

	Evankeliumi Luukkaan mukaan



			1 Luku

1. Koska monet ovat ryhtyneet tekem{{n kertomusta meid{n 
keskuudessamme tosiksi tunnetuista tapahtumista, 
2. sen mukaisesti kuin meille ovat kertoneet ne, jotka 
alusta asti ovat omin silmin ne n{hneet ja olleet sanan 
palvelijoita, 
3. niin olen min{kin, tarkkaan tutkittuani alusta alkaen 
kaikki, p{{tt{nyt kirjoittaa ne j{rjestyksess{{n sinulle, 
korkea-arvoinen Teofilus, 
4. ett{ oppisit tuntemaan, kuinka varmat ne asiat ovat, 
jotka sinulle on opetettu. 
5. Herodeksen, Juudean kuninkaan, aikana oli pappi, nimelt{ 
Sakarias, Abian osastoa. Ja h{nen vaimonsa oli Aaronin 
tytt{ri{, ja t{m{n nimi oli Elisabet. 
6. He olivat molemmat hurskaita Jumalan edess{, vaeltaen 
kaikissa Herran k{skyiss{ ja s{{d|ksiss{ nuhteettomina. 
7. Mutta heill{ ei ollut lasta, sill{ Elisabet oli 
hedelm{t|n; ja he olivat molemmat tulleet i{llisiksi. 
8. Niin tapahtui, kun h{nen osastonsa palvelusvuoro tuli ja 
h{n toimitti papillisia teht{vi{ Jumalan edess{, 
9. ett{ h{n tavanmukaisessa pappisteht{vien arpomisessa sai 
osaksensa menn{ Herran temppeliin suitsuttamaan. 
10. Ja kaikki kansa oli suitsuttamisen aikana ulkopuolella 
rukoilemassa. 
11. Silloin ilmestyi h{nelle Herran enkeli seisoen 
suitsutusalttarin oikealla puolella. 
12. Ja h{net n{hdess{{n Sakarias h{mm{styi, ja h{net valtasi 
pelko. 
13. Mutta enkeli sanoi h{nelle: "[l{ pelk{{, Sakarias; sill{ 
sinun rukouksesi on kuultu, ja vaimosi Elisabet on 
synnytt{v{ sinulle pojan, ja sinun on annettava h{nelle nimi 
Johannes. 
14. Ja h{n on oleva sinulle iloksi ja riemuksi, ja monet 
iloitsevat h{nen syntymisest{{n. 
15. Sill{ h{n on oleva suuri Herran edess{; viini{ ja 
v{kijuomaa h{n ei juo, ja h{n on oleva t{ytetty Pyh{ll{ 
Hengell{ hamasta {itins{ kohdusta. 
16. Ja h{n k{{nt{{ monta Israelin lapsista Herran, heid{n 
Jumalansa, tyk|. 
17. Ja h{n k{y h{nen edell{{n Eliaan hengess{ ja voimassa, 
k{{nt{{ksens{ isien syd{met lasten puoleen ja 
tottelemattomat vanhurskasten mielenlaatuun, n{in Herralle 
toimittaaksensa valmistetun kansan." 
18. Niin Sakarias sanoi enkelille: "Kuinka min{ t{m{n 
k{sitt{isin? Sill{ min{ olen vanha, ja minun vaimoni on 
i{lliseksi tullut." 
19. Enkeli vastasi ja sanoi h{nelle: "Min{ olen Gabriel, 
joka seison Jumalan edess{, ja min{ olen l{hetetty puhumaan 
sinulle ja julistamaan sinulle t{m{n ilosanoman. 
20. Ja katso, sin{ tulet myk{ksi etk{ kykene mit{{n puhumaan 
siihen p{iv{{n saakka, jona t{m{ tapahtuu, sent{hden ettet 
uskonut minun sanojani, jotka k{yv{t aikanansa toteen." 
21. Ja kansa oli odottamassa Sakariasta, ja he ihmetteliv{t, 
ett{ h{n niin kauan viipyi temppeliss{. 
22. Mutta ulos tullessaan h{n ei kyennyt puhumaan heille; 
silloin he ymm{rsiv{t, ett{ h{n oli n{hnyt n{yn temppeliss{. 
Ja h{n viittoi heille ja j{i myk{ksi. 
23. Ja kun h{nen virkatoimensa p{iv{t olivat p{{ttyneet, 
meni h{n kotiinsa. 
24. Ja niiden p{iv{in per{st{ Elisabet, h{nen vaimonsa, tuli 
raskaaksi ja pysytteli salassa viisi kuukautta, sanoen: 
25. "N{in on Herra tehnyt minulle niin{ p{ivin{, jolloin h{n 
katsoi minun puoleeni poistaaksensa minusta ihmisten 
ylenkatseen". 
26. Kuudentena kuukautena sen j{lkeen Jumala l{hetti enkeli 
Gabrielin Galilean kaupunkiin, jonka nimi on Nasaret, 
27. neitsyen tyk|, joka oli kihlattu Joosef nimiselle 
miehelle Daavidin suvusta; ja neitsyen nimi oli Maria. 
28. Ja tullessaan sis{lle h{nen tyk|ns{ enkeli sanoi: 
"Terve, armoitettu! Herra olkoon sinun kanssasi." 
29. Mutta h{n h{mm{styi suuresti siit{ puheesta ja mietti, 
mit{ t{m{ tervehdys mahtoi tarkoittaa. 
30. Niin enkeli sanoi h{nelle: "[l{ pelk{{, Maria; sill{ 
sin{ olet saanut armon Jumalan edess{. 
31. Ja katso, sin{ tulet raskaaksi ja synnyt{t pojan, ja 
sinun on annettava h{nelle nimi Jeesus. 
32. H{n on oleva suuri, ja h{net pit{{ kutsuttaman 
Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa h{nelle Daavidin, 
h{nen is{ns{, valtaistuimen, 
33. ja h{n on oleva Jaakobin huoneen kuningas 
iankaikkisesti, ja h{nen valtakunnallansa ei pid{ loppua 
oleman." 
34. Niin Maria sanoi enkelille: "Kuinka t{m{ voi tapahtua, 
kun min{ en miehest{ mit{{n tied{?" 
35. Enkeli vastasi ja sanoi h{nelle: "Pyh{ Henki tulee sinun 
p{{llesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut; sent{hden my|s 
se pyh{, mik{ syntyy, pit{{ kutsuttaman Jumalan Pojaksi. 
36. Ja katso, sinun sukulaisesi Elisabet, h{nkin kantaa 
kohdussaan poikaa vanhalla i{ll{{n, ja t{m{ on kuudes 
kuukausi h{nell{, jota sanottiin hedelm{tt|m{ksi; 
37. sill{ Jumalalle ei mik{{n ole mahdotonta." 
38. Silloin Maria sanoi: "Katso, min{ olen Herran 
palvelijatar; tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan". Ja 
enkeli l{hti h{nen tyk|{ns{. 
39. Niin{ p{ivin{ Maria nousi ja kulki kiiruusti vuorimaahan 
er{{seen Juudan kaupunkiin 
40. ja meni Sakariaan kotiin ja tervehti Elisabetia. 
41. Ja kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hyp{hti lapsi 
h{nen kohdussansa; ja Elisabet t{ytettiin Pyh{ll{ Hengell{. 
42. Ja h{n puhkesi puhumaan suurella {{nell{ ja sanoi: 
"Siunattu sin{ vaimojen joukossa, ja siunattu sinun kohtusi 
hedelm{! 
43. Ja kuinka minulle tapahtuu t{m{, ett{ minun Herrani {iti 
tulee minun tyk|ni? 
44. Sill{ katso, kun sinun tervehdyksesi {{ni tuli minun 
korviini, hyp{hti lapsi ilosta minun kohdussani. 
45. Ja autuas se, joka uskoi, sill{ se sana on t{yttyv{, 
mik{ h{nelle on tullut Herralta!" 
46. Ja Maria sanoi: "Minun sieluni suuresti ylist{{ Herraa, 
47. ja minun henkeni riemuitsee Jumalasta, vapahtajastani; 
48. sill{ h{n on katsonut palvelijattarensa alhaisuuteen. 
Katso, t{stedes kaikki sukupolvet ylist{v{t minua autuaaksi. 
49. Sill{ Voimallinen on tehnyt minulle suuria, ja h{nen 
nimens{ on pyh{, 
50. ja h{nen laupeutensa pysyy polvesta polveen niille, 
jotka h{nt{ pelk{{v{t. 
51. H{n on osoittanut voimansa k{sivarrellaan; h{n on 
hajottanut ne, joilla oli ylpe{t ajatukset syd{mess{{n. 
52. H{n on kukistanut valtiaat valtaistuimilta ja korottanut 
alhaiset. 
53. N{lk{iset h{n on t{ytt{nyt hyvyyksill{, ja rikkaat h{n 
on l{hett{nyt tyhjin{ pois. 
54. H{n on ottanut huomaansa palvelijansa Israelin, 
muistaaksensa laupeuttaan 
55. Aabrahamia ja h{nen siement{ns{ kohtaan iankaikkisesti, 
niinkuin h{n on meid{n isillemme puhunut." 
56. Ja Maria oli h{nen tyk|n{ns{ noin kolme kuukautta ja 
palasi j{lleen kotiinsa. 
57. Mutta Elisabetin synnytt{misen aika tuli; ja h{n 
synnytti pojan. 
58. Ja kun h{nen naapurinsa ja sukulaisensa kuulivat, ett{ 
Herra oli tehnyt h{nelle suuren laupeuden, iloitsivat he 
h{nen kanssansa. 
59. Ja kahdeksantena p{iv{n{ he tulivat ymp{rileikkaamaan 
lasta ja tahtoivat antaa h{nelle h{nen is{ns{ mukaan nimen 
Sakarias. 
60. Mutta h{nen {itins{ vastasi ja sanoi: "Ei suinkaan, vaan 
h{nen nimens{ on oleva Johannes". 
61. Niin he sanoivat h{nelle: "Eih{n sinun suvussasi ole 
ket{{n, jolla on se nimi". 
62. Ja he kysyiv{t viittomalla lapsen is{lt{, mink{ nimen 
h{n tahtoi h{nelle annettavaksi. 
63. Niin h{n pyysi taulun ja kirjoitti siihen n{m{ sanat: 
"Johannes on h{nen nimens{". Ja kaikki ihmetteliv{t. 
64. Ja kohta h{nen suunsa aukeni, ja h{nen kielens{ 
vapautui, ja h{n puhui kiitt{en Jumalaa. 
65. Ja tuli pelko kaikille heid{n ymp{rill{{n asuvaisille, 
ja koko Juudean vuorimaassa puhuttiin kaikista n{ist{ 
tapahtumista; 
66. ja kaikki, jotka niist{ kuulivat, panivat ne mieleens{ 
ja sanoivat: "Mik{h{n t{st{ lapsesta tulee?" Sill{ Herran 
k{si oli h{nen kanssansa. 
67. Ja Sakarias, h{nen is{ns{, t{ytettiin Pyh{ll{ Hengell{, 
ja h{n ennusti sanoen: 
68. "Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, sill{ h{n on 
katsonut kansansa puoleen ja valmistanut sille lunastuksen 
69. ja kohottanut meille pelastuksen sarven palvelijansa 
Daavidin huoneesta 
70. - niinkuin h{n on puhunut hamasta ikiajoista pyh{in 
profeettainsa suun kautta - 
71. pelastukseksi vihollisistamme ja kaikkien niiden 
k{dest{, jotka meit{ vihaavat, 
72. tehd{kseen laupeuden meid{n isillemme ja muistaakseen 
pyh{n liittonsa, 
73. sen valan, jonka h{n vannoi Aabrahamille, meid{n 
is{llemme; 
74. suodakseen meid{n, vapahdettuina vihollistemme k{dest{, 
pelk{{m{tt{ palvella h{nt{ 
75. pyhyydess{ ja vanhurskaudessa h{nen edess{{n kaikkina 
elinp{ivin{mme. 
76. Ja sin{, lapsukainen, olet kutsuttava Korkeimman 
profeetaksi, sill{ sin{ olet k{yv{ Herran edell{ 
valmistaaksesi h{nen teit{{n, 
77. antaaksesi h{nen kansalleen pelastuksen tuntemisen 
heid{n syntiens{ anteeksisaamisessa, 
78. meid{n Jumalamme syd{mellisen laupeuden t{hden, jonka 
kautta meid{n puoleemme katsoo aamun koitto korkeudesta, 
79. loistaen meille, jotka istumme pimeydess{ ja kuoleman 
varjossa, ja ohjaten meid{n jalkamme rauhan tielle." 
80. Ja lapsi kasvoi ja vahvistui hengess{. Ja h{n oli 
er{maassa siihen p{iv{{n asti, jona h{n oli astuva Israelin 
eteen. 


			2 Luku

1. Ja tapahtui niin{ p{ivin{, ett{ keisari Augustukselta 
k{vi k{sky, ett{ kaikki maailma oli verolle pantava. 
2. T{m{ verollepano oli ensimm{inen ja tapahtui Kyreniuksen 
ollessa Syyrian maaherrana. 
3. Ja kaikki meniv{t verolle pantaviksi, kukin omaan 
kaupunkiinsa. 
4. Niin Joosefkin l{hti Galileasta, Nasaretin kaupungista, 
yl|s Juudeaan, Daavidin kaupunkiin, jonka nimi on Beetlehem, 
h{n kun oli Daavidin huonetta ja sukua, 
5. verolle pantavaksi Marian, kihlattunsa, kanssa, joka oli 
raskaana. 
6. Niin tapahtui heid{n siell{ ollessaan, ett{ Marian 
synnytt{misen aika tuli. 
7. Ja h{n synnytti pojan, esikoisensa, ja kapaloi h{net ja 
pani h{net seimeen, koska heille ei ollut sijaa majatalossa. 
8. Ja sill{ seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa 
y|ll{ laumaansa. 
9. Niin heid{n edess{{n seisoi Herran enkeli, ja Herran 
kirkkaus loisti heid{n ymp{rill{{n, ja he pelj{styiv{t 
suuresti. 
10. Mutta enkeli sanoi heille: "[lk{{ pelj{tk|; sill{ katso, 
min{ ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle 
kansalle: 
11. teille on t{n{ p{iv{n{ syntynyt Vapahtaja, joka on 
Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. 
12. Ja t{m{ on teille merkkin{: te l|yd{tte lapsen 
kapaloituna ja seimess{ makaamassa." 
13. Ja yht{kki{ oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista 
sotav{ke{, ja he ylistiv{t Jumalaa ja sanoivat: 
14. "Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten 
kesken, joita kohtaan h{nell{ on hyv{ tahto!" 
15. Ja kun enkelit olivat menneet paimenten luota 
taivaaseen, niin n{m{ puhuivat toisillensa: "Menk{{mme nyt 
Beetlehemiin katsomaan sit{, mik{ on tapahtunut ja mink{ 
Herra meille ilmoitti". 
16. Ja he meniv{t kiiruhtaen ja l|ysiv{t Marian ja Joosefin 
ja lapsen, joka makasi seimess{. 
17. Ja kun he t{m{n olivat n{hneet, ilmoittivat he sen 
sanan, joka oli puhuttu heille t{st{ lapsesta. 
18. Ja kaikki, jotka sen kuulivat, ihmetteliv{t sit{, mit{ 
paimenet heille puhuivat. 
19. Mutta Maria k{tki kaikki n{m{ sanat ja tutkisteli niit{ 
syd{mess{ns{. 
20. Ja paimenet palasivat kiitt{en ja ylist{en Jumalaa 
kaikesta, mink{ olivat kuulleet ja n{hneet, sen mukaan kuin 
heille oli puhuttu. 
21. Kun sitten kahdeksan p{iv{{ oli kulunut ja lapsi oli 
ymp{rileikattava, annettiin h{nelle nimi Jeesus, jonka 
enkeli oli h{nelle antanut, ennenkuin h{n sikisi {itins{ 
kohdussa. 
22. Ja kun heid{n puhdistusp{iv{ns{, Mooseksen lain mukaan, 
olivat t{yttyneet, veiv{t he h{net yl|s Jerusalemiin 
asettaaksensa h{net Herran eteen 
23. - niinkuin on kirjoitettuna Herran laissa: "Jokainen 
miehenpuoli, joka avaa {idinkohdun, luettakoon Herralle 
pyhitetyksi" - 
24. ja uhrataksensa, niinkuin Herran laissa on s{{detty, 
parin mets{kyyhkysi{ tai kaksi kyyhkysenpoikaa. 
25. Ja katso, Jerusalemissa oli mies, nimelt{ Simeon; h{n 
oli hurskas ja jumalinen mies, joka odotti Israelin 
lohdutusta, ja Pyh{ Henki oli h{nen p{{ll{ns{. 
26. Ja Pyh{ Henki oli h{nelle ilmoittanut, ettei h{n ollut 
n{kev{ kuolemaa, ennenkuin oli n{hnyt Herran Voidellun. 
27. Ja h{n tuli Hengen vaikutuksesta pyh{kk||n. Ja kun 
vanhemmat toivat Jeesus-lasta sis{lle tehd{kseen h{nelle, 
niinkuin tapa oli lain mukaan, 
28. otti h{nkin h{net syliins{ ja kiitti Jumalaa ja sanoi: 
29. "Herra, nyt sin{ lasket palvelijasi rauhaan menem{{n, 
sanasi mukaan; 
30. sill{ minun silm{ni ovat n{hneet sinun autuutesi, 
31. jonka sin{ olet valmistanut kaikkien kansojen n{hd{, 
32. valkeudeksi, joka on ilmestyv{ pakanoille, ja 
kirkkaudeksi kansallesi Israelille". 
33. Ja h{nen is{ns{ ja {itins{ ihmetteliv{t sit{, mit{ 
h{nest{ sanottiin. 
34. Ja Simeon siunasi heit{ ja sanoi Marialle, h{nen 
{idilleen: "Katso, t{m{ on pantu lankeemukseksi ja 
nousemukseksi monelle Israelissa ja merkiksi, jota vastaan 
sanotaan 
35. - ja my|s sinun sielusi l{vitse on miekka k{yv{ - ett{ 
monen syd{men ajatukset tulisivat ilmi". 
36. Ja oli naisprofeetta, Hanna, Fanuelin tyt{r, Asserin 
sukukuntaa. H{n oli jo tullut i{lliseksi. Menty{{n neitsyen{ 
naimisiin h{n oli el{nyt miehens{ kanssa seitsem{n vuotta, 
37. ja oli nyt leski, kahdeksankymmenen nelj{n vuoden 
ik{inen. H{n ei poistunut pyh{k|st{, vaan palveli siell{ 
Jumalaa paastoilla ja rukouksilla y|t{ ja p{iv{{. 
38. Ja juuri sill{ hetkell{ h{n tuli siihen, ylisti Jumalaa 
ja puhui lapsesta kaikille, jotka odottivat Jerusalemin 
lunastusta. 
39. Ja t{ytetty{{n kaiken, mik{ Herran lain mukaan oli 
teht{v{, he palasivat Galileaan, kaupunkiinsa Nasaretiin. 
40. Ja lapsi kasvoi ja vahvistui ja t{yttyi viisaudella, ja 
Jumalan armo oli h{nen p{{ll{ns{. 
41. Ja h{nen vanhempansa matkustivat joka vuosi Jerusalemiin 
p{{si{isjuhlille. 
42. H{nen ollessaan kaksitoistavuotias he niinik{{n 
vaelsivat yl|s sinne juhlan tavan mukaan. 
43. Ja kun ne p{iv{t olivat kuluneet ja he l{htiv{t kotiin, 
j{i poikanen Jeesus Jerusalemiin, eiv{tk{ h{nen vanhempansa 
sit{ huomanneet. 
44. He luulivat h{nen olevan matkaseurueessa ja kulkivat 
p{iv{nmatkan ja etsiv{t h{nt{ sukulaisten ja tuttavien 
joukosta; 
45. mutta kun eiv{t l|yt{neet, palasivat he Jerusalemiin 
etsien h{nt{. 
46. Ja kolmen p{iv{n kuluttua he l|ysiv{t h{net pyh{k|st{, 
jossa h{n istui opettajain keskell{ kuunnellen heit{ ja 
kysellen heilt{. 
47. Ja kaikki, jotka h{nt{ kuulivat, ihmetteliv{t h{nen 
ymm{rryst{ns{ ja vastauksiansa. 
48. Ja h{net n{hdess{{n h{nen vanhempansa h{mm{styiv{t, ja 
h{nen {itins{ sanoi h{nelle: "Poikani, miksi meille n{in 
teit? Katso, sinun is{si ja min{ olemme huolestuneina 
etsineet sinua." 
49. Niin h{n sanoi heille: "Mit{ te minua etsitte? Ettek| 
tienneet, ett{ minun pit{{ niiss{ oleman, mitk{ minun Is{ni 
ovat?" 
50. Mutta he eiv{t ymm{rt{neet sit{ sanaa, jonka h{n heille 
puhui. 
51. Ja h{n l{hti heid{n kanssansa ja tuli Nasaretiin ja oli 
heille alamainen. Ja h{nen {itins{ k{tki kaikki n{m{ sanat 
syd{meens{. 
52. Ja Jeesus varttui viisaudessa ja i{ss{ ja armossa 
Jumalan ja ihmisten edess{. 


			3 Luku

1. Viidenten{toista keisari Tiberiuksen hallitusvuotena, 
kun Pontius Pilatus oli Juudean maaherrana ja Herodes 
Galilean nelj{nnysruhtinaana ja h{nen veljens{ Filippus 
Iturean ja Trakonitiinmaan nelj{nnysruhtinaana ja Lysanias 
Abilenen nelj{nnysruhtinaana, 
2. siihen aikaan kun Hannas oli ylimm{isen{ pappina, ynn{ 
my|s Kaifas, tuli Jumalan sana Johannekselle, Sakariaan 
pojalle, er{maassa. 
3. Ja h{n vaelsi kaikissa seuduissa Jordanin varrella ja 
saarnasi parannuksen kastetta syntien anteeksisaamiseksi, 
4. niinkuin on kirjoitettuna profeetta Esaiaan sanojen 
kirjassa: "Huutavan {{ni kuuluu er{maassa: 'Valmistakaa 
Herralle tie, tehk{{ polut h{nelle tasaisiksi'. 
5. Kaikki laaksot t{ytett{k||n, ja kaikki vuoret ja 
kukkulat alennettakoon, ja mutkat tulkoot suoriksi ja 
koleikot tasaisiksi teiksi, 
6. ja kaikki liha on n{kev{ Jumalan autuuden." 
7. Niin h{n sanoi kansalle, joka vaelsi h{nen 
kastettavakseen: "Te kyyk{{rmeitten siki|t, kuka on teit{ 
neuvonut pakenemaan tulevaista vihaa? 
8. Tehk{{ sent{hden parannuksen soveliaita hedelmi{, 
{lk{{k{ ruvetko sanomaan mieless{nne: 'Onhan meill{ is{n{ 
Aabraham', sill{ min{ sanon teille, ett{ Jumala voi n{ist{ 
kivist{ her{tt{{ lapsia Aabrahamille. 
9. Jo on my|s kirves pantu puitten juurelle; jokainen puu, 
joka ei tee hyv{{ hedelm{{, siis hakataan pois ja heitet{{n 
tuleen." 
10. Ja kansa kysyi h{nelt{ sanoen: "Mit{ meid{n siis pit{{ 
tekem{n?" 
11. H{n vastasi ja sanoi heille: "Jolla on kaksi ihokasta, 
antakoon toisen sille, joka on ilman; ja jolla on ruokaa, 
tehk||n samoin". 
12. Niin tuli my|s publikaaneja kastettaviksi, ja he 
sanoivat h{nelle: "Opettaja, mit{ meid{n pit{{ tekem{n?" 
13. H{n sanoi heille: "[lk{{ vaatiko enemp{{, kuin mik{ 
teille on s{{detty". 
14. My|s sotamiehet kysyiv{t h{nelt{ sanoen: "Mit{s meid{n 
pit{{ tekem{n?" Ja h{n sanoi heille: "[lk{{ kiskoko 
kenelt{k{{n {lk{{k{ kirist{k|, vaan tyytyk{{ palkkaanne". 
15. Mutta kun kansa yh{ odotti ja kaikki ajattelivat 
syd{mess{{n Johanneksesta, eik| h{n itse ehk{ ollut Kristus, 
16. niin Johannes vastasi kaikille sanoen: "Min{ kastan 
teid{t vedell{, mutta on tuleva minua v{kev{mpi, jonka 
keng{npaulaakaan min{ en ole kelvollinen p{{st{m{{n; h{n 
kastaa teid{t Pyh{ll{ Hengell{ ja tulella. 
17. H{nell{ on viskimens{ k{dess{{n, ja h{n puhdistaa 
puimatanterensa ja kokoaa nisut aittaansa, mutta ruumenet 
h{n polttaa sammumattomassa tulessa." 
18. Antaen my|s monia muita kehoituksia h{n julisti kansalle 
evankeliumia. 
19. Mutta kun Herodes, nelj{nnysruhtinas, sai h{nelt{ 
nuhteita veljens{ vaimon, Herodiaan, t{hden ja kaiken sen 
pahan t{hden, mit{ h{n, Herodes, oli tehnyt, 
20. niin h{n kaiken muun lis{ksi teki senkin, ett{ sulki 
Johanneksen vankeuteen. 
21. Kun siis kaikkea kansaa kastettiin ja my|skin Jeesus oli 
saanut kasteen ja rukoili, niin tapahtui, ett{ taivas aukeni 
22. ja Pyh{ Henki laskeutui h{nen p{{llens{ ruumiillisessa 
muodossa, niinkuin kyyhkynen, ja taivaasta tuli {{ni: "Sin{ 
olet minun rakas Poikani; sinuun min{ olen mielistynyt". 
23. Ja h{n, Jeesus, oli alottaessaan vaikutuksensa noin 
kolmenkymmenen vuoden vanha, ja oli, niinkuin luultiin, 
Joosefin poika. Joosef oli Eelin poika, 
24. Eeli Mattatin, t{m{ Leevin, t{m{ Melkin, t{m{ Jannain, 
t{m{ Joosefin, 
25. t{m{ Mattatiaan, t{m{ Aamoksen, t{m{ Naahumin, t{m{ 
Eslin, t{m{ Naggain, 
26. t{m{ Maahatin, t{m{ Mattatiaan, t{m{ Semeinin, t{m{ 
Joosekin, t{m{ Joodan, 
27. t{m{ Johananin, t{m{ Reesan, t{m{ Serubbaabelin, t{m{ 
Sealtielin, t{m{ Neerin, 
28. t{m{ Melkin, t{m{ Addin, t{m{ Koosamin, t{m{ Elmadamin, 
t{m{ Eerin, 
29. t{m{ Jeesuksen, t{m{ Elieserin, t{m{ Joorimin, t{m{ 
Mattatin, t{m{ Leevin, 
30. t{m{ Simeonin, t{m{ Juudan, t{m{ Joosefin, t{m{ 
Joonamin, t{m{ Eliakimin, 
31. t{m{ Melean, t{m{ Mennan, t{m{ Mattatan, t{m{ Naatanin, 
t{m{ Daavidin, 
32. t{m{ Iisain, t{m{ Oobedin, t{m{ Booaan, t{m{ Saalan, 
t{m{ Nahassonin, 
33. t{m{ Aminadabin, t{m{ Adminin, t{m{ Arnin, t{m{ Esromin, 
t{m{ Faareen, t{m{ Juudan, 
34. t{m{ Jaakobin, t{m{ Iisakin, t{m{ Aabrahamin, t{m{ 
Taaran, t{m{ Naahorin, 
35. t{m{ Serukin, t{m{ Ragaun, t{m{ Faalekin, t{m{ Eberin, 
t{m{ Saalan, 
36. t{m{ Kainamin, t{m{ Arfaksadin, t{m{ Seemin, t{m{ Nooan, 
t{m{ Laamekin, 
37. t{m{ Metusalan, t{m{ Eenokin, t{m{ Jaaretin, t{m{ 
Mahalalelin, t{m{ Keenanin, 
38. t{m{ Enoksen, t{m{ Seetin, t{m{ Aadamin, t{m{ Jumalan. 


