1. Kuningas Nebukadnetsar teetti kultaisen kuvan, kuusikymmentä 
  kyynärää korkian ja kuusi kyynärää leviän, ja antoi sen panna Duuran kedolle 
  Babelin maalla.
2. Ja kuningas Nebukadnetsar lähetti päämiesten, herrain, maanvanhimpain, tuomarein, 
  käskyläisten, neuvonantajain, virkamiesten ja kaikkein voimallisten perään maalla, 
  että he tulisivat kokoon sitä kuvaa vihkimään, jonka kuningas Nebukadnetsar 
  oli antanut panna ylös.
3. Silloin tulivat kokoon päämiehet, herrat, maanvanhimmat, tuomarit, käskyläiset, 
  neuvonantajat, virkamiehet ja kaikki voimalliset maalta kuvaa vihkimään, jonka 
  kuningas Nebukadnetsar oli antanut panna ylös; ja heidän piti astuman kuvan 
  eteen, jonka Nebukadnetsar oli antanut panna ylös.
4. Ja kuuluttaja huusi väkevästi: se olkoon teille sanottu, te kansat, sukukunnat 
  ja kielet:
5. Kuin te kuulette basunan helinän, huilut, harput, kanteleet, psaltarit, trometit 
  ja kaikkinaiset soittamiset, niin teidän pitää lankeeman maahan, ja kumartaman 
  kultaista kuvaa, jonka kuningas Nebukadnetsarin on antanut panna ylös.
6. Mutta joka ei silloin lankee maahan ja kumarra, se pitää kohta pätsiin heittämän.
7. Kuin he siis kuulivat basunan helinän, huilut, harput, kanteleet, psaltarit 
  ja kaikkinaiset soittamiset, lankesivat kaikki kansat, maakunnat ja kielet maahan, 
  ja kumarsivat sitä kultaista kuvaa, jonka kuningas Nebukadnetsar oli antanut 
  panna ylös.
8. Kohta sillä hetkellä astuivat monikahdat Kaldean miehet edes, ja kantoivat 
  Juudalaisten päälle,
9. Ja sanoivat kuningas Nebukadnetsarille: Kuningas eläköön kauvan!
10. Sinä kuningas olet antanut yhden käskyn, että kaikki ihmiset, jotka kuulivat 
  basunan helinän, harput, huilut, kanteleet, psaltarit, trometit ja kaikkinaiset 
  soittamiset, piti lankeeman maahan, ja kultaista kuvaa kumartaman.
11. Vaan joka ei lankeaisi maahan ja kumartaisi, piti tuliseen pätsiin heitettämän.
12. Nyt on Juudan miehiä, jotkas virkoihin Babelin maakunnassa asettanut olet, 
  Sadrak, Mesak ja Abednego, ne miehet katsovat ylön sinun käskys, ja ei kunnioita 
  sinun jumalias, eikä kumarra kultaista kuvaa, jonkas olet antanut panna ylös.
13. Silloin käski Nebukadnetsar kiukussa ja vihoissansa, että Sadrak, Mesak 
  ja Abednego tuotaisiin edes; ja miehet vietiin kuninkaan eteen.
14. Silloin puhui Nebukadnetsar ja sanoi heille: Kuinka, ettekö te tahdo, Sadrak, 
  Mesak ja Abednego, minun jumaliani kunnioittaa, ja kumartaa kultaista kuvaa, 
  jonka minä olen antanut panna ylös?
15. Nyt siis valmistakaat teitänne, niin pian kuin te kuulette basunan äänen, 
  trometit, harput, huilut, kanteleet, psaltarit ja kaikkinaiset soittamiset, 
  niin langetkaat maahan ja kumartakaat kuvaa, jonka minä olen antanut tehdä. 
  Ja katso, jollette kumarra, niin te pitää tuliseen pätsiin heitettämän. Annas 
  nähdä, kuka se Jumala on, joka teitä minun käsistäni pelastaa taitaa.
16. Silloin vastasivat Sadrak, Mesak ja Abednego ja sanoivat kuninkaalle: Nebukadnetsar, 
  ei tarvita, että me sinua siihen vastaamme.
17. Katso, meidän Jumalamme, jota me kunnioitamme, taitaa meitä kyllä auttaa 
  tulisesta pätsistä, niin myös sinun kädestäs pelastaa.
