Moabin tuho

1

Ennussana Moabista.

Näin käy: yöllä se murskataan,
autio on Ar-Moab.
Näin käy: yöllä se murskataan,
autio on Kir-Moab.
2 Itkemään uhrikukkuloille
nousevat Dibonin asukkaat.
Nebonvuorella ja Medebassa
Moab valittaa.
Jokaisen pää on ajeltu paljaaksi,
jokaisen parta leikattu pois.
3 Säkkivaatteeseen vyöttäytyneinä
he kulkevat kujilla,
katoilta kuuluu itkua,
toreilla ihmiset vaikeroivat maahan vaipuneina.
4 Hädissään huutavat Hesbon ja Eleale,
Jahasiin saakka kantautuu niiden ääni.
Siksi Moabin sotajoukko hälisee peloissaan,
Moabin rohkeus pettää.
5 Minun sydämeni huutaa Moabin hätää.
Pakolaisia riittää Soariin ja Eglat-Selisiaan asti.
He nousevat itkien Luhitin solaa,
sydäntä särkevästi he valittavat ja vaikeroivat
Horonaimin tiellä.
6 Ja Nimrimin kosteikko muuttuu autiomaaksi,
ruoho kuivuu, kasvit katoavat,
ei mikään vihannoi.
7 Pakenijat kantavat tavaransa,
sen mitä heillä on jäljellä,
Arabimin uoman yli.
8 Ja niin hätähuuto kiirii kautta Moabin maan,
valitus kaikuu Eglaimiin,
kaikuu Beer-Elimiin saakka.
9 Ja Dimonin purot puuntavat verestä punaisina. Mutta minä lähetän Dimonille jotakin vielä pahempaa: lähetän leijonat pelastuneiden kimppuun, niiden rippeiden kimppuun, jotka jäivät jäljelle Moabista.

15:1

Jer. 48:1; Hes. 25:9; Aam. 2:1-3; Sef. 2:9

15:2

4. Moos. 21:30 | Jer. 48:37; Hes. 7:18

15:4

4. Moos. 21:26; Jer. 48:34

15:5

1. Moos. 19:22; Jer. 48:5,36