			4 Luku

1. Sitten Jeesus t{ynn{ Pyh{{ Henke{ palasi Jordanilta; ja 
Henki kuljetti h{nt{ er{maassa, 
2. ja perkele kiusasi h{nt{ nelj{kymment{ p{iv{{. Eik{ h{n 
sy|nyt mit{{n niin{ p{ivin{, mutta kun ne olivat p{{ttyneet, 
tuli h{nen n{lk{. 
3. Niin perkele sanoi h{nelle: "Jos sin{ olet Jumalan 
Poika, niin sano t{lle kivelle, ett{ se muuttuu leiv{ksi". 
4. Jeesus vastasi h{nelle: "Kirjoitettu on: 'Ei ihminen el{ 
ainoastaan leiv{st{'." 
5. Ja perkele vei h{net korkealle vuorelle ja n{ytti 
h{nelle yhdess{ tuokiossa kaikki maailman valtakunnat 
6. ja sanoi h{nelle: "Sinulle min{ annan kaiken t{m{n 
valtapiirin ja sen loiston, sill{ minun haltuuni se on 
annettu, ja min{ annan sen, kenelle tahdon. 
7. Jos sin{ siis kumarrut minun eteeni, niin t{m{ kaikki on 
oleva sinun." 
8. Jeesus vastasi ja sanoi h{nelle: "Kirjoitettu on: 'Sinun 
pit{{ kumartaman Herraa, sinun Jumalaasi, ja h{nt{ ainoata 
palveleman'." 
9. Niin h{n vei h{net Jerusalemiin ja asetti h{net pyh{k|n 
harjalle ja sanoi h{nelle: "Jos sin{ olet Jumalan Poika, 
niin heitt{ydy t{st{ alas; 
10. sill{ kirjoitettu on: 'H{n antaa enkeleilleen k{skyn 
sinusta, ett{ he varjelevat sinua', 
11. ja: 'He kantavat sinua k{sill{ns{, ettet jalkaasi kiveen 
loukkaisi'." 
12. Jeesus vastasi ja sanoi h{nelle: "Sanottu on: '[l{ 
kiusaa Herraa, sinun Jumalaasi'." 
13. Ja kun oli kaiken kiusattavansa kiusannut, poistui 
perkele h{nen luotaan ajaksi. 
14. Ja Jeesus palasi Hengen voimassa Galileaan; ja sanoma 
h{nest{ levisi kaikkiin ymp{rill{ oleviin seutuihin. 
15. Ja h{n opetti heid{n synagoogissaan, ja kaikki ylistiv{t 
h{nt{. 
16. Ja h{n saapui Nasaretiin, jossa h{net oli kasvatettu, ja 
meni tapansa mukaan sapatinp{iv{n{ synagoogaan ja nousi 
lukemaan. 
17. Niin h{nelle annettiin profeetta Esaiaan kirja, ja kun 
h{n avasi kirjan, l|ysi h{n sen paikan, jossa oli 
kirjoitettuna: 
18. "Herran Henki on minun p{{ll{ni, sill{ h{n on voidellut 
minut julistamaan evankeliumia k|yhille; h{n on l{hett{nyt 
minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille n{k|ns{ 
saamista, p{{st{m{{n sorretut vapauteen, 
19. saarnaamaan Herran otollista vuotta". 
20. Ja k{{ritty{{n kirjan kokoon h{n antoi sen palvelijalle 
ja istuutui; ja kaikkien synagoogassa olevien silm{t olivat 
h{neen kiinnitetyt. 
21. Niin h{n rupesi puhumaan heille: "T{n{ p{iv{n{ t{m{ 
kirjoitus on k{ynyt toteen teid{n korvainne kuullen". 
22. Ja kaikki lausuivat h{nest{ hyv{n todistuksen ja 
ihmetteliv{t niit{ armon sanoja, jotka h{nen suustansa 
l{htiv{t; ja he sanoivat: "Eik| t{m{ ole Joosefin poika?" 
23. Niin h{n sanoi heille: "Kaiketi aiotte sanoa minulle 
t{m{n sananlaskun: 'Parantaja, paranna itsesi'; 'tee 
t{{ll{kin, kotikaupungissasi, niit{ suuria tekoja, joita 
olemme kuulleet tapahtuneen Kapernaumissa'." 
24. Ja h{n sanoi: "Totisesti min{ sanon teille: ei kukaan 
profeetta ole otollinen kotikaupungissaan. 
25. Min{ sanon teille totuudessa: monta leske{ oli Eliaan 
aikana Israelissa, kun taivas oli suljettuna kolme vuotta ja 
kuusi kuukautta ja suuri n{lk{ tuli kaikkeen maahan, 
26. eik{ Eliasta l{hetetty kenenk{{n tyk| heist{, vaan 
ainoastaan leskivaimon tyk| Siidonin-maan Sareptaan. 
27. Ja monta pitalista miest{ oli Israelissa profeetta 
Elisan aikana, eik{ kukaan heist{ tullut puhdistetuksi, vaan 
ainoastaan Naiman, syyrialainen." 
28. T{m{n kuullessaan kaikki, jotka olivat synagoogassa, 
tulivat kiukkua t{yteen 
29. ja nousivat ja ajoivat h{net ulos kaupungista ja veiv{t 
h{net sen vuoren jyrk{nteelle asti, jolle heid{n kaupunkinsa 
oli rakennettu, sy|st{kseen h{net alas. 
30. Mutta h{n l{hti pois k{yden heid{n keskitsens{. 
31. Ja h{n meni alas Kapernaumiin, Galilean kaupunkiin, ja 
opetti kansaa sapattina. 
32. Ja he olivat h{mm{styksiss{{n h{nen opetuksestansa, 
sill{ h{nen puheessansa oli voima. 
33. Ja synagoogassa oli mies, jossa oli saastaisen riivaajan 
henki. T{m{ huusi suurella {{nell{: 
34. "Voi, mit{ sinulla on meid{n kanssamme tekemist{, Jeesus 
Nasaretilainen? Oletko tullut meit{ tuhoamaan? Min{ tunnen 
sinut, kuka olet, sin{ Jumalan Pyh{." 
35. Niin Jeesus nuhteli h{nt{ sanoen: "Vaikene ja l{hde 
h{nest{". Ja riivaaja viskasi h{net maahan heid{n keskelleen 
ja l{hti h{nest{, h{nt{ ollenkaan vahingoittamatta. 
36. Ja heid{t kaikki valtasi h{mm{stys, ja he puhuivat 
kesken{{n sanoen: "Mit{ t{m{ puhe on, sill{ h{n k{skee 
vallalla ja voimalla saastaisia henki{, ja ne l{htev{t 
ulos?" 
37. Ja maine h{nest{ levisi kaikkialle ymp{rist|n seutuihin. 
38. Niin h{n nousi ja meni synagoogasta Simonin kotiin. Ja 
Simonin anoppi sairasti kovaa kuumetta, ja he rukoilivat 
Jeesusta h{nen puolestansa. 
39. Niin h{n meni ja kumartui h{nen ylitsens{ ja nuhteli 
kuumetta, ja se l{hti h{nest{; ja heti vaimo nousi ja 
palveli heit{. 
40. Auringon laskiessa kaikki, joilla oli sairaita, mik{ 
miss{kin taudissa, veiv{t ne h{nen tyk|ns{. Ja h{n pani 
k{tens{ heid{n itsekunkin p{{lle ja paransi heid{t. 
41. My|s l{htiv{t riivaajat ulos monesta, huutaen ja sanoen: 
"Sin{ olet Jumalan Poika!" Mutta h{n nuhteli niit{ eik{ 
sallinut niiden puhua, koska ne tiesiv{t h{nen olevan 
Kristuksen. 
42. Ja p{iv{n tultua h{n l{hti pois ja meni autioon 
paikkaan; mutta kansa etsi h{nt{, ja saavuttuaan h{nen 
luokseen he pid{tteliv{t h{nt{ l{htem{st{ heid{n luotansa. 
43. Mutta h{n sanoi heille: "Minun tulee muillekin 
kaupungeille julistaa Jumalan valtakunnan evankeliumia, 
sill{ sit{ varten min{ olen l{hetetty". 
44. Ja h{n saarnasi Galilean synagoogissa. 


			5 Luku

1. Kun kansa tunkeutui h{nen ymp{rilleen kuulemaan Jumalan 
sanaa ja h{n seisoi Gennesaretin j{rven rannalla, 
2. niin h{n n{ki j{rven rannassa kaksi venhett{; mutta 
kalastajat olivat niist{ l{hteneet ja huuhtoivat verkkojaan. 
3. Ja h{n astui toiseen niist{, joka oli Simonin, ja pyysi 
h{nt{ viem{{n sen v{h{n matkaa maasta; ja h{n istui ja 
opetti kansaa venheest{. 
4. Mutta puhumasta lakattuaan h{n sanoi Simonille: "Vie 
venhe syv{lle ja heitt{k{{ verkkonne apajalle". 
5. Niin Simon vastasi ja sanoi h{nelle: "Mestari, koko y|n 
me olemme tehneet ty|t{ emmek{ ole mit{{n saaneet; mutta 
sinun k{skyst{si min{ heit{n verkot". 
6. Ja sen tehty{{n he saivat kierretyksi suuren joukon 
kaloja, ja heid{n verkkonsa repeiliv{t. 
7. Niin he viittasivat toisessa venheess{ oleville 
tovereilleen, ett{ n{m{ tulisivat auttamaan heit{; ja he 
tulivat. Ja he t{yttiv{t molemmat venheet, niin ett{ ne 
olivat uppoamaisillaan. 
8. Kun Simon Pietari sen n{ki, lankesi h{n Jeesuksen 
polvien eteen ja sanoi: "Mene pois minun tyk|{ni, Herra, 
sill{ min{ olen syntinen ihminen". 
9. Sill{ kalansaaliin t{hden, jonka he olivat saaneet, oli 
h{mm{stys vallannut h{net ja kaikki ne, jotka olivat h{nen 
kanssaan, 
10. ja samoin my|s Simonin kalastuskumppanit, Jaakobin ja 
Johanneksen, Sebedeuksen pojat. Mutta Jeesus sanoi 
Simonille: "[l{ pelk{{, t{stedes sin{ saat saaliiksi 
ihmisi{". 
11. Ja he veiv{t venheet maihin, j{ttiv{t kaikki ja 
seurasivat h{nt{. 
12. Ja kun h{n oli er{{ss{ kaupungissa, niin katso, siell{ 
oli mies, ylt{ns{ pitalissa. Ja n{hdess{{n Jeesuksen h{n 
lankesi kasvoilleen ja rukoili h{nt{ sanoen: "Herra, jos 
tahdot, niin sin{ voit minut puhdistaa". 
13. Niin h{n ojensi k{tens{, kosketti h{nt{ ja sanoi: "Min{ 
tahdon; puhdistu". Ja kohta pitali l{hti h{nest{. 
14. Ja h{n kielsi h{nt{ siit{ kenellek{{n puhumasta ja 
sanoi: "Mene, n{yt{ itsesi papille, ja uhraa 
puhdistumisestasi, niinkuin Mooses on s{{t{nyt, 
todistukseksi heille". 
15. Mutta sanoma h{nest{ levisi viel{ enemm{n; ja paljon 
kansaa kokoontui kuulemaan h{nt{ ja parantuakseen 
vaivoistansa. 
16. Mutta h{n vet{ytyi pois ja oleskeli er{maassa ja 
rukoili. 
17. Ja er{{n{ p{iv{n{, kun h{n opetti, istui siin{ 
fariseuksia ja lainopettajia, joita oli tullut kaikista 
Galilean ja Juudean kylist{ ja Jerusalemista; ja Herran 
voima vaikutti, niin ett{ h{n paransi sairaat. 
18. Ja katso, muutamat miehet kantoivat vuoteella miest{, 
joka oli halvattu; ja he koettivat vied{ h{net sis{{n ja 
asettaa Jeesuksen eteen. 
19. Ja kun he v{entungokselta eiv{t saaneet viedyksi h{nt{ 
sis{{n muuta tiet{, nousivat he katolle ja laskivat h{net 
vuoteineen tiilikaton l{pi heid{n keskellens{ Jeesuksen 
eteen. 
20. Ja n{hdess{{n heid{n uskonsa h{n sanoi: "Ihminen, sinun 
syntisi ovat sinulle anteeksi annetut". 
21. Niin kirjanoppineet ja fariseukset rupesivat 
ajattelemaan ja sanomaan: "Kuka t{m{ on, joka puhuu Jumalan 
pilkkaa? Kuka voi antaa syntej{ anteeksi, paitsi Jumala 
yksin?" 
22. Mutta kun Jeesus tiesi heid{n ajatuksensa, vastasi h{n 
ja sanoi heille: "Mit{ te ajattelette syd{mess{nne? 
23. Kumpi on helpompaa, sanoako: 'Sinun syntisi ovat sinulle 
anteeksi annetut', vai sanoa: 'Nouse ja k{y'? 
24. Mutta tiet{{ksenne, ett{ Ihmisen Pojalla on valta maan 
p{{ll{ antaa syntej{ anteeksi," - h{n sanoi halvatulle - 
"min{ sanon sinulle: nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi." 
25. Ja kohta h{n nousi heid{n n{htens{, otti vuoteen, jolla 
oli maannut, ja l{hti kotiinsa ylist{en Jumalaa. 
26. Ja heid{t kaikki valtasi h{mm{stys, ja he ylistiv{t 
Jumalaa; ja pelkoa t{ynn{ he sanoivat: "Me olemme t{n{{n 
n{hneet ihmeellisi{". 
27. Ja sen j{lkeen h{n l{hti sielt{ ja n{ki tulliasemalla 
istumassa publikaanin, jonka nimi oli Leevi, ja sanoi 
h{nelle: "Seuraa minua". 
28. Niin t{m{ j{tti kaikki, nousi ja seurasi h{nt{. 
29. Ja Leevi valmisti h{nelle suuret pidot kodissaan; ja 
siell{ oli suuri joukko publikaaneja ja muita aterioimassa 
heid{n kanssaan. 
30. Niin fariseukset ja heid{n kirjanoppineensa napisivat 
h{nen opetuslapsiansa vastaan ja sanoivat: "Miksi te sy|tte 
ja juotte publikaanien ja syntisten kanssa?" 
31. Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Eiv{t terveet tarvitse 
parantajaa, vaan sairaat. 
32. En min{ ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisi{ 
parannukseen." 
33. Niin he sanoivat h{nelle: "Johanneksen opetuslapset 
paastoavat usein ja pit{v{t rukouksia, samoin 
fariseustenkin, mutta sinun opetuslapsesi sy|v{t ja juovat". 
34. Jeesus sanoi heille: "Etteh{n voi vaatia h{{vieraita 
paastoamaan silloin, kun ylk{ on heid{n kanssaan? 
35. Mutta p{iv{t tulevat, jolloin ylk{ otetaan heilt{ pois, 
ja silloin, niin{ p{ivin{, he paastoavat." 
36. Ja h{n sanoi heille my|s vertauksen: "Ei kukaan leikkaa 
uudesta vaipasta paikkaa ja pane vanhaan vaippaan; muutoin 
h{n rikkoo uuden vaipan, eik{ uudesta vaipasta otettu paikka 
vanhaan sovi. 
37. Eik{ kukaan laske nuorta viini{ vanhoihin 
nahkaleileihin; muutoin nuori viini pakahuttaa leilit, ja 
viini juoksee maahan, ja leilit turmeltuvat. 
38. Vaan nuori viini on laskettava uusiin leileihin. 
39. Eik{ kukaan, joka juo vanhaa viini{, halua nuorta, sill{ 
h{n sanoo: 'Vanha on hyv{{'." 


			6 Luku

1. Niin tapahtui er{{n{ sapattina, ett{ h{n kulki 
viljavainioiden halki, ja h{nen opetuslapsensa katkoivat 
t{hk{p{it{, hiersiv{t niit{ k{siss{{n ja s|iv{t. 
2. Silloin muutamat fariseuksista sanoivat: "Miksi teette, 
mit{ ei ole lupa tehd{ sapattina?" 
3. Mutta Jeesus vastasi heille ja sanoi: "Ettek| ole 
lukeneet, mit{ Daavid teki, kun h{nen ja h{nen 
seuralaistensa oli n{lk{, 
4. kuinka h{n meni Jumalan huoneeseen, otti n{kyleiv{t ja 
s|i ja antoi seuralaisilleenkin, vaikkei niit{ ollut lupa 
sy|d{ muiden kuin ainoastaan pappien?" 
5. Ja h{n sanoi heille: "Ihmisen Poika on sapatin herra". 
6. Ja toisena sapattina h{n meni synagoogaan ja opetti; ja 
siell{ oli mies, jonka oikea k{si oli kuivettunut. 
7. Ja keksi{kseen jotakin, mist{ h{nt{ syytt{isiv{t, 
kirjanoppineet ja fariseukset pitiv{t h{nt{ silm{ll{, 
parantaisiko h{n sapattina. 
8. Mutta h{n tiesi heid{n ajatuksensa ja sanoi miehelle, 
jonka k{si oli kuivettunut: "Nouse ja astu esille". Ja h{n 
nousi ja astui esille. 
9. Niin Jeesus sanoi heille: "Min{ kysyn teilt{: kumpi on 
luvallista sapattina: hyv{{k| tehd{, vai tehd{ pahaa, 
pelastaako henki, vai hukuttaa?" 
10. Ja h{n katsoi ymp{rilleen heihin kaikkiin ja sanoi 
miehelle: "Ojenna k{tesi". Mies teki niin, ja h{nen k{tens{ 
tuli j{lleen terveeksi. 
11. Mutta he vimmastuivat kovin ja puhelivat kesken{{n, mit{ 
heid{n olisi teht{v{ Jeesukselle. 
12. Niin tapahtui niin{ p{ivin{, ett{ h{n l{hti vuorelle 
rukoilemaan; ja h{n oli siell{ kaiken y|t{ rukoillen 
Jumalaa. 
13. Ja p{iv{n tultua h{n kutsui tyk|ns{ opetuslapsensa ja 
valitsi heist{ kaksitoista, joille h{n my|s antoi apostolin 
nimen: 
14. Simonin, jolle h{n my|s antoi nimen Pietari, ja 
Andreaan, h{nen veljens{, ja Jaakobin ja Johanneksen, ja 
Filippuksen ja Bartolomeuksen, 
15. ja Matteuksen ja Tuomaan, ja Jaakobin, Alfeuksen pojan, 
ja Simonin, jota kutsuttiin Kiivailijaksi, 
16. ja Juudaan, Jaakobin pojan, sek{ Juudas Iskariotin, 
josta tuli kavaltaja. 
17. Ja h{n astui alas heid{n kanssaan ja seisahtui lakealle 
paikalle; ja siell{ oli suuri joukko h{nen opetuslapsiaan ja 
paljon kansaa kaikesta Juudeasta ja Jerusalemista ja Tyyron 
ja Siidonin rantamaasta. N{m{ olivat saapuneet kuulemaan 
h{nt{ ja parantuakseen taudeistansa. 
18. Ja my|s ne, jotka olivat saastaisten henkien vaivaamia, 
tulivat terveiksi. 
19. Ja kaikki kansa tahtoi p{{st{ koskettamaan h{nt{, koska 
h{nest{ l{hti voima, joka paransi kaikki. 
20. Ja h{n nosti silm{ns{ opetuslastensa puoleen ja sanoi: 
"Autuaita olette te, k|yh{t, sill{ teid{n on Jumalan 
valtakunta. 
21. Autuaita te, jotka nyt isoatte, sill{ teid{t ravitaan! 
Autuaita te, jotka nyt itkette, sill{ te saatte nauraa! 
22. Autuaita olette te, kun ihmiset vihaavat teit{ ja 
erottavat teid{t yhteydest{{n ja herjaavat teit{ ja 
pyyhkiv{t pois teid{n nimenne ik{{nkuin jonkin pahan - 
Ihmisen Pojan t{hden. 
23. Iloitkaa sin{ p{iv{n{, riemuun ratketkaa; sill{ katso, 
teid{n palkkanne on suuri taivaassa; sill{ n{in tekiv{t 
heid{n is{ns{ profeetoille. 
24. Mutta voi teit{, te rikkaat, sill{ te olette jo saaneet 
lohdutuksenne! 
25. Voi teit{, jotka nyt olette kyll{iset, sill{ teid{n on 
oleva n{lk{! Voi teit{, jotka nyt nauratte, sill{ te saatte 
murehtia ja itke{! 
26. Voi teit{, kun kaikki ihmiset puhuvat teist{ hyv{{! 
Sill{ niin tekiv{t heid{n is{ns{ v{{rille profeetoille. 
27. Mutta teille, jotka kuulette, min{ sanon: rakastakaa 
vihollisianne, tehk{{ hyv{{ niille, jotka teit{ vihaavat, 
28. siunatkaa niit{, jotka teit{ kiroavat, rukoilkaa niiden 
edest{, jotka teit{ parjaavat. 
29. Jos joku ly| sinua poskelle, tarjoa h{nelle toinenkin, 
ja jos joku ottaa sinulta vaipan, {l{ h{nelt{ kiell{ 
ihokastasikaan. 
30. Anna jokaiselle, joka sinulta anoo, {l{k{ vaadi takaisin 
silt{, joka sinun omaasi ottaa. 
31. Ja niinkuin te tahdotte ihmisten teille tekev{n, niin 
tehk{{ tekin heille. 
32. Ja jos te rakastatte niit{, jotka teit{ rakastavat, mit{ 
kiitosta teille siit{ tulee? Rakastavathan syntisetkin 
niit{, jotka heit{ rakastavat. 
33. Ja jos teette hyv{{ niille, jotka teille hyv{{ tekev{t, 
mit{ kiitosta teille siit{ tulee? Niinh{n syntisetkin 
tekev{t. 
34. Ja jos te lainaatte niille, joilta toivotte saavanne 
takaisin, mit{ kiitosta teille siit{ tulee? Syntisetkin 
lainaavat syntisille saadakseen saman verran takaisin. 
35. Vaan rakastakaa vihollisianne ja tehk{{ hyv{{ ja 
lainatkaa, toivomatta saavanne mit{{n takaisin; niin teid{n 
palkkanne on oleva suuri, ja te tulette Korkeimman lapsiksi, 
sill{ h{n on hyv{ kiitt{m{tt|mille ja pahoille. 
36. Olkaa armahtavaiset, niinkuin teid{n Is{nne on 
armahtavainen. 
37. [lk{{k{ tuomiko, niin ei teit{k{{n tuomita; {lk{{ 
kadotustuomiota lausuko, niin ei teillek{{n kadotustuomiota 
lausuta. Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan. 
38. Antakaa, niin teille annetaan. Hyv{ mitta, sullottu, 
pudistettu ja kukkurainen, annetaan teid{n helmaanne; sill{ 
mill{ mitalla te mittaatte, sill{ mitataan teille takaisin." 
39. H{n sanoi heille my|s vertauksen: "Eih{n sokea voi 
sokeaa taluttaa? Eiv{tk| molemmat lankea kuoppaan? 
40. Ei ole opetuslapsi opettajaansa parempi; t{ysin 
oppineena jokainen on oleva niinkuin h{nen opettajansa. 
41. Kuinka n{et rikan, joka on veljesi silm{ss{, mutta et 
huomaa malkaa omassa silm{ss{si? 
42. Kuinka saatat sanoa veljellesi: 'Veljeni, annas, min{ 
otan pois rikan, joka on silm{ss{si', sin{, joka et n{e 
malkaa omassa silm{ss{si? Sin{ ulkokullattu, ota ensin malka 
omasta silm{st{si, sitten sin{ n{et ottaa pois rikan, joka 
on veljesi silm{ss{. 
43. Sill{ ei ole hyv{{ puuta, joka tekee huonon hedelm{n, 
eik{ taas huonoa puuta, joka tekee hyv{n hedelm{n; 
44. sill{ jokainen puu tunnetaan hedelm{st{{n. Eih{n 
viikunoita koota orjantappuroista, eik{ viiniryp{leit{ 
korjata orjanruusupensaasta. 
45. Hyv{ ihminen tuo syd{mens{ hyv{n runsaudesta esiin 
hyv{{, ja paha tuo pahastansa esiin pahaa; sill{ syd{men 
kyllyydest{ suu puhuu. 
46. Miksi te huudatte minulle: 'Herra, Herra!' ettek{ tee, 
mit{ min{ sanon? 
47. Jokainen, joka tulee minun tyk|ni ja kuulee minun sanani 
ja tekee niiden mukaan - min{ osoitan teille, kenen 
kaltainen h{n on. 
48. H{n on miehen kaltainen, joka huonetta rakentaessaan 
kaivoi syv{{n ja laski perustuksen kalliolle; kun sitten 
tulva tuli, sy|ks{hti virta sit{ huonetta vastaan, mutta ei 
voinut sit{ horjuttaa, sill{ se oli hyv{sti rakennettu. 
49. Mutta joka kuulee eik{ tee, se on miehen kaltainen, joka 
perustusta panematta rakensi huoneensa maan pinnalle; ja 
virta sy|ks{hti sit{ vastaan, ja heti se sortui, ja sen 
huoneen kukistuminen oli suuri." 


