist{ me 
h{nt{ syyt{mme." 
9. Ja my|s juutalaiset yhtyiv{t syytt{m{{n h{nt{ ja 
v{ittiv{t asian niin olevan. 
10. Paavali vastasi, kun maaherra oli viitannut, ett{ h{n 
sai puhua: "Koska tied{n sinun monta vuotta olleen t{m{n 
kansan tuomarina, puhun luottamuksella asiani puolesta. 
11. Niinkuin voit saada tiet{{, ei ole kuin kaksitoista 
p{iv{{ siit{, kun menin Jerusalemiin rukoilemaan. 
12. Eiv{t he ole tavanneet minua kenenk{{n kanssa 
v{ittelem{st{ eik{ v{entungoksia aikaansaamasta, ei 
pyh{k|ss{, ei synagoogissa eik{ kaupungilla, 
13. eiv{tk{ my|sk{{n voi n{ytt{{ sinulle toteen sit{, mist{ 
he nyt minua syytt{v{t. 
14. Mutta sen min{ sinulle tunnustan, ett{ min{ sit{ tiet{ 
vaeltaen, jota he lahkoksi sanovat, niin palvelen isieni 
Jumalaa, ett{ min{ uskon kaiken, mit{ on kirjoitettuna 
laissa ja profeetoissa, 
15. ja pid{n sen toivon Jumalaan, ett{ on oleva 
yl|snousemus, jota n{m{ itsekin odottavat, sek{ 
vanhurskasten ett{ v{{r{in. 
16. Sent{hden min{ my|s ahkeroitsen, ett{ minulla aina olisi 
loukkaamaton omatunto Jumalan ja ihmisten edess{. 
17. Niin min{ nyt useampien vuosien kuluttua tulin tuomaan 
almuja kansalleni ja toimittamaan uhreja. 
18. N{it{ toimittaessani muutamat Aasiasta tulleet 
juutalaiset tapasivat minut puhdistautuneena pyh{k|ss{, eik{ 
ollut mit{{n v{entungosta tai meteli{; 
19. heid{n tulisi nyt olla saapuvilla sinun edess{si ja 
syytt{{, jos heill{ olisi jotakin minua vastaan. 
20. Tai sanokoot n{m{ l{sn{olevat, mit{ rikollista he 
minussa huomasivat, kun min{ seisoin neuvoston edess{; 
21. jollei siksi luettane t{t{ ainoata lausetta, jonka 
huusin seisoessani heid{n keskell{{n: 'Kuolleitten 
yl|snousemuksen t{hden min{ t{n{{n olen teid{n 
tuomittavananne'." 
22. Mutta Feeliks, jolla oli hyvin tarkka tieto t{st{ 
tiest{, lykk{si heid{n asiansa toistaiseksi, sanoen: "Kun 
p{{llikk| Lysias tulee t{nne, tutkin min{ teid{n asianne". 
23. Ja h{n k{ski sadanp{{miehen pit{{ Paavalia vartioituna, 
mutta liev{ss{ vankeudessa, est{m{tt{ ket{{n h{nen 
omaisistaan tekem{st{ h{nelle palvelusta. 
24. Muutamien p{ivien kuluttua Feeliks tuli vaimonsa 
Drusillan kanssa, joka oli juutalainen, haetti Paavalin ja 
kuunteli h{nen puhettaan uskosta Kristukseen Jeesukseen. 
25. Mutta kun Paavali puhui vanhurskaudesta ja 
itsens{hillitsemisest{ ja tulevasta tuomiosta, pelj{styi 
Feeliks ja sanoi: "Mene t{ll{ haavaa pois, mutta kun minulle 
sopii, kutsutan sinut taas". 
26. Sen ohessa h{n my|s toivoi saavansa Paavalilta rahaa, 
jonka t{hden h{n useita kertoja haetti h{net luokseen ja 
puheli h{nen kanssansa. 
27. Mutta kahden vuoden kuluttua Porkius Festus tuli 
Feeliksin sijaan; ja kun Feeliks tavoitteli juutalaisten 
suosiota, j{tti h{n Paavalin kahleisiin. 


