Sinun takiasi olen joutunut häväistyksi
1Laulunjohtajalle. Lauletaan niin kuin "Liljat". Daavidin psalmi.
2 Pelasta minut, Jumala!
Vesi on noussut kaulaani saakka.
3 Olen vajonnut pohjattomaan liejuun,
jalkani ei tavoita lujaa maata.
Olen joutunut vetten syvyyksiin,
pyörre tempaa minut mukaansa.
4 Minä olen väsynyt huutamaan, kurkkuni on käheä. Silmäni hämärtyivät, kun odotin sinua, Jumala.
5 Enemmän kuin hiuksia päässäni on niitä, jotka minua syyttä vihaavat. Vahvoja he ovat, nuo, jotka tahtovat tuhota minut. Syyttä he ovat minun vihamiehiäni. Kuinka voisin palauttaa sellaista, mitä en ole varastanut?
6 Jumala, sinä tunnet erehdykseni,
rikkomukseni eivät pysy sinulta salassa.
7 Herrani, Herra Sebaot!
Älköön minun takiani joutuko häpeään
kukaan, joka odottaa sinua.
Israelin Jumala!
Älköön minun takiani joutuko pilkattavaksi
kukaan, joka etsii sinua.
8 Sinun takiasi olen joutunut häväistyksi,
häpeän puna peittää kasvoni.
9 Minusta on tullut vieras veljilleni,
äitini pojat eivät minua tunne.
10 Kiivaus sinun temppelisi puolesta on kuluttanut
minut,
ja minuun sattuu niiden pilkka,
jotka pilkkaavat sinua.
11 Minä itkin ja paastosin,
mutta siitäkin koitui minulle vain häpeää.
12 Minä pukeuduin karkeaan kankaaseen,
mutta minusta tuli vain pilkkalaulun aihe.
13 Missä ihmiset kokoontuvat, siellä puhutaan minusta. Missä olutta juodaan, siellä lauletaan minusta.
14 Minä rukoilen sinua, Herra.
Kunpa tämä hetki olisi otollinen.
Jumala, vastaa minulle!
Onhan hyvyytesi suuri ja apusi varma.
15 Pelasta minut, etten vajoaisi liejuun,
pelasta minut vihollisteni käsistä ja vetten
syvyyksistä.
16 Älä anna pyörteen temmata minua mukaansa,
syvyyden nielaista minua,
älä anna kuilun sulkeutua pääni päällä.
17 Vastaa minulle, Herra! Sinä olet uskollinen,
katso puoleeni, sinä armollinen.
18 Älä kätke kasvojasi palvelijaltasi.
Minä olen ahdingossa,
vastaa jo minulle!
19 Tule luokseni, lunasta minut, osta minut vapaaksi vihollisteni nähden.
20 Sinä näet kaikki ahdistajani,
sinä tiedät, että olen kärsinyt
häväistystä, herjaa ja pilkkaa.
21 Häpeä on murtanut sydämeni,
haavani ei parane.
Turhaan minä odotin sääliä,
kukaan ei minua lohduttanut.
22 Viholliseni ovat panneet ruokaani karvasta
koiruohoa,
janooni he juottivat etikkaa.
23 Tulkoon heidän pitopöytänsä heille ansaksi
ja uhrijuhlansa onnettomuudeksi!
24 Tulkoot heidän silmänsä sokeiksi,
tee heidän jalkansa heikoiksi.
25 Vuodata heidän päälleen kiivautesi malja,
sinun vihasi hehku kohdatkoon heidät.
26 Tulkoon heidän leirinsä autioksi,
älköön kukaan asuko heidän teltoissaan.
27 He ovat vainonneet sitä, jota sinä olet lyönyt,
lisänneet sen tuskaa, jota sinä olet haavoittanut.
28 Pane heille syyllisyyttä syyllisyyden päälle,
torju heidät luotasi.
29 Pyyhittäköön heidät pois elämän kirjasta,
älköön heidän nimeään merkittäkö vanhurskaiden
joukkoon.
30 Minä olen kurja ja kipua täynnä, mutta sinä, Jumala, autat minut turvaan.
31 Minä ylistän lauluin Jumalan nimeä,
kunnioitan sitä kiitoksin.
32 Miellyttäköön kiitokseni Herraa enemmän kuin
uhrihärkä,
enemmän kuin sarvipää ja halkisorkkainen sonni.
33 Nöyrät näkevät tämän ja iloitsevat,
niiden mieli virvoittuu, jotka etsivät Jumalaa,
34 sillä Herra kuulee köyhien rukouksen eikä hylkää omiaan, jotka ovat vankeudessa.
35 Taivas ja maa ylistäkööt häntä,
meret ja kaikki, mikä niissä liikkuu.
36 Jumala pelastaa Siionin
ja rakentaa Juudan kaupungit.
Hänen kansansa saa asua siellä,
se ottaa maan omakseen.
37 Hänen palvelijoittensa jälkeläiset perivät sen, ja ne, jotka rakastavat hänen nimeään, saavat asua siellä.