			7 Luku

1. Kun h{n oli kansan kuullen kaikki n{m{ puheensa puhunut, 
meni h{n Kapernaumiin. 
2. Ja er{{ll{ sadanp{{miehell{ oli palvelija, joka sairasti 
ja oli kuolemaisillaan ja jota h{n piti suuressa arvossa. 
3. Ja kuultuaan Jeesuksesta h{n l{hetti juutalaisten 
vanhimpia h{nen tyk|ns{ ja pyysi, ett{ h{n tulisi 
parantamaan h{nen palvelijansa. 
4. Kun n{m{ saapuivat Jeesuksen tyk|, pyysiv{t he h{nt{ 
hartaasti ja sanoivat: "H{n ansaitsee, ett{ teet h{nelle 
t{m{n; 
5. sill{ h{n rakastaa meid{n kansaamme, ja h{n on 
rakentanut meille synagoogan". 
6. Niin Jeesus l{hti heid{n kanssansa. Mutta kun h{n ei 
en{{ ollut kaukana talosta, l{hetti sadanp{{mies yst{vi{ns{ 
sanomaan h{nelle: "Herra, {l{ vaivaa itse{si, sill{ en min{ 
ole sen arvoinen, ett{ tulisit minun kattoni alle; 
7. sent{hden en katsonutkaan itse{ni arvolliseksi tulemaan 
sinun luoksesi; vaan sano sana, niin minun palvelijani 
paranee. 
8. Sill{ min{ itsekin olen toisen vallan alaiseksi 
asetettu, ja minulla on sotamiehi{ k{skett{vin{ni, ja min{ 
sanon t{lle: 'Mene', ja h{n menee, ja toiselle: 'Tule', ja 
h{n tulee, ja palvelijalleni: 'Tee t{m{', ja h{n tekee." 
9. T{m{n kuultuaan Jeesus ihmetteli h{nt{, k{{ntyi ja sanoi 
kansalle, joka h{nt{ seurasi: "Min{ sanon teille: en ole 
Israelissakaan l|yt{nyt n{in suurta uskoa." 
10. Ja taloon palatessaan l{hettil{{t tapasivat palvelijan 
terveen{. 
11. Sen j{lkeen h{n vaelsi Nain nimiseen kaupunkiin, ja 
h{nen kanssaan vaelsivat h{nen opetuslapsensa ynn{ suuri 
kansanjoukko. 
12. Kun h{n nyt l{hestyi kaupungin porttia, katso, silloin 
kannettiin ulos kuollutta, {itins{ ainokaista poikaa. Ja 
{iti oli leski, ja h{nen kanssaan kulki paljon kaupungin 
kansaa. 
13. Ja h{net n{hdess{{n Herra armahti h{nt{ ja sanoi 
h{nelle: "[l{ itke". 
14. Ja h{n meni ja kosketti paareja; niin kantajat 
seisahtuivat. Ja h{n sanoi: "Nuorukainen, min{ sanon 
sinulle: nouse." 
15. Niin kuollut nousi istualleen ja rupesi puhumaan. Ja h{n 
antoi h{net h{nen {idillens{. 
16. Ja heid{t kaikki valtasi pelko, ja he ylistiv{t Jumalaa 
sanoen: "Suuri profeetta on noussut meid{n keskellemme", ja: 
"Jumala on katsonut kansansa puoleen". 
17. Ja t{m{ puhe h{nest{ levisi koko Juudeaan ja kaikkiin 
ymp{rill{ oleviin seutuihin. 
18. Ja Johannekselle kertoivat h{nen opetuslapsensa t{st{ 
kaikesta. 
19. Niin Johannes kutsui luoksensa opetuslapsistaan kaksi ja 
l{hetti heid{t Herran tyk| kysym{{n: "Oletko sin{ se tuleva, 
vai pit{{k| meid{n toista odottaman?" 
20. Miehet saapuivat h{nen tyk|ns{ ja sanoivat: "Johannes 
Kastaja on l{hett{nyt meid{t sinun tyk|si ja kysyy: 'Oletko 
sin{ se tuleva, vai pit{{k| meid{n toista odottaman?'" 
21. Sill{ hetkell{ h{n juuri paransi useita taudeista ja 
vitsauksista ja pahoista hengist{, ja monelle sokealle h{n 
antoi n{|n. 
22. Niin h{n vastasi ja sanoi heille: "Menk{{ ja kertokaa 
Johannekselle, mit{ olette n{hneet ja kuulleet: sokeat 
saavat n{k|ns{, rammat k{velev{t, pitaliset puhdistuvat, 
kuurot kuulevat, kuolleet her{tet{{n, k|yhille julistetaan 
evankeliumia. 
23. Ja autuas on se, joka ei loukkaannu minuun." 
24. Kun Johanneksen l{hettil{{t olivat menneet, rupesi h{n 
puhumaan kansalle Johanneksesta: "Mit{ te l{hditte er{maahan 
katselemaan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa? 
25. Vai mit{ l{hditte katsomaan? Ihmist{k|, hienoihin 
vaatteisiin puettua? Katso, ne jotka koreissa vaatteissa 
k{yv{t ja herkullisesti el{v{t, ne ovat kuningasten 
linnoissa. 
26. Vai mit{ l{hditte katsomaan? Profeettaako? Totisesti, 
min{ sanon teille: h{n on enemm{n kuin profeetta. 
27. T{m{ on se, josta on kirjoitettu: 'Katso, min{ l{het{n 
enkelini sinun edell{si, ja h{n on valmistava tiesi sinun 
eteesi'. 
28. Min{ sanon teille: ei ole vaimoista syntyneitten 
joukossa yht{k{{n suurempaa kuin Johannes; mutta v{h{isin 
Jumalan valtakunnassa on suurempi kuin h{n. 
29. Ja kaikki kansa, joka h{nt{ kuuli, publikaanitkin, 
tunnustivat Jumalan vanhurskaaksi ja antoivat kastaa itsens{ 
Johanneksen kasteella. 
30. Mutta fariseukset ja lainoppineet tekiv{t turhaksi 
Jumalan aivoituksen heit{ kohtaan eiv{tk{ ottaneet 
Johannekselta kastetta. 
31. Mihin min{ siis vertaan t{m{n sukupolven ihmiset, ja 
kenen kaltaisia he ovat? 
32. He ovat lasten kaltaisia, jotka istuvat torilla ja 
huutavat toisilleen ja sanovat: 'Me soitimme teille huilua, 
ja te ette karkeloineet; me veisasimme itkuvirsi{, ja te 
ette itkeneet'. 
33. Sill{ Johannes Kastaja on tullut, ei sy| leip{{ eik{ juo 
viini{, ja te sanotte: 'H{ness{ on riivaaja'. 
34. Ihmisen Poika on tullut, sy| ja juo, ja te sanotte: 
'Katso sy|m{ri{ ja viininjuojaa, publikaanien ja syntisten 
yst{v{{!' 
35. Ja viisaus on kaikkien lastensa puolelta oikeaksi 
n{ytetty." 
36. Niin er{s fariseuksista pyysi h{nt{ ruualle kanssaan; ja 
h{n meni fariseuksen taloon ja asettui aterialle. 
37. Ja katso, siin{ kaupungissa oli nainen, joka eli 
syntisesti; ja kun h{n sai tiet{{, ett{ Jeesus oli aterialla 
fariseuksen talossa, toi h{n alabasteripullon t{ynn{ 
hajuvoidetta 
38. ja asettui h{nen taakseen h{nen jalkojensa kohdalle, 
itki ja rupesi kastelemaan h{nen jalkojansa kyynelill{{n ja 
kuivasi ne p{{ns{ hiuksilla ja suuteli h{nen jalkojaan ja 
voiteli ne hajuvoiteella. 
39. Mutta kun fariseus, joka oli h{net kutsunut, sen n{ki, 
ajatteli h{n mieless{{n n{in: "Jos t{m{ olisi profeetta, 
tiet{isi h{n, mik{ ja millainen tuo nainen on, joka h{neen 
koskee: ett{ h{n on syntinen." 
40. Niin Jeesus vastasi ja sanoi h{nelle: "Simon, minulla on 
jotakin sanomista sinulle". H{n virkkoi: "Opettaja, sano". - 
41. "Lainanantajalla oli kaksi velallista; toinen oli velkaa 
viisisataa denaria, toinen viisikymment{. 
42. Kun heill{ ei ollut, mill{ maksaa, antoi h{n molemmille 
velan anteeksi. Kumpi heist{ siis rakastaa h{nt{ enemm{n?" 
43. Simon vastasi ja sanoi: "Minun mielest{ni se, jolle h{n 
antoi enemm{n anteeksi". H{n sanoi h{nelle: "Oikein sin{ 
ratkaisit". 
44. Ja naiseen k{{ntyen h{n sanoi Simonille: "N{etk| t{m{n 
naisen? Min{ tulin sinun taloosi; et sin{ antanut vett{ 
minun jaloilleni, mutta t{m{ kasteli kyynelill{{n minun 
jalkani ja kuivasi ne hiuksillaan. 
45. Et sin{ antanut minulle suudelmaa, mutta t{m{ ei ole 
lakannut suutelemasta minun jalkojani siit{ asti, kuin tulin 
sis{{n. 
46. Et sin{ voidellut |ljyll{ minun p{{t{ni, mutta t{m{ 
voiteli hajuvoiteella minun jalkani. 
47. Sent{hden min{ sanon sinulle: t{m{n paljot synnit ovat 
anteeksi annetut: h{nh{n n{et rakasti paljon; mutta jolle 
v{h{n anteeksi annetaan, se rakastaa v{h{n." 
48. Sitten h{n sanoi naiselle: "Sinun syntisi ovat anteeksi 
annetut". 
49. Niin ateriakumppanit rupesivat ajattelemaan mieless{ns{: 
"Kuka t{m{ on, joka synnitkin anteeksi antaa?" 
50. Mutta h{n sanoi naiselle: "Sinun uskosi on sinut 
pelastanut; mene rauhaan". 


			8 Luku

1. Ja sen j{lkeen h{n vaelsi kaupungista kaupunkiin ja 
kyl{st{ kyl{{n ja saarnasi ja julisti Jumalan valtakunnan 
evankeliumia; ja ne kaksitoista olivat h{nen kanssansa, 
2. niin my|s muutamia naisia, jotka olivat parannetut 
pahoista hengist{ ja taudeista: Maria, Magdaleenaksi 
kutsuttu, josta seitsem{n riivaajaa oli l{htenyt ulos, 
3. ja Johanna, Herodeksen taloudenhoitajan Kuusaan vaimo, 
ja Susanna ja useita muita, jotka palvelivat heit{ 
varoillansa. 
4. Kun paljon kansaa kokoontui ja ihmisi{ kulki joka 
kaupungista h{nen tyk|ns{, puhui h{n vertauksella: 
5. "Kylv{j{ meni kylv{m{{n siement{ns{. Ja h{nen 
kylv{ess{{n putosi osa tien oheen ja tallautui, ja taivaan 
linnut s|iv{t sen. 
6. Ja osa putosi kalliolle, ja oraalle noustuaan se 
kuivettui, kun sill{ ei ollut kosteutta. 
7. Ja osa putosi orjantappurain sekaan, ja orjantappurat 
kasvoivat mukana ja tukahuttivat sen. 
8. Ja osa putosi hyv{{n maahan, kasvoi ja teki 
satakertaisen hedelm{n." T{m{n sanottuaan h{n lausui 
suurella {{nell{: "Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon". 
9. Niin h{nen opetuslapsensa kysyiv{t h{nelt{, mit{ t{m{ 
vertaus merkitsi. 
10. H{n sanoi: "Teid{n on annettu tuntea Jumalan valtakunnan 
salaisuudet, mutta muille ne esitet{{n vertauksissa, ett{ 
he, vaikka n{kev{t, eiv{t n{kisi, ja vaikka kuulevat, eiv{t 
ymm{rt{isi. 
11. Vertaus on t{m{: siemen on Jumalan sana. 
12. Mitk{ tien oheen putosivat, ovat ne, jotka kuulevat, 
mutta sitten perkele tulee ja ottaa sanan pois heid{n 
syd{mest{{n, etteiv{t he uskoisi ja pelastuisi. 
13. Ja mitk{ kalliolle putosivat, ovat ne, jotka kuullessaan 
sanan ottavat sen ilolla vastaan, mutta joilla ei ole 
juurta: ainoastaan ajaksi he uskovat ja kiusauksen hetkell{ 
luopuvat. 
14. Mik{ taas orjantappuroihin putosi, ne ovat ne, jotka 
kuulevat, mutta vaeltaessaan tukehtuvat t{m{n el{m{n 
huoliin, rikkauteen ja hekumoihin, eiv{tk{ tuota kyps{{ 
hedelm{{. 
15. Mutta mik{ hyv{{n maahan putosi, ne ovat ne, jotka sanan 
kuultuansa s{ilytt{v{t sen vilpitt|m{ss{ ja hyv{ss{ 
syd{mess{ ja tuottavat hedelm{n k{rsiv{llisyydess{. 
16. Ei kukaan joka sytytt{{ lampun, peit{ sit{ astialla tai 
pane vuoteen alle, vaan panee sen lampunjalkaan, ett{ 
sis{lletulijat n{kisiv{t valon. 
17. Sill{ ei ole mit{{n salattua, mik{ ei tule ilmi, eik{ 
k{tketty{, mik{ ei tule tunnetuksi ja joudu p{iv{n valoon. 
18. Katsokaa siis, miten kuulette; sill{ sille, jolla on, 
annetaan, mutta silt{, jolla ei ole, otetaan pois sekin, 
mink{ h{n luulee itsell{{n olevan." 
19. Ja h{nen {itins{ ja veljens{ tulivat h{nt{ tapaamaan, 
mutta eiv{t v{entungokselta p{{sseet h{nen tyk|ns{. 
20. Niin h{nelle ilmoitettiin: "Sinun {itisi ja veljesi 
seisovat ulkona ja tahtovat n{hd{ sinua". 
21. Mutta h{n vastasi ja sanoi heille: "Minun {itini ja 
veljeni ovat n{m{, jotka kuulevat Jumalan sanan ja sen 
mukaan tekev{t". 
22. Niin tapahtui er{{n{ p{iv{n{, ett{ h{n astui 
opetuslapsinensa venheeseen ja sanoi heille: "Menk{{mme 
j{rven tuolle puolen". Ja he l{htiv{t vesille. 
23. Ja heid{n purjehtiessaan h{n nukkui. Mutta alas j{rvelle 
sy|ksyi myrskytuuli, ja venhe tuli vett{ t{yteen, ja he 
olivat vaarassa. 
24. Niin he meniv{t ja her{ttiv{t h{net sanoen: "Mestari, 
mestari, me hukumme!" Ja her{tty{{n h{n nuhteli tuulta ja 
veden aallokkoa; ja ne asettuivat, ja tuli tyven. 
25. Ja h{n sanoi heille: "Miss{ on teid{n uskonne?" Mutta 
pelko oli vallannut heid{t, ja he ihmetteliv{t, sanoen 
toisilleen: "Kuka onkaan t{m{, kun h{n k{skee sek{ tuulia 
ett{ vett{, ja ne tottelevat h{nt{?" 
26. Ja he purjehtivat gerasalaisten alueelle, joka on 
vastap{{t{ Galileaa. 
27. Ja kun h{n oli noussut maihin, tuli h{nt{ vastaan 
kaupungista mies, jossa oli riivaajia; ja h{n ei ollut 
pitk{{n aikaan pukenut vaatteita ylleen eik{ asunut 
huoneessa, vaan haudoissa. 
28. Kun h{n n{ki Jeesuksen, parkaisi h{n ja lankesi maahan 
h{nen eteens{ ja huusi suurella {{nell{: "Mit{ sinulla on 
minun kanssani tekemist{, Jeesus, Jumalan, Korkeimman, 
Poika? Min{ rukoilen sinua: {l{ minua vaivaa." 
29. Sill{ h{n oli k{skem{isill{{n saastaista henke{ menem{{n 
ulos siit{ miehest{. Sill{ pitk{t ajat se oli temponut h{nt{ 
mukaansa; h{net oli sidottu kahleisiin ja jalkanuoriin, ja 
h{nt{ oli vartioitu, mutta h{n oli katkaissut siteet ja 
kulkeutunut riivaajan ajamana er{maihin. 
30. Niin Jeesus kysyi silt{ sanoen: "Mik{ on nimesi?" H{n 
vastasi: "Legio"; sill{ monta riivaajaa oli mennyt h{neen. 
31. Ja ne pyysiv{t h{nt{, ettei h{n k{skisi heid{n menn{ 
syvyyteen. 
32. Niin siell{ oli vuorella suuri sikalauma laitumella; ja 
ne pyysiv{t h{nt{, ett{ h{n antaisi heille luvan menn{ 
sikoihin. Ja h{n antoi niille luvan. 
33. Niin riivaajat l{htiv{t ulos miehest{ ja meniv{t 
sikoihin. Silloin lauma sy|ksyi jyrk{nnett{ alas j{rveen ja 
hukkui. 
34. Mutta n{hty{{n, mit{ oli tapahtunut, paimentajat 
pakenivat ja kertoivat siit{ kaupungissa ja maataloissa. 
35. Niin kansa l{hti katsomaan, mit{ oli tapahtunut, ja he 
tulivat Jeesuksen luo ja tapasivat miehen, josta riivaajat 
olivat l{hteneet, istumassa Jeesuksen jalkojen juuressa 
puettuna ja t{ydess{ ymm{rryksess{; ja he pelj{styiv{t. 
36. Mutta silminn{kij{t kertoivat heille, kuinka riivattu 
oli tullut terveeksi. 
37. Ja koko gerasalaisten seutukunnan kansa pyysi h{nt{ 
poistumaan heid{n luotansa, sill{ suuri pelko oli vallannut 
heid{t; niin h{n astui venheeseen ja palasi takaisin. 
38. Ja mies, josta riivaajat olivat l{hteneet, pyysi h{nelt{ 
saada olla h{nen kanssaan. Mutta Jeesus l{hetti h{net 
luotansa sanoen: 
39. "Palaja kotiisi ja kerro, kuinka suuria t|it{ Jumala on 
sinulle tehnyt". Ja h{n meni ja julisti kaikkialla 
kaupungissa, kuinka suuria t|it{ Jeesus oli h{nelle tehnyt. 
40. Kun Jeesus palasi, oli kansa h{nt{ vastassa; sill{ 
kaikki odottivat h{nt{. 
41. Ja katso, silloin tuli mies, nimelt{ Jairus, joka oli 
synagoogan esimies. Ja h{n lankesi Jeesuksen jalkojen 
juureen ja pyysi h{nt{ tulemaan kotiinsa, 
42. sill{ h{nell{ oli tyt{r, ainoa lapsi, noin 
kaksitoistavuotias, ja se oli kuolemaisillaan. Mutta h{nen 
sinne menness{{n v{entungos ahdisti h{nt{. 
43. Ja siell{ oli nainen, joka kaksitoista vuotta oli 
sairastanut verenjuoksua ja l{{k{reille kuluttanut kaiken 
omaisuutensa, eik{ kukaan ollut voinut h{nt{ parantaa. 
44. T{m{ l{hestyi takaap{in ja kosketti h{nen vaippansa 
tupsua, ja heti h{nen verenjuoksunsa asettui. 
45. Ja Jeesus sanoi: "Kuka minuun koski?" Mutta kun kaikki 
kielsiv{t, sanoi Pietari ja ne, jotka olivat h{nen kanssaan: 
"Mestari, v{entungos ahdistaa ja pusertaa sinua". 
46. Mutta Jeesus sanoi: "Joku minuun koski; sill{ min{ 
tunsin, ett{ voimaa l{hti minusta". 
47. Kun nainen n{ki, ettei h{n pysynyt salassa, tuli h{n 
vavisten, lankesi h{nen eteens{ ja ilmoitti kaiken kansan 
kuullen, mist{ syyst{ h{n oli koskenut h{neen ja kuinka h{n 
oli kohta tullut terveeksi. 
48. Niin h{n sanoi h{nelle: "Tytt{reni, uskosi on sinut 
pelastanut; mene rauhaan". 
49. H{nen viel{ puhuessaan tuli joku synagoogan esimiehen 
kotoa ja sanoi: "Tytt{resi on kuollut; {l{ en{{ opettajaa 
vaivaa". 
50. Mutta sen kuultuaan Jeesus sanoi h{nelle: "[l{ pelk{{; 
usko ainoastaan, niin h{n paranee". 
51. Ja kun h{n tuli taloon, ei h{n sallinut kenenk{{n muun 
k{yd{ sis{lle kanssaan kuin Pietarin ja Johanneksen ja 
Jaakobin sek{ lapsen is{n ja {idin. 
52. Ja kaikki itkiv{t ja vaikeroivat tytt|{. Mutta Jeesus 
sanoi: "[lk{{ itkek|, sill{ h{n ei ole kuollut, vaan 
nukkuu". 
53. Niin he nauroivat h{nt{, tiet{en tyt|n kuolleeksi. 
54. Mutta h{n tarttui h{nen k{teens{ ja huusi sanoen: 
"Lapsi, nouse!" 
55. Niin h{nen henkens{ palasi, ja h{n nousi heti yl|s; ja 
Jeesus k{ski antaa h{nelle sy|t{v{{. 
56. Ja h{nen vanhempansa h{mm{styiv{t; mutta Jeesus kielsi 
heit{ kenellek{{n sanomasta, mit{ oli tapahtunut. 


