

	Evankeliumi Johanneksen mukaan



			1 Luku

1. Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tyk|n{, ja Sana oli 
Jumala. 
2. H{n oli alussa Jumalan tyk|n{. 
3. Kaikki on saanut syntyns{ h{nen kauttaan, ja ilman h{nt{ 
ei ole syntynyt mit{{n, mik{ syntynyt on. 
4. H{ness{ oli el{m{, ja el{m{ oli ihmisten valkeus. 
5. Ja valkeus loistaa pimeydess{, ja pimeys ei sit{ 
k{sitt{nyt. 
6. Oli mies, Jumalan l{hett{m{; h{nen nimens{ oli Johannes. 
7. H{n tuli todistamaan, todistaaksensa valkeudesta, ett{ 
kaikki uskoisivat h{nen kauttansa. 
8. Ei h{n ollut se valkeus, mutta h{n tuli valkeudesta 
todistamaan. 
9. Totinen valkeus, joka valistaa jokaisen ihmisen, oli 
tulossa maailmaan. 
10. Maailmassa h{n oli, ja maailma on h{nen kauttaan saanut 
syntyns{, ja maailma ei h{nt{ tuntenut. 
11. H{n tuli omiensa tyk|, ja h{nen omansa eiv{t ottaneet 
h{nt{ vastaan. 
12. Mutta kaikille, jotka ottivat h{net vastaan, h{n antoi 
voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat h{nen 
nimeens{, 
13. jotka eiv{t ole syntyneet verest{ eik{ lihan tahdosta 
eik{ miehen tahdosta, vaan Jumalasta. 
14. Ja Sana tuli lihaksi ja asui meid{n keskell{mme, ja me 
katselimme h{nen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, 
kuin ainokaisella Pojalla on Is{lt{; ja h{n oli t{ynn{ armoa 
ja totuutta. 
15. Johannes todisti h{nest{ ja huusi sanoen: "T{m{ on se, 
josta min{ sanoin: se, joka minun j{lkeeni tulee, on ollut 
minun edell{ni, sill{ h{n on ollut ennen kuin min{." 
16. Ja h{nen t{yteydest{{n me kaikki olemme saaneet, ja 
armoa armon p{{lle. 
17. Sill{ laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus 
on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta. 
18. Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan n{hnyt; ainokainen 
Poika, joka on Is{n helmassa, on h{net ilmoittanut. 
19. Ja t{m{ on Johanneksen todistus, kun juutalaiset 
l{hettiv{t h{nen luoksensa Jerusalemista pappeja ja 
leevil{isi{ kysym{{n h{nelt{: "Kuka sin{ olet?" 
20. Ja h{n tunnusti eik{ kielt{nyt; ja h{n tunnusti: "Min{ 
en ole Kristus". 
21. Ja he kysyiv{t h{nelt{: "Mik{ sitten? Oletko sin{ 
Elias?" H{n sanoi: "En ole". "Se profeettako olet?" H{n 
vastasi: "En". 
22. Niin he sanoivat h{nelle: "Kuka olet, ett{ voisimme 
antaa vastauksen niille, jotka meid{t l{hettiv{t? Mit{ sanot 
itsest{si?" 
23. H{n sanoi: "Min{ olen huutavan {{ni er{maassa: 'Tehk{{ 
tie tasaiseksi Herralle', niinkuin profeetta Esaias on 
sanonut." 
24. Ja l{hetetyt olivat fariseuksia; 
25. ja he kysyiv{t h{nelt{ ja sanoivat h{nelle: "Miksi 
sitten kastat, jos et ole Kristus etk{ Elias etk{ se 
profeetta?" 
26. Johannes vastasi heille sanoen: "Min{ kastan vedell{; 
mutta teid{n keskell{nne seisoo h{n, jota te ette tunne. 
27. H{n on se, joka tulee minun j{lkeeni ja jonka 
keng{npaulaa min{ en ole arvollinen p{{st{m{{n." 
28. T{m{ tapahtui Betaniassa, Jordanin tuolla puolella, 
jossa Johannes oli kastamassa. 
29. Seuraavana p{iv{n{ h{n n{ki Jeesuksen tulevan tyk|ns{ ja 
sanoi: "Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman 
synnin! 
30. T{m{ on se, josta min{ sanoin: 'Minun j{lkeeni tulee 
mies, joka on ollut minun edell{ni, sill{ h{n on ollut ennen 
kuin min{'. 
31. Ja min{ en tuntenut h{nt{; mutta sit{ varten, ett{ h{n 
tulisi julki Israelille, min{ olen tullut vedell{ 
kastamaan." 
32. Ja Johannes todisti sanoen: "Min{ n{in Hengen 
laskeutuvan taivaasta alas niinkuin kyyhkysen, ja se j{i 
h{nen p{{llens{. 
33. Ja min{ en tuntenut h{nt{; mutta h{n, joka l{hetti minut 
vedell{ kastamaan, sanoi minulle: 'Se, jonka p{{lle sin{ 
n{et Hengen laskeutuvan ja j{{v{n, h{n on se, joka kastaa 
Pyh{ll{ Hengell{'. 
34. Ja min{ olen sen n{hnyt ja olen todistanut, ett{ t{m{ on 
Jumalan Poika." 
35. Seuraavana p{iv{n{ Johannes taas seisoi siell{ ja kaksi 
h{nen opetuslapsistansa. 
36. Ja kiinnitt{en katseensa Jeesukseen, joka siell{ k{veli, 
h{n sanoi: "Katso, Jumalan Karitsa!" 
37. Ja ne kaksi opetuslasta kuulivat h{nen n{in puhuvan ja 
seurasivat Jeesusta. 
38. Niin Jeesus k{{ntyi ja n{hdess{{n heid{n seuraavan sanoi 
heille: "Mit{ te etsitte?" He vastasivat h{nelle: "Rabbi" - 
se on k{{nnettyn{: opettaja - "miss{ sin{ majailet?" 
39. H{n sanoi heille: "Tulkaa ja katsokaa". Niin he meniv{t 
ja n{kiv{t, miss{ h{n majaili, ja viipyiv{t h{nen tyk|n{{n 
sen p{iv{n. Silloin oli noin kymmenes hetki. 
40. Andreas, Simon Pietarin veli, oli toinen niist{ 
kahdesta, jotka olivat kuulleet, mit{ Johannes sanoi, ja 
seuranneet Jeesusta. 
41. H{n tapasi ensin veljens{ Simonin ja sanoi h{nelle: "Me 
olemme l|yt{neet Messiaan", se on k{{nnettyn{: Kristus. 
42. Ja h{n vei h{net Jeesuksen tyk|. Jeesus kiinnitti 
katseensa h{neen ja sanoi: "Sin{ olet Simon, Johanneksen 
poika; sinun nimesi on oleva Keefas", joka k{{nnettyn{ on 
Pietari. 
43. Seuraavana p{iv{n{ Jeesus tahtoi l{hte{ Galileaan; ja 
h{n tapasi Filippuksen ja sanoi h{nelle: "Seuraa minua". 
44. Ja Filippus oli Beetsaidasta, Andreaan ja Pietarin 
kaupungista. 
45. Filippus tapasi Natanaelin ja sanoi h{nelle: "Me olemme 
l|yt{neet sen, josta Mooses laissa ja profeetat ovat 
kirjoittaneet, Jeesuksen, Joosefin pojan, Nasaretista". 
46. Natanael sanoi h{nelle: "Voiko Nasaretista tulla mit{{n 
hyv{{?" Filippus sanoi h{nelle: "Tule ja katso". 
47. Jeesus n{ki Natanaelin tulevan tyk|ns{ ja sanoi h{nest{: 
"Katso, oikea israelilainen, jossa ei vilppi{ ole!" 
48. Natanael sanoi h{nelle: "Mist{ minut tunnet?" Jeesus 
vastasi ja sanoi h{nelle: "Ennenkuin Filippus sinua kutsui, 
kun olit viikunapuun alla, n{in min{ sinut". 
49. Natanael vastasi ja sanoi h{nelle: "Rabbi, sin{ olet 
Jumalan Poika, sin{ olet Israelin kuningas". 
50. Jeesus vastasi ja sanoi h{nelle: "Sent{hden, ett{ min{ 
sanoin sinulle: 'min{ n{in sinut viikunapuun alla', sin{ 
uskot. Sin{ saat n{hd{ suurempia, kuin n{m{ ovat." 
51. Ja h{n sanoi h{nelle: "Totisesti, totisesti min{ sanon 
teille: te saatte n{hd{ taivaan avoinna ja Jumalan enkelien 
nousevan yl|s ja laskeutuvan alas Ihmisen Pojan p{{lle." 


			2 Luku

1. Ja kolmantena p{iv{n{ oli h{{t Galilean Kaanassa, ja 
Jeesuksen {iti oli siell{. 
2. Ja my|s Jeesus ja h{nen opetuslapsensa olivat kutsutut 
h{ihin. 
3. Ja kun viini loppui, sanoi Jeesuksen {iti h{nelle: 
"Heill{ ei ole viini{". 
4. Jeesus sanoi h{nelle: "Mit{ sin{ tahdot minusta, vaimo? 
Minun aikani ei ole viel{ tullut." 
5. H{nen {itins{ sanoi palvelijoille: "Mit{ h{n teille 
sanoo, se tehk{{". 
6. Niin oli siin{ juutalaisten puhdistamistavan mukaan 
kuusi kivist{ vesiastiaa, kukin kahden tai kolmen mitan 
vetoinen. 
7. Jeesus sanoi heille: "T{ytt{k{{ astiat vedell{". Ja he 
t{yttiv{t ne reunoja my|ten. 
8. Ja h{n sanoi heille: "Ammentakaa nyt ja viek{{ 
edesk{yv{lle". Ja he veiv{t. 
9. Mutta kun edesk{yp{ maistoi vett{, joka oli muuttunut 
viiniksi, eik{ tiennyt, mist{ se oli tullut - mutta 
palvelijat, jotka veden olivat ammentaneet, tiesiv{t sen - 
kutsui edesk{yp{ ylj{n 
10. ja sanoi h{nelle: "Jokainen panee ensin esille hyv{n 
viinin ja sitten, kun juopuvat, huonomman. Sin{ olet 
s{{st{nyt hyv{n viinin t{h{n asti." 
11. T{m{n ensimm{isen tunnustekonsa Jeesus teki Galilean 
Kaanassa ja ilmoitti kirkkautensa; ja h{nen opetuslapsensa 
uskoivat h{neen. 
12. Sen j{lkeen h{n meni alas Kapernaumiin, h{n ja h{nen 
{itins{ ja veljens{ ja opetuslapsensa; ja siell{ he eiv{t 
viipyneet monta p{iv{{. 
13. Ja juutalaisten p{{si{inen oli l{hell{, ja Jeesus meni 
yl|s Jerusalemiin. 
14. Niin h{n tapasi pyh{k|ss{ ne, jotka myiv{t h{rki{ ja 
lampaita ja kyyhkysi{, ja rahanvaihtajat istumassa. 
15. Ja h{n teki nuorista ruoskan ja ajoi ulos pyh{k|st{ 
heid{t kaikki lampaineen ja h{rkineen ja kaasi vaihtajain 
rahat maahan ja ty|nsi heid{n p|yt{ns{ kumoon. 
16. Ja h{n sanoi kyyhkysten myyjille: "Viek{{ pois n{m{ 
t{{lt{. [lk{{ tehk| minun Is{ni huonetta markkinahuoneeksi." 
17. Silloin h{nen opetuslapsensa muistivat, ett{ on 
kirjoitettu: "Kiivaus sinun huoneesi puolesta kuluttaa 
minut". 
18. Niin juutalaiset vastasivat ja sanoivat h{nelle: "Mink{ 
merkin sin{ n{yt{t meille, koska n{it{ teet?" 
19. Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Hajottakaa maahan t{m{ 
temppeli, niin min{ pystyt{n sen kolmessa p{iv{ss{". 
20. Niin juutalaiset sanoivat: "Nelj{kymment{ kuusi vuotta 
on t{t{ temppeli{ rakennettu, ja sin{k| pystyt{t sen 
kolmessa p{iv{ss{?" 
21. Mutta h{n puhui ruumiinsa temppelist{. 
22. Kun h{n sitten oli noussut kuolleista, muistivat h{nen 
opetuslapsensa, ett{ h{n oli t{m{n sanonut; ja he uskoivat 
Raamatun ja sen sanan, jonka Jeesus oli sanonut. 
23. Mutta kun h{n oli Jerusalemissa p{{si{isen{, juhlan 
aikana, uskoivat monet h{nen nimeens{, n{hdess{{n h{nen 
tunnustekonsa, jotka h{n teki. 
24. Mutta Jeesus itse ei uskonut itse{ns{ heille, sent{hden 
ett{ h{n tunsi kaikki 
25. eik{ tarvinnut kenenk{{n todistusta ihmisest{, sill{ h{n 
tiesi itse, mit{ ihmisess{ on. 


			3 Luku

1. Mutta oli mies, fariseusten joukosta, nimelt{ 
Nikodeemus, juutalaisten hallitusmiehi{. 
2. H{n tuli Jeesuksen tyk| y|ll{ ja sanoi h{nelle: "Rabbi, 
me tied{mme, ett{ sinun opettajaksi tulemisesi on Jumalasta, 
sill{ ei kukaan voi tehd{ niit{ tunnustekoja, joita sin{ 
teet, ellei Jumala ole h{nen kanssansa." 
3. Jeesus vastasi ja sanoi h{nelle: "Totisesti, totisesti 
min{ sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylh{{lt{, se ei 
voi n{hd{ Jumalan valtakuntaa". 
4. Nikodeemus sanoi h{nelle: "Kuinka voi ihminen vanhana 
synty{? Eih{n h{n voi j{lleen menn{ {itins{ kohtuun ja 
synty{?" 
5. Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti min{ sanon 
sinulle: jos joku ei synny vedest{ ja Hengest{, ei h{n voi 
p{{st{ sis{lle Jumalan valtakuntaan. 
6. Mik{ lihasta on syntynyt, on liha; ja mik{ Hengest{ on 
syntynyt, on henki. 
7. [l{ ihmettele, ett{ min{ sanoin sinulle: teid{n t{ytyy 
synty{ uudesti, ylh{{lt{. 
8. Tuuli puhaltaa, miss{ tahtoo, ja sin{ kuulet sen 
huminan, mutta et tied{, mist{ se tulee ja minne se menee; 
niin on jokaisen, joka on Hengest{ syntynyt." 
9. Nikodeemus vastasi ja sanoi h{nelle: "Kuinka t{m{ voi 
tapahtua?" 
10. Jeesus vastasi ja sanoi h{nelle: "Sin{ olet Israelin 
opettaja etk{ t{t{ tied{! 
11. Totisesti, totisesti min{ sanon sinulle: me puhumme, 
mit{ tied{mme, ja todistamme, mit{ olemme n{hneet, ettek{ te 
ota vastaan meid{n todistustamme. 
12. Jos ette usko, kun min{ puhun teille maallisista, kuinka 
te uskoisitte, jos min{ puhun teille taivaallisista? 
13. Ei kukaan ole noussut yl|s taivaaseen, paitsi h{n, joka 
taivaasta tuli alas, Ihmisen Poika, joka on taivaassa. 
14. Ja niinkuin Mooses ylensi k{{rmeen er{maassa, niin pit{{ 
Ihmisen Poika ylennett{m{n, 
15. ett{ jokaisella, joka h{neen uskoo, olisi iankaikkinen 
el{m{. 
16. Sill{ niin on Jumala maailmaa rakastanut, ett{ h{n antoi 
ainokaisen Poikansa, ettei yksik{{n, joka h{neen uskoo, 
hukkuisi, vaan h{nell{ olisi iankaikkinen el{m{. 
17. Sill{ ei Jumala l{hett{nyt Poikaansa maailmaan 
tuomitsemaan maailmaa, vaan sit{ varten, ett{ maailma h{nen 
kauttansa pelastuisi. 
18. Joka uskoo h{neen, sit{ ei tuomita; mutta joka ei usko, 
se on jo tuomittu, koska h{n ei ole uskonut Jumalan 
ainokaisen Pojan nimeen. 
19. Mutta t{m{ on tuomio, ett{ valkeus on tullut maailmaan, 
ja ihmiset rakastivat pimeytt{ enemm{n kuin valkeutta; sill{ 
heid{n tekonsa olivat pahat. 
20. Sill{ jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eik{ 
tule valkeuteen, ettei h{nen tekojansa nuhdeltaisi. 
21. Mutta joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen, ett{ 
h{nen tekonsa tulisivat julki, sill{ ne ovat Jumalassa 
tehdyt." 
22. Sen j{lkeen Jeesus meni opetuslapsineen Juudean 
maaseudulle ja oleskeli siell{ heid{n kanssaan ja kastoi. 
23. Mutta Johanneskin kastoi Ainonissa l{hell{ Salimia, 
koska siell{ oli paljon vett{; ja ihmiset tulivat ja 
antoivat kastaa itsens{. 
24. Sill{ Johannesta ei viel{ oltu heitetty vankeuteen. 
25. Niin Johanneksen opetuslapset rupesivat v{ittelem{{n 
er{{n juutalaisen kanssa puhdistuksesta. 
26. Ja he tulivat Johanneksen luo ja sanoivat h{nelle: 
"Rabbi, se, joka oli sinun kanssasi Jordanin tuolla puolella 
ja josta sin{ olet todistanut, katso, h{n kastaa, ja kaikki 
menev{t h{nen tyk|ns{". 
27. Johannes vastasi ja sanoi: "Ei ihminen voi ottaa mit{{n, 
ellei h{nelle anneta taivaasta. 
28. Te olette itse minun todistajani, ett{ min{ sanoin: en 
min{ ole Kristus, vaan min{ olen h{nen edell{ns{ l{hetetty. 
29. Jolla on morsian, se on ylk{; mutta ylj{n yst{v{, joka 
seisoo ja kuuntelee h{nt{, iloitsee suuresti ylj{n {{nest{. 
T{m{ minun iloni on nyt tullut t{ydelliseksi. 
30. H{nen tulee kasvaa, mutta minun v{het{. 
31. H{n, joka ylh{{lt{ tulee, on yli kaikkien. Joka on 
syntyisin maasta, se on maasta, ja maasta on, mit{ h{n 
puhuu; h{n, joka taivaasta tulee, on yli kaikkien. 
32. Ja mit{ h{n on n{hnyt ja kuullut, sit{ h{n todistaa; ja 
h{nen todistustansa ei kukaan ota vastaan. 
33. Joka ottaa vastaan h{nen todistuksensa, se sinetill{ 
vahvistaa, ett{ Jumala on totinen. 
34. Sill{ h{n, jonka Jumala on l{hett{nyt, puhuu Jumalan 
sanoja; sill{ ei Jumala anna Henke{ mitalla. 
35. Is{ rakastaa Poikaa ja on antanut kaikki h{nen k{teens{. 
36. Joka uskoo Poikaan, sill{ on iankaikkinen el{m{; mutta 
joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole el{m{{ n{kev{, 
vaan Jumalan viha pysyy h{nen p{{ll{ns{." 


