

	Evankeliumi Matteuksen mukaan



			1 Luku

1. Jeesuksen Kristuksen, Daavidin pojan, Aabrahamin pojan, 
syntykirja. 
2. Aabrahamille syntyi Iisak, Iisakille syntyi Jaakob, 
Jaakobille syntyi Juuda ja t{m{n veljet; 
3. Juudalle syntyi Faares ja Sera Taamarista, Faareelle 
syntyi Esrom, Esromille syntyi Aram; 
4. Aramille syntyi Aminadab, Aminadabille syntyi Nahasson, 
Nahassonille syntyi Salmon; 
5. Salmonille syntyi Booas Raahabista, Booaalle syntyi 
Oobed Ruutista, Oobedille syntyi Iisai; 
6. Iisaille syntyi Daavid, kuningas. Daavidille syntyi 
Salomo Uurian vaimosta; 
7. Salomolle syntyi Rehabeam, Rehabeamille syntyi Abia, 
Abialle syntyi Aasa; 
8. Aasalle syntyi Joosafat, Joosafatille syntyi Jooram, 
Jooramille syntyi Ussia; 
9. Ussialle syntyi Jootam, Jootamille syntyi Aahas, 
Aahaalle syntyi Hiskia; 
10. Hiskialle syntyi Manasse, Manasselle syntyi Aamon, 
Aamonille syntyi Joosia; 
11. Joosialle syntyi Jekonja ja t{m{n veljet Babyloniin 
siirt{misen aikoina. 
12. Babyloniin siirt{misen j{lkeen Jekonjalle syntyi 
Sealtiel, Sealtielille syntyi Serubbaabel; 
13. Serubbaabelille syntyi Abiud, Abiudille syntyi Eljakim, 
Eljakimille syntyi Asor; 
14. Asorille syntyi Saadok, Saadokille syntyi Akim, Akimille 
syntyi Eliud; 
15. Eliudille syntyi Eleasar, Eleasarille syntyi Mattan, 
Mattanille syntyi Jaakob; 
16. Jaakobille syntyi Joosef, Marian mies, h{nen, josta 
syntyi Jeesus, jota kutsutaan Kristukseksi. 
17. N{in on sukupolvia Aabrahamista Daavidiin kaikkiaan 
nelj{toista polvea, ja Daavidista Babyloniin siirt{miseen 
nelj{toista polvea, ja Babyloniin siirt{misest{ Kristukseen 
asti nelj{toista polvea. 
18. Jeesuksen Kristuksen syntyminen oli n{in. Kun h{nen 
{itins{ Maria oli kihlattu Joosefille, huomattiin h{nen 
ennen heid{n yhteenmenoaan olevan raskaana Pyh{st{ Hengest{. 
19. Mutta kun Joosef, h{nen miehens{, oli hurskas, ja koska 
h{n ei tahtonut saattaa h{nt{ h{pe{{n, aikoi h{n salaisesti 
hylj{t{ h{net. 
20. Mutta kun h{n t{t{ ajatteli, niin katso, h{nelle 
ilmestyi unessa Herran enkeli, joka sanoi: "Joosef, Daavidin 
poika, {l{ pelk{{ ottaa tyk|si Mariaa, vaimoasi; sill{ se, 
mik{ h{ness{ on siinnyt, on Pyh{st{ Hengest{. 
21. Ja h{n on synnytt{v{ pojan, ja sinun on annettava 
h{nelle nimi Jeesus, sill{ h{n on vapahtava kansansa heid{n 
synneist{ns{." 
22. T{m{ kaikki on tapahtunut, ett{ k{visi toteen, mink{ 
Herra on puhunut profeetan kautta, joka sanoo: 
23. "Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnytt{{ pojan, ja 
t{lle on annettava nimi Immanuel", mik{ k{{nnettyn{ on: 
Jumala meid{n kanssamme. 
24. Her{tty{{n unesta Joosef teki, niinkuin Herran enkeli 
oli k{skenyt h{nen tehd{, ja otti vaimonsa tyk|ns{ 
25. eik{ yhtynyt h{neen, ennenkuin h{n oli synnytt{nyt 
pojan. Ja h{n antoi h{nelle nimen Jeesus. 


			2 Luku

1. Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Beetlehemiss{ kuningas 
Herodeksen aikana, niin katso, tiet{ji{ tuli it{isilt{ 
mailta Jerusalemiin, 
2. ja he sanoivat: "Miss{ on se {sken syntynyt juutalaisten 
kuningas? Sill{ me n{imme h{nen t{htens{ it{isill{ mailla ja 
olemme tulleet h{nt{ kumartamaan." 
3. Kun kuningas Herodes sen kuuli, h{mm{styi h{n ja koko 
Jerusalem h{nen kanssaan. 
4. Ja h{n kokosi kaikki kansan ylipapit ja kirjanoppineet 
ja kyseli heilt{, miss{ Kristus oli syntyv{. 
5. He sanoivat h{nelle: "Juudean Beetlehemiss{; sill{ n{in 
on kirjoitettu profeetan kautta: 
6. 'Ja sin{ Beetlehem, sin{ Juudan seutu, et suinkaan ole 
v{h{isin Juudan ruhtinasten joukossa, sill{ sinusta on 
l{htev{ hallitsija, joka kaitsee minun kansaani Israelia'." 
7. Silloin Herodes kutsui salaa tiet{j{t tyk|ns{ ja 
tutkiskeli heilt{ tarkoin, mihin aikaan t{hti oli 
ilmestynyt. 
8. Ja h{n l{hetti heid{t Beetlehemiin sanoen: "Menk{{ ja 
tiedustelkaa tarkasti lasta; ja kun sen l|yd{tte, niin 
ilmoittakaa minulle, ett{ min{kin tulisin h{nt{ 
kumartamaan". 
9. Kuultuaan kuninkaan sanat he l{htiv{t matkalle; ja 
katso, t{hti, jonka he olivat it{isill{ mailla n{hneet, 
kulki heid{n edell{{n, kunnes se tuli sen paikan p{{lle, 
jossa lapsi oli, ja pys{htyi siihen. 
10. N{hdess{{n t{hden he ihastuivat ylen suuresti. 
11. Niin he meniv{t huoneeseen ja n{kiv{t lapsen ynn{ 
Marian, h{nen {itins{. Ja he lankesivat maahan ja kumarsivat 
h{nt{, avasivat aarteensa ja antoivat h{nelle lahjoja: 
kultaa ja suitsuketta ja mirhaa. 
12. Ja Jumala kielsi heit{ unessa Herodeksen tyk| 
palaamasta, ja he meniv{t toista tiet{ takaisin omaan 
maahansa. 
13. Mutta kun he olivat menneet, niin katso, Herran enkeli 
ilmestyi Joosefille unessa ja sanoi: "Nouse, ota lapsi ja 
h{nen {itins{ ja pakene Egyptiin, ja ole siell{ siihen asti, 
kuin min{ sinulle sanon; sill{ Herodes on etsiv{ lasta 
surmatakseen h{net". 
14. Niin h{n nousi, otti y|ll{ lapsen ja h{nen {itins{ ja 
l{hti Egyptiin. 
15. Ja h{n oli siell{ Herodeksen kuolemaan asti; ett{ k{visi 
toteen, mink{ Herra on puhunut profeetan kautta, joka sanoo: 
"Egyptist{ min{ kutsuin poikani". 
16. Silloin Herodes, n{hty{{n, ett{ tiet{j{t olivat h{net 
pett{neet, vihastui kovin ja l{hetti tappamaan kaikki 
poikalapset Beetlehemist{ ja koko sen ymp{rist|st{, 
kaksivuotiaat ja nuoremmat, sen mukaan kuin h{n oli aikaa 
tiet{jilt{ tarkoin tiedustellut. 
17. Silloin k{vi toteen, mik{ on puhuttu profeetta Jeremiaan 
kautta, joka sanoo: 
18. "[{ni kuuluu Raamasta, itku ja iso parku; Raakel itkee 
lapsiansa eik{ lohdutuksesta huoli, kun heit{ ei en{{ ole". 
19. Mutta kun Herodes oli kuollut, niin katso, Herran enkeli 
ilmestyi unessa Joosefille Egyptiss{ 
20. ja sanoi: "Nouse, ota lapsi ja h{nen {itins{ ja mene 
Israelin maahan, sill{ ne ovat kuolleet, jotka v{ijyiv{t 
lapsen henke{". 
21. Niin h{n nousi, otti lapsen ja h{nen {itins{ ja meni 
Israelin maahan. 
22. Mutta kun h{n kuuli, ett{ Arkelaus hallitsi Juudeaa 
is{ns{ Herodeksen j{lkeen, niin h{n pelk{si menn{ sinne. Ja 
h{n sai unessa Jumalalta k{skyn ja l{hti Galilean alueelle. 
23. Ja sinne tultuaan h{n asettui asumaan kaupunkiin, jonka 
nimi on Nasaret; ett{ k{visi toteen, mik{ profeettain kautta 
on puhuttu: "H{n on kutsuttava Nasaretilaiseksi". 


			3 Luku

1. Niin{ p{ivin{ tuli Johannes Kastaja ja saarnasi Juudean 
er{maassa 
2. ja sanoi: "Tehk{{ parannus, sill{ taivasten valtakunta 
on tullut l{helle". 
3. Sill{ h{n on se, josta profeetta Esaias puhuu sanoen: 
"Huutavan {{ni kuuluu er{maassa: 'Valmistakaa Herralle tie, 
tehk{{ polut h{nelle tasaisiksi'." 
4. Ja Johanneksella oli puku kamelinkarvoista ja 
vy|t{isill{{n nahkavy|; ja h{nen ruokanaan oli hein{sirkat 
ja mets{hunaja. 
5. Silloin vaelsi h{nen tyk|ns{ Jerusalem ja koko Juudea ja 
kaikki Jordanin ymp{rist|, 
6. ja h{n kastoi heid{t Jordanin virrassa, kun he 
tunnustivat syntins{. 
7. Mutta n{hdess{{n paljon fariseuksia ja saddukeuksia 
tulevan kasteelle h{n sanoi heille: "Te kyyk{{rmeitten 
siki|t, kuka on neuvonut teit{ pakenemaan tulevaista vihaa? 
8. Tehk{{ sent{hden parannuksen soveliaita hedelmi{, 
9. {lk{{k{ luulko saattavanne sanoa mieless{nne: 'Onhan 
meill{ is{n{ Aabraham'; sill{ min{ sanon teille, ett{ Jumala 
voi n{ist{ kivist{ her{tt{{ lapsia Aabrahamille. 
10. Jo on kirves pantu puitten juurelle; jokainen puu, joka 
ei tee hyv{{ hedelm{{, siis hakataan pois ja heitet{{n 
tuleen. 
11. Min{ kastan teid{t vedell{ parannukseen, mutta se, joka 
minun j{ljess{ni tulee, on minua v{kev{mpi, jonka kenki{k{{n 
min{ en ole kelvollinen kantamaan; h{n kastaa teid{t Pyh{ll{ 
Hengell{ ja tulella. 
12. H{nell{ on viskimens{ k{dess{{n, ja h{n puhdistaa 
puimatanterensa ja kokoaa nisunsa aittaan, mutta ruumenet 
h{n polttaa sammumattomassa tulessa." 
13. Silloin Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen 
tyk| h{nen kastettavakseen. 
14. Mutta t{m{ esteli h{nt{ sanoen: "Minun tarvitsee saada 
sinulta kaste, ja sin{ tulet minun tyk|ni!" 
15. Jeesus vastasi ja sanoi h{nelle: "Salli nyt; sill{ n{in 
meid{n sopii t{ytt{{ kaikki vanhurskaus". Silloin h{n salli 
sen h{nelle. 
16. Kun Jeesus oli kastettu, nousi h{n kohta vedest{, ja 
katso, taivaat aukenivat, ja h{n n{ki Jumalan Hengen tulevan 
alas niinkuin kyyhkysen ja laskeutuvan h{nen p{{llens{. 
17. Ja katso, taivaista kuului {{ni, joka sanoi: "T{m{ on 
minun rakas Poikani, johon min{ olen mielistynyt". 


			4 Luku

1. Sitten Henki vei Jeesuksen yl|s er{maahan perkeleen 
kiusattavaksi. 
2. Ja kun Jeesus oli paastonnut nelj{kymment{ p{iv{{ ja 
nelj{kymment{ y|t{, tuli h{nen lopulta n{lk{. 
3. Silloin kiusaaja tuli h{nen luoksensa ja sanoi h{nelle: 
"Jos sin{ olet Jumalan Poika, niin k{ske n{iden kivien 
muuttua leiviksi". 
4. Mutta h{n vastasi ja sanoi: "Kirjoitettu on: 'Ei ihminen 
el{ ainoastaan leiv{st{, vaan jokaisesta sanasta, joka 
Jumalan suusta l{htee'." 
5. Silloin perkele otti h{net kanssansa pyh{{n kaupunkiin 
ja asetti h{net pyh{k|n harjalle 
6. ja sanoi h{nelle: "Jos sin{ olet Jumalan Poika, niin 
heitt{ydy t{st{ alas; sill{ kirjoitettu on: 'H{n antaa 
enkeleilleen k{skyn sinusta', ja: 'He kantavat sinua 
k{sill{ns{, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi'." 
7. Jeesus sanoi h{nelle: "Taas on kirjoitettu: '[l{ kiusaa 
Herraa, sinun Jumalaasi'." 
8. Taas perkele otti h{net kanssansa sangen korkealle 
vuorelle ja n{ytti h{nelle kaikki maailman valtakunnat ja 
niiden loiston 
9. ja sanoi h{nelle: "T{m{n kaiken min{ annan sinulle, jos 
lankeat maahan ja kumarrat minua". 
10. Silloin Jeesus sanoi h{nelle: "Mene pois, saatana; sill{ 
kirjoitettu on: 'Herraa, sinun Jumalaasi, pit{{ sinun 
kumartaman ja h{nt{ ainoata palveleman'." 
11. Silloin perkele j{tti h{net; ja katso, enkeleit{ tuli 
h{nen tyk|ns{, ja he tekiv{t h{nelle palvelusta. 
12. Mutta kun Jeesus kuuli, ett{ Johannes oli pantu 
vankeuteen, poistui h{n Galileaan. 
13. Ja h{n j{tti Nasaretin ja meni asumaan Kapernaumiin, 
joka on meren rannalla, Sebulonin ja Naftalin alueella; 
14. ett{ k{visi toteen, mik{ on puhuttu profeetta Esaiaan 
kautta, joka sanoo: 
15. "Sebulonin maa ja Naftalin maa, meren tie, Jordanin 
tuonpuoleinen maa, pakanain Galilea - 
16. kansa, joka pimeydess{ istui, n{ki suuren valkeuden, ja 
jotka istuivat kuoleman maassa ja varjossa, niille koitti 
valkeus". 
17. Siit{ l{htien Jeesus rupesi saarnaamaan ja sanomaan: 
"Tehk{{ parannus, sill{ taivasten valtakunta on tullut 
l{helle". 
18. Ja kulkiessaan Galilean j{rven rantaa h{n n{ki kaksi 
veljest{, Simonin, jota kutsutaan Pietariksi, ja Andreaan, 
h{nen veljens{, heitt{m{ss{ verkkoa j{rveen; sill{ he olivat 
kalastajia. 
19. Ja h{n sanoi heille: "Seuratkaa minua, niin min{ teen 
teist{ ihmisten kalastajia". 
20. Niin he j{ttiv{t kohta verkot ja seurasivat h{nt{. 
21. Ja k{ydess{{n siit{ eteenp{in h{n n{ki toiset kaksi 
veljest{, Jaakobin, Sebedeuksen pojan, ja Johanneksen, h{nen 
veljens{, venheess{ is{ns{ Sebedeuksen kanssa laittamassa 
verkkojaan kuntoon; ja h{n kutsui heid{t. 
22. Niin he j{ttiv{t kohta venheen ja is{ns{ ja seurasivat 
h{nt{. 
23. Ja h{n kierteli kautta koko Galilean ja opetti heid{n 
synagoogissaan ja saarnasi valtakunnan evankeliumia ja 
paransi kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta, 
mit{ kansassa oli. 
24. Ja maine h{nest{ levisi koko Syyriaan, ja h{nen 
luoksensa tuotiin kaikki sairastavaiset, monenlaisten 
tautien ja vaivojen rasittamat, riivatut, kuunvaihetautiset 
ja halvatut; ja h{n paransi heid{t. 
25. Ja h{nt{ seurasi suuri kansan paljous Galileasta ja 
Dekapolista ja Jerusalemista ja Juudeasta ja Jordanin tuolta 
puolen. 


			5 Luku

1. Kun h{n n{ki kansanjoukot, nousi h{n vuorelle; ja kun 
h{n oli istuutunut, tulivat h{nen opetuslapsensa h{nen 
tyk|ns{. 
2. Niin h{n avasi suunsa ja opetti heit{ ja sanoi: 
3. "Autuaita ovat hengellisesti k|yh{t, sill{ heid{n on 
taivasten valtakunta. 
4. Autuaita ovat murheelliset, sill{ he saavat lohdutuksen. 
5. Autuaita ovat hiljaiset, sill{ he saavat maan peri{. 
6. Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat 
vanhurskautta, sill{ heid{t ravitaan. 
7. Autuaita ovat laupiaat, sill{ he saavat laupeuden. 
8. Autuaita ovat puhdassyd{miset, sill{ he saavat n{hd{ 
Jumalan. 
9. Autuaita ovat rauhantekij{t, sill{ heid{t pit{{ Jumalan 
lapsiksi kutsuttaman. 
10. Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden t{hden vainotaan, 
sill{ heid{n on taivasten valtakunta. 
11. Autuaita olette te, kun ihmiset minun t{hteni teit{ 
solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teist{ 
kaikkinaista pahaa. 
12. Iloitkaa ja riemuitkaa, sill{ teid{n palkkanne on suuri 
taivaissa. Sill{ samoin he vainosivat profeettoja, jotka 
olivat ennen teit{. 
13. Te olette maan suola; mutta jos suola k{y mauttomaksi, 
mill{ se saadaan suolaiseksi? Se ei en{{ kelpaa mihink{{n 
muuhun kuin pois heitett{v{ksi ja ihmisten tallattavaksi. 
14. Te olette maailman valkeus. Ei voi ylh{{ll{ vuorella 
oleva kaupunki olla k{tk|ss{; 
15. eik{ lamppua sytytet{ ja panna vakan alle, vaan 
lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa 
oleville. 
16. Niin loistakoon teid{n valonne ihmisten edess{, ett{ he 
n{kisiv{t teid{n hyv{t tekonne ja ylist{isiv{t teid{n 
Is{{nne, joka on taivaissa. 
17. [lk{{ luulko, ett{ min{ olen tullut lakia tai 
profeettoja kumoamaan; en min{ ole tullut kumoamaan, vaan 
t{ytt{m{{n. 
18. Sill{ totisesti min{ sanon teille: kunnes taivas ja maa 
katoavat, ei laista katoa pienink{{n kirjain, ei ainoakaan 
piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut. 
19. Sent{hden, joka purkaa yhdenk{{n n{ist{ pienimmist{ 
k{skyist{ ja sill{ tavalla opettaa ihmisi{, se pit{{ 
pienimm{ksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka 
niit{ noudattaa ja niin opettaa, se pit{{ kutsuttaman 
suureksi taivasten valtakunnassa. 
20. Sill{ min{ sanon teille: ellei teid{n vanhurskautenne 
ole paljoa suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, 
niin te ette p{{se taivasten valtakuntaan. 
21. Te olette kuulleet sanotuksi vanhoille: '[l{ tapa', ja: 
'Joka tappaa, se on ansainnut oikeuden tuomion'. 
22. Mutta min{ sanon teille: jokainen, joka vihastuu 
veljeens{, on ansainnut oikeuden tuomion; ja joka sanoo 
veljelleen: 'Sin{ tyhj{np{iv{inen', on ansainnut suuren 
neuvoston tuomion; ja joka sanoo: 'Sin{ hullu', on ansainnut 
helvetin tulen. 
23. Sent{hden, jos tuot lahjaasi alttarille ja siell{ 
muistat, ett{ veljell{si on jotakin sinua vastaan, 
24. niin j{t{ lahjasi siihen alttarin eteen, ja k{y ensin 
sopimassa veljesi kanssa, ja tule sitten uhraamaan lahjasi. 
25. Suostu pian sopimaan riitapuolesi kanssa, niin kauan 
kuin viel{ olet h{nen kanssaan tiell{, ettei riitapuolesi 
vet{isi sinua tuomarin eteen ja tuomari antaisi sinua 
oikeudenpalvelijalle, ja ettei sinua pantaisi vankeuteen. 
26. Totisesti min{ sanon sinulle: sielt{ et p{{se, ennenkuin 
maksat viimeisenkin rovon. 
27. Te olette kuulleet sanotuksi: '[l{ tee huorin'. 
28. Mutta min{ sanon teille: jokainen, joka katsoo naista 
himoiten h{nt{, on jo syd{mess{{n tehnyt huorin h{nen 
kanssansa. 
29. Jos sinun oikea silm{si viettelee sinua, rep{ise se pois 
ja heit{ luotasi; sill{ parempi on sinulle, ett{ yksi 
j{senist{si joutuu hukkaan, kuin ett{ koko ruumiisi 
heitet{{n helvettiin. 
30. Ja jos sinun oikea k{tesi viettelee sinua, hakkaa se 
poikki ja heit{ luotasi; sill{ parempi on sinulle, ett{ yksi 
j{senist{si joutuu hukkaan, kuin ett{ koko ruumiisi menee 
helvettiin. 
31. On sanottu: 'Joka hylk{{ vaimonsa, antakoon h{nelle 
erokirjan'. 
32. Mutta min{ sanon teille: jokainen, joka hylk{{ vaimonsa 
muun kuin huoruuden t{hden, saattaa h{net tekem{{n huorin, 
ja joka nai hylj{tyn, tekee huorin. 
33. Viel{ olette kuulleet sanotuksi vanhoille: '[l{ vanno 
v{{rin', ja: 'T{yt{ Herralle valasi'. 
34. Mutta min{ sanon teille: {lk{{ ensink{{n vannoko, {lk{{ 
taivaan kautta, sill{ se on Jumalan valtaistuin, 
35. {lk{{k{ maan kautta, sill{ se on h{nen jalkojensa 
astinlauta, {lk{{ my|sk{{n Jerusalemin kautta, sill{ se on 
suuren Kuninkaan kaupunki; 
36. {l{k{ vanno p{{si kautta, sill{ et sin{ voi yht{k{{n 
hiusta tehd{ valkeaksi etk{ mustaksi; 
37. vaan olkoon teid{n puheenne: 'On, on', tahi: 'ei, ei'. 
Mit{ siihen lis{t{{n, se on pahasta. 
38. Te olette kuulleet sanotuksi: 'Silm{ silm{st{ ja hammas 
hampaasta'. 
39. Mutta min{ sanon teille: {lk{{ tehk| pahalle 
vastarintaa; vaan jos joku ly| sinua oikealle poskelle, 
k{{nn{ h{nelle toinenkin; 
40. ja jos joku tahtoo sinun kanssasi k{yd{ oikeutta ja 
ottaa ihokkaasi, anna h{nen saada vaippasikin; 
41. ja jos joku pakottaa sinua yhden virstan matkalle, kulje 
h{nen kanssaan kaksi. 
42. Anna sille, joka sinulta anoo, {l{k{ k{{nn{ selk{{si 
sille, joka sinulta lainaa pyyt{{. 
43. Te olette kuulleet sanotuksi: 'Rakasta l{himm{ist{si ja 
vihaa vihollistasi'. 
44. Mutta min{ sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja 
rukoilkaa niiden puolesta, jotka teit{ vainoavat, 
45. ett{ olisitte Is{nne lapsia, joka on taivaissa; sill{ 
h{n antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, 
ja antaa sataa niin v{{rille kuin vanhurskaillekin. 
46. Sill{ jos te rakastatte niit{, jotka teit{ rakastavat, 
mik{ palkka teille siit{ on tuleva? Eiv{tk| publikaanitkin 
tee samoin? 
47. Ja jos te osoitatte yst{v{llisyytt{ ainoastaan 
veljillenne, mit{ erinomaista te siin{ teette? Eiv{tk| 
pakanatkin tee samoin? 
48. Olkaa siis te t{ydelliset, niinkuin teid{n taivaallinen 
Is{nne t{ydellinen on." 