			9 Luku

1. Niin h{n kutsui kokoon ne kaksitoista ja antoi heille 
voiman ja vallan kaikkia riivaajia vastaan ja voiman 
parantaa tauteja. 
2. Ja h{n l{hetti heid{t julistamaan Jumalan valtakuntaa ja 
parantamaan sairaita. 
3. Ja h{n sanoi heille: "[lk{{ ottako mit{{n matkalle, ei 
sauvaa, ei laukkua, ei leip{{, ei rahaa, {lk||n my|s 
kenell{k{{n olko kahta ihokasta. 
4. Ja mihin taloon tulette, siihen j{{k{{, ja siit{ 
l{htek{{ matkallenne. 
5. Ja miss{ eiv{t ota teit{ vastaan, siit{ kaupungista 
l{htek{{ pois, ja pudistakaa tomu jaloistanne, todistukseksi 
heit{ vastaan." 
6. Niin he l{htiv{t ja kulkivat kyl{st{ kyl{{n julistaen 
evankeliumia ja parantaen sairaita kaikkialla. 
7. Ja nelj{nnysruhtinas Herodes sai kuulla kaikki, mit{ 
tapahtui, eik{ tiennyt, mit{ ajatella; sill{ muutamat 
sanoivat: "Johannes on noussut kuolleista", 
8. mutta toiset: "Elias on ilmestynyt", toiset taas: "Joku 
vanhoista profeetoista on noussut yl|s". 
9. Ja Herodes sanoi: "Johanneksen min{ olen mestauttanut; 
mutta kuka t{m{ on, josta min{ tuollaista kuulen?" Ja h{n 
etsi tilaisuutta saadakseen n{hd{ h{net. 
10. Ja apostolit palasivat ja kertoivat Jeesukselle kaikki, 
mit{ olivat tehneet. Niin h{n otti heid{t mukaansa ja 
vet{ytyi yksin{isyyteen l{helle Beetsaida nimist{ kaupunkia. 
11. Mutta kun kansa sai sen tiet{{, seurasivat he h{nt{; ja 
h{n otti heid{t vastaan ja puhui heille Jumalan 
valtakunnasta ja teki terveiksi ne, jotka parantamista 
tarvitsivat. 
12. Ja p{iv{ alkoi laskea. Niin ne kaksitoista tulivat ja 
sanoivat h{nelle: "Laske kansa luotasi, ett{ he menisiv{t 
ymp{rill{ oleviin kyliin ja maataloihin majoittumaan ja 
saamaan ravintoa, sill{ t{{ll{ me olemme autiossa paikassa". 
13. Mutta h{n sanoi heille: "Antakaa te heille sy|d{". Niin 
he sanoivat: "Meill{ ei ole enemp{{ kuin viisi leip{{ ja 
kaksi kalaa, ellemme l{hde ostamaan ruokaa kaikelle t{lle 
kansalle". 
14. Sill{ heit{ oli noin viisituhatta miest{. Niin h{n sanoi 
opetuslapsilleen: "Asettakaa heid{t aterioimaan 
ruokakunnittain, noin viisikymment{ kuhunkin". 
15. Ja he tekiv{t niin ja asettivat kaikki aterioimaan. 
16. Niin h{n otti ne viisi leip{{ ja kaksi kalaa, katsoi 
yl|s taivaaseen ja siunasi ne ja mursi ja antoi 
opetuslapsilleen kansan eteen pantaviksi. 
17. Ja kaikki s|iv{t ja tulivat ravituiksi; ja heilt{ 
j{{neet t{hteet ker{ttiin, kaksitoista vakallista palasia. 
18. Ja tapahtui, kun h{n oli yksin{isess{ paikassa 
rukoilemassa ja h{nen opetuslapsensa olivat h{nen kanssaan, 
ett{ h{n kysyi heilt{ ja sanoi: "Kenen kansa sanoo minun 
olevan?" 
19. He vastasivat sanoen: "Johannes Kastajan, mutta toiset 
Eliaan, toiset taas sanovat, ett{ joku vanhoista 
profeetoista on noussut yl|s". 
20. Niin h{n sanoi heille: "Kenenk{ te sanotte minun 
olevan?" Pietari vastasi ja sanoi: "Sin{ olet Jumalan 
Kristus". 
21. Niin h{n vakavasti varoittaen kielsi heit{ kenellek{{n 
t{st{ puhumasta 
22. ja sanoi: "Ihmisen Pojan pit{{ k{rsim{n paljon ja 
joutuman vanhinten ja ylipappien ja kirjanoppineiden 
hyljitt{v{ksi ja tuleman tapetuksi ja kolmantena p{iv{n{ 
nouseman yl|s". 
23. Ja h{n sanoi kaikille: "Jos joku tahtoo minun per{ss{ni 
kulkea, h{n kielt{k||n itsens{ ja ottakoon joka p{iv{ 
ristins{ ja seuratkoon minua. 
24. Sill{ joka tahtoo pelastaa el{m{ns{, h{n kadottaa sen, 
mutta joka kadottaa el{m{ns{ minun t{hteni, h{n pelastaa 
sen. 
25. Sill{ mit{ se hy|dytt{{ ihmist{, vaikka h{n voittaisi 
omaksensa koko maailman, mutta saattaisi itsens{ kadotukseen 
tai turmioon? 
26. Sill{ joka h{pe{{ minua ja minun sanojani, sit{ Ihmisen 
Poika on h{pe{v{, kun h{n tulee omassa ja Is{ns{ ja pyh{in 
enkelien kirkkaudessa. 
27. Totisesti min{ sanon teille: t{ss{ seisovien joukossa on 
muutamia, jotka eiv{t maista kuolemaa, ennenkuin n{kev{t 
Jumalan valtakunnan." 
28. Noin kahdeksan p{iv{{ sen j{lkeen kuin h{n oli t{m{n 
puhunut, h{n otti mukaansa Pietarin ja Johanneksen ja 
Jaakobin ja nousi vuorelle rukoilemaan. 
29. Ja h{nen rukoillessaan h{nen kasvojensa n{k| muuttui, ja 
h{nen vaatteensa tulivat s{teilev{n valkoisiksi. 
30. Ja katso, h{nen kanssaan puhui kaksi miest{, ja ne 
olivat Mooses ja Elias. 
31. He n{kyiv{t kirkkaudessa ja puhuivat h{nen 
poismenostansa, jonka h{n oli saattava t{yt{nt||n 
Jerusalemissa. 
32. Mutta Pietari ja ne, jotka olivat h{nen kanssansa, 
olivat unen raskauttamia; mutta kun he siit{ her{siv{t, 
n{kiv{t he h{nen kirkkautensa ja ne kaksi miest{, jotka 
seisoivat h{nen luonansa. 
33. Ja kun n{m{ olivat eroamassa h{nest{, sanoi Pietari 
Jeesukselle: "Mestari, meid{n on t{ss{ hyv{ olla; tehk{{mme 
kolme majaa, sinulle yksi ja Moosekselle yksi ja Elialle 
yksi". Mutta h{n ei tiennyt, mit{ sanoi. 
34. Ja h{nen t{t{ sanoessaan tuli pilvi ja peitti heid{t 
varjoonsa; ja he pelj{styiv{t joutuessaan pilveen. 
35. Ja pilvest{ kuului {{ni, joka sanoi: "T{m{ on minun 
Poikani, se valittu; kuulkaa h{nt{". 
36. Ja {{nen kuuluessa he huomasivat Jeesuksen olevan yksin. 
Ja he olivat siit{ vaiti eiv{tk{ niin{ p{ivin{ ilmoittaneet 
kenellek{{n mit{{n siit{, mit{ olivat n{hneet. 
37. Kun he seuraavana p{iv{n{ meniv{t alas vuorelta, tuli 
paljon kansaa h{nt{ vastaan. 
38. Ja katso, kansanjoukosta huusi er{s mies sanoen: 
"Opettaja, min{ rukoilen sinua, katsahda minun poikani 
puoleen, sill{ h{n on minun ainokaiseni; 
39. ja katso, h{nen kimppuunsa k{y henki, ja heti h{n 
parkaisee, ja se kouristaa h{nt{, niin ett{ vaahto l{htee; 
ja vaivoin se h{nest{ poistuu, runnellen h{nt{. 
40. Ja min{ pyysin sinun opetuslapsiasi ajamaan sit{ ulos, 
mutta he eiv{t voineet." 
41. Jeesus vastasi ja sanoi: "Voi, sin{ ep{uskoinen ja nurja 
sukupolvi; kuinka kauan minun t{ytyy olla teid{n luonanne ja 
k{rsi{ teit{? Tuo poikasi t{nne." 
42. Ja viel{ pojan tullessakin riivaaja repi h{nt{ ja 
kouristi kovin. Mutta Jeesus nuhteli saastaista henke{ ja 
paransi pojan ja antoi h{net takaisin h{nen is{llens{. 
43. Ja kaikki h{mm{styiv{t Jumalan valtasuuruutta. Mutta kun 
kaikki ihmetteliv{t kaikkea sit{, mit{ Jeesus teki, sanoi 
h{n opetuslapsillensa: 
44. "Ottakaa korviinne n{m{ sanat: Ihmisen Poika annetaan 
ihmisten k{siin". 
45. Mutta he eiv{t k{sitt{neet t{t{ puhetta, ja se oli 
heilt{ peitetty, niin etteiv{t he sit{ ymm{rt{neet, ja he 
pelk{siv{t kysy{ h{nelt{, mit{ se puhe oli. 
46. Ja heid{n mieleens{ tuli ajatus, kuka heist{ mahtoi olla 
suurin. 
47. Mutta kun Jeesus tiesi heid{n syd{mens{ ajatuksen, otti 
h{n lapsen ja asetti sen viereens{ 
48. ja sanoi heille: "Joka ottaa tyk|ns{ t{m{n lapsen minun 
nimeeni, se ottaa tyk|ns{ minut; ja joka ottaa tyk|ns{ 
minut, ottaa tyk|ns{ h{net, joka on minut l{hett{nyt. Sill{ 
joka teist{ kaikista on pienin, se on suuri." 
49. Silloin Johannes rupesi puhumaan ja sanoi: "Mestari, me 
n{imme er{{n miehen sinun nimess{si ajavan ulos riivaajia, 
ja me kielsimme h{nt{, koska h{n ei seuraa meid{n 
mukanamme". 
50. Mutta Jeesus sanoi h{nelle: "[lk{{ kielt{k|; sill{ joka 
ei ole teit{ vastaan, se on teid{n puolellanne". 
51. Ja kun h{nen yl|sottamisensa aika oli t{yttym{ss{, 
k{{nsi h{n kasvonsa Jerusalemia kohti, vaeltaaksensa sinne. 
52. Ja h{n l{hetti edell{ns{ sanansaattajia; ja he l{htiv{t 
matkalle ja meniv{t er{{seen samarialaisten kyl{{n 
valmistaakseen h{nelle majaa. 
53. Mutta siell{ ei otettu h{nt{ vastaan, koska h{n oli 
vaeltamassa kohti Jerusalemia. 
54. Kun h{nen opetuslapsensa Jaakob ja Johannes sen n{kiv{t, 
sanoivat he: "Herra, tahdotko, niin sanomme, ett{ tuli 
taivaasta tulkoon alas ja h{vitt{k||n heid{t?" 
55. Mutta h{n k{{ntyi ja nuhteli heit{. 
56. Ja he vaelsivat toiseen kyl{{n. 
57. Ja heid{n tiet{ vaeltaessaan er{s mies sanoi h{nelle: 
"Min{ seuraan sinua, mihin ikin{ menet". 
58. Niin Jeesus sanoi h{nelle: "Ketuilla on luolat ja 
taivaan linnuilla pes{t, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin 
h{n p{{ns{ kallistaisi". 
59. Toiselle h{n sanoi: "Seuraa minua". Mutta t{m{ sanoi: 
"Herra, salli minun ensin k{yd{ hautaamassa is{ni". 
60. Mutta Jeesus sanoi h{nelle: "Anna kuolleitten haudata 
kuolleensa, mutta mene sin{ ja julista Jumalan valtakuntaa". 
61. Viel{ er{s toinen sanoi: "Min{ tahdon seurata sinua, 
Herra; mutta salli minun ensin k{yd{ ottamassa j{{hyv{iset 
kotiv{elt{ni". 
62. Mutta Jeesus sanoi h{nelle: "Ei kukaan, joka laskee 
k{tens{ auraan ja katsoo taaksensa, ole sovelias Jumalan 
valtakuntaan". 


			10 Luku

1. Sen j{lkeen Herra valitsi seitsem{nkymment{ muuta ja 
l{hetti heid{t kaksittain edell{ns{ jokaiseen kaupunkiin ja 
paikkaan, jonne h{n itse aikoi menn{. 
2. Ja h{n sanoi heille: "Eloa on paljon, mutta ty|miehi{ 
v{h{n. Rukoilkaa siis elon Herraa, ett{ h{n l{hett{isi 
ty|miehi{ elonkorjuuseensa. 
3. Menk{{; katso, min{ l{het{n teid{t niinkuin lampaat 
susien keskelle. 
4. [lk{{ ottako mukaanne rahakukkaroa, {lk{{ laukkua, {lk{{ 
kenki{, {lk{{k{ tervehtik| ket{{n tiell{. 
5. Kun tulette johonkin taloon, niin sanokaa ensiksi: 
'Rauha t{lle talolle!' 
6. Ja jos siell{ on rauhan lapsi, niin teid{n rauhanne on 
lep{{v{ h{nen p{{ll{ns{; mutta jos ei ole, niin se palajaa 
teille. 
7. Ja olkaa siin{ talossa ja sy|k{{ ja juokaa, mit{ heill{ 
on tarjota, sill{ ty|mies on palkkansa ansainnut. [lk{{ 
siirtyk| talosta taloon. 
8. Ja mihin kaupunkiin te tulettekin, miss{ teid{t otetaan 
vastaan, sy|k{{, mit{ eteenne pannaan, 
9. ja parantakaa sairaat siell{ ja sanokaa heille: 'Jumalan 
valtakunta on tullut teit{ l{helle'. 
10. Mutta kun tulette kaupunkiin, jossa teit{ ei oteta 
vastaan, niin menk{{ sen kaduille ja sanokaa: 
11. 'Tomunkin, joka teid{n kaupungistanne on jalkoihimme 
tarttunut, me pudistamme teille takaisin; mutta se tiet{k{{, 
ett{ Jumalan valtakunta on tullut l{helle'. 
12. Min{ sanon teille: Sodoman on oleva sin{ p{iv{n{ 
helpompi kuin sen kaupungin. 
13. Voi sinua, Korasin! Voi sinua, Beetsaida! Sill{ jos ne 
voimalliset teot, jotka teiss{ ovat tapahtuneet, olisivat 
tapahtuneet Tyyrossa ja Siidonissa, niin n{m{ jo aikaa 
sitten olisivat s{kiss{ ja tuhassa istuen tehneet 
parannuksen. 
14. Mutta Tyyron ja Siidonin on oleva tuomiolla helpompi 
kuin teid{n. 
15. Ja sin{, Kapernaum, korotetaankohan sinut hamaan 
taivaaseen? Hamaan tuonelaan on sinun astuttava alas. 
16. Joka kuulee teit{, se kuulee minua, ja joka hylk{{ 
teid{t, hylk{{ minut; mutta joka minut hylk{{, hylk{{ h{net, 
joka on minut l{hett{nyt." 
17. Niin ne seitsem{nkymment{ palasivat iloiten ja sanoivat: 
"Herra, riivaajatkin ovat meille alamaiset sinun nimesi 
t{hden". 
18. Silloin h{n sanoi heille: "Min{ n{in saatanan lankeavan 
taivaasta niinkuin salaman. 
19. Katso, min{ olen antanut teille vallan tallata k{{rmeit{ 
ja skorpioneja ja kaikkea vihollisen voimaa, eik{ mik{{n ole 
teit{ vahingoittava. 
20. [lk{{ kuitenkaan siit{ iloitko, ett{ henget ovat teille 
alamaiset, vaan iloitkaa siit{, ett{ teid{n nimenne ovat 
kirjoitettuina taivaissa." 
21. Sill{ hetkell{ h{n riemuitsi Pyh{ss{ Hengess{ ja sanoi: 
"Min{ ylist{n sinua, Is{, taivaan ja maan Herra, ett{ olet 
salannut n{m{ viisailta ja ymm{rt{v{isilt{ ja ilmoittanut ne 
lapsenmielisille. Niin, Is{, sill{ n{in on sinulle hyv{ksi 
n{kynyt. 
22. Kaikki on minun Is{ni antanut minun haltuuni, eik{ 
kukaan muu tunne, kuka Poika on, kuin Is{; eik{ kukaan muu 
tunne, kuka Is{ on, kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo 
h{net ilmoittaa." 
23. Ja h{n k{{ntyi opetuslapsiinsa erikseen ja sanoi: 
"Autuaat ovat ne silm{t, jotka n{kev{t, mit{ te n{ette. 
24. Sill{ min{ sanon teille: monet profeetat ja kuninkaat 
ovat tahtoneet n{hd{, mit{ te n{ette, eiv{tk{ ole n{hneet, 
ja kuulla, mit{ te kuulette, eiv{tk{ ole kuulleet." 
25. Ja katso, er{s lainoppinut nousi ja kysyi kiusaten 
h{nt{: "Opettaja, mit{ minun pit{{ tekem{n, ett{ min{ 
iankaikkisen el{m{n perisin?" 
26. Niin h{n sanoi h{nelle: "Mit{ laissa on kirjoitettuna? 
Kuinkas luet?" 
27. H{n vastasi ja sanoi: "Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, 
kaikesta syd{mest{si ja kaikesta sielustasi ja kaikesta 
voimastasi ja kaikesta mielest{si, ja l{himm{ist{si niinkuin 
itse{si". 
28. H{n sanoi h{nelle: "Oikein vastasit; tee se, niin sin{ 
saat el{{". 
29. Mutta h{n tahtoi n{ytt{{ olevansa vanhurskas ja sanoi 
Jeesukselle: "Kuka sitten on minun l{himm{iseni?" 
30. Jeesus vastasi ja sanoi: "Er{s mies vaelsi Jerusalemista 
alas Jerikoon ja joutui ry|v{rien k{siin, jotka riisuivat 
h{net alasti ja l|iv{t haavoille ja meniv{t pois j{tt{en 
h{net puolikuolleeksi. 
31. Niin vaelsi sattumalta er{s pappi sit{ tiet{ ja n{ki 
h{net ja meni ohitse. 
32. Samoin leevil{inenkin: kun h{n tuli sille paikalle ja 
n{ki h{net, meni h{n ohitse. 
33. Mutta kun er{s samarialainen, joka matkusti sit{ tiet{, 
tuli h{nen kohdalleen ja n{ki h{net, niin h{n armahti h{nt{. 
34. Ja h{n meni h{nen luokseen ja sitoi h{nen haavansa ja 
vuodatti niihin |ljy{ ja viini{, pani h{net juhtansa selk{{n 
ja vei h{net majataloon ja hoiti h{nt{. 
35. Ja seuraavana aamuna h{n otti esiin kaksi denaria ja 
antoi majatalon is{nn{lle ja sanoi: 'Hoida h{nt{, ja mit{ 
sinulta lis{{ kuluu, sen min{ palatessani sinulle maksan'. 
36. Kuka n{ist{ kolmesta sinun mielest{si osoitti olevansa 
sen l{himm{inen, joka oli joutunut ry|v{rien k{siin?" 
37. H{n sanoi: "Se, joka osoitti h{nelle laupeutta". Niin 
Jeesus sanoi h{nelle: "Mene ja tee sin{ samoin". 
38. Ja heid{n vaeltaessaan h{n meni muutamaan kyl{{n. Niin 
er{s nainen, nimelt{ Martta, otti h{net kotiinsa. 
39. Ja h{nell{ oli sisar, Maria niminen, joka asettui 
istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli h{nen 
puhettansa. 
40. Mutta Martta puuhasi monissa palvelustoimissa; ja h{n 
tuli ja sanoi: "Herra, etk| sin{ v{lit{ mit{{n siit{, ett{ 
sisareni on j{tt{nyt minut yksin{ni palvelemaan? Sano siis 
h{nelle, ett{ h{n minua auttaisi." 
41. Herra vastasi ja sanoi h{nelle: "Martta, Martta, 
moninaisista sin{ huolehdit ja h{t{ilet, 
42. mutta tarpeellisia on v{h{n, tahi yksi ainoa. Maria on 
valinnut hyv{n osan, jota ei h{nelt{ oteta pois." 


			11 Luku

1. Ja kun h{n oli er{{ss{ paikassa rukoilemassa ja oli 
lakannut, sanoi er{s h{nen opetuslapsistansa h{nelle: 
"Herra, opeta meit{ rukoilemaan, niinkuin Johanneskin opetti 
opetuslapsiansa". 
2. Niin h{n sanoi heille: "Kun rukoilette, sanokaa: Is{, 
pyhitetty olkoon sinun nimesi; tulkoon sinun valtakuntasi; 
(tapahtukoon sinun tahtosi my|s maan p{{ll{ niinkuin 
taivaassa;) 
3. anna meille joka p{iv{ meid{n jokap{iv{inen leip{mme; 
4. ja anna meille meid{n syntimme anteeksi, sill{ mekin 
annamme anteeksi jokaiselle velallisellemme; {l{k{ saata 
meit{ kiusaukseen; (vaan p{{st{ meid{t pahasta)." 
5. Ja h{n sanoi heille: "Jos jollakin teist{ on yst{v{ ja 
h{n menee h{nen luoksensa y|syd{nn{ ja sanoo h{nelle: 
'Yst{v{ni, lainaa minulle kolme leip{{, 
6. sill{ er{s yst{v{ni on matkallaan tullut minun luokseni, 
eik{ minulla ole, mit{ panna h{nen eteens{'; 
7. ja toinen sis{lt{ vastaa ja sanoo: '[l{ minua vaivaa; 
ovi on jo suljettu, ja lapseni ovat minun kanssani 
vuoteessa; en min{ voi nousta antamaan sinulle' - 
8. min{ sanon teille: vaikka h{n ei nousekaan antamaan 
h{nelle sent{hden, ett{ h{n on h{nen yst{v{ns{, nousee h{n 
kuitenkin sent{hden, ett{ toinen ei hellit{, ja antaa 
h{nelle niin paljon, kuin h{n tarvitsee. 
9. Niinp{ min{kin sanon teille: anokaa, niin teille 
annetaan; etsik{{, niin te l|yd{tte; kolkuttakaa, niin 
teille avataan. 
10. Sill{ jokainen anova saa, ja etsiv{ l|yt{{, ja 
kolkuttavalle avataan. 
11. Ja kuka teist{ on se is{, joka poikansa h{nelt{ 
pyyt{ess{ kalaa antaa h{nelle kalan sijasta k{{rmeen, 
12. taikka joka h{nen pyyt{ess{{n munaa antaa h{nelle 
skorpionin? 
13. Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa 
lapsillenne hyvi{ lahjoja, kuinka paljoa ennemmin 
taivaallinen Is{ antaa Pyh{n Hengen niille, jotka sit{ 
h{nelt{ anovat!" 
14. Ja h{n ajoi ulos riivaajan, ja se oli mykk{; ja kun 
riivaaja oli l{htenyt, niin tapahtui, ett{ mykk{ mies puhui; 
ja kansa ihmetteli. 
15. Mutta muutamat heist{ sanoivat: "Beelsebulin, riivaajain 
p{{miehen, voimalla h{n ajaa ulos riivaajia". 
16. Toiset taas kiusasivat h{nt{ ja pyysiv{t h{nelt{ merkki{ 
taivaasta. 
17. Mutta h{n tiesi heid{n ajatuksensa ja sanoi heille: 
"Jokainen valtakunta, joka riitautuu itsens{ kanssa, joutuu 
autioksi, ja talo kaatuu talon p{{lle. 
18. Jos nyt saatanakin on riitautunut itsens{ kanssa, kuinka 
h{nen valtakuntansa pysyy pystyss{? Teh{n sanotte minun 
Beelsebulin voimalla ajavan ulos riivaajia. 
19. Mutta jos min{ Beelsebulin voimalla ajan ulos riivaajia, 
kenenk{ voimalla sitten teid{n lapsenne ajavat niit{ ulos? 
Sent{hden he tulevat olemaan teid{n tuomarinne. 
20. Mutta jos min{ Jumalan sormella ajan ulos riivaajia, 
niin onhan Jumalan valtakunta tullut teid{n tyk|nne. 
21. Kun v{kev{ aseellisena vartioitsee kartanoaan, on h{nen 
omaisuutensa turvassa. 
22. Mutta kun h{nt{ v{kev{mpi karkaa h{nen p{{llens{ ja 
voittaa h{net, ottaa h{n h{nelt{ kaikki aseet, joihin h{n 
luotti, ja jakaa h{nelt{ riist{m{ns{ saaliin. 
23. Joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan, ja joka 
ei minun kanssani kokoa, se hajottaa. 
24. Kun saastainen henki l{htee ihmisest{, kuljeksii se 
autioita paikkoja ja etsii lepoa; ja kun ei l|yd{, sanoo se: 
'Min{ palaan huoneeseeni, josta l{hdin'. 
25. Ja kun se tulee, tapaa se sen lakaistuna ja 
kaunistettuna. 
26. Silloin se menee ja ottaa mukaansa seitsem{n muuta 
henke{, pahempaa kuin se itse, ja ne tulevat sis{{n ja 
asuvat siell{. Ja sen ihmisen viimeiset tulevat pahemmiksi 
kuin ensimm{iset." 
27. Niin h{nen t{t{ puhuessaan er{s nainen kansanjoukosta 
korotti {{nens{ ja sanoi h{nelle: "Autuas on se kohtu, joka 
on kantanut sinut, ja ne rinnat, joita olet imenyt". 
28. Mutta h{n sanoi: "Niin, autuaat ovat ne, jotka kuulevat 
Jumalan sanan ja sit{ noudattavat". 
29. Kun kansaa yh{ kokoontui, rupesi h{n puhumaan: "T{m{ 
sukupolvi on paha sukupolvi: se tavoittelee merkki{, mutta 
sille ei anneta muuta merkki{ kuin Joonaan merkki. 
30. Sill{ niinkuin Joonas tuli niinivel{isille merkiksi, 
niin Ihmisen Poikakin on oleva merkkin{ t{lle sukupolvelle. 
31. Etel{n kuningatar on her{j{v{ tuomiolle yhdess{ t{m{n 
sukupolven miesten kanssa ja tuleva heille tuomioksi; sill{ 
h{n tuli maan {{rist{ kuulemaan Salomon viisautta, ja katso, 
t{ss{ on enempi kuin Salomo. 
32. Niiniven miehet nousevat tuomiolle yhdess{ t{m{n 
sukupolven kanssa ja tulevat sille tuomioksi; sill{ he 
tekiv{t parannuksen Joonaan saarnan vaikutuksesta, ja katso, 
t{ss{ on enempi kuin Joonas. 
33. Ei kukaan, joka sytytt{{ lampun, pane sit{ k{tk||n eik{ 
vakan alle, vaan panee sen lampunjalkaan, ett{ 
sis{lletulijat n{kisiv{t valon. 
34. Sinun silm{si on ruumiin lamppu. Kun silm{si on terve, 
on koko sinun ruumiisi valaistu, mutta kun se on viallinen, 
on my|s sinun ruumiisi pime{. 
35. Katso siis, ettei valo, joka sinussa on, ole pimeytt{. 
36. Jos siis koko sinun ruumiisi on valoisa eik{ milt{{n 
osaltaan pime{, on se oleva kokonaan valoisa, niinkuin 
lampun valaistessa sinua kirkkaalla loisteellaan." 
37. H{nen n{in puhuessaan pyysi er{s fariseus h{nt{ 
luoksensa aterioimaan; niin h{n meni sinne ja asettui 
aterialle. 
38. Mutta kun fariseus n{ki, ettei h{n peseytynyt ennen 
ateriaa, ihmetteli h{n. 
39. Silloin Herra sanoi h{nelle: "Kyll{ te, fariseukset, 
puhdistatte maljan ja vadin ulkopuolen, mutta sis{puoli 
teiss{ on t{ynn{ ry|st|{ ja pahuutta. 
40. Te mielett|m{t, eik| se, joka on tehnyt ulkopuolen, ole 
tehnyt sis{puoltakin? 
41. Mutta antakaa almuksi se, mik{ sis{ll{ on; katso, 
silloin kaikki on teille puhdasta. 
42. Mutta voi teit{, te fariseukset, kun te annatte 
kymmenykset mintuista ja ruuduista ja kaikenlaisista 
vihanneksista, mutta sivuutatte oikeuden ja Jumalan 
rakkauden! N{it{ olisi tullut noudattaa eik{ noitakaan 
laiminly|d{. 
43. Voi teit{, te fariseukset, kun te rakastatte etumaista 
istuinta synagoogissa ja tervehdyksi{ toreilla! 
44. Voi teit{, kun te olette niinkuin merkitt|m{t haudat, 
joiden p{{llitse ihmiset k{velev{t niist{ tiet{m{tt{!" 
45. Silloin er{s lainoppineista rupesi puhumaan ja sanoi 
h{nelle: "Opettaja, kun noin puhut, niin sin{ h{p{iset my|s 
meit{". 
46. Mutta h{n sanoi: "Voi teit{kin, te lainoppineet, kun te 
s{lyt{tte ihmisten p{{lle vaikeasti kannettavia taakkoja 
ettek{ itse sormellannekaan koske niihin taakkoihin! 
47. Voi teit{, kun te rakennatte profeettain hautakammioita, 
ja teid{n is{nne ovat heid{t tappaneet! 
48. N{in te siis olette is{inne tekojen todistajia ja 
suostutte niihin: sill{ he tappoivat profeetat, ja te 
rakennatte niille hautakammioita. 
49. Sent{hden Jumalan viisaus sanookin: 'Min{ l{het{n heille 
profeettoja ja apostoleja, ja muutamat niist{ he tappavat ja 
toisia vainoavat, 
50. ett{ t{lt{ sukukunnalta vaadittaisiin kaikkien 
profeettain veri, mik{ on vuodatettu maailman perustamisesta 
asti, 
51. hamasta Aabelin verest{ Sakariaan vereen saakka, h{nen, 
joka surmattiin alttarin ja temppelin v{lill{'. Niin, min{ 
sanon teille, se pit{{ t{lt{ sukukunnalta vaadittaman. 
52. Voi teit{, te lainoppineet, kun te olette vieneet tiedon 
avaimen! Itse te ette ole menneet sis{lle, ja sis{lle 
menevi{ te olette est{neet." 
53. Ja h{nen sielt{ l{htiess{{n kirjanoppineet ja 
fariseukset rupesivat kovasti ahdistamaan h{nt{ ja urkkimaan 
h{nelt{ moninaisia, 
54. v{ijyen, miten saisivat h{net h{nen sanoistaan ansaan. 