			4 Luku

1. Kun nyt Herra sai tiet{{ fariseusten kuulleen, ett{ 
Jeesus teki opetuslapsiksi ja kastoi useampia kuin Johannes 
2. - vaikka Jeesus ei itse kastanut, vaan h{nen 
opetuslapsensa - 
3. j{tti h{n Juudean ja meni taas Galileaan. 
4. Mutta h{nen oli kuljettava Samarian kautta. 
5. Niin h{n tuli Sykar nimiseen Samarian kaupunkiin, joka 
on l{hell{ sit{ maa-aluetta, mink{ Jaakob oli antanut 
pojalleen Joosefille. 
6. Ja siell{ oli Jaakobin l{hde. Kun nyt Jeesus oli 
matkasta v{synyt, istui h{n l{hteen reunalle. Ja oli noin 
kuudes hetki. 
7. Niin tuli er{s Samarian nainen ammentamaan vett{. Jeesus 
sanoi h{nelle: "Anna minulle juoda". 
8. Sill{ h{nen opetuslapsensa olivat l{hteneet kaupunkiin 
ruokaa ostamaan. 
9. Niin Samarian nainen sanoi h{nelle: "Kuinka sin{, joka 
olet juutalainen, pyyd{t juotavaa minulta, samarialaiselta 
naiselta?" Sill{ juutalaiset eiv{t seurustele samarialaisten 
kanssa. 
10. Jeesus vastasi ja sanoi h{nelle: "Jos sin{ tiet{isit 
Jumalan lahjan, ja kuka se on, joka sinulle sanoo: 'Anna 
minulle juoda', niin sin{ pyyt{isit h{nelt{, ja h{n antaisi 
sinulle el{v{{ vett{." 
11. Nainen sanoi h{nelle: "Herra, eip{ sinulla ole 
ammennusastiaa, ja kaivo on syv{; mist{ sinulla sitten on se 
el{v{ vesi? 
12. Et kai sin{ ole suurempi kuin meid{n is{mme Jaakob, joka 
antoi meille t{m{n kaivon ja joi siit{, h{n itse sek{ h{nen 
poikansa ja karjansa?" 
13. Jeesus vastasi ja sanoi h{nelle: "Jokainen, joka juo 
t{t{ vett{, janoaa j{lleen, 
14. mutta joka juo sit{ vett{, jota min{ h{nelle annan, se 
ei ikin{ janoa; vaan se vesi, jonka min{ h{nelle annan, 
tulee h{ness{ sen veden l{hteeksi, joka kumpuaa 
iankaikkiseen el{m{{n". 
15. Nainen sanoi h{nelle: "Herra, anna minulle sit{ vett{, 
ettei minun tulisi jano eik{ minun tarvitsisi k{yd{ t{{ll{ 
ammentamassa". 
16. Jeesus sanoi h{nelle: "Mene, kutsu miehesi ja tule 
t{nne". 
17. Nainen vastasi ja sanoi: "Ei minulla ole miest{". Jeesus 
sanoi h{nelle: "Oikein sin{ sanoit: 'Ei minulla ole miest{', 
18. sill{ viisi miest{ sinulla on ollut, ja se, joka sinulla 
nyt on, ei ole sinun miehesi; siin{ sanoit totuuden." 
19. Nainen sanoi h{nelle: "Herra, min{ n{en, ett{ sin{ olet 
profeetta. 
20. Meid{n is{mme ovat kumartaen rukoilleet t{ll{ vuorella; 
ja te sanotte, ett{ Jerusalemissa on se paikka, jossa tulee 
kumartaen rukoilla." 
21. Jeesus sanoi h{nelle: "Vaimo, usko minua! Tulee aika, 
jolloin ette rukoile Is{{ t{ll{ vuorella ettek{ 
Jerusalemissa. 
22. Te kumarratte sit{, mit{ ette tunne; me kumarramme sit{, 
mink{ me tunnemme. Sill{ pelastus on juutalaisista. 
23. Mutta tulee aika ja on jo, jolloin totiset rukoilijat 
rukoilevat Is{{ hengess{ ja totuudessa; sill{ senkaltaisia 
rukoilijoita my|s Is{ tahtoo. 
24. Jumala on Henki; ja jotka h{nt{ rukoilevat, niiden tulee 
rukoilla hengess{ ja totuudessa." 
25. Nainen sanoi h{nelle: "Min{ tied{n, ett{ Messias on 
tuleva, h{n, jota sanotaan Kristukseksi; kun h{n tulee, 
ilmoittaa h{n meille kaikki". 
26. Jeesus sanoi h{nelle: "Min{ olen se, min{, joka puhun 
sinun kanssasi". 
27. Samassa h{nen opetuslapsensa tulivat; ja he 
ihmetteliv{t, ett{ h{n puhui naisen kanssa. Kuitenkaan ei 
kukaan sanonut: "Mit{ pyyd{t?" tai: "Mit{ puhelet h{nen 
kanssaan?" 
28. Niin nainen j{tti vesiastiansa ja meni kaupunkiin ja 
sanoi ihmisille: 
29. "Tulkaa katsomaan miest{, joka on sanonut minulle 
kaikki, mit{ min{ olen tehnyt. Eih{n se vain liene Kristus?" 
30. Niin he l{htiv{t kaupungista ja meniv{t h{nen luoksensa. 
31. Sill{v{lin opetuslapset pyysiv{t h{nt{ sanoen: "Rabbi, 
sy|!" 
32. Mutta h{n sanoi heille: "Minulla on sy|t{v{n{ ruokaa, 
josta te ette tied{". 
33. Niin opetuslapset sanoivat kesken{{n: "Lieneek| joku 
tuonut h{nelle sy|t{v{{?" 
34. Jeesus sanoi heille: "Minun ruokani on se, ett{ min{ 
teen l{hett{j{ni tahdon ja t{yt{n h{nen tekonsa. 
35. Ettek| sano: 'Viel{ on nelj{ kuukautta, niin elonleikkuu 
joutuu'? Katso, min{ sanon teille: nostakaa silm{nne ja 
katselkaa vainioita, kuinka ne ovat valjenneet 
leikattaviksi. 
36. Jo nyt saa leikkaaja palkan ja kokoaa hedelm{{ 
iankaikkiseen el{m{{n, ett{ kylv{j{ ja leikkaaja saisivat 
yhdess{ iloita. 
37. Sill{ t{ss{ on se sana tosi, ett{ toinen on kylv{j{, ja 
leikkaaja toinen. 
38. Min{ olen l{hett{nyt teid{t leikkaamaan sit{, josta te 
ette ole vaivaa n{hneet; toiset ovat vaivan n{hneet, ja te 
olette p{{sseet heid{n vaivansa hedelmille." 
39. Ja monet samarialaiset siit{ kaupungista uskoivat h{neen 
naisen puheen t{hden, kun t{m{ todisti: "H{n on sanonut 
minulle kaikki, mit{ min{ olen tehnyt". 
40. Kun nyt samarialaiset tulivat h{nen luoksensa, pyysiv{t 
he h{nt{ viipym{{n heid{n luonaan; ja h{n viipyi siell{ 
kaksi p{iv{{. 
41. Ja viel{ paljoa useammat uskoivat h{nen sanansa t{hden, 
42. ja he sanoivat naiselle: "Emme en{{ usko sinun puheesi 
t{hden, sill{ me itse olemme kuulleet ja tied{mme, ett{ t{m{ 
totisesti on maailman Vapahtaja". 
43. Mutta niiden kahden p{iv{n kuluttua h{n l{hti sielt{ 
Galileaan. 
44. Sill{ Jeesus itse todisti, ettei profeetalla ole arvoa 
omassa isiens{ maassa. 
45. Kun h{n siis tuli Galileaan, ottivat galilealaiset h{net 
vastaan, koska olivat n{hneet kaikki, mit{ h{n oli tehnyt 
Jerusalemissa juhlan aikana; sill{ hekin olivat tulleet 
juhlille. 
46. Niin h{n tuli taas Galilean Kaanaan, jossa h{n oli 
tehnyt veden viiniksi. Ja Kapernaumissa oli er{s kuninkaan 
virkamies, jonka poika sairasti. 
47. Kun h{n kuuli Jeesuksen tulleen Juudeasta Galileaan, 
meni h{n h{nen luoksensa ja pyysi h{nt{ tulemaan ja 
parantamaan h{nen poikansa; sill{ t{m{ oli kuolemaisillaan. 
48. Niin Jeesus sanoi h{nelle: "Ellette n{e merkkej{ ja 
ihmeit{, te ette usko". 
49. Kuninkaan virkamies sanoi h{nelle: "Herra, tule, 
ennenkuin minun lapseni kuolee". 
50. Jeesus sanoi h{nelle: "Mene, sinun poikasi el{{". Ja 
mies uskoi sanan, jonka Jeesus sanoi h{nelle, ja meni. 
51. Ja jo h{nen ollessaan paluumatkalla h{nen palvelijansa 
kohtasivat h{net ja sanoivat, ett{ h{nen poikansa eli. 
52. Niin h{n tiedusteli heilt{, mill{ hetkell{ h{n oli 
alkanut toipua. Ja he sanoivat h{nelle: "Eilen 
seitsem{nnell{ hetkell{ kuume l{hti h{nest{". 
53. Niin is{ ymm{rsi, ett{ se oli tapahtunut sill{ hetkell{, 
jolloin Jeesus oli sanonut h{nelle: "Sinun poikasi el{{". Ja 
h{n uskoi, h{n ja koko h{nen huonekuntansa. 
54. T{m{ oli taas tunnusteko, toinen, jonka Jeesus teki, 
tultuaan Juudeasta Galileaan. 


			5 Luku

1. Sen j{lkeen oli juutalaisten juhla, ja Jeesus meni yl|s 
Jerusalemiin. 
2. Ja Jerusalemissa on Lammasportin luona lammikko, jonka 
nimi hebreankielell{ on Betesda, ja sen reunalla on viisi 
pylv{sk{yt{v{{. 
3. Niiss{ makasi suuri joukko sairaita, sokeita, rampoja ja 
n{ivetystautisia, jotka odottivat veden liikuttamista. 
5. Ja siell{ oli mies, joka oli sairastanut kolmekymment{ 
kahdeksan vuotta. 
6. Kun Jeesus n{ki h{nen siin{ makaavan ja tiesi h{nen jo 
kauan aikaa sairastaneen, sanoi h{n h{nelle: "Tahdotko tulla 
terveeksi?" 
7. Sairas vastasi h{nelle: "Herra, minulla ei ole ket{{n, 
joka veisi minut lammikkoon, kun vesi on kuohutettu; ja kun 
min{ olen menem{ss{, astuu toinen sinne ennen minua". 
8. Jeesus sanoi h{nelle: "Nouse, ota vuoteesi ja k{y". 
9. Ja mies tuli kohta terveeksi ja otti vuoteensa ja k{vi. 
Mutta se p{iv{ oli sapatti. 
10. Sent{hden juutalaiset sanoivat parannetulle: "Nyt on 
sapatti, eik{ sinun ole lupa kantaa vuodetta". 
11. H{n vastasi heille: "Se, joka teki minut terveeksi, 
sanoi minulle: 'Ota vuoteesi ja k{y'." 
12. He kysyiv{t h{nelt{: "Kuka on se mies, joka sanoi 
sinulle: 'Ota vuoteesi ja k{y'?" 
13. Mutta parannettu ei tiennyt, kuka se oli; sill{ Jeesus 
oli poistunut, kun siin{ paikassa oli paljon kansaa. 
14. Sen j{lkeen Jeesus tapasi h{net pyh{k|ss{ ja sanoi 
h{nelle: "Katso, sin{ olet tullut terveeksi; {l{ en{{ synti{ 
tee, ettei sinulle jotakin pahempaa tapahtuisi". 
15. Niin mies meni ja ilmoitti juutalaisille, ett{ Jeesus 
oli h{net terveeksi tehnyt. 
16. Ja sent{hden juutalaiset vainosivat Jeesusta, koska h{n 
semmoista teki sapattina. 
17. Mutta Jeesus vastasi heille: "Minun Is{ni tekee yh{ti 
ty|t{, ja min{ my|s teen ty|t{". 
18. Sent{hden juutalaiset viel{ enemm{n tavoittelivat h{nt{ 
tappaaksensa, kun h{n ei ainoastaan kumonnut sapattia, vaan 
my|s sanoi Jumalaa Is{ksens{, tehden itsens{ Jumalan 
vertaiseksi. 
19. Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Totisesti, 
totisesti min{ sanon teille: Poika ei voi itsest{ns{ mit{{n 
tehd{, vaan ainoastaan sen, mink{ h{n n{kee Is{n tekev{n; 
sill{ mit{ Is{ tekee, sit{ my|s Poika samoin tekee. 
20. Sill{ Is{ rakastaa Poikaa ja n{ytt{{ h{nelle kaikki, 
mit{ h{n itse tekee; ja h{n on n{ytt{v{ h{nelle suurempia 
tekoja kuin n{m{, niin ett{ te ihmettelette. 
21. Sill{ niinkuin Is{ her{tt{{ kuolleita ja tekee el{viksi, 
niin my|s Poika tekee el{viksi, ketk{ h{n tahtoo. 
22. Sill{ Is{ ei my|sk{{n tuomitse ket{{n, vaan h{n on 
antanut kaiken tuomion Pojalle, 
23. ett{ kaikki kunnioittaisivat Poikaa, niinkuin he 
kunnioittavat Is{{. Joka ei kunnioita Poikaa, se ei 
kunnioita Is{{, joka on h{net l{hett{nyt. 
24. Totisesti, totisesti min{ sanon teille: joka kuulee 
minun sanani ja uskoo h{neen, joka on minut l{hett{nyt, 
sill{ on iankaikkinen el{m{, eik{ h{n joudu tuomittavaksi, 
vaan on siirtynyt kuolemasta el{m{{n. 
25. Totisesti, totisesti min{ sanon teille: aika tulee ja on 
jo, jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan {{nen, ja jotka 
sen kuulevat ne saavat el{{. 
26. Sill{ niinkuin Is{ll{ on el{m{ itsess{ns{, niin h{n on 
antanut el{m{n my|s Pojalle, niin ett{ my|s h{nell{ on el{m{ 
itsess{ns{. 
27. Ja h{n on antanut h{nelle vallan tuomita, koska h{n on 
Ihmisen Poika. 
28. [lk{{ ihmetelk| t{t{, sill{ hetki tulee, jolloin kaikki, 
jotka haudoissa ovat, kuulevat h{nen {{nens{ 
29. ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyv{{ tehneet, el{m{n 
yl|snousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, 
tuomion yl|snousemukseen. 
30. En min{ itsest{ni voi mit{{n tehd{. Niinkuin min{ 
kuulen, niin min{ tuomitsen; ja minun tuomioni on oikea, 
sill{ min{ en kysy omaa tahtoani, vaan h{nen tahtoaan, joka 
on minut l{hett{nyt. 
31. Jos min{ itsest{ni todistan, ei minun todistukseni ole 
p{tev{. 
32. On toinen, joka todistaa minusta, ja min{ tied{n, ett{ 
se todistus, jonka h{n minusta todistaa, on p{tev{. 
33. Te l{hetitte l{hettil{{t Johanneksen luo, ja h{n todisti 
sen, mik{ totta on. 
34. Mutta min{ en ota ihmiselt{ todistusta, vaan puhun 
t{m{n, ett{ te pelastuisitte. 
35. H{n oli palava ja loistava lamppu, mutta te tahdoitte 
ainoastaan hetken iloitella h{nen valossansa. 
36. Mutta minulla on todistus, joka on suurempi kuin 
Johanneksen; sill{ ne teot, jotka Is{ on antanut minun 
t{ytett{vikseni, ne teot, jotka min{ teen, todistavat 
minusta, ett{ Is{ on minut l{hett{nyt. 
37. Ja Is{, joka on minut l{hett{nyt, h{n on todistanut 
minusta. Te ette ole koskaan kuulleet h{nen {{nt{ns{ ettek{ 
n{hneet h{nen muotoansa, 
38. eik{ teill{ ole h{nen sanaansa teiss{ pysyv{isen{; sill{ 
te ette usko sit{, jonka h{n on l{hett{nyt. 
39. Te tutkitte kirjoituksia, sill{ teill{ on mielest{nne 
niiss{ iankaikkinen el{m{, ja ne juuri todistavat minusta; 
40. ja te ette tahdo tulla minun tyk|ni, ett{ saisitte 
el{m{n. 
41. En min{ ota vastaan kunniaa ihmisilt{; 
42. mutta min{ tunnen teid{t, ettei teill{ ole Jumalan 
rakkautta itsess{nne. 
43. Min{ olen tullut Is{ni nimess{, ja te ette ota minua 
vastaan; jos toinen tulee omassa nimess{{n, niin h{net te 
otatte vastaan. 
44. Kuinka te voisitte uskoa, te, jotka otatte vastaan 
kunniaa toinen toiseltanne, ettek{ etsi sit{ kunniaa, mik{ 
tulee h{nelt{, joka yksin on Jumala? 
45. [lk{{ luulko, ett{ min{ olen syytt{v{ teit{ Is{n tyk|n{; 
teill{ on syytt{j{nne, Mooses, johon te panette toivonne. 
46. Sill{ jos te Moosesta uskoisitte, niin te uskoisitte 
minua; sill{ minusta h{n on kirjoittanut. 
47. Mutta jos te ette usko h{nen kirjoituksiaan, kuinka te 
uskoisitte minun sanojani?" 