			6 Luku

1. "Kavahtakaa, ettette harjoita vanhurskauttanne ihmisten 
n{hden, ett{ he teit{ katselisivat; muutoin ette saa palkkaa 
Is{lt{nne, joka on taivaissa. 
2. Sent{hden, kun annat almuja, {l{ soitata torvea 
edell{si, niinkuin ulkokullatut tekev{t synagoogissa ja 
kaduilla saadakseen ylistyst{ ihmisilt{. Totisesti min{ 
sanon teille: he ovat saaneet palkkansa. 
3. Vaan kun sin{ almua annat, {lk||n vasen k{tesi tiet{k|, 
mit{ oikea k{tesi tekee, 
4. ett{ almusi olisi salassa; ja sinun Is{si, joka salassa 
n{kee, maksaa sinulle. 
5. Ja kun rukoilette, {lk{{ olko niinkuin ulkokullatut; 
sill{ he mielell{{n seisovat ja rukoilevat synagoogissa ja 
katujen kulmissa, ett{ ihmiset heid{t n{kisiv{t. Totisesti 
min{ sanon teille: he ovat saaneet palkkansa. 
6. Vaan sin{, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi 
ja rukoile Is{{si, joka on salassa; ja sinun Is{si, joka 
salassa n{kee, maksaa sinulle. 
7. Ja kun rukoilette, niin {lk{{ tyhji{ hokeko niinkuin 
pakanat, jotka luulevat, ett{ heit{ heid{n monisanaisuutensa 
t{hden kuullaan. 
8. [lk{{ siis olko heid{n kaltaisiaan; sill{ teid{n Is{nne 
kyll{ tiet{{, mit{ te tarvitsette, ennenkuin h{nelt{ 
anottekaan. 
9. Rukoilkaa siis te n{in: Is{ meid{n, joka olet taivaissa! 
Pyhitetty olkoon sinun nimesi; 
10. tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi 
my|s maan p{{ll{ niinkuin taivaassa; 
11. anna meille t{n{ p{iv{n{ meid{n jokap{iv{inen leip{mme; 
12. ja anna meille meid{n velkamme anteeksi, niinkuin mekin 
annamme anteeksi meid{n velallisillemme; 
13. {l{k{ saata meit{ kiusaukseen; vaan p{{st{ meid{t 
pahasta, <sill{ sinun on valtakunta ja voima ja kunnia 
iankaikkisesti. Amen.> 
14. Sill{ jos te annatte anteeksi ihmisille heid{n 
rikkomuksensa, niin teid{n taivaallinen Is{nne my|s antaa 
teille anteeksi; 
15. mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei 
my|sk{{n teid{n Is{nne anna anteeksi teid{n rikkomuksianne. 
16. Ja kun paastoatte, {lk{{ olko synk{nn{k|isi{ niinkuin 
ulkokullatut; sill{ he tekev{t kasvonsa surkeiksi, ett{ 
ihmiset n{kisiv{t heid{n paastoavan. Totisesti min{ sanon 
teille: he ovat saaneet palkkansa. 
17. Vaan kun sin{ paastoat, niin voitele p{{si ja pese 
kasvosi, 
18. etteiv{t paastoamistasi n{kisi ihmiset, vaan sinun 
Is{si, joka on salassa; ja sinun Is{si, joka salassa n{kee, 
maksaa sinulle. 
19. [lk{{ kootko itsellenne aarteita maan p{{lle, miss{ koi 
ja ruoste raiskaa ja miss{ varkaat murtautuvat sis{{n ja 
varastavat. 
20. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, miss{ ei 
koi eik{ ruoste raiskaa ja miss{ eiv{t varkaat murtaudu 
sis{{n eiv{tk{ varasta. 
21. Sill{ miss{ sinun aarteesi on, siell{ on my|s sinun 
syd{mesi. 
22. Silm{ on ruumiin lamppu. Jos siis silm{si on terve, niin 
koko sinun ruumiisi on valaistu. 
23. Mutta jos silm{si on viallinen, niin koko ruumiisi on 
pime{. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeytt{, 
kuinka suuri onkaan pimeys! 
24. Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sill{ h{n on joko 
t{t{ vihaava ja toista rakastava, taikka t{h{n liittyv{ ja 
toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa. 
25. Sent{hden min{ sanon teille: {lk{{ murehtiko 
hengest{nne, mit{ s|isitte tai mit{ joisitte, {lk{{k{ 
ruumiistanne, mit{ p{{llenne pukisitte. Eik| henki ole 
enemm{n kuin ruoka ja ruumis enemm{n kuin vaatteet? 
26. Katsokaa taivaan lintuja: eiv{t ne kylv{ eiv{tk{ leikkaa 
eiv{tk{ kokoa aittoihin, ja teid{n taivaallinen Is{nne 
ruokkii ne. Ettek| te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne? 
27. Ja kuka teist{ voi murehtimisellaan lis{t{ ik{{ns{ 
kyyn{r{nk{{n vertaa? 
28. Ja mit{ te murehditte vaatteista? Katselkaa kedon 
kukkia, kuinka ne kasvavat; eiv{t ne ty|t{ tee eiv{tk{ 
kehr{{. 
29. Kuitenkin min{ sanon teille: ei Salomo kaikessa 
loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niist{. 
30. Jos siis Jumala n{in vaatettaa kedon ruohon, joka t{n{{n 
kasvaa ja huomenna uuniin heitet{{n, eik| paljoa ennemmin 
teit{, te v{h{uskoiset? 
31. [lk{{ siis murehtiko sanoen: 'Mit{ me sy|mme?' tahi: 
'Mit{ me juomme?' tahi: 'Mill{ me itsemme vaatetamme?' 
32. Sill{ t{t{ kaikkea pakanat tavoittelevat. Teid{n 
taivaallinen Is{nne kyll{ tiet{{ teid{n kaikkea t{t{ 
tarvitsevan. 
33. Vaan etsik{{ ensin Jumalan valtakuntaa ja h{nen 
vanhurskauttansa, niin my|s kaikki t{m{ teille annetaan. 
34. [lk{{ siis murehtiko huomisesta p{iv{st{, sill{ huominen 
p{iv{ pit{{ murheen itsest{{n. Riitt{{ kullekin p{iv{lle oma 
vaivansa." 


			7 Luku

1. "[lk{{ tuomitko, ettei teit{ tuomittaisi; 
2. sill{ mill{ tuomiolla te tuomitsette, sill{ teid{t 
tuomitaan; ja mill{ mitalla te mittaatte, sill{ teille 
mitataan. 
3. Kuinka n{et rikan, joka on veljesi silm{ss{, mutta et 
huomaa malkaa omassa silm{ss{si? 
4. Taikka kuinka saatat sanoa veljellesi: 'Annas, min{ otan 
rikan silm{st{si', ja katso, malka on omassa silm{ss{si? 
5. Sin{ ulkokullattu, ota ensin malka omasta silm{st{si, ja 
sitten sin{ n{et ottaa rikan veljesi silm{st{. 
6. [lk{{ antako pyh{{ koirille, {lk{{k{ heitt{k| helmi{nne 
sikojen eteen, etteiv{t ne tallaisi niit{ jalkoihinsa ja 
k{{ntyisi ja repisi teit{. 
7. Anokaa, niin teille annetaan; etsik{{, niin te l|yd{tte; 
kolkuttakaa, niin teille avataan. 
8. Sill{ jokainen anova saa, ja etsiv{ l|yt{{, ja 
kolkuttavalle avataan. 
9. Vai kuka teist{ on se ihminen, joka antaa pojallensa 
kiven, kun t{m{ pyyt{{ h{nelt{ leip{{, 
10. taikka, kun h{n pyyt{{ kalaa, antaa h{nelle k{{rmeen? 
11. Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa 
lapsillenne hyvi{ lahjoja, kuinka paljoa ennemmin teid{n 
Is{nne, joka on taivaissa, antaa sit{, mik{ hyv{{ on, 
niille, jotka sit{ h{nelt{ anovat! 
12. Sent{hden, kaikki, mit{ te tahdotte ihmisten teille 
tekev{n, tehk{{ my|s te samoin heille; sill{ t{m{ on laki ja 
profeetat. 
13. Menk{{ ahtaasta portista sis{lle. Sill{ se portti on 
avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka 
siit{ sis{lle menev{t; 
14. mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie el{m{{n, 
ja harvat ovat ne, jotka sen l|yt{v{t. 
15. Kavahtakaa v{{ri{ profeettoja, jotka tulevat teid{n 
luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sis{lt{ ovat 
raatelevaisia susia. 
16. Heid{n hedelmist{{n te tunnette heid{t. Eih{n 
orjantappuroista koota viiniryp{leit{ eik{ ohdakkeista 
viikunoita? 
17. N{in jokainen hyv{ puu tekee hyvi{ hedelmi{, mutta huono 
puu tekee pahoja hedelmi{. 
18. Ei saata hyv{ puu kasvaa pahoja hedelmi{ eik{ huono puu 
kasvaa hyvi{ hedelmi{. 
19. Jokainen puu, joka ei tee hyv{{ hedelm{{, hakataan pois 
ja heitet{{n tuleen. 
20. Niin te siis tunnette heid{t heid{n hedelmist{{n. 
21. Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', p{{se 
taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun 
taivaallisen Is{ni tahdon. 
22. Moni sanoo minulle sin{ p{iv{n{: 'Herra, Herra, emmek| 
me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta 
ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta 
voimallista tekoa?' 
23. Ja silloin min{ lausun heille julki: 'Min{ en ole 
koskaan teit{ tuntenut; menk{{ pois minun tyk|{ni, te 
laittomuuden tekij{t'. 
24. Sent{hden on jokainen, joka kuulee n{m{ minun sanani ja 
tekee niiden mukaan, verrattava ymm{rt{v{iseen mieheen, joka 
huoneensa kalliolle rakensi. 
25. Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet 
puhalsivat ja sy|ksyiv{t sit{ huonetta vastaan, mutta se ei 
sortunut, sill{ se oli kalliolle perustettu. 
26. Ja jokainen, joka kuulee n{m{ minun sanani eik{ tee 
niiden mukaan, on verrattava tyhm{{n mieheen, joka huoneensa 
hiekalle rakensi. 
27. Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet 
puhalsivat ja sy|ks{htiv{t sit{ huonetta vastaan, ja se 
sortui, ja sen sortuminen oli suuri." 
28. Ja kun Jeesus lopetti n{m{ puheet, olivat kansanjoukot 
h{mm{styksiss{{n h{nen opetuksestansa, 
29. sill{ h{n opetti heit{ niinkuin se, jolla valta on, eik{ 
niinkuin heid{n kirjanoppineensa. 


			8 Luku

1. Kun h{n astui alas vuorelta, seurasi h{nt{ suuri kansan 
paljous. 
2. Ja katso, tuli pitalinen mies ja kumartui maahan h{nen 
eteens{ ja sanoi: "Herra, jos tahdot, niin sin{ voit minut 
puhdistaa". 
3. Niin h{n ojensi k{tens{, kosketti h{nt{ ja sanoi: "Min{ 
tahdon; puhdistu". Ja kohta h{n puhdistui pitalistaan. 
4. Ja Jeesus sanoi h{nelle: "Katso, ettet puhu t{st{ 
kenellek{{n; vaan mene ja n{yt{ itsesi papille, ja uhraa 
lahja, jonka Mooses on s{{t{nyt, todistukseksi heille". 
5. Ja kun h{n saapui Kapernaumiin, tuli h{nen tyk|ns{ 
sadanp{{mies ja rukoili h{nt{ 
6. ja sanoi: "Herra, minun palvelijani makaa kotona 
halvattuna ja on kovissa vaivoissa". 
7. H{n sanoi h{nelle: "Min{ tulen ja parannan h{net". 
8. Mutta sadanp{{mies vastasi ja sanoi: "Herra, en min{ ole 
sen arvoinen, ett{ tulisit minun kattoni alle; vaan sano 
ainoastaan sana, niin minun palvelijani paranee. 
9. Sill{ min{ itsekin olen toisen vallan alainen, ja 
minulla on sotamiehi{ k{skyni alaisina, ja min{ sanon t{lle: 
'Mene', ja h{n menee, ja toiselle: 'Tule', ja h{n tulee, ja 
palvelijalleni: 'Tee t{m{', ja h{n tekee." 
10. T{m{n kuultuaan Jeesus ihmetteli ja sanoi niille, jotka 
h{nt{ seurasivat: "Totisesti min{ sanon teille: en ole 
kenell{k{{n Israelissa l|yt{nyt n{in suurta uskoa. 
11. Ja min{ sanon teille: monet tulevat id{st{ ja l{nnest{ 
ja aterioitsevat Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin kanssa 
taivasten valtakunnassa; 
12. mutta valtakunnan lapset heitet{{n ulos pimeyteen; 
siell{ on oleva itku ja hammasten kiristys." 
13. Ja Jeesus sanoi sadanp{{miehelle: "Mene. Niinkuin sin{ 
uskot, niin sinulle tapahtukoon." Ja palvelija parani sill{ 
hetkell{. 
14. Kun Jeesus tuli Pietarin kotiin, n{ki h{n h{nen 
anoppinsa makaavan sairaana kuumeessa. 
15. Niin h{n koski t{m{n k{teen, ja kuume l{hti h{nest{; ja 
h{n nousi ja palveli h{nt{. 
16. Mutta illan tultua tuotiin h{nen tyk|ns{ monta 
riivattua. Ja h{n ajoi henget ulos sanalla, ja kaikki 
sairaat h{n paransi; 
17. ett{ k{visi toteen, mik{ on puhuttu profeetta Esaiaan 
kautta, joka sanoo: "H{n otti p{{llens{ meid{n sairautemme 
ja kantoi meid{n tautimme". 
18. Mutta kun Jeesus n{ki paljon kansaa ymp{rill{{n, k{ski 
h{n l{hte{ toiselle rannalle. 
19. Ja er{s kirjanoppinut tuli ja sanoi h{nelle: "Opettaja, 
min{ seuraan sinua, mihin ikin{ menet". 
20. Niin Jeesus sanoi h{nelle: "Ketuilla on luolat ja 
taivaan linnuilla pes{t, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin 
h{n p{{ns{ kallistaisi". 
21. Ja er{s toinen h{nen opetuslapsistaan sanoi h{nelle: 
"Herra, salli minun ensin k{yd{ hautaamassa is{ni". 
22. Mutta Jeesus sanoi h{nelle: "Seuraa sin{ minua, ja anna 
kuolleitten haudata kuolleensa". 
23. Ja h{n astui venheeseen, ja h{nen opetuslapsensa 
seurasivat h{nt{. 
24. Ja katso, j{rvell{ nousi kova myrsky, niin ett{ venhe 
peittyi aaltoihin; mutta h{n nukkui. 
25. Niin he meniv{t ja her{ttiv{t h{net sanoen: "Herra, 
auta, me hukumme". 
26. H{n sanoi heille: "Te v{h{uskoiset, miksi olette 
pelkureita?" Silloin h{n nousi ja nuhteli tuulia ja j{rve{, 
ja tuli aivan tyven. 
27. Ja ihmiset ihmetteliv{t ja sanoivat: "Millainen t{m{ on, 
kun sek{ tuulet ett{ meri h{nt{ tottelevat?" 
28. Kun h{n tuli toiselle rannalle, gadaralaisten alueelle, 
tuli h{nt{ vastaan kaksi riivattua, jotka olivat haudoista 
l{hteneet ja olivat kovin raivoisia, niin ettei kukaan 
voinut sit{ tiet{ kulkea. 
29. Ja katso, he huusivat sanoen: "Mit{ sinulla on meid{n 
kanssamme tekemist{, sin{ Jumalan Poika? Oletko tullut t{nne 
vaivaamaan meit{ ennen aikaa?" 
30. Ja et{{ll{ heist{ k{vi suuri sikalauma laitumella. 
31. Niin riivaajahenget pyysiv{t h{nt{ sanoen: "Jos ajat 
meid{t pois, niin l{het{ meid{t sikalaumaan". 
32. Ja h{n sanoi niille: "Menk{{". Silloin ne l{htiv{t 
heist{ ja meniv{t sikoihin. Ja katso, koko lauma sy|ksyi 
jyrk{nnett{ alas j{rveen ja hukkui veteen. 
33. Mutta paimentajat pakenivat; ja he meniv{t kaupunkiin ja 
ilmoittivat kaikki, my|skin sen, miten riivattujen oli 
k{ynyt. 
34. Ja katso, koko kaupunki l{hti Jeesusta vastaan; ja kun 
he h{net n{kiv{t, pyysiv{t he h{nt{ menem{{n pois heid{n 
alueeltaan. 


			9 Luku

1. Ja h{n astui venheeseen, meni j{lleen toiselle rannalle 
ja tuli omaan kaupunkiinsa. 
2. Ja katso, h{nen tyk|ns{ tuotiin halvattu mies, joka 
makasi vuoteella. Kun Jeesus n{ki heid{n uskonsa, sanoi h{n 
halvatulle: "Poikani, ole turvallisella mielell{; sinun 
syntisi annetaan sinulle anteeksi". 
3. Ja katso, muutamat kirjanoppineista sanoivat mieless{{n: 
"T{m{ pilkkaa Jumalaa". 
4. Mutta Jeesus ymm{rsi heid{n ajatuksensa ja sanoi: "Miksi 
te ajattelette pahaa syd{mess{nne? 
5. Sill{ kumpi on helpompaa, sanoako: 'Sinun syntisi 
annetaan sinulle anteeksi', vai sanoa: 'Nouse ja k{y'? 
6. Mutta tiet{{ksenne, ett{ Ihmisen Pojalla on valta maan 
p{{ll{ antaa syntej{ anteeksi, niin" - h{n sanoi halvatulle 
- "nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi." 
7. Ja h{n nousi ja l{hti kotiinsa. 
8. Mutta kun kansanjoukot sen n{kiv{t, pelj{styiv{t he ja 
ylistiv{t Jumalaa, joka oli antanut senkaltaisen vallan 
ihmisille. 
9. Ja sielt{ kulkiessaan ohi Jeesus n{ki miehen, jonka nimi 
oli Matteus, istumassa tulliasemalla ja sanoi h{nelle: 
"Seuraa minua". Niin t{m{ nousi ja seurasi h{nt{. 
10. Ja kun h{n aterioi h{nen kodissaan, niin katso, tuli 
monta publikaania ja syntist{, ja he aterioivat Jeesuksen ja 
h{nen opetuslastensa kanssa. 
11. Ja kun fariseukset sen n{kiv{t, sanoivat he h{nen 
opetuslapsilleen: "Miksi teid{n opettajanne sy| publikaanien 
ja syntisten kanssa?" 
12. Mutta kun Jeesus sen kuuli, sanoi h{n: "Eiv{t terveet 
tarvitse parantajaa, vaan sairaat. 
13. Mutta menk{{ ja oppikaa, mit{ t{m{ on: 'Laupeutta min{ 
tahdon enk{ uhria'. Sill{ en min{ ole tullut kutsumaan 
vanhurskaita, vaan syntisi{." 
14. Silloin Johanneksen opetuslapset tulivat h{nen tyk|ns{ 
ja sanoivat: "Me ja fariseukset paastoamme paljon; miksi 
sinun opetuslapsesi eiv{t paastoa?" 
15. Niin Jeesus sanoi heille: "Eiv{th{n h{{vieraat voi 
surra, niinkauan kuin ylk{ on heid{n kanssaan? Mutta p{iv{t 
tulevat, jolloin ylk{ otetaan heilt{ pois, ja silloin he 
paastoavat. 
16. Ei kukaan pane vanuttamattomasta kankaasta paikkaa 
vanhaan vaippaan, sill{ semmoinen t{ytetilkku repii palasen 
vaipasta, ja reik{ tulee pahemmaksi. 
17. Eik{ nuorta viini{ lasketa vanhoihin nahkaleileihin; 
muutoin leilit pakahtuvat, ja viini juoksee maahan, ja 
leilit turmeltuvat; vaan nuori viini lasketaan uusiin 
leileihin, ja niin molemmat s{ilyv{t." 
18. Kun h{n t{t{ heille puhui, niin katso, er{s p{{mies tuli 
ja kumartui maahan h{nen eteens{ ja sanoi: "Minun tytt{reni 
kuoli juuri ik{{n, mutta tule ja pane k{tesi h{nen 
p{{llens{, niin h{n virkoaa eloon". 
19. Niin Jeesus nousi ja seurasi h{nt{ opetuslapsinensa. 
20. Ja katso, nainen, joka oli sairastanut verenjuoksua 
kaksitoista vuotta, tuli takaap{in ja kosketti h{nen 
vaippansa tupsua. 
21. Sill{ h{n sanoi itsekseen: "Jos vain saan koskettaa 
h{nen vaippaansa, niin min{ tulen terveeksi". 
22. Silloin Jeesus k{{ntyi, n{ki h{net ja sanoi: "Tytt{reni, 
ole turvallisella mielell{; sinun uskosi on tehnyt sinut 
terveeksi". Ja sill{ hetkell{ nainen tuli terveeksi. 
23. Ja kun Jeesus tuli p{{miehen taloon ja n{ki 
huilunsoittajat ja h{lisev{n v{kijoukon, 
24. sanoi h{n: "Menk{{ pois, sill{ tytt| ei ole kuollut, 
vaan nukkuu". Niin he nauroivat h{nt{. 
25. Mutta kun v{kijoukko oli ajettu ulos, meni h{n sis{lle 
ja tarttui h{nen k{teens{; ja tytt| nousi. 
26. Ja sanoma t{st{ levisi koko siihen maahan. 
27. Ja kun Jeesus kulki sielt{, seurasi h{nt{ kaksi sokeaa 
huutaen ja sanoen: "Daavidin poika, armahda meit{". 
28. Ja h{nen menty{ns{ huoneeseen sokeat tulivat h{nen 
tyk|ns{; ja Jeesus sanoi heille: "Uskotteko, ett{ min{ voin 
sen tehd{?" He sanoivat h{nelle: "Uskomme, Herra". 
29. Silloin h{n kosketti heid{n silmi{ns{ ja sanoi: 
"Tapahtukoon teille uskonne mukaan". 
30. Ja heid{n silm{ns{ aukenivat. Ja Jeesus varoitti heit{ 
vakavasti sanoen: "Katsokaa, ettei kukaan saa t{st{ tiet{{". 
31. Mutta he meniv{t pois ja levittiv{t sanomaa h{nest{ koko 
siihen maahan. 
32. Ja katso, n{iden l{hdetty{ tuotiin h{nen tyk|ns{ mykk{ 
mies, joka oli riivattu. 
33. Ja kun riivaaja oli ajettu ulos, niin mykk{ puhui, ja 
kansa ihmetteli sanoen: "T{llaista ei ole Israelissa ikin{ 
n{hty". 
34. Mutta fariseukset sanoivat: "Riivaajain p{{miehen 
voimalla h{n ajaa ulos riivaajia". 
35. Ja Jeesus vaelsi kaikki kaupungit ja kyl{t ja opetti 
heid{n synagoogissaan ja saarnasi valtakunnan evankeliumia 
ja paransi kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta. 
36. Ja n{hdess{{n kansanjoukot h{nen tuli heit{ s{{li, kun 
he olivat n{{ntyneet ja hylj{tyt niinkuin lampaat, joilla ei 
ole paimenta. 
37. Silloin h{n sanoi opetuslapsillensa: "Eloa on paljon, 
mutta ty|miehi{ v{h{n. 
38. Rukoilkaa siis elon Herraa, ett{ h{n l{hett{isi 
ty|miehi{ elonkorjuuseensa." 