			25 Luku

1. Kun nyt Festus oli astunut maaherranvirkaan, meni h{n 
kolmen p{iv{n kuluttua Kesareasta yl|s Jerusalemiin. 
2. Niin ylipapit ja juutalaisten ensimm{iset miehet 
ilmoittivat h{nelle syytt{v{ns{ Paavalia ja pyysiv{t h{nelt{ 
3. ja anoivat sit{ suosionosoitusta itsellens{, Paavalia 
vastaan, ett{ h{n haettaisi h{net Jerusalemiin; sill{ he 
valmistivat v{ijytyst{ tappaakseen h{net tiell{. 
4. Mutta Festus vastasi, ett{ Paavalia pidettiin 
vartioituna Kesareassa ja ett{ h{n itse aikoi piakkoin 
l{hte{ sinne. 
5. Ja h{n lis{si: "Tulkoot siis teid{n johtomiehenne minun 
mukanani sinne alas, ja jos siin{ miehess{ on jotakin 
v{{r{{, syytt{k||t h{nt{". 
6. Ja viivytty{{n heid{n luonansa ainoastaan kahdeksan tai 
kymmenen p{iv{{ h{n meni alas Kesareaan. Seuraavana p{iv{n{ 
h{n istui tuomarinistuimelle ja k{ski tuoda Paavalin 
eteens{. 
7. Ja kun h{n oli saapunut, asettuivat ne juutalaiset, 
jotka olivat tulleet Jerusalemista, h{nen ymp{rilleen ja 
tekiv{t useita ja raskaita syyt|ksi{, joita he eiv{t 
kuitenkaan kyenneet n{ytt{m{{n toteen; 
8. sill{ Paavali torjui syyt|kset ja sanoi: "Min{ en ole 
mit{{n rikkonut juutalaisten lakia enk{ pyh{kk|{ enk{ 
keisaria vastaan". 
9. Niin Festus, joka tavoitteli juutalaisten suosiota, 
vastasi Paavalille ja sanoi: "Tahdotko l{hte{ Jerusalemiin 
ja siell{ vastata n{ihin syyt|ksiin minun edess{ni?" 
10. Mutta Paavali sanoi: "Min{ seison keisarin 
tuomioistuimen edess{, ja sen edess{ minut tuomittakoon. 
Juutalaisia vastaan en ole mit{{n rikkonut, niinkuin sin{kin 
aivan hyvin tied{t. 
11. Vaan jos muuten olen rikkonut ja tehnyt jotakin, mik{ 
ansaitsee kuoleman, en pyri p{{sem{{n kuolemasta; mutta jos 
se, mist{ n{m{ minua syytt{v{t, on per{t|nt{, niin ei kukaan 
voi luovuttaa minua heille. Min{ vetoan keisariin." 
12. Silloin Festus, neuvoteltuaan neuvoskuntansa kanssa, 
vastasi: "Keisariin sin{ olet vedonnut, niinp{ mene keisarin 
eteen". 
13. Muutamien p{ivien kuluttua kuningas Agrippa ja Bernike 
saapuivat Kesareaan tervehtim{{n Festusta. 
14. Ja kun he viipyiv{t siell{ useampia p{ivi{, kertoi 
Festus Paavalin asian kuninkaalle ja sanoi: "T{{ll{ on er{s 
mies, jonka Feeliks on j{tt{nyt vankeuteen; 
15. k{ydess{ni Jerusalemissa juutalaisten ylipapit ja 
vanhimmat ilmoittivat syytt{v{ns{ h{nt{ ja pyysiv{t, ett{ 
h{net tuomittaisiin. 
16. Mutta min{ vastasin heille: 'Ei ole roomalaisten tapa 
antaa ket{{n alttiiksi, ennenkuin syytetty on asetettu 
vastakkain syytt{j{ins{ kanssa ja on saanut puolustautua 
syyt|st{ vastaan'. 
17. Kun he olivat kokoontuneet t{nne, niin min{ 
viivyttelem{tt{ seuraavana p{iv{n{ istuin tuomarinistuimelle 
ja k{skin tuoda miehen eteeni. 
