

	Evankeliumi Markuksen mukaan



			1 Luku

1. Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, evankeliumin alku. 
2. Niinkuin on kirjoitettuna profeetta Esaiaan kirjassa: 
"Katso, min{ l{het{n enkelini sinun edell{si, ja h{n on 
valmistava sinun tiesi". 
3. "Huutavan {{ni kuuluu er{maassa: 'Valmistakaa Herralle 
tie, tehk{{ polut h{nelle tasaisiksi'", 
4. niin Johannes Kastaja saarnasi er{maassa parannuksen 
kastetta syntien anteeksisaamiseksi. 
5. Ja koko Juudean maa ja kaikki jerusalemilaiset vaelsivat 
h{nen tyk|ns{, ja h{n kastoi heid{t Jordanin virrassa, kun 
he tunnustivat syntins{. 
6. Ja Johanneksella oli puku kamelinkarvoista ja 
vy|t{isill{{n nahkavy|; ja h{n s|i hein{sirkkoja ja 
mets{hunajaa. 
7. Ja h{n saarnasi sanoen: "Minun j{lkeeni tulee minua 
v{kev{mpi, jonka keng{npaulaa min{ en ole kelvollinen maahan 
kumartuneena p{{st{m{{n. 
8. Min{ kastan teid{t vedell{, mutta h{n kastaa teid{t 
Pyh{ll{ Hengell{." 
9. Ja niin{ p{ivin{ Jeesus tuli Galilean Nasaretista, ja 
Johannes kastoi h{net Jordanissa. 
10. Ja heti, vedest{ noustessaan, h{n n{ki taivasten 
aukeavan ja Hengen niinkuin kyyhkysen laskeutuvan h{neen. 
11. Ja taivaista tuli {{ni: "Sin{ olet minun rakas Poikani; 
sinuun min{ olen mielistynyt". 
12. Kohta sen j{lkeen Henki ajoi h{net er{maahan. 
13. Ja h{n oli er{maassa nelj{kymment{ p{iv{{, ja saatana 
kiusasi h{nt{, ja h{n oli petojen seassa; ja enkelit tekiv{t 
h{nelle palvelusta. 
14. Mutta sittenkuin Johannes oli pantu vankeuteen, meni 
Jeesus Galileaan ja saarnasi Jumalan evankeliumia 
15. ja sanoi: "Aika on t{yttynyt, ja Jumalan valtakunta on 
tullut l{helle; tehk{{ parannus ja uskokaa evankeliumi". 
16. Ja kulkiessaan Galilean j{rven rantaa h{n n{ki Simonin 
ja Andreaan, Simonin veljen, heitt{v{n verkkoa j{rveen; 
sill{ he olivat kalastajia. 
17. Ja Jeesus sanoi heille: "Seuratkaa minua, niin min{ teen 
teist{ ihmisten kalastajia". 
18. Kohta he j{ttiv{t verkot ja seurasivat h{nt{. 
19. Ja k{yty{{n siit{ v{h{n eteenp{in h{n n{ki Jaakobin, 
Sebedeuksen pojan, ja Johanneksen, h{nen veljens{, heid{tkin 
venheess{, laittamassa verkkojaan kuntoon. 
20. Ja kohta h{n kutsui heid{t; ja he j{ttiv{t is{ns{, 
Sebedeuksen, palkkalaisineen venheeseen ja l{htiv{t 
seuraamaan h{nt{. 
21. Ja he saapuivat Kapernaumiin; ja h{n meni kohta 
sapattina synagoogaan ja opetti. 
22. Ja he olivat h{mm{styksiss{{n h{nen opetuksestansa, 
sill{ h{n opetti heit{ niinkuin se, jolla valta on, eik{ 
niinkuin kirjanoppineet. 
23. Ja heid{n synagoogassaan oli juuri silloin mies, jossa 
oli saastainen henki; ja se huusi 
24. sanoen: "Mit{ sinulla on meid{n kanssamme tekemist{, 
Jeesus Nasaretilainen? Oletko tullut meit{ tuhoamaan? Min{ 
tunnen sinut, kuka olet, sin{ Jumalan Pyh{." 
25. Niin Jeesus nuhteli sit{ sanoen: "Vaikene ja l{hde 
h{nest{". 
26. Ja saastainen henki kouristi h{nt{ ja l{hti h{nest{ 
huutaen suurella {{nell{. 
27. Ja he h{mm{styiv{t kaikki, niin ett{ kyseliv{t 
toisiltaan sanoen: "Mit{ t{m{ on? Uusi, voimallinen oppi! 
H{n k{skee saastaisia henki{kin, ja ne tottelevat h{nt{." 
28. Ja h{nen maineensa levisi kohta koko ymp{rist||n, 
kaikkialle Galileaan. 
29. Ja tultuaan ulos synagoogasta he meniv{t kohta Simonin 
ja Andreaan taloon Jaakobin ja Johanneksen kanssa. 
30. Ja Simonin anoppi makasi sairaana kuumeessa, ja kohta he 
puhuivat h{nest{ Jeesukselle. 
31. Ja h{n meni h{nen luoksensa ja nosti h{net yl|s, 
tarttuen h{nen k{teens{; ja kuume l{hti h{nest{, ja h{n 
palveli heit{. 
32. Mutta illan tultua, kun aurinko oli laskenut, tuotiin 
h{nen tyk|ns{ kaikki sairaat ja riivatut, 
33. ja koko kaupunki oli koolla oven edess{. 
34. Ja h{n paransi monta, jotka sairastivat moninaisia 
tauteja, ja paljon riivaajia h{n ajoi ulos eik{ sallinut 
riivaajien puhua, koska ne tunsivat h{net. 
35. Ja varhain aamulla, kun viel{ oli pime{, h{n nousi, 
l{hti ulos ja meni autioon paikkaan; ja siell{ h{n rukoili. 
36. Mutta Simon ja ne, jotka olivat h{nen kanssaan, 
riensiv{t h{nen j{lkeens{; 
37. ja l|ydetty{{n h{net he sanoivat h{nelle: "Kaikki 
etsiv{t sinua". 
38. Ja h{n sanoi heille: "Menk{{mme muualle, l{heisiin 
kyliin, ett{ min{ siell{kin saarnaisin, sill{ sit{ varten 
min{ olen tullut". 
39. Ja h{n meni ja saarnasi heid{n synagoogissaan koko 
Galileassa ja ajoi ulos riivaajat. 
40. Ja h{nen tyk|ns{ tuli pitalinen mies, rukoili h{nt{, 
polvistui ja sanoi h{nelle: "Jos tahdot, niin sin{ voit 
minut puhdistaa". 
41. Niin Jeesuksen k{vi h{nt{ s{{liksi, ja ojentaen k{tens{ 
h{n kosketti h{nt{ ja sanoi h{nelle: "Min{ tahdon; 
puhdistu". 
42. Ja kohta pitali l{hti h{nest{, ja h{n puhdistui. 
43. Ja varoittaen h{nt{ ankarasti h{n laski h{net heti 
menem{{n 
44. ja sanoi h{nelle: "Katso, ettet puhu t{st{ kenellek{{n 
mit{{n, vaan mene ja n{yt{ itsesi papille ja uhraa 
puhdistumisestasi se, mink{ Mooses on s{{t{nyt, 
todistukseksi heille". 
45. Mutta menty{{n pois t{m{ rupesi laajalti julistamaan ja 
asiasta tietoa levitt{m{{n, niin ettei Jeesus en{{ saattanut 
julkisesti menn{ kaupunkeihin, vaan oleskeli niiden 
ulkopuolella autioissa paikoissa; ja kaikkialta tultiin 
h{nen tyk|ns{. 


			2 Luku

1. Ja muutamien p{ivien per{st{ h{n taas meni Kapernaumiin; 
ja kun kuultiin h{nen olevan kotona, 
2. kokoontui paljon v{ke{, niin etteiv{t he en{{ mahtuneet 
oven edustallekaan. Ja h{n puhui heille sanaa. 
3. Ja he tulivat tuoden h{nen tyk|ns{ halvattua, jota 
kantamassa oli nelj{ miest{. 
4. Ja kun he v{entungokselta eiv{t p{{sseet h{nt{ tuomaan 
h{nen tyk|ns{, purkivat he katon silt{ kohdalta, miss{ h{n 
oli, ja kaivettuaan aukon laskivat alas vuoteen, jossa 
halvattu makasi. 
5. Kun Jeesus n{ki heid{n uskonsa, sanoi h{n halvatulle: 
"Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi". 
6. Mutta siell{ istui muutamia kirjanoppineita, ja he 
ajattelivat syd{mess{{n: 
7. "Kuinka t{m{ n{in puhuu? H{n pilkkaa Jumalaa. Kuka voi 
antaa syntej{ anteeksi paitsi Jumala yksin?" 
8. Ja heti Jeesus tunsi hengess{ns{, ett{ he mieless{{n 
niin ajattelivat, ja sanoi heille: "Miksi ajattelette 
sellaista syd{mess{nne? 
9. Kumpi on helpompaa, sanoako halvatulle: 'Sinun syntisi 
annetaan anteeksi', vai sanoa: 'Nouse, ota vuoteesi ja k{y'? 
10. Mutta tiet{{ksenne, ett{ Ihmisen Pojalla on valta maan 
p{{ll{ antaa syntej{ anteeksi, niin" - h{n sanoi halvatulle 
- 
11. "min{ sanon sinulle: nouse, ota vuoteesi ja mene 
kotiisi." 
12. Silloin h{n nousi, otti kohta vuoteensa ja meni ulos 
kaikkien n{hden, niin ett{ kaikki h{mm{styiv{t ja ylistiv{t 
Jumalaa sanoen: "T{m{nkaltaista emme ole ikin{ n{hneet". 
13. Ja taas h{n l{hti pois ja kulki j{rven rantaa. Ja kaikki 
kansa tuli h{nen tyk|ns{, ja h{n opetti heit{. 
14. Ja ohi kulkiessaan h{n n{ki Leevin, Alfeuksen pojan, 
istumassa tulliasemalla ja sanoi h{nelle: "Seuraa minua". 
Niin t{m{ nousi ja seurasi h{nt{. 
15. Ja kun h{n aterioi h{nen kodissaan, aterioi my|s monta 
publikaania ja syntist{ Jeesuksen ja h{nen opetuslastensa 
kanssa; sill{ heit{ oli paljon h{nt{ seuraamassa. 
16. Kun fariseusten kirjanoppineet n{kiv{t, ett{ h{n s|i 
syntisten ja publikaanien kanssa, sanoivat he h{nen 
opetuslapsilleen: "Publikaanien ja syntistenk| kanssa h{n 
sy|?" 
17. Sen kuullessaan Jeesus sanoi heille: "Eiv{t terveet 
tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En min{ ole tullut 
kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisi{." 
18. Ja Johanneksen opetuslapset ja fariseukset pitiv{t 
paastoa. Niin tultiin ja sanottiin h{nelle: "Johanneksen 
opetuslapset ja fariseusten opetuslapset paastoavat; miksi 
sinun opetuslapsesi eiv{t paastoa?" 
19. Jeesus sanoi heille: "Eiv{th{n h{{vieraat voi paastota 
silloin, kun ylk{ on heid{n kanssaan? Niin kauan kuin heill{ 
on ylk{ seurassaan, eiv{t he voi paastota. 
20. Mutta p{iv{t tulevat, jolloin ylk{ otetaan heilt{ pois, 
ja silloin, sin{ p{iv{n{, he paastoavat. 
21. Ei kukaan ompele vanuttamattomasta kankaasta paikkaa 
vanhaan vaippaan; muutoin uusi t{ytetilkku repii palasen 
vanhasta vaipasta, ja reik{ tulee pahemmaksi. 
22. Eik{ kukaan laske nuorta viini{ vanhoihin 
nahkaleileihin; muutoin viini pakahuttaa leilit, ja viini 
menee hukkaan, ja leilit turmeltuvat; vaan nuori viini on 
laskettava uusiin leileihin." 
23. Ja tapahtui, ett{ h{n sapattina kulki viljavainioiden 
halki, ja h{nen opetuslapsensa rupesivat kulkiessaan 
katkomaan t{hk{p{it{. 
24. Niin fariseukset sanoivat h{nelle: "Katso, miksi he 
tekev{t sapattina sit{, mik{ ei ole luvallista?" 
25. H{n sanoi heille: "Ettek| ole koskaan lukeneet, mit{ 
Daavid teki, kun h{n ja h{nen seuralaisensa olivat 
puutteessa ja heid{n oli n{lk{, 
26. kuinka h{n meni Jumalan huoneeseen ylimm{isen papin 
Abjatarin aikana ja s|i n{kyleiv{t, joita ei ollut lupa 
sy|d{ muiden kuin pappien, ja antoi my|s niille, jotka h{nen 
kanssansa olivat?" 
27. Ja h{n sanoi heille: "Sapatti on asetettu ihmist{ varten 
eik{ ihminen sapattia varten. 
28. Niin Ihmisen Poika siis on sapatinkin herra." 