			10 Luku

1. Ja h{n kutsui tyk|ns{ ne kaksitoista opetuslastaan ja 
antoi heille vallan ajaa ulos saastaisia henki{ ja parantaa 
kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta. 
2. Ja n{m{ ovat niiden kahdentoista apostolin nimet: 
ensimm{inen oli Simon, jota kutsuttiin Pietariksi, ja 
Andreas, h{nen veljens{, sitten Jaakob Sebedeuksen poika, ja 
Johannes, h{nen veljens{, 
3. Filippus ja Bartolomeus, Tuomas ja Matteus, publikaani, 
Jaakob, Alfeuksen poika, ja Lebbeus, lis{nimelt{ Taddeus, 
4. Simon Kananeus ja Juudas Iskariot, sama, joka h{net 
kavalsi. 
5. N{m{ kaksitoista Jeesus l{hetti ja k{ski heit{ sanoen: 
"[lk||n tienne viek| pakanain luokse, {lk{{k{ menk| 
mihink{{n samarialaisten kaupunkiin, 
6. vaan menk{{ ennemmin Israelin huoneen kadonneitten 
lammasten tyk|. 
7. Ja miss{ kuljette, saarnatkaa ja sanokaa: 'Taivasten 
valtakunta on tullut l{helle'. 
8. Parantakaa sairaita, her{tt{k{{ kuolleita, puhdistakaa 
pitalisia, ajakaa ulos riivaajia. Lahjaksi olette saaneet, 
lahjaksi antakaa. 
9. [lk{{ varustako itsellenne kultaa, {lk{{ hopeata {lk{{k{ 
vaskea vy|h|nne, 
10. {lk{{ laukkua matkalle, {lk{{ kahta ihokasta, {lk{{ 
kenki{, {lk{{k{ sauvaa; sill{ ty|mies on ruokansa ansainnut. 
11. Ja mihin kaupunkiin tai kyl{{n te tulettekin, 
tiedustelkaa, kuka siell{ on arvollinen, ja j{{k{{ h{nen 
luokseen, kunnes sielt{ l{hdette. 
12. Ja tullessanne taloon tervehtik{{ sit{. 
13. Ja jos talo on arvollinen, tulkoon sille teid{n 
rauhanne; mutta jos se ei ole arvollinen, palatkoon teid{n 
rauhanne teille takaisin. 
14. Ja miss{ teit{ ei oteta vastaan eik{ teid{n sanojanne 
kuulla, l{htek{{ pois siit{ talosta tai siit{ kaupungista ja 
pudistakaa tomu jaloistanne. 
15. Totisesti min{ sanon teille: Sodoman ja Gomorran maan on 
tuomiop{iv{n{ oleva helpompi kuin sen kaupungin. 
16. Katso, min{ l{het{n teid{t niinkuin lampaat susien 
keskelle; olkaa siis {lykk{{t kuin k{{rmeet ja viattomat 
kuin kyyhkyset. 
17. Kavahtakaa ihmisi{, sill{ he vet{v{t teid{t oikeuksiin, 
ja synagoogissaan he teit{ ruoskivat; 
18. ja teid{t vied{{n maaherrain ja kuningasten eteen minun 
t{hteni, todistukseksi heille ja pakanoille. 
19. Mutta kun he vet{v{t teit{ oikeuteen, {lk{{ huolehtiko 
siit{, miten tahi mit{ puhuisitte, sill{ teille annetaan 
sill{ hetkell{, mit{ teid{n on puhuminen. 
20. Sill{ ette te itse puhu, vaan teid{n Is{nne Henki puhuu 
teiss{. 
21. Ja veli antaa veljens{ kuolemaan ja is{ lapsensa, ja 
lapset nousevat vanhempiansa vastaan ja tappavat heid{t. 
22. Ja te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni 
t{hden; mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu. 
23. Ja kun teit{ vainotaan yhdess{ kaupungissa, paetkaa 
toiseen; sill{ totisesti min{ sanon teille: te ette ehdi 
loppuun k{yd{ Israelin kaupunkeja, ennenkuin Ihmisen Poika 
tulee. 
24. Ei ole opetuslapsi opettajaansa parempi, eik{ palvelija 
parempi is{nt{{ns{. 
25. Opetuslapselle riitt{{, ett{ h{nelle k{y niinkuin h{nen 
opettajalleen, ja palvelijalle, ett{ h{nelle k{y niinkuin 
h{nen is{nn{lleen. Jos he perheenis{nt{{ ovat sanoneet 
Beelsebuliksi, kuinka paljoa enemm{n h{nen perhev{ke{{n! 
26. [lk{{ siis pelj{tk| heit{. Sill{ ei ole mit{{n 
peitetty{, mit{ ei tule paljastetuksi, eik{ mit{{n salattua, 
mik{ ei tule tunnetuksi. 
27. Mink{ min{ sanon teille pime{ss{, se puhukaa p{iv{n 
valossa. Ja mink{ kuulette kuiskattavan korvaanne, se 
julistakaa katoilta. 
28. [lk{{k{ pelj{tk| niit{, jotka tappavat ruumiin, mutta 
eiv{t voi tappaa sielua; vaan ennemmin pelj{tk{{ h{nt{, joka 
voi sek{ sielun ett{ ruumiin hukuttaa helvettiin. 
29. Eik| kahta varpusta myyd{ yhteen ropoon? Eik{ yksik{{n 
niist{ putoa maahan teid{n Is{nne sallimatta. 
30. Ovatpa teid{n p{{nne hiuksetkin kaikki luetut. 
31. [lk{{ siis pelj{tk|; te olette suurempiarvoiset kuin 
monta varpusta. 
32. Sent{hden, jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten 
edess{, min{kin tunnustan Is{ni edess{, joka on taivaissa. 
33. Mutta joka kielt{{ minut ihmisten edess{, sen min{kin 
kiell{n Is{ni edess{, joka on taivaissa. 
34. [lk{{ luulko, ett{ min{ olen tullut tuomaan rauhaa maan 
p{{lle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan. 
35. Sill{ min{ olen tullut 'nostamaan pojan riitaan is{{ns{ 
vastaan ja tytt{ren {iti{ns{ vastaan ja mini{n anoppiansa 
vastaan; 
36. ja ihmisen vihamiehiksi tulevat h{nen omat 
perhekuntalaisensa'. 
37. Joka rakastaa is{{ns{ taikka {iti{ns{ enemm{n kuin 
minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka rakastaa 
poikaansa taikka tyt{rt{ns{ enemm{n kuin minua, se ei ole 
minulle sovelias; 
38. ja joka ei ota risti{ns{ ja seuraa minua, se ei ole 
minulle sovelias. 
39. Joka l|yt{{ el{m{ns{, kadottaa sen; ja joka kadottaa 
el{m{ns{ minun t{hteni, h{n l|yt{{ sen. 
40. Joka ottaa tyk|ns{ teid{t, se ottaa tyk|ns{ minut; ja 
joka ottaa minut tyk|ns{, ottaa tyk|ns{ h{net, joka on minut 
l{hett{nyt. 
41. Joka profeetan ottaa tyk|ns{ profeetan nimen t{hden, saa 
profeetan palkan; ja joka vanhurskaan ottaa tyk|ns{ 
vanhurskaan nimen t{hden, saa vanhurskaan palkan. 
42. Ja kuka hyv{ns{ antaa yhdelle n{ist{ pienist{ 
maljallisen kylm{{ vett{, h{nen juodaksensa, opetuslapsen 
nimen t{hden, totisesti min{ sanon teille: h{n ei j{{ 
palkkaansa vaille." 


			11 Luku

1. Ja kun Jeesus oli antanut kahdelletoista 
opetuslapselleen kaikki n{m{ k{skyt, niin h{n l{hti sielt{ 
opettamaan ja saarnaamaan heid{n kaupunkeihinsa. 
2. Mutta kun Johannes vankilassa ollessaan kuuli Kristuksen 
teot, l{hetti h{n opetuslapsiansa 
3. sanomaan h{nelle: "Oletko sin{ se tuleva, vai pit{{k| 
meid{n toista odottaman?" 
4. Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Menk{{ ja kertokaa 
Johannekselle, mit{ kuulette ja n{ette: 
5. sokeat saavat n{k|ns{, ja rammat k{velev{t, pitaliset 
puhdistuvat, ja kuurot kuulevat, ja kuolleet her{tet{{n, ja 
k|yhille julistetaan evankeliumia. 
6. Ja autuas on se, joka ei loukkaannu minuun." 
7. Kun he olivat menneet, rupesi Jeesus puhumaan kansalle 
Johanneksesta: "Mit{ te l{hditte er{maahan katselemaan? 
Ruokoako, jota tuuli huojuttaa? 
8. Vai mit{ l{hditte katsomaan? Ihmist{k|, hienoihin 
vaatteisiin puettua? Katso, hienopukuiset ovat kuningasten 
kartanoissa. 
9. Vai mit{ te l{hditte? Profeettaako katsomaan? Totisesti, 
min{ sanon teille: h{n on enemm{n kuin profeetta. 
10. T{m{ on se, josta on kirjoitettu: 'Katso, min{ l{het{n 
enkelini sinun edell{si, ja h{n on valmistava tiesi sinun 
eteesi'. 
11. Totisesti min{ sanon teille: ei ole vaimoista 
syntyneitten joukosta noussut suurempaa kuin Johannes 
Kastaja; mutta v{h{isin taivasten valtakunnassa on suurempi 
kuin h{n. 
12. Mutta Johannes Kastajan p{ivist{ t{h{n asti hy|k{t{{n 
taivasten valtakuntaa vastaan, ja hy|kk{{j{t tempaavat sen 
itselleen. 
13. Sill{ kaikki profeetat ja laki ovat ennustaneet 
Johannekseen asti; 
14. ja jos tahdotte ottaa vastaan: h{n on Elias, joka oli 
tuleva. 
15. Jolla on korvat, se kuulkoon. 
16. Mutta mihin min{ vertaan t{m{n sukupolven? Se on lasten 
kaltainen, jotka istuvat toreilla ja huutavat toisilleen 
17. sanoen: 'Me soitimme teille huilua, ja te ette 
karkeloineet; me veisasimme itkuvirsi{, ja te ette 
valittaneet'. 
18. Sill{ Johannes tuli, h{n ei sy| eik{ juo, ja he sanovat: 
'H{ness{ on riivaaja'. 
19. Ihmisen Poika tuli, h{n sy| ja juo, ja he sanovat: 
'Katso sy|m{ri{ ja viininjuojaa, publikaanien ja syntisten 
yst{v{{!' Ja viisaus on oikeaksi n{ytetty teoissansa." 
20. Sitten h{n rupesi nuhtelemaan niit{ kaupunkeja, joissa 
useimmat h{nen voimalliset tekonsa olivat tapahtuneet, 
siit{, etteiv{t ne olleet tehneet parannusta: 
21. "Voi sinua, Korasin! Voi sinua, Beetsaida! Sill{ jos ne 
voimalliset teot, jotka ovat tapahtuneet teiss{, olisivat 
tapahtuneet Tyyrossa ja Siidonissa, niin n{m{ jo aikaa 
sitten olisivat s{kiss{ ja tuhassa tehneet parannuksen. 
22. Mutta min{ sanon teille: Tyyron ja Siidonin on 
tuomiop{iv{n{ oleva helpompi kuin teid{n. 
23. Ja sin{, Kapernaum, korotetaankohan sinut hamaan 
taivaaseen? Hamaan tuonelaan on sinun astuttava alas. Sill{ 
jos ne voimalliset teot, jotka ovat tapahtuneet sinussa, 
olisivat tapahtuneet Sodomassa, niin se seisoisi viel{ 
t{n{kin p{iv{n{. 
24. Mutta min{ sanon teille: Sodoman maan on tuomiop{iv{n{ 
oleva helpompi kuin sinun." 
25. Siihen aikaan Jeesus johtui puhumaan sanoen: "Min{ 
ylist{n sinua, Is{, taivaan ja maan Herra, ett{ olet 
salannut n{m{ viisailta ja ymm{rt{v{isilt{ ja ilmoittanut ne 
lapsenmielisille. 
26. Niin, Is{, sill{ n{in on sinulle hyv{ksi n{kynyt. 
27. Kaikki on minun Is{ni antanut minun haltuuni, eik{ 
kukaan muu tunne Poikaa kuin Is{, eik{ Is{{ tunne kukaan muu 
kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo h{net ilmoittaa. 
28. Tulkaa minun tyk|ni, kaikki ty|t{tekev{iset ja 
raskautetut, niin min{ annan teille levon. 
29. Ottakaa minun ikeeni p{{llenne ja oppikaa minusta, sill{ 
min{ olen hiljainen ja n|yr{ syd{melt{; niin te l|yd{tte 
levon sielullenne. 
30. Sill{ minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on 
keve{." 


			12 Luku

1. Siihen aikaan Jeesus kulki sapattina viljavainioiden 
halki; ja h{nen opetuslastensa oli n{lk{, ja he rupesivat 
katkomaan t{hk{p{it{ ja sy|m{{n. 
2. Mutta kun fariseukset sen n{kiv{t, sanoivat he h{nelle: 
"Katso, sinun opetuslapsesi tekev{t, mit{ ei ole lupa tehd{ 
sapattina". 
3. Niin h{n sanoi heille: "Ettek| ole lukeneet, mit{ Daavid 
teki, kun h{nen ja h{nen seuralaistensa oli n{lk{, 
4. kuinka h{n meni Jumalan huoneeseen, ja kuinka he s|iv{t 
n{kyleiv{t, joita ei h{nen eik{ h{nen seuralaistensa ollut 
lupa sy|d{, vaan ainoastaan pappien? 
5. Tai ettek| ole lukeneet laista, ett{ papit sapattina 
pyh{k|ss{ rikkovat sapatin ja ovat kuitenkin syytt|m{t? 
6. Mutta min{ sanon teille: t{ss{ on se, joka on pyh{kk|{ 
suurempi. 
7. Mutta jos tiet{isitte, mit{ t{m{ on: 'Laupeutta min{ 
tahdon enk{ uhria', niin te ette tuomitsisi syytt|mi{. 
8. Sill{ Ihmisen Poika on sapatin herra." 
9. Ja h{n l{hti sielt{ ja tuli heid{n synagoogaansa. 
10. Ja katso, siell{ oli mies, jonka k{si oli kuivettunut. 
Niin he kysyiv{t h{nelt{ sanoen: "Onko luvallista sapattina 
parantaa?" voidaksensa nostaa syytteen h{nt{ vastaan. 
11. Niin h{n sanoi heille: "Kuka teist{ on se mies, joka ei, 
jos h{nen ainoa lampaansa putoaa sapattina kuoppaan, tartu 
siihen ja nosta sit{ yl|s? 
12. Kuinka paljon suurempiarvoinen onkaan ihminen kuin 
lammas! Sent{hden on lupa tehd{ sapattina hyv{{." 
13. Sitten h{n sanoi miehelle: "Ojenna k{tesi!" Ja h{n 
ojensi; ja se tuli entiselleen, terveeksi niinkuin 
toinenkin. 
14. Niin fariseukset l{htiv{t ulos ja pitiv{t neuvoa h{nt{ 
vastaan, surmataksensa h{net. 
15. Mutta kun Jeesus huomasi sen, v{istyi h{n sielt{ pois. 
Ja monet seurasivat h{nt{, ja h{n paransi heid{t kaikki, 
16. ja h{n varoitti vakavasti heit{ saattamasta h{nt{ julki; 
17. ett{ k{visi toteen, mik{ on puhuttu profeetta Esaiaan 
kautta, joka sanoo: 
18. "Katso, minun palvelijani, jonka min{ olen valinnut, 
minun rakkaani, johon minun sieluni on mielistynyt; min{ 
panen Henkeni h{neen, ja h{n on saattava oikeuden sanomaa 
pakanoille. 
19. Ei h{n riitele eik{ huuda, ei h{nen {{nt{ns{ kuule 
kukaan kaduilla. 
20. S{rjetty{ ruokoa h{n ei muserra, ja suitsevaista 
kynttil{nsyd{nt{ h{n ei sammuta, kunnes h{n saattaa oikeuden 
voittoon. 
21. Ja h{nen nimeens{ pakanat panevat toivonsa." 
22. Silloin tuotiin h{nen tyk|ns{ riivattu mies, joka oli 
sokea ja mykk{, ja h{n paransi h{net, niin ett{ mykk{ puhui 
ja n{ki. 
23. Ja kaikki kansa h{mm{styi ja sanoi: "Eik|h{n t{m{ ole 
Daavidin poika?" 
24. Mutta kun fariseukset sen kuulivat, sanoivat he: "T{m{ 
ei aja riivaajia ulos kenenk{{n muun kuin Beelsebulin, 
riivaajain p{{miehen, voimalla". 
25. Mutta h{n tiesi heid{n ajatuksensa ja sanoi heille: 
"Jokainen valtakunta, joka riitautuu itsens{ kanssa, joutuu 
autioksi, eik{ mik{{n kaupunki tai talo, joka riitautuu 
itsens{ kanssa, pysy pystyss{. 
26. Jos nyt saatana ajaa ulos saatanan, niin h{n on 
riitautunut itsens{ kanssa; kuinka siis h{nen valtakuntansa 
pysyy pystyss{? 
27. Ja jos min{ Beelsebulin voimalla ajan ulos riivaajia, 
kenenk{ voimalla sitten teid{n lapsenne ajavat niit{ ulos? 
Niinp{ he tulevat olemaan teid{n tuomarinne. 
28. Mutta jos min{ Jumalan Hengen voimalla ajan ulos 
riivaajia, niin on Jumalan valtakunta tullut teid{n tyk|nne. 
29. Taikka kuinka voi kukaan tunkeutua v{kev{n taloon ja 
ry|st{{ h{nen tavaroitansa, ellei h{n ensin sido sit{ 
v{kev{{? Vasta sitten h{n ry|st{{ tyhj{ksi h{nen talonsa. 
30. Joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan; ja joka 
ei minun kanssani kokoa, se hajottaa. 
31. Sent{hden min{ sanon teille: jokainen synti ja pilkka 
annetaan ihmisille anteeksi, mutta Hengen pilkkaamista ei 
anteeksi anneta. 
32. Ja jos joku sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan, niin 
h{nelle annetaan anteeksi; mutta jos joku sanoo jotakin 
Pyh{{ Henke{ vastaan, niin h{nelle ei anteeksi anneta, ei 
t{ss{ maailmassa eik{ tulevassa. 
33. Joko tehk{{ puu hyv{ksi ja sen hedelm{ hyv{ksi, tahi 
tehk{{ puu huonoksi ja sen hedelm{ huonoksi; sill{ 
hedelm{st{ puu tunnetaan. 
34. Te kyyk{{rmeitten siki|t, kuinka te saattaisitte hyv{{ 
puhua, kun itse olette pahoja? Sill{ syd{men kyllyydest{ suu 
puhuu. 
35. Hyv{ ihminen tuo hyv{n runsaudesta esille hyv{{, ja paha 
ihminen tuo pahan runsaudesta esille pahaa. 
36. Mutta min{ sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, 
mink{ ihmiset puhuvat, pit{{ heid{n tekem{n tili 
tuomiop{iv{n{. 
37. Sill{ sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi, ja 
sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi." 
38. Silloin muutamat kirjanoppineista ja fariseuksista 
vastasivat h{nelle sanoen: "Opettaja, me tahdomme n{hd{ 
sinulta merkin". 
39. Mutta h{n vastasi heille ja sanoi: "T{m{ paha ja 
avionrikkoja sukupolvi tavoittelee merkki{, mutta sille ei 
anneta muuta merkki{ kuin profeetta Joonaan merkki. 
40. Sill{ niinkuin Joonas oli meripedon vatsassa kolme 
p{iv{{ ja kolme y|t{, niin on my|s Ihmisen Poika oleva maan 
povessa kolme p{iv{{ ja kolme y|t{. 
41. Niiniven miehet nousevat tuomiolle yhdess{ t{m{n 
sukupolven kanssa ja tulevat sille tuomioksi; sill{ he 
tekiv{t parannuksen Joonaan saarnan vaikutuksesta, ja katso, 
t{ss{ on enempi kuin Joonas. 
42. Etel{n kuningatar on her{j{v{ tuomiolle t{m{n sukupolven 
kanssa ja tuleva sille tuomioksi; sill{ h{n tuli maan 
{{rist{ kuulemaan Salomon viisautta, ja katso, t{ss{ on 
enempi kuin Salomo. 
43. Kun saastainen henki l{htee ihmisest{, kuljeksii se 
autioita paikkoja ja etsii lepoa, eik{ l|yd{. 
44. Silloin se sanoo: 'Min{ palaan huoneeseeni, josta 
l{hdin'. Ja kun se tulee, tapaa se huoneen tyhj{n{ ja 
lakaistuna ja kaunistettuna. 
45. Silloin se menee ja ottaa mukaansa seitsem{n muuta 
henke{, pahempaa kuin se itse, ja ne tulevat sis{{n ja 
asuvat siell{. Ja sen ihmisen viimeiset tulevat pahemmiksi 
kuin ensimm{iset. Niin k{y my|s t{lle pahalle sukupolvelle." 
46. H{nen viel{ puhuessaan kansalle, katso, h{nen {itins{ ja 
veljens{ seisoivat ulkona, tahtoen h{nt{ puhutella. 
47. Niin joku sanoi h{nelle: "Katso, sinun {itisi ja veljesi 
seisovat ulkona ja tahtovat sinua puhutella". 
48. Mutta h{n vastasi ja sanoi sille, joka sen h{nelle 
ilmoitti: "Kuka on minun {itini, ja ketk{ ovat minun 
veljeni?" 
49. Ja h{n ojensi k{tens{ opetuslastensa puoleen ja sanoi: 
"Katso, minun {itini ja veljeni! 
50. Sill{ jokainen, joka tekee minun taivaallisen Is{ni 
tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja {itini." 