			6 Luku

1. Sen j{lkeen Jeesus meni Galileaan, se on Tiberiaan, 
j{rven tuolle puolelle. 
2. Ja h{nt{ seurasi paljon kansaa, koska he n{kiv{t ne 
tunnusteot, joita h{n teki sairaille. 
3. Ja Jeesus nousi vuorelle ja istui sinne 
opetuslapsinensa. 
4. Ja p{{si{inen, juutalaisten juhla, oli l{hell{. 
5. Kun Jeesus nosti silm{ns{ ja n{ki paljon kansaa tulevan 
tyk|ns{, sanoi h{n Filippukselle: "Mist{ ostamme leip{{ 
n{iden sy|d{?" 
6. Mutta sen h{n sanoi koetellakseen h{nt{, sill{ itse h{n 
tiesi, mit{ aikoi tehd{. 
7. Filippus vastasi h{nelle: "Eiv{t kahdensadan denarin 
leiv{t heille riitt{isi, niin ett{ kukin saisi edes v{h{n". 
8. Niin toinen h{nen opetuslapsistansa, Andreas, Simon 
Pietarin veli, sanoi h{nelle: 
9. "T{{ll{ on poikanen, jolla on viisi ohraleip{{ ja kaksi 
kalaa, mutta mit{ ne ovat n{in monelle?" 
10. Jeesus sanoi: "Asettakaa kansa aterioimaan". Ja siin{ 
paikassa oli paljon ruohoa. Niin miehet, luvultaan noin 
viisituhatta, laskeutuivat maahan. 
11. Ja Jeesus otti leiv{t ja kiitti ja jakeli istuville; 
samoin kaloistakin, niin paljon kuin he tahtoivat. 
12. Mutta kun he olivat ravitut, sanoi h{n 
opetuslapsillensa: "Kootkaa t{hteeksi j{{neet palaset, ettei 
mit{{n joutuisi hukkaan". 
13. Niin he kokosivat ne ja t{yttiv{t kaksitoista vakkaa 
palasilla, mitk{ olivat viidest{ ohraleiv{st{ j{{neet 
t{hteeksi niilt{, jotka olivat aterioineet. 
14. Kun nyt ihmiset n{kiv{t sen tunnusteon, jonka Jeesus oli 
tehnyt, sanoivat he: "T{m{ on totisesti se profeetta, joka 
oli maailmaan tuleva". 
15. Kun nyt Jeesus huomasi, ett{ he aikoivat tulla ja 
v{kisin ottaa h{net, tehd{kseen h{net kuninkaaksi, v{istyi 
h{n taas pois vuorelle, h{n yksin{ns{. 
16. Mutta kun ilta tuli, meniv{t h{nen opetuslapsensa alas 
j{rven rantaan, 
17. astuivat venheeseen ja l{htiv{t menem{{n j{rven toiselle 
puolelle, Kapernaumiin. Ja oli jo tullut pime{, eik{ Jeesus 
ollut viel{ saapunut heid{n luokseen; 
18. ja j{rvi aaltoili ankarasti kovan tuulen puhaltaessa. 
19. Kun he olivat soutaneet noin viisikolmatta tai 
kolmekymment{ vakomittaa, n{kiv{t he Jeesuksen k{velev{n 
j{rven p{{ll{ ja tulevan l{helle venhett{; ja he 
pelj{styiv{t. 
20. Mutta h{n sanoi heille: "Min{ se olen; {lk{{ pelj{tk|". 
21. Niin he tahtoivat ottaa h{net venheeseen, ja kohta venhe 
saapui sen maan rantaan, jonne he olivat matkalla. 
22. Seuraavana p{iv{n{ kansa yh{ viel{ oli j{rven toisella 
puolella, sill{ he olivat n{hneet, ettei siell{ ollut muuta 
venhett{ kuin se yksi ja ettei Jeesus mennyt opetuslastensa 
kanssa venheeseen, vaan ett{ h{nen opetuslapsensa l{htiv{t 
yksin{{n pois. 
23. Kuitenkin oli muita venheit{ tullut Tiberiaasta l{helle 
sit{ paikkaa, jossa he olivat sy|neet leip{{, sittenkuin 
Herra oli lausunut kiitoksen. 
24. Kun siis kansa n{ki, ettei Jeesus ollut siell{ eiv{tk{ 
h{nen opetuslapsensa, astuivat hekin venheisiin ja meniv{t 
Kapernaumiin ja etsiv{t Jeesusta. 
25. Ja kun he l|ysiv{t h{net j{rven toiselta puolelta, 
sanoivat he h{nelle: "Rabbi, milloin tulit t{nne?" 
26. Jeesus vastasi heille ja sanoi: "Totisesti, totisesti 
min{ sanon teille: ette te minua sent{hden etsi, ett{ olette 
n{hneet tunnustekoja, vaan sent{hden, ett{ saitte sy|d{ 
niit{ leipi{ ja tulitte ravituiksi. 
27. [lk{{ hankkiko sit{ ruokaa, joka katoaa, vaan sit{ 
ruokaa, joka pysyy hamaan iankaikkiseen el{m{{n ja jonka 
Ihmisen Poika on teille antava; sill{ h{neen on Is{, Jumala 
itse, sinettins{ painanut." 
28. Niin he sanoivat h{nelle: "Mit{ meid{n pit{{ tekem{n, 
ett{ me Jumalan tekoja tekisimme?" 
29. Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Se on Jumalan teko, 
ett{ te uskotte h{neen, jonka Jumala on l{hett{nyt". 
30. He sanoivat h{nelle: "Mink{ tunnusteon sin{ sitten teet, 
ett{ me n{kisimme sen ja uskoisimme sinua? Mink{ teon sin{ 
teet? 
31. Meid{n is{mme s|iv{t mannaa er{maassa, niinkuin 
kirjoitettu on: 'H{n antoi leip{{ taivaasta heille 
sy|t{v{ksi'." 
32. Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti min{ 
sanon teille: ei Mooses antanut teille sit{ leip{{ 
taivaasta, vaan minun Is{ni antaa teille taivaasta totisen 
leiv{n. 
33. Sill{ Jumalan leip{ on se, joka tulee alas taivaasta ja 
antaa maailmalle el{m{n." 
34. Niin he sanoivat h{nelle: "Herra, anna meille aina sit{ 
leip{{". 
35. Jeesus sanoi heille: "Min{ olen el{m{n leip{; joka tulee 
minun tyk|ni, se ei koskaan isoa, ja joka uskoo minuun, se 
ei koskaan janoa. 
36. Mutta min{ olen sanonut teille, ett{ te olette n{hneet 
minut, ettek{ kuitenkaan usko. 
37. Kaikki, mink{ Is{ antaa minulle, tulee minun tyk|ni; ja 
sit{, joka minun tyk|ni tulee, min{ en heit{ ulos. 
38. Sill{ min{ olen tullut taivaasta, en tekem{{n omaa 
tahtoani, vaan h{nen tahtonsa, joka on minut l{hett{nyt. 
39. Ja minun l{hett{j{ni tahto on se, ett{ min{ kaikista 
niist{, jotka h{n on minulle antanut, en kadota yht{k{{n, 
vaan her{t{n heid{t viimeisen{ p{iv{n{. 
40. Sill{ minun Is{ni tahto on se, ett{ jokaisella, joka 
n{kee Pojan ja uskoo h{neen, on iankaikkinen el{m{; ja min{ 
her{t{n h{net viimeisen{ p{iv{n{." 
41. Niin juutalaiset nurisivat h{nt{ vastaan, koska h{n 
sanoi: "Min{ olen se leip{, joka on tullut alas taivaasta"; 
42. ja he sanoivat: "Eik| t{m{ ole Jeesus, Joosefin poika, 
jonka is{n ja {idin me tunnemme? Kuinka h{n sitten sanoo: 
'Min{ olen tullut alas taivaasta'?" 
43. Jeesus vastasi ja sanoi heille: "[lk{{ nurisko 
kesken{nne. 
44. Ei kukaan voi tulla minun tyk|ni, ellei Is{, joka on 
minut l{hett{nyt, h{nt{ ved{; ja min{ her{t{n h{net 
viimeisen{ p{iv{n{. 
45. Profeetoissa on kirjoitettuna: 'Ja he tulevat kaikki 
Jumalan opettamiksi'. Jokainen, joka on Is{lt{ kuullut ja 
oppinut, tulee minun tyk|ni. 
46. Ei niin, ett{ kukaan olisi Is{{ n{hnyt; ainoastaan h{n, 
joka on Jumalasta, on n{hnyt Is{n. 
47. Totisesti, totisesti min{ sanon teille: joka uskoo, 
sill{ on iankaikkinen el{m{. 
48. Min{ olen el{m{n leip{. 
49. Teid{n is{nne s|iv{t mannaa er{maassa, ja he kuolivat. 
50. Mutta t{m{ on se leip{, joka tulee alas taivaasta, ett{ 
se, joka sit{ sy|, ei kuolisi. 
51. Min{ olen se el{v{ leip{, joka on tullut alas taivaasta. 
Jos joku sy| t{t{ leip{{, h{n el{{ iankaikkisesti. Ja se 
leip{, jonka min{ annan, on minun lihani, maailman el{m{n 
puolesta." 
52. Silloin juutalaiset riiteliv{t kesken{{n sanoen: "Kuinka 
t{m{ voi antaa lihansa meille sy|t{v{ksi?" 
53. Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti min{ 
sanon teille: ellette sy| Ihmisen Pojan lihaa ja juo h{nen 
vertansa, ei teill{ ole el{m{{ itsess{nne. 
54. Joka sy| minun lihani ja juo minun vereni, sill{ on 
iankaikkinen el{m{, ja min{ her{t{n h{net viimeisen{ 
p{iv{n{. 
55. Sill{ minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on 
totinen juoma. 
56. Joka sy| minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy 
minussa, ja min{ h{ness{. 
57. Niinkuin Is{, joka el{{, on minut l{hett{nyt, ja min{ 
el{n Is{n kautta, niin my|s se, joka minua sy|, el{{ minun 
kauttani. 
58. T{m{ on se leip{, joka tuli alas taivaasta. Ei ole, 
niinkuin oli teid{n isienne: he s|iv{t ja kuolivat; joka 
t{t{ leip{{ sy|, se el{{ iankaikkisesti." 
59. T{m{n h{n puhui synagoogassa opettaessaan Kapernaumissa. 
60. Niin monet h{nen opetuslapsistansa, sen kuultuaan, 
sanoivat: "T{m{ on kova puhe, kuka voi sit{ kuulla?" 
61. Mutta kun Jeesus syd{mess{{n tiesi, ett{ h{nen 
opetuslapsensa siit{ nurisivat, sanoi h{n heille: "Loukkaako 
t{m{ teit{? 
62. Mit{ sitten, jos saatte n{hd{ Ihmisen Pojan nousevan 
sinne, miss{ h{n oli ennen! 
63. Henki on se, joka el{v{ksi tekee; ei liha mit{{n 
hy|dyt{. Ne sanat, jotka min{ olen teille puhunut, ovat 
henki ja ovat el{m{. 
64. Mutta teiss{ on muutamia, jotka eiv{t usko." Sill{ 
Jeesus tiesi alusta asti, ketk{ ne olivat, jotka eiv{t 
uskoneet, ja kuka se oli, joka oli kavaltava h{net. 
65. Ja h{n sanoi: "Sent{hden min{ olen sanonut teille, ettei 
kukaan voi tulla minun tyk|ni, ellei minun Is{ni sit{ 
h{nelle anna". 
66. T{m{n t{hden monet h{nen opetuslapsistaan vet{ytyiv{t 
pois eiv{tk{ en{{ vaeltaneet h{nen kanssansa. 
67. Niin Jeesus sanoi niille kahdelletoista: "Tahdotteko 
tekin menn{ pois?" 
68. Simon Pietari vastasi h{nelle: "Herra, kenen tyk| me 
menisimme? Sinulla on iankaikkisen el{m{n sanat; 
69. ja me uskomme ja ymm{rr{mme, ett{ sin{ olet Jumalan 
Pyh{." 
70. Jeesus vastasi heille: "Enk| min{ ole valinnut teit{, te 
kaksitoista? Ja yksi teist{ on perkele." 
71. Mutta sen h{n sanoi Juudaasta, Simon Iskariotin pojasta; 
sill{ t{m{ oli h{net kavaltava ja oli yksi niist{ 
kahdestatoista. 


			7 Luku

1. Ja sen j{lkeen Jeesus vaelsi ymp{ri Galileassa; sill{ 
h{n ei tahtonut vaeltaa Juudeassa, koska juutalaiset 
tavoittelivat h{nt{ tappaaksensa. 
2. Ja juutalaisten juhla, lehtimajanjuhla, oli l{hell{. 
3. Niin h{nen veljens{ sanoivat h{nelle: "L{hde t{{lt{ ja 
mene Juudeaan, ett{ my|s sinun opetuslapsesi n{kisiv{t sinun 
tekosi, joita sin{ teet; 
4. sill{ ei kukaan, joka itse tahtoo tulla julki, tee 
mit{{n salassa. Koska sin{ n{it{ tekoja teet, niin ilmoita 
itsesi maailmalle." 
5. Sill{ h{nen veljens{k{{n eiv{t h{neen uskoneet. 
6. Niin Jeesus sanoi heille: "Minun aikani ei ole viel{ 
tullut; mutta teille aika on aina sovelias. 
7. Teit{ ei maailma voi vihata, mutta minua se vihaa, sill{ 
min{ todistan siit{, ett{ sen teot ovat pahat. 
8. Menk{{ te yl|s juhlille; min{ en viel{ mene n{ille 
juhlille, sill{ minun aikani ei ole viel{ t{yttynyt. 
9. T{m{n h{n sanoi heille ja j{i Galileaan. 
10. Mutta kun h{nen veljens{ olivat menneet juhlille, 
silloin h{nkin meni sinne, ei julki, vaan ik{{nkuin salaa. 
11. Niin juutalaiset etsiv{t h{nt{ juhlan aikana ja 
sanoivat: "Miss{ h{n on?" 
12. Ja h{nest{ oli paljon kiistely{ kansassa; muutamat 
sanoivat: "H{n on hyv{", mutta toiset sanoivat: "Ei ole, 
vaan h{n villitsee kansan". 
13. Ei kuitenkaan kukaan puhunut h{nest{ julkisesti, koska 
he pelk{siv{t juutalaisia. 
14. Mutta kun jo puoli juhlaa oli kulunut, meni Jeesus yl|s 
pyh{kk||n ja opetti. 
15. Niin juutalaiset ihmetteliv{t ja sanoivat: "Kuinka t{m{ 
osaa kirjoituksia, vaikkei ole oppia saanut?" 
16. Jeesus vastasi heille ja sanoi: "Minun oppini ei ole 
minun, vaan h{nen, joka on minut l{hett{nyt. 
17. Jos joku tahtoo tehd{ h{nen tahtonsa, tulee h{n 
tuntemaan, onko t{m{ oppi Jumalasta, vai puhunko min{ 
omiani. 
18. Joka omiaan puhuu, se pyyt{{ omaa kunniaansa, mutta joka 
pyyt{{ l{hett{j{ns{ kunniaa, se on totinen, eik{ h{ness{ ole 
v{{ryytt{. 
19. Eik| Mooses ole antanut teille lakia? Ja kukaan teist{ 
ei lakia t{yt{. Miksi tavoittelette minua tappaaksenne?" 
20. Kansa vastasi: "Sinussa on riivaaja; kuka sinua 
tavoittelee tappaaksensa?" 
21. Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Yhden teon min{ tein, 
ja te kaikki kummastelette. 
22. Mooses antoi teille ymp{rileikkauksen - ei niin, ett{ se 
olisi Moosekselta, vaan se on isilt{ - ja sapattinakin te 
ymp{rileikkaatte ihmisen. 
23. Sent{hden: jos ihminen saa ymp{rileikkauksen sapattina, 
ettei Mooseksen lakia rikottaisi, miksi te olette 
vihoissanne minulle siit{, ett{ min{ tein koko ihmisen 
terveeksi sapattina? 
24. [lk{{ tuomitko n{|n mukaan, vaan tuomitkaa oikea 
tuomio." 
25. Niin muutamat jerusalemilaisista sanoivat: "Eik| t{m{ 
ole se, jota he tavoittelevat tappaaksensa? 
26. Ja katso, h{n puhuu vapaasti, eiv{tk{ he sano h{nelle 
mit{{n. Olisivatko hallitusmiehet tosiaan saaneet tietoonsa, 
ett{ t{m{ on Kristus? 
27. Kuitenkin, me tied{mme, mist{ t{m{ on; mutta kun Kristus 
tulee, niin ei kukaan tied{, mist{ h{n on." 
28. Niin Jeesus puhui pyh{k|ss{ suurella {{nell{, opetti ja 
sanoi: "Te tunnette minut ja tied{tte, mist{ min{ olen; ja 
itsest{ni min{ en ole tullut, vaan h{n, joka minut on 
l{hett{nyt, on oikea l{hett{j{, ja h{nt{ te ette tunne. 
29. Min{ tunnen h{net, sill{ h{nest{ min{ olen, ja h{n on 
minut l{hett{nyt." 
30. Niin heill{ oli halu ottaa h{net kiinni; mutta ei kukaan 
k{ynyt h{neen k{siksi, sill{ h{nen hetkens{ ei ollut viel{ 
tullut. 
31. Mutta monet kansasta uskoivat h{neen ja sanoivat: "Kun 
Kristus tulee, tehneek| h{n enemm{n tunnustekoja, kuin t{m{ 
on tehnyt?" 
32. Fariseukset kuulivat kansan n{in kiistelev{n h{nest{; 
niin ylipapit ja fariseukset l{hettiv{t palvelijoita 
ottamaan h{nt{ kiinni. 
33. Mutta Jeesus sanoi: "Min{ olen viel{ v{h{n aikaa teid{n 
kanssanne, ja sitten min{ menen pois h{nen tyk|ns{, joka on 
minut l{hett{nyt. 
34. Silloin te etsitte minua, mutta ette l|yd{; ja miss{ 
min{ olen, sinne te ette voi tulla." 
35. Niin juutalaiset sanoivat kesken{{n: "Minne t{m{ aikoo 
menn{, koska emme voi l|yt{{ h{nt{? Eih{n vain aikone menn{ 
niiden luo, jotka asuvat hajallaan kreikkalaisten keskell{, 
ja opettaa kreikkalaisia? 
36. Mit{ t{m{ sana on, jonka h{n sanoi: 'Te etsitte minua, 
mutta ette l|yd{', ja: 'Miss{ min{ olen, sinne te ette voi 
tulla'?" 
37. Mutta juhlan viimeisen{, suurena p{iv{n{ Jeesus seisoi 
ja huusi ja sanoi: "Jos joku janoaa, niin tulkoon minun 
tyk|ni ja juokoon. 
38. Joka uskoo minuun, h{nen sisimm{st{{n on, niinkuin 
Raamattu sanoo, juokseva el{v{n veden virrat." 
39. Mutta sen h{n sanoi Hengest{, joka niiden piti saaman, 
jotka uskoivat h{neen; sill{ Henki ei ollut viel{ tullut, 
koska Jeesus ei viel{ ollut kirkastettu. 
40. Niin muutamat kansasta, kuultuaan n{m{ sanat, sanoivat: 
"T{m{ on totisesti se profeetta". 
41. Toiset sanoivat: "T{m{ on Kristus". Mutta toiset 
sanoivat: "Ei suinkaan Kristus tule Galileasta? 
42. Eik| Raamattu sano, ett{ Kristus on oleva Daavidin 
j{lkel{isi{ ja tuleva pienest{ Beetlehemin kaupungista, 
jossa Daavid oli?" 
43. Niin syntyi kansassa eripuraisuutta h{nen t{htens{. 
44. Ja muutamat heist{ tahtoivat ottaa h{net kiinni. Mutta 
ei kukaan k{ynyt h{neen k{siksi. 
45. Niin palvelijat palasivat ylipappien ja fariseusten luo, 
ja n{m{ sanoivat heille: "Miksi ette tuoneet h{nt{ t{nne?" 
46. Palvelijat vastasivat: "Ei ole koskaan ihminen puhunut 
niin, kuin se mies puhuu". 
47. Niin fariseukset vastasivat heille: "Oletteko tekin 
eksytetyt? 
48. Onko kukaan hallitusmiehist{ uskonut h{neen tai kukaan 
fariseuksista? 
49. Mutta tuo kansa, joka ei lakia tunne, on kirottu." 
50. Niin Nikodeemus, joka ennen oli k{ynyt Jeesuksen luona 
ja joka oli yksi heist{, sanoi heille: 
51. "Tuomitseeko lakimme ket{{n, ennenkuin h{nt{ on 
kuulusteltu ja saatu tiet{{, mit{ h{n on tehnyt?" 
52. He vastasivat ja sanoivat h{nelle: "Oletko sin{kin 
Galileasta? Tutki ja n{e, ettei Galileasta nouse 
profeettaa." 
53. Ja he meniv{t kukin kotiinsa. 