			3 Luku

1. Ja h{n meni taas synagoogaan, ja siell{ oli mies, jonka 
k{si oli kuivettunut. 
2. Ja voidakseen nostaa syytteen h{nt{ vastaan he pitiv{t 
h{nt{ silm{ll{, parantaisiko h{n miehen sapattina. 
3. Niin h{n sanoi miehelle, jonka k{si oli kuivettunut: 
"Nouse ja astu esille". 
4. Ja h{n sanoi heille: "Kumpiko on luvallista sapattina: 
hyv{{k| tehd{ vai pahaa, pelastaako henki vai tappaa se?" 
Mutta he olivat vaiti. 
5. Silloin h{n katsahtaen ymp{rilleen loi vihassa silm{ns{ 
heihin, murheellisena heid{n syd{mens{ paatumuksesta, ja 
sanoi sille miehelle: "Ojenna k{tesi". Ja h{n ojensi, ja 
h{nen k{tens{ tuli j{lleen terveeksi. 
6. Ja fariseukset l{htiv{t ulos ja pitiv{t kohta 
herodilaisten kanssa neuvoa h{nt{ vastaan, surmataksensa 
h{net. 
7. Mutta Jeesus vet{ytyi opetuslapsineen j{rven rannalle, 
ja h{nt{ seurasi suuri joukko kansaa Galileasta. Ja 
Juudeasta 
8. ja Jerusalemista ja Idumeasta ja Jordanin tuolta puolen 
ja Tyyron ja Siidonin ymp{rist|lt{ tuli paljon kansaa h{nen 
tyk|ns{, kun he kuulivat, kuinka suuria tekoja h{n teki. 
9. Ja h{n sanoi opetuslapsillensa, ett{ h{nelle oli 
pidett{v{ venhe varalla v{entungoksen t{hden, etteiv{t he 
ahdistaisi h{nt{; 
10. sill{ h{n paransi monta, jonka t{hden kaikki, joilla oli 
vaivoja, tunkeutuivat h{nen p{{lleen koskettaaksensa h{nt{. 
11. Ja kun saastaiset henget n{kiv{t h{net, lankesivat he 
maahan h{nen eteens{ ja huusivat sanoen: "Sin{ olet Jumalan 
Poika". 
12. Ja h{n varoitti ankarasti heit{ saattamasta h{nt{ julki. 
13. Ja h{n nousi vuorelle ja kutsui tyk|ns{ ne, jotka h{n 
itse tahtoi, ja he meniv{t h{nen tyk|ns{. 
14. Niin h{n asetti kaksitoista olemaan kanssansa ja 
l{hett{{ksens{ heid{t saarnaamaan, 
15. ja heill{ oli oleva valta ajaa ulos riivaajia. 
16. Ja n{m{ kaksitoista h{n asetti: Pietarin - t{m{n nimen 
h{n antoi Simonille - 
17. ja Jaakobin, Sebedeuksen pojan, ja Johanneksen, Jaakobin 
veljen, joille h{n antoi nimen Boanerges, se on: 
ukkosenjylin{n pojat, 
18. ja Andreaan ja Filippuksen ja Bartolomeuksen ja 
Matteuksen ja Tuomaan ja Jaakobin, Alfeuksen pojan, ja 
Taddeuksen ja Simon Kananeuksen 
19. ja Juudas Iskariotin, saman, joka h{net kavalsi. 
20. Ja h{n tuli kotiin. Ja taas kokoontui kansaa, niin 
etteiv{t he p{{sseet sy|m{{nk{{n. 
21. Kun h{nen omaisensa sen kuulivat, meniv{t he ottamaan 
h{nt{ huostaansa; sill{ he sanoivat: "H{n on poissa 
suunniltaan". 
22. Ja kirjanoppineet, jotka olivat tulleet Jerusalemista, 
sanoivat: "H{ness{ on Beelsebul", ja: "Riivaajien p{{miehen 
voimalla h{n ajaa ulos riivaajia". 
23. Niin h{n kutsui heid{t luoksensa ja sanoi heille 
vertauksilla: "Kuinka saatana voi ajaa ulos saatanan? 
24. Ja jos jokin valtakunta riitautuu itsens{ kanssa, ei se 
valtakunta voi pysy{ pystyss{. 
25. Ja jos jokin talo riitautuu itsens{ kanssa, ei se talo 
voi pysy{ pystyss{. 
26. Ja jos saatana nousee itse{ns{ vastaan ja riitautuu 
itsens{ kanssa, ei h{n voi pysy{, vaan h{nen loppunsa on 
tullut. 
27. Eih{n kukaan voi tunkeutua v{kev{n taloon ja ry|st{{ 
h{nen tavaraansa, ellei h{n ensin sido sit{ v{kev{{; vasta 
sitten h{n ry|st{{ tyhj{ksi h{nen talonsa. 
28. Totisesti min{ sanon teille: kaikki synnit annetaan 
ihmisten lapsille anteeksi, pilkkaamisetkin, kuinka paljon 
pilkannevatkin; 
29. mutta joka pilkkaa Pyh{{ Henke{, se ei saa ikin{ 
anteeksi, vaan on vikap{{ iankaikkiseen syntiin." 
30. Sill{ he sanoivat: "H{ness{ on saastainen henki". 
31. Ja h{nen {itins{ ja veljens{ tulivat, seisahtuivat 
ulkopuolelle ja l{hettiv{t h{nen luoksensa kutsumaan h{nt{. 
32. Ja kansanjoukko istui h{nen ymp{rill{{n, ja he sanoivat 
h{nelle: "Katso, sinun {itisi ja veljesi tuolla ulkona 
kysyv{t sinua". 
33. H{n vastasi heille ja sanoi: "Kuka on minun {itini, ja 
ketk{ ovat minun veljeni?" 
34. Ja katsellen ymp{rilleen niihin, jotka istuivat h{nen 
ymp{rill{{n, h{n sanoi: "Katso, minun {itini ja veljeni! 
35. Sill{ joka tekee Jumalan tahdon, se on minun veljeni ja 
sisareni ja {itini." 


			4 Luku

1. Ja h{n rupesi taas opettamaan j{rven rannalla. Ja h{nen 
luoksensa kokoontui hyvin paljon kansaa, jonka t{hden h{n 
astui venheeseen ja istui siin{ j{rvell{, ja kaikki kansa 
oli maalla j{rven rannalla. 
2. Ja h{n opetti heit{ paljon vertauksilla ja sanoi heille 
opettaessaan: 
3. "Kuulkaa! Katso, kylv{j{ l{hti kylv{m{{n. 
4. Ja h{nen kylv{ess{{n osa putosi tien oheen, ja linnut 
tulivat ja s|iv{t sen. 
5. Ja osa putosi kallioper{lle, jossa sill{ ei ollut paljon 
maata, ja se nousi kohta oraalle, kun sill{ ei ollut syv{{ 
maata. 
6. Mutta auringon noustua se paahtui, ja kun sill{ ei ollut 
juurta, niin se kuivettui. 
7. Ja osa putosi orjantappuroihin; ja orjantappurat 
nousivat ja tukahuttivat sen, eik{ se tehnyt hedelm{{. 
8. Ja osa putosi hyv{{n maahan; ja se nousi oraalle, kasvoi 
ja antoi sadon ja kantoi kolmeenkymmeneen ja 
kuuteenkymmeneen ja sataan jyv{{n asti." 
9. Ja h{n sanoi: "Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon". 
10. Ja kun h{n oli j{{nyt yksin, niin ne, jotka olivat h{nen 
ymp{rill{{n, ynn{ ne kaksitoista kysyiv{t h{nelt{ n{it{ 
vertauksia. 
11. Niin h{n sanoi heille: "Teille on annettu Jumalan 
valtakunnan salaisuus, mutta noille ulkopuolella oleville 
kaikki tulee vertauksissa, 
12. ett{ he n{kem{ll{ n{kisiv{t, eiv{tk{ huomaisi, ja 
kuulemalla kuulisivat, eiv{tk{ ymm{rt{isi, niin etteiv{t 
k{{ntyisi ja saisi anteeksi". 
13. Ja h{n sanoi heille: "Ette k{sit{ t{t{ vertausta; kuinka 
sitten voitte ymm{rt{{ kaikki muut vertaukset? 
14. Kylv{j{ kylv{{ sanan. 
15. Mitk{ tien oheen putosivat, ovat ne, joihin sana 
kylvet{{n, mutta kun he sen kuulevat, niin saatana heti 
tulee ja ottaa pois heihin kylvetyn sanan. 
16. Ja mitk{ kallioper{lle kylvettiin, ovat niinik{{n ne, 
jotka, kun kuulevat sanan, heti ottavat sen ilolla vastaan, 
17. mutta heill{ ei ole juurta itsess{{n, vaan he kest{v{t 
ainoastaan jonkun aikaa; kun sitten tulee ahdistus tai vaino 
sanan t{hden, niin he kohta lankeavat pois. 
18. Ja toisia ovat orjantappuroihin kylvetyt; n{m{ ovat ne, 
jotka kuulevat sanan, 
19. mutta maailman huolet ja rikkauden viettelys ja muut 
himot p{{sev{t valtaan ja tukahuttavat sanan, ja se j{{ 
hedelm{tt|m{ksi. 
20. Ja mitk{ hyv{{n maahan kylvettiin, ovat ne, jotka 
kuulevat sanan ja ottavat sen vastaan ja kantavat hedelm{n, 
mik{ kolmikymmen-, mik{ kuusikymmen-, mik{ satakertaisen." 
21. Ja h{n sanoi heille: "Eih{n lamppua oteta esiin, 
pantavaksi vakan alle tai vuoteen alle? Eik|h{n 
lampunjalkaan pantavaksi? 
22. Sill{ ei mik{{n ole salattuna muuta varten, kuin ett{ se 
tulisi ilmi, eik{ k{tkettyn{ muuta varten, kuin tullakseen 
julki. 
23. Jos jollakin on korvat kuulla, h{n kuulkoon." 
24. Ja h{n sanoi heille: "Ottakaa vaari siit{, mit{ 
kuulette; mill{ mitalla te mittaatte, sill{ teille mitataan, 
viel{p{ teille lis{t{{nkin. 
25. Sill{ sille jolla on, sille annetaan; mutta silt{, jolla 
ei ole, otetaan pois sekin, mik{ h{nell{ on." 
26. Ja h{n sanoi: "Niin on Jumalan valtakunta, kuin jos mies 
kylv{{ siemenen maahan; 
27. ja h{n nukkuu, ja h{n nousee, |in ja p{ivin; ja siemen 
orastaa ja kasvaa, h{n ei itse tied{, miten. 
28. Sill{ itsest{{n maa tuottaa viljan: ensin korren, sitten 
t{hk{n, sitten t{yden jyv{n t{hk{{n. 
29. Mutta kun hedelm{ on kypsynyt, l{hett{{ h{n kohta sinne 
sirpin, sill{ elonaika on k{siss{." 
30. Ja h{n sanoi: "Mihin vertaamme Jumalan valtakunnan, eli 
mit{ vertausta siit{ k{yt{mme? 
31. Se on niinkuin sinapinsiemen, joka, kun se kylvet{{n 
maahan, on pienin kaikista siemenist{ maan p{{ll{; 
32. mutta kun se on kylvetty, niin se nousee ja tulee 
suurimmaksi kaikista vihanneskasveista ja tekee suuria 
oksia, niin ett{ taivaan linnut voivat tehd{ pes{ns{ sen 
varjoon." 
33. Monilla t{m{nkaltaisilla vertauksilla h{n puhui heille 
sanaa, sen mukaan kuin he kykeniv{t kuulemaan; 
34. ja ilman vertausta h{n ei puhunut heille. Mutta 
opetuslapsillensa h{n selitti kaikki, kun he olivat 
yksikseen. 
35. Ja sin{ p{iv{n{ h{n illan tultua sanoi heille: 
"L{htek{{mme yli toiselle rannalle". 
36. Niin he laskivat kansan luotaan ja ottivat h{net 
mukaansa, niinkuin h{n venheess{ oli; ja muitakin venheit{ 
oli h{nen seurassaan. 
37. Ja nousi kova myrskytuuli, ja aallot sy|ksyiv{t 
venheeseen, niin ett{ venhe jo t{yttyi. 
38. Ja itse h{n oli per{keulassa ja nukkui nojaten 
p{{naluseen. Ja he her{ttiv{t h{net ja sanoivat h{nelle: 
"Opettaja, etk| v{lit{ siit{, ett{ me hukumme?" 
39. Ja her{tty{{n h{n nuhteli tuulta ja sanoi j{rvelle: 
"Vaikene, ole hiljaa". Niin tuuli asettui, ja tuli aivan 
tyven. 
40. Ja h{n sanoi heille: "Miksi olette niin pelkureita? 
Kuinka teill{ ei ole uskoa?" 
41. Ja suuri pelko valtasi heid{t, ja he sanoivat 
toisillensa: "Kuka onkaan t{m{, kun sek{ tuuli ett{ meri 
h{nt{ tottelevat?" 


			5 Luku

1. Ja he tulivat toiselle puolelle j{rve{ gerasalaisten 
alueelle. 
2. Ja kohta kun h{n l{hti venheest{, tuli h{nt{ vastaan 
haudoista mies, joka oli saastaisen hengen vallassa. 
3. H{n asusti haudoissa, eik{ kukaan en{{ voinut h{nt{ 
kahleillakaan sitoa; 
4. sill{ h{n oli monta kertaa ollut sidottuna jalkanuoriin 
ja kahleisiin, mutta oli s{rkenyt kahleet ja katkonut 
jalkanuorat, eik{ kukaan kyennyt h{nt{ hillitsem{{n. 
5. Ja h{n oleskeli aina, y|t{ ja p{iv{{, haudoissa ja 
vuorilla, huutaen ja runnellen itse{{n kivill{. 
6. Kun h{n kaukaa n{ki Jeesuksen, juoksi h{n ja kumartui 
maahan h{nen eteens{ 
7. ja huutaen suurella {{nell{ sanoi: "Mit{ sinulla on 
minun kanssani tekemist{, Jeesus, Jumalan, Korkeimman, 
Poika? Min{ vannotan sinua Jumalan kautta, {l{ vaivaa 
minua." 
8. Sill{ h{n oli sanomaisillaan sille: "L{hde ulos 
miehest{, sin{ saastainen henki". 
9. Ja Jeesus kysyi silt{: "Mik{ on nimesi?" Niin se sanoi 
h{nelle: "Legio on minun nimeni, sill{ meit{ on monta". 
10. Ja se pyysi pyyt{m{ll{ h{nt{, ettei h{n l{hett{isi niit{ 
pois siit{ seudusta. 
11. Niin siell{ oli l{hell{ vuorta suuri sikalauma 
laitumella. 
12. Ja ne pyysiv{t h{nt{ sanoen: "L{het{ meid{t sikoihin, 
ett{ menisimme niihin". 
13. Ja h{n antoi niille luvan. Niin saastaiset henget 
l{htiv{t miehest{ ja meniv{t sikoihin. Silloin lauma, noin 
kaksituhatta sikaa, sy|ksyi jyrk{nnett{ alas j{rveen; ja ne 
hukkuivat j{rveen. 
14. Ja niiden paimentajat pakenivat ja kertoivat siit{ 
kaupungissa ja maataloissa. Ja kansa l{hti katsomaan, mit{ 
oli tapahtunut. 
15. Ja he tulivat Jeesuksen luo ja n{kiv{t riivatun, jossa 
legio oli ollut, istuvan puettuna ja t{ydess{ 
ymm{rryksess{{n; ja he pelj{styiv{t. 
16. N{ille kertoivat n{kij{t, mit{ oli tapahtunut riivatulle 
ja kuinka sikojen oli k{ynyt. 
17. Ja he alkoivat pyyt{{ h{nt{ poistumaan heid{n 
alueeltaan. 
18. Ja h{nen astuessaan venheeseen se riivattuna ollut pyysi 
h{nelt{ saada olla h{nen kanssaan. 
19. Mutta h{n ei sit{ sallinut, vaan sanoi h{nelle: "Mene 
kotiisi omaistesi luo ja kerro heille, kuinka suuria tekoja 
Herra on sinulle tehnyt ja kuinka h{n on sinua armahtanut". 
20. Niin h{n l{hti ja rupesi Dekapolin alueella julistamaan, 
kuinka suuria tekoja Jeesus oli h{nelle tehnyt; ja kaikki 
ihmetteliv{t. 
21. Kun Jeesus oli venheell{ kulkenut takaisin toiselle 
puolelle, kokoontui paljon kansaa h{nen luoksensa, ja h{n 
oli j{rven rannalla. 
22. Niin tuli muuan synagoogan esimies, nimelt{ Jairus, ja 
lankesi h{net n{hdess{{n h{nen jalkojensa juureen, 
23. pyysi h{nt{ hartaasti ja sanoi: "Pieni tytt{reni on 
kuolemaisillaan; tule ja pane k{tesi h{nen p{{llens{, ett{ 
h{n tulisi terveeksi ja j{isi eloon". 
24. Niin h{n l{hti h{nen kanssansa. Ja h{nt{ seurasi suuri 
kansan paljous, ja he tunkeutuivat h{nen ymp{rilleen. 
25. Ja siell{ oli nainen, joka oli sairastanut verenjuoksua 
kaksitoista vuotta 
26. ja paljon k{rsinyt monen l{{k{rin k{siss{ ja kuluttanut 
kaiken omaisuutensa saamatta mit{{n apua, pikemminkin k{yden 
huonommaksi. 
27. T{m{ oli kuullut Jeesuksesta ja tuli kansanjoukossa 
takaap{in ja koski h{nen vaippaansa; 
28. sill{ h{n sanoi: "Kunhan vain saan koskettaa edes h{nen 
vaatteitaan, niin tulen terveeksi". 
29. Ja heti h{nen verens{ l{hde kuivui, ja h{n tunsi 
ruumiissansa, ett{ oli parantunut vaivastaan. 
30. Ja heti kun Jeesus itsess{{n tunsi, ett{ voimaa oli 
h{nest{ l{htenyt, k{{ntyi h{n v{kijoukossa ja sanoi: "Kuka 
koski minun vaatteisiini?" 
31. Niin h{nen opetuslapsensa sanoivat h{nelle: "Sin{ n{et 
kansanjoukon tungeskelevan ymp{rill{si ja sanot: 'Kuka 
minuun koski?'" 
32. Mutta h{n katseli ymp{rilleen n{hd{ksens{, kuka sen oli 
tehnyt. 
33. Niin nainen pelk{si ja vapisi, koska h{n tiesi, mit{ 
h{nelle oli tapahtunut, ja tuli ja lankesi maahan h{nen 
eteens{ ja sanoi h{nelle koko totuuden. 
34. Mutta Jeesus sanoi h{nelle: "Tytt{reni, sinun uskosi on 
tehnyt sinut terveeksi. Mene rauhaan ja ole terve 
vaivastasi." 
35. H{nen viel{ puhuessaan tultiin synagoogan esimiehen 
kotoa sanomaan: "Tytt{resi kuoli; miksi en{{ opettajaa 
vaivaat?" 
36. Mutta Jeesus ei ottanut kuullakseen, mit{ puhuttiin, 
vaan sanoi synagoogan esimiehelle: "[l{ pelk{{, usko 
ainoastaan". 
37. Ja h{n ei sallinut kenenk{{n muun seurata mukanansa kuin 
Pietarin ja Jaakobin ja Johanneksen, Jaakobin veljen. 
38. Ja he tulivat synagoogan esimiehen taloon; ja h{n n{ki 
h{lisev{n joukon ja {{neens{ itkevi{ ja vaikeroivia. 
39. Ja k{ydess{{n sis{{n h{n sanoi heille: "Mit{ te 
h{lisette ja itkette? Lapsi ei ole kuollut, vaan nukkuu." 
40. Niin he nauroivat h{nt{. Mutta h{n ajoi kaikki ulos ja 
otti mukaansa lapsen is{n ja {idin sek{ ne, jotka olivat 
h{nen kanssaan, ja meni sis{lle sinne, miss{ lapsi makasi. 
41. Ja h{n tarttui lapsen k{teen ja sanoi h{nelle: "Talita 
kuum!" Se on k{{nnettyn{: Tytt|, min{ sanon sinulle, nouse. 
42. Ja heti tytt| nousi ja k{veli. Sill{ h{n oli 
kaksitoistavuotias. Ja he joutuivat suuren h{mm{styksen 
valtaan. 
43. Ja h{n kielsi ankarasti heit{ antamasta kenellek{{n 
tietoa t{st{ ja k{ski antaa tyt|lle sy|t{v{{. 