			13 Luku

1. Sin{ p{iv{n{ Jeesus l{hti asunnostaan ja istui j{rven 
rannalle. 
2. Ja h{nen tyk|ns{ kokoontui paljon kansaa, jonka t{hden 
h{n astui venheeseen ja istuutui, ja kaikki kansa seisoi 
rannalla. 
3. Ja h{n puhui heille paljon vertauksilla ja sanoi: 
"Katso, kylv{j{ meni kylv{m{{n. 
4. Ja h{nen kylv{ess{{n putosivat muutamat siemenet tien 
oheen, ja linnut tulivat ja s|iv{t ne. 
5. Toiset putosivat kallioper{lle, jossa niill{ ei ollut 
paljon maata, ja ne nousivat kohta oraalle, kun niill{ ei 
ollut syv{{ maata. 
6. Mutta auringon noustua ne paahtuivat, ja kun niill{ ei 
ollut juurta, niin ne kuivettuivat. 
7. Toiset taas putosivat orjantappuroihin, ja orjantappurat 
nousivat ja tukahuttivat ne. 
8. Ja toiset putosivat hyv{{n maahan ja antoivat sadon, 
mitk{ sata, mitk{ kuusikymment{, mitk{ kolmekymment{ jyv{{. 
9. Jolla on korvat, se kuulkoon." 
10. Niin h{nen opetuslapsensa tulivat ja sanoivat h{nelle: 
"Mink{t{hden sin{ puhut heille vertauksilla?" 
11. H{n vastasi ja sanoi: "Sent{hden, ett{ teid{n on annettu 
tuntea taivasten valtakunnan salaisuudet, mutta heid{n ei 
ole annettu. 
12. Sill{ sille, jolla on, annetaan, ja h{nell{ on oleva 
ylt{kyllin; mutta silt{, jolla ei ole, otetaan pois sekin, 
mik{ h{nell{ on. 
13. Sent{hden min{ puhun heille vertauksilla, ett{ he 
n{kevin silmin eiv{t n{e ja kuulevin korvin eiv{t kuule, 
eiv{tk{ ymm{rr{. 
14. Ja heiss{ k{y toteen Esaiaan ennustus, joka sanoo: 
'Kuulemalla kuulkaa, {lk{{k{ ymm{rt{k|, ja n{kem{ll{ n{hk{{, 
{lk{{k{ k{sitt{k|. 
15. Sill{ paatunut on t{m{n kansan syd{n, ja korvillaan he 
ty|l{{sti kuulevat, ja silm{ns{ he ovat ummistaneet, 
etteiv{t he n{kisi silmill{{n, eiv{t kuulisi korvillaan, 
eiv{t ymm{rt{isi syd{mell{{n eiv{tk{ k{{ntyisi ja etten min{ 
heit{ parantaisi.' 
16. Mutta autuaat ovat teid{n silm{nne, koska ne n{kev{t, ja 
teid{n korvanne, koska ne kuulevat. 
17. Sill{ totisesti min{ sanon teille: monet profeetat ja 
vanhurskaat ovat halunneet n{hd{, mit{ te n{ette, eiv{tk{ 
ole n{hneet, ja kuulla, mit{ te kuulette, eiv{tk{ ole 
kuulleet. 
18. Kuulkaa siis te vertaus kylv{j{st{: 
19. Kun joku kuulee valtakunnan sanan eik{ ymm{rr{, niin 
tulee paha ja tempaa pois sen, mik{ h{nen syd{meens{ 
kylvettiin. T{m{ on se, mik{ kylvettiin tien oheen. 
20. Mik{ kallioper{lle kylvettiin, on se, joka kuulee sanan 
ja heti ottaa sen ilolla vastaan; 
21. mutta h{nell{ ei ole juurta itsess{{n, vaan h{n kest{{ 
ainoastaan jonkun aikaa, ja kun tulee ahdistus tai vaino 
sanan t{hden, niin h{n heti lankeaa pois. 
22. Mik{ taas orjantappuroihin kylvettiin, on se, joka 
kuulee sanan, mutta t{m{n maailman huoli ja rikkauden 
viettelys tukahuttavat sanan, ja h{n j{{ hedelm{tt|m{ksi. 
23. Mutta mik{ hyv{{n maahan kylvettiin, on se, joka kuulee 
sanan ja ymm{rt{{ sen ja my|s tuottaa hedelm{n ja tekee, 
mik{ sata jyv{{, mik{ kuusikymment{, mik{ kolmekymment{." 
24. Toisen vertauksen h{n puhui heille sanoen: "Taivasten 
valtakunta on verrattava mieheen, joka kylvi hyv{n siemenen 
peltoonsa. 
25. Mutta ihmisten nukkuessa h{nen vihamiehens{ tuli ja 
kylvi lustetta nisun sekaan ja meni pois. 
26. Ja kun laiho kasvoi ja teki hedelm{{, silloin lustekin 
tuli n{kyviin. 
27. Niin perheenis{nn{n palvelijat tulivat ja sanoivat 
h{nelle: 'Herra, etk| kylv{nyt peltoosi hyv{{ siement{? 
Mist{ siihen sitten on tullut lustetta?' 
28. H{n sanoi heille: 'Sen on vihamies tehnyt'. Niin 
palvelijat sanoivat h{nelle: 'Tahdotko, ett{ menemme ja 
kokoamme sen?' 
29. Mutta h{n sanoi: 'En, ettette lustetta kootessanne 
nyht{isi sen mukana nisuakin. 
30. Antakaa molempain kasvaa yhdess{ elonleikkuuseen asti; 
ja elonaikana min{ sanon leikkuumiehille: Kootkaa ensin 
luste ja sitokaa se kimppuihin poltettavaksi, mutta nisu 
korjatkaa minun aittaani.'" 
31. Viel{ toisen vertauksen h{n puhui heille sanoen: 
"Taivasten valtakunta on sinapinsiemenen kaltainen, jonka 
mies otti ja kylvi peltoonsa. 
32. Se on kaikista siemenist{ pienin, mutta kun se on 
kasvanut, on se suurin vihanneskasveista ja tulee puuksi, 
niin ett{ taivaan linnut tulevat ja tekev{t pes{ns{ sen 
oksille." 
33. Taas toisen vertauksen h{n puhui heille: "Taivasten 
valtakunta on hapatuksen kaltainen, jonka nainen otti ja 
sekoitti kolmeen vakalliseen jauhoja, kunnes kaikki 
happani". 
34. T{m{n kaiken Jeesus puhui kansalle vertauksilla, ja 
ilman vertausta h{n ei puhunut heille mit{{n; 
35. ett{ k{visi toteen, mik{ on puhuttu profeetan kautta, 
joka sanoo: "Min{ avaan suuni vertauksiin, min{ tuon ilmi 
sen, mik{ on ollut salassa maailman perustamisesta asti". 
36. Sitten h{n laski luotaan kansanjoukot ja meni 
asuntoonsa. Ja h{nen opetuslapsensa tulivat h{nen tyk|ns{ ja 
sanoivat: "Selit{ meille vertaus pellon lusteesta". 
37. Niin h{n vastasi ja sanoi: "Hyv{n siemenen kylv{j{ on 
Ihmisen Poika. 
38. Pelto on maailma; hyv{ siemen ovat valtakunnan lapset, 
mutta lusteet ovat pahan lapset. 
39. Vihamies, joka ne kylvi, on perkele; elonaika on 
maailman loppu, ja leikkuumiehet ovat enkelit. 
40. Niinkuin lusteet kootaan ja tulessa poltetaan, niin on 
tapahtuva maailman lopussa. 
41. Ihmisen Poika l{hett{{ enkelins{, ja he kokoavat h{nen 
valtakunnastaan kaikki, jotka ovat pahennukseksi ja jotka 
tekev{t laittomuutta, 
42. ja heitt{v{t heid{t tuliseen p{tsiin; siell{ on oleva 
itku ja hammasten kiristys. 
43. Silloin vanhurskaat loistavat Is{ns{ valtakunnassa 
niinkuin aurinko. Jolla on korvat, se kuulkoon. 
44. Taivasten valtakunta on peltoon k{tketyn aarteen 
kaltainen, jonka mies l|ysi ja k{tki; ja siit{ iloissaan h{n 
meni ja myi kaikki, mit{ h{nell{ oli, ja osti sen pellon. 
45. Viel{ taivasten valtakunta on kuin kauppias, joka etsi 
kalliita helmi{, 
46. ja l|ydetty{{n yhden kallisarvoisen helmen h{n meni ja 
myi kaikki, mit{ h{nell{ oli, ja osti sen. 
47. Viel{ taivasten valtakunta on nuotan kaltainen, joka 
heitettiin mereen ja kokosi kaikkinaisia kaloja. 
48. Ja kun se tuli t{yteen, vetiv{t he sen rannalle, 
istuutuivat ja kokosivat hyv{t astioihin, mutta kelvottomat 
he viskasivat pois. 
49. N{in on k{yv{ maailman lopussa; enkelit l{htev{t ja 
erottavat pahat vanhurskaista 
50. ja heitt{v{t heid{t tuliseen p{tsiin; siell{ on oleva 
itku ja hammasten kiristys. 
51. Oletteko ymm{rt{neet t{m{n kaiken?" He vastasivat 
h{nelle: "Olemme". 
52. Ja h{n sanoi heille: "Niin on jokainen kirjanoppinut, 
joka on tullut taivasten valtakunnan opetuslapseksi, 
perheenis{nn{n kaltainen, joka tuo aarrekammiostaan esille 
uutta ja vanhaa". 
53. Ja kun Jeesus oli lopettanut n{m{ vertaukset, l{hti h{n 
sielt{. 
54. Ja h{n tuli kotikaupunkiinsa ja opetti heit{ heid{n 
synagoogassaan, niin ett{ he h{mm{styiv{t ja sanoivat: 
"Mist{ h{nell{ on t{m{ viisaus ja n{m{ voimalliset teot? 
55. Eik| t{m{ ole se rakentajan poika? Eik| h{nen {itins{ 
ole nimelt{{n Maria ja h{nen veljens{ Jaakob ja Joosef ja 
Simon ja Juudas? 
56. Ja eiv{tk| h{nen sisarensa ole kaikki meid{n parissamme? 
Mist{ sitten h{nell{ on t{m{ kaikki?" 
57. Ja he loukkaantuivat h{neen. Mutta Jeesus sanoi heille: 
"Ei ole profeetta halveksittu muualla kuin kotikaupungissaan 
ja kodissaan". 
58. Ja heid{n ep{uskonsa t{hden h{n ei tehnyt siell{ monta 
voimallista tekoa. 


			14 Luku

1. Siihen aikaan nelj{nnysruhtinas Herodes kuuli maineen 
Jeesuksesta. 
2. Ja h{n sanoi palvelijoilleen: "Se on Johannes Kastaja; 
h{n on noussut kuolleista, ja sent{hden n{m{ voimat h{ness{ 
vaikuttavat". 
3. Sill{ Herodes oli ottanut Johanneksen kiinni ja sitonut 
h{net ja pannut vankeuteen veljens{ Filippuksen vaimon, 
Herodiaan, t{hden. 
4. Sill{ Johannes oli sanonut h{nelle: "Sinun ei ole lupa 
pit{{ h{nt{". 
5. Ja Herodes olisi tahtonut tappaa Johanneksen, mutta 
pelk{si kansaa, sill{ he pitiv{t h{nt{ profeettana. 
6. Mutta kun Herodeksen syntym{p{iv{ tuli, tanssi Herodiaan 
tyt{r heid{n edess{{n, ja se miellytti Herodesta; 
7. sent{hden h{n valalla vannoen lupasi antaa h{nelle, mit{ 
ikin{ h{n anoisi. 
8. Niin h{n {itins{ yllytyksest{ sanoi: "Anna tuoda minulle 
t{nne lautasella Johannes Kastajan p{{". 
9. Silloin kuningas tuli murheelliseksi, mutta valansa ja 
p|yt{vierasten t{hden h{n k{ski antaa sen. 
10. Ja h{n l{hetti ly|m{{n Johannekselta p{{n poikki 
vankilassa. 
11. Ja h{nen p{{ns{ tuotiin lautasella ja annettiin tyt|lle; 
ja t{m{ vei sen {idilleen. 
12. Ja h{nen opetuslapsensa tulivat ja ottivat h{nen 
ruumiinsa ja hautasivat h{net; ja he meniv{t ja ilmoittivat 
asian Jeesukselle. 
13. Kun Jeesus sen kuuli, l{hti h{n sielt{ venheell{ autioon 
paikkaan, yksin{isyyteen. Ja t{m{n kuultuaan kansa meni 
jalkaisin kaupungeista h{nen j{lkeens{. 
14. Ja astuessaan maihin Jeesus n{ki paljon kansaa, ja h{nen 
k{vi heit{ s{{liksi, ja h{n paransi heid{n sairaansa. 
15. Mutta kun ilta tuli, meniv{t h{nen opetuslapsensa h{nen 
tyk|ns{ ja sanoivat: "T{m{ paikka on autio, ja p{iv{ on jo 
pitk{lle kulunut; laske siis kansa luotasi, ett{ he 
menisiv{t kyliin ostamaan itsellens{ ruokaa". 
16. Mutta Jeesus sanoi heille: "Ei heid{n tarvitse menn{ 
pois; antakaa te heille sy|d{". 
17. He sanoivat h{nelle: "Meill{ ei ole t{{ll{ muuta kuin 
viisi leip{{ ja kaksi kalaa". 
18. Mutta h{n sanoi: "Tuokaa ne t{nne minulle". 
19. Ja h{n k{ski kansan asettua ruohikkoon, otti ne viisi 
leip{{ ja kaksi kalaa, katsoi yl|s taivaaseen ja siunasi, 
mursi ja antoi leiv{t opetuslapsillensa, ja opetuslapset 
antoivat kansalle. 
20. Ja kaikki s|iv{t ja tulivat ravituiksi. Sitten he 
ker{siv{t j{{neet palaset, kaksitoista t{ytt{ vakallista. 
21. Ja niit{, jotka aterioivat, oli noin viisituhatta 
miest{, paitsi naisia ja lapsia. 
22. Ja kohta h{n vaati opetuslapsiansa astumaan venheeseen 
ja kulkemaan edelt{ toiselle rannalle, sill{ aikaa kuin h{n 
laski kansan luotansa. 
23. Ja laskettuaan kansan h{n nousi vuorelle yksin{isyyteen, 
rukoilemaan. Ja kun ilta tuli, oli h{n siell{ yksin{ns{. 
24. Mutta venhe oli jo monen vakomitan p{{ss{ maasta, 
aaltojen ahdistamana, sill{ tuuli oli vastainen. 
25. Ja nelj{nnell{ y|vartiolla Jeesus tuli heid{n tyk|ns{ 
k{vellen j{rven p{{ll{. 
26. Kun opetuslapset n{kiv{t h{nen k{velev{n j{rven p{{ll{, 
pelj{styiv{t he ja sanoivat: "Se on aave", ja huusivat 
pelosta. 
27. Mutta Jeesus puhutteli heit{ kohta ja sanoi: "Olkaa 
turvallisella mielell{, min{ se olen; {lk{{ pelj{tk|". 
28. Pietari vastasi h{nelle ja sanoi: "Jos se olet sin{, 
Herra, niin k{ske minun tulla tyk|si vett{ my|ten". 
29. H{n sanoi: "Tule". Ja Pietari astui ulos venheest{ ja 
k{veli vetten p{{ll{ menn{kseen Jeesuksen tyk|. 
30. Mutta n{hdess{{n, kuinka tuuli, h{n pelj{styi ja rupesi 
vajoamaan ja huusi sanoen: "Herra, auta minua". 
31. Niin Jeesus kohta ojensi k{tens{, tarttui h{neen ja 
sanoi h{nelle: "Sin{ v{h{uskoinen, miksi ep{ilit?" 
32. Ja kun he olivat astuneet venheeseen, asettui tuuli. 
33. Niin venheess{-olijat kumarsivat h{nt{ ja sanoivat: 
"Totisesti sin{ olet Jumalan Poika". 
34. Ja kuljettuaan yli he tulivat maihin Gennesaretiin. 
35. Ja kun sen paikkakunnan miehet tunsivat h{net, 
l{hettiv{t he sanan kaikkeen ymp{rist||n, ja h{nen tyk|ns{ 
tuotiin kaikki sairaat. 
36. Ja he pyysiv{t h{nelt{, ett{ vain saisivat koskea h{nen 
vaippansa tupsuun; ja kaikki, jotka koskivat, paranivat. 


			15 Luku

1. Silloin tuli fariseuksia ja kirjanoppineita 
Jerusalemista Jeesuksen luo, ja he sanoivat: 
2. "Miksi sinun opetuslapsesi rikkovat vanhinten 
perinn{iss{{nt|{? Sill{ he eiv{t pese k{si{{n ruvetessaan 
aterialle." 
3. Mutta h{n vastasi ja sanoi heille: "Miksi te itse 
rikotte Jumalan k{skyn perinn{iss{{nt|nne t{hden? 
4. Sill{ Jumala on sanonut: 'Kunnioita is{{si ja {iti{si', 
ja: 'Joka kiroaa is{{ns{ tai {iti{ns{, sen pit{{ kuolemalla 
kuoleman'. 
5. Mutta te sanotte: Joka sanoo is{lleen tai {idilleen: 
'Se, mink{ sin{ olisit ollut minulta saapa, on annettu 
uhrilahjaksi', sen ei tarvitse kunnioittaa is{{ns{ eik{ 
{iti{ns{. 
6. Ja niin te olette tehneet Jumalan sanan tyhj{ksi 
perinn{iss{{nt|nne t{hden. 
7. Te ulkokullatut, oikein teist{ Esaias ennusti, sanoen: 
8. 'T{m{ kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heid{n 
syd{mens{ on minusta kaukana, 
9. mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka 
ovat ihmisk{skyj{'." 
10. Ja h{n kutsui kansan tyk|ns{ ja sanoi heille: "Kuulkaa 
ja ymm{rt{k{{. 
11. Ei saastuta ihmist{ se, mik{ menee suusta sis{{n; vaan 
mik{ suusta k{y ulos, se saastuttaa ihmisen." 
12. Silloin opetuslapset tulivat ja sanoivat h{nelle: 
"Tied{tk|, ett{ fariseukset loukkaantuivat kuullessaan tuon 
puheen?" 
13. Mutta h{n vastasi ja sanoi: "Jokainen istutus, jota 
minun taivaallinen Is{ni ei ole istuttanut, on juurineen 
revitt{v{ pois. 
14. [lk{{ heist{ v{litt{k|: he ovat sokeita sokeain 
taluttajia; mutta jos sokea sokeaa taluttaa, niin he 
molemmat kuoppaan lankeavat." 
15. Niin Pietari vastasi ja sanoi h{nelle: "Selit{ meille 
t{m{ vertaus". 
16. Mutta Jeesus sanoi: "Viel{k| tekin olette 
ymm{rt{m{tt|mi{? 
17. Ettek| k{sit{, ett{ kaikki, mik{ k{y suusta sis{{n, 
menee vatsaan ja ulostuu? 
18. Mutta mik{ k{y suusta ulos, se tulee syd{mest{, ja se 
saastuttaa ihmisen. 
19. Sill{ syd{mest{ l{htev{t pahat ajatukset, murhat, 
aviorikokset, haureudet, varkaudet, v{{r{t todistukset, 
jumalanpilkkaamiset. 
20. N{m{ ihmisen saastuttavat; mutta pesem{tt|min k{sin 
sy|minen ei saastuta ihmist{." 
21. Ja Jeesus l{hti sielt{ ja vet{ytyi Tyyron ja Siidonin 
tienoille. 
22. Ja katso, kanaanilainen vaimo tuli niilt{ seuduilta ja 
huusi sanoen: "Herra, Daavidin poika, armahda minua. 
Riivaaja vaivaa kauheasti minun tyt{rt{ni." 
23. Mutta h{n ei vastannut h{nelle sanaakaan. Niin h{nen 
opetuslapsensa tulivat ja rukoilivat h{nt{ sanoen: "P{{st{ 
h{net menem{{n, sill{ h{n huutaa meid{n j{lkeemme". 
24. H{n vastasi ja sanoi: "Minua ei ole l{hetetty muitten 
kuin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tyk|". 
25. Mutta vaimo tuli ja kumarsi h{nt{ ja sanoi: "Herra, auta 
minua". 
26. Mutta h{n vastasi ja sanoi: "Ei ole soveliasta ottaa 
lasten leip{{ ja heitt{{ penikoille". 
27. Mutta vaimo sanoi: "Niin, Herra; mutta sy|v{th{n 
penikatkin niit{ muruja, jotka heid{n herrainsa p|yd{lt{ 
putoavat". 
28. Silloin Jeesus vastasi ja sanoi h{nelle: "Oi vaimo, 
suuri on sinun uskosi, tapahtukoon sinulle, niinkuin 
tahdot". Ja h{nen tytt{rens{ oli siit{ hetkest{ terve. 
29. Ja Jeesus l{hti sielt{ ja tuli Galilean j{rven rannalle; 
ja h{n nousi vuorelle ja istui sinne. 
30. Ja h{nen tyk|ns{ tuli paljon kansaa, ja he toivat 
mukanaan rampoja, raajarikkoja, sokeita, mykki{ ja paljon 
muita, ja laskivat heid{t h{nen jalkojensa juureen; ja h{n 
paransi heid{t, 
31. niin ett{ kansa ihmetteli n{hdess{{n mykk{in puhuvan, 
raajarikkojen olevan terveit{, rampojen k{velev{n ja sokeain 
n{kev{n; ja he ylistiv{t Israelin Jumalaa. 
32. Ja Jeesus kutsui opetuslapsensa tyk|ns{ ja sanoi: "Minun 
k{y s{{liksi kansaa, sill{ he ovat jo kolme p{iv{{ olleet 
minun tyk|n{ni, eik{ heill{ ole mit{{n sy|t{v{{; enk{ min{ 
tahdo laskea heit{ sy|m{tt{ menem{{n, etteiv{t n{{ntyisi 
matkalla". 
33. Niin opetuslapset sanoivat h{nelle: "Mist{ me saamme 
t{{ll{ er{maassa niin paljon leip{{, ett{ voimme ravita noin 
suuren kansanjoukon?" 
34. Jeesus sanoi heille: "Montako leip{{ teill{ on?" He 
sanoivat: "Seitsem{n, ja muutamia kalasia". 
35. Niin h{n k{ski kansan asettua maahan. 
36. Ja h{n otti ne seitsem{n leip{{ ja kalat, kiitti, mursi 
ja antoi opetuslapsillensa, ja opetuslapset antoivat 
kansalle. 
37. Ja kaikki s|iv{t ja tulivat ravituiksi. Sitten he 
ker{siv{t j{{neet palaset, seitsem{n t{ytt{ vasullista. 
38. Ja niit{, jotka aterioivat, oli nelj{tuhatta miest{, 
paitsi naisia ja lapsia. 
39. Ja laskettuaan kansan tyk|{ns{ h{n astui venheeseen ja 
meni Magadanin alueelle. 