			8 Luku

1. Mutta Jeesus meni \ljym{elle. 
2. Ja varhain aamulla h{n taas saapui pyh{kk||n, ja kaikki 
kansa tuli h{nen luoksensa; ja h{n istuutui ja opetti heit{. 
3. Silloin kirjanoppineet ja fariseukset toivat h{nen 
luoksensa aviorikoksesta kiinniotetun naisen, asettivat 
h{net keskelle 
4. ja sanoivat Jeesukselle: "Opettaja, t{m{ nainen on 
tavattu itse teosta, aviorikosta tekem{st{. 
5. Ja Mooses on laissa antanut meille k{skyn, ett{ 
tuommoiset on kivitett{v{. Mit{s sin{ sanot?" 
6. Mutta sen he sanoivat kiusaten h{nt{, p{{st{kseen h{nt{ 
syytt{m{{n. Silloin Jeesus kumartui alas ja kirjoitti 
sormellaan maahan. 
7. Mutta kun he yh{ edelleen kysyiv{t h{nelt{, ojensi h{n 
itsens{ ja sanoi heille: "Joka teist{ on synnit|n, se 
heitt{k||n h{nt{ ensimm{isen{ kivell{". 
8. Ja taas h{n kumartui alas ja kirjoitti maahan. 
9. Kun he t{m{n kuulivat ja heid{n omatuntonsa todisti 
heid{t syyllisiksi, meniv{t he pois, toinen toisensa 
per{st{, vanhimmista alkaen viimeisiin asti; ja siihen j{i 
ainoastaan Jeesus sek{ nainen, joka seisoi h{nen edess{{n. 
10. Ja kun Jeesus ojensi itsens{ eik{ n{hnyt ket{{n muuta 
kuin naisen, sanoi h{n h{nelle: "Nainen, miss{ ne ovat, 
sinun syytt{j{si? Eik| kukaan ole sinua tuominnut?" 
11. H{n vastasi: "Herra, ei kukaan". Niin Jeesus sanoi 
h{nelle: "En min{k{{n sinua tuomitse; mene, {l{k{ t{stedes 
en{{ synti{ tee". 
12. Niin Jeesus taas puhui heille sanoen: "Min{ olen 
maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydess{ 
vaella, vaan h{nell{ on oleva el{m{n valkeus". 
13. Niin fariseukset sanoivat h{nelle: "Sin{ todistat 
itsest{si; sinun todistuksesi ei ole p{tev{". 
14. Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Vaikka min{ todistankin 
itsest{ni, on todistukseni p{tev{, sill{ min{ tied{n, mist{ 
min{ olen tullut ja mihin min{ menen; mutta te ette tied{, 
mist{ min{ tulen, ettek{, mihin min{ menen. 
15. Te tuomitsette lihan mukaan; min{ en tuomitse ket{{n. 
16. Ja vaikka min{ tuomitsisinkin, niin minun tuomioni olisi 
oikea, sill{ min{ en ole yksin{ni, vaan min{ ja h{n, joka on 
minut l{hett{nyt. 
17. Onhan teid{n laissannekin kirjoitettuna, ett{ kahden 
ihmisen todistus on p{tev{. 
18. Min{ olen se, joka todistan itsest{ni, ja minusta 
todistaa my|s Is{, joka on minut l{hett{nyt." 
19. Niin he sanoivat h{nelle: "Miss{ sinun is{si on?" Jeesus 
vastasi: "Te ette tunne minua ettek{ minun Is{{ni; jos te 
tuntisitte minut, niin te tuntisitte my|s minun Is{ni". 
20. N{m{ sanat Jeesus puhui uhriarkun {{ress{, opettaessaan 
pyh{k|ss{; eik{ kukaan ottanut h{nt{ kiinni, sill{ h{nen 
hetkens{ ei ollut viel{ tullut. 
21. Niin Jeesus taas sanoi heille: "Min{ menen pois, ja te 
etsitte minua, ja te kuolette syntiinne. Mihin min{ menen, 
sinne te ette voi tulla." 
22. Niin juutalaiset sanoivat: "Ei kai h{n aikone tappaa 
itse{ns{, koska sanoo: 'Mihin min{ menen, sinne te ette voi 
tulla'?" 
23. Ja h{n sanoi heille: "Te olette alhaalta, min{ olen 
ylh{{lt{; te olette t{st{ maailmasta, min{ en ole t{st{ 
maailmasta. 
24. Sent{hden min{ sanoin teille, ett{ te kuolette 
synteihinne; sill{ ellette usko minua siksi, joka min{ olen, 
niin te kuolette synteihinne." 
25. Niin he sanoivat h{nelle: "Kuka sin{ olet?" Jeesus sanoi 
heille: "Juuri se, mit{ min{ puhunkin teille. 
26. Paljon on minulla teist{ puhuttavaa ja teiss{ 
tuomittavaa; mutta h{n, joka on minut l{hett{nyt, on 
totinen, ja mink{ min{ olen kuullut h{nelt{, sen min{ puhun 
maailman kuulla." 
27. Mutta he eiv{t ymm{rt{neet, ett{ h{n puhui heille 
Is{st{. 
28. Niin Jeesus sanoi heille: "Kun olette ylent{neet Ihmisen 
Pojan, silloin te ymm{rr{tte, ett{ min{ olen se, joka min{ 
olen, ja etten min{ itsest{ni tee mit{{n, vaan puhun t{t{ 
sen mukaan, kuin minun Is{ni on minulle opettanut. 
29. Ja h{n, joka on minut l{hett{nyt, on minun kanssani; h{n 
ei ole j{tt{nyt minua yksin{ni, koska min{ aina teen sit{, 
mik{ h{nelle on otollista." 
30. Kun h{n n{in puhui, uskoivat monet h{neen. 
31. Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat 
h{neen: "Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti 
olette minun opetuslapsiani; 
32. ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekev{ 
teid{t vapaiksi". 
33. He vastasivat h{nelle: "Me olemme Aabrahamin j{lkel{isi{ 
emmek{ ole koskaan olleet kenenk{{n orjia. Kuinka sin{ 
sitten sanot: 'Te tulette vapaiksi'?" 
34. Jeesus vastasi heille: "Totisesti, totisesti min{ sanon 
teille: jokainen, joka tekee synti{, on synnin orja. 
35. Mutta orja ei pysy talossa i{ti; Poika pysyy i{ti. 
36. Jos siis Poika tekee teid{t vapaiksi, niin te tulette 
todellisesti vapaiksi. 
37. Min{ tied{n, ett{ te olette Aabrahamin j{lkel{isi{; 
mutta te tavoittelette minua tappaaksenne, koska minun 
sanani ei saa tilaa teiss{. 
38. Min{ puhun, mit{ min{ olen n{hnyt Is{ni tyk|n{; niin 
tekin teette, mit{ olette kuulleet omalta is{lt{nne." 
39. He vastasivat ja sanoivat h{nelle: "Aabraham on meid{n 
is{mme". Jeesus sanoi heille: "Jos olisitte Aabrahamin 
lapsia, niin te tekisitte Aabrahamin tekoja. 
40. Mutta nyt te tavoittelette minua tappaaksenne, miest{, 
joka on puhunut teille totuuden, jonka h{n on kuullut 
Jumalalta. Niin ei Aabraham tehnyt. 
41. Te teette is{nne tekoja." He sanoivat h{nelle: "Me emme 
ole aviorikoksesta syntyneit{; meill{ on yksi Is{, Jumala". 
42. Jeesus sanoi heille: "Jos Jumala olisi teid{n Is{nne, 
niin te rakastaisitte minua, sill{ min{ olen Jumalasta 
l{htenyt ja tullut; en min{ ole itsest{ni tullut, vaan h{n 
on minut l{hett{nyt. 
43. Mink{t{hden te ette ymm{rr{ minun puhettani? Sent{hden, 
ett{ te ette k{rsi kuulla minun sanaani. 
44. Te olette is{st{ perkeleest{, ja is{nne himoja te 
tahdotte noudattaa. H{n on ollut murhaaja alusta asti, ja 
totuudessa h{n ei pysy, koska h{ness{ ei totuutta ole. Kun 
h{n puhuu valhetta, niin h{n puhuu omaansa, sill{ h{n on 
valhettelija ja sen is{. 
45. Mutta minua te ette usko, sent{hden ett{ min{ sanon 
totuuden. 
46. Kuka teist{ voi n{ytt{{ minut syyp{{ksi syntiin? Jos 
min{ totuutta puhun, miksi ette minua usko? 
47. Joka on Jumalasta, se kuulee Jumalan sanat. Sent{hden te 
ette kuule, koska ette ole Jumalasta." 
48. Niin juutalaiset vastasivat ja sanoivat h{nelle: "Emmek| 
ole oikeassa, kun sanomme, ett{ sin{ olet samarialainen ja 
ett{ sinussa on riivaaja?" 
49. Jeesus vastasi: "Minussa ei ole riivaajaa, vaan min{ 
kunnioitan Is{{ni, ja te h{p{isette minua. 
50. Mutta min{ en etsi omaa kunniaani; yksi on, joka etsii 
ja tuomitsee. 
51. Totisesti, totisesti min{ sanon teille: jos joku pit{{ 
minun sanani, h{n ei ikin{ n{e kuolemaa." 
52. Juutalaiset sanoivat h{nelle: "Nyt me ymm{rr{mme, ett{ 
sinussa on riivaaja. Aabraham on kuollut ja profeetat, ja 
sin{ sanot: 'Jos joku pit{{ minun sanani, h{n ei ikin{ 
maista kuolemaa'. 
53. Oletko sin{ suurempi kuin is{mme Aabraham, joka on 
kuollut? Ja profeetat ovat kuolleet; keneksi sin{ itsesi 
teet?" 
54. Jeesus vastasi: "Jos min{ itse itselleni otan kunnian, 
niin minun kunniani ei ole mit{{n. Minun Is{ni on se, joka 
minulle kunnian antaa, h{n, josta te sanotte: 'H{n on meid{n 
Jumalamme', 
55. ettek{ tunne h{nt{; mutta min{ tunnen h{net. Ja jos 
sanoisin, etten tunne h{nt{, niin min{ olisin valhettelija 
niinkuin tekin; mutta min{ tunnen h{net ja pid{n h{nen 
sanansa. 
56. Aabraham, teid{n is{nne, riemuitsi siit{, ett{ h{n oli 
n{kev{ minun p{iv{ni; ja h{n n{ki sen ja iloitsi." 
57. Niin juutalaiset sanoivat h{nelle: "Et ole viel{ 
viidenkymmenen vuoden vanha, ja olet n{hnyt Aabrahamin!" 
58. Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti min{ sanon 
teille: ennenkuin Aabraham syntyi, olen min{ ollut". 
59. Silloin he poimivat kivi{ heitt{{ksens{ h{nt{ niill{; 
mutta Jeesus lymysi ja l{hti pyh{k|st{. 


			9 Luku

1. Ja ohi kulkiessaan h{n n{ki miehen, joka syntym{st{{n 
saakka oli ollut sokea. 
2. Ja h{nen opetuslapsensa kysyiv{t h{nelt{ sanoen: "Rabbi, 
kuka teki synti{, t{m{k| vai h{nen vanhempansa, ett{ h{nen 
piti sokeana syntym{n?" 
3. Jeesus vastasi: "Ei t{m{ tehnyt synti{ eiv{tk{ h{nen 
vanhempansa, vaan Jumalan tekojen piti tuleman h{ness{ 
julki. 
4. Niin kauan kuin p{iv{ on, tulee meid{n tehd{ h{nen 
tekojansa, joka on minut l{hett{nyt; tulee y|, jolloin ei 
kukaan voi ty|t{ tehd{. 
5. Niin kauan kuin min{ maailmassa olen, olen min{ maailman 
valkeus." 
6. T{m{n sanottuaan h{n sylki maahan ja teki syljest{ 
tahtaan ja siveli tahtaan h{nen silmilleen 
7. ja sanoi h{nelle: "Mene ja peseydy Siiloan lammikossa" - 
se on k{{nnettyn{: l{hetetty. - Niin h{n meni ja peseytyi ja 
palasi n{kev{n{. 
8. Silloin naapurit ja ne, jotka ennen olivat n{hneet h{net 
kerj{{j{n{, sanoivat: "Eik| t{m{ ole se, joka istui ja 
kerj{si?" 
9. Toiset sanoivat: "H{n se on", toiset sanoivat: "Ei ole, 
vaan h{n on h{nen n{k|isens{". H{n itse sanoi: "Min{ se 
olen". 
10. Niin he sanoivat h{nelle: "Miten sinun silm{si ovat 
auenneet?" 
11. H{n vastasi: "Se mies, jota kutsutaan Jeesukseksi, teki 
tahtaan ja voiteli minun silm{ni ja sanoi minulle: 'Mene ja 
peseydy Siiloan lammikossa'; niin min{ menin ja peseydyin ja 
sain n{k|ni". 
12. He sanoivat h{nelle: "Miss{ h{n on?" H{n vastasi: "En 
tied{". 
13. Niin he veiv{t h{net, joka ennen oli ollut sokea, 
fariseusten luo. 
14. Ja se p{iv{, jona Jeesus teki tahtaan ja avasi h{nen 
silm{ns{, oli sapatti. 
15. Niin my|skin fariseukset kysyiv{t h{nelt{, miten h{n oli 
saanut n{k|ns{. Ja h{n sanoi heille: "H{n siveli tahtaan 
minun silmilleni, ja min{ peseydyin, ja nyt min{ n{en". 
16. Niin muutamat fariseuksista sanoivat: "Se mies ei ole 
Jumalasta, koska h{n ei pid{ sapattia". Toiset sanoivat: 
"Kuinka voi syntinen ihminen tehd{ senkaltaisia 
tunnustekoja?" Ja he olivat kesken{ns{ eri mielt{. 
17. Niin he taas sanoivat sokealle: "Mit{ sin{ sanot 
h{nest{, koskapa h{n avasi sinun silm{si?" Ja h{n sanoi: 
"H{n on profeetta". 
18. Mutta juutalaiset eiv{t uskoneet h{nest{, ett{ h{n oli 
ollut sokea ja saanut n{k|ns{, ennenkuin kutsuivat sen 
n{k|ns{ saaneen vanhemmat 
19. ja kysyiv{t heilt{ sanoen: "Onko t{m{ teid{n poikanne, 
jonka sanotte sokeana syntyneen? Kuinka h{n sitten nyt 
n{kee?" 
20. H{nen vanhempansa vastasivat ja sanoivat: "Me tied{mme, 
ett{ t{m{ on meid{n poikamme ja ett{ h{n on sokeana 
syntynyt; 
21. mutta kuinka h{n nyt n{kee, emme tied{; emme my|sk{{n 
tied{, kuka on avannut h{nen silm{ns{. Kysyk{{ h{nelt{; 
h{nell{ on kyllin ik{{, puhukoon itse puolestansa." 
22. N{in h{nen vanhempansa sanoivat, koska pelk{siv{t 
juutalaisia. Sill{ juutalaiset olivat jo sopineet kesken{{n, 
ett{ se, joka tunnusti h{net Kristukseksi, oli erotettava 
synagoogasta. 
23. Sent{hden h{nen vanhempansa sanoivat: "H{nell{ on kyllin 
ik{{, kysyk{{ h{nelt{". 
24. Niin he kutsuivat toistamiseen miehen, joka oli ollut 
sokea, ja sanoivat h{nelle: "Anna kunnia Jumalalle; me 
tied{mme, ett{ se mies on syntinen". 
25. H{n vastasi: "Onko h{n syntinen, sit{ en tied{; sen vain 
tied{n, ett{ min{, joka olin sokea, nyt n{en". 
26. Niin he sanoivat h{nelle: "Mit{ h{n sinulle teki? Miten 
h{n avasi sinun silm{si?" 
27. H{n vastasi heille: "Johan min{ teille sanoin, ettek{ te 
kuulleet. Miksi taas tahdotte sit{ kuulla? Tahdotteko tekin 
ruveta h{nen opetuslapsiksensa?" 
28. Niin he herjasivat h{nt{ ja sanoivat: "Sin{ olet h{nen 
opetuslapsensa, mutta me olemme Mooseksen opetuslapsia. 
29. Me tied{mme Jumalan puhuneen Moosekselle, mutta mist{ 
t{m{ on, sit{ emme tied{." 
30. Mies vastasi ja sanoi heille: "Seh{n t{ss{ on 
ihmeellist{, ett{ te ette tied{, mist{ h{n on, ja kuitenkin 
h{n on avannut minun silm{ni. 
31. Me tied{mme, ettei Jumala kuule syntisi{; vaan joka on 
jumalaapelk{{v{inen ja tekee h{nen tahtonsa, sit{ h{n 
kuulee. 
32. Ei ole maailman alusta kuultu, ett{ kukaan on avannut 
sokeana syntyneen silm{t. 
33. Jos h{n ei olisi Jumalasta, ei h{n voisi mit{{n tehd{." 
34. He vastasivat ja sanoivat h{nelle: "Sin{ olet kokonaan 
synneiss{ syntynyt, ja sin{ tahdot opettaa meit{!" Ja he 
ajoivat h{net ulos. 
35. Ja Jeesus sai kuulla heid{n ajaneen h{net ulos; ja h{net 
tavatessaan h{n sanoi h{nelle: "Uskotko sin{ Jumalan 
Poikaan?" 
36. H{n vastasi ja sanoi: "Herra, kuka h{n on, ett{ min{ 
h{neen uskoisin?" 
37. Jeesus sanoi h{nelle: "Sin{ olet h{net n{hnyt, ja h{n on 
se, joka sinun kanssasi puhuu". 
38. Niin h{n sanoi: "Herra, min{ uskon"; ja h{n kumartaen 
rukoili h{nt{. 
39. Ja Jeesus sanoi: "Tuomioksi min{ olen tullut t{h{n 
maailmaan, ett{ ne, jotka eiv{t n{e, n{kisiv{t, ja ne, jotka 
n{kev{t, tulisivat sokeiksi". 
40. Ja muutamat fariseukset, jotka olivat siin{ h{nt{ 
l{hell{, kuulivat t{m{n ja sanoivat h{nelle: "Olemmeko mekin 
sokeat?" 
41. Jeesus sanoi heille: "Jos te olisitte sokeat, ei teill{ 
olisi synti{; mutta nyt te sanotte: 'Me n{emme'; sent{hden 
teid{n syntinne pysyy". 


			10 Luku

1. "Totisesti, totisesti min{ sanon teille: joka ei mene 
ovesta lammastarhaan, vaan nousee sinne muualta, se on varas 
ja ry|v{ri. 
2. Mutta joka menee ovesta sis{lle, se on lammasten paimen. 
3. H{nelle ovenvartija avaa, ja lampaat kuulevat h{nen 
{{nt{ns{; ja h{n kutsuu omat lampaansa nimelt{ ja vie heid{t 
ulos. 
4. Ja laskettuaan kaikki omansa ulos h{n kulkee niiden 
edell{, ja lampaat seuraavat h{nt{, sill{ ne tuntevat h{nen 
{{nens{. 
5. Mutta vierasta ne eiv{t seuraa, vaan pakenevat h{nt{, 
koska eiv{t tunne vierasten {{nt{." 
6. T{m{n kuvauksen Jeesus puhui heille; mutta he eiv{t 
ymm{rt{neet, mit{ h{nen puheensa tarkoitti. 
7. Niin Jeesus viel{ sanoi heille: "Totisesti, totisesti 
min{ sanon teille: min{ olen lammasten ovi. 
8. Kaikki, jotka ovat tulleet ennen minua, ovat varkaita ja 
ry|v{reit{; mutta lampaat eiv{t ole heit{ kuulleet. 
9. Min{ olen ovi; jos joku minun kauttani menee sis{lle, 
niin h{n pelastuu, ja h{n on k{yv{ sis{lle ja k{yv{ ulos ja 
l|yt{v{ laitumen. 
10. Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja 
tuhoamaan. Min{ olen tullut, ett{ heill{ olisi el{m{ ja 
olisi ylt{kyll{isyys. 
11. Min{ olen se hyv{ paimen. Hyv{ paimen antaa henkens{ 
lammasten edest{. 
12. Mutta palkkalainen, joka ei ole paimen ja jonka omia 
lampaat eiv{t ole, kun h{n n{kee suden tulevan, niin h{n 
j{tt{{ lampaat ja pakenee; ja susi ry|st{{ ja hajottaa ne. 
13. H{n pakenee, sill{ h{n on palkattu eik{ v{lit{ 
lampaista. 
14. Min{ olen se hyv{ paimen, ja min{ tunnen omani, ja minun 
omani tuntevat minut, 
15. niinkuin Is{ tuntee minut ja min{ tunnen Is{n; ja min{ 
annan henkeni lammasten edest{. 
16. Minulla on my|s muita lampaita, jotka eiv{t ole t{st{ 
lammastarhasta; my|s niit{ tulee minun johdattaa, ja ne 
saavat kuulla minun {{neni, ja on oleva yksi lauma ja yksi 
paimen. 
17. Sent{hden Is{ minua rakastaa, koska min{ annan henkeni, 
ett{ min{ sen j{lleen ottaisin. 
18. Ei kukaan sit{ minulta ota, vaan min{ annan sen 
itsest{ni. Minulla on valta antaa se, ja minulla on valta 
ottaa se j{lleen; sen k{skyn min{ olen saanut Is{lt{ni." 
19. Niin syntyi taas erimielisyys juutalaisten kesken n{iden 
sanain t{hden. 
20. Ja useat heist{ sanoivat: "H{ness{ on riivaaja, ja h{n 
on j{rjilt{{n; mit{ te h{nt{ kuuntelette?" 
21. Toiset sanoivat: "N{m{ eiv{t ole riivatun sanoja; eih{n 
riivaaja voi avata sokeain silmi{?" 
22. Sitten oli temppelin vihkimisen muistojuhla 
Jerusalemissa, ja oli talvi. 
23. Ja Jeesus k{yskeli pyh{k|ss{, Salomon pylv{sk{yt{v{ss{. 
24. Niin juutalaiset ymp{r|iv{t h{net ja sanoivat h{nelle: 
"Kuinka kauan sin{ pid{t meid{n mielt{mme kiihdyksiss{? Jos 
sin{ olet Kristus, niin sano se meille suoraan." 
25. Jeesus vastasi heille: "Min{ olen sanonut sen teille, ja 
te ette usko. Ne teot, joita min{ teen Is{ni nimess{, ne 
todistavat minusta. 
26. Mutta te ette usko, sill{ te ette ole minun lampaitani. 
27. Minun lampaani kuulevat minun {{nt{ni, ja min{ tunnen 
ne, ja ne seuraavat minua. 
28. Ja min{ annan heille iankaikkisen el{m{n, ja he eiv{t 
ikin{ huku, eik{ kukaan ry|st{ heit{ minun k{dest{ni. 
29. Minun Is{ni, joka on heid{t minulle antanut, on suurempi 
kaikkia, eik{ kukaan voi ry|st{{ heit{ minun Is{ni k{dest{. 
30. Min{ ja Is{ olemme yht{." 
31. Niin juutalaiset ottivat taas kivi{ maasta 
kivitt{{ksens{ h{net. 
32. Jeesus vastasi heille: "Min{ olen n{ytt{nyt teille monta 
hyv{{ tekoa, jotka ovat Is{st{; mik{ niist{ on se, jonka 
t{hden te tahdotte minut kivitt{{?" 
33. Juutalaiset vastasivat h{nelle: "Hyv{n teon t{hden me 
emme sinua kivit{, vaan jumalanpilkan t{hden, ja koska sin{, 
joka olet ihminen, teet itsesi Jumalaksi". 
34. Jeesus vastasi heille: "Eik| teid{n laissanne ole 
kirjoitettuna: 'Min{ sanoin: te olette jumalia'? 
35. Jos h{n sanoo jumaliksi niit{, joille Jumalan sana tuli 
- ja Raamattu ei voi raueta tyhjiin - 
36. niin kuinka te sanotte sille, jonka Is{ on pyhitt{nyt ja 
l{hett{nyt maailmaan: 'Sin{ pilkkaat Jumalaa', sent{hden 
ett{ min{ sanoin: 'Min{ olen Jumalan Poika'? 
37. Jos min{ en tee Is{ni tekoja, {lk{{ uskoko minua. 
38. Mutta jos min{ niit{ teen, niin, vaikka ette uskoisikaan 
minua, uskokaa minun tekojani, ett{ tulisitte tuntemaan ja 
ymm{rt{isitte Is{n olevan minussa ja minun olevan Is{ss{." 
39. Niin he taas tahtoivat ottaa h{net kiinni, mutta h{n 
l{hti pois heid{n k{sist{ns{. 
40. Ja h{n meni taas Jordanin tuolle puolelle siihen 
paikkaan, miss{ Johannes ensin kastoi, ja viipyi siell{. 
41. Ja monet tulivat h{nen tyk|ns{ ja sanoivat: "Johannes ei 
tehnyt yht{k{{n tunnustekoa; mutta kaikki, mit{ Johannes 
sanoi t{st{, on totta". 
42. Ja monet siell{ uskoivat h{neen. 


