edellinen luku, Laulujen laulu*


Rakkaani on minun, minä olen hänen

1

Muut:
Minne on rakkaasi mennyt, sinä naisista kaunein? Minne on rakkaasi lähtenyt? Sano, niin voimme yhdessä etsiä häntä!

2

Neito:
Minun rakkaani on tullut puutarhaansa,
yrttitarhaansa,
nauttimaan puutarhan antimia
ja poimimaan laitumensa liljoja.
3 Rakkaani on minun ja minä olen hänen, liljojen keskellä on hänen laidunmaansa.

Sinun silmäsi lumoavat minut

4
Mies:
Kalleimpani!
Sinä olet kaunis kuin Tirsan palatsit,
ihana kuin Jerusalem,
pelottava kuin sotajoukon viirit.
5 Käännä silmäsi pois,
ne lumoavat minut!
Sinun hiuksesi ovat kuin mustien vuohien lauma,
joka karkaa Gileadin rinteitä alas.
6 Sinun hampaasi hohtavat valkoisina
kuin vedestä nousevat lampaat.
Ne ovat kuin karitsat kaksittain,
ei yksikään ole pariaan vailla.
7 Kauniisti, kuin granaattiomena, kaartuu otsasi hunnun alla.

Vain yksi on minulle rakas

8
Mies:
Olkoon kuninkaalla kuusikymmentä vaimoa,
olkoon kahdeksankymmentä sivuvaimoa
ja nuoria neitoja luvuton joukko --
9 yksi on minun kyyhkyni, kaikkeni,
emonsa ainokainen, äitinsä päivänpaiste.
Hänet nähdessään neidot puhkeavat ylistyksiin,
kuningattaret ja sivuvaimot jakavat kiitostaan:
10 "Kuka hän on? Hän loistaa kuin aamurusko, hän on kaunis kuin kuu, sädehtivä kuin päivänpaiste, pelottava kuin sotajoukon viirit."

Sulamin neito tanssii

11
Neito:
Menin pähkinätarhaan,
menin ihailemaan laakson vehreyttä,
katsomaan, joko viiniköynnös versoo,
joko kukkii granaattiomenapuu.
12 Miten minun kävikään? Tunteeni saivat minussa vallan, ja nousin Amminadibin, nuoren ylimyksen, vaunuihin!


seuraava luku
6:2
Laul. l. 5:1
6:3
Laul. l. 2:16 | Laul. l. 7:11
6:4
Joos. 12:24; 1. Kun. 14:17, 15:21
6:5
Laul. l. 4:1
6:9
Laul. l. 5:2
6:11
Laul. l. 7:12