			12 Luku

1. Kun sill{ v{lin kansaa oli kokoontunut tuhatm{{rin, niin 
ett{ he polkivat toisiaan, rupesi h{n puhumaan 
opetuslapsillensa: "Ennen kaikkea kavahtakaa fariseusten 
hapatusta, se on: ulkokultaisuutta. 
2. Ei ole mit{{n peitetty{, mik{ ei tule paljastetuksi, 
eik{ mit{{n salattua, mik{ ei tule tunnetuksi. 
3. Sent{hden, kaikki, mit{ te pime{ss{ sanotte, joutuu 
p{iv{nvalossa kuultavaksi, ja mit{ korvaan puhutte 
kammioissa, se katoilta julistetaan. 
4. Mutta min{ sanon teille, yst{villeni: {lk{{ pelj{tk| 
niit{, jotka tappavat ruumiin, eiv{tk{ sen j{lkeen voi 
mit{{n enemp{{ tehd{. 
5. Vaan min{ osoitan teille, ket{ teid{n on pelk{{minen: 
pelj{tk{{ h{nt{, jolla on valta tapettuansa sy|st{ 
helvettiin. Niin, min{ sanon teille, h{nt{ te pelj{tk{{. 
6. Eik| viitt{ varpusta myyd{ kahteen ropoon? Eik{ Jumala 
ole yht{k{{n niist{ unhottanut. 
7. Ovatpa teid{n p{{nne hiuksetkin kaikki luetut. [lk{{ 
pelj{tk|; te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta. 
8. Mutta min{ sanon teille: jokaisen, joka tunnustaa minut 
ihmisten edess{, my|s Ihmisen Poika tunnustaa Jumalan 
enkelien edess{. 
9. Mutta joka kielt{{ minut ihmisten edess{, se kiellet{{n 
Jumalan enkelien edess{. 
10. Ja jokaiselle, joka sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan, 
annetaan anteeksi; mutta sille, joka Pyh{{ Henke{ pilkkaa, 
ei anteeksi anneta. 
11. Mutta kun he viev{t teit{ synagoogain ja hallitusten ja 
esivaltojen eteen, {lk{{ huolehtiko siit{, miten tai mit{ 
vastaisitte puolestanne tahi mit{ sanoisitte; 
12. sill{ Pyh{ Henki opettaa teille sill{ hetkell{, mit{ 
teid{n on sanottava." 
13. Niin muuan mies kansanjoukosta sanoi h{nelle: "Opettaja, 
sano minun veljelleni, ett{ h{n jakaisi kanssani perinn|n". 
14. Mutta h{n vastasi h{nelle: "Ihminen, kuka on minut 
asettanut teille tuomariksi tai jakomieheksi?" 
15. Ja h{n sanoi heille: "Katsokaa eteenne ja kavahtakaa 
kaikkea ahneutta, sill{ ei ihmisen el{m{ riipu h{nen 
omaisuudestaan, vaikka sit{ ylenpalttisesti olisi". 
16. Ja h{n puhui heille vertauksen sanoen: "Rikkaan miehen 
maa kasvoi hyvin. 
17. Niin h{n mietti mieless{{n ja sanoi: 'Mit{ min{ teen, 
kun ei minulla ole, mihin viljani kokoaisin?' 
18. Ja h{n sanoi: 'T{m{n min{ teen: min{ revin maahan 
aittani ja rakennan suuremmat ja kokoan niihin kaiken eloni 
ja hyvyyteni; 
19. ja sanon sielulleni: sielu, sinulla on paljon hyv{{ 
tallessa moneksi vuodeksi; nauti lepoa, sy|, juo ja 
iloitse'. 
20. Mutta Jumala sanoi h{nelle: 'Sin{ mielet|n, t{n{ y|n{ 
sinun sielusi vaaditaan sinulta pois; kenelle sitten joutuu 
se, mink{ sin{ olet hankkinut?' 
21. N{in k{y sen, joka kokoaa aarteita itselleen, mutta 
jolla ei ole rikkautta Jumalan tyk|n{." 
22. Ja h{n sanoi opetuslapsillensa: "Sent{hden min{ sanon 
teille: {lk{{ murehtiko hengest{nne, mit{ s|isitte, {lk{{k{ 
ruumiistanne, mit{ p{{llenne pukisitte. 
23. Sill{ henki on enemm{n kuin ruoka, ja ruumis enemm{n 
kuin vaatteet. 
24. Katselkaa kaarneita: eiv{t ne kylv{ eiv{tk{ leikkaa, 
eik{ niill{ ole s{ilytyshuonetta eik{ aittaa; ja Jumala 
ruokkii ne. Kuinka paljoa suurempiarvoiset te olette kuin 
linnut! 
25. Ja kuka teist{ voi murehtimisellaan lis{t{ ik{{ns{ 
kyyn{r{nk{{n vertaa? 
26. Jos siis ette voi sit{k{{n, mik{ v{hint{ on, mit{ te 
murehditte muusta? 
27. Katselkaa kukkia, kuinka ne kasvavat: eiv{t ne ty|t{ tee 
eiv{tk{ kehr{{. Kuitenkin min{ sanon teille: ei Salomo 
kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi 
niist{. 
28. Jos siis Jumala n{in vaatettaa kedon ruohon, joka t{n{{n 
kasvaa ja huomenna uuniin heitet{{n, kuinka paljoa ennemmin 
teid{t, te v{h{uskoiset! 
29. [lk{{ siis tek{{n etsik|, mit{ s|isitte ja mit{ 
joisitte, {lk{{k{ korkeita tavoitelko. 
30. Sill{ n{it{ kaikkia maailman pakanakansat tavoittelevat; 
mutta teid{n Is{nne kyll{ tiet{{ teid{n n{it{ tarvitsevan. 
31. Vaan etsik{{ Jumalan valtakuntaa, niin my|s n{m{ teille 
annetaan sen ohessa. 
32. [l{ pelk{{, sin{ piskuinen lauma; sill{ teid{n Is{nne on 
n{hnyt hyv{ksi antaa teille valtakunnan. 
33. Myyk{{, mit{ teill{ on, ja antakaa almuja; hankkikaa 
itsellenne kulumattomat kukkarot, loppumaton aarre 
taivaisiin, mihin ei varas ulotu ja miss{ koi ei turmele. 
34. Sill{ miss{ teid{n aarteenne on, siell{ on my|s teid{n 
syd{menne. 
35. Olkoot teid{n kupeenne vy|tetyt ja lamppunne palamassa; 
36. ja olkaa te niiden ihmisten kaltaiset, jotka herraansa 
odottavat, milloin h{n palajaa h{ist{, ett{ he h{nen 
tullessaan ja kolkuttaessaan heti avaisivat h{nelle. 
37. Autuaat ne palvelijat, jotka heid{n herransa tullessaan 
tapaa valvomasta! Totisesti min{ sanon teille: h{n 
vy|tt{ytyy ja asettaa heid{t aterioimaan ja menee ja 
palvelee heit{. 
38. Ja jos h{n tulee toisella y|vartiolla tai kolmannella ja 
havaitsee heid{n n{in tekev{n, niin autuaat ovat ne 
palvelijat. 
39. Mutta se tiet{k{{: jos perheenis{nt{ tiet{isi, mill{ 
hetkell{ varas tulee, h{n ei sallisi taloonsa 
murtauduttavan. 
40. Niin olkaa tekin valmiit, sill{ sin{ hetken{, jona ette 
luule, Ihmisen Poika tulee." 
41. Niin Pietari sanoi: "Herra, meist{k| sin{ sanot t{m{n 
vertauksen vai my|s kaikista muista?" 
42. Ja Herra sanoi: "Kuka siis on se uskollinen ja 
ymm{rt{v{inen huoneenhaltija, jonka h{nen herransa asettaa 
pit{m{{n huolta h{nen palvelusv{est{{n, antamaan heille 
ajallaan heid{n ruokaosansa? 
43. Autuas se palvelija, jonka h{nen herransa tullessaan 
havaitsee n{in tekev{n! 
44. Totisesti min{ sanon teille: h{n asettaa h{net kaiken 
omaisuutensa hoitajaksi. 
45. Mutta jos palvelija sanoo syd{mess{{n: 'Herrani tulo 
viiv{styy', ja rupeaa ly|m{{n palvelijoita ja 
palvelijattaria sek{ sy|m{{n ja juomaan ja p{ihdytt{m{{n 
itse{ns{, 
46. niin sen palvelijan herra tulee p{iv{n{, jona h{n ei 
odota, ja hetken{, jota h{n ei arvaa, ja hakkaa h{net 
kappaleiksi ja m{{r{{ h{nelle saman osan kuin uskottomille. 
47. Ja sit{ palvelijaa, joka tiesi herransa tahdon, mutta ei 
tehnyt valmistuksia eik{ toiminut h{nen tahtonsa mukaan, 
rangaistaan monilla ly|nneill{. 
48. Sit{ taas, joka ei tiennyt, mutta teki semmoista, mik{ 
ly|ntej{ ansaitsee, rangaistaan vain muutamilla ly|nneill{. 
Sill{ jokaiselta, jolle on paljon annettu, my|s paljon 
vaaditaan; ja jolle on paljon uskottu, silt{ sit{ enemm{n 
kysyt{{n. 
49. Tulta min{ olen tullut heitt{m{{n maan p{{lle; ja kuinka 
min{ tahtoisinkaan, ett{ se jo olisi syttynyt! 
50. Mutta min{ olen kasteella kastettava, ja kuinka min{ 
olenkaan ahdistettu, kunnes se on t{ytetty! 
51. Luuletteko, ett{ min{ olen tullut tuomaan maan p{{lle 
rauhaa? Ei, sanon min{ teille, vaan eripuraisuutta. 
52. Sill{ t{stedes riitautuu viisi samassa talossa 
kesken{{n, kolme joutuu riitaan kahta vastaan ja kaksi 
kolmea vastaan, 
53. is{ poikaansa vastaan ja poika is{{ns{ vastaan, {iti 
tyt{rt{ns{ vastaan ja tyt{r {iti{ns{ vastaan, anoppi 
mini{{ns{ vastaan ja mini{ anoppiansa vastaan." 
54. Ja h{n sanoi my|skin kansalle: "Kun n{ette pilven 
nousevan l{nnest{, sanotte kohta: 'Tulee sade'; ja niin 
tuleekin. 
55. Ja kun n{ette etel{tuulen puhaltavan, sanotte: 'Tulee 
helle'; ja niin tuleekin. 
56. Te ulkokullatut, maan ja taivaan muodon te osaatte 
arvioida; mutta kuinka ette arvioitse t{t{ aikaa? 
57. Miksi ette jo itsest{nne p{{t{, mik{ oikeata on? 
58. Kun kuljet riitapuolesi kanssa hallitusmiehen eteen, 
niin tee matkalla voitavasi p{{st{ksesi h{nest{ sovussa 
eroon, ettei h{n raastaisi sinua tuomarin eteen ja tuomari 
antaisi sinua oikeudenpalvelijalle, ja ettei 
oikeudenpalvelija heitt{isi sinua vankeuteen. 
59. Min{ sanon sinulle: sielt{ et p{{se, ennenkuin maksat 
viimeisenkin rovon." 


			13 Luku

1. Samaan aikaan oli saapuvilla muutamia, jotka kertoivat 
h{nelle niist{ galilealaisista, joiden veren Pilatus oli 
sekoittanut heid{n uhriensa vereen. 
2. Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Luuletteko, ett{ 
n{m{ galilealaiset olivat syntisemm{t kuin kaikki muut 
galilealaiset, koska he saivat k{rsi{ t{m{n? 
3. Eiv{t olleet, sanon min{ teille, mutta ellette tee 
parannusta, niin samoin te kaikki hukutte. 
4. Taikka ne kahdeksantoista, jotka saivat surmansa, kun 
torni Siloassa kaatui heid{n p{{llens{, luuletteko, ett{ he 
olivat syyllisemm{t kuin kaikki muut ihmiset, jotka 
Jerusalemissa asuvat? 
5. Eiv{t olleet, sanon min{ teille, mutta ellette tee 
parannusta, niin samoin te kaikki hukutte." 
6. Ja h{n puhui t{m{n vertauksen: "Er{{ll{ miehell{ oli 
viikunapuu istutettuna viinitarhassaan; ja h{n tuli etsim{{n 
hedelm{{ siit{, mutta ei l|yt{nyt. 
7. Niin h{n sanoi viinitarhurille: 'Katso, kolmena vuotena 
min{ olen k{ynyt etsim{ss{ hedelm{{ t{st{ viikunapuusta, 
mutta en ole l|yt{nyt. Hakkaa se pois; mit{ varten se viel{ 
maata laihduttaa?' 
8. Mutta t{m{ vastasi ja sanoi h{nelle: 'Herra, anna sen 
olla viel{ t{m{ vuosi; sill{ aikaa min{ kuokin ja lannoitan 
maan sen ymp{rilt{. 
9. Ehk{ se ensi vuonna tekee hedelm{{; mutta jos ei, niin 
hakkaa se pois'." 
10. Ja h{n oli opettamassa er{{ss{ synagoogassa sapattina. 
11. Ja katso, siell{ oli nainen, jossa oli ollut heikkouden 
henki kahdeksantoista vuotta, ja h{n oli koukistunut ja 
t{ydelleen kykenem{t|n oikaisemaan itse{ns{. 
12. H{net n{hdess{{n Jeesus kutsui h{net luoksensa ja sanoi 
h{nelle: "Nainen, sin{ olet p{{ssyt heikkoudestasi", 
13. ja pani k{tens{ h{nen p{{lleen. Ja heti h{n oikaisi 
itsens{ suoraksi ja ylisti Jumalaa. 
14. Mutta synagoogan esimies, joka n{rk{styi siit{, ett{ 
Jeesus paransi sapattina, rupesi puhumaan ja sanoi kansalle: 
"Kuusi p{iv{{ on, joina tulee ty|t{ tehd{; tulkaa siis niin{ 
p{ivin{ parannuttamaan itse{nne, {lk{{k{ sapatinp{iv{n{". 
15. Mutta Herra vastasi h{nelle ja sanoi: "Te ulkokullatut, 
eik| jokainen teist{ sapattina p{{st{ h{rk{{ns{ tai aasiansa 
seimest{ ja vie sit{ juomaan? 
16. Ja t{t{ naista, joka on Aabrahamin tyt{r ja jota saatana 
on pit{nyt sidottuna, katso, jo kahdeksantoista vuotta, 
t{t{k| ei olisi pit{nyt p{{st{{ siit{ siteest{ 
sapatinp{iv{n{?" 
17. Ja h{nen n{in sanoessaan kaikki h{nen vastustajansa 
h{pesiv{t, ja kaikki kansa iloitsi kaikista niist{ 
ihmeellisist{ teoista, joita h{n teki. 
18. Niin h{n sanoi: "Mink{ kaltainen on Jumalan valtakunta, 
ja mihin min{ sen vertaisin? 
19. Se on sinapinsiemenen kaltainen, jonka mies otti ja 
kylvi puutarhaansa; ja se kasvoi, ja siit{ tuli puu, ja 
taivaan linnut tekiv{t pes{ns{ sen oksille." 
20. Ja taas h{n sanoi: "Mihin min{ vertaisin Jumalan 
valtakunnan? 
21. Se on hapatuksen kaltainen, jonka nainen otti ja 
sekoitti kolmeen vakalliseen jauhoja, kunnes kaikki 
happani." 
22. Ja h{n vaelsi kaupungista kaupunkiin ja kyl{st{ kyl{{n 
ja opetti, kulkien Jerusalemia kohti. 
23. Ja joku kysyi h{nelt{: "Herra, onko niit{ v{h{n, jotka 
pelastuvat? Niin h{n sanoi heille: 
24. "Kilvoitelkaa p{{st{ksenne sis{lle ahtaasta ovesta, 
sill{ monet, sanon min{ teille, koettavat p{{st{ sis{lle, 
mutta eiv{t voi. 
25. Sen j{lkeen kuin perheenis{nt{ on noussut ja sulkenut 
oven ja te rupeatte seisomaan ulkona ja kolkuttamaan ovea 
sanoen: 'Herra, avaa meille', vastaa h{n ja sanoo teille: 
'En min{ tunne teit{ enk{ tied{, mist{ te olette'. 
26. Silloin te rupeatte sanomaan: 'Meh{n s|imme ja joimme 
sinun seurassasi, ja meid{n kaduillamme sin{ opetit'. 
27. Mutta h{n on lausuva: 'Min{ sanon teille: en tied{, 
mist{ te olette. Menk{{ pois minun tyk|{ni, kaikki te 
v{{ryyden tekij{t.' 
28. Siell{ on oleva itku ja hammasten kiristys, kun n{ette 
Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin ja kaikkien profeettain 
olevan Jumalan valtakunnassa, mutta huomaatte itsenne 
heitetyiksi ulos. 
29. Ja tulijoita saapuu id{st{ ja l{nnest{ ja pohjoisesta ja 
etel{st{, ja he aterioitsevat Jumalan valtakunnassa. 
30. Ja katso, on viimeisi{, jotka tulevat ensimm{isiksi, ja 
on ensimm{isi{, jotka tulevat viimeisiksi." 
31. Samalla hetkell{ tuli h{nen luoksensa muutamia 
fariseuksia, ja he sanoivat h{nelle: "L{hde ja mene t{{lt{ 
pois, sill{ Herodes tahtoo tappaa sinut". 
32. Niin h{n sanoi heille: "Menk{{ ja sanokaa sille ketulle: 
'Katso, min{ ajan ulos riivaajia ja parannan sairaita t{n{{n 
ja huomenna, ja kolmantena p{iv{n{ min{ p{{sen m{{r{ni 
p{{h{n'. 
33. Kuitenkin minun pit{{ vaeltaman t{n{{n ja huomenna ja 
ylihuomenna, sill{ ei sovi, ett{ profeetta saa surmansa 
muualla kuin Jerusalemissa. 
34. Jerusalem, Jerusalem, sin{, joka tapat profeetat ja 
kivit{t ne, jotka ovat sinun tyk|si l{hetetyt, kuinka usein 
min{ olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana 
kokoaa poikansa siipiens{ alle! Mutta te ette ole tahtoneet. 
35. Katso, 'teid{n huoneenne on j{{v{ hylj{tyksi'. Mutta 
min{ sanon teille: te ette n{e minua, ennenkuin se aika 
tulee, jolloin te sanotte: 'Siunattu olkoon h{n, joka tulee 
Herran nimeen'." 


			14 Luku

1. Ja kun h{n sapattina tuli er{{n fariseusten johtomiehen 
taloon aterialle, pitiv{t he h{nt{ silm{ll{. 
2. Ja katso, siell{ oli vesitautinen mies h{nen edess{{n. 
3. Niin Jeesus rupesi puhumaan lainoppineille ja 
fariseuksille ja sanoi: "Onko luvallista parantaa sapattina, 
vai eik|?" Mutta he olivat vaiti. 
4. Ja h{n koski mieheen, paransi h{net ja laski menem{{n. 
5. Ja h{n sanoi heille: "Jos joltakin teist{ putoaa poika 
tai h{rk{ kaivoon, eik| h{n heti ved{ sit{ yl|s 
sapatinp{iv{n{kin?" 
6. Eiv{tk{ he kyenneet vastaamaan t{h{n. 
7. Ja huomatessaan, kuinka kutsutut valitsivat itselleen 
ensimm{isi{ sijoja, h{n puhui heille vertauksen ja sanoi 
heille: 
8. "Kun joku on kutsunut sinut h{ihin, {l{ asetu 
aterioimaan ensimm{iselle sijalle; sill{, jos h{n on 
kutsunut jonkun sinua arvollisemman, 
9. niin h{n, joka on sinut ja h{net kutsunut, ehk{ tulee ja 
sanoo sinulle: 'Anna t{lle sija', ja silloin sin{ saat 
h{veten siirty{ viimeiselle paikalle. 
10. Vaan kun olet kutsuttu, mene ja asetu viimeiselle 
sijalle, ja niin on se, joka on sinut kutsunut, sis{{n 
tullessaan sanova sinulle: 'Yst{v{ni, astu ylemm{ksi'. 
Silloin tulee sinulle kunnia kaikkien p|yt{kumppaniesi 
edess{. 
11. Sill{ jokainen, joka itsens{ ylent{{, alennetaan, ja 
joka itsens{ alentaa, se ylennet{{n." 
12. Ja h{n sanoi my|s sille, joka oli h{net kutsunut: "Kun 
laitat p{iv{lliset tai illalliset, {l{ kutsu yst{vi{si, {l{ 
velji{si, {l{ sukulaisiasi {l{k{ rikkaita naapureita, 
etteiv{t hekin vuorostaan kutsuisi sinua, ja ettet sin{ 
siten saisi maksua. 
13. Vaan kun laitat pidot, kutsu k|yhi{, raajarikkoja, 
rampoja, sokeita; 
14. niin sin{ olet oleva autuas, koska he eiv{t voi maksaa 
sinulle; sill{ sinulle maksetaan vanhurskasten 
yl|snousemuksessa." 
15. T{m{n kuullessaan er{s p|yt{kumppaneista sanoi h{nelle: 
"Autuas se, joka saa olla aterialla Jumalan valtakunnassa!" 
16. Niin h{n sanoi h{nelle: "Er{s mies laittoi suuret 
illalliset ja kutsui monta. 
17. Ja illallisajan tullessa h{n l{hetti palvelijansa 
sanomaan kutsutuille: 'Tulkaa, sill{ kaikki on jo valmiina'. 
18. Mutta he rupesivat kaikki j{rjest{{n estelem{{n. 
Ensimm{inen sanoi h{nelle: 'Min{ ostin pellon, ja minun 
t{ytyy l{hte{ sit{ katsomaan; pyyd{n sinua, pid{ minut 
estettyn{'. 
19. Toinen sanoi: 'Min{ ostin viisi paria h{rki{ ja menen 
niit{ koettelemaan; pyyd{n sinua, pid{ minut estettyn{'. 
20. Viel{ toinen sanoi: 'Min{ otin vaimon, ja sent{hden en 
voi tulla'. 
21. Ja palvelija tuli takaisin ja ilmoitti herralleen t{m{n. 
Silloin is{nt{ vihastui ja sanoi palvelijalleen: 'Mene 
kiiruusti kaupungin kaduille ja kujille ja tuo k|yh{t ja 
raajarikot, sokeat ja rammat t{nne sis{lle'. 
22. Ja palvelija sanoi: 'Herra, on tehty, mink{ k{skit, ja 
viel{ on tilaa'. 
23. Niin Herra sanoi palvelijalle: 'Mene teille ja 
aitovierille ja pakota heit{ tulemaan sis{lle, ett{ minun 
taloni t{yttyisi; 
24. sill{ min{ sanon teille, ettei yksik{{n niist{ miehist{, 
jotka olivat kutsutut, ole maistava minun illallisiani'." 
25. Ja h{nen mukanaan kulki paljon kansaa; ja h{n k{{ntyi ja 
sanoi heille: 
26. "Jos joku tulee minun tyk|ni eik{ vihaa is{{ns{ ja 
{iti{ns{ ja vaimoaan ja lapsiaan ja velji{{n ja sisariaan, 
viel{p{ omaa el{m{{ns{kin, h{n ei voi olla minun 
opetuslapseni. 
27. Ja joka ei kanna risti{ns{ ja seuraa minua, se ei voi 
olla minun opetuslapseni. 
28. Sill{ jos joku teist{ tahtoo rakentaa tornin, eik| h{n 
ensin istu laskemaan kustannuksia, n{hd{kseen, onko h{nell{ 
varoja rakentaa se valmiiksi, 
29. etteiv{t, kun h{n on pannut perustuksen, mutta ei kykene 
saamaan rakennusta valmiiksi, kaikki, jotka sen n{kev{t, 
rupeaisi pilkkaamaan h{nt{ 
30. sanoen: 'Tuo mies ryhtyi rakentamaan, mutta ei kyennyt 
saamaan valmiiksi'? 
31. Tahi jos joku kuningas tahtoo l{hte{ sotimaan toista 
kuningasta vastaan, eik| h{n ensin istu ja pid{ neuvoa, 
kykeneek| h{n kymmenell{ tuhannella kohtaamaan sit{, joka 
tulee h{nt{ vastaan kahdellakymmenell{ tuhannella? 
32. Ja ellei kykene, niin h{n, toisen viel{ ollessa kaukana, 
l{hett{{ h{nen luoksensa l{hettil{{t hieromaan rauhaa. 
33. Niin ei my|s teist{ yksik{{n, joka ei luovu kaikesta, 
mit{ h{nell{ on, voi olla minun opetuslapseni. 
34. Suola on hyv{; mutta jos suolakin k{y mauttomaksi, mill{ 
se saadaan suolaiseksi? 
35. Ei se kelpaa maahan eik{ lantaan; se heitet{{n pois. 
Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon!" 