			6 Luku

1. Ja h{n l{hti sielt{ ja meni kotikaupunkiinsa, ja h{nen 
opetuslapsensa seurasivat h{nt{. 
2. Ja kun tuli sapatti, rupesi h{n opettamaan synagoogassa; 
ja h{nt{ kuullessaan monet h{mm{styiv{t ja sanoivat: "Mist{ 
t{ll{ on kaikki t{m{, ja mik{ on se viisaus, joka on h{nelle 
annettu? Ja mit{ senkaltaiset voimalliset teot, jotka 
tapahtuvat h{nen k{ttens{ kautta? 
3. Eik| t{m{ ole se rakentaja, Marian poika ja Jaakobin ja 
Jooseen ja Juudaan ja Simonin veli? Ja eiv{tk| h{nen 
sisarensa ole t{{ll{ meid{n parissamme?" Ja he 
loukkaantuivat h{neen. 
4. Niin Jeesus sanoi heille: "Ei ole profeetta halveksittu 
muualla kuin kotikaupungissaan ja sukulaistensa kesken ja 
kodissaan". 
5. Ja h{n ei voinut siell{ tehd{ mit{{n voimallista tekoa, 
paitsi ett{ paransi joitakuita sairaita panemalla k{tens{ 
heid{n p{{lleen. 
6. Ja h{n ihmetteli heid{n ep{uskoansa. Ja h{n vaelsi 
ymp{rist|ss{, kulkien kyl{st{ kyl{{n, ja opetti. 
7. Ja h{n kutsui tyk|ns{ ne kaksitoista ja alkoi l{hett{{ 
heit{ kaksittain ja antoi heille vallan saastaisia henki{ 
vastaan. 
8. Ja h{n s{{ti heille, etteiv{t saaneet ottaa matkalle 
muuta kuin ainoastaan sauvan; ei leip{{, ei laukkua, ei 
rahaa vy|h|ns{. 
9. He saivat kuitenkin sitoa paula-anturat jalkaansa; 
"mutta {lk{{ pukeko kahta ihokasta yllenne". 
10. Ja h{n sanoi heille: "Miss{ tulette taloon, j{{k{{ 
siihen, kunnes l{hdette pois silt{ paikkakunnalta. 
11. Ja miss{ paikassa teit{ ei oteta vastaan eik{ teit{ 
kuulla, sielt{ menk{{ pois ja pudistakaa tomu jalkojenne 
alta, todistukseksi heille." 
12. Niin he l{htiv{t ja saarnasivat, ett{ oli teht{v{ 
parannus. 
13. Ja he ajoivat ulos monta riivaajaa ja voitelivat monta 
sairasta |ljyll{ ja paransivat heid{t. 
14. Ja kuningas Herodes sai kuulla h{nest{, sill{ h{nen 
nimens{ oli tullut tunnetuksi, ja ihmiset sanoivat: 
"Johannes Kastaja on noussut kuolleista, ja sent{hden n{m{ 
voimat h{ness{ vaikuttavat". 
15. Mutta toiset sanoivat: "Se on Elias"; toiset taas 
sanoivat: "Se on profeetta, niinkuin joku muukin 
profeetoista". 
16. Mutta kun Herodes sen kuuli, sanoi h{n: "Johannes, jonka 
min{ mestautin, on noussut kuolleista". 
17. Sill{ h{n, Herodes, oli l{hett{nyt ottamaan kiinni 
Johanneksen, sitonut ja pannut h{net vankeuteen veljens{ 
Filippuksen vaimon, Herodiaan, t{hden. Sill{ Herodes oli 
nainut h{net, 
18. ja Johannes oli sanonut Herodekselle: "Sinun ei ole lupa 
pit{{ veljesi vaimoa". 
19. Ja Herodias piti vihaa h{nt{ vastaan ja tahtoi tappaa 
h{net, mutta ei voinut. 
20. Sill{ Herodes pelk{si Johannesta, koska tiesi h{net 
vanhurskaaksi ja pyh{ksi mieheksi, ja suojeli h{nt{. Ja kun 
h{n kuunteli h{nt{, tuli h{n ep{r|iv{lle mielelle monesta 
asiasta; ja h{n kuunteli h{nt{ mielell{{n. 
21. Niin tuli sopiva p{iv{, kun Herodes syntym{p{iv{n{{n 
piti pitoja ylimyksilleen ja sotap{{llik|ille ja Galilean 
ensimm{isille miehille. 
22. Ja Herodiaan tyt{r tuli sis{lle ja tanssi, ja se 
miellytti Herodesta ja h{nen p|yt{vieraitaan. Niin kuningas 
sanoi tyt|lle: "Ano minulta, mit{ ikin{ tahdot, niin min{ 
annan sinulle". 
23. Ja h{n vannoi tyt|lle: "Mit{ ikin{ minulta anot, sen 
min{ annan sinulle, vaikka puolet valtakuntaani". 
24. Niin h{n meni ulos ja sanoi {idilleen: "Mit{ min{ anon?" 
T{m{ sanoi: "Johannes Kastajan p{{t{". 
25. Ja h{n meni kohta kiiruusti sis{lle kuninkaan luo, pyysi 
ja sanoi: "Min{ tahdon, ett{ nyt heti annat minulle 
lautasella Johannes Kastajan p{{n". 
26. Silloin kuningas tuli hyvin murheelliseksi, mutta 
valansa ja p|yt{vierasten t{hden h{n ei tahtonut hylj{t{ 
h{nen pyynt|{{n. 
27. Ja kohta kuningas l{hetti henkivartijan ja k{ski tuoda 
Johanneksen p{{n. 
28. Niin vartija meni ja l|i h{nelt{ p{{n poikki vankilassa 
ja toi h{nen p{{ns{ lautasella ja antoi sen tyt|lle, ja 
tytt| antoi sen {idillens{. 
29. Kun h{nen opetuslapsensa sen kuulivat, tulivat he ja 
ottivat h{nen ruumiinsa ja panivat sen hautaan. 
30. Ja apostolit kokoontuivat Jeesuksen tyk| ja kertoivat 
h{nelle kaikki, mit{ olivat tehneet ja mit{ olivat 
opettaneet. 
31. Niin h{n sanoi heille: "Tulkaa te yksin{isyyteen, 
autioon paikkaan, ja lev{ht{k{{ v{h{n". Sill{ tulijoita ja 
menij|it{ oli paljon, ja heill{ ei ollut aikaa sy|d{k{{n. 
32. Ja he l{htiv{t venheell{ autioon paikkaan, 
yksin{isyyteen. 
33. Ja he n{kiv{t heid{n l{htev{n, ja monet saivat siit{ 
tiedon ja riensiv{t sinne jalkaisin kaikista kaupungeista ja 
saapuivat ennen heit{. 
34. Ja astuessaan maihin h{n n{ki paljon kansaa, ja h{nen 
k{vi heit{ s{{liksi, koska he olivat niinkuin lampaat, 
joilla ei ole paimenta, ja h{n rupesi opettamaan heille 
moninaisia. 
35. Ja kun p{iv{ jo oli pitk{lle kulunut, meniv{t h{nen 
opetuslapsensa h{nen tyk|ns{ ja sanoivat: "T{m{ paikka on 
autio, ja aika on jo my|h{inen; 
36. laske heid{t luotasi, ett{ he menisiv{t ymp{rist|ll{ 
oleviin maataloihin ja kyliin ostamaan itsellens{ sy|t{v{{". 
37. Mutta h{n vastasi heille ja sanoi: "Antakaa te heille 
sy|d{". Niin he sanoivat h{nelle: "L{hdemmek| ostamaan 
leip{{ kahdellasadalla denarilla antaaksemme heille sy|d{?" 
38. Mutta h{n sanoi heille: "Montako leip{{ teill{ on? 
Menk{{ katsomaan." Otettuaan siit{ selv{n he sanoivat: 
"Viisi, ja kaksi kalaa". 
39. Niin h{n m{{r{si heille, ett{ kaikkien oli asetuttava 
ruokakunnittain vihantaan ruohikkoon. 
40. Ja he laskeutuivat ryhm{ ryhm{n viereen, toisiin sata, 
toisiin viisikymment{. 
41. Ja h{n otti ne viisi leip{{ ja kaksi kalaa, katsoi yl|s 
taivaaseen ja siunasi ja mursi leiv{t ja antoi ne 
opetuslapsilleen kansan eteen pantaviksi; my|skin ne kaksi 
kalaa h{n jakoi kaikille. 
42. Ja kaikki s|iv{t ja tulivat ravituiksi. 
43. Sitten he ker{siv{t palaset, kaksitoista t{ytt{ 
vakallista, ja t{hteet kaloista. 
44. Ja niit{, jotka olivat sy|neet n{it{ leipi{, oli 
viisituhatta miest{. 
45. Ja kohta h{n vaati opetuslapsiansa astumaan venheeseen 
ja kulkemaan edelt{ toiselle rannalle, Beetsaidaan, sill{ 
aikaa kuin h{n laski kansan luotansa. 
46. Ja sanottuaan heille j{{hyv{iset h{n meni pois vuorelle 
rukoilemaan. 
47. Ja kun ilta tuli, oli venhe keskell{ j{rve{, ja h{n oli 
yksin{{n maalla. 
48. Ja kun h{n n{ki heid{n soutaessaan olevan h{d{ss{, sill{ 
tuuli oli heille vastainen, tuli h{n nelj{nnen y|vartion 
vaiheilla heid{n luoksensa k{vellen j{rven p{{ll{ ja aikoi 
kulkea heid{n ohitsensa. 
49. Mutta n{hdess{{n h{nen k{velev{n j{rven p{{ll{ he 
luulivat h{nt{ aaveeksi ja rupesivat huutamaan; 
50. sill{ kaikki n{kiv{t h{net ja pelj{styiv{t. Mutta heti 
h{n puhutteli heit{ ja sanoi heille: "Olkaa turvallisella 
mielell{, min{ se olen; {lk{{ pelj{tk|". 
51. Ja h{n astui venheeseen heid{n tyk|ns{, ja tuuli 
asettui. Niin he h{mm{styiv{t ylen suuresti syd{mess{{n. 
52. Sill{ he eiv{t olleet noista leivist{k{{n p{{sseet 
ymm{rrykseen, vaan heid{n syd{mens{ oli paatunut. 
53. Ja kuljettuaan yli toiselle rannalle he tulivat 
Gennesaretiin ja laskivat maihin. 
54. Ja heid{n noustessaan venheest{ kansa heti tunsi h{net; 
55. ja he riensiv{t kiert{m{{n koko sit{ paikkakuntaa ja 
rupesivat vuoteilla kantamaan sairaita sinne, miss{ kuulivat 
h{nen olevan. 
56. Ja miss{ vain h{n meni kyliin tai kaupunkeihin tai 
maataloihin, asetettiin sairaat aukeille paikoille ja 
pyydettiin h{nelt{, ett{ he saisivat koskea edes h{nen 
vaippansa tupsuun. Ja kaikki, jotka koskivat h{neen, tulivat 
terveiksi. 