			16 Luku

1. Ja fariseukset ja saddukeukset tulivat h{nen luoksensa 
ja kiusasivat h{nt{ pyyt{en h{nt{ n{ytt{m{{n heille merkin 
taivaasta. 
2. Mutta h{n vastasi ja sanoi heille: "Kun ilta tulee, 
sanotte te: 'Tulee selke{ ilma, sill{ taivas ruskottaa', 
3. ja aamulla: 'T{n{{n tulee rajuilma, sill{ taivas 
ruskottaa ja on synkk{'. Taivaan muodon te osaatte arvioida, 
mutta aikain merkkej{ ette osaa. 
4. T{m{ paha ja avionrikkoja sukupolvi tavoittelee merkki{, 
mutta sille ei anneta muuta merkki{ kuin Joonaan merkki." Ja 
h{n j{tti heid{t ja meni pois. 
5. Kun opetuslapset saapuivat toiselle rannalle, olivat he 
unhottaneet ottaa leip{{ mukaansa. 
6. Ja Jeesus sanoi heille: "Varokaa ja kavahtakaa 
fariseusten ja saddukeusten hapatusta". 
7. Niin he puhuivat kesken{{n sanoen: "Emme ottaneet leip{{ 
mukaamme". 
8. Mutta kun Jeesus sen huomasi, sanoi h{n: "Te 
v{h{uskoiset, mit{ puhutte kesken{nne siit{, ettei teill{ 
ole leip{{ mukananne? 
9. Ettek| viel{ k{sit{? Ja ettek| muista niit{ viitt{ 
leip{{ viidelletuhannelle ja kuinka monta vakallista otitte 
talteen, 
10. ettek{ niit{ seitsem{{ leip{{ nelj{lletuhannelle ja 
kuinka monta vasullista otitte talteen? 
11. Kuinka te ette k{sit{, etten min{ puhunut teille 
leiv{st{? Vaan kavahtakaa fariseusten ja saddukeusten 
hapatusta." 
12. Silloin he ymm{rsiv{t, ettei h{n k{skenyt kavahtamaan 
leiv{n hapatusta, vaan fariseusten ja saddukeusten oppia. 
13. Kun Jeesus tuli Filippuksen Kesarean tienoille, kysyi 
h{n opetuslapsiltaan sanoen: "Kenen ihmiset sanovat Ihmisen 
Pojan olevan?" 
14. Niin he sanoivat: "Muutamat Johannes Kastajan, toiset 
Eliaan, toiset taas Jeremiaan tahi jonkun muun 
profeetoista". 
15. H{n sanoi heille: "Kenenk{ te sanotte minun olevan?" 
16. Simon Pietari vastasi ja sanoi: "Sin{ olet Kristus, 
el{v{n Jumalan Poika". 
17. Jeesus vastasi ja sanoi h{nelle: "Autuas olet sin{, 
Simon, Joonaan poika, sill{ ei liha eik{ veri ole sit{ 
sinulle ilmoittanut, vaan minun Is{ni, joka on taivaissa. 
18. Ja min{ sanon sinulle: sin{ olet Pietari, ja t{lle 
kalliolle min{ rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit 
eiv{t sit{ voita. 
19. Min{ olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet, 
ja mink{ sin{ sidot maan p{{ll{, se on oleva sidottu 
taivaissa, ja mink{ sin{ p{{st{t maan p{{ll{, se on oleva 
p{{stetty taivaissa." 
20. Silloin h{n varoitti vakavasti opetuslapsiaan 
kenellek{{n sanomasta, ett{ h{n on Kristus. 
21. Siit{ l{htien Jeesus alkoi ilmoittaa opetuslapsilleen, 
ett{ h{nen piti menem{n Jerusalemiin ja k{rsim{n paljon 
vanhimmilta ja ylipapeilta ja kirjanoppineilta ja tuleman 
tapetuksi ja kolmantena p{iv{n{ nouseman yl|s. 
22. Silloin Pietari otti h{net erilleen ja rupesi 
nuhtelemaan h{nt{ sanoen: "Jumala varjelkoon, Herra, {lk||n 
se sinulle tapahtuko". 
23. Mutta h{n k{{ntyi ja sanoi Pietarille: "Mene pois minun 
edest{ni, saatana; sin{ olet minulle pahennukseksi, sill{ 
sin{ et ajattele sit{, mik{ on Jumalan, vaan sit{, mik{ on 
ihmisten". 
24. Silloin Jeesus sanoi opetuslapsillensa: "Jos joku tahtoo 
minun per{ss{ni kulkea, h{n kielt{k||n itsens{ ja ottakoon 
ristins{ ja seuratkoon minua. 
25. Sill{ joka tahtoo pelastaa el{m{ns{, h{n kadottaa sen, 
mutta joka kadottaa el{m{ns{ minun t{hteni, h{n l|yt{{ sen. 
26. Sill{ mit{ se hy|dytt{{ ihmist{, vaikka h{n voittaisi 
omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon? 
Taikka mit{ voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi? 
27. Sill{ Ihmisen Poika on tuleva Is{ns{ kirkkaudessa 
enkeliens{ kanssa, ja silloin h{n maksaa kullekin h{nen 
tekojensa mukaan. 
28. Totisesti min{ sanon teille: t{ss{ seisovien joukossa on 
muutamia, jotka eiv{t maista kuolemaa, ennenkuin n{kev{t 
Ihmisen Pojan tulevan kuninkuudessaan." 


			17 Luku

1. Ja kuuden p{iv{n kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin 
sek{ Jaakobin ja h{nen veljens{ Johanneksen ja vei heid{t 
korkealle vuorelle, yksin{isyyteen. 
2. Ja h{nen muotonsa muuttui heid{n edess{{n, ja h{nen 
kasvonsa loistivat niinkuin aurinko, ja h{nen vaatteensa 
tulivat valkoisiksi niinkuin valo. 
3. Ja katso, heille ilmestyiv{t Mooses ja Elias, jotka 
puhuivat h{nen kanssansa. 
4. Niin Pietari rupesi puhumaan ja sanoi Jeesukselle: 
"Herra, meid{n on t{ss{ hyv{ olla; jos tahdot, niin min{ 
teen t{h{n kolme majaa, sinulle yhden ja Moosekselle yhden 
ja Eliaalle yhden". 
5. H{nen viel{ puhuessaan, katso, heid{t varjosi valoisa 
pilvi; ja katso, pilvest{ kuului {{ni, joka sanoi: "T{m{ on 
minun rakas Poikani, johon min{ olen mielistynyt; kuulkaa 
h{nt{". 
6. Kun opetuslapset sen kuulivat, lankesivat he kasvoilleen 
ja pelj{styiv{t kovin. 
7. Niin Jeesus tuli heid{n tyk|ns{, koski heihin ja sanoi: 
"Nouskaa, {lk{{k{ pelj{tk|". 
8. Ja kun he nostivat silm{ns{, eiv{t he n{hneet ket{{n 
muuta kuin Jeesuksen yksin{{n. 
9. Ja heid{n kulkiessaan alas vuorelta Jeesus varoitti 
heit{ sanoen: "[lk{{ kenellek{{n kertoko t{t{ n{ky{, 
ennenkuin Ihmisen Poika on noussut kuolleista". 
10. Ja h{nen opetuslapsensa kysyiv{t h{nelt{ sanoen: "Miksi 
sitten kirjanoppineet sanovat, ett{ Eliaan pit{{ tulla 
ensin?" 
11. Jeesus vastasi ja sanoi: "Elias tosin tulee ja asettaa 
kaikki kohdalleen. 
12. Mutta min{ sanon teille, ett{ Elias on jo tullut. Mutta 
he eiv{t tunteneet h{nt{, vaan tekiv{t h{nelle, mit{ 
tahtoivat. Samoin my|s Ihmisen Poika saa k{rsi{ heilt{." 
13. Silloin opetuslapset ymm{rsiv{t h{nen puhuneen heille 
Johannes Kastajasta. 
14. Ja kun he saapuivat kansan luo, tuli h{nen tyk|ns{ muuan 
mies, polvistui h{nen eteens{ 
15. ja sanoi: "Herra, armahda minun poikaani, sill{ h{n on 
kuunvaihetautinen ja k{rsii kovin; usein h{n kaatuu, milloin 
tuleen, milloin veteen. 
16. Ja min{ toin h{net sinun opetuslastesi tyk|, mutta he 
eiv{t voineet h{nt{ parantaa." 
17. Niin Jeesus vastasi ja sanoi: "Voi sin{ ep{uskoinen ja 
nurja sukupolvi, kuinka kauan minun t{ytyy olla teid{n 
kanssanne? Kuinka kauan k{rsi{ teit{? Tuokaa h{net t{nne 
minun tyk|ni." 
18. Ja Jeesus nuhteli riivaajaa, ja se l{hti pojasta, ja 
poika oli siit{ hetkest{ terve. 
19. Sitten opetuslapset meniv{t Jeesuksen tyk| eriksens{ ja 
sanoivat: "Miksi emme me voineet ajaa sit{ ulos?" 
20. Niin h{n sanoi heille: "Teid{n ep{uskonne t{hden; sill{ 
totisesti min{ sanon teille: jos teill{ olisi uskoa 
sinapinsiemenenk{{n verran, niin te voisitte sanoa t{lle 
vuorelle: 'Siirry t{{lt{ tuonne', ja se siirtyisi, eik{ 
mik{{n olisi teille mahdotonta". 
22. Ja kun he yhdess{ vaelsivat Galileassa, sanoi Jeesus 
heille: "Ihmisen Poika annetaan ihmisten k{siin, 
23. ja he tappavat h{net, ja kolmantena p{iv{n{ h{n nousee 
yl|s". Ja he tulivat kovin murheellisiksi. 
24. Ja kun he saapuivat Kapernaumiin, tulivat temppeliveron 
kantajat Pietarin luo ja sanoivat: "Eik| teid{n opettajanne 
maksa temppeliveroa?" 
25. H{n sanoi: "Maksaa". Ja kun h{n tuli huoneeseen, kysyi 
Jeesus h{nelt{ ensi sanaksi: "Mit{ arvelet, Simon? Keilt{ 
maan kuninkaat ottavat tullia tai veroa? Lapsiltaanko vai 
vierailta?" 
26. Ja kun h{n vastasi: "Vierailta", sanoi Jeesus h{nelle: 
"Lapset ovat siis vapaat. 
27. Mutta ettemme heit{ loukkaisi, niin mene ja heit{ onki 
j{rveen. Ota sitten ensiksi saamasi kala, ja kun avaat sen 
suun, l|yd{t hopearahan. Ota se ja anna heille minun 
puolestani ja omasta puolestasi." 


			18 Luku

1. Sill{ hetkell{ opetuslapset tulivat Jeesuksen tyk| ja 
sanoivat: "Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?" 
2. Niin h{n kutsui tyk|ns{ lapsen, asetti sen heid{n 
keskellens{ 
3. ja sanoi: "Totisesti min{ sanon teille: ellette k{{nny 
ja tule lasten kaltaisiksi, ette p{{se taivasten 
valtakuntaan. 
4. Sent{hden, joka n|yrtyy t{m{n lapsen kaltaiseksi, se on 
suurin taivasten valtakunnassa. 
5. Ja joka ottaa tyk|ns{ yhden t{m{nkaltaisen lapsen minun 
nimeeni, se ottaa tyk|ns{ minut. 
6. Mutta joka viettelee yhden n{ist{ pienist{, jotka 
uskovat minuun, sen olisi parempi, ett{ myllynkivi 
ripustettaisiin h{nen kaulaansa ja h{net upotettaisiin meren 
syvyyteen. 
7. Voi maailmaa viettelysten t{hden! Viettelysten t{ytyy 
kyll{ tulla; mutta voi sit{ ihmist{, jonka kautta viettelys 
tulee! 
8. Mutta jos sinun k{tesi tai jalkasi viettelee sinua, 
hakkaa se poikki ja heit{ luotasi; parempi on sinulle, ett{ 
k{sipuolena tai jalkapuolena p{{set el{m{{n sis{lle, kuin 
ett{ sinut, molemmat k{det tai molemmat jalat tallella, 
heitet{{n iankaikkiseen tuleen. 
9. Ja jos sinun silm{si viettelee sinua, rep{ise se pois ja 
heit{ luotasi; parempi on sinun silm{puolena menn{ el{m{{n 
sis{lle, kuin ett{ sinut, molemmat silm{t tallella, 
heitet{{n helvetin tuleen. 
10. Katsokaa, ettette halveksu yht{k{{n n{ist{ pienist{; 
sill{ min{ sanon teille, ett{ heid{n enkelins{ taivaissa 
n{kev{t aina minun Is{ni kasvot, joka on taivaissa. 
12. Mit{ arvelette? Jos jollakin ihmisell{ on sata lammasta 
ja yksi niist{ eksyy, eik| h{n j{t{ niit{ yhdeks{{kymment{ 
yhdeks{{ vuorille ja mene etsim{{n eksynytt{? 
13. Ja jos h{n sen l|yt{{, totisesti min{ sanon teille: h{n 
iloitsee enemm{n siit{ kuin niist{ yhdeks{st{kymmenest{ 
yhdeks{st{, jotka eiv{t olleet eksyneet. 
14. Niin ei my|sk{{n teid{n taivaallisen Is{nne tahto ole, 
ett{ yksik{{n n{ist{ pienist{ joutuisi kadotukseen. 
15. Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja 
nuhtele h{nt{ kahdenkesken; jos h{n sinua kuulee, niin olet 
voittanut veljesi. 
16. Mutta jos h{n ei sinua kuule, niin ota viel{ yksi tai 
kaksi kanssasi, 'ett{ jokainen asia vahvistettaisiin kahden 
tai kolmen todistajan sanalla'. 
17. Mutta jos h{n ei kuule heit{, niin ilmoita 
seurakunnalle. Mutta jos h{n ei seurakuntaakaan kuule, niin 
olkoon h{n sinulle, niinkuin olisi pakana ja publikaani. 
18. Totisesti min{ sanon teille: kaikki, mink{ te sidotte 
maan p{{ll{, on oleva sidottu taivaassa, ja kaikki, mink{ te 
p{{st{tte maan p{{ll{, on oleva p{{stetty taivaassa. 
19. Viel{ min{ sanon teille: jos kaksi teist{ maan p{{ll{ 
kesken{{n sopii mist{ asiasta tahansa, ett{ he sit{ anovat, 
niin he saavat sen minun Is{lt{ni, joka on taivaissa. 
20. Sill{ miss{ kaksi tahi kolme on kokoontunut minun 
nimeeni, siin{ min{ olen heid{n keskell{ns{." 
21. Silloin Pietari meni h{nen tyk|ns{ ja sanoi h{nelle: 
"Herra, kuinka monta kertaa minun on annettava anteeksi 
veljelleni, joka rikkoo minua vastaan? Ihanko seitsem{n 
kertaa?" 
22. Jeesus vastasi h{nelle: "Min{ sanon sinulle: ei 
seitsem{n kertaa, vaan seitsem{nkymment{ kertaa seitsem{n. 
23. Sent{hden taivasten valtakunta on verrattava 
kuninkaaseen, joka vaati palvelijoiltansa tili{. 
24. Ja kun h{n rupesi tilintekoon, tuotiin h{nen eteens{ 
er{s, joka oli h{nelle velkaa kymmenentuhatta leivisk{{. 
25. Mutta kun t{ll{ ei ollut, mill{ maksaa, niin h{nen 
herransa m{{r{si myyt{v{ksi h{net ja h{nen vaimonsa ja 
lapsensa ja kaikki, mit{ h{nell{ oli, ja velan 
maksettavaksi. 
26. Silloin palvelija lankesi maahan ja rukoili h{nt{ 
sanoen: 'Ole pitk{mielinen minua kohtaan, niin min{ maksan 
sinulle kaikki'. 
27. Niin herran k{vi s{{liksi sit{ palvelijaa, ja h{n p{{sti 
h{net ja antoi h{nelle velan anteeksi. 
28. Mutta menty{{n ulos se palvelija tapasi er{{n 
kanssapalvelijoistaan, joka oli h{nelle velkaa sata denaria; 
ja h{n tarttui h{neen, kuristi h{nt{ kurkusta ja sanoi: 
'Maksa, mink{ olet velkaa'. 
29. Niin h{nen kanssapalvelijansa lankesi maahan ja pyysi 
h{nt{ sanoen: 'Ole pitk{mielinen minua kohtaan, niin min{ 
maksan sinulle'. 
30. Mutta h{n ei tahtonut, vaan meni ja heitti h{net 
vankeuteen, kunnes h{n maksaisi velkansa. 
31. Kun nyt h{nen kanssapalvelijansa n{kiv{t, mit{ tapahtui, 
tulivat he kovin murheellisiksi ja meniv{t ja ilmoittivat 
herrallensa kaiken, mit{ oli tapahtunut. 
32. Silloin h{nen herransa kutsui h{net eteens{ ja sanoi 
h{nelle: 'Sin{ paha palvelija! Min{ annoin sinulle anteeksi 
kaiken sen velan, koska sit{ minulta pyysit; 
33. eik| sinunkin olisi pit{nyt armahtaa kanssapalvelijaasi, 
niinkuin min{kin sinua armahdin?' 
34. Ja h{nen herransa vihastui ja antoi h{net vanginvartijan 
k{siin, kunnes h{n maksaisi kaiken, mink{ oli h{nelle 
velkaa. 
35. N{in my|s minun taivaallinen Is{ni tekee teille, ellette 
anna kukin veljellenne syd{mest{nne anteeksi." 


			19 Luku

1. Ja kun Jeesus oli lopettanut n{m{ puheet, l{hti h{n 
Galileasta ja kulki Jordanin tuota puolta Juudean alueelle. 
2. Ja suuri kansan paljous seurasi h{nt{, ja h{n paransi 
heit{ siell{. 
3. Ja fariseuksia tuli h{nen luoksensa, ja he kiusasivat 
h{nt{ sanoen: "Onko miehen lupa hylj{t{ vaimonsa mist{ 
syyst{ tahansa?" 
4. H{n vastasi ja sanoi: "Ettek| ole lukeneet, ett{ Luoja 
jo alussa 'loi heid{t mieheksi ja naiseksi' 
5. ja sanoi: 'Sent{hden mies luopukoon is{st{ns{ ja 
{idist{ns{ ja liittyk||n vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat 
yhdeksi lihaksi'? 
6. Niin eiv{t he en{{ ole kaksi, vaan yksi liha. Mink{ siis 
Jumala on yhdist{nyt, sit{ {lk||n ihminen erottako." 
7. He sanoivat h{nelle: "Miksi sitten Mooses k{ski antaa 
erokirjan ja hylj{t{ h{net?" 
8. H{n sanoi heille: "Teid{n syd{menne kovuuden t{hden 
Mooses salli teid{n hylj{t{ vaimonne, mutta alusta ei niin 
ollut. 
9. Mutta min{ sanon teille: joka hylk{{ vaimonsa muun kuin 
huoruuden t{hden ja nai toisen, se tekee huorin; ja joka nai 
hylj{tyn, se tekee huorin." 
10. Opetuslapset sanoivat h{nelle: "Jos miehen on n{in laita 
vaimoonsa n{hden, niin ei ole hyv{ naida". 
11. Mutta h{n sanoi heille: "Ei t{m{ sana kaikkiin sovellu, 
vaan ainoastaan niihin, joille se on suotu. 
12. Sill{ on niit{, jotka syntym{st{{n, {itins{ kohdusta 
saakka, ovat avioon kelpaamattomia, ja on niit{, jotka 
ihmiset ovat tehneet avioon kelpaamattomiksi, ja niit{, 
jotka taivasten valtakunnan t{hden ovat tehneet itsens{ 
avioon kelpaamattomiksi. Joka voi sen itseens{ sovittaa, se 
sovittakoon." 
13. Silloin tuotiin h{nen tyk|ns{ lapsia, ett{ h{n panisi 
k{tens{ heid{n p{{lleen ja rukoilisi; mutta opetuslapset 
nuhtelivat tuojia. 
14. Niin Jeesus sanoi: "Antakaa lasten olla, {lk{{k{ est{k| 
heit{ tulemasta minun tyk|ni, sill{ senkaltaisten on 
taivasten valtakunta". 
15. Ja h{n pani k{tens{ heid{n p{{lleen ja l{hti sielt{ 
pois. 
16. Ja katso, er{s mies tuli ja sanoi h{nelle: "Opettaja, 
mit{ hyv{{ minun pit{{ tekem{n, ett{ min{ saisin 
iankaikkisen el{m{n?" 
17. Niin h{n sanoi h{nelle: "Miksi kysyt minulta, mik{ on 
hyv{{? On ainoastaan yksi, joka on hyv{. Mutta jos tahdot 
p{{st{ el{m{{n sis{lle, niin pid{ k{skyt." 
18. H{n sanoi h{nelle: "Mitk{?" Jeesus sanoi: "N{m{: '[l{ 
tapa', '[l{ tee huorin', '[l{ varasta', '[l{ sano v{{r{{ 
todistusta', 
19. 'Kunnioita is{{si ja {iti{si', ja: 'Rakasta 
l{himm{ist{si niinkuin itse{si'". 
20. Nuorukainen sanoi h{nelle: "Kaikkia niit{ min{ olen 
noudattanut; mit{ minulta viel{ puuttuu?" 
21. Jeesus sanoi h{nelle: "Jos tahdot olla t{ydellinen, niin 
mene, myy, mit{ sinulla on, ja anna k|yhille, niin sinulla 
on oleva aarre taivaissa; ja tule ja seuraa minua". 
22. Mutta kun nuorukainen kuuli t{m{n sanan, meni h{n pois 
murheellisena, sill{ h{nell{ oli paljon omaisuutta. 
23. Silloin Jeesus sanoi opetuslapsillensa: "Totisesti min{ 
sanon teille: rikkaan on vaikea p{{st{ taivasten 
valtakuntaan. 
24. Ja viel{ min{ sanon teille: helpompi on kamelin k{yd{ 
neulansilm{n l{pi kuin rikkaan p{{st{ Jumalan valtakuntaan." 
25. Kun opetuslapset sen kuulivat, h{mm{styiv{t he kovin ja 
sanoivat: "Kuka sitten voi pelastua?" 
26. Niin Jeesus katsoi heihin ja sanoi heille: "Ihmisille se 
on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista". 
27. Silloin Pietari vastasi ja sanoi h{nelle: "Katso, me 
olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua; mit{ me siit{ 
saamme?" 
28. Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti min{ sanon teille: 
siin{ uudestisyntymisess{, jolloin Ihmisen Poika istuu 
kirkkautensa valtaistuimella, saatte tekin, jotka olette 
minua seuranneet, istua kahdellatoista valtaistuimella ja 
tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa. 
29. Ja jokainen, joka on luopunut taloista tai veljist{ tai 
sisarista tai is{st{ tai {idist{ tai lapsista tai pelloista 
minun nimeni t{hden, on saava monin verroin takaisin ja 
periv{ iankaikkisen el{m{n. 
30. Mutta monet ensimm{iset tulevat viimeisiksi, ja monet 
viimeiset ensimm{isiksi." 