18. Mutta kun h{nen syytt{j{ns{ seisoivat h{nen ymp{rill{{n, 
eiv{t he syytt{neet h{nt{ mist{{n sellaisesta rikoksesta, 
kuin min{ olin odottanut, 
19. vaan heill{ oli h{nt{ vastaan riitaa joistakin heid{n 
uskonasioistaan ja jostakin Jeesuksesta, joka oli kuollut, 
mutta jonka Paavali v{itti el{v{n. 
20. Ja kun olin ep{tietoinen, miten t{llainen asia oli 
tutkittava, kysyin, tahtoiko h{n menn{ Jerusalemiin ja 
siell{ vastata n{ihin syyt|ksiin. 
21. Mutta kun Paavali vetosi ja vaati, ett{ h{net oli 
s{ilytett{v{ majesteetin tutkittavaksi, k{skin min{ 
vartioida h{nt{, kunnes l{het{n h{net keisarin eteen." 
22. Niin Agrippa sanoi Festukselle: "Min{kin tahtoisin 
kuulla sit{ miest{". T{m{ sanoi: "Huomenna saat kuulla 
h{nt{". 
23. Seuraavana p{iv{n{ Agrippa ja Bernike tulivat suurella 
komeudella ja meniv{t oikeussaliin p{{llikk|jen ja kaupungin 
ylh{isten miesten kanssa; ja Paavali tuotiin Festuksen 
k{skyst{ sinne. 
24. Ja Festus sanoi: "Kuningas Agrippa ja kaikki muut, jotka 
meid{n kanssamme olette l{sn{, t{ss{ n{ette sen miehen, 
jonka t{hden koko juutalaisten joukko sek{ Jerusalemissa 
ett{ t{{ll{ on ahdistanut minua huutaen, ettei h{nen pid{ 
en{{ saaman el{{. 
25. Min{ kuitenkin huomasin, ettei h{n ole tehnyt mit{{n, 
mik{ ansaitsisi kuoleman; mutta kun h{n itse vetosi 
majesteettiin, niin min{ p{{tin l{hett{{ h{net sinne. 
26. Mit{{n varmaa minulla ei kuitenkaan ole, mit{ h{nest{ 
herralleni kirjoittaisin. Sen vuoksi tuotin h{net teid{n 
eteenne ja varsinkin sinun eteesi, kuningas Agrippa, ett{ 
minulla tutkinnon tapahduttua olisi, mit{ kirjoittaa. 
27. Sill{ mielett|m{lt{ n{ytt{{ minusta l{hett{{ vanki, 
antamatta samalla tiet{{ h{nt{ vastaan tehtyj{ syyt|ksi{." 


			26 Luku

1. Niin Agrippa sanoi Paavalille: "Sinun on lupa puhua 
puolestasi". Silloin Paavali ojensi k{tens{ ja lausui 
puolustuksekseen: 
2. "Pid{n itse{ni onnellisena, kuningas Agrippa, kun sinun 
edess{si t{n{ p{iv{n{ saan puolustautua kaikesta siit{, 
mist{ juutalaiset minua syytt{v{t, 
3. olletikin, koska sin{ tarkkaan tunnet kaikki 
juutalaisten tavat ja riitakysymykset. Sent{hden pyyd{n 
sinua k{rsiv{llisesti minua kuulemaan. 
4. Kaikki juutalaiset tuntevat minun el{m{ni nuoruudestani 
asti, koska alusta alkaen olen el{nyt kansani keskuudessa ja 
Jerusalemissa. 
5. He tuntevat minut jo entuudestaan, jos tahtovat sen 
todistaa, ett{ min{ meid{n uskontomme ankarimman lahkon 
mukaan olen el{nyt fariseuksena. 
6. Ja nyt min{ seison oikeuden edess{ sent{hden, ett{ panen 
toivoni siihen lupaukseen, jonka Jumala on meid{n isillemme 
antanut 
7. ja jonka meid{n kaksitoista sukukuntaamme, y|t{ ja 
p{iv{{ herke{m{tt{ palvellen Jumalaa, toivovat heille 
toteutuvan; t{m{n toivon t{hden, kuningas, juutalaiset minua 
syytt{v{t. 
8. Miksi on teist{ uskomatonta, ett{ Jumala her{tt{{ 
kuolleet? 
