1 Nyt Job puhui:
2 -- Kunpa joku punnitsisi minun ahdistukseni,
panisi kaikki minun vaivani vaakakuppiin!
3 Ne painavat enemmän kuin meren hiekka.
Onko siis ihme, jos puheestani puuttuu mieli ja
maltti?
4 Kaikkivaltiaan nuolet ovat osuneet minuun,
niiden myrkkyä minun sieluni juo,
minua uhkaavat Jumalan lähettämät kauhut.
5 Huutaako aasi keskellä tuoretta nurmea,
mylviikö härkä, kun sillä on rehua edessään?
6 Kuka huolisi suolatonta ruokaa,
kenelle maistuisi limainen malva?
7 Tämä, mitä joudun nielemään, on yhtä iljettävää, voin pahoin, kun vain näenkin sitä.
8 Kunpa pyyntöni kuultaisiin!
Kunpa Jumala tekisi, mitä toivon,
9 ja murskaisi minut!
Kunpa hän antaisi kädelleen toimeksi
leikata poikki minun elämäni langan.
10 En silloin jäisi vaille toivoa ja lohdutusta! Vaikka tuskani ei armoa anna, minä hyppelisin riemusta, sillä sitä, minkä Pyhä on sanonut, en ole koskaan kieltänyt.
Missä ovat ystävät?
11 Mistä saan voimaa, että vielä kestän?
Mistä päämäärän, että vielä jaksan?
12 Onko minun voimani kuin kiveä,
ovatko lihakseni rautaa?
13 Ei. Minä olen lopussa,
kaikki on toivotonta.
14 Tosi ystävä ei jätä ystävää ahdinkoon --
joka niin tekee, hylkää myös Kaikkivaltiaan.
15 Minun ystäväni ovat pettäneet minut
kuin kevätpuro, joka juoksee tyhjiin.
16 Kun jää sulaa, puro samenee,
se on tulvillaan vuorilta sulanutta lunta.
17 Mutta pian vedet ehtyvät,
ja kun helteet tulevat, uomat jäävät tyhjilleen.
18 Karavaanit etsivät niistä vettä, muuttavat
suuntaansa,
eksyvät autiomaahan ja tuhoutuvat.
19 Teman karavaaneissa tähyillään joka taholle,
Saban karavaanit uskovat löytävänsä vettä.
20 Kaikki pettyvät: karavaani saapuu purolle, vettä ei ole.
21 Te olette nyt minulle tyhjän veroiset: minun kurjuuteni saa teidät vain kauhistumaan.
Job on pettynyt ystäviinsä
22 Olenko pyytänyt teiltä jotakin?
Olenko pyytänyt teitä maksamaan puolestani lunnaita?
23 Olenko pyytänyt teitä pelastamaan minut
vainoojiltani,
ostamaan minut vapaaksi väkivaltaisten käsistä?
24 Opettakaa minua, niin kuuntelen hiljaa.
Osoittakaa minulle, missä olen mennyt harhaan.
25 Rehti puhe ei ketään vahingoita.
Mutta mitä hyödyttävät teidän nuhdesaarnanne?
26 Te takerrutte sanoihin moittiessanne minua
ja annatte tuskanhuutoni haipua tuuleen.
27 Te heitätte orvosta arpaa
ja olette valmiit myymään ystävänne.
28 Katsokaa nyt minua silmiin:
valehtelisinko minä teille vasten kasvoja?
29 Harkitkaa vielä kerran, ettei vääryys
tapahtuisi.
Ajatelkaa tarkoin. Minä olen syytön!
30 Onko minun huulilleni noussut valheen sanoja? Eikö minun kieleni erottaisi oikeaa ja väärää?