			11 Luku

1. Ja er{s mies, Lasarus, Betaniasta, Marian ja h{nen 
sisarensa Martan kyl{st{, oli sairaana. 
2. Ja t{m{ Maria oli se, joka hajuvoiteella voiteli Herran 
ja pyyhki hiuksillaan h{nen jalkansa; ja Lasarus, joka 
sairasti, oli h{nen veljens{. 
3. Niin sisaret l{hettiv{t Jeesukselle t{m{n sanan: "Herra, 
katso, se, joka on sinulle rakas, sairastaa". 
4. Mutta sen kuultuaan Jeesus sanoi: "Ei t{m{ tauti ole 
kuolemaksi, vaan Jumalan kunniaksi, ett{ Jumalan Poika sen 
kautta kirkastuisi". 
5. Ja Jeesus rakasti Marttaa ja h{nen sisartaan ja 
Lasarusta. 
6. Kun h{n siis kuuli h{nen sairastavan, viipyi h{n siin{ 
paikassa, miss{ h{n oli, viel{ kaksi p{iv{{; 
7. mutta niiden kuluttua h{n sanoi opetuslapsilleen: 
"Menk{{mme taas Juudeaan". 
8. Opetuslapset sanoivat h{nelle: "Rabbi, {sken juutalaiset 
yrittiv{t kivitt{{ sinut, ja taas sin{ menet sinne!" 
9. Jeesus vastasi: "Eik| p{iv{ss{ ole kaksitoista hetke{? 
Joka vaeltaa p{iv{ll{, se ei loukkaa itse{ns{, sill{ h{n 
n{kee t{m{n maailman valon. 
10. Mutta joka vaeltaa y|ll{, se loukkaa itsens{, sill{ ei 
h{ness{ ole valoa." 
11. N{in h{n puhui, ja sitten h{n sanoi heille: "Yst{v{mme 
Lasarus nukkuu, mutta min{ menen her{tt{m{{n h{net unesta". 
12. Niin opetuslapset sanoivat h{nelle: "Herra, jos h{n 
nukkuu, niin h{n tulee terveeksi". 
13. Mutta Jeesus puhui h{nen kuolemastaan; he taas luulivat 
h{nen puhuneen unessa-nukkumisesta. 
14. Silloin Jeesus sanoi heille suoraan: "Lasarus on 
kuollut, 
15. ja min{ iloitsen teid{n t{htenne siit{, etten ollut 
siell{, jotta te uskoisitte; mutta menk{{mme h{nen tyk|ns{". 
16. Niin Tuomas, jota sanottiin Didymukseksi, sanoi toisille 
opetuslapsille: "Menk{{mme mekin sinne, kuollaksemme h{nen 
kanssansa". 
17. Niin Jeesus tuli ja sai tiet{{, ett{ h{n jo nelj{ p{iv{{ 
oli ollut haudassa. 
18. Ja Betania oli l{hell{ Jerusalemia, noin viidentoista 
vakomitan p{{ss{. 
19. Ja useita juutalaisia oli tullut Martan ja Marian luokse 
lohduttamaan heit{ heid{n veljens{ kuolemasta. 
20. Kun Martta kuuli, ett{ Jeesus oli tulossa, meni h{n 
h{nt{ vastaan; mutta Maria istui kotona. 
21. Ja Martta sanoi Jeesukselle: "Herra, jos sin{ olisit 
ollut t{{ll{, niin minun veljeni ei olisi kuollut. 
22. Mutta nytkin min{ tied{n, ett{ Jumala antaa sinulle 
kaiken, mit{ sin{ Jumalalta anot." 
23. Jeesus sanoi h{nelle: "Sinun veljesi on nouseva yl|s". 
24. Martta sanoi h{nelle: "Min{ tied{n h{nen nousevan 
yl|snousemuksessa, viimeisen{ p{iv{n{". 
25. Jeesus sanoi h{nelle: "Min{ olen yl|snousemus ja el{m{; 
joka uskoo minuun, se el{{, vaikka olisi kuollut. 
26. Eik{ yksik{{n, joka el{{ ja uskoo minuun, ikin{ kuole. 
Uskotko sen?" 
27. H{n sanoi h{nelle: "Uskon, Herra; min{ uskon, ett{ sin{ 
olet Kristus, Jumalan Poika, se, joka oli tuleva maailmaan". 
28. Ja t{m{n sanottuaan h{n meni ja kutsui salaa sisarensa 
Marian sanoen: "Opettaja on t{{ll{ ja kutsuu sinua". 
29. Kun Maria sen kuuli, nousi h{n nopeasti ja meni h{nen 
luoksensa. 
30. Mutta Jeesus ei ollut viel{ saapunut kyl{{n, vaan oli 
yh{ siin{ paikassa, miss{ Martta oli h{net kohdannut. 
31. Kun nyt juutalaiset, jotka olivat Marian kanssa 
huoneessa h{nt{ lohduttamassa, n{kiv{t h{nen nopeasti 
nousevan ja l{htev{n ulos, seurasivat he h{nt{, luullen 
h{nen menev{n haudalle, itkem{{n siell{. 
32. Kun siis Maria saapui sinne, miss{ Jeesus oli, ja n{ki 
h{net, lankesi h{n h{nen jalkojensa eteen ja sanoi h{nelle: 
"Herra, jos sin{ olisit ollut t{{ll{, ei minun veljeni olisi 
kuollut". 
33. Kun Jeesus n{ki h{nen itkev{n ja h{nen kanssaan 
tulleiden juutalaisten itkev{n, joutui h{n hengess{{n syv{n 
liikutuksen valtaan ja vapisi; 
34. ja h{n sanoi: "Mihin te panitte h{net?" He sanoivat 
h{nelle: "Herra, tule ja katso". 
35. Ja Jeesus itki. 
36. Niin juutalaiset sanoivat: "Katso, kuinka rakas h{n oli 
h{nelle!" 
37. Mutta muutamat heist{ sanoivat: "Eik| h{n, joka avasi 
sokean silm{t, olisi voinut tehd{ sit{kin, ettei t{m{ olisi 
kuollut?" 
38. Niin Jeesus joutui taas liikutuksen valtaan ja meni 
haudalle; ja se oli luola, ja sen suulla oli kivi. 
39. Jeesus sanoi: "Ottakaa kivi pois". Martta, kuolleen 
sisar, sanoi h{nelle: "Herra, h{n haisee jo, sill{ h{n on 
ollut haudassa nelj{tt{ p{iv{{". 
40. Jeesus sanoi h{nelle: "Enk| min{ sanonut sinulle, ett{ 
jos uskoisit, niin sin{ n{kisit Jumalan kirkkauden?" 
41. Niin he ottivat kiven pois. Ja Jeesus loi silm{ns{ yl|s 
ja sanoi: "Is{, min{ kiit{n sinua, ett{ olet minua kuullut. 
42. Min{ kyll{ tiesin, ett{ sin{ minua aina kuulet; mutta 
kansan t{hden, joka seisoo t{ss{ ymp{rill{, min{ t{m{n 
sanon, ett{ he uskoisivat sinun l{hett{neen minut." 
43. Ja sen sanottuansa h{n huusi suurella {{nell{: "Lasarus, 
tule ulos!" 
44. Ja kuollut tuli ulos, jalat ja k{det siteisiin 
k{{rittyin{, ja h{nen kasvojensa ymp{rille oli k{{ritty 
hikiliina. Jeesus sanoi heille: "P{{st{k{{ h{net ja antakaa 
h{nen menn{". 
45. Niin useat juutalaisista, jotka olivat tulleet Marian 
luokse ja n{hneet, mit{ Jeesus teki, uskoivat h{neen. 
46. Mutta muutamat heist{ meniv{t fariseusten luo ja 
puhuivat heille, mit{ Jeesus oli tehnyt. 
47. Niin ylipapit ja fariseukset kokosivat neuvoston ja 
sanoivat: "Mit{ me teemme, sill{ tuo mies tekee paljon 
tunnustekoja? 
48. Jos annamme h{nen n{in olla, niin kaikki uskovat h{neen, 
ja roomalaiset tulevat ja ottavat meilt{ sek{ maan ett{ 
kansan." 
49. Mutta er{s heist{, Kaifas, joka sin{ vuonna oli 
ylimm{inen pappi, sanoi heille: "Te ette tied{ mit{{n 
50. ettek{ ajattele, ett{ teille on parempi, ett{ yksi 
ihminen kuolee kansan edest{, kuin ett{ koko kansa hukkuu". 
51. Mutta sit{ h{n ei sanonut itsest{{n, vaan koska h{n oli 
sin{ vuonna ylimm{inen pappi, h{n ennusti, ett{ Jeesus oli 
kuoleva kansan edest{, 
52. eik{ ainoastaan t{m{n kansan edest{, vaan my|s 
kootakseen yhdeksi hajalla olevat Jumalan lapset. 
53. Siit{ p{iv{st{ l{htien oli heill{ siis tehtyn{ p{{t|s 
tappaa h{net. 
54. Sent{hden Jeesus ei en{{ vaeltanut julkisesti 
juutalaisten keskell{, vaan l{hti sielt{ l{hell{ er{maata 
olevaan paikkaan, Efraim nimiseen kaupunkiin; ja siell{ h{n 
oleskeli opetuslapsineen. 
55. Mutta juutalaisten p{{si{inen oli l{hell{, ja monet 
meniv{t maaseudulta yl|s Jerusalemiin ennen p{{si{isjuhlaa, 
puhdistamaan itsens{. 
56. Ja he etsiv{t Jeesusta ja sanoivat toisilleen 
seisoessaan pyh{k|ss{: "Mit{ arvelette? Eik| h{n tullekaan 
juhlille?" 
57. Mutta ylipapit ja fariseukset olivat antaneet k{skyj{, 
ett{ jos joku tiet{isi, miss{ h{n oli, h{nen oli annettava 
se ilmi, jotta he ottaisivat h{net kiinni. 


			12 Luku

1. Kuusi p{iv{{ ennen p{{si{ist{ Jeesus saapui Betaniaan, 
jossa Lasarus asui, h{n, jonka Jeesus oli her{tt{nyt 
kuolleista. 
2. Siell{ valmistettiin h{nelle ateria, ja Martta palveli, 
mutta Lasarus oli yksi niist{, jotka olivat aterialla h{nen 
kanssaan. 
3. Niin Maria otti naulan oikeata, kallisarvoista 
nardusvoidetta ja voiteli Jeesuksen jalat ja pyyhki ne 
hiuksillaan; ja huone tuli t{yteen voiteen tuoksua. 
4. Silloin sanoi yksi h{nen opetuslapsistaan, Juudas 
Iskariot, joka oli h{net kavaltava: 
5. "Miksi ei t{t{ voidetta myyty kolmeensataan denariin ja 
niit{ annettu k|yhille?" 
6. Mutta t{t{ h{n ei sanonut sent{hden, ett{ olisi pit{nyt 
huolta k|yhist{, vaan sent{hden, ett{ h{n oli varas ja ett{ 
h{n rahakukkaron hoitajana otti itselleen, mit{ siihen oli 
pantu. 
7. Niin Jeesus sanoi: "Anna h{nen olla, ett{ h{n saisi 
toimittaa t{m{n minun hautaamisp{iv{ni varalle. 
8. Sill{ k|yh{t teill{ aina on keskuudessanne, mutta minua 
teill{ ei ole aina." 
9. Silloin suuri joukko juutalaisia sai tiet{{, ett{ h{n 
oli siell{; ja he meniv{t sinne, ei ainoastaan Jeesuksen 
t{hden, vaan my|skin n{hd{kseen Lasaruksen, jonka h{n oli 
her{tt{nyt kuolleista. 
10. Mutta ylipapit p{{ttiv{t tappaa Lasaruksenkin, 
11. koska monet juutalaiset h{nen t{htens{ meniv{t sinne ja 
uskoivat Jeesukseen. 
12. Seuraavana p{iv{n{, kun suuri kansanjoukko, joka oli 
saapunut juhlille, kuuli, ett{ Jeesus oli tulossa 
Jerusalemiin, 
13. ottivat he palmupuiden oksia ja meniv{t h{nt{ vastaan ja 
huusivat: "Hoosianna, siunattu olkoon h{n, joka tulee Herran 
nimeen, Israelin kuningas!" 
14. Ja saatuansa nuoren aasin Jeesus istui sen selk{{n, 
niinkuin kirjoitettu on: 
15. "[l{ pelk{{, tyt{r Siion; katso, sinun kuninkaasi tulee 
istuen aasin varsan sel{ss{". 
16. T{t{ h{nen opetuslapsensa eiv{t aluksi ymm{rt{neet; 
mutta kun Jeesus oli kirkastettu, silloin he muistivat, ett{ 
t{m{ oli h{nest{ kirjoitettu ja ett{ he olivat t{m{n h{nelle 
tehneet. 
17. Niin kansa, joka oli ollut h{nen kanssansa, kun h{n 
kutsui Lasaruksen haudasta ja her{tti h{net kuolleista, 
todisti h{nest{. 
18. Sent{hden kansa menikin h{nt{ vastaan, koska he 
kuulivat, ett{ h{n oli tehnyt sen tunnusteon. 
19. Niin fariseukset sanoivat kesken{{n: "Te n{ette, ettette 
saa mit{{n aikaan; katso, koko maailma juoksee h{nen 
per{ss{{n". 
20. Ja oli muutamia kreikkalaisia niiden joukosta, jotka 
tulivat yl|s juhlaan rukoilemaan. 
21. N{m{ meniv{t Filippuksen luo, joka oli Galilean 
Beetsaidasta, ja pyysiv{t h{nt{ sanoen: "Herra, me haluamme 
n{hd{ Jeesuksen". 
22. Filippus meni ja sanoi sen Andreaalle; Andreas ja 
Filippus meniv{t ja sanoivat Jeesukselle. 
23. Mutta Jeesus vastasi heille sanoen: "Hetki on tullut, 
ett{ Ihmisen Poika kirkastetaan. 
24. Totisesti, totisesti min{ sanon teille: jos ei nisun 
jyv{ putoa maahan ja kuole, niin se j{{ yksin; mutta jos se 
kuolee, niin se tuottaa paljon hedelm{{. 
25. Joka el{m{{ns{ rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa 
el{m{{ns{ t{ss{ maailmassa, h{n on s{ilytt{v{ sen 
iankaikkiseen el{m{{n. 
26. Jos joku minua palvelee, seuratkoon h{n minua; ja miss{ 
min{ olen, siell{ on my|s minun palvelijani oleva. Ja jos 
joku minua palvelee, niin Is{ on kunnioittava h{nt{. 
27. Nyt minun sieluni on j{rkytetty; ja mit{ pit{isi minun 
sanoman? Is{, pelasta minut t{st{ hetkest{. Kuitenkin: sit{ 
varten min{ olen t{h{n hetkeen tullut. 
28. Is{, kirkasta nimesi!" Niin taivaasta tuli {{ni: "Min{ 
olen sen kirkastanut, ja olen sen viel{ kirkastava". 
29. Niin kansa, joka seisoi ja kuuli sen, sanoi ukkosen 
jylisseen. Toiset sanoivat: "H{nt{ puhutteli enkeli". 
30. Jeesus vastasi ja sanoi: "Ei t{m{ {{ni tullut minun 
t{hteni, vaan teid{n t{htenne. 
31. Nyt k{y tuomio t{m{n maailman ylitse; nyt t{m{n maailman 
ruhtinas pit{{ heitett{m{n ulos. 
32. Ja kun minut ylennet{{n maasta, niin min{ ved{n kaikki 
tyk|ni." 
33. Mutta sen h{n sanoi antaen tiet{{, mink{kaltaisella 
kuolemalla h{n oli kuoleva. 
34. Kansa vastasi h{nelle: "Me olemme laista kuulleet, ett{ 
Kristus pysyy iankaikkisesti; kuinka sin{ sitten sanot, ett{ 
Ihmisen Poika pit{{ ylennett{m{n? Kuka on se Ihmisen Poika?" 
35. Niin Jeesus sanoi heille: "Viel{ v{h{n aikaa valkeus on 
teid{n keskuudessanne. Vaeltakaa, niin kauan kuin teill{ 
valkeus on, ettei pimeys saisi teit{ valtaansa. Joka 
pime{ss{ vaeltaa, se ei tied{, mihin h{n menee. 
36. Niin kauan kuin teill{ valkeus on, uskokaa valkeuteen, 
ett{ te valkeuden lapsiksi tulisitte." T{m{n Jeesus puhui ja 
meni pois ja k{tkeytyi heilt{. 
37. Ja vaikka h{n oli tehnyt niin monta tunnustekoa heid{n 
n{htens{, eiv{t he uskoneet h{neen, 
38. ett{ k{visi toteen profeetta Esaiaan sana, jonka h{n on 
sanonut: "Herra, kuka uskoo meid{n saarnamme, ja kenelle 
Herran k{sivarsi ilmoitetaan?" 
39. Sent{hden he eiv{t voineet uskoa, koska Esaias on viel{ 
sanonut: 
40. "H{n on sokaissut heid{n silm{ns{ ja paaduttanut heid{n 
syd{mens{, ett{ he eiv{t n{kisi silmill{{n eiv{tk{ 
ymm{rt{isi syd{mell{{n eiv{tk{ k{{ntyisi ja etten min{ heit{ 
parantaisi". 
41. T{m{n Esaias sanoi, kun h{n n{ki h{nen kirkkautensa ja 
puhui h{nest{. 
42. Kuitenkin useat hallitusmiehist{kin uskoivat h{neen, 
mutta fariseusten t{hden he eiv{t sit{ tunnustaneet, 
etteiv{t joutuisi synagoogasta erotetuiksi. 
43. Sill{ he rakastivat ihmiskunniaa enemm{n kuin Jumalan 
kunniaa. 
44. Mutta Jeesus huusi ja sanoi: "Joka uskoo minuun, se ei 
usko minuun, vaan h{neen, joka on minut l{hett{nyt. 
45. Ja joka n{kee minut, n{kee h{net, joka on minut 
l{hett{nyt. 
46. Min{ olen tullut valkeudeksi maailmaan, ettei yksik{{n, 
joka minuun uskoo, j{isi pimeyteen. 
47. Ja jos joku kuulee minun sanani eik{ niit{ noudata, niin 
h{nt{ en min{ tuomitse; sill{ en min{ ole tullut maailmaa 
tuomitsemaan, vaan pelastamaan maailman. 
48. Joka katsoo minut ylen eik{ ota vastaan minun sanojani, 
h{nell{ on tuomitsijansa: se sana, jonka min{ olen puhunut, 
se on tuomitseva h{net viimeisen{ p{iv{n{. 
49. Sill{ en min{ itsest{ni ole puhunut, vaan Is{, joka on 
minut l{hett{nyt, on itse antanut minulle k{skyn, mit{ minun 
pit{{ sanoman ja mit{ puhuman. 
50. Ja min{ tied{n, ett{ h{nen k{skyns{ on iankaikkinen 
el{m{. Sent{hden, mink{ min{ puhun, sen min{ puhun niin, 
kuin Is{ on minulle sanonut." 