9. Luulin min{kin, ett{ minun tuli paljon taistella 
Jeesuksen, Nasaretilaisen, nime{ vastaan, 
10. ja niin min{ teinkin Jerusalemissa. Paljon pyhi{ min{ 
suljin vankiloihin, saatuani ylipapeilta siihen valtuuden, 
ja kun heit{ tapettiin, annoin min{ {{neni sen puolesta. 
11. Ja kaikkialla synagoogissa min{ usein koetin 
rankaisemalla pakottaa heit{ herjaamaan Jeesusta, ja menin 
niin pitk{lle vimmassani heit{ vastaan, ett{ vainosin heit{ 
aina ulkomaan kaupunkeihin saakka. 
12. Kun n{iss{ asioissa matkustin Damaskoon ylipappien 
valtuudella ja suostumuksella, 
13. n{in min{, oi kuningas, tiell{ keskell{ p{iv{{ taivaasta 
valon, auringon paistetta kirkkaamman, leimahtavan minun ja 
matkatoverieni ymp{rill{, 
14. ja me kaaduimme kaikki maahan, ja min{ kuulin {{nen 
sanovan minulle hebreankielell{: 'Saul, Saul, miksi vainoat 
minua? Ty|l{s on sinun potkia tutkainta vastaan.' 
15. Niin min{ sanoin: 'Kuka olet, herra?' Ja Herra sanoi: 
'Min{ olen Jeesus, jota sin{ vainoat. 
16. Mutta nouse ja seiso jaloillasi; sill{ sit{ varten min{ 
olen sinulle ilmestynyt, ett{ asettaisin sinut 
palvelijakseni ja sen todistajaksi, mit{ varten sin{ olet 
minut n{hnyt, niin my|s sen, mit{ varten min{ sinulle 
vastedes ilmestyn. 
17. Ja min{ pelastan sinut sek{ oman kansasi ett{ pakanain 
k{sist{, joitten tyk| min{ sinut l{het{n 
18. avaamaan heid{n silm{ns{, ett{ he k{{ntyisiv{t 
pimeydest{ valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan tyk| ja 
saisivat uskomalla minuun synnit anteeksi ja perint|osan 
pyhitettyjen joukossa.' 
19. Sent{hden, kuningas Agrippa, min{ en voinut olla 
tottelematta taivaallista n{ky{, 
20. vaan saarnasin ensin sek{ Damaskon ett{ Jerusalemin 
asukkaille, ja sitten koko Juudean maalle ja pakanoille 
parannusta ja k{{ntymyst{ Jumalan puoleen, ja ett{ he 
tekisiv{t parannuksen soveliaita tekoja. 
21. T{m{n t{hden juutalaiset ottivat minut kiinni pyh{k|ss{ 
ja yrittiv{t surmata minut. 
22. Mutta Jumalan avulla, jota olen saanut t{h{n p{iv{{n 
asti, min{ seison ja todistan sek{ pienille ett{ suurille, 
enk{ puhu mit{{n muuta, kuin mink{ profeetat ja Mooses ovat 
sanoneet tulevan tapahtumaan, 
23. ett{ nimitt{in Kristuksen piti k{rsim{n ja kuolleitten 
yl|snousemuksen esikoisena julistaman valkeutta sek{ t{lle 
kansalle ett{ pakanoille." 
24. Mutta kun h{n n{in puolustautui, sanoi Festus suurella 
{{nell{: "Sin{ olet hullu, Paavali, suuri oppi hulluttaa 
sinut". 
25. Mutta Paavali sanoi: "En ole hullu, korkea-arvoinen 
Festus, vaan puhun totuuden ja toimen sanoja. 
26. Kuningas kyll{ n{m{ tiet{{, jonka t{hden min{ puhunkin 
h{nelle rohkeasti. Sill{ min{ en usko mink{{n n{ist{ 
asioista olevan h{nelt{ salassa; eiv{th{n n{m{ ole miss{{n 
syrj{sopessa tapahtuneet. 
27. Uskotko, kuningas Agrippa, profeettoja? Min{ tied{n, 
ett{ uskot." 
28. Niin Agrippa sanoi Paavalille: "V{h{ll{p{ luulet 
taivuttavasi minut kristityksi". 
