1. Kuningas Nebukadnetsar teetti kultaisen kuvan, kuusikymmentä
kyynärää korkian ja kuusi kyynärää leviän, ja antoi sen panna Duuran kedolle
Babelin maalla.
2. Ja kuningas Nebukadnetsar lähetti päämiesten, herrain, maanvanhimpain, tuomarein,
käskyläisten, neuvonantajain, virkamiesten ja kaikkein voimallisten perään maalla,
että he tulisivat kokoon sitä kuvaa vihkimään, jonka kuningas Nebukadnetsar
oli antanut panna ylös.
3. Silloin tulivat kokoon päämiehet, herrat, maanvanhimmat, tuomarit, käskyläiset,
neuvonantajat, virkamiehet ja kaikki voimalliset maalta kuvaa vihkimään, jonka
kuningas Nebukadnetsar oli antanut panna ylös; ja heidän piti astuman kuvan
eteen, jonka Nebukadnetsar oli antanut panna ylös.
4. Ja kuuluttaja huusi väkevästi: se olkoon teille sanottu, te kansat, sukukunnat
ja kielet:
5. Kuin te kuulette basunan helinän, huilut, harput, kanteleet, psaltarit, trometit
ja kaikkinaiset soittamiset, niin teidän pitää lankeeman maahan, ja kumartaman
kultaista kuvaa, jonka kuningas Nebukadnetsarin on antanut panna ylös.
6. Mutta joka ei silloin lankee maahan ja kumarra, se pitää kohta pätsiin heittämän.
7. Kuin he siis kuulivat basunan helinän, huilut, harput, kanteleet, psaltarit
ja kaikkinaiset soittamiset, lankesivat kaikki kansat, maakunnat ja kielet maahan,
ja kumarsivat sitä kultaista kuvaa, jonka kuningas Nebukadnetsar oli antanut
panna ylös.
8. Kohta sillä hetkellä astuivat monikahdat Kaldean miehet edes, ja kantoivat
Juudalaisten päälle,
9. Ja sanoivat kuningas Nebukadnetsarille: Kuningas eläköön kauvan!
10. Sinä kuningas olet antanut yhden käskyn, että kaikki ihmiset, jotka kuulivat
basunan helinän, harput, huilut, kanteleet, psaltarit, trometit ja kaikkinaiset
soittamiset, piti lankeeman maahan, ja kultaista kuvaa kumartaman.
11. Vaan joka ei lankeaisi maahan ja kumartaisi, piti tuliseen pätsiin heitettämän.
12. Nyt on Juudan miehiä, jotkas virkoihin Babelin maakunnassa asettanut olet,
Sadrak, Mesak ja Abednego, ne miehet katsovat ylön sinun käskys, ja ei kunnioita
sinun jumalias, eikä kumarra kultaista kuvaa, jonkas olet antanut panna ylös.
13. Silloin käski Nebukadnetsar kiukussa ja vihoissansa, että Sadrak, Mesak
ja Abednego tuotaisiin edes; ja miehet vietiin kuninkaan eteen.
14. Silloin puhui Nebukadnetsar ja sanoi heille: Kuinka, ettekö te tahdo, Sadrak,
Mesak ja Abednego, minun jumaliani kunnioittaa, ja kumartaa kultaista kuvaa,
jonka minä olen antanut panna ylös?
15. Nyt siis valmistakaat teitänne, niin pian kuin te kuulette basunan äänen,
trometit, harput, huilut, kanteleet, psaltarit ja kaikkinaiset soittamiset,
niin langetkaat maahan ja kumartakaat kuvaa, jonka minä olen antanut tehdä.
Ja katso, jollette kumarra, niin te pitää tuliseen pätsiin heitettämän. Annas
nähdä, kuka se Jumala on, joka teitä minun käsistäni pelastaa taitaa.
16. Silloin vastasivat Sadrak, Mesak ja Abednego ja sanoivat kuninkaalle: Nebukadnetsar,
ei tarvita, että me sinua siihen vastaamme.
17. Katso, meidän Jumalamme, jota me kunnioitamme, taitaa meitä kyllä auttaa
tulisesta pätsistä, niin myös sinun kädestäs pelastaa.