			15 Luku

1. Ja kaikki publikaanit ja syntiset tulivat h{nen tyk|ns{ 
kuulemaan h{nt{. 
2. Mutta fariseukset ja kirjanoppineet nurisivat ja 
sanoivat: "T{m{ ottaa vastaan syntisi{ ja sy| heid{n 
kanssaan". 
3. Niin h{n puhui heille t{m{n vertauksen sanoen: 
4. "Jos jollakin teist{ on sata lammasta ja h{n kadottaa 
yhden niist{, eik| h{n j{t{ niit{ yhdeks{{kymment{ yhdeks{{ 
er{maahan ja mene etsim{{n kadonnutta, kunnes h{n sen 
l|yt{{? 
5. Ja l|ydetty{{n h{n panee sen hartioillensa iloiten. 
6. Ja kun h{n tulee kotiin, kutsuu h{n kokoon yst{v{ns{ ja 
naapurinsa ja sanoo heille: 'Iloitkaa minun kanssani, sill{ 
min{ l|ysin lampaani, joka oli kadonnut'. 
7. Min{ sanon teille: samoin on ilo taivaassa suurempi 
yhdest{ syntisest{, joka tekee parannuksen, kuin 
yhdeks{st{kymmenest{ yhdeks{st{ vanhurskaasta, jotka eiv{t 
parannusta tarvitse. 
8. Tahi jos jollakin naisella on kymmenen hopearahaa ja h{n 
kadottaa yhden niist{, eik| h{n sytyt{ lamppua ja lakaise 
huonetta ja etsi visusti, kunnes h{n sen l|yt{{? 
9. Ja l|ydetty{{n h{n kutsuu kokoon yst{v{tt{rens{ ja 
naapurinaiset ja sanoo: 'Iloitkaa minun kanssani, sill{ min{ 
l|ysin rahan, jonka olin kadottanut'. 
10. Niin my|s, sanon min{ teille, on ilo Jumalan enkeleill{ 
yhdest{ syntisest{, joka tekee parannuksen." 
11. Viel{ h{n sanoi: "Er{{ll{ miehell{ oli kaksi poikaa. 
12. Ja nuorempi heist{ sanoi is{lleen: 'Is{, anna minulle se 
osa tavaroista, mik{ minulle on tuleva'. Niin h{n jakoi 
heille omaisuutensa. 
13. Eik{ kulunut montakaan p{iv{{, niin nuorempi poika 
kokosi kaiken omansa ja matkusti pois kaukaiseen maahan; ja 
siell{ h{n h{vitti tavaransa el{en irstaasti. 
14. Mutta kun h{n oli kaikki tuhlannut, tuli kova n{lk{ koko 
siihen maahan, ja h{n alkoi k{rsi{ puutetta. 
15. Ja h{n meni ja yhtyi er{{seen sen maan kansalaiseen, ja 
t{m{ l{hetti h{net tiluksilleen kaitsemaan sikoja. 
16. Ja h{n halusi t{ytt{{ vatsansa niill{ palkohedelmill{, 
joita siat s|iv{t, mutta niit{k{{n ei kukaan h{nelle 
antanut. 
17. Niin h{n meni itseens{ ja sanoi: 'Kuinka monella minun 
is{ni palkkalaisella on ylt{kyllin leip{{, mutta min{ kuolen 
t{{ll{ n{lk{{n! 
18. Min{ nousen ja menen is{ni tyk| ja sanon h{nelle: Is{, 
min{ olen tehnyt synti{ taivasta vastaan ja sinun edess{si 
19. enk{ en{{ ansaitse, ett{ minua sinun pojaksesi 
kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.' 
20. Ja h{n nousi ja meni is{ns{ tyk|. Mutta kun h{n viel{ 
oli kaukana, n{ki h{nen is{ns{ h{net ja armahti h{nt{, 
juoksi h{nt{ vastaan ja lankesi h{nen kaulaansa ja suuteli 
h{nt{ hell{sti. 
21. Mutta poika sanoi h{nelle: 'Is{, min{ olen tehnyt synti{ 
taivasta vastaan ja sinun edess{si enk{ en{{ ansaitse, ett{ 
minua sinun pojaksesi kutsutaan'. 
22. Silloin is{ sanoi palvelijoilleen: 'Tuokaa pian parhaat 
vaatteet ja pukekaa h{net niihin, ja pankaa sormus h{nen 
sormeensa ja keng{t h{nen jalkaansa; 
23. ja noutakaa sy|tetty vasikka ja teurastakaa. Ja 
sy|k{{mme ja pit{k{{mme iloa, 
24. sill{ t{m{ minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon, 
h{n oli kadonnut ja on j{lleen l|ytynyt.' Ja he rupesivat 
iloa pit{m{{n. 
25. Mutta h{nen vanhempi poikansa oli pellolla. Ja kun h{n 
tuli ja l{hestyi kotia, kuuli h{n laulun ja karkelon. 
26. Ja h{n kutsui luoksensa yhden palvelijoista ja 
tiedusteli, mit{ se oli. 
27. T{m{ sanoi h{nelle: 'Sinun veljesi on tullut, ja is{si 
teurastutti sy|tetyn vasikan, kun sai h{net terveen{ 
takaisin'. 
28. Niin h{n vihastui eik{ tahtonut menn{ sis{lle; mutta 
h{nen is{ns{ tuli ulos ja puhutteli h{nt{ leppe{sti. 
29. Mutta h{n vastasi ja sanoi is{lleen: 'Katso, niin monta 
vuotta min{ olen sinua palvellut enk{ ole milloinkaan sinun 
k{sky{si laiminly|nyt, ja kuitenkaan et ole minulle koskaan 
antanut vohlaakaan, pit{{kseni iloa yst{vieni kanssa. 
30. Mutta kun t{m{ sinun poikasi tuli, joka on tuhlannut 
sinun omaisuutesi porttojen kanssa, niin h{nelle sin{ 
teurastit sy|tetyn vasikan.' 
31. Niin h{n sanoi h{nelle: 'Poikani, sin{ olet aina minun 
tyk|n{ni, ja kaikki, mik{ on minun omaani, on sinun. 
32. Mutta pitih{n nyt riemuita ja iloita, sill{ t{m{ sinun 
veljesi oli kuollut ja virkosi eloon, h{n oli kadonnut ja on 
j{lleen l|ytynyt.'" 


			16 Luku

1. Ja h{n puhui my|s opetuslapsilleen: "Oli rikas mies, 
jolla oli huoneenhaltija, ja h{nelle kanneltiin, ett{ t{m{ 
h{vitti h{nen omaisuuttansa. 
2. Ja h{n kutsui h{net eteens{ ja sanoi h{nelle: 'Mit{ min{ 
kuulenkaan sinusta? Tee tili huoneenhallituksestasi; sill{ 
sin{ et saa en{{ minun huonettani hallita.' 
3. Niin huoneenhaltija sanoi mieless{{n: 'Mit{ min{ teen, 
kun is{nt{ni ottaa minulta pois huoneenhallituksen? Kaivaa 
min{ en jaksa, kerjuuta h{pe{n. 
4. Min{ tied{n, mit{ teen, ett{ ottaisivat minut 
taloihinsa, kun minut pannaan pois huoneenhallituksesta.' 
5. Ja h{n kutsui luoksensa jokaisen herransa velallisista 
ja sanoi ensimm{iselle: 'Paljonko sin{ olet velkaa minun 
herralleni?' 
6. T{m{ sanoi: 'Sata astiaa |ljy{'. Niin h{n sanoi h{nelle: 
'T{ss{ on velkakirjasi, istu ja kirjoita pian 
viisikymment{'. 
7. Sitten h{n sanoi toiselle: 'Ent{ sin{, paljonko sin{ 
olet velkaa?' T{m{ sanoi: 'Sata tynnyri{ nisuja'. H{n sanoi 
h{nelle: 'T{ss{ on velkakirjasi, kirjoita 
kahdeksankymment{'. 
8. Ja herra kehui v{{r{{ huoneenhaltijaa siit{, ett{ h{n 
oli menetellyt ovelasti. Sill{ t{m{n maailman lapset ovat 
omaa sukukuntaansa kohtaan ovelampia kuin valkeuden lapset. 
9. Ja min{ sanon teille: tehk{{ itsellenne yst{vi{ v{{r{ll{ 
mammonalla, ett{ he, kun se loppuu, ottaisivat teid{t 
i{isiin majoihin. 
10. Joka v{himm{ss{ on uskollinen, on paljossakin 
uskollinen, ja joka v{himm{ss{ on v{{r{, on paljossakin 
v{{r{. 
11. Jos siis ette ole olleet uskolliset v{{r{ss{ mammonassa, 
kuka teille uskoo sit{, mik{ oikeata on? 
12. Ja jos ette ole olleet uskolliset siin{, mik{ on toisen 
omaa, kuka teille antaa sit{, mik{ teid{n omaanne on? 
13. Ei kukaan palvelija voi palvella kahta herraa; sill{ h{n 
on joko t{t{ vihaava ja toista rakastava, taikka t{h{n 
liittyv{ ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja 
mammonaa." 
14. T{m{n kaiken kuulivat fariseukset, jotka olivat 
rahanahneita, ja he ivasivat h{nt{. 
15. Ja h{n sanoi heille: "Te juuri olette ne, jotka teette 
itsenne vanhurskaiksi ihmisten edess{, mutta Jumala tuntee 
teid{n syd{menne; sill{ mik{ ihmisten kesken on korkeata, se 
on Jumalan edess{ kauhistus. 
16. Laki ja profeetat olivat Johannekseen asti; siit{ 
l{htien julistetaan Jumalan valtakuntaa, ja jokainen 
tunkeutuu sinne v{kisin. 
17. Mutta ennemmin taivas ja maa katoavat, kuin yksik{{n 
lain piirto h{vi{{. 
18. Jokainen, joka hylk{{ vaimonsa ja nai toisen, tekee 
huorin; ja joka nai miehens{ hylk{{m{n, tekee huorin. 
19. Oli rikas mies, joka pukeutui purppuraan ja hienoihin 
pellavavaatteisiin ja eli joka p{iv{ ilossa loisteliaasti. 
20. Mutta er{s k|yh{, nimelt{ Lasarus, makasi h{nen ovensa 
edess{ t{ynn{ paiseita 
21. ja halusi ravita itse{{n niill{ muruilla, jotka 
putosivat rikkaan p|yd{lt{. Ja koiratkin tulivat ja nuolivat 
h{nen paiseitansa. 
22. Niin tapahtui, ett{ k|yh{ kuoli, ja enkelit veiv{t h{net 
Aabrahamin helmaan. Ja rikaskin kuoli, ja h{net haudattiin. 
23. Ja kun h{n nosti silm{ns{ tuonelassa, vaivoissa 
ollessaan, n{ki h{n kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen h{nen 
helmassaan. 
24. Ja h{n huusi sanoen: 'Is{ Aabraham, armahda minua ja 
l{het{ Lasarus kastamaan sormensa p{{ veteen ja 
j{{hdytt{m{{n minun kielt{ni, sill{ minulla on kova tuska 
t{ss{ liekiss{!' 
25. Mutta Aabraham sanoi: 'Poikani, muista, ett{ sin{ 
el{ess{si sait hyv{si, ja Lasarus samoin sai pahaa; mutta 
nyt h{n t{{ll{ saa lohdutusta, sin{ taas k{rsit tuskaa. 
26. Ja kaiken t{m{n lis{ksi on meid{n v{lillemme ja teid{n 
vahvistettu suuri juopa, ett{ ne, jotka tahtovat menn{ 
t{{lt{ teid{n luoksenne, eiv{t voisi, eiv{tk{ ne, jotka 
siell{ ovat, p{{sisi yli meid{n luoksemme.' 
27. H{n sanoi: 'Niin min{ siis rukoilen sinua, is{, ett{ 
l{het{t h{net is{ni taloon 
28. - sill{ minulla on viisi velje{ - todistamaan heille, 
etteiv{t hekin joutuisi t{h{n vaivan paikkaan'. 
29. Mutta Aabraham sanoi: 'Heill{ on Mooses ja profeetat; 
kuulkoot niit{'. 
30. Niin h{n sanoi: 'Ei, is{ Aabraham; vaan jos joku 
kuolleista menisi heid{n tyk|ns{, niin he tekisiv{t 
parannuksen'. 
31. Mutta Aabraham sanoi h{nelle: 'Jos he eiv{t kuule 
Moosesta ja profeettoja, niin eiv{t he usko, vaikka joku 
kuolleistakin nousisi yl|s'." 


			17 Luku

1. Ja h{n sanoi opetuslapsillensa: "Mahdotonta on, ett{ 
viettelykset j{isiv{t tulematta; mutta voi sit{, jonka 
kautta ne tulevat! 
2. H{nen olisi parempi, ett{ myllynkivi pantaisiin h{nen 
kaulaansa ja h{net heitett{isiin mereen, kuin ett{ h{n 
viettelee yhden n{ist{ pienist{. 
3. Pit{k{{ itsest{nne vaari! Jos sinun veljesi tekee 
synti{, niin nuhtele h{nt{, ja jos h{n katuu, anna h{nelle 
anteeksi. 
4. Ja jos h{n seitsem{n kertaa p{iv{ss{ tekee synti{ sinua 
vastaan ja seitsem{n kertaa k{{ntyy sinun puoleesi ja sanoo: 
'Min{ kadun', niin anna h{nelle anteeksi." 
5. Ja apostolit sanoivat Herralle: "Lis{{ meille uskoa". 
6. Niin Herra sanoi: "Jos teill{ olisi uskoa 
sinapinsiemenenk{{n verran, niin te voisitte sanoa t{lle 
silkki{ispuulle: 'Nouse juurinesi ja istuta itsesi mereen', 
ja se tottelisi teit{. 
7. Jos jollakin teist{ on palvelija kynt{m{ss{ tai 
paimentamassa, sanooko h{n t{lle t{m{n tullessa pellolta: 
'K{y heti aterialle'? 
8. Eik| h{n pikemminkin sano h{nelle: 'Valmista minulle 
ateria, vy|tt{ydy ja palvele minua, sill{ aikaa kuin min{ 
sy|n ja juon; ja sitten sy| ja juo sin{'? 
9. Ei kaiketi h{n kiit{ palvelijaa siit{, ett{ t{m{ teki, 
mit{ oli k{sketty? 
10. Niin my|s te, kun olette tehneet kaiken, mit{ teid{n on 
k{sketty tehd{, sanokaa: 'Me olemme ansiottomia 
palvelijoita; olemme tehneet vain sen, mink{ olimme 
velvolliset tekem{{n'." 
11. Ja kun h{n oli matkalla Jerusalemiin, kulki h{n Samarian 
ja Galilean v{list{ rajaa. 
12. Ja h{nen menness{{n er{{seen kyl{{n kohtasi h{nt{ 
kymmenen pitalista miest{, jotka j{iv{t seisomaan 
loitommaksi; 
13. ja he korottivat {{nens{ ja sanoivat: "Jeesus, mestari, 
armahda meit{!" 
14. Ja heid{t n{hdess{{n h{n sanoi heille: "Menk{{ ja 
n{ytt{k{{ itsenne papeille". Ja tapahtui heid{n menness{{n, 
ett{ he puhdistuivat. 
15. Mutta yksi heist{, kun n{ki olevansa parannettu, palasi 
takaisin ja ylisti Jumalaa suurella {{nell{ 
16. ja lankesi kasvoilleen h{nen jalkojensa juureen ja 
kiitti h{nt{; ja se mies oli samarialainen. 
17. Niin Jeesus vastasi ja sanoi: "Eiv{tk| kaikki kymmenen 
puhdistuneet? Miss{ ne yhdeks{n ovat? 
18. Eik| ollut muita, jotka olisivat palanneet Jumalaa 
ylist{m{{n, kuin t{m{ muukalainen?" 
19. Ja h{n sanoi h{nelle: "Nouse ja mene; sinun uskosi on 
sinut pelastanut". 
20. Ja kun fariseukset kysyiv{t h{nelt{, milloin Jumalan 
valtakunta oli tuleva, vastasi h{n heille ja sanoi: "Ei 
Jumalan valtakunta tule n{ht{v{ll{ tavalla, 
21. eik{ voida sanoa: 'Katso, t{{ll{ se on', tahi: 'Tuolla'; 
sill{ katso, Jumalan valtakunta on sis{llisesti teiss{". 
22. Ja h{n sanoi opetuslapsillensa: "Tulee aika, jolloin te 
halajaisitte n{hd{ edes yht{ Ihmisen Pojan p{iv{{, mutta 
ette saa n{hd{. 
23. Ja teille sanotaan: 'Katso, tuolla h{n on!' 'Katso, 
t{{ll{!' [lk{{ menk| sinne {lk{{k{ juosko per{ss{. 
24. Sill{ niinkuin salaman leimaus loistaa taivaan {{rest{ 
taivaan {{reen, niin on Ihmisen Poika p{iv{n{ns{ oleva. 
25. Mutta sit{ ennen pit{{ h{nen k{rsim{n paljon ja joutuman 
t{m{n sukupolven hyljitt{v{ksi. 
26. Ja niinkuin k{vi Nooan p{ivin{, niin k{y my|skin Ihmisen 
Pojan p{ivin{: 
27. he s|iv{t, joivat, naivat ja meniv{t miehelle, aina 
siihen p{iv{{n asti, jona Nooa meni arkkiin; ja 
vedenpaisumus tuli ja hukutti heid{t kaikki. 
28. Niin my|s, samoin kuin k{vi Lootin p{ivin{: he s|iv{t, 
joivat, ostivat, myiv{t, istuttivat ja rakensivat, 
29. mutta sin{ p{iv{n{, jona Loot l{hti Sodomasta, satoi 
tulta ja tulikive{ taivaasta, ja se hukutti heid{t kaikki, 
30. samoin k{y sin{ p{iv{n{, jona Ihmisen Poika ilmestyy. 
31. Sin{ p{iv{n{ {lk||n se, joka katolla on ja jolla on 
tavaransa huoneessa, astuko alas niit{ noutamaan; ja {lk||n 
my|s se, joka pellolla on, palatko takaisin. 
32. Muistakaa Lootin vaimoa! 
33. Joka tahtoo tallettaa el{m{ns{ itselleen, h{n kadottaa 
sen; mutta joka sen kadottaa, pelastaa sen. 
34. Min{ sanon teille: sin{ y|n{ on kaksi miest{ yhdell{ 
vuoteella; toinen korjataan talteen, ja toinen j{tet{{n. 
35. Kaksi naista jauhaa yhdess{; toinen korjataan talteen, 
mutta toinen j{tet{{n." 
37. Ja he vastasivat ja sanoivat h{nelle: "Miss{, Herra?" 
Niin h{n sanoi heille: "Miss{ raato on, sinne my|s kotkat 
kokoontuvat". 


			18 Luku

1. Ja h{n puhui heille vertauksen siit{, ett{ heid{n tuli 
aina rukoilla eik{ v{sy{. 
2. H{n sanoi: "Er{{ss{ kaupungissa oli tuomari, joka ei 
pelj{nnyt Jumalaa eik{ h{vennyt ihmisi{. 
3. Ja siin{ kaupungissa oli leskivaimo, joka v{h{n v{li{ 
tuli h{nen luoksensa ja sanoi: 'Auta minut oikeuteeni 
riitapuoltani vastaan'. 
4. Mutta pitk{{n aikaan h{n ei tahtonut. Vaan sitten h{n 
sanoi mieless{{n: 'Vaikka en pelk{{ Jumalaa enk{ h{pe{ 
ihmisi{, 
5. niin kuitenkin, koska t{m{ leski tuottaa minulle vaivaa, 
min{ autan h{net oikeuteensa, ettei h{n lopulta tulisi ja 
k{visi minun silmilleni'." 
6. Niin Herra sanoi: "Kuulkaa, mit{ tuo v{{r{ tuomari 
sanoo! 
7. Eik| sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituillensa, 
jotka h{nt{ y|t{ p{iv{{ avuksi huutavat, ja viivytt{isik| 
h{n heilt{ apuansa? 
8. Min{ sanon teille: h{n toimittaa heille oikeuden pian. 
Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, l|yt{neek| h{n uskoa 
maan p{{lt{?" 
9. Niin h{n puhui viel{ muutamille, jotka luottivat 
itseens{, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat 
muita, t{m{n vertauksen: 
10. "Kaksi miest{ meni yl|s pyh{kk||n rukoilemaan, toinen 
fariseus ja toinen publikaani. 
11. Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen n{in: 'Jumala, min{ 
kiit{n sinua, etten min{ ole niinkuin muut ihmiset, 
riist{j{t, v{{r{mieliset, huorintekij{t, enk{ my|sk{{n 
niinkuin tuo publikaani. 
12. Min{ paastoan kahdesti viikossa; min{ annan kymmenykset 
kaikista tuloistani.' 
13. Mutta publikaani seisoi taampana eik{ edes tahtonut 
nostaa silmi{{n taivasta kohti, vaan l|i rintaansa ja sanoi: 
'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen'. 
14. Min{ sanon teille: t{m{ meni kotiinsa vanhurskaampana 
kuin se toinen; sill{ jokainen, joka itsens{ ylent{{, 
alennetaan, mutta joka itsens{ alentaa, se ylennet{{n." 
15. Ja he toivat h{nen tyk|ns{ my|s pieni{ lapsia, ett{ h{n 
koskisi heihin; mutta sen n{hdess{{n opetuslapset nuhtelivat 
tuojia. 
16. Mutta Jeesus kutsui lapset tyk|ns{ ja sanoi: "Sallikaa 
lasten tulla minun tyk|ni {lk{{k{ est{k| heit{, sill{ 
senkaltaisten on Jumalan valtakunta. 
17. Totisesti min{ sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan 
valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei p{{se sinne sis{lle." 
18. Ja er{s hallitusmies kysyi h{nelt{ sanoen: "Hyv{ 
opettaja, mit{ minun pit{{ tekem{n, ett{ min{ iankaikkisen 
el{m{n perisin?" 
19. Jeesus sanoi h{nelle: "Miksi sanot minua hyv{ksi? Ei 
kukaan ole hyv{, paitsi Jumala yksin. 
20. K{skyt sin{ tied{t: '[l{ tee huorin', '[l{ tapa', '[l{ 
varasta', '[l{ sano v{{r{{ todistusta', 'Kunnioita is{{si ja 
{iti{si'." 
21. Mutta h{n sanoi: "T{t{ kaikkea min{ olen noudattanut 
nuoruudestani asti". 
22. Kun Jeesus sen kuuli, sanoi h{n h{nelle: "Yksi sinulta 
viel{ puuttuu: myy kaikki, mit{ sinulla on, ja jakele 
k|yhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa; ja tule ja 
seuraa minua". 
23. Mutta t{m{n kuullessaan h{n tuli kovin murheelliseksi, 
sill{ h{n oli sangen rikas. 
24. Kun Jeesus n{ki h{nen olevan murheissaan, sanoi h{n: 
"Kuinka vaikea onkaan niiden, joilla on tavaraa, p{{st{ 
Jumalan valtakuntaan! 
25. Helpompi on kamelin k{yd{ neulansilm{n l{pi kuin rikkaan 
p{{st{ Jumalan valtakuntaan." 
26. Niin ne, jotka sen kuulivat, sanoivat: "Kuka sitten voi 
pelastua?" 
27. Mutta h{n sanoi: "Mik{ ihmisille on mahdotonta, se on 
Jumalalle mahdollista". 
28. Silloin Pietari sanoi: "Katso, me olemme luopuneet 
siit{, mit{ meill{ oli, ja seuranneet sinua". 
29. Niin h{n sanoi heille: "Totisesti min{ sanon teille: ei 
ole ket{{n, joka Jumalan valtakunnan t{hden on luopunut 
talosta tai vaimosta tai veljist{ tai vanhemmista tai 
lapsista, 
30. ja joka ei saisi monin verroin takaisin t{ss{ ajassa, ja 
tulevassa maailmassa iankaikkista el{m{{". 
31. Ja h{n otti tyk|ns{ ne kaksitoista ja sanoi heille: 
"Katso, me menemme yl|s Jerusalemiin, ja kaikki on t{ysin 
toteutuva, mit{ profeettain kautta on kirjoitettu Ihmisen 
Pojasta. 
32. Sill{ h{net annetaan pakanain k{siin, ja h{nt{ pilkataan 
ja h{v{ist{{n ja syljet{{n; 
33. ja ruoskittuaan he tappavat h{net, ja kolmantena p{iv{n{ 
h{n nousee yl|s." 
34. Mutta he eiv{t ymm{rt{neet t{st{ mit{{n, ja t{m{ puhe 
oli heilt{ niin salattu, etteiv{t he k{sitt{neet, mit{ 
sanottiin. 
35. Ja h{nen l{hestyess{{n Jerikoa er{s sokea istui tien 
vieress{ kerj{ten. 
36. Ja kuullessaan, ett{ siit{ kulki kansaa ohi, h{n kyseli, 
mit{ se oli. 
37. He ilmoittivat h{nelle Jeesuksen, Nasaretilaisen, 
menev{n ohitse. 
38. Niin h{n huusi sanoen: "Jeesus, Daavidin poika, armahda 
minua!" 
39. Ja edell{kulkijat nuhtelivat h{nt{ saadakseen h{net 
vaikenemaan; mutta h{n huusi viel{ enemm{n: "Daavidin poika, 
armahda minua!" 
40. Silloin Jeesus seisahtui ja k{ski taluttaa h{net 
tyk|ns{. Ja h{nen tultuaan l{helle Jeesus kysyi h{nelt{: 
41. "Mit{ tahdot, ett{ min{ sinulle tekisin?" H{n sanoi: 
"Herra, ett{ saisin n{k|ni j{lleen". 
42. Niin Jeesus sanoi h{nelle: "Saa n{k|si; sinun uskosi on 
sinut pelastanut". 
43. Ja heti h{n sai n{k|ns{ ja seurasi h{nt{ ylist{en 
Jumalaa. Ja sen n{hdess{{n kaikki kansa kiitti Jumalaa. 