29. Mutta Paavali sanoi: "Toivoisin Jumalalta, ett{, olipa 
v{h{ll{ tai paljolla, et ainoastaan sin{, vaan my|s kaikki 
te, jotka minua t{n{{n kuulette, tulisitte semmoisiksi, kuin 
min{ olen, n{it{ kahleita lukuunottamatta". 
30. Niin kuningas nousi ja maaherra ja Bernike sek{ ne, 
jotka istuivat heid{n kanssansa. 
31. Ja menness{{n he puhuivat kesken{ns{ sanoen: "T{m{ mies 
ei ole tehnyt mit{{n, mik{ ansaitsisi kuoleman tai kahleet". 
32. Ja Agrippa sanoi Festukselle: "T{m{n miehen olisi voinut 
p{{st{{ irti, jos h{n ei olisi vedonnut keisariin". 


			27 Luku

1. Kun oli p{{tetty, ett{ meid{n oli purjehtiminen 
Italiaan, annettiin Paavali ja muutamat muut vangit er{{n 
Julius nimisen, keisarilliseen sotav{enosastoon kuuluvan 
sadanp{{miehen haltuun. 
2. Ja me astuimme adramyttil{iseen laivaan, jonka oli m{{r{ 
purjehtia Aasian rannikkopaikkoihin, ja l{hdimme merelle, ja 
seurassamme oli Aristarkus, makedonialainen Tessalonikasta. 
3. Seuraavana p{iv{n{ laskimme Siidoniin. Ja Julius kohteli 
Paavalia yst{v{llisesti ja salli h{nen menn{ yst{viens{ luo 
hoitoa saamaan. 
4. Ja sielt{ laskettuamme merelle purjehdimme Kypron 
suojaan, koska tuulet olivat vastaiset. 
5. Ja kun olimme merta purjehtien sivuuttaneet Kilikian ja 
Pamfylian, tulimme Myrraan, joka on Lykiassa. 
6. Siell{ sadanp{{mies tapasi aleksandrialaisen laivan, 
jonka oli m{{r{ purjehtia Italiaan, ja siirsi meid{t siihen. 
7. Ja monta p{iv{{ me purjehdimme hitaasti ja p{{simme 
vaivoin Knidon kohdalle. Ja kun tuulelta emme p{{sseet 
sinne, purjehdimme Salmonen nenitse Kreetan suojaan. 
8. Ja vaivoin kuljettuamme liki sen rantaa saavuimme 
er{{seen paikkaan, jonka nimi oli Kauniit Satamat ja jonka 
l{hell{ Lasaian kaupunki oli. 
9. Mutta kun paljon aikaa oli kulunut ja purjehtiminen jo 
oli vaarallista, sill{ paastonaikakin oli jo ohi, varoitti 
Paavali heit{ 
10. ja sanoi: "Miehet, min{ n{en, ett{ purjehtiminen k{y 
vaivalloiseksi ja vaaralliseksi, ei ainoastaan lastille ja 
laivalle, vaan my|s meid{n hengellemme". 
11. Mutta sadanp{{mies uskoi enemm{n per{miest{ ja 
laivanis{nt{{ kuin Paavalin sanoja. 
12. Ja koska satama oli sopimaton talvehtimiseen, olivat 
useimmat sit{ mielt{, ett{ heid{n oli sielt{ l{hdett{v{, 
voidakseen ehk{ p{{st{ talvehtimaan Foiniksiin, er{{seen 
Kreetan satamaan, joka antaa lounaaseen ja luoteeseen p{in. 
13. Ja kun etel{tuuli alkoi puhaltaa, luulivat he p{{sev{ns{ 
tarkoituksensa perille, nostivat ankkurin ja kulkivat aivan 
likitse Kreetaa. 
14. Mutta ennen pitk{{ sy|ksyi saaren p{{llitse raju tuuli, 
niin sanottu koillismyrsky. 
15. Kun laiva ry|st{ytyi sen mukaan eik{ voinut nousta 
tuuleen, j{timme sen valtoihinsa ja jouduimme tuuliajolle. 
16. Ja p{{sty{mme er{{n pienen, Klauda nimisen saaren 
suojaan me t|intuskin saimme venheen korjuuseen. 