			7 Luku

1. Ja fariseukset ja muutamat kirjanoppineet, jotka olivat 
tulleet Jerusalemista, kokoontuivat h{nen luoksensa. 
2. Ja he n{kiv{t, ett{ muutamat h{nen opetuslapsistaan 
s|iv{t leip{{ ep{puhtailla, se on pesem{tt|mill{, k{sill{. 
3. Sill{ eiv{t fariseukset eiv{tk{ ketk{{n juutalaiset sy|, 
ennenkuin ovat tarkoin pesseet k{tens{, noudattaen vanhinten 
perinn{iss{{nt|{, 
4. ja torilta tultuaan he eiv{t sy|, ennenkuin ovat itse{{n 
vedell{ vihmoneet; ja paljon muuta on, mit{ he ovat ottaneet 
noudattaakseen, niinkuin maljain ja kiviastiain ja 
vaskiastiain pesemisi{. 
5. Niin fariseukset ja kirjanoppineet kysyiv{t h{nelt{: 
"Miksi sinun opetuslapsesi eiv{t vaella vanhinten 
perinn{iss{{nn|n mukaan, vaan sy|v{t leip{{ ep{puhtailla 
k{sill{?" 
6. Mutta h{n sanoi heille: "Oikein Esaias on ennustanut 
teist{, ulkokullatuista, niinkuin kirjoitettu on: 'T{m{ 
kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heid{n syd{mens{ 
on minusta kaukana; 
7. mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka 
ovat ihmisk{skyj{'. 
8. Te hylk{{tte Jumalan k{skyn ja noudatatte ihmisten 
perinn{iss{{nt|{." 
9. Ja h{n sanoi heille: "Hyvin te kumoatte Jumalan k{skyn 
noudattaaksenne omaa perinn{iss{{nt|{nne. 
10. Sill{ Mooses on sanonut: 'Kunnioita is{{si ja {iti{si', 
ja: 'Joka kiroaa is{{ns{ tai {iti{ns{, sen pit{{ kuolemalla 
kuoleman'. 
11. Mutta te sanotte, ett{ jos ihminen sanoo is{lleen tai 
{idilleen: 'Se, mink{ sin{ olisit saava minulta hyv{ksesi, 
on korban' - se on uhrilahja -- 
12. ja niin te ette en{{ salli h{nen antaa mit{{n avustusta 
is{lleen tai {idilleen. 
13. Te teette Jumalan sanan tyhj{ksi perinn{iss{{nn|ll{nne, 
jonka olette s{{t{neet. Ja paljon muuta samankaltaista te 
teette." 
14. Ja h{n kutsui taas kansan tyk|ns{ ja sanoi heille: 
"Kuulkaa minua kaikki ja ymm{rt{k{{: 
15. ei mik{{n, mik{ ihmisen ulkopuolelta menee h{nen 
sis{{ns{, voi h{nt{ saastuttaa, vaan mik{ ihmisest{ l{htee 
ulos, se saastuttaa ihmisen. 
16. Jos jollakin on korvat kuulla, h{n kuulkoon." 
17. Ja kun h{n kansasta erottuaan oli mennyt er{{seen 
taloon, kysyiv{t h{nen opetuslapsensa h{nelt{ sit{ 
vertausta. 
18. Ja h{n sanoi heille: "Niink| ymm{rt{m{tt|mi{ tekin 
olette? Ettek| k{sit{, ettei mik{{n, mik{ ulkoap{in menee 
ihmiseen, voi h{nt{ saastuttaa? 
19. Sill{ se ei mene h{nen syd{meens{, vaan vatsaan, ja 
ulostuu." N{in h{n sanoi kaikki ruuat puhtaiksi. 
20. Ja h{n sanoi: "Mik{ ihmisest{ l{htee ulos, se saastuttaa 
ihmisen. 
21. Sill{ sis{st{, ihmisten syd{mest{, l{htev{t pahat 
ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat, 
22. aviorikokset, ahneus, h{ijyys, petollisuus, irstaus, 
pahansuonti, jumalanpilkka, ylpeys, mielett|myys. 
23. Kaikki t{m{ paha l{htee sis{st{ ulos ja saastuttaa 
ihmisen." 
24. Ja h{n nousi ja l{hti sielt{ Tyyron ja Siidonin 
alueelle. Ja h{n meni er{{seen taloon eik{ tahtonut, ett{ 
kukaan saisi sit{ tiet{{; mutta h{n ei saanut olla salassa, 
25. vaan heti kun er{s vaimo, jonka pieness{ tytt{ress{ oli 
saastainen henki, kuuli h{nest{, tuli h{n ja lankesi h{nen 
jalkojensa juureen. 
26. Ja se vaimo oli kreikatar, synty{{n syyrofoinikialainen; 
ja h{n pyysi h{nt{ ajamaan ulos riivaajan h{nen 
tytt{rest{{n. 
27. Niin Jeesus sanoi h{nelle: "Anna ensin lasten tulla 
ravituiksi; sill{ ei ole soveliasta ottaa lasten leip{{ ja 
heitt{{ penikoille". 
28. Mutta h{n vastasi ja sanoi h{nelle: "Niin, Herra; mutta 
sy|v{th{n penikatkin p|yd{n alla lasten muruja". 
29. Ja h{n sanoi vaimolle: "T{m{n sanan t{hden, mene; 
riivaaja on l{htenyt sinun tytt{rest{si". 
30. Ja vaimo meni kotiinsa ja havaitsi lapsen makaavan 
vuoteella ja riivaajan l{hteneen h{nest{. 
31. Ja h{n l{hti j{lleen Tyyron alueelta ja kulkien Siidonin 
kautta tuli Galilean j{rven {{reen Dekapolin alueen 
keskitse. 
32. Ja h{nen tyk|ns{ tuotiin kuuro, joka oli melkein mykk{, 
ja he pyysiv{t h{nt{ panemaan k{tens{ h{nen p{{lleen. 
33. Niin h{n otti h{net erilleen kansasta, pisti sormensa 
h{nen korviinsa, sylki ja koski h{nen kieleens{ 
34. ja katsahti yl|s taivaaseen, huokasi ja sanoi h{nelle: 
"Effata", se on: aukene. 
35. Niin h{nen korvansa aukenivat, ja h{nen kielens{ side 
irtautui, ja h{n puhui selke{sti. 
36. Ja Jeesus kielsi heit{ sit{ kenellek{{n sanomasta; mutta 
mit{ enemm{n h{n heit{ kielsi, sit{ enemm{n he julistivat. 
37. Ja ihmiset h{mm{styiv{t ylenm{{rin ja sanoivat: "Hyvin 
h{n on kaikki tehnyt: kuurot h{n saa kuulemaan ja myk{t 
puhumaan". 


			8 Luku

1. Niin{ p{ivin{, kun paljon kansaa taas oli koolla eik{ 
heill{ ollut mit{{n sy|t{v{{, kutsui h{n opetuslapsensa 
tyk|ns{ ja sanoi heille: 
2. "Minun k{y s{{liksi kansaa, sill{ he ovat jo kolme 
p{iv{{ olleet minun tyk|n{ni, eik{ heill{ ole mit{{n 
sy|t{v{{. 
3. Ja jos min{ lasken heid{t menem{{n sy|m{tt{ kotiinsa, 
niin he n{{ntyv{t matkalla; sill{ muutamat heist{ ovat 
tulleet kaukaa." 
4. Niin h{nen opetuslapsensa vastasivat h{nelle: "Mist{ 
t{{ll{ er{maassa kukaan voi saada leip{{ n{iden 
ravitsemiseksi?" 
5. H{n kysyi heilt{: "Montako leip{{ teill{ on?" He 
sanoivat: "Seitsem{n". 
6. Silloin h{n k{ski kansan asettua maahan. Ja h{n otti ne 
seitsem{n leip{{, kiitti, mursi ja antoi opetuslapsillensa, 
ett{ he panisivat ne kansan eteen. Ja he panivat. 
7. Heill{ oli my|s joitakuita kalasia; ja siunattuaan ne 
h{n k{ski panna nekin kansan eteen. 
8. Niin he s|iv{t ja tulivat ravituiksi. Sitten he 
ker{siv{t j{{neet palaset, seitsem{n vasullista. 
9. Ja heit{ oli noin nelj{tuhatta. Ja h{n laski heid{t 
luotansa. 
10. Ja kohta h{n astui opetuslapsineen venheeseen ja meni 
Dalmanutan seuduille. 
11. Ja fariseukset l{htiv{t sinne ja rupesivat v{ittelem{{n 
h{nen kanssaan ja vaativat h{nelt{ merkki{ taivaasta, 
kiusaten h{nt{. 
12. Niin h{n huokasi hengess{{n ja sanoi: "Miksi t{m{ 
sukupolvi vaatii merkki{? Totisesti min{ sanon teille: t{lle 
sukupolvelle ei anneta merkki{." 
13. Ja h{n j{tti heid{t ja astui taas venheeseen ja l{hti 
pois toiselle rannalle. 
14. Ja he olivat unhottaneet ottaa mukaansa leip{{, eik{ 
heill{ ollut muassaan venheess{ enemp{{ kuin yksi leip{. 
15. Ja h{n k{ski heit{ sanoen: "Varokaa ja kavahtakaa 
fariseusten hapatusta ja Herodeksen hapatusta". 
16. Niin he puhuivat kesken{{n siit{, ettei heill{ ollut 
leip{{. 
17. Kun Jeesus huomasi sen, sanoi h{n heille: "Mit{ puhutte 
siit{, ettei teill{ ole leip{{? Ettek| viel{ k{sit{ ettek{ 
ymm{rr{? Onko teid{n syd{menne paatunut? 
18. Silm{t teill{ on, ettek| n{e? Ja korvat teill{ on, 
ettek| kuule? Ja ettek| muista: 
19. kun min{ mursin ne viisi leip{{ viidelletuhannelle, 
kuinka monta vakan t{ytt{ palasia te ker{sitte?" He sanoivat 
h{nelle: "Kaksitoista". 
20. "Ja kun min{ mursin ne seitsem{n leip{{ 
nelj{lletuhannelle, kuinka monta vasun t{ytt{ palasia te 
ker{sitte?" He sanoivat: "Seitsem{n". 
21. Niin h{n sanoi heille: "Ettek| viel{k{{n ymm{rr{?" 
22. Ja he tulivat Beetsaidaan. Ja h{nen tyk|ns{ tuotiin 
sokea, ja he pyysiv{t, ett{ h{n koskisi h{neen. 
23. Niin h{n tarttui sokean k{teen, talutti h{net kyl{n 
ulkopuolelle, sylki h{nen silmiins{ ja pani k{tens{ h{nen 
p{{lleen ja kysyi h{nelt{: "N{etk| mit{{n?" 
24. T{m{ katsahti yl|s ja sanoi: "N{en ihmiset, sill{ min{ 
erotan k{velevi{, ne ovat puiden n{k|isi{". 
25. Sitten h{n taas pani k{tens{ h{nen silmilleen; ja nyt 
mies n{ki tarkkaan ja oli parantunut ja n{ki kaikki aivan 
selv{sti. 
26. Ja h{n l{hetti h{net h{nen kotiinsa sanoen: "[l{ edes 
poikkea kyl{{n". 
27. Ja Jeesus l{hti opetuslapsinensa Filippuksen Kesarean 
kyliin. Ja tiell{ h{n kysyi opetuslapsiltaan ja sanoi 
heille: "Kenen ihmiset sanovat minun olevan?" 
28. He vastasivat h{nelle sanoen: "Johannes Kastajan, ja 
toiset Eliaan, toiset taas jonkun profeetoista". 
29. Niin h{n kysyi heilt{: "Kenenk{ te sanotte minun 
olevan?" Pietari vastasi ja sanoi h{nelle: "Sin{ olet 
Kristus". 
30. Ja h{n varoitti vakavasti heit{ puhumasta kenellek{{n 
h{nest{. 
31. Ja h{n alkoi opettaa heille, ett{ Ihmisen Pojan piti 
k{rsim{n paljon ja joutuman vanhinten ja ylipappien ja 
kirjanoppineiden hyljitt{v{ksi ja tuleman tapetuksi, ja 
kolmen p{iv{n per{st{ nouseman yl|s. 
32. Ja t{m{n h{n puhui peittelem{tt{. Silloin Pietari otti 
h{net erilleen ja rupesi h{nt{ nuhtelemaan. 
33. Mutta h{n k{{ntyi, katsoi opetuslapsiinsa ja nuhteli 
Pietaria sanoen: "Mene pois minun edest{ni, saatana, sill{ 
sin{ et ajattele sit{, mik{ on Jumalan, vaan sit{, mik{ on 
ihmisten". 
34. Ja h{n kutsui tyk|ns{ kansan ynn{ opetuslapsensa ja 
sanoi heille: "Jos joku tahtoo minun per{ss{ni kulkea, h{n 
kielt{k||n itsens{ ja ottakoon ristins{ ja seuratkoon minua. 
35. Sill{ joka tahtoo pelastaa el{m{ns{, h{n kadottaa sen, 
mutta joka kadottaa el{m{ns{ minun ja evankeliumin t{hden, 
h{n pelastaa sen. 
36. Sill{ mit{ se hy|dytt{{ ihmist{, vaikka h{n voittaisi 
omaksensa koko maailman, mutta saisi vahingon sielullensa? 
37. Sill{ mit{ voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi? 
38. Sill{ joka h{pe{{ minua ja minun sanojani t{ss{ 
avionrikkojassa ja syntisess{ sukupolvessa, sit{ my|s 
Ihmisen Poika on h{pe{v{, kun h{n tulee Is{ns{ kirkkaudessa 
pyhien enkelien kanssa." 