			20 Luku

1. "Sill{ taivasten valtakunta on perheenis{nn{n kaltainen, 
joka varhain aamulla l{hti ulos palkkaamaan ty|miehi{ 
viinitarhaansa. 
2. Ja kun h{n oli sopinut ty|miesten kanssa denarista 
p{iv{lt{, l{hetti h{n heid{t viinitarhaansa. 
3. Ja h{n l{hti ulos kolmannen hetken vaiheilla ja n{ki 
toisia seisomassa torilla joutilaina; 
4. ja h{n sanoi heille: 'Menk{{ tekin minun viinitarhaani, 
ja mik{ kohtuus on, sen min{ annan teille'. 
5. Niin he meniv{t. Taas h{n l{hti ulos kuudennen ja 
yhdeks{nnen hetken vaiheilla ja teki samoin. 
6. Ja kun h{n l{hti ulos yhdennentoista hetken vaiheilla, 
tapasi h{n viel{ toisia siell{ seisomassa; ja h{n sanoi 
heille: 'Miksi seisotte t{{ll{ kaiken p{iv{{ joutilaina?' 
7. He sanoivat h{nelle: 'Kun ei kukaan ole meit{ 
palkannut'. H{n sanoi heille: 'Menk{{ tekin minun 
viinitarhaani'. 
8. Mutta kun ilta tuli, sanoi viinitarhan herra tilansa 
hoitajalle: 'Kutsu ty|miehet ja maksa heille palkka, 
viimeisist{ alkaen ensimm{isiin asti'. 
9. Kun nyt tulivat ne, jotka olivat saapuneet 
yhdennentoista hetken vaiheilla, saivat he kukin denarin. 
10. Ja kun ensimm{iset tulivat, luulivat he saavansa 
enemm{n; mutta hekin saivat kukin denarin. 
11. Kun he sen saivat, napisivat he perheen is{nt{{ vastaan 
12. ja sanoivat: 'N{m{ viimeiset ovat tehneet ty|t{ vain 
yhden hetken, ja sin{ teit heid{t meid{n vertaisiksemme, 
jotka olemme kantaneet p{iv{n kuorman ja helteen'. 
13. Niin h{n vastasi er{{lle heist{ ja sanoi: 'Yst{v{ni, en 
min{ tee sinulle v{{ryytt{; etk| sopinut minun kanssani 
denarista? 
14. Ota omasi ja mene. Mutta min{ tahdon t{lle viimeiselle 
antaa saman verran kuin sinullekin. 
15. Enk| saa tehd{ omallani, mit{ tahdon? Vai onko silm{si 
nurja sent{hden, ett{ min{ olen hyv{?' 
16. N{in viimeiset tulevat ensimm{isiksi ja ensimm{iset 
viimeisiksi." 
17. Ja kun Jeesus l{hti kulkemaan yl|s Jerusalemiin, otti 
h{n ne kaksitoista erilleen ja sanoi matkalla heille: 
18. "Katso, me menemme yl|s Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika 
annetaan ylipappien ja kirjanoppineitten k{siin, ja he 
tuomitsevat h{net kuolemaan 
19. ja antavat h{net pakanoille pilkattavaksi ja 
ruoskittavaksi ja ristiinnaulittavaksi, ja kolmantena 
p{iv{n{ h{n on nouseva yl|s". 
20. Silloin Sebedeuksen poikain {iti tuli poikineen h{nen 
tyk|ns{ ja kumarsi h{nt{, aikoen anoa h{nelt{ jotakin. 
21. Niin h{n sanoi vaimolle: "Mit{ tahdot?" T{m{ sanoi 
h{nelle: "Sano, ett{ n{m{ minun kaksi poikaani saavat istua, 
toinen sinun oikealla ja toinen vasemmalla puolellasi, sinun 
valtakunnassasi". 
22. Mutta Jeesus vastasi ja sanoi: "Te ette tied{, mit{ 
anotte. Voitteko juoda sen maljan, jonka min{ olen juova?" 
He sanoivat h{nelle: "Voimme". 
23. H{n sanoi heille: "Minun maljani te tosin juotte, mutta 
minun oikealla ja vasemmalla puolellani istuminen ei ole 
minun annettavissani, vaan se annetaan niille, joille minun 
Is{ni on sen valmistanut". 
24. Kun ne kymmenen sen kuulivat, n{rk{styiv{t he n{ihin 
kahteen veljekseen. 
25. Mutta Jeesus kutsui heid{t tyk|ns{ ja sanoi: "Te 
tied{tte, ett{ kansojen ruhtinaat herroina niit{ 
hallitsevat, ja ett{ mahtavat k{ytt{v{t valtaansa niit{ 
kohtaan. 
26. N{in {lk||n olko teill{ kesken{nne, vaan joka teid{n 
keskuudessanne tahtoo suureksi tulla, se olkoon teid{n 
palvelijanne, 
27. ja joka teid{n keskuudessanne tahtoo olla ensimm{inen, 
se olkoon teid{n orjanne; 
28. niinkuin ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan 
palvelemaan ja antamaan henkens{ lunnaiksi monen edest{." 
29. Ja heid{n l{htiess{{n Jerikosta seurasi h{nt{ suuri 
kansan paljous. 
30. Ja katso, kaksi sokeaa istui tien vieress{; ja kun he 
kuulivat, ett{ Jeesus kulki ohitse, huusivat he sanoen: 
"Herra, Daavidin poika, armahda meit{". 
31. Niin kansa nuhteli heit{ saadakseen heid{t vaikenemaan; 
mutta he huusivat sit{ enemm{n sanoen: "Herra, Daavidin 
poika, armahda meit{". 
32. Silloin Jeesus seisahtui ja kutsui heid{t tyk|ns{ ja 
sanoi: "Mit{ tahdotte, ett{ min{ teille tekisin?" 
33. He sanoivat h{nelle: "Herra, ett{ meid{n silm{mme 
aukenisivat". 
34. Niin Jeesuksen tuli heit{ s{{li, ja h{n kosketti heid{n 
silmi{ns{, ja kohta he saivat n{k|ns{ ja seurasivat h{nt{. 


			21 Luku

1. Ja kun he l{hestyiv{t Jerusalemia ja saapuivat 
Beetfageen, \ljym{elle, silloin Jeesus l{hetti kaksi 
opetuslasta 
2. ja sanoi heille: "Menk{{ kyl{{n, joka on edess{nne, niin 
te kohta l|yd{tte aasintamman sidottuna ja varsan sen 
kanssa; p{{st{k{{ ne ja tuokaa minulle. 
3. Ja jos joku teille jotakin sanoo, niin vastatkaa: 'Herra 
tarvitsee niit{'; ja kohta h{n l{hett{{ ne." 
4. Mutta t{m{ tapahtui, ett{ k{visi toteen, mik{ on puhuttu 
profeetan kautta, joka sanoo: 
5. "Sanokaa tyt{r Siionille: 'Katso, sinun kuninkaasi tulee 
sinulle hiljaisena ja ratsastaen aasilla, ikeenalaisen aasin 
varsalla'." 
6. Niin opetuslapset meniv{t ja tekiv{t, niinkuin Jeesus 
oli heit{ k{skenyt, 
7. ja toivat aasintamman varsoineen ja panivat niiden 
selk{{n vaatteensa, ja h{n istuutui niiden p{{lle. 
8. Ja suurin osa kansasta levitti vaatteensa tielle, ja 
toiset karsivat oksia puista ja hajottivat tielle. 
9. Ja kansanjoukot, jotka kulkivat h{nen edell{{n ja jotka 
seurasivat, huusivat sanoen: "Hoosianna Daavidin pojalle! 
Siunattu olkoon h{n, joka tulee Herran nimeen. Hoosianna 
korkeuksissa!" 
10. Ja kun h{n tuli Jerusalemiin, joutui koko kaupunki 
liikkeelle ja sanoi: "Kuka t{m{ on?" 
11. Niin kansa sanoi: "T{m{ on se profeetta, Jeesus, 
Galilean Nasaretista". 
12. Ja Jeesus meni pyh{kk||n; ja h{n ajoi ulos kaikki, jotka 
myiv{t ja ostivat pyh{k|ss{, ja kaatoi kumoon 
rahanvaihtajain p|yd{t ja kyyhkysten myyj{in istuimet. 
13. Ja h{n sanoi heille: "Kirjoitettu on: 'Minun huoneeni 
pit{{ kutsuttaman rukoushuoneeksi', mutta te teette siit{ 
ry|v{rien luolan." 
14. Ja h{nen tyk|ns{ pyh{k|ss{ tuli sokeita ja rampoja, ja 
h{n paransi heid{t. 
15. Mutta kun ylipapit ja kirjanoppineet n{kiv{t ne ihmeet, 
joita h{n teki, ja lapset, jotka huusivat pyh{k|ss{ ja 
sanoivat: "Hoosianna Daavidin pojalle", niin he n{rk{styiv{t 
16. ja sanoivat h{nelle: "Kuuletko, mit{ n{m{ sanovat?" Niin 
Jeesus sanoi heille: "Kuulen; ettek| ole koskaan lukeneet: 
'Lasten ja imev{isten suusta sin{ olet valmistanut itsellesi 
kiitoksen'?" 
17. Ja h{n j{tti heid{t ja meni ulos kaupungista Betaniaan 
ja oli siell{ y|t{. 
18. Kun h{n varhain aamulla palasi kaupunkiin, oli h{nen 
n{lk{. 
19. Ja n{hdess{{n tien vieress{ viikunapuun h{n meni sen 
luo, mutta ei l|yt{nyt siit{ muuta kuin pelkki{ lehti{; ja 
h{n sanoi sille: "[lk||n sinusta ikin{ en{{ hedelm{{ 
kasvako". Ja kohta viikunapuu kuivettui. 
20. Kun opetuslapset t{m{n n{kiv{t, ihmetteliv{t he ja 
sanoivat: "Kuinka viikunapuu niin {kisti kuivettui?" 
21. Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Totisesti min{ sanon 
teille: jos teill{ olisi uskoa ettek{ ep{ilisi, niin ette 
ainoastaan voisi tehd{ sit{, mik{ viikunapuussa tapahtui, 
vaan viel{p{, jos sanoisitte t{lle vuorelle: 'Kohoa ja 
heitt{ydy mereen', niin se tapahtuisi. 
22. Ja kaiken, mit{ te anotte rukouksessa, uskoen, te 
saatte." 
23. Ja kun h{n oli mennyt pyh{kk||n, tulivat h{nen 
opettaessaan ylipapit ja kansan vanhimmat h{nen luoksensa ja 
sanoivat: "Mill{ vallalla sin{ n{it{ teet? Ja kuka sinulle 
on antanut t{m{n vallan?" 
24. Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Min{ my|s teen teille 
yhden kysymyksen; jos te minulle siihen vastaatte, niin 
min{kin sanon teille, mill{ vallalla min{ n{it{ teen. 
25. Mist{ Johanneksen kaste oli? Taivaastako vai ihmisist{?" 
Niin he neuvottelivat kesken{ns{ sanoen: "Jos sanomme: 
'Taivaasta', niin h{n sanoo meille: 'Miksi ette siis 
uskoneet h{nt{?' 
26. Mutta jos sanomme: 'Ihmisist{', niin meid{n t{ytyy 
pelj{t{ kansaa, sill{ kaikki pit{v{t Johannesta 
profeettana." 
27. Ja he vastasivat Jeesukselle ja sanoivat: "Emme tied{". 
Niin h{nkin sanoi heille: "Niinp{ en min{k{{n sano teille, 
mill{ vallalla min{ n{it{ teen. 
28. Mutta miten teist{ on? Miehell{ oli kaksi poikaa; ja h{n 
meni ensimm{isen luo ja sanoi: 'Poikani, mene t{n{{n 
tekem{{n ty|t{ minun viinitarhaani'. 
29. T{m{ vastasi ja sanoi: 'En tahdo'; mutta j{ljest{p{in 
h{n katui ja meni. 
30. Niin h{n meni toisen luo ja sanoi samoin. T{m{ taas 
vastasi ja sanoi: 'Min{ menen, herra', mutta ei mennytk{{n. 
31. Kumpi n{ist{ kahdesta teki is{ns{ tahdon?" He sanoivat: 
"Ensimm{inen". Jeesus sanoi heille: "Totisesti min{ sanon 
teille: publikaanit ja portot menev{t ennen teit{ Jumalan 
valtakuntaan. 
32. Sill{ Johannes tuli teid{n tyk|nne vanhurskauden tiet{, 
ja te ette uskoneet h{nt{, mutta publikaanit ja portot 
uskoivat h{nt{; ja vaikka te sen n{itte, ette 
j{ljest{p{ink{{n katuneet, niin ett{ olisitte h{nt{ 
uskoneet. 
33. Kuulkaa toinen vertaus: Oli perheenis{nt{, joka istutti 
viinitarhan ja teki aidan sen ymp{rille ja kaivoi siihen 
viinikuurnan ja rakensi tornin; ja h{n vuokrasi sen 
viinitarhureille ja matkusti muille maille. 
34. Ja kun hedelm{in aika l{hestyi, l{hetti h{n 
palvelijoitansa viinitarhurien luokse perim{{n h{nelle 
tulevat hedelm{t. 
35. Mutta viinitarhurit ottivat kiinni h{nen palvelijansa; 
mink{ he pieksiv{t, mink{ tappoivat, mink{ kivittiv{t. 
36. Viel{ h{n l{hetti toisia palvelijoita, useampia kuin 
ensimm{iset; ja n{ille he tekiv{t samoin. 
37. Mutta viimein h{n l{hetti heid{n luokseen poikansa 
sanoen: 'Minun poikaani he kavahtavat'. 
38. Mutta kun viinitarhurit n{kiv{t pojan, sanoivat he 
kesken{ns{: 'T{m{ on perillinen; tulkaa, tappakaamme h{net, 
niin me saamme h{nen perint|ns{'. 
39. Ja he ottivat h{net kiinni ja heittiv{t ulos 
viinitarhasta ja tappoivat. 
40. Kun viinitarhan herra tulee, mit{ h{n tekee noille 
viinitarhureille?" 
41. He sanoivat h{nelle: "Nuo pahat h{n pahoin tuhoaa ja 
vuokraa viinitarhan toisille viinitarhureille, jotka antavat 
h{nelle hedelm{t ajallansa". 
42. Jeesus sanoi heille: "Ettek| ole koskaan lukeneet 
kirjoituksista: 'Se kivi, jonka rakentajat hylk{siv{t, on 
tullut kulmakiveksi; Herralta t{m{ on tullut ja on 
ihmeellinen meid{n silmiss{mme'? 
43. Sent{hden min{ sanon teille: Jumalan valtakunta otetaan 
teilt{ pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmi{. 
44. Ja joka t{h{n kiveen kaatuu, se ruhjoutuu, mutta jonka 
p{{lle se kaatuu, sen se murskaa." 
45. Kun ylipapit ja fariseukset kuulivat n{m{ h{nen 
vertauksensa, ymm{rsiv{t he, ett{ h{n puhui heist{. 
46. Ja he olisivat tahtoneet ottaa h{net kiinni, mutta 
pelk{siv{t kansaa, koska se piti h{nt{ profeettana. 


			22 Luku

1. Ja Jeesus rupesi taas puhumaan heille vertauksilla ja 
sanoi: 
2. "Taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen, joka 
laittoi h{{t pojallensa. 
3. Ja h{n l{hetti palvelijansa kutsumaan h{ihin 
kutsuvieraita, mutta n{m{ eiv{t tahtoneet tulla. 
4. Viel{ h{n l{hetti toisia palvelijoita lausuen: 'Sanokaa 
kutsutuille: Katso, min{ olen valmistanut ateriani, minun 
h{rk{ni ja sy|ttil{{ni ovat teurastetut, ja kaikki on 
valmiina; tulkaa h{ihin'. 
5. Mutta he eiv{t siit{ v{litt{neet, vaan meniv{t pois, 
mik{ pellolleen, mik{ kaupoilleen; 
6. ja toiset ottivat kiinni h{nen palvelijansa, piteliv{t 
pahoin ja tappoivat. 
7. Mutta kuningas vihastui ja l{hetti sotajoukkonsa ja 
tuhosi nuo murhamiehet ja poltti heid{n kaupunkinsa. 
8. Sitten h{n sanoi palvelijoillensa: 'H{{t ovat 
valmistetut, mutta kutsutut eiv{t olleet arvollisia. 
9. Menk{{ siis teiden risteyksiin ja kutsukaa h{ihin, keit{ 
tapaatte.' 
10. Ja palvelijat meniv{t ulos teille ja kokosivat kaikki, 
keit{ vain tapasivat, sek{ pahat ett{ hyv{t, ja h{{huone 
tuli t{yteen p|yt{vieraita. 
11. Mutta kun kuningas meni katsomaan p|yt{vieraita, n{ki 
h{n siell{ miehen, joka ei ollut puettu h{{vaatteisiin. 
12. Ja h{n sanoi h{nelle: 'Yst{v{, kuinka sin{ olet tullut 
t{nne sis{lle, vaikka sinulla ei ole h{{vaatteita?' Mutta 
h{n j{i sanattomaksi. 
13. Silloin kuningas sanoi palvelijoille: 'Sitokaa h{nen 
jalkansa ja k{tens{ ja heitt{k{{ h{net ulos pimeyteen'. 
Siell{ on oleva itku ja hammasten kiristys. 
14. Sill{ monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut." 
15. Silloin fariseukset meniv{t ja neuvottelivat, kuinka 
saisivat h{net sanoissa solmituksi. 
16. Ja he l{hettiv{t h{nen luoksensa opetuslapsensa 
herodilaisten kanssa sanomaan: "Opettaja, me tied{mme, ett{ 
sin{ olet totinen ja opetat Jumalan tiet{ totuudessa, 
kenest{k{{n v{litt{m{tt{, sill{ sin{ et katso henkil||n. 
17. Sano siis meille: miten arvelet? Onko luvallista antaa 
keisarille veroa vai ei?" 
18. Mutta Jeesus ymm{rsi heid{n pahuutensa ja sanoi: "Miksi 
kiusaatte minua, te ulkokullatut? 
19. N{ytt{k{{ minulle veroraha." Niin he toivat h{nelle 
denarin. 
20. H{n sanoi heille: "Kenen kuva ja p{{llekirjoitus t{m{ 
on?" 
21. He vastasivat: "Keisarin". Silloin h{n sanoi heille: 
"Antakaa siis keisarille, mik{ keisarin on, ja Jumalalle, 
mik{ Jumalan on". 
22. Kun he sen kuulivat, ihmetteliv{t he ja j{ttiv{t h{net 
ja meniv{t pois. 
23. Sin{ p{iv{n{ tuli h{nen luoksensa saddukeuksia, jotka 
sanovat, ettei yl|snousemusta ole, ja he kysyiv{t h{nelt{ 
24. sanoen: "Opettaja, Mooses on sanonut: 'Jos joku kuolee 
lapsetonna, niin h{nen veljens{ naikoon h{nen vaimonsa ja 
her{tt{k||n siemenen veljelleen'. 
25. Keskuudessamme oli seitsem{n veljest{. Ensimm{inen otti 
vaimon ja kuoli; ja koska h{nell{ ei ollut j{lkel{ist{, 
j{tti h{n vaimonsa veljelleen. 
26. Niin my|s toinen ja kolmas, ja samoin kaikki seitsem{n. 
27. Viimeiseksi kaikista kuoli vaimo. 
28. Kenen vaimo noista seitsem{st{ h{n siis 
yl|snousemuksessa on oleva? Sill{ kaikkien vaimona h{n on 
ollut." 
29. Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Te eksytte, koska te 
ette tunne kirjoituksia ettek{ Jumalan voimaa. 
30. Sill{ yl|snousemuksessa ei naida eik{ menn{ miehelle; 
vaan he ovat niinkuin enkelit taivaassa. 
31. Mutta mit{ kuolleitten yl|snousemukseen tulee, ettek| 
ole lukeneet, mit{ Jumala on puhunut teille, sanoen: 
32. 'Min{ olen Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala ja 
Jaakobin Jumala'? Ei h{n ole kuolleitten Jumala, vaan 
el{vien." 
33. Ja sen kuullessaan kansa h{mm{styi h{nen oppiansa. 
34. Mutta kun fariseukset kuulivat, ett{ h{n oli tukkinut 
saddukeuksilta suun, kokoontuivat he yhteen; 
35. ja er{s heist{, joka oli lainoppinut, kysyi h{nelt{ 
kiusaten: 
36. "Opettaja, mik{ on suurin k{sky laissa?" 
37. Niin Jeesus sanoi h{nelle: "'Rakasta Herraa, sinun 
Jumalaasi, kaikesta syd{mest{si ja kaikesta sielustasi ja 
kaikesta mielest{si'. 
38. T{m{ on suurin ja ensimm{inen k{sky. 
39. Toinen, t{m{n vertainen, on: 'Rakasta l{himm{ist{si 
niinkuin itse{si'. 
40. N{iss{ kahdessa k{skyss{ riippuu kaikki laki ja 
profeetat." 
41. Ja fariseusten ollessa koolla Jeesus kysyi heilt{ 
42. sanoen: "Mit{ arvelette Kristuksesta? Kenen poika h{n 
on?" He sanoivat h{nelle: "Daavidin". 
43. H{n sanoi heille: "Kuinka sitten Daavid Hengess{ kutsuu 
h{nt{ Herraksi, sanoen: 
44. 'Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle 
puolelleni, kunnes min{ panen sinun vihollisesi sinun 
jalkojesi alle'. 
45. Jos siis Daavid kutsuu h{nt{ Herraksi, kuinka h{n on 
h{nen poikansa?" 
46. Ja kukaan ei voinut vastata h{nelle sanaakaan; eik{ 
siit{ p{iv{st{ l{htien yksik{{n en{{ rohjennut kysy{ h{nelt{ 
mit{{n. 


			23 Luku

1. Silloin Jeesus puhui kansalle ja opetuslapsilleen 
2. sanoen: "Mooseksen istuimella istuvat kirjanoppineet ja 
fariseukset. 
3. Sent{hden, kaikki, mit{ he sanovat teille, se tehk{{ ja 
pit{k{{; mutta heid{n tekojensa mukaan {lk{{ tehk|, sill{ he 
sanovat, mutta eiv{t tee. 
4. He sitovat kokoon raskaita ja vaikeasti kannettavia 
taakkoja ja panevat ne ihmisten hartioille, mutta itse he 
eiv{t tahdo niit{ sormellaankaan liikuttaa. 
5. Ja kaikki tekonsa he tekev{t sit{ varten, ett{ ihmiset 
heit{ katselisivat. He tekev{t raamatunlausekotelonsa 
leveiksi ja vaippansa tupsut suuriksi 
6. ja rakastavat ensimm{ist{ sijaa pidoissa ja etumaisia 
istuimia synagoogissa, 
7. ja tahtovat mielell{{n, ett{ heit{ tervehdit{{n 
toreilla, ja ett{ ihmiset kutsuvat heit{ nimell{ 'rabbi'. 
8. Mutta te {lk{{ antako kutsua itse{nne rabbiksi, sill{ 
yksi on teid{n opettajanne, ja te olette kaikki velji{. 
9. Ja is{ksenne {lk{{ kutsuko ket{{n maan p{{ll{, sill{ 
yksi on teid{n Is{nne, h{n, joka on taivaissa. 
10. [lk{{k{ antako kutsua itse{nne mestareiksi, sill{ yksi 
on teid{n mestarinne, Kristus. 
11. Vaan joka teist{ on suurin, se olkoon teid{n 
palvelijanne. 
12. Mutta joka itsens{ ylent{{, se alennetaan; ja joka 
itsens{ alentaa, se ylennet{{n. 
13. Mutta voi teit{, kirjanoppineet ja fariseukset, te 
ulkokullatut, kun suljette taivasten valtakunnan ihmisilt{! 
Sill{ itse te ette mene sis{lle, ettek{ salli menev{isten 
sis{lle menn{. 
15. Voi teit{, kirjanoppineet ja fariseukset, te 
ulkokullatut, kun te kierr{tte meret ja mantereet 
tehd{ksenne yhden k{{nnynn{isen; ja kun joku on siksi 
tullut, niin teette h{nest{ helvetin lapsen, kahta vertaa 
pahemman, kuin te itse olette! 
16. Voi teit{, te sokeat taluttajat, jotka sanotte: 'Jos 
joku vannoo temppelin kautta, niin se ei ole mit{{n; mutta 
jos joku vannoo temppelin kullan kautta, niin h{n on 
valaansa sidottu'! 
17. Te tyhm{t ja sokeat! Kumpi on suurempi, kultako vai 
temppeli, joka kullan pyhitt{{? 
18. Ja: 'Jos joku vannoo alttarin kautta, niin se ei ole 
mit{{n; mutta jos joku vannoo sen p{{ll{ olevan uhrilahjan 
kautta, niin h{n on valaansa sidottu'. 
19. Te sokeat! Kumpi on suurempi, uhrilahjako vai alttari, 
joka uhrilahjan pyhitt{{? 
20. Sent{hden, joka vannoo alttarin kautta, vannoo sen 
kautta ja kaiken kautta, mit{ sen p{{ll{ on. 
21. Ja joka vannoo temppelin kautta, vannoo sen kautta ja 
h{nen kauttansa, joka siin{ asuu. 
22. Ja joka vannoo taivaan kautta, vannoo Jumalan 
valtaistuimen kautta ja h{nen kauttansa, joka sill{ istuu. 
23. Voi teit{, kirjanoppineet ja fariseukset, te 
ulkokullatut, kun te annatte kymmenykset mintuista ja 
tilleist{ ja kuminoista, mutta j{t{tte sikseen sen, mik{ 
laissa on t{rkeint{: oikeuden ja laupeuden ja uskollisuuden! 
N{it{ tulisi noudattaa, eik{ noitakaan sikseen j{tt{{. 
24. Te sokeat taluttajat, jotka siivil|itte hyttysen, mutta 
nielette kamelin! 
25. Voi teit{, kirjanoppineet ja fariseukset, te 
ulkokullatut, kun te puhdistatte maljan ja vadin ulkopuolen, 
mutta sis{lt{ ne ovat t{ynn{ ry|st|{ ja hillitt|myytt{! 
26. Sin{ sokea fariseus, puhdista ensin maljan sisus, ett{ 
sen ulkopuolikin tulisi puhtaaksi! 
27. Voi teit{, kirjanoppineet ja fariseukset, te 
ulkokullatut, kun te olette valkeiksi kalkittujen hautojen 
kaltaisia: ulkoa ne kyll{ n{ytt{v{t kauniilta, mutta ovat 
sis{lt{ t{ynn{ kuolleitten luita ja kaikkea saastaa! 
28. Samoin tekin ulkoa kyll{ n{yt{tte ihmisten silmiss{ 
hurskailta, mutta sis{lt{ te olette t{ynn{ ulkokultaisuutta 
ja laittomuutta. 
29. Voi teit{, kirjanoppineet ja fariseukset, te 
ulkokullatut, kun te rakennatte profeettain hautoja ja 
kaunistatte vanhurskasten hautakammioita, 
30. ja sanotte: 'Jos me olisimme el{neet is{imme p{ivin{, 
emme olisi olleet osallisia heid{n kanssaan profeettain 
vereen'! 
31. Niin te siis todistatte itsest{nne, ett{ olette niiden 
lapsia, jotka tappoivat profeetat. 
32. T{ytt{k{{ siis te is{inne mitta. 
33. Te k{{rmeet, te kyyk{{rmeitten siki|t, kuinka te 
p{{sisitte helvetin tuomiota pakoon? 
34. Sent{hden, katso, min{ l{het{n teid{n tyk|nne 
profeettoja ja viisaita ja kirjanoppineita. Muutamat heist{ 
te tapatte ja ristiinnaulitsette, ja toisia heist{ te 
ruoskitte synagoogissanne ja vainoatte kaupungista 
kaupunkiin; 
35. ett{ teid{n p{{llenne tulisi kaikki se vanhurskas veri, 
joka maan p{{ll{ on vuodatettu vanhurskaan Aabelin verest{ 
Sakariaan, Barakiaan pojan, vereen asti, jonka te tapoitte 
temppelin ja alttarin v{lill{. 
36. Totisesti min{ sanon teille: t{m{ kaikki on tuleva t{m{n 
sukupolven p{{lle. 
37. Jerusalem, Jerusalem, sin{, joka tapat profeetat ja 
kivit{t ne, jotka ovat sinun tyk|si l{hetetyt, kuinka usein 
min{ olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana 
kokoaa poikansa siipiens{ alle! Mutta te ette ole tahtoneet. 
38. Katso, 'teid{n huoneenne on j{{v{ hylj{tyksi'. 
39. Sill{ min{ sanon teille: t{stedes te ette n{e minua, 
ennenkuin sanotte: 'Siunattu olkoon h{n, joka tulee Herran 
nimeen'." 