17. Vedetty{{n sen yl|s he ryhtyiv{t varokeinoihin ja 
sitoivat laivan ymp{ri k|ysi{, ja kun pelk{siv{t ajautuvansa 
Syrtteihin, laskivat he purjeet alas, ja niin he 
ajelehtivat. 
18. Mutta kun rajuilma ankarasti ahdisti meit{, heittiv{t he 
seuraavana p{iv{n{ lastia mereen, 
19. ja kolmantena p{iv{n{ he omin k{sin viskasivat mereen 
laivan kaluston. 
20. Mutta kun ei aurinkoa eik{ t{hti{ n{kynyt moneen p{iv{{n 
ja kova myrsky painoi, katosi meilt{ viimein kaikki 
pelastumisen toivo. 
21. Kun oli oltu kauan sy|m{tt{, niin Paavali nousi heid{n 
keskell{{n ja sanoi: "Miehet, teid{n olisi pit{nyt noudattaa 
minun neuvoani eik{ l{hte{ Kreetasta; siten olisitte 
s{{styneet t{st{ vaivasta ja vahingosta. 
22. Mutta nyt min{ kehoitan teit{ olemaan rohkealla 
mielell{, sill{ ei yksik{{n teist{ huku, ainoastaan laiva 
hukkuu. 
23. Sill{ t{n{ y|n{ seisoi minun tyk|n{ni sen Jumalan 
enkeli, jonka oma min{ olen ja jota min{ my|s palvelen, 
24. ja sanoi: '[l{ pelk{{, Paavali, keisarin eteen sinun 
pit{{ menem{n; ja katso, Jumala on lahjoittanut sinulle 
kaikki, jotka sinun kanssasi purjehtivat'. 
25. Olkaa sent{hden rohkealla mielell{, miehet; sill{ 
minulla on se usko Jumalaan, ett{ niin k{y, kuin minulle on 
puhuttu. 
26. Mutta jollekin saarelle meid{n t{ytyy viskautua." 
27. Ja kun tuli nelj{stoista y| meid{n ajelehtiessamme 
Adrianmerell{, tuntui merimiehist{ keskiy|n aikaan, ett{ 
l{hestyttiin jotakin maata. 
28. Ja luodattuaan he huomasivat syvyyden olevan 
kaksikymment{ sylt{, ja v{h{n matkaa kuljettuaan he taas 
luotasivat ja huomasivat syvyyden viideksitoista syleksi. 
29. Ja kun he pelk{siv{t meid{n viskautuvan karille, 
laskivat he laivan per{st{ nelj{ ankkuria ja odottivat 
ik{v|iden p{iv{n tuloa. 
30. Mutta merimiehet yrittiv{t paeta laivasta ja laskivat 
venheen mereen sill{ tekosyyll{, ett{ muka aikoivat 
keulapuolesta vied{ ulos ankkureita. 
31. Silloin Paavali sanoi sadanp{{miehelle ja sotilaille: 
"Jos nuo eiv{t pysy laivassa, niin te ette voi pelastua". 
32. Silloin sotamiehet hakkasivat poikki venheen k|ydet ja 
p{{stiv{t sen menem{{n. 
33. V{h{{ ennen p{iv{n tuloa Paavali kehoitti kaikkia 
nauttimaan ruokaa, sanoen: "T{n{{n olette jo nelj{tt{toista 
p{iv{{ odottaneet ja olleet sy|m{tt{ ettek{ ole mit{{n 
ravintoa ottaneet. 
34. Sent{hden min{ kehoitan teit{ nauttimaan ruokaa, sill{ 
se on tarpeen meid{n pelastuaksemme; sill{ ei yhdelt{k{{n 
teist{ ole hiuskarvaakaan p{{st{ katoava." 
35. T{m{n sanottuaan h{n otti leiv{n ja kiitti Jumalaa 
kaikkien n{hden, mursi ja rupesi sy|m{{n. 
36. Silloin kaikki tulivat rohkealle mielelle ja ottivat 
hekin ruokaa. 
37. Ja meit{ oli laivassa kaikkiaan kaksisataa 
seitsem{nkymment{ kuusi henke{. 