18. Ja jos ei hän sitä tee, niin tiedä kuitenkin se, kuningas, ettemme sinun 
  jumalias kunnioita, emmekä sitä kultaista kuvaa, jonkas olet antanut panna ylös, 
  kumartaa tahdo.
19. Niin Nebukadnetsar tuli täyteen kiukkua, ja hänen hahmonsa muuttui Sadrakia, 
  Mesakia ja Abednegoa vastaan, ja käski, että pätsi piti seitsemän kertaa kuumemmaksi 
  tehtämän, kuin muulloin tehtiin.
20. Ja käski väkeviä miehiä, jotka hänen sotajoukossansa olivat, sitomaan Sadrakia, 
  Mesakia ja Abednegoa ja tuliseen pätsiin heittämään.
21. Niin sidottiin nämät miehet hameinensa, lakkinensa, kenkinensä ja muine 
  vaatteinensa, ja heitettiin keskelle tulista pätsiä.
22. Sillä kuninkaan käsky piti kiiruusti tehtämän, ja pätsi oli lämmitetty aivan 
  kovin, että ne miehet, jotka Sadrakin, Mesakin ja Abednegon sisälle heittivät, 
  kuolivat tulen liekistä.
23. Mutta ne kolme miestä Sadrak, Mesak ja Abednego putosivat keskelle tulista 
  pätsiä, niinkuin he sidotut olivat. 
24. Silloin hämmästyi kuningas Nebukadnetsar suuresti ja meni nopiasti ylös 
  ja sanoi nenvonantajillensa: Emmekö me kolme miestä sidottuna antaneet tuleen 
  heittää? He vastasivat ja sanoivat kuninkaalle: Totta, herra kuningas. 
25. Hän vastasi ja sanoi: Katso, ja minä näen neljä miestä vallallansa käyvän 
  tulen keskellä, ja ovat kulumatta; ja se neljäs on niinkuin Jumalan poika. 
26. Silloin Nebukadnetsar meni tulisen pätsin suulle ja sanoi: Sadrak, Mesak 
  ja Abednego, te kaikkein korkeimman Jumalan palveliat. Lähtekäät ulos ja tulkaat 
  tänne; silloin läksi Sadrak, Mesak ja Abednego ulos tulesta.
27. Ja päämiehet, herrat, käskyläiset ja kuninkaan neuvonantajat tulivat kokoon, 
  ja katselivat näitä miehiä, ettei tuli mitään heidän ruumiillensa tehnyt, eikä 
  heidän hiuskarvaansakaan polttanut, eikä heidän vaatteitansa muuttanut; eikä 
  myös tulen kartuakaan heissä tuntunut.
28. Silloin puhui Nebukadnetsar ja sanoi: Kiitetty olkoon Sadrakin, Mesakin 
  ja Abednegon Jumalala, joka enkelinsä lähetti ja palveliansa pelasti, jotka 
  häneen uskalsivat, ja ei kuninkaan käskyä pitäneet, vaan antoivat ruumiinsa 
  vaaraan, ettei he yhtään muuta Jumalaa kunnioittaisi eikä kumartaisi, vaan ainoastaan 
  Jumalaansa.
29. Niin olkoon nyt tämä minun käskyni: Kuka ikänä kaikissa kansoissa, sukukunnissa 
  ja kielissä Sadrakin, Mesakin ja Abednegon Jumalaa pilkkaa, hän pitää kappaleiksi 
  hakattaman, ja hänen huoneensa lokaläjäksi kukistettaman; sillä ei yhtään muuta 
  Jumalaa ole, joka niin pelastaa taitaa, kuin tämä.
30. Ja kuningas antoi suuren vallan Sadrakille, Mesakille ja Abednegolle Babelin 
  maalla.
31. Kuningas Nebukadnetsar kaikille kansoille, sukukunnille ja kielille, jotka 
  asuvat kaikessa maassa: Teille olkoon paljon rauhaa!
32. Minä näen sen hyväksi, että minä ilmoitan teille ne merkit ja ihmeet, jotka 
  korkein JumaIa minulle tehnyt on.
33. Sillä hänen merkkinsä ovat suuret ja hänen ihmeensä voimalliset; hänen valtakuntansa 
  on ijankaikkinen valtakunta, ja hänen valtansa pysyy suvusta sukuun.