			13 Luku

1. Mutta ennen p{{si{isjuhlaa, kun Jeesus tiesi hetkens{ 
tulleen, ett{ h{n oli siirtyv{ t{st{ maailmasta Is{n tyk|, 
niin h{n, joka oli rakastanut omiansa, jotka maailmassa 
olivat, osoitti heille rakkautta loppuun asti. 
2. Ja ehtoollisella oltaessa, kun perkele jo oli pannut 
Juudas Iskariotin, Simonin pojan, syd{meen, ett{ h{n 
kavaltaisi Jeesuksen, 
3. niin Jeesus, tiet{en, ett{ Is{ oli antanut kaikki h{nen 
k{siins{ ja ett{ h{n oli l{htenyt Jumalan tyk|{ ja oli 
menev{ Jumalan tyk|, 
4. nousi ehtoolliselta ja riisui vaippansa, otti 
liinavaatteen ja vy|tti sill{ itsens{. 
5. Sitten h{n kaatoi vett{ pesumaljaan ja rupesi pesem{{n 
opetuslastensa jalkoja ja pyyhkim{{n niit{ liinavaatteella, 
jolla oli vy|tt{ytynyt. 
6. Niin h{n tuli Simon Pietarin kohdalle, ja t{m{ sanoi 
h{nelle: "Herra, sin{k| peset minun jalkani?" 
7. Jeesus vastasi ja sanoi h{nelle: "Mit{ min{ teen, sit{ 
et nyt k{sit{, mutta vastedes sin{ sen ymm{rr{t". 
8. Pietari sanoi h{nelle: "Et ikin{ sin{ saa pest{ minun 
jalkojani". Jeesus vastasi h{nelle: "Ellen min{ sinua pese, 
ei sinulla ole osuutta minun kanssani". 
9. Simon Pietari sanoi h{nelle: "Herra, {l{ pese ainoastaan 
minun jalkojani, vaan my|s k{det ja p{{". 
10. Jeesus sanoi h{nelle: "Joka on kylpenyt, ei tarvitse 
muuta, kuin ett{ jalat pest{{n, ja niin h{n on kokonaan 
puhdas; ja te olette puhtaat, ette kuitenkaan kaikki". 
11. Sill{ h{n tiesi kavaltajansa; sent{hden h{n sanoi: "Ette 
kaikki ole puhtaat". 
12. Kun h{n siis oli pessyt heid{n jalkansa ja ottanut 
vaippansa ja taas asettunut aterialle, sanoi h{n heille: 
"Ymm{rr{ttek|, mit{ min{ olen teille tehnyt? 
13. Te puhuttelette minua opettajaksi ja Herraksi, ja oikein 
te sanotte, sill{ se min{ olen. 
14. Jos siis min{, teid{n Herranne ja opettajanne, olen 
pessyt teid{n jalkanne, olette tekin velvolliset pesem{{n 
toistenne jalat. 
15. Sill{ min{ annoin teille esikuvan, ett{ my|s te niin 
tekisitte, kuin min{ olen teille tehnyt. 
16. Totisesti, totisesti min{ sanon teille: ei ole palvelija 
herraansa suurempi eik{ l{hettil{s l{hett{j{{ns{ suurempi. 
17. Jos te t{m{n tied{tte, niin olette autuaat, jos te sen 
teette. 
18. En min{ puhu teist{ kaikista: min{ tied{n, ketk{ olen 
valinnut; mutta t{m{n kirjoituksen piti k{ym{n toteen: 'Joka 
minun leip{{ni sy|, on nostanut kantap{{ns{ minua vastaan'. 
19. Jo nyt min{ sanon sen teille, ennenkuin se tapahtuu, 
ett{ te, kun se tapahtuu, uskoisitte, ett{ min{ olen se. 
20. Totisesti, totisesti min{ sanon teille: joka ottaa 
vastaan sen, jonka min{ l{het{n, se ottaa vastaan minut; 
mutta joka ottaa vastaan minut, se ottaa vastaan h{net, joka 
on minut l{hett{nyt. 
21. T{m{n sanottuaan Jeesus tuli j{rkytetyksi hengess{{n ja 
todisti ja sanoi: "Totisesti, totisesti min{ sanon teille: 
yksi teist{ on minut kavaltava". 
22. Niin opetuslapset katsoivat toisiinsa ep{tietoisina, 
kenest{ h{n puhui. 
23. Ja er{s h{nen opetuslapsistaan, se, jota Jeesus rakasti, 
lep{si aterioitaessa Jeesuksen syli{ vasten. 
24. Simon Pietari ny|k{ytti h{nelle p{{t{{n ja sanoi 
h{nelle: "Sano, kuka se on, josta h{n puhuu". 
25. Niin t{m{, nojautuen Jeesuksen rintaa vasten, sanoi 
h{nelle: "Herra, kuka se on?" 
26. Jeesus vastasi: "Se on se, jolle min{ kastan ja annan 
t{m{n palan". Niin h{n otti palan, kastoi sen ja antoi 
Juudaalle, Simon Iskariotin pojalle. 
27. Ja silloin, sen palan j{lkeen, meni h{neen saatana. Niin 
Jeesus sanoi h{nelle: "Mink{ teet, se tee pian". 
28. Mutta ei kukaan aterioivista ymm{rt{nyt, mit{ varten h{n 
sen h{nelle sanoi. 
29. Sill{ muutamat luulivat, koska rahakukkaro oli 
Juudaalla, Jeesuksen sanoneen h{nelle: "Osta, mit{ 
tarvitsemme juhlaksi", tai ett{ h{n antaisi jotakin 
k|yhille. 
30. Niin h{n, otettuaan sen palan, meni kohta ulos; ja oli 
y|. 
31. Kun h{n oli mennyt ulos, sanoi Jeesus: "Nyt Ihmisen 
Poika on kirkastettu, ja Jumala on kirkastettu h{ness{. 
32. Jos Jumala on kirkastettu h{ness{, niin kirkastaa my|s 
Jumala h{net itsess{{n ja kirkastaa h{net pian. 
33. Lapsukaiset, viel{ v{h{n aikaa min{ olen teid{n 
kanssanne. Te tulette minua etsim{{n, ja niinkuin sanoin 
juutalaisille: 'Mihin min{ menen, sinne te ette voi tulla', 
niin min{ sanon nyt my|s teille. 
34. Uuden k{skyn min{ annan teille, ett{ rakastatte 
toisianne, niinkuin min{ olen teit{ rakastanut - ett{ tekin 
niin rakastatte toisianne. 
35. Siit{ kaikki tuntevat teid{t minun opetuslapsikseni, jos 
teill{ on keskin{inen rakkaus." 
36. Simon Pietari sanoi h{nelle: "Herra, mihin sin{ menet?" 
Jeesus vastasi h{nelle: "Mihin min{ menen, sinne sin{ et voi 
nyt minua seurata, mutta vastedes olet minua seuraava". 
37. Pietari sanoi h{nelle: "Herra, miksi en nyt voi seurata 
sinua? Henkeni min{ annan sinun edest{si." 
38. Jeesus vastasi: "Sin{k| annat henkesi minun edest{ni? 
Totisesti, totisesti min{ sanon sinulle: ei laula kukko, 
ennenkuin sin{ minut kolmesti kiell{t." 


			14 Luku

1. "[lk||n teid{n syd{menne olko murheellinen. Uskokaa 
Jumalaan, ja uskokaa minuun. 
2. Minun Is{ni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin 
olisi, sanoisinko min{ teille, ett{ min{ menen valmistamaan 
teille sijaa? 
3. Ja vaikka min{ menen valmistamaan teille sijaa, tulen 
min{ takaisin ja otan teid{t tyk|ni, ett{ tekin olisitte 
siell{, miss{ min{ olen. 
4. Ja mihin min{ menen - tien sinne te tied{tte." 
5. Tuomas sanoi h{nelle: "Herra, me emme tied{, mihin sin{ 
menet; kuinka sitten tiet{isimme tien?" 
6. Jeesus sanoi h{nelle: "Min{ olen tie ja totuus ja el{m{; 
ei kukaan tule Is{n tyk| muutoin kuin minun kauttani. 
7. Jos te olisitte tunteneet minut, niin te tuntisitte my|s 
minun Is{ni; t{st{l{hin te tunnette h{net, ja te olette 
n{hneet h{net." 
8. Filippus sanoi h{nelle: "Herra, n{yt{ meille Is{, niin 
me tyydymme". 
9. Jeesus sanoi h{nelle: "Niin kauan aikaa min{ olen ollut 
teid{n kanssanne, etk{ sin{ tunne minua, Filippus! Joka on 
n{hnyt minut, on n{hnyt Is{n; kuinka sin{ sitten sanot: 
'N{yt{ meille Is{'? 
10. Etk| usko, ett{ min{ olen Is{ss{, ja ett{ Is{ on 
minussa? Niit{ sanoja, jotka min{ teille puhun, min{ en puhu 
itsest{ni; ja Is{, joka minussa asuu, tekee teot, jotka ovat 
h{nen. 
11. Uskokaa minua, ett{ min{ olen Is{ss{, ja ett{ Is{ on 
minussa; mutta jos ette, niin uskokaa itse tekojen t{hden. 
12. Totisesti, totisesti min{ sanon teille: joka uskoo 
minuun, my|s h{n on tekev{ niit{ tekoja, joita min{ teen, ja 
suurempiakin, kuin ne ovat, h{n on tekev{; sill{ min{ menen 
Is{n tyk|, 
13. ja mit{ hyv{ns{ te anotte minun nimess{ni, sen min{ 
teen, ett{ Is{ kirkastettaisiin Pojassa. 
14. Jos te anotte minulta jotakin minun nimess{ni, niin min{ 
sen teen. 
15. Jos te minua rakastatte, niin te pid{tte minun k{skyni. 
16. Ja min{ olen rukoileva Is{{, ja h{n antaa teille toisen 
Puolustajan olemaan teid{n kanssanne iankaikkisesti, 
17. totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, 
koska se ei n{e h{nt{ eik{ tunne h{nt{; mutta te tunnette 
h{net, sill{ h{n pysyy teid{n tyk|n{nne ja on teiss{ oleva. 
18. En min{ j{t{ teit{ orvoiksi; min{ tulen teid{n tyk|nne. 
19. Viel{ v{h{n aikaa, niin maailma ei en{{ minua n{e, mutta 
te n{ette minut; koska min{ el{n, niin tekin saatte el{{. 
20. Sin{ p{iv{n{ te ymm{rr{tte, ett{ min{ olen Is{ss{ni, ja 
ett{ te olette minussa ja min{ teiss{. 
21. Jolla on minun k{skyni ja joka ne pit{{, h{n on se, joka 
minua rakastaa; mutta joka minua rakastaa, h{nt{ minun Is{ni 
rakastaa, ja min{ rakastan h{nt{ ja ilmoitan itseni 
h{nelle." 
22. Juudas, ei se Iskariot, sanoi h{nelle: "Herra, mist{ 
syyst{ sin{ aiot ilmoittaa itsesi meille etk{ maailmalle?" 
23. Jeesus vastasi ja sanoi h{nelle: "Jos joku rakastaa 
minua, niin h{n pit{{ minun sanani, ja minun Is{ni rakastaa 
h{nt{, ja me tulemme h{nen tyk|ns{ ja j{{mme h{nen tyk|ns{ 
asumaan. 
24. Joka ei minua rakasta, se ei pid{ minun sanojani; ja se 
sana, jonka te kuulette, ei ole minun, vaan Is{n, joka on 
minut l{hett{nyt. 
25. T{m{n min{ olen teille puhunut ollessani teid{n 
tyk|n{nne. 
26. Mutta Puolustaja, Pyh{ Henki, jonka Is{ on l{hett{v{ 
minun nimess{ni, h{n opettaa teille kaikki ja muistuttaa 
teit{ kaikesta, mink{ min{ olen teille sanonut. 
27. Rauhan min{ j{t{n teille: minun rauhani - sen min{ annan 
teille. En min{ anna teille, niinkuin maailma antaa. [lk||n 
teid{n syd{menne olko murheellinen {lk||nk{ pelj{tk|. 
28. Te kuulitte minun sanovan teille: 'Min{ menen pois ja 
palajan j{lleen teid{n tyk|nne'. Jos te minua rakastaisitte, 
niin te iloitsisitte siit{, ett{ min{ menen Is{n tyk|, sill{ 
Is{ on minua suurempi. 
29. Ja nyt min{ olen sanonut sen teille, ennenkuin se on 
tapahtunut, ett{ te uskoisitte, kun se tapahtuu. 
30. En min{ en{{ puhu paljoa teid{n kanssanne, sill{ 
maailman ruhtinas tulee, ja minussa h{nell{ ei ole mit{{n. 
31. Mutta ett{ maailma ymm{rt{isi minun rakastavan Is{{ ja 
tekev{n, niinkuin Is{ on minua k{skenyt: nouskaa, 
l{htek{{mme t{{lt{." 


			15 Luku

1. "Min{ olen totinen viinipuu, ja minun Is{ni on 
viinitarhuri. 
2. Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelm{{, h{n 
karsii pois; ja jokaisen, joka kantaa hedelm{{, h{n 
puhdistaa, ett{ se kantaisi runsaamman hedelm{n. 
3. Te olette jo puhtaat sen sanan t{hden, jonka min{ olen 
teille puhunut. 
4. Pysyk{{ minussa, niin min{ pysyn teiss{. Niinkuin oksa 
ei voi kantaa hedelm{{ itsest{{n, ellei se pysy viinipuussa, 
niin ette tek{{n, ellette pysy minussa. 
5. Min{ olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa 
ja jossa min{ pysyn, se kantaa paljon hedelm{{; sill{ ilman 
minua te ette voi mit{{n tehd{. 
6. Jos joku ei pysy minussa, niin h{net heitet{{n pois 
niinkuin oksa, ja h{n kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja 
heitet{{n tuleen, ja ne palavat. 
7. Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyv{t teiss{, 
niin anokaa, mit{ ikin{ tahdotte, ja te saatte sen. 
8. Siin{ minun Is{ni kirkastetaan, ett{ te kannatte paljon 
hedelm{{ ja tulette minun opetuslapsikseni. 
9. Niinkuin Is{ on minua rakastanut, niin min{kin olen 
rakastanut teit{; pysyk{{ minun rakkaudessani. 
10. Jos te pid{tte minun k{skyni, niin te pysytte minun 
rakkaudessani, niinkuin min{ olen pit{nyt Is{ni k{skyt ja 
pysyn h{nen rakkaudessaan. 
11. T{m{n min{ olen teille puhunut, ett{ minun iloni olisi 
teiss{ ja teid{n ilonne tulisi t{ydelliseksi. 
12. T{m{ on minun k{skyni, ett{ te rakastatte toisianne, 
niinkuin min{ olen teit{ rakastanut. 
13. Sen suurempaa rakkautta ei ole kenell{k{{n, kuin ett{ 
h{n antaa henkens{ yst{v{ins{ edest{. 
14. Te olette minun yst{v{ni, jos teette, mit{ min{ k{sken 
teid{n tehd{. 
15. En min{ en{{ sano teit{ palvelijoiksi, sill{ palvelija 
ei tied{, mit{ h{nen herransa tekee; vaan yst{viksi min{ 
sanon teit{, sill{ min{ olen ilmoittanut teille kaikki, mit{ 
min{ olen kuullut Is{lt{ni. 
16. Te ette valinneet minua, vaan min{ valitsin teid{t ja 
asetin teid{t, ett{ te menisitte ja kantaisitte hedelm{{ ja 
ett{ teid{n hedelm{nne pysyisi: ett{ mit{ ikin{ te anotte 
Is{lt{ minun nimess{ni, h{n sen teille antaisi. 
17. Sen k{skyn min{ teille annan, ett{ rakastatte toisianne. 
18. Jos maailma teit{ vihaa, niin tiet{k{{, ett{ se on 
vihannut minua ennen kuin teit{. 
19. Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa 
rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan min{ 
olen teid{t maailmasta valinnut, sent{hden maailma teit{ 
vihaa. 
20. Muistakaa se sana, jonka min{ teille sanoin: 'Ei ole 
palvelija herraansa suurempi'. Jos he ovat minua vainonneet, 
niin he teit{kin vainoavat; jos he ovat ottaneet vaarin 
minun sanastani, niin he ottavat vaarin teid{nkin 
sanastanne. 
21. Mutta kaiken t{m{n he tekev{t teille minun nimeni 
t{hden, koska he eiv{t tunne h{nt{, joka on minut 
l{hett{nyt. 
22. Jos min{ en olisi tullut ja puhunut heille, ei heill{ 
olisi synti{; mutta nyt heill{ ei ole, mill{ synti{ns{ 
puolustaisivat. 
23. Joka vihaa minua, se vihaa my|s minun Is{{ni. 
24. Jos min{ en olisi tehnyt heid{n keskuudessaan niit{ 
tekoja, joita ei kukaan muu ole tehnyt, ei heill{ olisi 
synti{; mutta nyt he ovat n{hneet ja ovat vihanneet sek{ 
minua ett{ minun Is{{ni. 
25. Mutta se sana oli k{yv{ toteen, joka on kirjoitettuna 
heid{n laissaan: 'He ovat vihanneet minua syytt{'. 
26. Mutta kun Puolustaja tulee, jonka min{ l{het{n teille 
Is{n tyk|{, totuuden Henki, joka l{htee Is{n tyk|{, niin h{n 
on todistava minusta. 
27. Ja te my|s todistatte, sill{ te olette alusta asti 
olleet minun kanssani." 