38. Ja kun he olivat tulleet ravituiksi, kevensiv{t he 
laivaa heitt{m{ll{ viljan mereen. 
39. P{iv{n tultua he eiv{t tunteneet maata, mutta huomasivat 
lahden, jossa oli sopiva ranta; siihen he p{{ttiv{t, jos 
mahdollista, laskea laivan. 
40. Ja he hakkasivat ankkurik|ydet poikki ja j{ttiv{t 
ankkurit mereen; samalla he p{{stiv{t per{sinten nuorat, 
nostivat keulapurjeen tuuleen ja ohjasivat rantaa kohti. 
41. Mutta he joutuivat riutalle ja antoivat laivan t|rm{t{ 
siihen; keulapuoli tarttui kiinni ja j{i liikkumattomaksi, 
mutta per{puoli hajosi aaltojen voimasta. 
42. Niin sotamiehill{ oli aikomus tappaa vangit, ettei 
kukaan p{{sisi uimalla karkuun. 
43. Mutta sadanp{{mies, joka tahtoi pelastaa Paavalin, esti 
heid{t siit{ aikeesta ja k{ski uimataitoisten ensiksi 
heitt{yty{ veteen ja l{hte{ maihin 
44. ja sitten muiden, mink{ laudoilla, mink{ 
laivankappaleilla. Ja n{in kaikki pelastuivat maalle. 


			28 Luku

1. Kun olimme pelastuneet, niin me sitten saimme tiet{{, 
ett{ saaren nimi oli Melite. 
2. Ja sen asukkaat osoittivat meille suurta 
yst{v{llisyytt{: he sytyttiv{t nuotion ja ottivat meid{t 
kaikki sen {{reen, kun oli ruvennut satamaan ja oli kylm{. 
3. Mutta Paavali kokosi kasan risuja, ja kun h{n pani ne 
nuotioon, tuli kyyk{{rme kuumuuden t{hden esiin ja k{vi 
kiinni h{nen k{teens{. 
4. Kun asukkaat n{kiv{t tuon elukan riippuvan kiinni h{nen 
k{dess{{n, sanoivat he toisilleen: "Varmaan tuo mies on 
murhaaja, koska kostotar ei sallinut h{nen el{{, vaikka h{n 
pelastuikin merest{". 
5. Mutta h{n pudisti elukan tuleen, eik{ h{nelle tullut 
mit{{n vahinkoa. 
6. Ja he odottivat h{nen ajettuvan tai {kisti kaatuvan 
kuolleena maahan. Mutta kun he olivat kauan odottaneet ja 
n{kiv{t, ettei h{nelle mit{{n pahaa tapahtunut, muuttivat he 
mielens{ ja sanoivat h{nen olevan jumalan. 
7. L{hell{ sit{ paikkaa oli saaren ensimm{isell{ miehell{, 
jonka nimi oli Publius, maatiloja. H{n otti meid{t vastaan 
ja piti meit{ yst{v{llisesti kolme p{iv{{ vierainansa. 
8. Ja Publiuksen is{ makasi sairaana kuumeessa ja 
punataudissa; ja Paavali meni h{nen luoksensa, rukoili ja 
pani k{tens{ h{nen p{{lleen ja paransi h{net. 
9. Kun t{m{ oli tapahtunut, tulivat muutkin sairaat, mit{ 
saarella oli, ja heid{t parannettiin. 
10. He osoittivat meille my|s monin tavoin kunniaa, ja 
l{htiess{mme merelle he panivat mukaan, mit{ tarvitsimme. 
11. Kolmen kuukauden kuluttua me purjehdimme sielt{ 
aleksandrialaisessa laivassa, joka oli talvehtinut saarella 
ja jolla oli merkkin{ Kastorin ja Polluksin kuva. 
12. Ja me laskimme maihin Syrakuusassa ja viivyimme siell{ 
kolme p{iv{{, 
13. ja sielt{ me kierretty{mme saavuimme Reegioniin, ja kun 
yhden p{iv{n per{st{ nousi etel{tuuli, tulimme seuraavana 
p{iv{n{ Puteoliin. 