			9 Luku

1. Ja h{n sanoi heille: "Totisesti min{ sanon teille: t{ss{ 
seisovien joukossa on muutamia, jotka eiv{t maista kuolemaa, 
ennenkuin n{kev{t Jumalan valtakunnan tulevan voimassansa". 
2. Ja kuuden p{iv{n kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin 
ja Jaakobin ja Johanneksen ja vei heid{t erilleen muista 
korkealle vuorelle, yksin{isyyteen. Ja h{nen muotonsa 
muuttui heid{n edess{{n; 
3. ja h{nen vaatteensa tulivat hohtaviksi, niin ylen 
valkoisiksi, ettei kukaan vaatteenvalkaisija maan p{{ll{ 
taida semmoiseksi valkaista. 
4. Ja heille ilmestyiv{t Elias ynn{ Mooses, ja n{m{ 
puhuivat Jeesuksen kanssa. 
5. Niin Pietari rupesi puhumaan ja sanoi Jeesukselle: 
"Rabbi, meid{n on t{ss{ hyv{ olla; tehk{{mme siis kolme 
majaa, sinulle yksi ja Moosekselle yksi ja Eliaalle yksi". 
6. Sill{ h{n ei tiennyt, mit{ sanoa, koska he olivat 
pelj{styksiss{{n. 
7. Ja tuli pilvi, joka peitti heid{t varjoonsa, ja pilvest{ 
kuului {{ni: "T{m{ on minun rakas Poikani; kuulkaa h{nt{". 
8. Ja yht{kki{, kun he katsahtivat ymp{rilleen, eiv{t he 
en{{ n{hneet ket{{n muuta kuin Jeesuksen, joka yksin{ns{ oli 
heid{n kanssaan. 
9. Ja heid{n kulkiessaan alas vuorelta h{n teroitti heille, 
etteiv{t kenellek{{n kertoisi, mit{ olivat n{hneet, 
ennenkuin vasta sitten, kun Ihmisen Poika oli noussut 
kuolleista. 
10. Ja he pitiv{t mieless{{n sen sanan ja tutkistelivat 
kesken{{n, mit{ kuolleista nouseminen oli. 
11. Ja he kysyiv{t h{nelt{ sanoen: "Kirjanoppineethan 
sanovat, ett{ Eliaan pit{{ tuleman ensin?" 
12. Niin h{n sanoi heille: "Elias tosin tulee ensin ja 
asettaa kaikki kohdalleen. Mutta kuinka sitten on 
kirjoitettu Ihmisen Pojasta, ett{ h{n on paljon k{rsiv{ ja 
tuleva halveksituksi? 
13. Mutta min{ sanon teille: Elias onkin tullut, ja he 
tekiv{t h{nelle, mit{ tahtoivat, niinkuin h{nest{ on 
kirjoitettu." 
14. Ja kun he tulivat opetuslasten luo, n{kiv{t he paljon 
kansaa heid{n ymp{rill{{n ja kirjanoppineita v{ittelem{ss{ 
heid{n kanssaan. 
15. Ja kohta kun kaikki kansa h{net n{ki, h{mm{styiv{t he ja 
riensiv{t h{nen luoksensa ja tervehtiv{t h{nt{. 
16. Ja h{n kysyi heilt{: "Mit{ te v{ittelette heid{n 
kanssaan?" 
17. Silloin vastasi er{s mies kansanjoukosta h{nelle: 
"Opettaja, min{ toin sinun tyk|si poikani, jossa on mykk{ 
henki. 
18. Ja miss{ vain se k{y h{nen kimppuunsa, riuhtoo se h{nt{, 
ja h{nest{ l{htee vaahto, ja h{n kiristelee hampaitaan; ja 
h{n kuihtuu. Ja min{ sanoin sinun opetuslapsillesi, ett{ he 
ajaisivat sen ulos, mutta he eiv{t kyenneet." 
19. H{n vastasi heille sanoen: "Voi, sin{ ep{uskoinen 
sukupolvi, kuinka kauan minun t{ytyy olla teid{n luonanne? 
Kuinka kauan k{rsi{ teit{? Tuokaa h{net minun tyk|ni." 
20. Niin he toivat h{net h{nen tyk|ns{. Ja heti kun h{n n{ki 
Jeesuksen, kouristi henki h{nt{, ja h{n kaatui maahan, 
kieritteli itse{{n, ja h{nest{ l{hti vaahto. 
21. Ja Jeesus kysyi h{nen is{lt{{n: "Kuinka kauan aikaa t{t{ 
on h{ness{ ollut?" Niin h{n sanoi: "Pienest{ pit{en. 
22. Ja monesti se on heitt{nyt h{net milloin tuleen, milloin 
veteen, tuhotakseen h{net. Mutta jos sin{ jotakin voit, niin 
armahda meit{ ja auta meit{." 
23. Niin Jeesus sanoi h{nelle: "'Jos voit!' Kaikki on 
mahdollista sille, joka uskoo". 
24. Ja heti lapsen is{ huusi ja sanoi: "Min{ uskon; auta 
minun ep{uskoani". 
25. Mutta kun Jeesus n{ki, ett{ kansaa riensi sinne, nuhteli 
h{n saastaista henke{ ja sanoi sille: "Sin{ mykk{ ja kuuro 
henki, min{ k{sken sinua: l{hde ulos h{nest{, {l{k{ en{{ 
h{neen mene". 
26. Niin se huusi ja kouristi h{nt{ kovasti ja l{hti ulos. 
Ja h{n k{vi ik{{nkuin kuolleeksi, niin ett{ monet sanoivat: 
"H{n kuoli". 
27. Mutta Jeesus tarttui h{nen k{teens{ ja nosti h{net yl|s. 
Ja h{n nousi. 
28. Ja kun Jeesus oli mennyt huoneeseen, niin h{nen 
opetuslapsensa kysyiv{t h{nelt{ eriksens{: "Miksi emme me 
voineet ajaa sit{ ulos?" 
29. H{n sanoi heille: "T{t{ lajia ei saa l{htem{{n ulos 
muulla kuin rukouksella ja paastolla". 
30. Ja he l{htiv{t sielt{ ja kulkivat Galilean l{pi; ja h{n 
ei tahtonut, ett{ kukaan saisi sit{ tiet{{. 
31. Sill{ h{n opetti opetuslapsiaan ja sanoi heille: 
"Ihmisen Poika annetaan ihmisten k{siin, ja he tappavat 
h{net; ja kun h{n on tapettu, nousee h{n kolmen p{iv{n 
per{st{ yl|s". 
32. Mutta he eiv{t k{sitt{neet sit{ puhetta ja pelk{siv{t 
h{nelt{ kysy{. 
33. Ja he saapuivat Kapernaumiin. Ja kotiin tultuaan h{n 
kysyi heilt{: "Mist{ te tiell{ keskustelitte?" 
34. Mutta he olivat vaiti; sill{ he olivat tiell{ 
keskustelleet toistensa kanssa siit{, kuka oli suurin. 
35. Ja h{n istuutui, kutsui ne kaksitoista ja sanoi heille: 
"Jos joku tahtoo olla ensimm{inen, on h{nen oltava kaikista 
viimeinen ja kaikkien palvelija". 
36. Ja h{n otti lapsen ja asetti sen heid{n keskellens{; ja 
otettuaan sen syliins{ h{n sanoi heille: 
37. "Joka ottaa tyk|ns{ yhden t{m{nkaltaisen lapsen minun 
nimeeni, se ottaa tyk|ns{ minut; ja joka minut ottaa 
tyk|ns{, se ei ota tyk|ns{ minua, vaan h{net, joka on minut 
l{hett{nyt". 
38. Johannes sanoi h{nelle: "Opettaja, me n{imme er{{n, joka 
ei seuraa meit{, sinun nimess{si ajavan ulos riivaajia; ja 
me kielsimme h{nt{, koska h{n ei seurannut meit{". 
39. Mutta Jeesus sanoi: "[lk{{ h{nt{ kielt{k|; sill{ ei 
kukaan, joka tekee voimallisen teon minun nimeeni, voi kohta 
sen j{lkeen puhua minusta pahaa. 
40. Sill{ joka ei ole meit{ vastaan, se on meid{n 
puolellamme. 
41. Sill{ joka antaa teille juodaksenne maljallisen vett{ 
siin{ nimess{, ett{ te olette Kristuksen omia, totisesti 
min{ sanon teille: se ei j{{ palkkaansa vaille. 
42. Ja joka viettelee yhden n{ist{ pienist{, jotka uskovat, 
sen olisi parempi, ett{ myllynkivi olisi pantu h{nen 
kaulaansa ja h{net olisi heitetty mereen. 
43. Ja jos sinun k{tesi viettelee sinua, hakkaa se poikki. 
Parempi on sinulle, ett{ k{sipuolena menet el{m{{n sis{lle, 
kuin ett{, molemmat k{det tallella, joudut helvettiin, 
sammumattomaan tuleen. 
45. Ja jos sinun jalkasi viettelee sinua, hakkaa se poikki. 
Parempi on sinulle, ett{ jalkapuolena menet el{m{{n sis{lle, 
kuin ett{ sinut, molemmat jalat tallella, heitet{{n 
helvettiin. 
47. Ja jos sinun silm{si viettelee sinua, heit{ se pois. 
Parempi on sinulle, ett{ silm{puolena menet sis{lle Jumalan 
valtakuntaan, kuin ett{ sinut, molemmat silm{t tallella, 
heitet{{n helvettiin, 
48. jossa heid{n matonsa ei kuole eik{ tuli sammu. 
49. Sill{ jokainen ihminen on tulella suolattava, ja 
jokainen uhri on suolalla suolattava. 
50. Suola on hyv{; mutta jos suola k{y suolattomaksi, mill{ 
te sen maustatte? Olkoon teill{ suola itsess{nne, ja pit{k{{ 
kesken{nne rauha." 


			10 Luku

1. Ja h{n nousi sielt{ ja tuli Juudean alueelle, kulkien 
Jordanin toista puolta. Ja taas kokoontui paljon kansaa 
h{nen luoksensa, ja tapansa mukaan h{n taas opetti heit{. 
2. Ja fariseuksia tuli h{nen luoksensa, ja kiusaten h{nt{ 
he kysyiv{t h{nelt{, oliko miehen lupa hylj{t{ vaimonsa. 
3. H{n vastasi ja sanoi heille: "Mit{ Mooses on teille 
s{{t{nyt?" 
4. He sanoivat: "Mooses salli kirjoittaa erokirjan ja 
hylj{t{ vaimon". 
5. Niin Jeesus sanoi heille: "Teid{n syd{menne kovuuden 
t{hden h{n kirjoitti teille t{m{n s{{d|ksen. 
6. Mutta luomakunnan alusta Jumala 'on luonut heid{t 
mieheksi ja naiseksi. 
7. Sent{hden mies luopukoon is{st{ns{ ja {idist{ns{ ja 
liittyk||n vaimoonsa. 
8. Ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.' Niin eiv{t he en{{ 
ole kaksi, vaan yksi liha. 
9. Mink{ siis Jumala on yhdist{nyt, sit{ {lk||n ihminen 
erottako." 
10. Ja heid{n menty{{n huoneeseen opetuslapset taas kysyiv{t 
h{nelt{ t{t{ asiaa. 
11. Ja h{n sanoi heille: "Joka hylk{{ vaimonsa ja nai 
toisen, se tekee huorin h{nt{ vastaan. 
12. Ja jos vaimo hylk{{ miehens{ ja menee naimisiin toisen 
kanssa, niin h{n tekee huorin." 
13. Ja he toivat h{nen tyk|ns{ lapsia, ett{ h{n koskisi 
heihin; mutta opetuslapset nuhtelivat tuojia. 
14. Mutta kun Jeesus sen n{ki, n{rk{styi h{n ja sanoi 
heille: "Sallikaa lasten tulla minun tyk|ni, {lk{{k{ est{k| 
heit{, sill{ senkaltaisten on Jumalan valtakunta. 
15. Totisesti min{ sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan 
valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei p{{se sinne sis{lle." 
16. Ja h{n otti heit{ syliins{, pani k{tens{ heid{n 
p{{llens{ ja siunasi heit{. 
17. Ja h{nen sielt{ tielle menness{{n juoksi muuan h{nen 
luoksensa, polvistui h{nen eteens{ ja kysyi h{nelt{: "Hyv{ 
opettaja, mit{ minun pit{{ tekem{n, ett{ min{ iankaikkisen 
el{m{n perisin?" 
18. Mutta Jeesus sanoi h{nelle: "Miksi sanot minua hyv{ksi? 
Ei kukaan ole hyv{ paitsi Jumala yksin. 
19. K{skyt sin{ tied{t: '[l{ tapa', '[l{ tee huorin', '[l{ 
varasta', '[l{ sano v{{r{{ todistusta', '[l{ toiselta 
anasta', 'Kunnioita is{{si ja {iti{si'." 
20. Mutta h{n sanoi h{nelle: "Opettaja, niit{ kaikkia min{ 
olen noudattanut nuoruudestani asti". 
21. Niin Jeesus katsoi h{neen ja rakasti h{nt{ ja sanoi 
h{nelle: "Yksi sinulta puuttuu: mene, myy kaikki, mit{ 
sinulla on, ja anna k|yhille, niin sinulla on oleva aarre 
taivaassa; ja tule ja seuraa minua". 
22. Mutta h{n synkistyi siit{ puheesta ja meni pois 
murheellisena, sill{ h{nell{ oli paljon omaisuutta. 
23. Silloin Jeesus katsoi ymp{rilleen ja sanoi 
opetuslapsillensa: "Kuinka vaikea onkaan niiden, joilla on 
tavaraa, p{{st{ Jumalan valtakuntaan!" 
24. Niin opetuslapset h{mm{styiv{t h{nen sanoistaan. Mutta 
Jeesus rupesi taas puhumaan ja sanoi heille: "Lapset, kuinka 
vaikea onkaan niiden, jotka luottavat tavaraansa, p{{st{ 
Jumalan valtakuntaan! 
25. Helpompi on kamelin k{yd{ neulansilm{n l{pi kuin rikkaan 
p{{st{ Jumalan valtakuntaan." 
26. Niin he h{mm{styiv{t yh{ enemm{n ja sanoivat 
toisillensa: "Kuka sitten voi pelastua?" 
27. Jeesus katsoi heihin ja sanoi: "Ihmisille se on 
mahdotonta, mutta ei Jumalalle; sill{ Jumalalle on kaikki 
mahdollista". 
28. Niin Pietari rupesi puhumaan sanoen h{nelle: "Katso, me 
olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua". 
29. Jeesus sanoi: "Totisesti min{ sanon teille: ei ole 
ket{{n, joka minun t{hteni ja evankeliumin t{hden on 
luopunut talosta tai veljist{ tai sisarista tai {idist{ tai 
is{st{ tai lapsista tai pelloista, 
30. ja joka ei saisi satakertaisesti: nyt t{ss{ ajassa 
taloja ja velji{ ja sisaria ja {itej{ ja lapsia ja peltoja, 
vainojen keskell{, ja tulevassa maailmassa iankaikkista 
el{m{{. 
31. Mutta monet ensimm{iset tulevat viimeisiksi ja viimeiset 
ensimm{isiksi." 
32. Ja he olivat matkalla, menossa yl|s Jerusalemiin, ja 
Jeesus kulki heid{n edell{{n; ja heid{t valtasi h{mm{stys, 
ja ne, jotka seurasivat, olivat peloissaan. Ja h{n otti taas 
tyk|ns{ ne kaksitoista ja rupesi heille puhumaan, mit{ 
h{nelle oli tapahtuva: 
33. "Katso, me menemme yl|s Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika 
annetaan ylipappien ja kirjanoppineitten k{siin, ja he 
tuomitsevat h{net kuolemaan ja antavat h{net pakanain 
k{siin; 
34. ja ne pilkkaavat h{nt{ ja sylkev{t h{nt{ ja ruoskivat 
h{nt{ ja tappavat h{net; ja kolmen p{iv{n per{st{ h{n on 
nouseva yl|s". 
35. Ja Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, meniv{t h{nen 
luoksensa ja sanoivat h{nelle: "Opettaja, me tahtoisimme, 
ett{ tekisit meille, mit{ sinulta anomme". 
36. H{n sanoi heille: "Mit{ tahdotte, ett{ min{ teille 
tekisin?" 
37. Niin he sanoivat h{nelle: "Anna meid{n istua, toisen 
oikealla ja toisen vasemmalla puolellasi, sinun 
kirkkaudessasi". 
38. Mutta Jeesus sanoi heille: "Te ette tied{, mit{ anotte. 
Voitteko juoda sen maljan, jonka min{ juon, tahi tulla 
kastetuiksi sill{ kasteella, jolla minut kastetaan?" 
39. He sanoivat h{nelle: "Voimme". Niin Jeesus sanoi heille: 
"Sen maljan, jonka min{ juon, te tosin juotte, ja sill{ 
kasteella, jolla minut kastetaan, kastetaan teid{tkin; 
40. mutta minun oikealla tai vasemmalla puolellani istuminen 
ei ole minun annettavissani, vaan se annetaan niille, joille 
se on valmistettu". 
41. Kun ne kymmenen sen kuulivat, alkoivat he n{rk{sty{ 
Jaakobiin ja Johannekseen. 
42. Mutta Jeesus kutsui heid{t tyk|ns{ ja sanoi heille: "Te 
tied{tte, ett{ ne, joita kansojen ruhtinaiksi katsotaan, 
herroina niit{ hallitsevat, ja ett{ kansojen mahtavat 
k{ytt{v{t valtaansa niit{ kohtaan. 
43. Mutta n{in ei ole teid{n kesken, vaan joka teid{n 
keskuudessanne tahtoo suureksi tulla, se olkoon teid{n 
palvelijanne; 
44. ja joka teid{n keskuudessanne tahtoo olla ensimm{inen, 
se olkoon kaikkien orja. 
45. Sill{ ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan 
palvelemaan ja antamaan henkens{ lunnaiksi monen edest{." 
46. Ja he tulivat Jerikoon. Ja kun h{n vaelsi Jerikosta 
opetuslastensa ja suuren v{kijoukon seuraamana, istui sokea 
kerj{l{inen, Bartimeus, Timeuksen poika, tien vieress{. 
47. Ja kun h{n kuuli, ett{ se oli Jeesus Nasaretilainen, 
rupesi h{n huutamaan ja sanomaan: "Jeesus, Daavidin poika, 
armahda minua". 
48. Ja monet nuhtelivat h{nt{ saadakseen h{net vaikenemaan. 
Mutta h{n huusi viel{ enemm{n: "Daavidin poika, armahda 
minua". 
49. Silloin Jeesus seisahtui ja sanoi: "Kutsukaa h{net 
t{nne". Ja he kutsuivat sokean, sanoen h{nelle: "Ole 
turvallisella mielell{, nouse; h{n kutsuu sinua". 
50. Niin h{n heitti vaippansa p{{lt{{n, kavahti seisomaan ja 
tuli Jeesuksen tyk|. 
51. Ja Jeesus puhutteli h{nt{ sanoen: "Mit{ tahdot, ett{ 
min{ sinulle tekisin?" Niin sokea sanoi h{nelle: "Rabbuuni, 
ett{ saisin n{k|ni j{lleen". 
52. Niin Jeesus sanoi h{nelle: "Mene, sinun uskosi on sinut 
pelastanut". Ja kohta h{n sai n{k|ns{ ja seurasi h{nt{ 
tiell{. 