			24 Luku

1. Ja Jeesus l{hti ulos pyh{k|st{ ja meni pois; ja h{nen 
opetuslapsensa tulivat h{nen tyk|ns{ n{ytt{m{{n h{nelle 
pyh{k|n rakennuksia. 
2. Niin h{n vastasi ja sanoi heille: "Ettek| n{e n{it{ 
kaikkia? Totisesti min{ sanon teille: t{h{n ei ole j{{v{ 
kive{ kiven p{{lle, maahan jaottamatta." 
3. Ja kun h{n istui \ljym{ell{, tulivat opetuslapset 
erikseen h{nen tyk|ns{ ja sanoivat: "Sano meille: milloin se 
tapahtuu, ja mik{ on sinun tulemuksesi ja maailman lopun 
merkki?" 
4. Silloin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Katsokaa, ettei 
kukaan teit{ eksyt{. 
5. Sill{ monta tulee minun nimess{ni sanoen: 'Min{ olen 
Kristus', ja he eksytt{v{t monta. 
6. Ja te saatte kuulla sotien melskett{ ja sanomia sodista; 
katsokaa, ettette pelj{sty. Sill{ n{in t{ytyy tapahtua, 
mutta t{m{ ei ole viel{ loppu. 
7. Sill{ kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta 
valtakuntaa vastaan, ja n{l{nh{t{{ ja maanj{ristyksi{ tulee 
monin paikoin. 
8. Mutta kaikki t{m{ on synnytystuskien alkua. 
9. Silloin teid{t annetaan vaivaan, ja teit{ tapetaan, ja 
te joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi minun nimeni 
t{hden. 
10. Ja silloin monet lankeavat pois, ja he antavat toisensa 
alttiiksi ja vihaavat toinen toistaan. 
11. Ja monta v{{r{{ profeettaa nousee, ja he eksytt{v{t 
monta. 
12. Ja sent{hden, ett{ laittomuus p{{see valtaan, kylmenee 
useimpien rakkaus. 
13. Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu. 
14. Ja t{m{ valtakunnan evankeliumi pit{{ saarnattaman 
kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja 
sitten tulee loppu. 
15. Kun te siis n{ette h{vityksen kauhistuksen, josta on 
puhuttu profeetta Danielin kautta, seisovan pyh{ss{ paikassa 
- joka t{m{n lukee, se tarkatkoon - 
16. silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille; 
17. joka on katolla, {lk||n astuko alas noutamaan, mit{ 
h{nen huoneessansa on, 
18. ja joka on pellolla, {lk||n palatko takaisin noutamaan 
vaippaansa. 
19. Voi raskaita ja imett{v{isi{ niin{ p{ivin{! 
20. Mutta rukoilkaa, ettei teid{n pakonne tapahtuisi 
talvella eik{ sapattina. 
21. Sill{ silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista 
ei ole ollut maailman alusta hamaan t{h{n asti eik{ 
milloinkaan tule. 
22. Ja ellei niit{ p{ivi{ olisi lyhennetty, ei mik{{n liha 
pelastuisi; mutta valittujen t{hden ne p{iv{t lyhennet{{n. 
23. Jos silloin joku sanoo teille: 'Katso, t{{ll{ on 
Kristus', tahi: 'Tuolla', niin {lk{{ uskoko. 
24. Sill{ v{{ri{ kristuksia ja v{{ri{ profeettoja nousee, ja 
he tekev{t suuria tunnustekoja ja ihmeit{, niin ett{ 
eksytt{v{t, jos mahdollista, valitutkin. 
25. Katso, min{ olen sen teille edelt{ sanonut. 
26. Sent{hden, jos teille sanotaan: 'Katso, h{n on 
er{maassa', niin {lk{{ menk| sinne, tahi: 'Katso, h{n on 
kammiossa', niin {lk{{ uskoko. 
27. Sill{ niinkuin salama leimahtaa id{st{ ja n{kyy hamaan 
l{nteen, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemus. 
28. Miss{ raato on, sinne kotkat kokoontuvat. 
29. Mutta kohta niiden p{ivien ahdistuksen j{lkeen aurinko 
pimenee, eik{ kuu anna valoansa, ja t{hdet putoavat 
taivaalta, ja taivaitten voimat j{rkkyv{t. 
30. Ja silloin Ihmisen Pojan merkki n{kyy taivaalla, ja 
silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he n{kev{t 
Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien p{{ll{ suurella 
voimalla ja kirkkaudella. 
31. Ja h{n l{hett{{ enkelins{ suuren pasunan pauhatessa, ja 
he kokoavat h{nen valittunsa nelj{lt{ ilmalta, taivasten 
{{rist{ hamaan toisiin {{riin. 
32. Mutta oppikaa viikunapuusta vertaus: kun sen oksa jo on 
tuore ja lehdet puhkeavat, niin te tied{tte, ett{ kes{ on 
l{hell{. 
33. Samoin te my|s, kun n{ette t{m{n kaiken, tiet{k{{, ett{ 
se on l{hell{, oven edess{. 
34. Totisesti min{ sanon teille: t{m{ sukupolvi ei katoa, 
ennenkuin kaikki n{m{ tapahtuvat. 
35. Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eiv{t koskaan 
katoa. 
36. Mutta siit{ p{iv{st{ ja hetkest{ ei tied{ kukaan, eiv{t 
taivasten enkelit, eik{ my|sk{{n Poika, vaan Is{ yksin. 
37. Sill{ niinkuin oli Nooan p{ivin{, niin on Ihmisen Pojan 
tulemus oleva. 
38. Sill{ niinkuin ihmiset olivat niin{ p{ivin{ ennen 
vedenpaisumusta: s|iv{t ja joivat, naivat ja naittivat, aina 
siihen p{iv{{n asti, jona Nooa meni arkkiin, 
39. eiv{tk{ tienneet, ennenkuin vedenpaisumus tuli ja vei 
heid{t kaikki; niin on my|s Ihmisen Pojan tulemus oleva. 
40. Silloin on kaksi miest{ pellolla; toinen korjataan 
talteen, ja toinen j{tet{{n. 
41. Kaksi naista on jauhamassa k{sikivill{; toinen korjataan 
talteen, ja toinen j{tet{{n. 
42. Valvokaa siis, sill{ ette tied{, min{ p{iv{n{ teid{n 
Herranne tulee. 
43. Mutta se tiet{k{{: jos perheenis{nt{ tiet{isi, mill{ 
y|vartiolla varas tulee, totta h{n valvoisi, eik{ sallisi 
taloonsa murtauduttavan. 
44. Sent{hden olkaa tekin valmiit, sill{ sin{ hetken{, jona 
ette luule, Ihmisen Poika tulee. 
45. Kuka siis on se uskollinen ja ymm{rt{v{inen palvelija, 
jonka h{nen herransa on asettanut pit{m{{n huolta 
palvelusv{est{{n, antamaan heille ruokaa ajallansa? 
46. Autuas se palvelija, jonka h{nen herransa tullessaan 
havaitsee n{in tekev{n! 
47. Totisesti min{ sanon teille: h{n asettaa h{net kaiken 
omaisuutensa hoitajaksi. 
48. Mutta jos paha palvelija sanoo syd{mess{{n: 'Minun 
herrani viipyy', 
49. ja rupeaa ly|m{{n kanssapalvelijoitaan ja sy| ja juo 
juopuneiden kanssa, 
50. niin sen palvelijan herra tulee p{iv{n{, jona h{n ei 
odota, ja hetken{, jota h{n ei arvaa, 
51. ja hakkaa h{net kappaleiksi ja m{{r{{ h{nelle saman osan 
kuin ulkokullatuille. Siell{ on oleva itku ja hammasten 
kiristys." 


			25 Luku

1. "Silloin on taivasten valtakunta oleva kymmenen neitsyen 
kaltainen, jotka ottivat lamppunsa ja l{htiv{t ylk{{ 
vastaan. 
2. Mutta viisi heist{ oli tyhm{{ ja viisi ymm{rt{v{ist{. 
3. Tyhm{t ottivat lamppunsa, mutta eiv{t ottaneet |ljy{ 
mukaansa. 
4. Mutta ymm{rt{v{iset ottivat |ljy{ astioihinsa ynn{ 
lamppunsa. 
5. Ylj{n viipyess{ tuli heille kaikille uni, ja he 
nukkuivat. 
6. Mutta y|syd{nn{ kuului huuto: 'Katso, ylk{ tulee! Menk{{ 
h{nt{ vastaan.' 
7. Silloin kaikki n{m{ neitsyet nousivat ja laittoivat 
lamppunsa kuntoon. 
8. Ja tyhm{t sanoivat ymm{rt{v{isille: 'Antakaa meille 
|ljy{nne, sill{ meid{n lamppumme sammuvat'. 
9. Mutta ymm{rt{v{iset vastasivat ja sanoivat: 'Emme voi, 
se ei riit{ meille ja teille. Menk{{ ennemmin myyj{in luo 
ostamaan itsellenne.' 
10. Mutta heid{n l{hdetty{{n ostamaan ylk{ tuli; ja ne, 
jotka olivat valmiit, meniv{t h{nen kanssansa h{ihin, ja ovi 
suljettiin. 
11. Ja my|hemmin toisetkin neitsyet tulivat ja sanoivat: 
'Herra, Herra, avaa meille!' 
12. Mutta h{n vastasi ja sanoi: 'Totisesti min{ sanon 
teille: min{ en tunne teit{'. 
13. Valvokaa siis, sill{ ette tied{ p{iv{{ ettek{ hetke{. 
14. Sill{ tapahtuu, niinkuin tapahtui, kun mies matkusti 
muille maille: h{n kutsui palvelijansa ja uskoi heille 
omaisuutensa; 
15. yhdelle h{n antoi viisi leivisk{{, toiselle kaksi ja 
kolmannelle yhden, kullekin h{nen kykyns{ mukaan, ja l{hti 
muille maille. 
16. Se, joka oli saanut viisi leivisk{{, meni kohta ja 
asioitsi niill{ ja voitti toiset viisi leivisk{{. 
17. Samoin kaksi leivisk{{ saanut voitti toiset kaksi. 
18. Mutta yhden leivisk{n saanut meni pois ja kaivoi kuopan 
maahan ja k{tki siihen herransa rahan. 
19. Pitk{n ajan kuluttua n{iden palvelijain herra palasi ja 
ryhtyi tilintekoon heid{n kanssansa. 
20. Silloin tuli se, joka oli saanut viisi leivisk{{, ja toi 
toiset viisi leivisk{{ ja sanoi: 'Herra, viisi leivisk{{ 
sin{ minulle uskoit, katso, toiset viisi leivisk{{ min{ olen 
voittanut'. 
21. H{nen herransa sanoi h{nelle: 'Hyv{ on, sin{ hyv{ ja 
uskollinen palvelija. V{h{ss{ sin{ olet ollut uskollinen, 
min{ panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.' 
22. My|s se, joka oli saanut kaksi leivisk{{, tuli ja sanoi: 
'Herra, kaksi leivisk{{ sin{ minulle uskoit, katso, toiset 
kaksi leivisk{{ min{ olen voittanut'. 
23. H{nen herransa sanoi h{nelle: 'Hyv{ on, sin{ hyv{ ja 
uskollinen palvelija. V{h{ss{ sin{ olet ollut uskollinen, 
min{ panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.' 
24. Sitten my|s se, joka oli saanut yhden leivisk{n, tuli ja 
sanoi: 'Herra, min{ tiesin sinut kovaksi mieheksi; sin{ 
leikkaat sielt{, mihin et ole kylv{nyt, ja kokoat sielt{, 
miss{ et ole eloa viskannut. 
25. Ja peloissani min{ menin ja k{tkin sinun leivisk{si 
maahan; katso, t{ss{ on omasi.' 
26. Mutta h{nen herransa vastasi ja sanoi h{nelle: 'Sin{ 
paha ja laiska palvelija! Sin{ tiesit minun leikkaavan 
sielt{, mihin en ole kylv{nyt, ja kokoavan sielt{, miss{ en 
ole viskannut. 
27. Sinun olisi siis pit{nyt j{tt{{ minun rahani 
rahanvaihtajille, niin min{ tultuani olisin saanut omani 
takaisin korkoineen. 
28. Ottakaa sent{hden leivisk{ h{nelt{ pois ja antakaa 
sille, jolla on kymmenen leivisk{{. 
29. Sill{ jokaiselle, jolla on, annetaan, ja h{nell{ on 
oleva ylt{kyllin; mutta jolla ei ole, silt{ otetaan pois 
sekin, mik{ h{nell{ on. 
30. Ja heitt{k{{ tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen; 
siell{ on oleva itku ja hammasten kiristys.' 
31. Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki 
enkelit h{nen kanssaan, silloin h{n istuu kirkkautensa 
valtaistuimelle. 
32. Ja h{nen eteens{ kootaan kaikki kansat, ja h{n erottaa 
toiset toisista, niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista. 
33. Ja h{n asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet 
vasemmalle. 
34. Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 
'Tulkaa, minun Is{ni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, 
joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta 
asti. 
35. Sill{ minun oli n{lk{, ja te annoitte minulle sy|d{; 
minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; min{ olin 
outo, ja te otitte minut huoneeseenne; 
36. min{ olin alaston, ja te vaatetitte minut; min{ 
sairastin, ja te k{vitte minua katsomassa; min{ olin 
vankeudessa, ja te tulitte minun tyk|ni.' 
37. Silloin vanhurskaat vastaavat h{nelle sanoen: 'Herra, 
milloin me n{imme sinut n{lk{isen{ ja ruokimme sinua, tai 
janoisena ja annoimme sinulle juoda? 
38. Ja milloin me n{imme sinut outona ja otimme sinut 
huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut? 
39. Ja milloin me n{imme sinun sairastavan tai olevan 
vankeudessa ja tulimme sinun tyk|si?' 
40. Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: 'Totisesti min{ 
sanon teille: kaikki, mit{ olette tehneet yhdelle n{ist{ 
minun v{himmist{ veljist{ni, sen te olette tehneet minulle'. 
41. Sitten h{n my|s sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 
'Menk{{ pois minun tyk|{ni, te kirotut, siihen iankaikkiseen 
tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja h{nen 
enkeleillens{. 
42. Sill{ minun oli n{lk{, ja te ette antaneet minulle 
sy|d{; minun oli jano, ja te ette antaneet minulle juoda; 
43. min{ olin outo, ja te ette ottaneet minua huoneeseenne; 
min{ olin alaston, ja te ette vaatettaneet minua; sairaana 
ja vankeudessa, ja te ette k{yneet minua katsomassa.' 
44. Silloin hekin vastaavat sanoen: 'Herra, milloin me 
n{imme sinut n{lk{isen{ tai janoisena tai outona tai 
alastonna tai sairaana tai vankeudessa, emmek{ sinua 
palvelleet?' 
45. Silloin h{n vastaa heille ja sanoo: 'Totisesti min{ 
sanon teille: kaiken, mink{ olette j{tt{neet tekem{tt{ 
yhdelle n{ist{ v{himmist{, sen te olette j{tt{neet tekem{tt{ 
minulle'. 
46. Ja n{m{ menev{t pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta 
vanhurskaat iankaikkiseen el{m{{n." 