14. Siell{ tapasimme velji{, jotka pyysiv{t meit{ viipym{{n 
heid{n tyk|n{ns{ seitsem{n p{iv{{. Ja sitten me l{hdimme 
Roomaan. 
15. Ja kun veljet siell{ saivat kuulla meist{, tulivat he 
meit{ vastaan Appii Forumiin ja Tres Tabernaen kohdalle 
saakka; ja heid{t n{hdess{{n Paavali kiitti Jumalaa ja sai 
rohkeutta. 
16. Ja kun tulimme Roomaan, sallittiin Paavalin asua 
erikseen h{nt{ vartioivan sotamiehen kanssa. 
17. Kolmen p{iv{n kuluttua Paavali kutsui kokoon 
juutalaisten ensimm{iset. Ja kun he olivat kokoontuneet, 
sanoi h{n heille: "Miehet, veljet! Vaikka en ole mit{{n 
tehnyt kansaamme tai isiemme tapoja vastaan, annettiin minut 
kuitenkin Jerusalemista vankina roomalaisten k{siin. 
18. Ja kun he olivat minua tutkineet, tahtoivat he p{{st{{ 
minut irti, koska en ollut tehnyt mit{{n kuoleman rikosta. 
19. Mutta kun juutalaiset sit{ vastustivat, oli minun pakko 
vedota keisariin; ei kuitenkaan niin, ett{ minulla olisi 
mit{{n kannetta kansaani vastaan. 
20. T{st{ syyst{ min{ nyt olen kutsunut teid{t, saadakseni 
n{hd{ ja puhutella teit{; sill{ Israelin toivon t{hden min{ 
kannan t{t{ kahletta." 
21. Niin he sanoivat h{nelle: "Emme ole saaneet kirjeit{ 
sinusta Juudean maalta, eik{ kukaan t{nne saapunut veli ole 
ilmoittanut eik{ puhunut sinusta mit{{n pahaa. 
22. Katsomme kuitenkin syyt{ olevan kuulla sinulta, mit{ 
sinun mieless{si on; sill{ t{st{ lahkosta on meill{ 
tiedossamme, ett{ sit{ vastaan kaikkialla kiistet{{n." 
23. Ja he m{{r{siv{t h{nelle p{iv{n, ja silloin tuli heit{ 
viel{ useampia h{nen luoksensa majapaikkaan. Ja n{ille h{n 
aamuvarhaisesta iltaan saakka selitti ja todisti Jumalan 
valtakunnasta, l{htien Mooseksen laista ja profeetoista, 
saadakseen heid{t vakuutetuiksi Jeesuksesta. 
24. Niin se, mit{ sanottiin, sai toiset vakuutetuiksi, mutta 
toiset eiv{t uskoneet. 
25. Ja kun he olivat kesken{{n erimielisi{, erosivat he 
toisistaan, Paavalin sanoessa ainoastaan n{m{ sanat: "Oikein 
on Pyh{ Henki puhunut profeetta Esaiaan kautta teid{n 
isillenne, 
26. sanoen: 'Mene t{m{n kansan luo ja sano: Kuulemalla 
kuulkaa {lk{{k{ ymm{rt{k|, n{kem{ll{ n{hk{{ {lk{{k{ 
k{sitt{k|. 
27. Sill{ paatunut on t{m{n kansan syd{n, ja korvillaan he 
ty|l{{sti kuulevat, ja silm{ns{ he ovat ummistaneet, ett{ he 
eiv{t n{kisi silmill{{n, eiv{t kuulisi korvillaan, eiv{t 
ymm{rt{isi syd{mell{{n eiv{tk{ k{{ntyisi ja etten min{ heit{ 
parantaisi.' 
28. Olkoon siis teille tiett{v{, ett{ t{m{ Jumalan 
pelastussanoma on l{hetetty pakanoille; ja he kuulevat sen." 
30. Ja Paavali asui omassa vuokra-asunnossaan kaksi t{ytt{ 
vuotta ja otti vastaan kaikki, jotka h{nen tyk|ns{ tulivat; 
31. ja h{n julisti Jumalan valtakuntaa ja opetti Herran 
Jeesuksen Kristuksen tuntemista kaikella rohkeudella, 
kenenk{{n est{m{tt{. 