			11 Luku

1. Ja kun he l{hestyiv{t Jerusalemia, tullen Beetfageen ja 
Betaniaan \ljym{elle, l{hetti h{n kaksi opetuslastaan 
2. ja sanoi heille: "Menk{{ kyl{{n, joka on edess{nne, niin 
te kohta, kun sinne tulette, l|yd{tte sidottuna varsan, 
jonka sel{ss{ ei yksik{{n ihminen viel{ ole istunut; 
p{{st{k{{ se ja tuokaa t{nne. 
3. Ja jos joku teille sanoo: 'Miksi te noin teette?', niin 
sanokaa: 'Herra tarvitsee sit{ ja l{hett{{ sen kohta t{nne 
takaisin'." 
4. Niin he meniv{t ja l|ysiv{t oven eteen ulos kujalle 
sidotun varsan ja p{{stiv{t sen. 
5. Ja muutamat niist{, jotka siell{ seisoivat, sanoivat 
heille: "Mit{ te teette, kun p{{st{tte varsan?" 
6. Niin he sanoivat heille, niinkuin Jeesus oli k{skenyt; 
ja he antoivat heid{n menn{. 
7. Ja he toivat varsan Jeesuksen luo ja heittiv{t 
vaatteensa sen p{{lle, ja h{n istui sen selk{{n. 
8. Ja monet levittiv{t vaatteensa tielle, ja toiset lehvi{, 
joita katkoivat kedoilta. 
9. Ja ne, jotka kulkivat edell{, ja jotka seurasivat, 
huusivat: "Hoosianna, siunattu olkoon h{n, joka tulee Herran 
nimeen! 
10. Siunattu olkoon is{mme Daavidin valtakunta, joka tulee. 
Hoosianna korkeuksissa!" 
11. Ja h{n kulki sis{lle Jerusalemiin ja meni pyh{kk||n; ja 
katseltuaan kaikkea h{n l{hti niiden kahdentoista kanssa 
Betaniaan, sill{ aika oli jo my|h{inen. 
12. Kun he seuraavana p{iv{n{ l{htiv{t Betaniasta, oli h{nen 
n{lk{. 
13. Ja kun h{n kaukaa n{ki viikunapuun, jossa oli lehti{, 
meni h{n katsomaan, l|yt{isik| ehk{ jotakin siit{; mutta 
tultuaan sen luo h{n ei l|yt{nyt muuta kuin lehti{. Sill{ 
silloin ei ollut viikunain aika. 
14. Niin h{n puhui ja sanoi sille: "[lk||n ikin{ en{{ kukaan 
sinusta hedelm{{ sy|k|". Ja h{nen opetuslapsensa kuulivat 
sen. 
15. Ja he tulivat Jerusalemiin. Ja h{n meni pyh{kk||n ja 
rupesi ajamaan ulos niit{, jotka myiv{t ja ostivat 
pyh{k|ss{, ja kaatoi kumoon rahanvaihtajain p|yd{t ja 
kyyhkysten myyj{in istuimet, 
16. eik{ sallinut kenenk{{n kantaa mit{{n astiaa pyh{k|n 
kautta. 
17. Ja h{n opetti ja sanoi heille: "Eik| ole kirjoitettu: 
'Minun huoneeni on kutsuttava kaikkien kansojen 
rukoushuoneeksi'? Mutta te olette tehneet siit{ ry|v{rien 
luolan." 
18. Ja ylipapit ja kirjanoppineet kuulivat sen ja miettiv{t, 
kuinka saisivat h{net surmatuksi; sill{ he pelk{siv{t h{nt{, 
koska kaikki kansa oli h{mm{styksiss{{n h{nen 
opetuksestansa. 
19. Illan tultua he meniv{t kaupungin ulkopuolelle. 
20. Ja kun he varhain aamulla kulkivat ohi, n{kiv{t he 
viikunapuun kuivettuneen juuria my|ten. 
21. Silloin Pietari muisti Jeesuksen sanat ja sanoi h{nelle: 
"Rabbi, katso, viikunapuu, jonka sin{ kirosit, on 
kuivettunut". 
22. Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Pit{k{{ usko Jumalaan. 
23. Totisesti min{ sanon teille: jos joku sanoisi t{lle 
vuorelle: 'Kohoa ja heitt{ydy mereen', eik{ ep{ilisi 
syd{mess{{n, vaan uskoisi sen tapahtuvan, mink{ h{n sanoo, 
niin se h{nelle tapahtuisi. 
24. Sent{hden min{ sanon teille: kaikki, mit{ te rukoilette 
ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva. 
25. Ja kun te seisotte ja rukoilette, niin antakaa anteeksi, 
jos kenell{ teist{ on jotakin toistansa vastaan, ett{ my|s 
teid{n Is{nne, joka on taivaissa, antaisi teille anteeksi 
teid{n rikkomuksenne." 
27. Ja he tulivat taas Jerusalemiin. Ja kun h{n k{veli 
pyh{k|ss{, tulivat ylipapit ja kirjanoppineet ja vanhimmat 
h{nen luoksensa 
28. ja sanoivat h{nelle: "Mill{ vallalla sin{ n{it{ teet? 
Tahi kuka sinulle on antanut vallan n{it{ tehd{?" 
29. Mutta Jeesus vastasi heille: "Min{ my|s teen teille 
yhden kysymyksen; vastatkaa te minulle, niin min{ sanon 
teille, mill{ vallalla min{ n{it{ teen. 
30. Oliko Johanneksen kaste taivaasta vai ihmisist{? 
Vastatkaa minulle." 
31. Niin he neuvottelivat kesken{{n sanoen: "Jos sanomme: 
'Taivaasta', niin h{n sanoo: 'Miksi ette siis uskoneet 
h{nt{?' 
32. Vai sanommeko: 'Ihmisist{'?" - sit{ he kansan t{hden 
pelk{siv{t sanoa, sill{ kaikkien mielest{ Johannes totisesti 
oli profeetta. 
33. Ja he vastasivat ja sanoivat Jeesukselle: "Emme tied{". 
Silloin Jeesus sanoi heille: "Niinp{ en min{k{{n sano 
teille, mill{ vallalla min{ n{it{ teen". 


			12 Luku

1. Ja h{n rupesi puhumaan heille vertauksilla: "Mies 
istutti viinitarhan ja teki aidan sen ymp{rille ja kaivoi 
viinikuurnan ja rakensi tornin; ja h{n vuokrasi sen 
viinitarhureille ja matkusti muille maille. 
2. Ja kun aika tuli, l{hetti h{n palvelijan viinitarhurien 
luo perim{{n tarhureilta viinitarhan hedelmi{. 
3. Mutta he ottivat h{net kiinni, pieksiv{t ja l{hettiv{t 
tyhjin k{sin pois. 
4. Ja viel{ h{n l{hetti heid{n luoksensa toisen palvelijan. 
Ja h{nt{ he l|iv{t p{{h{n ja h{p{isiv{t. 
5. Ja h{n l{hetti viel{ toisen, ja sen he tappoivat; ja 
samoin useita muita: toisia he pieksiv{t, toisia tappoivat. 
6. Viel{ h{nell{ oli ainoa rakas poikansa. H{net h{n 
l{hetti viimeiseksi heid{n luoksensa sanoen: 'Kavahtavat 
kaiketi minun poikaani'. 
7. Mutta viinitarhurit sanoivat toisilleen: 'T{m{ on 
perillinen; tulkaa, tappakaamme h{net, niin perint| j{{ 
meille'. 
8. Ja he ottivat h{net kiinni, tappoivat ja heittiv{t h{net 
ulos viinitarhasta. 
9. Mit{ nyt viinitarhan herra on tekev{? H{n tulee ja 
tuhoaa viinitarhurit ja antaa viinitarhan muille. 
10. Ettek| ole lukeneet t{t{ kirjoitusta: 'Se kivi, jonka 
rakentajat hylk{siv{t, on tullut kulmakiveksi; 
11. Herralta t{m{ on tullut ja on ihmeellinen meid{n 
silmiss{mme'?" 
12. Silloin he olisivat tahtoneet ottaa h{net kiinni, mutta 
pelk{siv{t kansaa; sill{ he ymm{rsiv{t, ett{ h{n oli puhunut 
t{m{n vertauksen heist{. Ja he j{ttiv{t h{net ja meniv{t 
pois. 
13. Ja he l{hettiv{t h{nen luoksensa muutamia fariseuksia ja 
herodilaisia kietomaan h{nt{ sanoilla. 
14. N{m{ tulivat ja sanoivat h{nelle: "Opettaja, me 
tied{mme, ett{ sin{ olet totinen etk{ v{lit{ kenest{k{{n, 
sill{ sin{ et katso henkil||n, vaan opetat Jumalan tiet{ 
totuudessa. Onko luvallista antaa keisarille veroa vai ei? 
Tuleeko meid{n antaa vai ei?" 
15. Mutta h{n tiesi heid{n ulkokultaisuutensa ja sanoi 
heille: "Miksi kiusaatte minua? Tuokaa denari minun 
n{hd{kseni." 
16. Niin he toivat. Ja h{n sanoi heille: "Kenen kuva ja 
p{{llekirjoitus t{m{ on?" He vastasivat h{nelle: "Keisarin". 
17. Jeesus sanoi heille: "Antakaa keisarille, mik{ keisarin 
on, ja Jumalalle, mik{ Jumalan on". Ja he ihmetteliv{t h{nt{ 
suuresti. 
18. Ja h{nen luoksensa tuli saddukeuksia, jotka sanovat, 
ettei yl|snousemusta ole; ja he kysyiv{t h{nelt{ sanoen: 
19. "Opettaja, Mooses on s{{t{nyt meille: 'Jos joltakin 
kuolee veli, joka j{tt{{ j{lkeens{ vaimon, mutta ei j{t{ 
lasta, niin ottakoon h{n veljens{ lesken ja her{tt{k||n 
veljellens{ siemenen'. 
20. Oli seitsem{n veljest{. Ensimm{inen otti vaimon, ja kun 
h{n kuoli, ei h{nelt{ j{{nyt j{lkel{ist{. 
21. Silloin toinen otti h{net, ja h{nkin kuoli j{tt{m{tt{ 
j{lkel{ist{. Niin my|s kolmas. 
22. Samoin k{vi kaikille seitsem{lle: heilt{ ei j{{nyt 
j{lkel{ist{. Viimeiseksi kaikista vaimokin kuoli. 
23. Yl|snousemuksessa siis, kun he nousevat yl|s, kenelle 
heist{ h{n joutuu vaimoksi, sill{ h{n oli ollut kaikkien 
noiden seitsem{n vaimona?" 
24. Jeesus sanoi heille: "Ettek| te siit{ syyst{ eksy, kun 
ette tunne kirjoituksia ettek{ Jumalan voimaa? 
25. Sill{ kun kuolleista noustaan, ei naida eik{ menn{ 
miehelle; vaan he ovat niinkuin enkelit taivaissa. 
26. Mutta mit{ siihen tulee, ett{ kuolleet nousevat yl|s, 
ettek| ole lukeneet Mooseksen kirjasta, kertomuksessa 
orjantappurapensaasta, kuinka Jumala puhui h{nelle sanoen: 
'Min{ olen Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala ja Jaakobin 
Jumala'? 
27. Ei h{n ole kuolleitten Jumala, vaan el{vien. Suuresti te 
eksytte." 
28. Silloin tuli h{nen luoksensa er{s kirjanoppinut, joka 
oli kuullut heid{n keskustelunsa ja huomannut h{nen hyvin 
vastanneen heille, ja kysyi h{nelt{: "Mik{ on ensimm{inen 
kaikista k{skyist{?" 
29. Jeesus vastasi: "Ensimm{inen on t{m{: 'Kuule, Israel: 
Herra, meid{n Jumalamme, Herra on yksi ainoa; 
30. ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta syd{mest{si 
ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielest{si ja kaikesta 
voimastasi'. 
31. Toinen on t{m{: 'Rakasta l{himm{ist{si niinkuin 
itse{si'. Ei ole mit{{n k{sky{, suurempaa kuin n{m{." 
32. Niin kirjanoppinut sanoi h{nelle: "Oikein sanoit, 
opettaja, totuuden mukaan, ett{ yksi h{n on, ja ettei ket{{n 
muuta ole, paitsi h{n. 
33. Ja rakastaa h{nt{ kaikesta syd{mest{{n ja kaikesta 
ymm{rryksest{{n ja kaikesta voimastaan, ja rakastaa 
l{himm{ist{{n niinkuin itse{ns{, se on enemm{n kuin kaikki 
polttouhrit ja muut uhrit." 
34. Kun Jeesus n{ki, ett{ h{n vastasi ymm{rt{v{isesti, sanoi 
h{n h{nelle: "Sin{ et ole kaukana Jumalan valtakunnasta". 
Eik{ kukaan en{{ rohjennut h{nelt{ kysy{. 
35. Ja opettaessaan pyh{k|ss{ Jeesus puhui edelleen ja 
sanoi: "Kuinka kirjanoppineet sanovat, ett{ Kristus on 
Daavidin poika? 
36. Onhan Daavid itse sanonut Pyh{ss{ Hengess{: 'Herra sanoi 
minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, kunnes 
min{ panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi alle'. 
37. Daavid itse sanoo h{nt{ Herraksi; kuinka h{n sitten on 
h{nen poikansa?" Ja suuri kansanjoukko kuunteli h{nt{ 
mielell{{n. 
38. Ja opettaessaan h{n sanoi: "Varokaa kirjanoppineita, 
jotka mielell{{n k{yskelev{t pitkiss{ vaipoissa ja haluavat 
tervehdyksi{ toreilla 
39. ja etumaisia istuimia synagoogissa ja ensimm{isi{ sijoja 
pidoissa, 
40. noita, jotka sy|v{t leskien huoneet ja n{|n vuoksi 
pit{v{t pitki{ rukouksia; he saavat sit{ kovemman tuomion". 
41. Ja h{n istui vastap{{t{ uhriarkkua ja katseli, kuinka 
kansa pani rahaa uhriarkkuun. Ja monet rikkaat panivat 
paljon. 
42. Niin tuli k|yh{ leski ja pani kaksi ropoa, yhteens{ 
muutamia pennej{. 
43. Ja h{n kutsui opetuslapsensa tyk|ns{ ja sanoi heille: 
"Totisesti min{ sanon teille: t{m{ k|yh{ leski pani enemm{n 
kuin kaikki muut, jotka panivat uhriarkkuun. 
44. Sill{ he kaikki panivat liiastaan, mutta t{m{ pani 
puutteestaan kaiken, mit{ h{nell{ oli, koko el{misens{." 