			16 Luku

1. "T{m{n min{ olen teille puhunut, ettette loukkaantuisi. 
2. He erottavat teid{t synagoogasta; ja tulee aika, jolloin 
jokainen, joka tappaa teit{, luulee tekev{ns{ 
uhripalveluksen Jumalalle. 
3. Ja sen he tekev{t teille, koska he eiv{t tunne Is{{ 
eiv{tk{ minua. 
4. Mutta t{m{n min{ olen puhunut teille, ett{, kun se aika 
tulee, te muistaisitte minun sen teille sanoneen. T{t{ min{ 
en ole sanonut teille alusta, koska min{ olin teid{n 
kansanne. 
5. Mutta nyt min{ menen h{nen tyk|ns{, joka on minut 
l{hett{nyt, eik{ kukaan teist{ kysy minulta: 'Mihin sin{ 
menet?' 
6. Mutta koska min{ olen t{m{n teille puhunut, t{ytt{{ 
murhe teid{n syd{menne. 
7. Kuitenkin min{ sanon teille totuuden: teille on hyv{ksi, 
ett{ min{ menen pois. Sill{ ellen min{ mene pois, ei 
Puolustaja tule teid{n tyk|nne; mutta jos min{ menen, niin 
min{ h{net teille l{het{n. 
8. Ja kun h{n tulee, niin h{n n{ytt{{ maailmalle todeksi 
synnin ja vanhurskauden ja tuomion: 
9. synnin, koska he eiv{t usko minuun; 
10. vanhurskauden, koska min{ menen Is{n tyk|, ettek{ te 
en{{ minua n{e; 
11. ja tuomion, koska t{m{n maailman ruhtinas on tuomittu. 
12. Minulla on viel{ paljon sanottavaa teille, mutta te ette 
voi nyt sit{ kantaa. 
13. Mutta kun h{n tulee, totuuden Henki, johdattaa h{n 
teid{t kaikkeen totuuteen. Sill{ se, mit{ h{n puhuu, ei ole 
h{nest{ itsest{{n; vaan mink{ h{n kuulee, sen h{n puhuu, ja 
tulevaiset h{n teille julistaa. 
14. H{n on minut kirkastava, sill{ h{n ottaa minun omastani 
ja julistaa teille. 
15. Kaikki, mit{ Is{ll{ on, on minun; sent{hden min{ sanoin, 
ett{ h{n ottaa minun omastani ja julistaa teille. 
16. V{h{n aikaa, niin te ette en{{ minua n{e, ja taas v{h{n 
aikaa, niin te n{ette minut." 
17. Silloin muutamat h{nen opetuslapsistansa sanoivat 
toisilleen: "Mit{ se tarkoittaa, kun h{n sanoo meille: 
'V{h{n aikaa, niin te ette minua n{e, ja taas v{h{n aikaa, 
niin te n{ette minut', ja: 'Min{ menen Is{n tyk|'?" 
18. Niin he sanoivat: "Mit{ se tarkoittaa, kun h{n sanoo: 
'V{h{n aikaa'? Emme ymm{rr{, mit{ h{n puhuu." 
19. Jeesus huomasi heid{n tahtovan kysy{ h{nelt{ ja sanoi 
heille: "Sit{k| te kyselette kesken{nne, ett{ min{ sanoin: 
'V{h{n aikaa, niin te ette minua n{e, ja taas v{h{n aikaa, 
niin te n{ette minut'? 
20. Totisesti, totisesti min{ sanon teille: te joudutte 
itkem{{n ja valittamaan, mutta maailma on iloitseva; te 
tulette murheellisiksi, mutta teid{n murheenne on muuttuva 
iloksi. 
21. Kun vaimo synnytt{{, on h{nell{ murhe, koska h{nen 
hetkens{ on tullut; mutta kun h{n on synnytt{nyt lapsen, ei 
h{n en{{ muista ahdistustaan sen ilon t{hden, ett{ ihminen 
on syntynyt maailmaan. 
22. Niin on my|s teill{ nyt murhe; mutta min{ olen taas 
n{kev{ teid{t, ja teid{n syd{menne on iloitseva, eik{ kukaan 
ota teilt{ pois teid{n iloanne. 
23. Ja sin{ p{iv{n{ te ette minulta mit{{n kysy. Totisesti, 
totisesti min{ sanon teille: jos te anotte jotakin Is{lt{, 
on h{n sen teille antava minun nimess{ni. 
24. T{h{n asti te ette ole anoneet mit{{n minun nimess{ni; 
anokaa, niin te saatte, ett{ teid{n ilonne olisi 
t{ydellinen. 
25. T{m{n min{ olen puhunut teille kuvauksilla; mutta tulee 
aika, jolloin min{ en puhu teille en{{ kuvauksilla, vaan 
avonaisesti julistan teille sanomaa Is{st{. 
26. Sin{ p{iv{n{ te anotte minun nimess{ni; enk{ min{ sano 
teille, ett{ min{ olen rukoileva Is{{ teid{n edest{nne; 
27. sill{ Is{ itse rakastaa teit{, sent{hden ett{ te olette 
minua rakastaneet ja uskoneet minun l{hteneen Jumalan tyk|{. 
28. Min{ olen l{htenyt Is{st{ ja tullut maailmaan; j{lleen 
min{ j{t{n maailman ja menen Is{n tyk|." 
29. H{nen opetuslapsensa sanoivat: "Katso, nyt sin{ puhut 
avonaisesti etk{ k{yt{ mit{{n kuvausta. 
30. Nyt me tied{mme, ett{ sin{ tied{t kaikki, etk{ tarvitse, 
ett{ kukaan sinulta kysyy; sent{hden me uskomme sinun 
Jumalan tyk|{ l{hteneen." 
31. Jeesus vastasi heille: "Nyt te uskotte. 
32. Katso, tulee hetki ja on jo tullut, jona teid{t 
hajotetaan kukin tahollensa ja te j{t{tte minut yksin; en 
min{ kuitenkaan yksin ole, sill{ Is{ on minun kanssani. 
33. T{m{n min{ olen teille puhunut, ett{ teill{ olisi 
minussa rauha. Maailmassa teill{ on ahdistus; mutta olkaa 
turvallisella mielell{: min{ olen voittanut maailman." 


			17 Luku

1. T{m{n Jeesus puhui ja nosti silm{ns{ taivasta kohti ja 
sanoi: "Is{, hetki on tullut, kirkasta Poikasi, ett{ Poikasi 
kirkastaisi sinut; 
2. koska sin{ olet antanut h{nen valtaansa kaiken lihan, 
ett{ h{n antaisi iankaikkisen el{m{n kaikille, jotka sin{ 
olet h{nelle antanut. 
3. Mutta t{m{ on iankaikkinen el{m{, ett{ he tuntevat 
sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja h{net, jonka sin{ 
olet l{hett{nyt, Jeesuksen Kristuksen. 
4. Min{ olen kirkastanut sinut maan p{{ll{: min{ olen 
t{ytt{nyt sen ty|n, jonka sin{ annoit minun teht{v{kseni. 
5. Ja nyt, Is{, kirkasta sin{ minut tyk|n{si sill{ 
kirkkaudella, joka minulla oli sinun tyk|n{si, ennenkuin 
maailma olikaan. 
6. Min{ olen ilmoittanut sinun nimesi ihmisille, jotka sin{ 
annoit minulle maailmasta. He olivat sinun, ja sin{ annoit 
heid{t minulle, ja he ovat ottaneet sinun sanastasi vaarin. 
7. Nyt he tiet{v{t, ett{ kaikki, mink{ olet minulle 
antanut, on sinulta. 
8. Sill{ ne sanat, jotka sin{ minulle annoit, min{ olen 
antanut heille; ja he ovat ottaneet ne vastaan ja tiet{v{t 
totisesti minun l{hteneen sinun tyk|{si ja uskovat, ett{ 
sin{ olet minut l{hett{nyt. 
9. Min{ rukoilen heid{n edest{ns{; en min{ maailman edest{ 
rukoile, vaan niiden edest{, jotka sin{ olet minulle 
antanut, koska he ovat sinun - 
10. ja kaikki minun omani ovat sinun, ja sinun omasi ovat 
minun - ja min{ olen kirkastettu heiss{. 
11. Ja min{ en en{{ ole maailmassa, mutta he ovat 
maailmassa, ja min{ tulen sinun tyk|si. Pyh{ Is{, varjele 
heid{t nimess{si, jonka sin{ olet minulle antanut, ett{ he 
olisivat yht{ niinkuin mekin. 
12. Kun min{ olin heid{n kanssansa, varjelin min{ heid{t 
sinun nimess{si, jonka sin{ olet minulle antanut, ja 
suojelin heit{, eik{ heist{ joutunut kadotetuksi yksik{{n 
muu kuin se kadotuksen lapsi, ett{ kirjoitus k{visi toteen. 
13. Mutta nyt min{ tulen sinun tyk|si ja puhun t{t{ 
maailmassa, ett{ heill{ olisi minun iloni t{ydellisen{ 
heiss{ itsess{{n. 
14. Min{ olen antanut heille sinun sanasi, ja maailma vihaa 
heit{, koska he eiv{t ole maailmasta, niinkuin en min{k{{n 
maailmasta ole. 
15. En min{ rukoile, ett{ ottaisit heid{t pois maailmasta, 
vaan ett{ sin{ varjelisit heid{t pahasta. 
16. He eiv{t ole maailmasta, niinkuin en min{k{{n maailmasta 
ole. 
17. Pyhit{ heid{t totuudessa; sinun sanasi on totuus. 
18. Niinkuin sin{ olet l{hett{nyt minut maailmaan, niin olen 
min{kin l{hett{nyt heid{t maailmaan; 
19. ja min{ pyhit{n itseni heid{n t{htens{, ett{ my|s he 
olisivat pyhitetyt totuudessa. 
20. Mutta en min{ rukoile ainoastaan n{iden edest{, vaan 
my|s niiden edest{, jotka heid{n sanansa kautta uskovat 
minuun, 
21. ett{ he kaikki olisivat yht{, niinkuin sin{, Is{, olet 
minussa ja min{ sinussa, ett{ hekin meiss{ olisivat, niin 
ett{ maailma uskoisi, ett{ sin{ olet minut l{hett{nyt. 
22. Ja sen kirkkauden, jonka sin{ minulle annoit, min{ olen 
antanut heille, ett{ he olisivat yht{, niinkuin me olemme 
yht{ - 
23. min{ heiss{, ja sin{ minussa - ett{ he olisivat 
t{ydellisesti yht{, niin ett{ maailma ymm{rt{isi, ett{ sin{ 
olet minut l{hett{nyt ja rakastanut heit{, niinkuin sin{ 
olet minua rakastanut. 
24. Is{, min{ tahdon, ett{ miss{ min{ olen, siell{ nekin, 
jotka sin{ olet minulle antanut, olisivat minun kanssani, 
ett{ he n{kisiv{t minun kirkkauteni, jonka sin{ olet minulle 
antanut, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman 
perustamista. 
25. Vanhurskas Is{, maailma ei ole sinua tuntenut, mutta 
min{ tunnen sinut, ja n{m{ ovat tulleet tuntemaan, ett{ sin{ 
olet minut l{hett{nyt. 
26. Ja min{ olen tehnyt sinun nimesi heille tunnetuksi ja 
teen vastakin, ett{ se rakkaus, jolla sin{ olet minua 
rakastanut, olisi heiss{ ja min{ olisin heiss{." 


			18 Luku

1. Kun Jeesus oli t{m{n puhunut, l{hti h{n pois 
opetuslastensa kanssa Kedronin puron tuolle puolelle; siell{ 
oli puutarha, johon h{n meni opetuslapsinensa. 
2. Mutta my|s Juudas, joka h{net kavalsi, tiesi sen paikan, 
koska Jeesus ja h{nen opetuslapsensa usein olivat 
kokoontuneet sinne. 
3. Niin Juudas otti sotilasjoukon sek{ ylipappien ja 
fariseusten palvelijoita ja tuli sinne soihdut ja lamput ja 
aseet mukanaan. 
4. Silloin Jeesus, joka tiesi kaiken, mik{ oli h{nt{ 
kohtaava, astui esiin ja sanoi heille: "Ket{ te etsitte?" 
5. He vastasivat h{nelle: "Jeesusta, Nasaretilaista". 
Jeesus sanoi heille: "Min{ se olen". Ja Juudas, joka h{net 
kavalsi, seisoi my|s heid{n kanssaan. 
6. Kun h{n siis sanoi heille: "Min{ se olen", per{ytyiv{t 
he ja kaatuivat maahan. 
7. Niin h{n taas kysyi heilt{: "Ket{ te etsitte?" He 
sanoivat: "Jeesusta, Nasaretilaista". 
8. Jeesus vastasi: "Min{h{n sanoin teille, ett{ min{ se 
olen. Jos te siis minua etsitte, niin antakaa n{iden menn{"; 
9. ett{ se sana k{visi toteen, jonka h{n oli sanonut: "En 
min{ ole kadottanut ket{{n niist{, jotka sin{ olet minulle 
antanut". 
10. Niin Simon Pietari, jolla oli miekka, veti sen ja iski 
ylimm{isen papin palvelijaa ja sivalsi h{nelt{ pois oikean 
korvan; ja palvelijan nimi oli Malkus. 
11. Niin Jeesus sanoi Pietarille: "Pist{ miekkasi tuppeen. 
Enk| min{ joisi sit{ maljaa, jonka Is{ on minulle antanut?" 
12. Niin sotilasjoukko ja p{{llikk| ja juutalaisten 
palvelijat ottivat Jeesuksen kiinni ja sitoivat h{net 
13. ja veiv{t ensin Hannaan luo, sill{ h{n oli Kaifaan appi, 
ja Kaifas oli sin{ vuonna ylimm{isen{ pappina. 
14. Ja Kaifas oli se, joka neuvottelussa oli juutalaisille 
sanonut: "On hy|dyllist{, ett{ yksi ihminen kuolee kansan 
edest{." 
15. Ja Jeesusta seurasi Simon Pietari ja er{s toinen 
opetuslapsi. T{m{ opetuslapsi oli ylimm{isen papin tuttava 
ja meni Jeesuksen kanssa sis{lle ylimm{isen papin kartanoon. 
16. Mutta Pietari seisoi portilla ulkona. Niin se toinen 
opetuslapsi, joka oli ylimm{isen papin tuttava, meni ulos ja 
puhutteli portinvartijatarta ja toi Pietarin sis{lle. 
17. Niin palvelijatar, joka vartioi porttia, sanoi 
Pietarille: "Etk| sin{kin ole tuon miehen opetuslapsia?" H{n 
sanoi: "En ole". 
18. Mutta palvelijat ja k{skyl{iset olivat tehneet 
hiilivalkean, koska oli kylm{, ja seisoivat ja 
l{mmitteliv{t. Ja my|s Pietari seisoi heid{n kanssaan 
l{mmittelem{ss{. 
19. Niin ylimm{inen pappi kysyi Jeesukselta h{nen 
opetuslapsistaan ja opistaan. 
20. Jeesus vastasi h{nelle: "Min{ olen julkisesti puhunut 
maailmalle; min{ olen aina opettanut synagoogissa ja 
pyh{k|ss{, joihin kaikki juutalaiset kokoontuvat, enk{ ole 
salassa puhunut mit{{n. 
21. Miksi minulta kysyt? Kysy niilt{, jotka ovat kuulleet, 
mit{ min{ olen heille puhunut; katso, he tiet{v{t, mit{ min{ 
olen sanonut." 
22. Mutta kun Jeesus oli t{m{n sanonut, antoi er{s 
palvelija, joka seisoi vieress{, h{nelle korvapuustin 
sanoen: "Niink| sin{ vastaat ylimm{iselle papille?" 
23. Jeesus vastasi h{nelle: "Jos min{ pahasti puhuin, niin 
n{yt{ toteen, ett{ se on pahaa; mutta jos min{ puhuin 
oikein, miksi minua ly|t?" 
24. Niin Hannas l{hetti h{net sidottuna ylimm{isen papin 
Kaifaan luo. 
25. Mutta Simon Pietari seisoi l{mmittelem{ss{. Niin he 
sanoivat h{nelle: "Etk| sin{kin ole h{nen opetuslapsiaan?" 
H{n kielsi ja sanoi: "En ole". 
26. Silloin er{s ylimm{isen papin palvelijoista, sen 
sukulainen, jolta Pietari oli sivaltanut korvan pois, sanoi: 
"Enk| min{ n{hnyt sinua puutarhassa h{nen kanssaan?" 
27. Niin Pietari taas kielsi, ja samassa lauloi kukko. 
28. Niin he veiv{t Jeesuksen Kaifaan luota palatsiin; ja oli 
varhainen aamu. Ja itse he eiv{t menneet sis{lle palatsiin, 
etteiv{t saastuisi, vaan saattaisivat sy|d{ 
p{{si{islammasta. 
29. Niin Pilatus meni ulos heid{n luokseen ja sanoi: "Mik{ 
syyt|s ja kanne teill{ on t{t{ miest{ vastaan?" 
30. He vastasivat ja sanoivat h{nelle: "Jos t{m{ ei olisi 
pahantekij{, emme olisi antaneet h{nt{ sinun k{siisi". 
31. Niin Pilatus sanoi heille: "Ottakaa te h{net ja 
tuomitkaa h{net lakinne mukaan". Juutalaiset sanoivat 
h{nelle: "Meid{n ei ole lupa ket{{n tappaa"; 
32. ett{ Jeesuksen sana k{visi toteen, jonka h{n oli 
sanonut, antaen tiet{{, mink{laisella kuolemalla h{n oli 
kuoleva. 
33. Niin Pilatus meni taas sis{lle palatsiin ja kutsui 
Jeesuksen ja sanoi h{nelle: "Oletko sin{ juutalaisten 
kuningas?" 
34. Jeesus vastasi h{nelle: "Itsest{sik| sen sanot, vai 
ovatko muut sen sinulle minusta sanoneet?" 
35. Pilatus vastasi: "Olenko min{ juutalainen? Oma kansasi 
ja ylipapit ovat antaneet sinut minun k{siini. Mit{ olet 
tehnyt?" 
36. Jeesus vastasi: "Minun kuninkuuteni ei ole t{st{ 
maailmasta; jos minun kuninkuuteni olisi t{st{ maailmasta, 
niin minun palvelijani olisivat taistelleet, ettei minua 
olisi annettu juutalaisten k{siin; mutta nyt minun 
kuninkuuteni ei ole t{{lt{". 
37. Niin Pilatus sanoi h{nelle: "Sin{ siis kuitenkin olet 
kuningas?" Jeesus vastasi: "Sin{p{ sen sanot, ett{ min{ olen 
kuningas. Sit{ varten min{ olen syntynyt ja sit{ varten 
maailmaan tullut, ett{ min{ todistaisin totuuden puolesta. 
Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minun {{neni." 
38. Pilatus sanoi h{nelle: "Mik{ on totuus?" Ja sen 
sanottuaan h{n taas meni ulos juutalaisten luo ja sanoi 
heille: "Min{ en l|yd{ h{ness{ yht{k{{n syyt{. 
39. Mutta te olette tottuneet siihen, ett{ min{ p{{st{n 
teille yhden vangin irti p{{si{isen{; tahdotteko siis, ett{ 
p{{st{n teille juutalaisten kuninkaan?" 
40. Niin he taas huusivat sanoen: "[l{ h{nt{, vaan 
Barabbas!" Mutta Barabbas oli ry|v{ri. 