			26 Luku

1. Ja kun Jeesus oli lopettanut kaikki n{m{ puheet, sanoi 
h{n opetuslapsillensa: 
2. "Te tied{tte, ett{ kahden p{iv{n per{st{ on p{{si{inen; 
silloin Ihmisen Poika annetaan ristiinnaulittavaksi". 
3. Silloin ylipapit ja kansan vanhimmat kokoontuivat Kaifas 
nimisen ylimm{isen papin palatsiin 
4. ja neuvottelivat, kuinka ottaisivat Jeesuksen kiinni 
kavaluudella ja tappaisivat h{net. 
5. Mutta he sanoivat: "Ei juhlan aikana, ettei syntyisi 
meteli{ kansassa". 
6. Kun Jeesus oli Betaniassa pitalisen Simonin asunnossa, 
7. tuli h{nen luoksensa nainen, mukanaan alabasteripullo 
t{ynn{ kallisarvoista voidetta, mink{ h{n vuodatti Jeesuksen 
p{{h{n h{nen ollessaan aterialla. 
8. Mutta sen n{hdess{{n h{nen opetuslapsensa n{rk{styiv{t 
ja sanoivat: "Mit{ varten t{m{ haaskaus? 
9. Olisihan sen voinut myyd{ kalliista hinnasta ja antaa 
rahat k|yhille." 
10. Kun Jeesus sen huomasi, sanoi h{n heille: "Miksi 
pahoitatte t{m{n naisen mielt{? Sill{ h{n teki hyv{n ty|n 
minulle. 
11. K|yh{t teill{ on aina keskuudessanne, mutta minua teill{ 
ei ole aina. 
12. Sill{ kun h{n valoi t{m{n voiteen minun ruumiilleni, 
teki h{n sen minun hautaamistani varten. 
13. Totisesti min{ sanon teille: miss{ ikin{ kaikessa 
maailmassa t{t{ evankeliumia saarnataan, siell{ sekin, mink{ 
h{n teki, on mainittava h{nen muistoksensa." 
14. Silloin meni yksi niist{ kahdestatoista, nimelt{ Juudas 
Iskariot, ylipappien luo 
15. ja sanoi: "Mit{ tahdotte antaa minulle, niin min{ saatan 
h{net teid{n k{siinne?" Ja he maksoivat h{nelle 
kolmekymment{ hopearahaa. 
16. Ja siit{ hetkest{ h{n etsi sopivaa tilaisuutta 
kavaltaaksensa h{net. 
17. Mutta ensimm{isen{ happamattoman leiv{n p{iv{n{ 
opetuslapset tulivat Jeesuksen tyk| ja sanoivat: "Mihin 
tahdot, ett{ valmistamme p{{si{islampaan sinun sy|d{ksesi?" 
18. Niin h{n sanoi: "Menk{{ kaupunkiin sen ja sen luo ja 
sanokaa h{nelle: 'Opettaja sanoo: Minun aikani on l{hell{; 
sinun luonasi min{ sy|n p{{si{isaterian opetuslasteni 
kanssa'." 
19. Ja opetuslapset tekiv{t, niinkuin Jeesus oli heit{ 
k{skenyt, ja valmistivat p{{si{islampaan. 
20. Ja kun ehtoo tuli, asettui h{n aterialle kahdentoista 
opetuslapsensa kanssa. 
21. Ja heid{n sy|dess{{n h{n sanoi: "Totisesti min{ sanon 
teille: yksi teist{ kavaltaa minut". 
22. Silloin he tulivat kovin murheellisiksi ja rupesivat 
toinen toisensa per{st{ sanomaan h{nelle: "Herra, en kai 
min{ ole se?" 
23. H{n vastasi ja sanoi: "Joka minun kanssani pisti k{tens{ 
vatiin, se kavaltaa minut. 
24. Ihmisen Poika tosin menee pois, niinkuin h{nest{ on 
kirjoitettu, mutta voi sit{ ihmist{, jonka kautta Ihmisen 
Poika kavalletaan! Parempi olisi sille ihmiselle, ett{ h{n 
ei olisi syntynyt." 
25. Niin Juudas, joka h{net kavalsi, vastasi ja sanoi: 
"Rabbi, en kai min{ ole se?" H{n sanoi h{nelle: "Sin{p{ sen 
sanoit". 
26. Ja heid{n sy|dess{{n Jeesus otti leiv{n, siunasi, mursi 
ja antoi opetuslapsillensa ja sanoi: "Ottakaa ja sy|k{{; 
t{m{ on minun ruumiini". 
27. Ja h{n otti maljan, kiitti ja antoi heille ja sanoi: 
"Juokaa t{st{ kaikki; 
28. sill{ t{m{ on minun vereni, liiton veri, joka monen 
edest{ vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. 
29. Ja min{ sanon teille: t{stedes min{ en juo t{t{ 
viinipuun antia, ennenkuin sin{ p{iv{n{, jona juon sit{ 
uutena teid{n kanssanne Is{ni valtakunnassa." 
30. Ja veisattuaan kiitosvirren he l{htiv{t \ljym{elle. 
31. Silloin Jeesus sanoi heille: "T{n{ y|n{ te kaikki 
loukkaannutte minuun; sill{ kirjoitettu on: 'Min{ ly|n 
paimenta, ja lauman lampaat hajotetaan'. 
32. Mutta yl|snoustuani min{ menen teid{n edell{nne 
Galileaan." 
33. Niin Pietari vastasi ja sanoi h{nelle: "Vaikka kaikki 
loukkaantuisivat sinuun, niin min{ en koskaan loukkaannu". 
34. Jeesus sanoi h{nelle: "Totisesti min{ sanon sinulle: 
t{n{ y|n{, ennenkuin kukko laulaa, sin{ kolmesti minut 
kiell{t". 
35. Pietari sanoi h{nelle: "Vaikka minun pit{isi kuolla 
sinun kanssasi, en sittenk{{n min{ sinua kiell{". Samoin 
sanoivat my|s kaikki muut opetuslapset. 
36. Sitten Jeesus tuli heid{n kanssaan Getsemane nimiselle 
maatilalle; ja h{n sanoi opetuslapsillensa: "Istukaa t{ss{, 
sill{ aikaa kuin min{ menen ja rukoilen tuolla". 
37. Ja h{n otti mukaansa Pietarin ja ne kaksi Sebedeuksen 
poikaa; ja h{n alkoi murehtia ja tulla tuskaan. 
38. Silloin h{n sanoi heille: "Minun sieluni on syv{sti 
murheellinen, kuolemaan asti; olkaa t{ss{ ja valvokaa minun 
kanssani". 
39. Ja h{n meni v{h{n edemm{ksi, lankesi kasvoilleen ja 
rukoili sanoen: "Is{ni, jos mahdollista on, niin menk||n 
minulta pois t{m{ malja; ei kuitenkaan niinkuin min{ tahdon, 
vaan niinkuin sin{". 
40. Ja h{n tuli opetuslasten tyk| ja tapasi heid{t 
nukkumasta ja sanoi Pietarille: "Niin ette siis jaksaneet 
yht{ hetke{ valvoa minun kanssani! 
41. Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; 
henki tosin on altis, mutta liha on heikko." 
42. Taas h{n meni pois toisen kerran ja rukoili sanoen: 
"Is{ni, jos t{m{ malja ei voi menn{ minun ohitseni, minun 
sit{ juomattani, niin tapahtukoon sinun tahtosi". 
43. Ja tullessaan h{n taas tapasi heid{t nukkumasta, sill{ 
heid{n silm{ns{ olivat k{yneet raukeiksi. 
44. Ja h{n j{tti heid{t, meni taas ja rukoili kolmannen 
kerran ja sanoi samat sanat uudestaan. 
45. Sitten h{n tuli opetuslasten tyk| ja sanoi heille: "Te 
nukutte viel{ ja lep{{tte! Katso, hetki on l{hell{, ja 
Ihmisen Poika annetaan syntisten k{siin. 
46. Nouskaa, l{htek{{mme; katso, se on l{hell{, joka minut 
kavaltaa." 
47. Ja katso, h{nen viel{ puhuessaan tuli Juudas, yksi 
niist{ kahdestatoista, ja h{nen kanssaan lukuisa joukko 
ylipappien ja kansan vanhinten luota miekat ja seip{{t 
k{siss{. 
48. Ja se, joka h{net kavalsi, oli antanut heille merkin 
sanoen: "Se, jolle min{ suuta annan, h{n se on; ottakaa 
h{net kiinni". 
49. Ja kohta h{n meni Jeesuksen luo ja sanoi: "Terve, 
rabbi!" ja antoi h{nelle suuta. 
50. Niin Jeesus sanoi h{nelle: "Yst{v{ni, mit{ varten sin{ 
t{nne tulit?" Silloin he tulivat Jeesuksen luo, k{viv{t 
h{neen k{siksi ja ottivat h{net kiinni. 
51. Ja katso, er{s niist{, jotka olivat Jeesuksen kanssa, 
ojensi k{tens{, veti miekkansa ja iski ylimm{isen papin 
palvelijaa ja sivalsi h{nelt{ pois korvan. 
52. Silloin Jeesus sanoi h{nelle: "Pist{ miekkasi tuppeen; 
sill{ kaikki, jotka miekkaan tarttuvat, ne miekkaan 
hukkuvat. 
53. Vai luuletko, etten voisi rukoilla Is{{ni, niin ett{ h{n 
l{hett{isi heti minulle enemm{n kuin kaksitoista legionaa 
enkeleit{? 
54. Mutta kuinka silloin k{visiv{t toteen kirjoitukset, 
jotka sanovat, ett{ n{in pit{{ tapahtuman?" 
55. Sill{ hetkell{ Jeesus sanoi joukolle: "Niinkuin ry|v{ri{ 
vastaan te olette l{hteneet minua miekoilla ja seip{ill{ 
vangitsemaan. Joka p{iv{ min{ olen istunut pyh{k|ss{ 
opettamassa, ettek{ ole ottaneet minua kiinni. 
56. Mutta t{m{ kaikki on tapahtunut, ett{ profeettain 
kirjoitukset k{visiv{t toteen." Silloin kaikki opetuslapset 
j{ttiv{t h{net ja pakenivat. 
57. Mutta Jeesuksen kiinniottajat veiv{t h{net ylimm{isen 
papin, Kaifaan, eteen, jonne kirjanoppineet ja vanhimmat 
olivat kokoontuneet. 
58. Ja Pietari seurasi h{nt{ taampana ylimm{isen papin 
esipihaan asti; ja h{n meni sinne ja istui palvelijain 
joukkoon n{hd{ksens{, kuinka lopulta k{visi. 
59. Mutta ylipapit ja koko neuvosto etsiv{t v{{r{{ 
todistusta Jeesusta vastaan tappaaksensa h{net, 
60. mutta eiv{t l|yt{neet, vaikka monta v{{r{{ todistajaa 
oli tullut esille. Mutta vihdoin tuli kaksi, 
61. ja he sanoivat: "T{m{ on sanonut: 'Min{ voin hajottaa 
maahan Jumalan temppelin ja kolmessa p{iv{ss{ sen 
rakentaa'." 
62. Silloin ylimm{inen pappi nousi ja sanoi h{nelle: "Etk| 
vastaa mit{{n siihen, mit{ n{m{ todistavat sinua vastaan?" 
63. Mutta Jeesus oli vaiti. Niin ylimm{inen pappi sanoi 
h{nelle: "Min{ vannotan sinua el{v{n Jumalan kautta, ett{ 
sanot meille, oletko sin{ Kristus, Jumalan Poika". 
64. Jeesus sanoi h{nelle: "Sin{p{ sen sanoit. Mutta min{ 
sanon teille: t{stedes te saatte n{hd{ Ihmisen Pojan istuvan 
Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien p{{ll{." 
65. Silloin ylimm{inen pappi rep{isi vaatteensa ja sanoi: 
"H{n on pilkannut Jumalaa. Mit{ me en{{ todistajia 
tarvitsemme? Katso, nyt kuulitte h{nen pilkkaamisensa. 
66. Miten teist{ on?" He vastasivat sanoen: "H{n on vikap{{ 
kuolemaan". 
67. Silloin he sylkiv{t h{nt{ silmille ja l|iv{t h{nt{ 
nyrkill{ kasvoihin; ja toiset sivalsivat h{nt{ poskelle 
68. ja sanoivat: "Profetoi meille, Kristus, kuka se on, joka 
sinua l|i". 
69. Mutta Pietari istui ulkopuolella esipihassa. Ja h{nen 
luoksensa tuli muuan palvelijatar ja sanoi: "Sin{kin olit 
Jeesuksen, galilealaisen, seurassa". 
70. Mutta h{n kielsi kaikkien kuullen ja sanoi: "En ymm{rr{, 
mit{ sanot". 
71. Ja kun h{n oli mennyt ulos portille, n{ki h{net toinen 
nainen ja sanoi siell{oleville: "T{m{kin oli Jeesuksen, 
Nasaretilaisen, seurassa". 
72. Ja taas h{n kielsi valalla vannoen: "En tunne sit{ 
miest{". 
73. V{h{n sen j{lkeen tulivat ne, jotka siin{ seisoivat, ja 
sanoivat Pietarille: "Totisesti, sin{ my|s olet yksi heist{, 
sill{ kielimurteesikin ilmaisee sinut". 
74. Silloin h{n rupesi sadattelemaan ja vannomaan: "En tunne 
sit{ miest{". Ja samassa lauloi kukko. 
75. Niin Pietari muisti Jeesuksen sanat, jotka h{n oli 
sanonut: "Ennenkuin kukko laulaa, sin{ kolmesti minut 
kiell{t". Ja h{n meni ulos ja itki katkerasti. 


			27 Luku

1. Mutta aamun koittaessa kaikki ylipapit ja kansan 
vanhimmat pitiv{t neuvoa Jeesusta vastaan tappaaksensa 
h{net; 
2. ja he sitoivat h{net ja veiv{t pois ja antoivat h{net 
maaherran, Pilatuksen, k{siin. 
3. Kun Juudas, h{nen kavaltajansa, n{ki, ett{ h{net oli 
tuomittu, silloin h{n katui ja toi takaisin ne kolmekymment{ 
hopearahaa ylipapeille ja vanhimmille 
4. ja sanoi: "Min{ tein synnin, kun kavalsin viattoman 
veren". Mutta he sanoivat: "Mit{ se meihin koskee? Katso 
itse eteesi." 
5. Ja h{n viskasi hopearahat temppeliin, l{hti sielt{, meni 
pois ja hirtt{ytyi. 
6. Niin ylipapit ottivat hopearahat ja sanoivat: "Ei ole 
luvallista panna n{it{ temppelirahastoon, koska ne ovat 
veren hinta". 
7. Ja neuvoteltuaan he ostivat niill{ savenvalajan pellon 
muukalaisten hautausmaaksi. 
8. Sent{hden sit{ peltoa viel{ t{n{kin p{iv{n{ kutsutaan 
Veripelloksi. 
9. Silloin k{vi toteen, mik{ on puhuttu profeetta Jeremiaan 
kautta, joka sanoo: "Ja he ottivat ne kolmekymment{ 
hopearahaa, hinnan siit{ arvioidusta miehest{, jonka he 
olivat israelilaisten puolesta arvioineet, 
10. ja antoivat ne savenvalajan pellosta, niinkuin Herra oli 
minun kauttani k{skenyt". 
11. Mutta Jeesus seisoi maaherran edess{. Ja maaherra kysyi 
h{nelt{ sanoen: "Oletko sin{ juutalaisten kuningas?" Niin 
Jeesus sanoi: "Sin{p{ sen sanot". 
12. Ja kun ylipapit ja vanhimmat h{nt{ syyttiv{t, ei h{n 
mit{{n vastannut. 
13. Silloin Pilatus sanoi h{nelle: "Etk| kuule, kuinka 
paljon he todistavat sinua vastaan?" 
14. Mutta h{n ei vastannut yhteenk{{n h{nen kysymykseens{, 
niin ett{ maaherra suuresti ihmetteli. 
15. Oli tapana, ett{ maaherra juhlan aikana p{{sti kansalle 
yhden vangin irti, kenenk{ he tahtoivat. 
16. Ja heill{ oli silloin kuuluisa vanki, jota sanottiin 
Barabbaaksi. 
17. Kun he nyt olivat koolla, sanoi Pilatus heille: 
"Kummanko tahdotte, ett{ min{ teille p{{st{n, Barabbaanko 
vai Jeesuksen, jota sanotaan Kristukseksi?" 
18. Sill{ h{n tiesi, ett{ he kateudesta olivat antaneet 
h{net h{nen k{siins{. 
19. Mutta kun h{n istui tuomarinistuimella, l{hetti h{nen 
vaimonsa h{nelle sanan: "[l{ puutu siihen vanhurskaaseen 
mieheen, sill{ min{ olen t{n{ y|n{ unessa paljon k{rsinyt 
h{nen t{htens{". 
20. Mutta ylipapit ja vanhimmat yllyttiv{t kansaa anomaan 
Barabbasta, mutta surmauttamaan Jeesuksen. 
21. Ja maaherra puhui heille ja sanoi: "Kummanko n{ist{ 
kahdesta tahdotte, ett{ min{ teille p{{st{n?" Niin he 
sanoivat: "Barabbaan". 
22. Pilatus sanoi heille: "Mit{ minun sitten on teht{v{ 
Jeesukselle, jota sanotaan Kristukseksi?" He sanoivat 
kaikki: "Ristiinnaulittakoon!" 
23. Niin maaherra sanoi: "Mit{ pahaa h{n sitten on tehnyt?" 
Mutta he huusivat viel{ kovemmin sanoen: 
"Ristiinnaulittakoon!" 
24. Ja kun Pilatus n{ki, ettei mik{{n auttanut, vaan ett{ 
meteli yh{ yltyi, otti h{n vett{ ja pesi k{tens{ kansan 
n{hden ja sanoi: "Viaton olen min{ t{m{n miehen vereen. 
Katsokaa itse eteenne." 
25. Niin kaikki kansa vastasi ja sanoi: "Tulkoon h{nen 
verens{ meid{n p{{llemme ja meid{n lastemme p{{lle". 
26. Silloin h{n p{{sti heille Barabbaan, mutta Jeesuksen h{n 
ruoskitti ja luovutti ristiinnaulittavaksi. 
27. Silloin maaherran sotamiehet veiv{t Jeesuksen mukanaan 
palatsiin ja ker{siv{t h{nen ymp{rilleen koko sotilasjoukon. 
28. Ja he riisuivat h{net ja panivat h{nen p{{llens{ 
tulipunaisen vaipan 
29. ja v{{nsiv{t orjantappuroista kruunun, panivat sen h{nen 
p{{h{ns{ ja ruovon h{nen oikeaan k{teens{, polvistuivat 
h{nen eteens{ ja pilkkasivat h{nt{ ja sanoivat: "Terve, 
juutalaisten kuningas!" 
30. Ja he sylkiv{t h{nt{, ottivat ruovon ja l|iv{t h{nt{ 
p{{h{n. 
31. Ja kun he olivat h{nt{ pilkanneet, riisuivat he h{nelt{ 
vaipan, pukivat h{net h{nen omiin vaatteisiinsa ja veiv{t 
h{net pois ristiinnaulittavaksi. 
32. Ja matkalla he tapasivat kyrenel{isen miehen, jonka nimi 
oli Simon. H{net he pakottivat kantamaan h{nen risti{ns{. 
33. Ja tultuaan paikalle, jota sanotaan Golgataksi - se on: 
p{{kallon paikaksi - 
34. he tarjosivat h{nelle juotavaksi katkeralla nesteell{ 
sekoitettua viini{; mutta maistettuaan h{n ei tahtonut sit{ 
juoda. 
35. Ja kun he olivat h{net ristiinnaulinneet, jakoivat he 
kesken{{n h{nen vaatteensa heitt{en niist{ arpaa. 
36. Sitten he istuutuivat ja vartioivat h{nt{ siell{. 
37. Ja he olivat panneet h{nen p{{ns{ yl{puolelle h{nen 
syyns{ julki, n{in kirjoitettuna: "T{m{ on Jeesus, 
juutalaisten kuningas". 
38. Silloin ristiinnaulittiin h{nen kanssansa kaksi 
ry|v{ri{, toinen oikealle ja toinen vasemmalle puolelle. 
39. Ja ne, jotka kulkivat ohitse, herjasivat h{nt{, 
ny|kyttiv{t p{{t{ns{ 
40. ja sanoivat: "Sin{, joka hajotat maahan temppelin ja 
kolmessa p{iv{ss{ sen rakennat, auta itse{si, jos olet 
Jumalan Poika, ja astu alas ristilt{". 
41. Samoin ylipapit ja kirjanoppineet ja vanhimmat 
pilkkasivat h{nt{ ja sanoivat: 
42. "Muita h{n on auttanut, itse{{n ei voi auttaa. Onhan h{n 
Israelin kuningas; astukoon nyt alas ristilt{, niin me 
uskomme h{neen. 
43. H{n on luottanut Jumalaan; vapahtakoon nyt Jumala h{net, 
jos on h{neen mielistynyt; sill{ h{n on sanonut: 'Min{ olen 
Jumalan Poika'." 
44. Ja samalla tavalla herjasivat h{nt{ ry|v{ritkin, jotka 
olivat ristiinnaulitut h{nen kanssansa. 
45. Mutta kuudennesta hetkest{ alkaen tuli pimeys yli kaiken 
maan, ja sit{ kesti hamaan yhdeks{nteen hetkeen. 
46. Ja yhdeks{nnen hetken vaiheilla Jeesus huusi suurella 
{{nell{ sanoen: "Eeli, Eeli, lama sabaktani?" Se on: 
Jumalani, Jumalani, miksi minut hylk{sit? 
47. Sen kuullessaan sanoivat muutamat niist{, jotka siin{ 
seisoivat: "H{n huutaa Eliasta". 
48. Ja kohta muuan heist{ juoksi ja otti sienen, t{ytti sen 
hapanviinill{, pani sen ruovon p{{h{n ja antoi h{nelle 
juoda. 
49. Mutta muut sanoivat: "Annas, katsokaamme, tuleeko Elias 
h{nt{ pelastamaan". 
50. Niin Jeesus taas huusi suurella {{nell{ ja antoi 
henkens{. 
51. Ja katso, temppelin esirippu repesi kahtia ylh{{lt{ alas 
asti, ja maa j{risi, ja kalliot halkesivat, 
52. ja haudat aukenivat, ja monta nukkuneiden pyhien 
ruumista nousi yl|s. 
53. Ja he l{htiv{t haudoistaan ja tulivat h{nen 
yl|snousemisensa j{lkeen pyh{{n kaupunkiin ja ilmestyiv{t 
monelle. 
54. Mutta kun sadanp{{mies ja ne, jotka h{nen kanssaan 
vartioitsivat Jeesusta, n{kiv{t maanj{ristyksen ja mit{ 
muuta tapahtui, pelj{styiv{t he suuresti ja sanoivat: 
"Totisesti t{m{ oli Jumalan Poika". 
55. Ja siell{ oli monta naista, jotka olivat Galileasta 
seuranneet Jeesusta ja palvelleet h{nt{; he seisoivat 
taampana katselemassa. 
56. Heid{n joukossaan oli Maria Magdaleena ja Maria, 
Jaakobin ja Joosefin {iti, ja Sebedeuksen poikain {iti. 
57. Mutta illan tultua saapui rikas mies, Arimatiasta 
kotoisin, nimelt{ Joosef, joka h{nkin oli Jeesuksen 
opetuslapsi. 
58. H{n meni Pilatuksen luo ja pyysi Jeesuksen ruumista. 
Silloin Pilatus k{ski antaa sen h{nelle. 
59. Ja Joosef otti ruumiin, k{{ri sen puhtaaseen 
liinavaatteeseen 
60. ja pani sen uuteen hautakammioonsa, jonka oli 
hakkauttanut kallioon. Ja h{n vieritti suuren kiven 
hautakammion ovelle ja l{hti pois. 
61. Ja siell{ olivat Maria Magdaleena ja toinen Maria, jotka 
istuivat vastap{{t{ hautaa. 
62. Seuraavana p{iv{n{, joka oli valmistusp{iv{n j{lkeinen, 
ylipapit ja fariseukset kokoontuivat Pilatuksen luo 
63. ja sanoivat: "Herra, me muistamme sen villitsij{n viel{ 
el{ess{{n sanoneen: 'Kolmen p{iv{n kuluttua min{ nousen 
yl|s'. 
64. K{ske siis tarkasti vartioida hautaa kolmanteen p{iv{{n 
asti, etteiv{t h{nen opetuslapsensa tulisi ja varastaisi 
h{nt{ ja sanoisi kansalle: 'H{n nousi kuolleista', ja niin 
viimeinen villitys olisi pahempi kuin ensimm{inen." 
65. Niin Pilatus sanoi heille: "Tuossa on vartijav{ke{, 
menk{{, vartioikaa niin hyvin kuin taidatte". 
66. Niin he meniv{t ja turvasivat haudan lukitsemalla kiven 
sinetill{ ja asettamalla vartijat. 


			28 Luku

1. Ja kun sapatti oli p{{ttynyt ja viikon ensimm{isen 
p{iv{n aamu koitti, tulivat Maria Magdaleena ja se toinen 
Maria katsomaan hautaa. 
2. Ja katso, tapahtui suuri maanj{ristys, sill{ Herran 
enkeli astui alas taivaasta, tuli ja vieritti kiven pois ja 
istui sille. 
3. H{n oli n{|lt{{n niinkuin salama, ja h{nen vaatteensa 
olivat valkeat kuin lumi. 
4. Ja h{nt{ pelj{styen vartijat vapisivat ja k{viv{t 
ik{{nkuin kuolleiksi. 
5. Mutta enkeli puhutteli naisia ja sanoi heille: "[lk{{ te 
pelj{tk|; sill{ min{ tied{n teid{n etsiv{n Jeesusta, joka 
oli ristiinnaulittu. 
6. Ei h{n ole t{{ll{, sill{ h{n on noussut yl|s, niinkuin 
h{n sanoi. Tulkaa, katsokaa paikkaa, jossa h{n on maannut. 
7. Ja menk{{ kiiruusti ja sanokaa h{nen opetuslapsillensa, 
ett{ h{n on noussut kuolleista. Ja katso, h{n menee teid{n 
edell{nne Galileaan; siell{ te saatte h{net n{hd{. Katso, 
min{ olen sen teille sanonut." 
8. Ja he meniv{t kiiruusti haudalta peloissaan ja suuresti 
iloiten ja juoksivat viem{{n sanaa h{nen opetuslapsillensa. 
9. Mutta katso, Jeesus tuli heit{ vastaan ja sanoi: "Terve 
teille!" Ja he meniv{t h{nen tyk|ns{, syleiliv{t h{nen 
jalkojaan ja kumartaen rukoilivat h{nt{. 
10. Silloin Jeesus sanoi heille: "[lk{{ pelj{tk|; menk{{ ja 
viek{{ sana minun veljilleni, ett{ he menisiv{t Galileaan: 
siell{ he saavat minut n{hd{". 
11. Mutta heid{n menness{{n, katso, muutamat vartijav{est{ 
tulivat kaupunkiin ja ilmoittivat ylipapeille kaikki, mit{ 
oli tapahtunut. 
12. Ja n{m{ kokoontuivat vanhinten kanssa ja pitiv{t neuvoa 
ja antoivat sotamiehille runsaat rahat 
13. ja sanoivat: "Sanokaa, ett{ h{nen opetuslapsensa tulivat 
y|ll{ ja veiv{t h{net varkain meid{n nukkuessamme. 
14. Ja jos t{m{ tulee maaherran korviin, niin me lepyt{mme 
h{net ja toimitamme niin, ett{ saatte olla huoletta." 
15. Niin he ottivat rahat ja tekiv{t, niinkuin heit{ oli 
neuvottu. Ja t{t{ puhetta on levitetty juutalaisten kesken, 
ja sit{ kerrotaan viel{ t{n{kin p{iv{n{. 
16. Ja ne yksitoista opetuslasta vaelsivat Galileaan sille 
vuorelle, jonne Jeesus oli k{skenyt heid{n menn{. 
17. Ja kun he n{kiv{t h{net, niin he kumartaen rukoilivat 
h{nt{, mutta muutamat ep{iliv{t. 
18. Ja Jeesus tuli heid{n tyk|ns{ ja puhui heille ja sanoi: 
"Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan p{{ll{. 
19. Menk{{ siis ja tehk{{ kaikki kansat minun 
opetuslapsikseni, kastamalla heit{ Is{n ja Pojan ja Pyh{n 
Hengen nimeen 
20. ja opettamalla heit{ pit{m{{n kaikki, mit{ min{ olen 
k{skenyt teid{n pit{{. Ja katso, min{ olen teid{n kanssanne 
joka p{iv{ maailman loppuun asti." 