			13 Luku

1. Ja kun h{n meni ulos pyh{k|st{, sanoi er{s h{nen 
opetuslapsistaan h{nelle: "Opettaja, katso, millaiset kivet 
ja millaiset rakennukset!" 
2. Jeesus vastasi h{nelle: "Sin{ n{et n{m{ suuret 
rakennukset. Niist{ ei ole j{{v{ kive{ kiven p{{lle maahan 
jaottamatta." 
3. Ja kun h{n istui \ljym{ell{, vastap{{t{ pyh{kk|{, 
kysyiv{t Pietari ja Jaakob ja Johannes ja Andreas h{nelt{ 
eriksens{: 
4. "Sano meille: milloin t{m{ tapahtuu, ja mik{ on merkki 
siit{, ett{ kaikki t{m{ alkaa lopullisesti toteutua?" 
5. Niin Jeesus rupesi puhumaan heille: "Katsokaa, ettei 
kukaan teit{ eksyt{. 
6. Monta tulee minun nimess{ni sanoen: 'Min{ se olen', ja 
he eksytt{v{t monta. 
7. Ja kun te kuulette sotien melskett{ ja sanomia sodista, 
{lk{{ pelj{styk|. N{in t{ytyy tapahtua, mutta se ei ole 
viel{ loppu. 
8. Sill{ kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta 
valtakuntaa vastaan, tulee maanj{ristyksi{ monin paikoin, 
tulee n{l{nh{t{{. T{m{ on synnytystuskien alkua. 
9. Mutta pit{k{{ te vaari itsest{nne. Teid{t vedet{{n 
oikeuksiin, ja teit{ piest{{n synagoogissa, ja teid{t 
asetetaan maaherrain ja kuningasten eteen, minun t{hteni, 
todistukseksi heille. 
10. Ja sit{ ennen pit{{ evankeliumi saarnattaman kaikille 
kansoille. 
11. Ja kun he viev{t teit{ ja vet{v{t oikeuteen, {lk{{ 
edelt{p{in huolehtiko siit{, mit{ puhuisitte; vaan mit{ 
teille sill{ hetkell{ annetaan, se puhukaa. Sill{ ette te 
ole puhumassa, vaan Pyh{ Henki. 
12. Ja veli antaa veljens{ kuolemaan ja is{ lapsensa, ja 
lapset nousevat vanhempiansa vastaan ja tappavat heid{t. 
13. Ja te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni 
t{hden; mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu. 
14. Mutta kun n{ette h{vityksen kauhistuksen seisovan siin{, 
miss{ ei tulisi - joka t{m{n lukee, se tarkatkoon - silloin 
ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille; 
15. joka on katolla, {lk||n astuko alas {lk||nk{ menk| 
sis{{n noutamaan mit{{n huoneestansa; 
16. ja joka on mennyt pellolle, {lk||n palatko takaisin 
noutamaan vaippaansa. 
17. Voi raskaita ja imett{v{isi{ niin{ p{ivin{! 
18. Mutta rukoilkaa, ettei se tapahtuisi talvella. 
19. Sill{ niin{ p{ivin{ on oleva ahdistus, jonka kaltaista 
ei ole ollut hamasta luomakunnan alusta, jonka Jumala on 
luonut, t{h{n asti, eik{ milloinkaan tule. 
20. Ja ellei Herra lyhent{isi niit{ p{ivi{, ei mik{{n liha 
pelastuisi; mutta valittujen t{hden, jotka h{n on valinnut, 
h{n on lyhent{nyt ne p{iv{t. 
21. Ja jos silloin joku sanoo teille: 'Katso, t{{ll{ on 
Kristus', tai: 'Katso, tuolla', niin {lk{{ uskoko. 
22. Sill{ v{{ri{ kristuksia ja v{{ri{ profeettoja nousee, ja 
he tekev{t tunnustekoja ja ihmeit{, eksytt{{kseen, jos 
mahdollista, valitut. 
23. Mutta olkaa te varuillanne. Min{ olen edelt{ sanonut 
teille kaikki. 
24. Mutta niin{ p{ivin{, sen ahdistuksen j{lkeen, aurinko 
pimenee, eik{ kuu anna valoansa, 
25. ja t{hdet putoilevat taivaalta, ja voimat, jotka 
taivaissa ovat, j{rkkyv{t. 
26. Ja silloin he n{kev{t Ihmisen Pojan tulevan pilviss{ 
suurella voimalla ja kirkkaudella. 
27. Ja silloin h{n l{hett{{ enkelins{ ja kokoaa valittunsa 
nelj{lt{ ilmalta, maan {{rest{ hamaan taivaan {{reen. 
28. Mutta oppikaa viikunapuusta vertaus: Kun sen oksa jo on 
tuore ja lehdet puhkeavat, niin te tied{tte, ett{ kes{ on 
l{hell{. 
29. Samoin te my|s, kun n{ette t{m{n tapahtuvan, tiet{k{{, 
ett{ se on l{hell{, oven edess{. 
30. Totisesti min{ sanon teille: t{m{ sukupolvi ei katoa, 
ennenkuin n{m{ kaikki tapahtuvat. 
31. Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eiv{t katoa. 
32. Mutta siit{ p{iv{st{ tai hetkest{ ei tied{ kukaan, eiv{t 
enkelit taivaassa, eik{ my|sk{{n Poika, vaan ainoastaan Is{. 
33. Olkaa varuillanne, valvokaa ja rukoilkaa, sill{ ette 
tied{, milloin se aika tulee. 
34. On niinkuin muille maille matkustaneen miehen: kun h{n 
j{tti talonsa ja antoi palvelijoilleen vallan, kullekin oman 
teht{v{ns{, k{ski h{n my|s ovenvartijan valvoa. 
35. Valvokaa siis, sill{ ette tied{, milloin talon herra 
tulee, iltamy|h{ll{k| vai y|syd{nn{ vai kukonlaulun aikaan 
vai varhain aamulla, 
36. ettei h{n, {kkiarvaamatta tullessaan, tapaisi teit{ 
nukkumasta. 
37. Mutta mink{ min{ teille sanon, sen min{ sanon kaikille: 
valvokaa." 


			14 Luku

1. Niin oli kahden p{iv{n per{st{ p{{si{inen ja 
happamattoman leiv{n juhla, ja ylipapit ja kirjanoppineet 
miettiv{t, kuinka saisivat h{net otetuksi kavaluudella 
kiinni ja tapetuksi. 
2. Sill{ he sanoivat: "Ei juhlan aikana, ettei syntyisi 
meteli{ kansassa". 
3. Ja kun h{n oli Betaniassa, pitalisen Simonin asunnossa, 
tuli h{nen aterialla ollessaan nainen, mukanaan 
alabasteripullo t{ynn{ oikeata, kallista nardusvoidetta. H{n 
rikkoi alabasteripullon ja vuodatti voiteen h{nen p{{h{ns{. 
4. Niin oli muutamia, jotka n{rk{styiv{t ja sanoivat 
kesken{{n: "Mit{ varten t{m{ voiteen haaskaus? 
5. Olisihan voinut myyd{ t{m{n voiteen enemp{{n kuin 
kolmeensataan denariin ja antaa ne k|yhille." Ja he toruivat 
h{nt{. 
6. Mutta Jeesus sanoi: "Antakaa h{nen olla. Miksi 
pahoitatte h{nen mielt{{n? H{n teki hyv{n ty|n minulle. 
7. K|yh{t teill{ on aina keskuudessanne, ja milloin 
tahdotte, voitte heille tehd{ hyv{{, mutta minua teill{ ei 
ole aina. 
8. H{n teki, mink{ voi. Edelt{k{sin h{n voiteli minun 
ruumiini hautaamista varten. 
9. Totisesti min{ sanon teille: miss{ ikin{ kaikessa 
maailmassa evankeliumia saarnataan, siell{ sekin, mink{ t{m{ 
teki, on mainittava h{nen muistoksensa." 
10. Ja Juudas Iskariot, yksi niist{ kahdestatoista, meni 
ylipappien luo kavaltaakseen h{net heille. 
11. Kun n{m{ sen kuulivat, ihastuivat he ja lupasivat antaa 
h{nelle rahaa. Ja h{n mietti, kuinka h{net sopivassa 
tilaisuudessa kavaltaisi. 
12. Ja ensimm{isen{ happamattoman leiv{n p{iv{n{, kun 
p{{si{islammas teurastettiin, h{nen opetuslapsensa sanoivat 
h{nelle: "Mihin tahdot, ett{ menemme valmistamaan 
p{{si{islampaan sinun sy|d{ksesi?" 
13. Niin h{n l{hetti kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: 
"Menk{{ kaupunkiin, niin teit{ vastaan tulee mies kantaen 
vesiastiaa; seuratkaa h{nt{. 
14. Ja mihin h{n menee, sen talon is{nn{lle sanokaa: 
'Opettaja sanoo: Miss{ on minun vierashuoneeni, sy|d{kseni 
siin{ p{{si{islampaan opetuslasteni kanssa?' 
15. Ja h{n n{ytt{{ teille suuren huoneen yl{kerrassa, 
valmiiksi laitetun; valmistakaa meille sinne." 
16. Niin opetuslapset l{htiv{t ja tulivat kaupunkiin ja 
havaitsivat niin olevan, kuin Jeesus oli heille sanonut, ja 
valmistivat p{{si{islampaan. 
17. Ja kun ehtoo tuli, saapui h{n sinne niiden kahdentoista 
kanssa. 
18. Ja kun he olivat aterialla ja s|iv{t, sanoi Jeesus: 
"Totisesti min{ sanon teille: yksi teist{ kavaltaa minut, 
yksi, joka sy| minun kanssani". 
19. He tulivat murheellisiksi ja rupesivat toinen toisensa 
per{st{ sanomaan h{nelle: "En kaiketi min{?" 
20. H{n sanoi heille: "Yksi teist{ kahdestatoista, se, joka 
kastaa vatiin minun kanssani. 
21. Niin, Ihmisen Poika tosin menee pois, niinkuin h{nest{ 
on kirjoitettu, mutta voi sit{ ihmist{, jonka kautta Ihmisen 
Poika kavalletaan! Parempi olisi sille ihmiselle, ett{ h{n 
ei olisi syntynyt." 
22. Ja heid{n sy|dess{{n Jeesus otti leiv{n, siunasi, mursi 
ja antoi heille ja sanoi: "Ottakaa, t{m{ on minun ruumiini". 
23. Ja h{n otti maljan, kiitti ja antoi heille; ja he kaikki 
joivat siit{. 
24. Ja h{n sanoi heille: "T{m{ on minun vereni, liiton veri, 
joka vuodatetaan monen edest{. 
25. Totisesti min{ sanon teille: min{ en juo en{{ viinipuun 
antia, ennenkuin sin{ p{iv{n{, jona juon sit{ uutena Jumalan 
valtakunnassa." 
26. Ja veisattuaan kiitosvirren he l{htiv{t \ljym{elle. 
27. Ja Jeesus sanoi heille: "Kaikki te loukkaannutte, sill{ 
kirjoitettu on: 'Min{ ly|n paimenta, ja lampaat hajotetaan'. 
28. Mutta yl|snoustuani min{ menen teid{n edell{nne 
Galileaan." 
29. Niin Pietari sanoi h{nelle: "Vaikka kaikki 
loukkaantuisivat, en kuitenkaan min{". 
30. Jeesus sanoi h{nelle: "Totisesti min{ sanon sinulle: 
t{n{{n, t{n{ y|n{, ennenkuin kukko kahdesti laulaa, sin{ 
kolmesti minut kiell{t". 
31. Mutta h{n vakuutti viel{ lujemmin: "Vaikka minun pit{isi 
kuolla sinun kanssasi, en sittenk{{n min{ sinua kiell{". Ja 
samoin sanoivat kaikki muutkin. 
32. Ja he tulivat maatilalle, jonka nimi on Getsemane; ja 
h{n sanoi opetuslapsillensa: "Istukaa t{ss{, sill{ aikaa 
kuin min{ rukoilen". 
33. Ja h{n otti mukaansa Pietarin ja Jaakobin ja 
Johanneksen; ja h{n alkoi kauhistua ja tulla tuskaan. 
34. Ja h{n sanoi heille: "Minun sieluni on syv{sti 
murheellinen, kuolemaan asti; olkaa t{ss{ ja valvokaa". 
35. Ja h{n meni v{h{n edemm{ksi, lankesi maahan ja rukoili, 
ett{, jos mahdollista, se hetki menisi h{nelt{ ohi, 
36. ja sanoi: "Abba, Is{, kaikki on mahdollista sinulle; ota 
pois minulta t{m{ malja. Mutta ei, mit{ min{ tahdon, vaan 
mit{ sin{!" 
37. Ja h{n tuli ja tapasi heid{t nukkumasta ja sanoi 
Pietarille: "Simon, nukutko? Etk| jaksanut yht{ hetke{ 
valvoa? 
38. Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; 
henki tosin on altis, mutta liha on heikko." 
39. Ja taas h{n meni pois ja rukoili sanoen samat sanat. 
40. Ja tullessaan h{n taas tapasi heid{t nukkumasta, sill{ 
heid{n silm{ns{ olivat k{yneet kovin raukeiksi; ja he eiv{t 
tienneet, mit{ h{nelle vastaisivat. 
41. Ja h{n tuli kolmannen kerran ja sanoi heille: "Te 
nukutte viel{ ja lep{{tte! Jo riitt{{! Hetki on tullut; 
katso, Ihmisen Poika annetaan syntisten k{siin. 
42. Nouskaa, l{htek{{mme; katso, se, joka kavaltaa minut, on 
l{hell{." 
43. Ja heti, h{nen viel{ puhuessaan, Juudas, yksi niist{ 
kahdestatoista, saapui, ja h{nen mukanaan joukko ylipappien 
ja kirjanoppineiden ja vanhinten luota, miekat ja seip{{t 
k{siss{. 
44. Mutta se, joka h{net kavalsi, oli sopinut heid{n 
kanssaan merkist{, sanoen: "Se, jolle min{ suuta annan, h{n 
se on; ottakaa h{net kiinni ja viek{{ tarkasti vartioituna 
pois". 
45. Ja tultuaan h{n kohta astui h{nen luoksensa ja sanoi: 
"Rabbi!" ja antoi h{nelle suuta. 
46. Silloin he k{viv{t h{neen k{siksi ja ottivat h{net 
kiinni. 
47. Mutta er{s niist{, jotka l{hell{ seisoivat, veti 
miekkansa, iski ylimm{isen papin palvelijaa ja sivalsi 
h{nelt{ pois korvan. 
48. Niin Jeesus puhui heille ja sanoi: "Niinkuin ry|v{ri{ 
vastaan te olette l{hteneet minua miekoilla ja seip{ill{ 
vangitsemaan. 
49. Joka p{iv{ min{ olen ollut teid{n luonanne opettaen 
pyh{k|ss{, ettek{ ole ottaneet minua kiinni. Mutta t{m{ 
tapahtuu, ett{ kirjoitukset k{visiv{t toteen." 
50. Niin he kaikki j{ttiv{t h{net ja pakenivat. 
51. Ja h{nt{ seurasi er{s nuorukainen, jolla oli ymp{rill{{n 
liinavaate paljaalle iholle heitettyn{; ja he ottivat h{net 
kiinni. 
52. Mutta h{n j{tti liinavaatteen ja pakeni alastonna. 
53. Ja he veiv{t Jeesuksen ylimm{isen papin eteen, jonne 
kaikki ylipapit ja vanhimmat ja kirjanoppineet kokoontuivat. 
54. Ja Pietari seurasi h{nt{ taampana ylimm{isen papin 
palatsin esipihaan asti ja istui palvelijain joukkoon ja 
l{mmitteli tulen {{ress{. 
55. Mutta ylipapit ja koko neuvosto etsiv{t todistusta 
Jeesusta vastaan tappaaksensa h{net, mutta eiv{t l|yt{neet. 
56. Useat kyll{ todistivat v{{rin h{nt{ vastaan, mutta 
todistukset eiv{t olleet yht{pit{vi{. 
57. Niin muutamat nousivat ja todistivat v{{rin h{nt{ 
vastaan, sanoen: 
58. "Me olemme kuulleet h{nen sanovan: 'Min{ hajotan maahan 
t{m{n k{sill{ tehdyn temppelin ja rakennan kolmessa p{iv{ss{ 
toisen, joka ei ole k{sill{ tehty'." 
59. Mutta eiv{t n{ink{{n heid{n todistuksensa olleet 
yht{pit{vi{. 
60. Silloin ylimm{inen pappi nousi ja astui esille ja kysyi 
Jeesukselta sanoen: "Etk| vastaa mit{{n? Mit{ n{m{ 
todistavat sinua vastaan?" 
61. Mutta h{n oli vaiti eik{ vastannut mit{{n. Taas 
ylimm{inen pappi kysyi h{nelt{ ja sanoi h{nelle: "Oletko 
sin{ Kristus, sen Ylistetyn Poika?" 
62. Jeesus sanoi: "Olen; ja te saatte n{hd{ Ihmisen Pojan 
istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan 
pilviss{". 
63. Niin ylimm{inen pappi rep{isi vaatteensa ja sanoi: "Mit{ 
me en{{ todistajia tarvitsemme? 
64. Te kuulitte h{nen pilkkaamisensa. Mit{ arvelette?" Niin 
he kaikki tuomitsivat h{net vikap{{ksi kuolemaan. 
65. Ja muutamat rupesivat sylkem{{n h{nt{ ja peittiv{t h{nen 
kasvonsa ja l|iv{t h{nt{ nyrkill{ ja sanoivat h{nelle: 
"Profetoi!" Oikeudenpalvelijatkin l|iv{t h{nt{ poskelle. 
66. Kun nyt Pietari oli alhaalla esipihassa, tuli sinne 
muuan ylimm{isen papin palvelijattarista; 
67. ja n{hdess{{n Pietarin l{mmittelev{n h{n katsoi h{neen 
ja sanoi: "Sin{kin olit Nasaretilaisen, tuon Jeesuksen, 
kanssa". 
68. Mutta h{n kielsi sanoen: "En tied{ enk{ k{sit{, mit{ 
sanot". Ja h{n meni ulos pihalle. Ja kukko lauloi. 
69. Ja n{hdess{{n h{net siell{ palvelijatar rupesi taas 
sanomaan l{hell{ seisoville: "T{m{ on yksi niist{". 
70. Mutta h{n kielsi uudestaan. Ja v{h{n sen j{lkeen l{hell{ 
seisovat taas sanoivat Pietarille: "Totisesti, sin{ olet 
yksi niist{, sill{ olethan sin{ galilealainenkin". 
71. Mutta h{n rupesi sadattelemaan itse{ns{ ja vannomaan: 
"En tunne sit{ miest{, josta te puhutte". 
72. Ja samassa kukko lauloi toisen kerran. Niin Pietari 
muisti Jeesuksen sanat, jotka h{n oli sanonut h{nelle: 
"Ennenkuin kukko kahdesti laulaa, sin{ kolmesti minut 
kiell{t". Ja h{n ratkesi itkuun. 