			19 Luku

1. Ja h{n tuli Jerikon kaupunkiin ja kulki sen l{pi. 
2. Ja katso, siell{ oli mies, nimelt{ Sakkeus; ja h{n oli 
publikaanien p{{mies ja oli rikas. 
3. Ja h{n koetti saada n{hd{ Jeesusta, kuka h{n oli, mutta 
ei voinut kansalta, kun oli varreltansa v{h{inen. 
4. Niin h{n juoksi edelle ja nousi mets{viikunapuuhun 
n{hd{kseen h{net, sill{ Jeesus oli kulkeva siit{ ohitse. 
5. Ja tultuaan sille paikalle Jeesus katsahti yl|s ja sanoi 
h{nelle: "Sakkeus, tule nopeasti alas, sill{ t{n{{n minun 
pit{{ oleman sinun huoneessasi". 
6. Ja h{n tuli nopeasti alas ja otti h{net iloiten vastaan. 
7. Ja sen n{hdess{{n kaikki nurisivat sanoen: "Syntisen 
miehen luokse h{n meni majailemaan". 
8. Mutta Sakkeus astui esiin ja sanoi Herralle: "Katso, 
Herra, puolet omaisuudestani min{ annan k|yhille, ja jos 
joltakulta olen jotakin petoksella ottanut, niin annan 
nelinkertaisesti takaisin". 
9. Niin Jeesus sanoi h{nest{: "T{n{{n on pelastus tullut 
t{lle huoneelle, koska h{nkin on Aabrahamin poika; 
10. sill{ Ihmisen Poika on tullut etsim{{n ja pelastamaan 
sit{, mik{ kadonnut on". 
11. Ja heid{n t{t{ kuunnellessaan h{n puhui viel{ 
vertauksen, koska h{n oli l{hell{ Jerusalemia ja he 
luulivat, ett{ Jumalan valtakunta oli kohta ilmestyv{. 
12. H{n sanoi n{in: "Er{s jalosukuinen mies l{hti matkalle 
kaukaiseen maahan saadakseen itsellens{ kuninkuuden ja 
sitten palatakseen. 
13. Ja h{n kutsui luoksensa kymmenen palvelijaansa, antoi 
heille kymmenen leivisk{{ ja sanoi heille: 'Asioikaa n{ill{, 
kunnes min{ tulen'. 
14. Mutta h{nen kansalaisensa vihasivat h{nt{ ja l{hettiv{t 
l{hettil{{t h{nen j{lkeens{ sanomaan: 'Emme tahdo t{t{ 
kuninkaaksemme'. 
15. Ja saatuansa kuninkuuden ja palattuansa h{n k{ski kutsua 
eteens{ ne palvelijat, joille h{n oli antanut rahat, 
saadakseen tiet{{, mit{ kukin oli asioimisellaan ansainnut. 
16. Niin ensimm{inen tuli esiin ja sanoi: 'Herra, sinun 
leivisk{si on tuottanut kymmenen leivisk{{'. 
17. Ja h{n sanoi h{nelle: 'Hyv{ on, sin{ hyv{ palvelija; 
koska v{himm{ss{ olet ollut uskollinen, niin saat vallita 
kymment{ kaupunkia'. 
18. Ja toinen tuli ja sanoi: 'Herra, sinun leivisk{si on 
tuottanut viisi leivisk{{'. 
19. Niin h{n sanoi t{llekin: 'Sin{, vallitse sin{ viitt{ 
kaupunkia'. 
20. Viel{ tuli yksi ja sanoi: 'Herra, katso, t{ss{ on sinun 
leivisk{si, jota olen s{ilytt{nyt liinasessa. 
21. Sill{ min{ pelk{sin sinua, koska olet ankara mies: sin{ 
otat, mit{ et ole talteen pannut, ja leikkaat, mit{ et ole 
kylv{nyt.' 
22. H{n sanoi h{nelle: 'Oman sanasi mukaan min{ sinut 
tuomitsen, sin{ paha palvelija. Sin{ tiesit minut ankaraksi 
mieheksi, joka otan, mit{ en ole talteen pannut, ja 
leikkaan, mit{ en ole kylv{nyt; 
23. miksi et siis antanut rahojani rahanvaihtajan p|yt{{n, 
ett{ min{ tultuani olisin saanut peri{ ne korkoineen?' 
24. Ja h{n sanoi vieress{ seisoville: 'Ottakaa h{nelt{ pois 
se leivisk{ ja antakaa sille, jolla on kymmenen leivisk{{'. 
25. - Niin he sanoivat h{nelle: 'Herra, h{nell{ on jo 
kymmenen leivisk{{'. - 
26. 'Min{ sanon teille: jokaiselle, jolla on, annetaan; 
mutta jolla ei ole, silt{ otetaan pois sekin, mik{ h{nell{ 
on. 
27. Mutta viholliseni, jotka eiv{t tahtoneet minua 
kuninkaaksensa, tuokaa t{nne ja teloittakaa minun 
edess{ni.'" 
28. Ja t{m{n sanottuaan h{n kulki edell{ vaeltaen yl|s 
Jerusalemiin. 
29. Ja tapahtui, kun h{n tuli l{helle Beetfagea ja Betaniaa, 
sille vuorelle, jota kutsutaan \ljym{eksi, ett{ h{n l{hetti 
kaksi opetuslastaan 
30. sanoen: "Menk{{ edess{ olevaan kyl{{n, niin sinne 
tullessanne te l|yd{tte sidottuna varsan, jonka sel{ss{ ei 
viel{ yksik{{n ihminen ole istunut; p{{st{k{{ se ja tuokaa 
t{nne. 
31. Ja jos joku kysyy teilt{: 'Miksi te sen p{{st{tte?' niin 
sanokaa n{in: 'Herra tarvitsee sit{'." 
32. Ja l{hetetyt meniv{t ja havaitsivat niin olevan, kuin 
h{n oli heille sanonut. 
33. Ja heid{n p{{st{ess{{n varsaa sen omistajat sanoivat 
heille: "Miksi te p{{st{tte varsan?" 
34. Niin he sanoivat: "Herra tarvitsee sit{". 
35. Ja he veiv{t sen Jeesuksen luo ja heittiv{t vaatteensa 
varsan selk{{n ja istuttivat Jeesuksen niiden p{{lle. 
36. Ja h{nen kulkiessaan kansa levitti vaatteensa tielle. 
37. Ja kun h{n jo oli l{hell{, laskeutuen \ljym{en rinnett{, 
rupesi koko opetuslasten joukko iloiten kiitt{m{{n Jumalaa 
suurella {{nell{ kaikista voimallisista teoista, jotka he 
olivat n{hneet, 
38. sanoen: "Siunattu olkoon h{n, joka tulee, Kuningas 
Herran nimess{; rauha taivaassa ja kunnia korkeuksissa!" 
39. Ja muutamat fariseukset kansanjoukosta sanoivat h{nelle: 
"Opettaja, nuhtele opetuslapsiasi". 
40. Mutta h{n vastasi ja sanoi: "Min{ sanon teille: jos n{m{ 
olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat". 
41. Ja kun h{n tuli l{hemm{ksi ja n{ki kaupungin, itki h{n 
sit{ 
42. ja sanoi: "Jospa tiet{isit sin{kin t{n{ p{iv{n{, mik{ 
rauhaasi sopii! Mutta nyt se on sinun silmilt{si salattu. 
43. Sill{ sinulle tulevat ne p{iv{t, jolloin sinun 
vihollisesi sinut vallilla saartavat ja piiritt{v{t sinut ja 
ahdistavat sinua joka puolelta; 
44. ja he kukistavat sinut maan tasalle ja surmaavat 
lapsesi, jotka sinussa ovat, eiv{tk{ j{t{ sinuun kive{ kiven 
p{{lle, sent{hden ettet etsikkoaikaasi tuntenut." 
45. Ja h{n meni pyh{kk||n ja rupesi ajamaan myyji{ ulos 
46. ja sanoi heille: "Kirjoitettu on: 'Minun huoneeni on 
oleva rukoushuone', mutta te olette tehneet siit{ ry|v{rien 
luolan." 
47. Ja h{n opetti joka p{iv{ pyh{k|ss{. Mutta ylipapit ja 
kirjanoppineet sek{ kansan ensimm{iset miettiv{t, miten 
saisivat h{net surmatuksi; 
48. mutta he eiv{t keksineet, mit{ tekisiv{t, sill{ kaikki 
kansa riippui h{ness{ ja kuunteli h{nt{. 


			20 Luku

1. Ja tapahtui er{{n{ p{iv{n{, kun h{n opetti kansaa 
pyh{k|ss{ ja julisti evankeliumia, ett{ ylipapit ja 
kirjanoppineet astuivat yhdess{ vanhinten kanssa esiin 
2. ja puhuivat h{nelle sanoen: "Sano meille, mill{ vallalla 
sin{ n{it{ teet, tahi kuka on se, joka on antanut sinulle 
t{m{n vallan?" 
3. H{n vastasi ja sanoi heille: "Min{ my|s teen teille 
kysymyksen; sanokaa minulle: 
4. oliko Johanneksen kaste taivaasta vai ihmisist{?" 
5. Niin he neuvottelivat kesken{ns{ sanoen: "Jos sanomme: 
'Taivaasta', niin h{n sanoo: 'Miksi ette siis uskoneet 
h{nt{?' 
6. Mutta jos sanomme: 'Ihmisist{', niin kaikki kansa 
kivitt{{ meid{t, sill{ se uskoo vahvasti, ett{ Johannes oli 
profeetta." 
7. Ja he vastasivat, etteiv{t tienneet, mist{ se oli. 
8. Niin Jeesus sanoi heille: "Niinp{ en min{k{{n sano 
teille, mill{ vallalla min{ n{it{ teen". 
9. Ja h{n rupesi puhumaan kansalle ja puhui t{m{n 
vertauksen: "Mies istutti viinitarhan ja vuokrasi sen 
viinitarhureille ja matkusti muille maille kauaksi aikaa. 
10. Ja ajan tullen h{n l{hetti palvelijan viinitarhurien 
luokse, ett{ he antaisivat t{lle osan viinitarhan 
hedelmist{; mutta viinitarhurit pieksiv{t h{net ja 
l{hettiv{t tyhjin k{sin pois. 
11. Ja h{n l{hetti viel{ toisen palvelijan; mutta h{netkin 
he pieksiv{t ja h{p{isiv{t ja l{hettiv{t tyhjin k{sin pois. 
12. Ja h{n l{hetti viel{ kolmannen; mutta t{m{nkin he 
haavoittivat ja heittiv{t ulos. 
13. Niin viinitarhan herra sanoi: 'Mit{ min{ teen? Min{ 
l{het{n rakkaan poikani; h{nt{ he kaiketi kavahtavat.' 
14. Mutta kun viinitarhurit n{kiv{t h{net, neuvottelivat he 
kesken{{n ja sanoivat: 'T{m{ on perillinen; tappakaamme 
h{net, ett{ perint| tulisi meid{n omaksemme'. 
15. Ja he heittiv{t h{net ulos viinitarhasta ja tappoivat. 
Mit{ nyt viinitarhan herra on tekev{ heille? 
16. H{n tulee ja tuhoaa n{m{ viinitarhurit ja antaa 
viinitarhan muille." Niin he sen kuullessaan sanoivat: "Pois 
se!" 
17. Mutta h{n katsahti heihin ja sanoi: "Mit{ siis on t{m{ 
kirjoitus: 'Se kivi, jonka rakentajat hylk{siv{t, on tullut 
kulmakiveksi'? 
18. Jokainen, joka kaatuu siihen kiveen, ruhjoutuu, mutta 
jonka p{{lle se kaatuu, sen se murskaa." 
19. Ja kirjanoppineet ja ylipapit tahtoivat ottaa h{net 
sill{ hetkell{ kiinni, mutta he pelk{siv{t kansaa; sill{ he 
ymm{rsiv{t, ett{ h{n oli puhunut sen vertauksen heist{. 
20. Ja he vartioivat h{nt{ ja l{hettiv{t h{nen luokseen 
hurskaiksi tekeytyvi{ urkkijoita, saadakseen h{net kiinni 
jostakin sanasta, niin ett{ voisivat antaa h{net esivallalle 
ja maaherran k{siin. 
21. Ja ne kysyiv{t h{nelt{ sanoen: "Opettaja, me tied{mme, 
ett{ sin{ puhut ja opetat oikein etk{ katso henkil||n, vaan 
opetat Jumalan tiet{ totuudessa. 
22. Onko meid{n lupa antaa keisarille veroa vai eik|?" 
23. Mutta h{n havaitsi heid{n kavaluutensa ja sanoi heille: 
24. "N{ytt{k{{ minulle denari. Kenen kuva ja p{{llekirjoitus 
siin{ on?" He vastasivat: "Keisarin". 
25. Niin h{n sanoi heille: "Antakaa siis keisarille, mik{ 
keisarin on, ja Jumalalle, mik{ Jumalan on". 
26. Ja he eiv{t kyenneet saamaan h{nt{ h{nen puheestaan 
kiinni kansan edess{; ja he ihmetteliv{t h{nen vastaustaan 
ja vaikenivat. 
27. Niin astui esiin muutamia saddukeuksia, jotka v{itt{v{t, 
ettei yl|snousemusta ole, ja he kysyiv{t h{nelt{ 
28. sanoen: "Opettaja, Mooses on s{{t{nyt meille: 'Jos 
joltakin kuolee veli, jolla on vaimo, mutta ei ole lapsia, 
niin ottakoon h{n veljens{ vaimon ja her{tt{k||n siemenen 
veljelleen'. 
29. Nyt oli seitsem{n veljest{. Ensimm{inen otti vaimon ja 
kuoli lapsetonna. 
30. Niin toinen otti sen vaimon, 
31. ja sitten kolmas, ja samoin kaikki seitsem{n; ja he 
kuolivat j{tt{m{tt{ lapsia. 
32. Viimeiseksi vaimokin kuoli. 
33. Kenelle heist{ siis t{m{ vaimo yl|snousemuksessa joutuu 
vaimoksi? Sill{ kaikkien seitsem{n vaimona h{n oli ollut." 
34. Niin Jeesus sanoi heille: "T{m{n maailmanajan lapset 
naivat ja menev{t miehelle. 
35. Mutta ne, jotka on arvollisiksi n{hty p{{sem{{n toiseen 
maailmaan ja yl|snousemukseen kuolleista, eiv{t nai eiv{tk{ 
mene miehelle. 
36. Sill{ he eiv{t en{{ voi kuolla, kun ovat enkelien 
kaltaisia; ja he ovat Jumalan lapsia, koska ovat 
yl|snousemuksen lapsia. 
37. Mutta ett{ kuolleet nousevat yl|s, sen Mooseskin on 
osoittanut kertomuksessa orjantappurapensaasta, kun h{n 
sanoo Herraa Aabrahamin Jumalaksi ja Iisakin Jumalaksi ja 
Jaakobin Jumalaksi. 
38. Mutta h{n ei ole kuolleitten Jumala, vaan el{vien; sill{ 
kaikki h{nelle el{v{t." 
39. Niin muutamat kirjanoppineista vastasivat ja sanoivat: 
"Opettaja, oikein sin{ sanoit". 
40. Ja he eiv{t en{{ rohjenneet kysy{ h{nelt{ mit{{n. 
41. Niin h{n sanoi heille: "Kuinka he voivat sanoa, ett{ 
Kristus on Daavidin poika? 
42. Sanoohan Daavid itse psalmien kirjassa: 'Herra sanoi 
minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, 
43. kunnes min{ panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi 
astinlaudaksi.' 
44. Daavid siis kutsuu h{nt{ Herraksi; kuinka h{n sitten on 
h{nen poikansa?" 
45. Ja kaiken kansan kuullen h{n sanoi opetuslapsillensa: 
46. "Kavahtakaa kirjanoppineita, jotka mielell{{n 
k{yskelev{t pitkiss{ vaipoissa ja haluavat tervehdyksi{ 
toreilla ja etumaisia istuimia synagoogissa ja ensimm{isi{ 
sijoja pidoissa, 
47. noita, jotka sy|v{t leskien huoneet ja n{|n vuoksi 
pit{v{t pitki{ rukouksia; he saavat sit{ kovemman tuomion". 


			21 Luku

1. Ja h{n katsahti ja n{ki rikkaiden panevan lahjoja 
uhriarkkuun. 
2. Niin h{n n{ki my|s k|yh{n lesken panevan siihen kaksi 
ropoa. 
3. Silloin h{n sanoi: "Totisesti min{ sanon teille: t{m{ 
k|yh{ leski pani enemm{n kuin kaikki muut. 
4. Sill{ kaikki nuo panivat lahjansa liiastaan, mutta t{m{ 
pani puutteestaan, koko el{misens{, mik{ h{nell{ oli." 
5. Ja kun muutamat puhuivat pyh{k|st{, kuinka se oli 
kauniilla kivill{ ja temppelilahjoilla kaunistettu, sanoi 
h{n: 
6. "P{iv{t tulevat, jolloin t{st{, mit{ katselette, ei ole 
j{{v{ kive{ kiven p{{lle, maahan jaottamatta". 
7. Niin he kysyiv{t h{nelt{ sanoen: "Opettaja, milloin t{m{ 
sitten tapahtuu? Ja mik{ on oleva merkki t{m{n tulemisesta?" 
8. Niin h{n sanoi: "Katsokaa, ettei teit{ eksytet{. Sill{ 
monta tulee minun nimess{ni sanoen: 'Min{ olen se', ja: 
'Aika on l{hell{'. Mutta {lk{{ menk| heid{n per{ss{{n. 
9. Ja kun kuulette sotien ja kapinain melskett{, {lk{{ 
pelj{styk|. Sill{ n{itten t{ytyy ensin tapahtua, mutta loppu 
ei tule viel{ heti." 
10. Sitten h{n sanoi heille: "Kansa nousee kansaa vastaan ja 
valtakunta valtakuntaa vastaan, 
11. ja tulee suuria maanj{ristyksi{, tulee ruttoa ja 
n{l{nh{t{{ monin paikoin, ja taivaalla on oleva pelj{tt{vi{ 
n{kyj{ ja suuria merkkej{. 
12. Mutta ennen t{t{ kaikkea he k{yv{t teihin k{siksi ja 
vainoavat teit{ ja vet{v{t teid{t synagoogiin ja heitt{v{t 
vankiloihin ja viev{t teid{t kuningasten ja maaherrain eteen 
minun nimeni t{hden. 
13. Ja n{in te joudutte todistamaan. 
14. Pankaa siis syd{mellenne, ettette edelt{p{in huolehdi, 
miten te vastaatte puolestanne. 
15. Sill{ min{ annan teille suun ja viisauden, jota vastaan 
eiv{t ketk{{n teid{n vastustajanne kykene asettumaan tai 
v{itt{m{{n. 
16. Omat vanhemmatkin ja veljet ja sukulaiset ja yst{v{t 
antavat teid{t alttiiksi; ja muutamia teist{ tapetaan, 
17. ja te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni 
t{hden. 
18. Mutta ei hiuskarvaakaan teid{n p{{st{nne katoa. 
19. Kest{v{isyydell{nne te voitatte omaksenne el{m{n. 
20. Mutta kun te n{ette Jerusalemin sotajoukkojen 
ymp{r|im{n{, silloin tiet{k{{, ett{ sen h{vitys on l{hell{. 
21. Silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille, ja 
jotka ovat kaupungissa, l{htek||t sielt{ pois, ja jotka 
maalla ovat, {lk||t sinne menk|. 
22. Sill{ ne ovat koston p{ivi{, ett{ kaikki t{yttyisi, mik{ 
kirjoitettu on. 
23. Voi raskaita ja imett{v{isi{ niin{ p{ivin{! Sill{ suuri 
h{t{ on oleva maan p{{ll{ ja viha t{t{ kansaa vastaan; 
24. ja he kaatuvat miekan ter{{n, heid{t vied{{n vangeiksi 
kaikkien kansojen sekaan, ja Jerusalem on oleva pakanain 
tallattavana, kunnes pakanain ajat t{yttyv{t. 
25. Ja on oleva merkit auringossa ja kuussa ja t{hdiss{, ja 
ahdistus kansoilla maan p{{ll{ ja ep{toivo, kun meri ja 
aallot pauhaavat. 
26. Ja ihmiset menehtyv{t pelj{tess{{n ja odottaessaan sit{, 
mik{ maanpiiri{ kohtaa; sill{ taivaitten voimat j{rkkyv{t. 
27. Ja silloin he n{kev{t Ihmisen Pojan tulevan pilvess{ 
suurella voimalla ja kirkkaudella. 
28. Mutta kun n{m{ alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne 
ja nostakaa p{{nne, sill{ teid{n vapautuksenne on l{hell{." 
29. Ja h{n puhui heille vertauksen: "Katsokaa viikunapuuta 
ja kaikkia puita. 
30. Kun ne jo puhkeavat lehteen, niin siit{ te n{ette ja 
itsest{nne ymm{rr{tte, ett{ kes{ jo on l{hell{. 
31. Samoin te my|s, kun n{ette t{m{n tapahtuvan, tiet{k{{, 
ett{ Jumalan valtakunta on l{hell{. 
32. Totisesti min{ sanon teille: t{m{ sukupolvi ei katoa, 
ennenkuin kaikki tapahtuu. 
33. Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eiv{t katoa. 
34. Mutta pit{k{{ vaari itsest{nne, ettei teid{n syd{mi{nne 
raskauta p{ihtymys ja juoppous eik{ elatuksen murheet, niin 
ett{ se p{iv{ yll{tt{{ teid{t {kkiarvaamatta 
35. niinkuin paula; sill{ se on saavuttava kaikki, jotka 
koko maan p{{ll{ asuvat. 
36. Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, ett{ saisitte 
voimaa paetaksenne t{t{ kaikkea, mik{ tuleva on, ja 
seisoaksenne Ihmisen Pojan edess{." 
37. Ja h{n opetti p{iv{t pyh{k|ss{, mutta |iksi h{n l{hti 
pois ja vietti ne vuorella, jota kutsutaan \ljym{eksi. 
38. Ja kaikki kansa tuli varhain aamuisin h{nen tyk|ns{ 
pyh{kk||n kuulemaan h{nt{. 