18. Ja jos ei hän sitä tee, niin tiedä kuitenkin se, kuningas, ettemme sinun
jumalias kunnioita, emmekä sitä kultaista kuvaa, jonkas olet antanut panna ylös,
kumartaa tahdo.
19. Niin Nebukadnetsar tuli täyteen kiukkua, ja hänen hahmonsa muuttui Sadrakia,
Mesakia ja Abednegoa vastaan, ja käski, että pätsi piti seitsemän kertaa kuumemmaksi
tehtämän, kuin muulloin tehtiin.
20. Ja käski väkeviä miehiä, jotka hänen sotajoukossansa olivat, sitomaan Sadrakia,
Mesakia ja Abednegoa ja tuliseen pätsiin heittämään.
21. Niin sidottiin nämät miehet hameinensa, lakkinensa, kenkinensä ja muine
vaatteinensa, ja heitettiin keskelle tulista pätsiä.
22. Sillä kuninkaan käsky piti kiiruusti tehtämän, ja pätsi oli lämmitetty aivan
kovin, että ne miehet, jotka Sadrakin, Mesakin ja Abednegon sisälle heittivät,
kuolivat tulen liekistä.
23. Mutta ne kolme miestä Sadrak, Mesak ja Abednego putosivat keskelle tulista
pätsiä, niinkuin he sidotut olivat.
24. Silloin hämmästyi kuningas Nebukadnetsar suuresti ja meni nopiasti ylös
ja sanoi nenvonantajillensa: Emmekö me kolme miestä sidottuna antaneet tuleen
heittää? He vastasivat ja sanoivat kuninkaalle: Totta, herra kuningas.
25. Hän vastasi ja sanoi: Katso, ja minä näen neljä miestä vallallansa käyvän
tulen keskellä, ja ovat kulumatta; ja se neljäs on niinkuin Jumalan poika.
26. Silloin Nebukadnetsar meni tulisen pätsin suulle ja sanoi: Sadrak, Mesak
ja Abednego, te kaikkein korkeimman Jumalan palveliat. Lähtekäät ulos ja tulkaat
tänne; silloin läksi Sadrak, Mesak ja Abednego ulos tulesta.
27. Ja päämiehet, herrat, käskyläiset ja kuninkaan neuvonantajat tulivat kokoon,
ja katselivat näitä miehiä, ettei tuli mitään heidän ruumiillensa tehnyt, eikä
heidän hiuskarvaansakaan polttanut, eikä heidän vaatteitansa muuttanut; eikä
myös tulen kartuakaan heissä tuntunut.
28. Silloin puhui Nebukadnetsar ja sanoi: Kiitetty olkoon Sadrakin, Mesakin
ja Abednegon Jumalala, joka enkelinsä lähetti ja palveliansa pelasti, jotka
häneen uskalsivat, ja ei kuninkaan käskyä pitäneet, vaan antoivat ruumiinsa
vaaraan, ettei he yhtään muuta Jumalaa kunnioittaisi eikä kumartaisi, vaan ainoastaan
Jumalaansa.
29. Niin olkoon nyt tämä minun käskyni: Kuka ikänä kaikissa kansoissa, sukukunnissa
ja kielissä Sadrakin, Mesakin ja Abednegon Jumalaa pilkkaa, hän pitää kappaleiksi
hakattaman, ja hänen huoneensa lokaläjäksi kukistettaman; sillä ei yhtään muuta
Jumalaa ole, joka niin pelastaa taitaa, kuin tämä.
30. Ja kuningas antoi suuren vallan Sadrakille, Mesakille ja Abednegolle Babelin
maalla.
31. Kuningas Nebukadnetsar kaikille kansoille, sukukunnille ja kielille, jotka
asuvat kaikessa maassa: Teille olkoon paljon rauhaa!
32. Minä näen sen hyväksi, että minä ilmoitan teille ne merkit ja ihmeet, jotka
korkein JumaIa minulle tehnyt on.
33. Sillä hänen merkkinsä ovat suuret ja hänen ihmeensä voimalliset; hänen valtakuntansa
on ijankaikkinen valtakunta, ja hänen valtansa pysyy suvusta sukuun.