			15 Luku

1. Ja heti aamulla ylipapit ynn{ vanhimmat ja 
kirjanoppineet ja koko neuvosto tekiv{t p{{t|ksen, sitoivat 
Jeesuksen, veiv{t h{net pois ja antoivat Pilatuksen k{siin. 
2. Niin Pilatus kysyi h{nelt{: "Oletko sin{ juutalaisten 
kuningas?" H{n vastasi ja sanoi h{nelle: "Sin{p{ sen sanot". 
3. Ja ylipapit tekiv{t monta syyt|st{ h{nt{ vastaan. 
4. Niin Pilatus taas kysyi h{nelt{ sanoen: "Etk| vastaa 
mit{{n? Katso, kuinka paljon syyt|ksi{ he tekev{t sinua 
vastaan." 
5. Mutta Jeesus ei en{{ vastannut mit{{n, niin ett{ Pilatus 
ihmetteli. 
6. Mutta juhlan aikana h{n tavallisesti p{{sti heille yhden 
vangin irti, sen, jota he anoivat. 
7. Niin siell{ oli er{s mies, jota sanottiin Barabbaaksi, 
vangittu muiden kapinoitsijain kanssa, jotka kapinassa 
olivat tehneet murhan. 
8. Ja kansa meni sinne yl|s ja rupesi pyyt{m{{n, ett{ h{n 
tekisi heille, niinkuin h{nen tapansa oli. 
9. Pilatus vastasi heille sanoen: "Tahdotteko, ett{ p{{st{n 
teille juutalaisten kuninkaan?" 
10. Sill{ h{n tiesi, ett{ ylipapit kateudesta olivat 
antaneet h{net h{nen k{siins{. 
11. Mutta ylipapit kiihoittivat kansaa anomaan, ett{ h{n 
ennemmin p{{st{isi heille Barabbaan. 
12. Ja Pilatus puhui taas heille ja sanoi: "Mit{ minun 
sitten on teht{v{ h{nelle, jota te sanotte juutalaisten 
kuninkaaksi?" 
13. Niin he taas huusivat: "Ristiinnaulitse h{net!" 
14. Mutta Pilatus sanoi heille: "Mit{ pahaa h{n sitten on 
tehnyt?" Mutta he huusivat viel{ kovemmin: "Ristiinnaulitse 
h{net!" 
15. Ja kun Pilatus tahtoi tehd{ kansalle mieliksi, p{{sti 
h{n heille Barabbaan, mutta Jeesuksen h{n ruoskitti ja 
luovutti ristiinnaulittavaksi. 
16. Niin sotamiehet veiv{t h{net sis{lle linnaan, se on 
palatsiin, ja kutsuivat siihen koko sotilasjoukon. 
17. Ja he pukivat h{nen yllens{ purppuravaipan, v{{nsiv{t 
orjantappuroista kruunun ja panivat sen h{nen p{{h{ns{ 
18. ja rupesivat tervehtim{{n h{nt{: "Terve, juutalaisten 
kuningas!" 
19. Ja he l|iv{t h{nt{ p{{h{n ruovolla, sylkiv{t h{nt{ ja 
laskeutuen polvilleen kumarsivat h{nt{. 
20. Ja kun he olivat h{nt{ pilkanneet, riisuivat he h{nelt{ 
purppuravaipan ja pukivat h{net h{nen omiin vaatteisiinsa. 
Ja he veiv{t h{net pois, ristiinnaulitakseen h{net. 
21. Ja he pakottivat er{{n ohikulkevan miehen, Simonin, 
kyrenel{isen, joka tuli vainiolta, Aleksanterin ja Rufuksen 
is{n, kantamaan h{nen risti{ns{. 
22. Ja he veiv{t h{net paikalle, jonka nimi on Golgata, se 
on k{{nnettyn{: p{{kallonpaikka. 
23. Ja he tarjosivat h{nelle mirhalla sekoitettua viini{, 
mutta h{n ei sit{ ottanut. 
24. Ja he ristiinnaulitsivat h{net ja jakoivat kesken{{n 
h{nen vaatteensa heitt{en niist{ arpaa, mit{ kukin oli 
saava. 
25. Oli kolmas hetki, kun he h{net ristiinnaulitsivat. 
26. Ja p{{llekirjoitukseksi oli merkitty h{nen syyns{: 
"Juutalaisten kuningas". 
27. Ja he ristiinnaulitsivat h{nen kanssaan kaksi ry|v{ri{, 
toisen h{nen oikealle ja toisen h{nen vasemmalle 
puolellensa. 
29. Ja ne, jotka kulkivat ohitse, herjasivat h{nt{ ja 
ny|kyttiv{t p{{t{{n ja sanoivat: "Voi sinua, joka hajotat 
maahan temppelin ja kolmessa p{iv{ss{ sen rakennat! 
30. Auta itse{si ja astu alas ristilt{." 
31. Samoin ylipapitkin ynn{ kirjanoppineet kesken{{n 
pilkkasivat h{nt{ ja sanoivat: "Muita h{n on auttanut, 
itse{{n ei voi auttaa. 
32. Astukoon h{n, Kristus, Israelin kuningas, nyt alas 
ristilt{, ett{ me n{kisimme ja uskoisimme." My|skin ne, 
jotka olivat ristiinnaulitut h{nen kanssaan, herjasivat 
h{nt{. 
33. Ja kuudennella hetkell{ tuli pimeys yli kaiken maan, ja 
sit{ kesti hamaan yhdeks{nteen hetkeen. 
34. Ja yhdeks{nnell{ hetkell{ Jeesus huusi suurella {{nell{: 
"Eeli, Eeli, lama sabaktani?" Se on k{{nnettyn{: Jumalani, 
Jumalani, miksi minut hylk{sit? 
35. Sen kuullessaan sanoivat muutamat niist{, jotka siin{ 
seisoivat: "Katso, h{n huutaa Eliasta". 
36. Ja muuan juoksi ja t{ytti sienen hapanviinill{, pani sen 
ruovon p{{h{n ja antoi h{nelle juoda sanoen: "Annas, 
katsokaamme, tuleeko Elias ottamaan h{net alas". 
37. Mutta Jeesus huusi suurella {{nell{ ja antoi henkens{. 
38. Ja temppelin esirippu repesi kahtia ylh{{lt{ alas asti. 
39. Mutta kun sadanp{{mies, joka seisoi h{nt{ vastap{{t{, 
n{ki h{nen n{in antavan henkens{, sanoi h{n: "Totisesti t{m{ 
ihminen oli Jumalan Poika". 
40. Ja siell{ oli my|s naisia taampaa katselemassa. N{iden 
joukossa olivat Maria Magdaleena ja Maria, Jaakob nuoremman 
ja Jooseen {iti, ja Salome, 
41. jotka h{nen ollessaan Galileassa olivat seuranneet ja 
palvelleet h{nt{, sek{ useita muita, jotka olivat tulleet 
h{nen kanssaan yl|s Jerusalemiin. 
42. Ja kun jo oli tullut ilta, ja koska oli valmistusp{iv{, 
se on sapatin aattop{iv{, 
43. tuli Joosef, arimatialainen, arvossapidetty neuvoston 
j{sen, joka h{nkin odotti Jumalan valtakuntaa, rohkaisi 
mielens{ ja meni sis{lle Pilatuksen luo ja pyysi Jeesuksen 
ruumista. 
44. Niin Pilatus ihmetteli, oliko h{n jo kuollut, ja 
kutsuttuaan luoksensa sadanp{{miehen kysyi t{lt{, oliko h{n 
jo kauan sitten kuollut. 
45. Ja saatuaan sadanp{{miehelt{ siit{ tiedon h{n lahjoitti 
ruumiin Joosefille. 
46. T{m{ osti liinavaatteen ja otti h{net alas, k{{ri h{net 
liinavaatteeseen ja pani hautaan, joka oli hakattu kallioon, 
ja vieritti kiven hautakammion ovelle. 
47. Ja Maria Magdaleena ja Maria, Jooseen {iti, katselivat, 
mihin h{net pantiin. 


			16 Luku

1. Ja kun sapatti oli ohi, ostivat Maria Magdaleena ja 
Maria, Jaakobin {iti, ja Salome hyv{nhajuisia yrttej{ 
menn{kseen voitelemaan h{nt{. 
2. Ja viikon ensimm{isen{ p{iv{n{ he tulivat haudalle ani 
varhain, auringon noustessa. 
3. Ja he sanoivat toisilleen: "Kuka meille vieritt{{ kiven 
hautakammion ovelta?" 
4. Ja katsahtaessaan yl|s he n{kiv{t kiven 
poisvieritetyksi; se oli n{et hyvin suuri. 
5. Ja menty{{n hautakammion sis{{n he n{kiv{t nuorukaisen 
istuvan oikealla puolella, puettuna pitk{{n, valkeaan 
vaatteeseen; ja he pelj{styiv{t suuresti. 
6. Mutta h{n sanoi heille: "[lk{{ pelj{styk|; te etsitte 
Jeesusta, Nasaretilaista, joka oli ristiinnaulittu. H{n on 
noussut yl|s; ei h{n ole t{{ll{. Katso, t{ss{ on paikka, 
johon he h{net panivat. 
7. Mutta menk{{ ja sanokaa h{nen opetuslapsillensa ja 
Pietarille: 'H{n menee teid{n edell{nne Galileaan; siell{ te 
saatte h{net n{hd{, niinkuin h{n teille sanoi'." 
8. Niin he tulivat ulos ja pakenivat haudalta, sill{ heid{t 
oli vallannut vavistus ja h{mm{stys, eiv{tk{ sanoneet 
kenellek{{n mit{{n, sill{ he pelk{siv{t. 
9. Mutta yl|snousemisensa j{lkeen h{n varhain aamulla 
viikon ensimm{isen{ p{iv{n{ ilmestyi ensiksi Maria 
Magdaleenalle, josta h{n oli ajanut ulos seitsem{n 
riivaajaa. 
10. T{m{ meni ja vei sanan niille, jotka olivat olleet 
Jeesuksen kanssa ja jotka nyt murehtivat ja itkiv{t. 
11. Mutta kun he kuulivat, ett{ h{n eli ja ett{ Maria oli 
h{net n{hnyt, eiv{t he uskoneet. 
12. Ja sen j{lkeen h{n toisenmuotoisena ilmestyi kahdelle 
heist{, heid{n k{velless{{n, matkalla maakyl{{n. 
13. Hekin meniv{t ja veiv{t sanan toisille; mutta n{m{ eiv{t 
uskoneet heit{k{{n. 
14. Vihdoin h{n ilmestyi my|skin niille yhdelletoista heid{n 
ollessaan aterialla; ja h{n nuhteli heid{n ep{uskoaan ja 
heid{n syd{mens{ kovuutta, kun he eiv{t olleet uskoneet 
niit{, jotka olivat n{hneet h{net yl|snousseeksi. 
15. Ja h{n sanoi heille: "Menk{{ kaikkeen maailmaan ja 
saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. 
16. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei 
usko, se tuomitaan kadotukseen. 
17. Ja n{m{ merkit seuraavat niit{, jotka uskovat: minun 
nimess{ni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla 
kielill{, 
18. nostavat k{sin k{{rmeit{, ja jos he juovat jotakin 
kuolettavaa, ei se heit{ vahingoita; he panevat k{tens{ 
sairasten p{{lle, ja ne tulevat terveiksi." 
19. Kun nyt Herra Jeesus oli puhunut heille, otettiin h{net 
yl|s taivaaseen, ja h{n istui Jumalan oikealle puolelle. 
20. Mutta he l{htiv{t ja saarnasivat kaikkialla, ja Herra 
vaikutti heid{n kanssansa ja vahvisti sanan sit{ seuraavien 
merkkien kautta. 