			22 Luku

1. Mutta happamattoman leiv{n juhla, jota p{{si{iseksi 
sanotaan, oli l{hell{. 
2. Ja ylipapit ja kirjanoppineet miettiv{t, kuinka saisivat 
h{net surmatuksi; sill{ he pelk{siv{t kansaa. 
3. Niin saatana meni Juudaaseen, jota kutsuttiin 
Iskariotiksi ja joka oli yksi niist{ kahdestatoista. 
4. Ja t{m{ meni ja puhui ylipappien ja pyh{k|n vartioston 
p{{llikk|jen kanssa, miten h{n saattaisi h{net heid{n 
k{siins{. 
5. Ja he ihastuivat ja sitoutuivat antamaan h{nelle rahaa. 
6. Ja h{n lupautui ja etsi sopivaa tilaisuutta 
kavaltaakseen h{net heille ilman melua. 
7. Niin tuli se happamattoman leiv{n p{ivist{, jona 
p{{si{islammas oli teurastettava. 
8. Ja h{n l{hetti Pietarin ja Johanneksen sanoen: "Menk{{ 
ja valmistakaa meille p{{si{islammas sy|d{ksemme". 
9. Niin he kysyiv{t h{nelt{: "Mihin tahdot, ett{ 
valmistamme sen?" 
10. H{n vastasi heille: "Katso, saapuessanne kaupunkiin 
tulee teit{ vastaan mies kantaen vesiastiaa; seuratkaa h{nt{ 
siihen taloon, johon h{n menee, 
11. ja sanokaa talon is{nn{lle: 'Opettaja sanoo sinulle: 
Miss{ on vierashuone, sy|d{kseni siin{ p{{si{islampaan 
opetuslasteni kanssa?' 
12. Niin h{n n{ytt{{ teille suuren, aterioiville varustetun 
huoneen yl{kerrassa; sinne valmistakaa." 
13. Ja he meniv{t ja havaitsivat niin olevan, kuin Jeesus 
oli heille sanonut, ja valmistivat p{{si{islampaan. 
14. Ja kun hetki tuli, asettui h{n aterialle ja apostolit 
h{nen kanssansa. 
15. Ja h{n sanoi heille: "Min{ olen halajamalla halannut 
sy|d{ t{m{n p{{si{islampaan teid{n kanssanne, ennenkuin min{ 
k{rsin; 
16. sill{ min{ sanon teille, etten min{ sit{ en{{ sy|, 
ennenkuin sen t{yttymys tapahtuu Jumalan valtakunnassa". 
17. Ja h{n otti maljan, kiitti ja sanoi: "Ottakaa t{m{ ja 
jakakaa kesken{nne. 
18. Sill{ min{ sanon teille: t{stedes min{ en juo viinipuun 
antia, ennenkuin Jumalan valtakunta tulee." 
19. Ja h{n otti leiv{n, kiitti, mursi ja antoi heille ja 
sanoi: "T{m{ on minun ruumiini, joka teid{n edest{nne 
annetaan. Tehk{{ se minun muistokseni." 
20. Samoin my|s maljan, aterian j{lkeen, ja sanoi: "T{m{ 
malja on uusi liitto minun veress{ni, joka teid{n edest{nne 
vuodatetaan. 
21. Mutta, katso, minun kavaltajani k{si on minun kanssani 
p|yd{ll{. 
22. Sill{ Ihmisen Poika tosin menee pois, niinkuin s{{detty 
on; mutta voi sit{ ihmist{, jonka kautta h{net kavalletaan!" 
23. Ja he rupesivat kesken{ns{ kyselem{{n, kuka heist{ 
mahtoi olla se, joka oli t{m{n tekev{. 
24. Ja heid{n v{lill{{n syntyi my|s kiista siit{, kuka 
heist{ oli katsottava suurimmaksi. 
25. Niin h{n sanoi heille: "Kansojen kuninkaat herroina 
niit{ hallitsevat, ja niiden valtiaita sanotaan 
hyv{ntekij|iksi. 
26. Mutta {lk{{ te niin; vaan joka teid{n keskuudessanne on 
suurin, se olkoon niinkuin nuorin, ja johtaja niinkuin se, 
joka palvelee. 
27. Sill{ kumpi on suurempi, sek|, joka aterioi, vai se, 
joka palvelee? Eik| se, joka aterioi? Mutta min{ olen teid{n 
keskell{nne niinkuin se, joka palvelee. 
28. Mutta te olette pysyneet minun kanssani minun 
kiusauksissani; 
29. ja min{ s{{d{n teille, niinkuin minun Is{ni on minulle 
s{{t{nyt, kuninkaallisen vallan, 
30. niin ett{ te saatte sy|d{ ja juoda minun p|yd{ss{ni 
minun valtakunnassani ja istua valtaistuimilla ja tuomita 
Israelin kahtatoista sukukuntaa. 
31. Simon, Simon, katso, saatana on tavoitellut teit{ 
valtaansa, seuloakseen teit{ niinkuin nisuja; 
32. mutta min{ olen rukoillut sinun puolestasi, ettei sinun 
uskosi raukeaisi tyhj{{n. Ja kun sin{ kerran palajat, niin 
vahvista velji{si." 
33. Niin Simon sanoi h{nelle: "Herra, sinun kanssasi min{ 
olen valmis menem{{n sek{ vankeuteen ett{ kuolemaan". 
34. Mutta h{n sanoi: "Min{ sanon sinulle, Pietari: ei laula 
t{n{{n kukko, ennenkuin sin{ kolmesti kiell{t tuntevasi 
minua." 
35. Ja h{n sanoi heille: "Kun min{ l{hetin teid{t ilman 
rahakukkaroa ja laukkua ja kenki{, puuttuiko teilt{ mit{{n?" 
He vastasivat: "Ei mit{{n". 
36. Niin h{n sanoi heille: "Mutta nyt, jolla on kukkaro, 
ottakoon sen mukaansa; niin my|s laukun. Ja jolla ei ole, 
myyk||n vaippansa ja ostakoon miekan. 
37. Sill{ min{ sanon teille, ett{ minussa pit{{ k{ym{n 
toteen t{m{n, mik{ kirjoitettu on: 'Ja h{net luettiin 
pahantekij{in joukkoon'. Sill{ se, mik{ minusta on sanottu, 
on t{yttynyt." 
38. Niin he sanoivat: "Herra, katso, t{ss{ on kaksi 
miekkaa". Mutta h{n vastasi heille: "Riitt{{". 
39. Ja h{n meni ulos ja l{hti tapansa mukaan \ljym{elle, ja 
h{nen opetuslapsensa seurasivat h{nt{. 
40. Ja tultuaan siihen paikkaan h{n sanoi heille: 
"Rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen". 
41. Ja h{n vet{ytyi heist{ noin kivenheiton p{{h{n, 
laskeutui polvilleen ja rukoili 
42. sanoen: "Is{, jos sin{ tahdot, niin ota pois minulta 
t{m{ malja; {lk||n kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan 
sinun". 
43. Niin h{nelle ilmestyi taivaasta enkeli, joka vahvisti 
h{nt{. 
44. Ja kun h{n oli suuressa tuskassa, rukoili h{n yh{ 
hartaammin. Ja h{nen hikens{ oli niinkuin veripisarat, jotka 
putosivat maahan. 
45. Ja kun h{n nousi rukoilemasta ja meni opetuslastensa 
tyk|, tapasi h{n heid{t murheen t{hden nukkumasta. 
46. Niin h{n sanoi heille: "Miksi te nukutte? Nouskaa ja 
rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen." 
47. Ja katso, h{nen viel{ puhuessaan tuli joukko kansaa, ja 
yksi niist{ kahdestatoista, se, jonka nimi oli Juudas, kulki 
heid{n edell{{n. Ja h{n tuli Jeesuksen luo antamaan h{nelle 
suuta. 
48. Mutta Jeesus sanoi h{nelle: "Juudas, suunantamisellako 
sin{ Ihmisen Pojan kavallat?" 
49. Kun nyt ne, jotka olivat h{nen ymp{rill{{n, n{kiv{t, 
mit{ oli tulossa, sanoivat he: "Herra, iskemmek| miekalla?" 
50. Ja er{s heist{ iski ylimm{isen papin palvelijaa ja 
sivalsi h{nelt{ pois oikean korvan. 
51. Mutta Jeesus vastasi sanoen: "Sallikaa viel{ t{m{kin". 
Ja h{n koski h{nen korvaansa ja paransi h{net. 
52. Niin Jeesus sanoi ylipapeille ja pyh{k|n vartioston 
p{{llik|ille ja vanhimmille, jotka olivat tulleet h{nt{ 
vastaan: "Niinkuin ry|v{ri{ vastaan te olette l{hteneet 
miekat ja seip{{t k{siss{. 
53. Min{ olen joka p{iv{ ollut teid{n kanssanne pyh{k|ss{, 
ettek{ ole ojentaneet k{si{nne minua vastaan. Mutta t{m{ on 
teid{n hetkenne ja pimeyden valta." 
54. Niin he ottivat h{net kiinni ja kuljettivat pois ja 
veiv{t h{net ylimm{isen papin taloon. Ja Pietari seurasi 
taampana. 
55. Ja he virittiv{t valkean keskelle esipihaa ja asettuivat 
yhdess{ istumaan, ja Pietari istui heid{n joukkoonsa. 
56. Niin er{s palvelijatar, n{hdess{{n h{nen istuvan tulen 
{{ress{, katseli h{nt{ kiinte{sti ja sanoi: "T{m{kin oli 
h{nen kanssaan". 
57. Mutta h{n kielsi sanoen: "Nainen, en tunne h{nt{". 
58. Ja hetkisen per{st{ n{ki h{net toinen, er{s mies, ja 
sanoi: "Sin{kin olet yksi niist{". Mutta Pietari sanoi: 
"Mies, en ole". 
59. Ja noin yhden hetken kuluttua vakuutti viel{ toinen 
sanoen: "Totisesti, t{m{ oli my|s h{nen kanssaan; sill{ 
onhan h{n galilealainenkin". 
60. Mutta Pietari sanoi: "En ymm{rr{, mies, mit{ sanot". Ja 
samassa, h{nen viel{ puhuessaan, lauloi kukko. 
61. Ja Herra k{{ntyi ja katsoi Pietariin; ja Pietari muisti 
Herran sanat, kuinka h{n oli h{nelle sanonut: "Ennenkuin 
kukko t{n{{n laulaa, sin{ kolmesti minut kiell{t". 
62. Ja h{n meni ulos ja itki katkerasti. 
63. Ja miehet, jotka pitiv{t Jeesusta kiinni, pilkkasivat 
h{nt{ ja pieksiv{t h{nt{. 
64. Ja he peittiv{t h{nen kasvonsa ja kysyiv{t h{nelt{ 
sanoen: "Profetoi, kuka se on, joka sinua l|i!" 
65. Ja paljon muita herjaussanoja he puhuivat h{nt{ vastaan. 
66. Ja p{iv{n valjetessa kansan vanhimmat ja ylipapit ja 
kirjanoppineet kokoontuivat ja veiv{t h{net neuvostonsa 
eteen 
67. ja sanoivat: "Jos sin{ olet Kristus, niin sano se 
meille". H{n vastasi heille: "Jos min{ teille sanon, niin te 
ette usko; 
68. ja jos kysyn, ette vastaa. 
69. Mutta t{stedes Ihmisen Poika on istuva Jumalan voiman 
oikealla puolella." 
70. Silloin he kaikki sanoivat: "Sin{ siis olet Jumalan 
Poika?" H{n vastasi heille: "Tep{ sen sanotte, ett{ min{ 
olen". 
71. Niin he sanoivat: "Mit{ me en{{ todistusta tarvitsemme? 
Sill{ me itse olemme kuulleet sen h{nen omasta suustansa." 


			23 Luku

1. Ja he nousivat, koko joukko, ja veiv{t h{net Pilatuksen 
eteen. 
2. Ja he alkoivat syytt{{ h{nt{ sanoen: "T{m{n me olemme 
havainneet villitsev{n kansaamme, kielt{v{n antamasta veroja 
keisarille ja sanovan itse{{n Kristukseksi, kuninkaaksi". 
3. Niin Pilatus kysyi h{nelt{ sanoen: "Oletko sin{ 
juutalaisten kuningas?" H{n vastasi h{nelle ja sanoi: 
"Sin{p{ sen sanot". 
4. Pilatus sanoi ylipapeille ja kansalle: "En min{ l|yd{ 
mit{{n syyt{ t{ss{ miehess{". 
5. Mutta he ahdistivat yh{ enemm{n ja sanoivat: "H{n 
yllytt{{ kansaa opettaen kaikkialla Juudeassa, Galileasta 
alkaen t{nne asti". 
6. Mutta kun Pilatus sen kuuli, kysyi h{n, oliko mies 
galilealainen. 
7. Ja saatuaan tiet{{ h{nen olevan Herodeksen 
hallintoalueelta h{n l{hetti h{net Herodeksen eteen, joka 
h{nkin niin{ p{ivin{ oli Jerusalemissa. 
8. Kun Herodes n{ki Jeesuksen, ihastui h{n suuresti; sill{ 
h{n oli jo kauan aikaa halunnut n{hd{ h{nt{, koska oli 
kuullut h{nest{, ja h{n toivoi saavansa n{hd{ h{nelt{ jonkin 
ihmeen. 
9. Ja h{n teki Jeesukselle monia kysymyksi{; mutta t{m{ ei 
vastannut h{nelle mit{{n. 
10. Ja ylipapit ja kirjanoppineet seisoivat siin{ ja 
syyttiv{t h{nt{ kiivaasti. 
11. Mutta Herodes joukkoineen kohteli h{nt{ halveksivasti ja 
pilkkasi h{nt{; ja puetettuaan h{net loistavaan pukuun h{n 
l{hetti h{net takaisin Pilatuksen eteen. 
12. Ja Herodes ja Pilatus tulivat sin{ p{iv{n{ yst{viksi 
kesken{{n; he olivat n{et ennen olleet toistensa vihamiehi{. 
13. Niin Pilatus kutsui kokoon ylipapit ja hallitusmiehet ja 
kansan 
14. ja sanoi heille: "Te olette tuoneet minulle t{m{n miehen 
kansan yllytt{j{n{; ja katso, min{ olen teid{n 
l{sn{ollessanne h{nt{ tutkinut enk{ ole havainnut t{t{ 
miest{ syylliseksi mihink{{n, mist{ te h{nt{ syyt{tte, 
15. eik{ Herodeskaan, sill{ h{n l{hetti h{net takaisin 
meille. Ja katso, h{n ei ole tehnyt mit{{n, mik{ ansaitsee 
kuoleman. 
16. Kuritettuani h{nt{ min{ siis h{net p{{st{n." 
18. Niin he huusivat kaikki yhdess{, sanoen: "Vie pois t{m{, 
mutta p{{st{ meille Barabbas!" 
19. T{m{ oli heitetty vankeuteen kaupungissa tehdyst{ 
kapinasta sek{ murhasta. 
20. Niin Pilatus taas puhui heille, koska h{n tahtoi p{{st{{ 
Jeesuksen irti. 
21. Mutta he huusivat vastaan ja sanoivat: "Ristiinnaulitse, 
ristiinnaulitse h{net!" 
22. Niin h{n puhui heille kolmannen kerran: "Mit{ pahaa h{n 
sitten on tehnyt? En ole havainnut h{ness{ mit{{n, mist{ h{n 
ansaitsisi kuoleman. Kuritettuani h{nt{ min{ siis h{net 
p{{st{n." 
23. Mutta he ahdistivat h{nt{ suurilla huudoilla, vaatien 
Jeesusta ristiinnaulittavaksi; ja heid{n huutonsa p{{siv{t 
voitolle. 
24. Niin Pilatus tuomitsi heid{n vaatimuksensa 
t{ytett{v{ksi. 
25. Ja h{n p{{sti irti sen, joka kapinasta ja murhasta oli 
vankeuteen heitetty ja jota he vaativat, mutta Jeesuksen h{n 
antoi alttiiksi heid{n mielivallallensa. 
26. Ja viedess{{n h{nt{ pois he saivat k{siins{ Simonin, 
er{{n kyrenel{isen, joka tuli vainiolta; ja h{nen olalleen 
he panivat ristin kannettavaksi Jeesuksen j{ljess{. 
27. Ja h{nt{ seurasi suuri joukko kansaa, my|s naisia, jotka 
valittivat ja itkiv{t h{nt{. 
28. Niin Jeesus k{{ntyi heihin ja sanoi: "Jerusalemin 
tytt{ret, {lk{{ minua itkek|, vaan itkek{{ itse{nne ja 
lapsianne. 
29. Sill{ katso, p{iv{t tulevat, jolloin sanotaan: 'Autuaita 
ovat hedelm{tt|m{t ja ne kohdut, jotka eiv{t ole 
synnytt{neet, ja rinnat, jotka eiv{t ole imett{neet'. 
30. Silloin ruvetaan sanomaan vuorille: 'Langetkaa meid{n 
p{{llemme', ja kukkuloille: 'Peitt{k{{ meid{t'. 
31. Sill{ jos t{m{ tehd{{n tuoreelle puulle, mit{ sitten 
kuivalle tapahtuu?" 
32. My|s kaksi muuta, kaksi pahantekij{{, vietiin h{nen 
kanssaan surmattaviksi. 
33. Ja kun saavuttiin paikalle, jota sanotaan 
P{{kallonpaikaksi, niin siell{ he ristiinnaulitsivat h{net 
sek{ pahantekij{t, toisen oikealle ja toisen vasemmalle 
puolelle. 
34. Mutta Jeesus sanoi: "Is{, anna heille anteeksi, sill{ he 
eiv{t tied{, mit{ he tekev{t". Ja he jakoivat kesken{{n 
h{nen vaatteensa ja heittiv{t niist{ arpaa. 
35. Ja kansa seisoi ja katseli. Ja hallitusmiehetkin 
ivasivat h{nt{ ja sanoivat: "Muita h{n on auttanut; 
auttakoon itse{ns{, jos h{n on Jumalan Kristus, se valittu". 
36. My|s sotamiehet pilkkasivat h{nt{, meniv{t h{nen 
luoksensa ja tarjosivat h{nelle hapanviini{ 
37. ja sanoivat: "Jos sin{ olet juutalaisten kuningas, niin 
auta itse{si". 
38. Oli my|s h{nen p{{ns{ p{{ll{ kirjoitus: "T{m{ on 
juutalaisten kuningas". 
39. Niin toinen pahantekij|ist{, jotka siin{ riippuivat, 
herjasi h{nt{: "Etk| sin{ ole Kristus? Auta itse{si ja 
meit{." 
40. Mutta toinen vastasi ja nuhteli h{nt{ sanoen: "Etk| sin{ 
edes pelk{{ Jumalaa, sin{, joka olet saman rangaistuksen 
alainen? 
41. Me tosin k{rsimme oikeuden mukaan, sill{ me saamme, mit{ 
meid{n tekomme ansaitsevat; mutta t{m{ ei ole mit{{n pahaa 
tehnyt." 
42. Ja h{n sanoi: "Jeesus, muista minua, kun tulet 
valtakuntaasi". 
43. Niin Jeesus sanoi h{nelle: "Totisesti min{ sanon 
sinulle: t{n{ p{iv{n{ pit{{ sinun oleman minun kanssani 
paratiisissa." 
44. Ja oli jo noin kuudes hetki. Niin yli kaiken maan tuli 
pimeys, jota kesti hamaan yhdeks{nteen hetkeen, 
45. sill{ aurinko oli pimentynyt. Ja temppelin esirippu 
repesi keskelt{ kahtia. 
46. Ja Jeesus huusi suurella {{nell{ ja sanoi: "Is{, sinun 
k{siisi min{ annan henkeni". Ja sen sanottuaan h{n antoi 
henkens{. 
47. Mutta kun sadanp{{mies n{ki, mit{ tapahtui, kunnioitti 
h{n Jumalaa ja sanoi: "Totisesti, t{m{ oli vanhurskas mies". 
48. Ja kun kaikki kansa, ne, jotka olivat kokoontuneet t{t{ 
katselemaan, n{kiv{t, mit{ tapahtui, l|iv{t he rintoihinsa 
ja palasivat kukin kotiinsa. 
49. Mutta kaikki h{nen tuttavansa seisoivat taampana, 
my|skin naiset, jotka olivat seuranneet h{nt{ Galileasta, ja 
katselivat t{t{. 
50. Ja katso, oli neuvoston j{sen, nimelt{ Joosef, hyv{ ja 
hurskas mies, joka ei ollut suostunut heid{n neuvoonsa ja 
tekoonsa. 
51. T{m{ oli kotoisin juutalaisten kaupungista Arimatiasta, 
ja h{n odotti Jumalan valtakuntaa. 
52. H{n meni Pilatuksen luo ja pyysi Jeesuksen ruumista. 
53. Ja otettuaan sen alas h{n k{{ri sen liinavaatteeseen. Ja 
h{n pani h{net hautaan, joka oli hakattu kallioon ja johon 
ei oltu viel{ ket{{n pantu. 
54. Ja silloin oli valmistusp{iv{, ja sapatti oli 
alkamaisillaan. 
55. Ja naiset, jotka olivat tulleet h{nen kanssaan 
Galileasta, seurasivat j{ljess{ ja katselivat hautaa ja 
kuinka h{nen ruumiinsa sinne pantiin. 
56. Ja palattuaan kotiinsa he valmistivat hyv{nhajuisia 
yrttej{ ja voiteita; mutta sapatin he viettiv{t 
hiljaisuudessa lain k{skyn mukaan. 


			24 Luku

1. Mutta viikon ensimm{isen{ p{iv{n{ ani varhain he tulivat 
haudalle, tuoden mukanaan valmistamansa hyv{nhajuiset yrtit. 
2. Ja he havaitsivat kiven vieritetyksi pois haudalta. 
3. Niin he meniv{t sis{{n, mutta eiv{t l|yt{neet Herran 
Jeesuksen ruumista. 
4. Ja kun he olivat t{st{ ymm{ll{, niin katso, kaksi miest{ 
seisoi heid{n edess{{n s{teileviss{ vaatteissa. 
5. Ja he pelj{styiv{t ja kumartuivat kasvoillensa maahan. 
Niin miehet sanoivat heille: "Miksi te etsitte el{v{{ 
kuolleitten joukosta? 
6. Ei h{n ole t{{ll{, h{n on noussut yl|s. Muistakaa, 
kuinka h{n puhui teille viel{ ollessaan Galileassa, 
7. sanoen: 'Ihmisen Poika pit{{ annettaman syntisten 
ihmisten k{siin ja ristiinnaulittaman, ja h{nen pit{{ 
kolmantena p{iv{n{ nouseman yl|s'." 
8. Niin he muistivat h{nen sanansa. 
9. Ja he palasivat haudalta ja veiv{t sanan t{st{ kaikesta 
niille yhdelletoista ja kaikille muille. 
10. Ja ne, jotka kertoivat t{m{n apostoleille, olivat Maria 
Magdaleena ja Johanna ja Maria, Jaakobin {iti, ja muut 
naiset heid{n kanssansa. 
11. Mutta n{iden puheet n{yttiv{t heist{ turhilta, eiv{tk{ 
he uskoneet heit{. 
12. Mutta Pietari nousi ja juoksi haudalle; ja kun h{n 
kurkisti sis{{n, n{ki h{n siell{ ainoastaan k{{rinliinat. Ja 
h{n meni pois ihmetellen itsekseen sit{, mik{ oli 
tapahtunut. 
13. Ja katso, kaksi heist{ kulki sin{ p{iv{n{ Emmaus 
nimiseen kyl{{n, joka on kuudenkymmenen vakomitan p{{ss{ 
Jerusalemista. 
14. Ja he puhelivat kesken{{n kaikesta t{st{, mik{ oli 
tapahtunut. 
15. Ja heid{n keskustellessaan ja tutkistellessaan tapahtui, 
ett{ Jeesus itse l{hestyi heit{ ja kulki heid{n kanssansa. 
16. Mutta heid{n silm{ns{ olivat pimitetyt, niin etteiv{t he 
tunteneet h{nt{. 
17. Ja h{n sanoi heille: "Mist{ te siin{ k{velless{nne 
puhutte kesken{nne?" Niin he seisahtuivat murheellisina 
muodoltansa. 
18. Ja toinen heist{, nimelt{ Kleopas, vastasi ja sanoi 
h{nelle: "Oletko sin{ ainoa muukalainen Jerusalemissa, joka 
et tied{, mit{ siell{ n{in{ p{ivin{ on tapahtunut?" 
19. H{n sanoi heille: "Mit{?" Niin he sanoivat h{nelle: 
"Sit{, mik{ tapahtui Jeesukselle, Nasaretilaiselle, joka oli 
profeetta, voimallinen teossa ja sanassa Jumalan ja kaiken 
kansan edess{, 
20. kuinka meid{n ylipappimme ja hallitusmiehemme antoivat 
h{net tuomittavaksi kuolemaan ja ristiinnaulitsivat h{net. 
21. Mutta me toivoimme h{nen olevan sen, joka oli lunastava 
Israelin. Ja onhan kaiken t{m{n lis{ksi nyt jo kolmas p{iv{ 
siit{, kuin n{m{ tapahtuivat. 
22. Ovatpa viel{ muutamat naiset joukostamme saattaneet 
meid{t h{mm{styksiin. He k{viv{t aamulla varhain haudalla 
23. eiv{tk{ l|yt{neet h{nen ruumistaan, ja tulivat ja 
sanoivat my|s n{hneens{ enkelin{yn, ja enkelit olivat 
sanoneet h{nen el{v{n. 
24. Ja muutamat niist{, jotka olivat meid{n kanssamme, 
meniv{t haudalle ja havaitsivat niin olevan, kuin naiset 
olivat sanoneet; mutta h{nt{ he eiv{t n{hneet." 
25. Niin h{n sanoi heille: "Oi, te ymm{rt{m{tt|m{t ja hitaat 
syd{melt{ uskomaan kaikkea sit{, mink{ profeetat ovat 
puhuneet! 
26. Eik| Kristuksen pit{nyt t{t{ k{rsim{n ja sitten menem{n 
kirkkauteensa?" 
27. Ja h{n alkoi Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja 
selitti heille, mit{ h{nest{ oli kaikissa kirjoituksissa 
sanottu. 
28. Ja kun he l{hestyiv{t kyl{{, johon olivat menossa, niin 
h{n oli aikovinaan kulkea edemm{ksi. 
29. Mutta he vaativat h{nt{ sanoen: "J{{ meid{n luoksemme, 
sill{ ilta joutuu ja p{iv{ on jo laskemassa". Ja h{n meni 
sis{{n ja j{i heid{n luoksensa. 
30. Ja tapahtui, kun h{n oli aterialla heid{n kanssaan, ett{ 
h{n otti leiv{n, siunasi, mursi ja antoi heille. 
31. Silloin heid{n silm{ns{ aukenivat, ja he tunsivat h{net. 
Ja h{n katosi heid{n n{kyvist{{n. 
32. Ja he sanoivat toisillensa: "Eik| syd{memme ollut meiss{ 
palava, kun h{n puhui meille tiell{ ja selitti meille 
kirjoitukset?" 
33. Ja he nousivat sill{ hetkell{ ja palasivat Jerusalemiin 
ja tapasivat ne yksitoista kokoontuneina ja ne, jotka olivat 
heid{n kanssansa. 
34. Ja n{m{ sanoivat: "Herra on totisesti noussut yl|s ja on 
ilmestynyt Simonille". 
35. Ja itse he kertoivat, mit{ oli tapahtunut tiell{ ja 
kuinka he olivat h{net tunteneet, kun h{n mursi leiv{n. 
36. Mutta heid{n t{t{ puhuessaan Jeesus itse seisoi heid{n 
keskell{{n ja sanoi heille: "Rauha teille!" 
37. Niin heid{t valtasi s{ik{hdys ja pelko, ja he luulivat 
n{kev{ns{ hengen. 
38. Mutta h{n sanoi heille: "Miksi olette h{mm{styneet, ja 
miksi nousee sellaisia ajatuksia teid{n syd{meenne? 
39. Katsokaa minun k{si{ni ja jalkojani ja n{hk{{, ett{ min{ 
itse t{ss{ olen. Kosketelkaa minua ja katsokaa, sill{ ei 
hengell{ ole lihaa eik{ luita, niinkuin te n{ette minulla 
olevan." 
40. Ja t{m{n sanottuaan h{n n{ytti heille k{tens{ ja 
jalkansa. 
41. Mutta kun he eiv{t viel{ uskoneet, ilon t{hden, vaan 
ihmetteliv{t, sanoi h{n heille: "Onko teill{ t{{ll{ jotakin 
sy|t{v{{?" 
42. Niin he antoivat h{nelle palasen paistettua kalaa. 
43. Ja h{n otti ja s|i heid{n n{htens{. 
44. Ja h{n sanoi heille: "T{t{ tarkoittivat minun sanani, 
kun min{ puhuin teille ollessani viel{ teid{n kanssanne, 
ett{ kaiken pit{{ k{ym{n toteen, mik{ minusta on kirjoitettu 
Mooseksen laissa ja profeetoissa ja psalmeissa". 
45. Silloin h{n avasi heid{n ymm{rryksens{ k{sitt{m{{n 
kirjoitukset. 
46. Ja h{n sanoi heille: "Niin on kirjoitettu, ett{ Kristus 
oli k{rsiv{ ja kolmantena p{iv{n{ nouseva kuolleista, 
47. ja ett{ parannusta syntien anteeksisaamiseksi on 
saarnattava h{nen nimess{ns{ kaikille kansoille, alkaen 
Jerusalemista. 
48. Te olette t{m{n todistajat. 
49. Ja katso, min{ l{het{n teille sen, jonka minun Is{ni on 
luvannut; mutta te pysyk{{ t{ss{ kaupungissa, kunnes teid{n 
p{{llenne puetaan voima korkeudesta." 
50. Sitten h{n vei heid{t pois, l{hes Betaniaan asti, ja 
nosti k{tens{ ja siunasi heid{t. 
51. Ja tapahtui, ett{ h{n siunatessaan heit{ erkani heist{, 
ja h{net otettiin yl|s taivaaseen. 
52. Ja he kumarsivat h{nt{ ja palasivat Jerusalemiin 
suuresti iloiten. 
53. Ja he olivat alati pyh{k|ss{ ja ylistiv{t Jumalaa. 