			19 Luku

1. Silloin Pilatus otti Jeesuksen ja ruoskitti h{net. 
2. Ja sotamiehet v{{nsiv{t kruunun orjantappuroista, 
panivat sen h{nen p{{h{ns{ ja pukivat h{nen ylleen 
purppuraisen vaipan 
3. ja tulivat h{nen luoksensa ja sanoivat: "Terve, 
juutalaisten kuningas"; ja he antoivat h{nelle 
korvapuusteja. 
4. Pilatus meni taas ulos ja sanoi heille: "Katso, min{ 
tuon h{net ulos teille, tiet{{ksenne, etten min{ l|yd{ 
h{ness{ yht{k{{n syyt{". 
5. Niin Jeesus tuli ulos, orjantappurakruunu p{{ss{{n ja 
purppurainen vaippa yll{{n. Ja Pilatus sanoi heille: "Katso 
ihmist{!" 
6. Kun siis ylipapit ja palvelijat n{kiv{t h{net, huusivat 
he sanoen: "Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse!" Pilatus sanoi 
heille: "Ottakaa te h{net ja ristiinnaulitkaa, sill{ min{ en 
l|yd{ h{ness{ mit{{n syyt{". 
7. Juutalaiset vastasivat h{nelle: "Meill{ on laki, ja lain 
mukaan h{nen pit{{ kuoleman, koska h{n on tehnyt itsens{ 
Jumalan Pojaksi". 
8. Kun nyt Pilatus kuuli t{m{n sanan, pelk{si h{n viel{ 
enemm{n 
9. ja meni taas sis{lle palatsiin ja sanoi Jeesukselle: 
"Mist{ sin{ olet?" Mutta Jeesus ei h{nelle vastannut. 
10. Niin Pilatus sanoi h{nelle: "Etk| puhu minulle? Etk| 
tied{, ett{ minulla on valta sinut p{{st{{ ja minulla on 
valta sinut ristiinnaulita?" 
11. Jeesus vastasi: "Sinulla ei olisi mit{{n valtaa minuun, 
ellei sit{ olisi annettu sinulle ylh{{lt{. Sent{hden on sen 
synti suurempi, joka j{tti minut sinun k{siisi." 
12. T{m{n t{hden Pilatus koetti p{{st{{ h{net irti. Mutta 
juutalaiset huusivat sanoen: "Jos p{{st{t h{net, et ole 
keisarin yst{v{; jokainen, joka tekee itsens{ kuninkaaksi, 
asettuu keisaria vastaan". 
13. Kun Pilatus kuuli n{m{ sanat, antoi h{n vied{ Jeesuksen 
ulos ja istui tuomarinistuimelle, paikalle, jonka nimi on 
Litostroton, hebreaksi Gabbata. 
14. Ja oli p{{si{isen valmistusp{iv{, noin kuudes hetki. Ja 
h{n sanoi juutalaisille: "Katso, teid{n kuninkaanne!" 
15. Niin he huusivat: "Vie pois, vie pois, ristiinnaulitse 
h{net!" Pilatus sanoi heille: "Onko minun ristiinnaulittava 
teid{n kuninkaanne?" Ylipapit vastasivat: "Ei meill{ ole 
kuningasta, vaan keisari". 
16. Silloin h{n luovutti h{net heille ja antoi 
ristiinnaulittavaksi. Ja he ottivat Jeesuksen. 
17. Ja kantaen itse omaa risti{ns{ h{n meni ulos niin 
sanotulle P{{kallonpaikalle, jota kutsutaan hebreankielell{ 
Golgataksi. 
18. Siell{ he h{net ristiinnaulitsivat ja h{nen kanssaan 
kaksi muuta, yhden kummallekin puolelle, ja Jeesuksen 
keskelle. 
19. Ja Pilatus kirjoitti my|s p{{llekirjoituksen ja 
kiinnitti sen ristiin; ja se oli n{in kirjoitettu: "Jeesus 
Nasaretilainen, juutalaisten kuningas". 
20. T{m{n p{{llekirjoituksen lukivat monet juutalaiset, 
sill{ paikka, jossa Jeesus ristiinnaulittiin, oli l{hell{ 
kaupunkia; ja se oli kirjoitettu hebreaksi, latinaksi ja 
kreikaksi. 
21. Niin juutalaisten ylipapit sanoivat Pilatukselle: "[l{ 
kirjoita: 'Juutalaisten kuningas', vaan ett{ h{n on sanonut: 
'Min{ olen juutalaisten kuningas'." 
22. Pilatus vastasi: "Mink{ min{ kirjoitin, sen min{ 
kirjoitin". 
23. Kun sotamiehet olivat ristiinnaulinneet Jeesuksen, 
ottivat he h{nen vaatteensa ja jakoivat ne nelj{{n osaan, 
kullekin sotamiehelle osansa, sek{ ihokkaan. Mutta ihokas 
oli saumaton, kauttaaltaan ylh{{lt{ asti kudottu. 
24. Sent{hden he sanoivat toisillensa: "[lk{{mme leikatko 
sit{ rikki, vaan heitt{k{{mme siit{ arpaa, kenen se on 
oleva"; ett{ t{m{ kirjoitus k{visi toteen: "He jakoivat 
kesken{ns{ minun vaatteeni ja heittiv{t minun puvustani 
arpaa". Ja sotamiehet tekiv{t niin. 
25. Mutta Jeesuksen ristin {{ress{ seisoivat h{nen {itins{ 
ja h{nen {itins{ sisar ja Maria, Kloopaan vaimo, ja Maria 
Magdaleena. 
26. Kun Jeesus n{ki {itins{ ja sen opetuslapsen, jota h{n 
rakasti, seisovan siin{ vieress{, sanoi h{n {idillens{: 
"Vaimo, katso, poikasi!" 
27. Sitten h{n sanoi opetuslapselle: "Katso, {itisi!" Ja 
siit{ hetkest{ opetuslapsi otti h{net kotiinsa. 
28. Sen j{lkeen, kun Jeesus tiesi, ett{ kaikki jo oli 
t{ytetty, sanoi h{n, ett{ kirjoitus k{visi toteen: "Minun on 
jano". 
29. Siin{ oli astia, hapanviini{ t{ynn{; niin he t{yttiv{t 
sill{ hapanviinill{ sienen ja panivat sen isoppikorren 
p{{h{n ja ojensivat sen h{nen suunsa eteen. 
30. Kun nyt Jeesus oli ottanut hapanviinin, sanoi h{n: "Se 
on t{ytetty", ja kallisti p{{ns{ ja antoi henkens{. 
31. Koska silloin oli valmistusp{iv{, niin - etteiv{t 
ruumiit j{isi ristille sapatiksi, sill{ se sapatinp{iv{ oli 
suuri - juutalaiset pyysiv{t Pilatukselta, ett{ 
ristiinnaulittujen s{{riluut rikottaisiin ja ruumiit 
otettaisiin alas. 
32. Niin sotamiehet tulivat ja rikkoivat s{{riluut ensin 
toiselta ja sitten toiselta h{nen kanssaan 
ristiinnaulitulta. 
33. Mutta kun he tulivat Jeesuksen luo ja n{kiv{t h{net jo 
kuolleeksi, eiv{t he rikkoneet h{nen luitaan, 
34. vaan yksi sotamiehist{ puhkaisi keih{{ll{ h{nen 
kylkens{, ja heti vuoti siit{ verta ja vett{. 
35. Ja joka sen n{ki, on sen todistanut, ja h{nen 
todistuksensa on tosi, ja h{n tiet{{ totta puhuvansa, ett{ 
tekin uskoisitte. 
36. Sill{ t{m{ tapahtui, ett{ kirjoitus k{visi toteen: 
"[lk||n h{nelt{ luuta rikottako". 
37. Ja viel{ sanoo toinen kirjoitus: "He luovat katseensa 
h{neen, jonka he ovat l{vist{neet". 
38. Mutta sen j{lkeen Joosef, arimatialainen, joka oli 
Jeesuksen opetuslapsi, vaikka salaa, juutalaisten pelosta, 
pyysi Pilatukselta saada ottaa Jeesuksen ruumiin; ja Pilatus 
my|ntyi siihen. Niin h{n tuli ja otti Jeesuksen ruumiin. 
39. Tuli my|s Nikodeemus, joka ensi kerran oli y|ll{ tullut 
Jeesuksen tyk|, ja toi mirhan ja aloen seosta noin sata 
naulaa. 
40. Niin he ottivat Jeesuksen ruumiin ja k{{riv{t sen 
hyv{nhajuisten yrttien kanssa k{{rinliinoihin, niinkuin 
juutalaisilla on tapana haudata. 
41. Ja sill{ paikalla, miss{ h{net ristiinnaulittiin, oli 
puutarha, ja puutarhassa uusi hauta, johon ei viel{ oltu 
ket{{n pantu. 
42. Siihen he nyt panivat Jeesuksen, koska oli juutalaisten 
valmistusp{iv{ ja se hauta oli l{hell{. 


			20 Luku

1. Mutta viikon ensimm{isen{ p{iv{n{ Maria Magdaleena meni 
varhain, kun viel{ oli pime{, haudalle ja n{ki kiven 
otetuksi pois haudan suulta. 
2. Niin h{n riensi pois ja tuli Simon Pietarin luo ja sen 
toisen opetuslapsen luo, joka oli Jeesukselle rakas, ja 
sanoi heille: "Ovat ottaneet Herran pois haudasta, emmek{ 
tied{, mihin ovat h{net panneet". 
3. Niin Pietari ja se toinen opetuslapsi l{htiv{t ja 
meniv{t haudalle. 
4. Ja he juoksivat molemmat yhdess{; mutta se toinen 
opetuslapsi juoksi edell{, nopeammin kuin Pietari, ja saapui 
ensin haudalle. 
5. Ja kun h{n kurkisti sis{{n, n{ki h{n k{{rinliinat 
siell{; kuitenkaan h{n ei mennyt sis{lle. 
6. Niin Simon Pietarikin tuli h{nen per{ss{{n ja meni 
sis{lle hautaan ja n{ki k{{rinliinat siell{ 
7. ja hikiliinan, joka oli ollut h{nen p{{ss{{n, ei pantuna 
yhteen k{{rinliinojen kanssa, vaan toiseen paikkaan erikseen 
kokoonk{{rittyn{. 
8. Silloin toinenkin opetuslapsi, joka ensimm{isen{ oli 
tullut haudalle, meni sis{{n ja n{ki ja uskoi. 
9. Sill{ he eiv{t viel{ ymm{rt{neet Raamattua, ett{ h{n oli 
kuolleista nouseva. 
10. Niin opetuslapset meniv{t takaisin kotiinsa. 
11. Mutta Maria seisoi haudan edess{ ulkopuolella ja itki. 
Kun h{n n{in itki, kurkisti h{n hautaan 
12. ja n{ki kaksi enkeli{ valkeissa vaatteissa istuvan, 
toisen p{{puolessa ja toisen jalkapuolessa, siin{, miss{ 
Jeesuksen ruumis oli maannut. 
13. N{m{ sanoivat h{nelle: "Vaimo, mit{ itket?" H{n sanoi 
heille: "Ovat ottaneet pois minun Herrani, enk{ tied{, mihin 
ovat h{net panneet". 
14. T{m{n sanottuaan h{n k{{ntyi taaksep{in ja n{ki 
Jeesuksen siin{ seisovan, eik{ tiennyt, ett{ se oli Jeesus. 
15. Jeesus sanoi h{nelle: "Vaimo, mit{ itket? Ket{ etsit?" 
T{m{ luuli h{nt{ puutarhuriksi ja sanoi h{nelle: "Herra, jos 
sin{ olet kantanut h{net pois, sano minulle, mihin olet 
h{net pannut, niin min{ otan h{net". 
16. Jeesus sanoi h{nelle: "Maria!" T{m{ k{{ntyi ja sanoi 
h{nelle hebreankielell{: "Rabbuuni!" se on: opettaja. 
17. Jeesus sanoi h{nelle: "[l{ minuun koske, sill{ en min{ 
ole viel{ mennyt yl|s Is{ni tyk|; mutta mene minun veljieni 
tyk| ja sano heille, ett{ min{ menen yl|s, minun Is{ni tyk| 
ja teid{n Is{nne tyk|, ja minun Jumalani tyk| ja teid{n 
Jumalanne tyk|". 
18. Maria Magdaleena meni ja ilmoitti opetuslapsille, ett{ 
h{n oli n{hnyt Herran ja ett{ Herra oli h{nelle n{in 
sanonut. 
19. Samana p{iv{n{, viikon ensimm{isen{, my|h{{n illalla, 
kun opetuslapset olivat koolla lukittujen ovien takana, 
juutalaisten pelosta, tuli Jeesus ja seisoi heid{n 
keskell{{n ja sanoi heille: "Rauha teille!" 
20. Ja sen sanottuaan h{n n{ytti heille k{tens{ ja kylkens{. 
Niin opetuslapset iloitsivat n{hdess{{n Herran. 
21. Niin Jeesus sanoi heille j{lleen: "Rauha teille! 
Niinkuin Is{ on l{hett{nyt minut, niin l{het{n min{kin 
teid{t." 
22. Ja t{m{n sanottuaan h{n puhalsi heid{n p{{llens{ ja 
sanoi heille: "Ottakaa Pyh{ Henki. 
23. Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat 
anteeksi annetut; joiden synnit te pid{t{tte, niille ne ovat 
pid{tetyt." 
24. Mutta Tuomas, jota sanottiin Didymukseksi, yksi niist{ 
kahdestatoista, ei ollut heid{n kanssansa, kun Jeesus tuli. 
25. Niin muut opetuslapset sanoivat h{nelle: "Me n{imme 
Herran". Mutta h{n sanoi heille: "Ellen n{e h{nen k{siss{{n 
naulojen j{lki{ ja pist{ sormeani naulojen sijoihin ja pist{ 
k{tt{ni h{nen kylkeens{, en min{ usko". 
26. Ja kahdeksan p{iv{n per{st{ h{nen opetuslapsensa taas 
olivat huoneessa, ja Tuomas oli heid{n kanssansa. Niin 
Jeesus tuli, ovien ollessa lukittuina, ja seisoi heid{n 
keskell{{n ja sanoi: "Rauha teille!" 
27. Sitten h{n sanoi Tuomaalle: "Ojenna sormesi t{nne ja 
katso minun k{si{ni, ja ojenna k{tesi ja pist{ se minun 
kylkeeni, {l{k{ ole ep{uskoinen, vaan uskovainen". 
28. Tuomas vastasi ja sanoi h{nelle: "Minun Herrani ja minun 
Jumalani!" 
29. Jeesus sanoi h{nelle: "Sent{hden, ett{ minut n{it, sin{ 
uskot. Autuaat ne, jotka eiv{t n{e ja kuitenkin uskovat!" 
30. Paljon muitakin tunnustekoja, joita ei ole kirjoitettu 
t{h{n kirjaan, Jeesus teki opetuslastensa n{hden; 
31. mutta n{m{ ovat kirjoitetut, ett{ te uskoisitte, ett{ 
Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja ett{ teill{ uskon 
kautta olisi el{m{ h{nen nimess{ns{. 


			21 Luku

1. Sen j{lkeen Jeesus taas ilmestyi opetuslapsilleen 
Tiberiaan j{rven rannalla; ja h{n ilmestyi n{in: 
2. Simon Pietari ja Tuomas, jota sanottiin Didymukseksi, ja 
Natanael, joka oli Galilean Kaanasta, ja Sebedeuksen pojat 
sek{ kaksi muuta h{nen opetuslapsistaan olivat yhdess{. 
3. Simon Pietari sanoi heille: "Min{ menen kalaan". He 
sanoivat h{nelle: "Me l{hdemme my|s sinun kanssasi". Niin he 
l{htiv{t ja astuivat venheeseen; mutta eiv{t sin{ y|n{ 
saaneet mit{{n. 
4. Ja kun jo oli aamu, seisoi Jeesus rannalla. Opetuslapset 
eiv{t kuitenkaan tienneet, ett{ se oli Jeesus. 
5. Niin Jeesus sanoi heille: "Lapset, onko teill{ mit{{n 
sy|t{v{{?" He vastasivat h{nelle: "Ei ole". 
6. H{n sanoi heille: "Heitt{k{{ verkko oikealle puolelle 
venhett{, niin saatte". He heittiv{t verkon, mutta eiv{t 
jaksaneet vet{{ sit{ yl|s kalojen paljouden t{hden. 
7. Silloin se opetuslapsi, jota Jeesus rakasti, sanoi 
Pietarille: "Se on Herra". Kun Simon Pietari kuuli, ett{ se 
oli Herra, vy|tti h{n vaippansa ymp{rilleen, sill{ h{n oli 
ilman vaatteita, ja heitt{ytyi j{rveen. 
8. Mutta muut opetuslapset tulivat venheell{ ja vetiv{t 
per{ss{{n verkkoa kaloineen, sill{ he eiv{t olleet maasta 
kauempana kuin noin kahdensadan kyyn{r{n p{{ss{. 
9. Kun he astuivat maalle, n{kiv{t he siell{ hiilloksen ja 
kalan pantuna sen p{{lle, sek{ leip{{. 
10. Jeesus sanoi heille: "Tuokaa t{nne niit{ kaloja, joita 
nyt saitte". 
11. Niin Simon Pietari astui venheeseen ja veti maalle 
verkon, t{ynn{ suuria kaloja, sata viisikymment{ kolme. Ja 
vaikka niit{ oli niin paljon, ei verkko revennyt. 
12. Jeesus sanoi heille: "Tulkaa einehtim{{n". Mutta ei 
kukaan opetuslapsista uskaltanut kysy{ h{nelt{: "Kuka sin{ 
olet?", koska he tiesiv{t, ett{ se oli Herra. 
13. Niin Jeesus meni ja otti leiv{n ja antoi heille, ja 
samoin kalan. 
14. T{m{ oli jo kolmas kerta, jolloin Jeesus noustuaan 
kuolleista ilmestyi opetuslapsillensa. 
15. Kun he olivat einehtineet, sanoi Jeesus Simon 
Pietarille: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko sin{ minua 
enemm{n kuin n{m{?" H{n vastasi h{nelle: "Rakastan, Herra; 
sin{ tied{t, ett{ olet minulle rakas". H{n sanoi h{nelle: 
"Ruoki minun karitsoitani". 
16. H{n sanoi h{nelle taas toistamiseen: "Simon, Johanneksen 
poika, rakastatko minua?" H{n vastasi h{nelle: "Rakastan, 
Herra; sin{ tied{t, ett{ olet minulle rakas". H{n sanoi 
h{nelle: "Kaitse minun lampaitani". 
17. H{n sanoi h{nelle kolmannen kerran: "Simon, Johanneksen 
poika, olenko min{ sinulle rakas?" Pietari tuli 
murheelliseksi siit{, ett{ h{n kolmannen kerran sanoi 
h{nelle: "Olenko min{ sinulle rakas?" ja vastasi h{nelle: 
"Herra, sin{ tied{t kaikki; sin{ tied{t, ett{ olet minulle 
rakas". Jeesus sanoi h{nelle: "Ruoki minun lampaitani. 
18. Totisesti, totisesti min{ sanon sinulle: kun olit nuori, 
niin sin{ vy|tit itsesi ja kuljit, minne tahdoit; mutta kun 
vanhenet, niin sin{ ojennat k{tesi, ja sinut vy|tt{{ toinen 
ja vie sinut, minne et tahdo." 
19. Mutta sen h{n sanoi antaakseen tiet{{, mink{kaltaisella 
kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Ja t{m{n 
sanottuaan h{n lausui h{nelle: "Seuraa minua". 
20. Niin Pietari k{{ntyi ja n{ki sen opetuslapsen seuraavan, 
jota Jeesus rakasti ja joka my|s oli aterioitaessa nojannut 
h{nen rintaansa vasten ja sanonut: "Herra, kuka on sinun 
kavaltajasi?" 
21. Kun Pietari h{net n{ki, sanoi h{n Jeesukselle: "Herra, 
kuinka sitten t{m{n k{y?" 
22. Jeesus sanoi h{nelle: "Jos min{ tahtoisin, ett{ h{n j{{ 
t{nne siihen asti, kunnes min{ tulen, mit{ se sinuun koskee? 
Seuraa sin{ minua." 
23. Niin semmoinen puhe levisi veljien keskuuteen, ettei se 
opetuslapsi kuole; mutta ei Jeesus sanonut h{nelle, ettei 
h{n kuole, vaan: "Jos min{ tahtoisin, ett{ h{n j{{ t{nne 
siihen asti, kunnes min{ tulen, mit{ se sinuun koskee?" 
24. T{m{ on se opetuslapsi, joka todistaa n{ist{ ja on n{m{ 
kirjoittanut; ja me tied{mme, ett{ h{nen todistuksensa on 
tosi. 
25. On paljon muutakin, mit{ Jeesus teki; ja jos se kohta 
kohdalta kirjoitettaisiin. luulen, etteiv{t koko maailmaan 
mahtuisi ne kirjat, jotka pit{isi kirjoittaa. 



