1. Ja kuin Salomo oli päättänyt rukouksensa, lankesi tuli taivaasta
ja kulutti polttouhrit ja muut uhrit, ja Herran kunnia täytti huoneen,
2. Niin ettei papit saaneet mennä Herran huoneesen, sillä Herran kunnia täytti
Herran huoneen.
3. Ja kaikki Israelin lapset näkivät tulen alas lankeevan, ja Herran kunnian
huoneen ylitse, ja kumarsivat kasvoilla maahan permannolla, rukoilivat ja kiittivät
Herraa, että hän on hyvä ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.
4. Ja kuningas ja kaikki kansa uhrasivat uhria Herran edessä. 5. Ja kuningas
Salomo uhrasi uhriksi kaksikolmattakymmentä tuhatta härkää, sata ja kaksikymmentä
tuhatta lammasta; ja he vihkivät Jumalan huoneen, kuningas ja kaikki kansa.
6. Mutta papit seisoivat vartioissansa ja Leviläiset Herran veisun kanteleissa,
jotka kuningas David oli antanut tehdä Herraa kiitettää, että hänen laupiutensa
pysyy ijankaikkisesti, niinkuin David kiitti heidän kättensä kautta. Ja papit
puhalsivat vaskitorviin heidän kohdallansa, ja koko Israel seisoi.
7. Ja Salomo pyhitti keskikartanon, joka Herran huoneen edessä oli, että hän
oli siellä tehnyt polttouhrit ja kiitosuhrin lihavuuden; sillä vaskialttari,
jonka Salomo oli antanut tehdä, ei vetänyt kaikkia polttouhria, ruokauhria ja
lihavuutta.
8. Ja Salomo piti siihen aikaan juhlaa seitsemän päivää, ja koko Israel hänen
kanssansa, sangen suuri kansanpaljous, Hematin rajasta Egyptin ojaan asti;
9. Ja piti kahdeksantena päivänä päätösjuhlan, sillä he pitivät alttarin vihkimistä
seitsemän päivää ja juhlaa myös seitsemän päivää.
10. Mutta kolmannella päivällä kolmattakymmentä seitsemännellä kuukaudella laski
hän kansan menemään heidän majoillensa, iloiten ja hyvässä mielessä siitä hyvyydestä,
jonka Herra Davidille ja Salomolle ja kansallensa Israelille tehnyt oli.
11. Ja näin päätti Salomo Herran huoneen ja kuninkaan huoneen, ja kaiken sen,
mikä hänen mieleensä tullut oli, tehdäksensä Herran huoneessa ja hänen huoneessansa:
sen hän onnellisesti teki.
12. Ja Herra ilmestyi Salomolle yöllä ja sanoi hänelle: minä olen kuullut rukoukses,
ja valinnut itselleni tämän sian uhrihuoneeksi.
13. Katso, jos minä suljen taivaan, niin ettei sada, ja katso, jos minä käsken
heinäsirkkain syödä maan, eli annan tulla ruton minun kansani sekaan;
14. Ja minun kansani nöyryyttää itsensä, joka minun nimeni jälkeen nimitetty
on, ja he rukoilevat ja etsivät minun kasvojani, ja kääntyvät pois pahoilta
teiltänsä; niin minä kuulen heitä taivaista, ja annan heidän syntinsä anteeksi,
ja parannan heidän maansa;
15. Niin minun silmäni ovat auki, ja korvani ottavat heidän rukouksistansa vaarin
tässä paikassa.
16. Niin olen minä nyt valinnut ja pyhittänyt tämän huoneen, että minun nimeni
pitää oleman siinä ijankaikkisesti, ja minun silmäni ja sydämeni pitää oleman
siellä ainiaan.
17. Ja jos sinä vaellat minun edessäni, niinkuin sinun isäs David vaeltanut
on, niin ettäs teet kaikki, mitä minä sinulle käskenyt olen, ja pidät minun
säätyni ja oikeuteni;
18. Niin minä vahvistan valtakuntas istuimen, niinkuin minä isälles Davidille
luvannut olen, sanoen: ei sinulta pidä pois otettaman mies, joka on oleva Israelin
hallitsia.
19. Mutta jos te käännytte pois ja hylkäätte minun säätyni ja käskyni, jotka
minä teille antanut olen, menette myös ja palvelette vieraita jumalia, ja kumarratte
heitä;
20. Niin minä hävitän heitä minun maaltani, jonka minä heille antanut olen;
ja tämän huoneen, jonka minä nimelleni pyhittänyt olen, heitän minä pois kasvoini
edestä, ja annan sen sananlaskuksi ja jutuksi kaikkein kansain seassa.
21. Ja tätä huonetta, jota kaikkein korkeimmaksi tullut on, pitää kaikkein,
jotka käyvät sen ohitse, hämmästymän ja sanoman: miksi Herra näin teki tälle
maalle ja tälle huoneelle?
22. Niin sanotaan: että he hylkäsivät Herran isäinsä Jumalan, joka heidät Egyptin
maalta oli johdattanut ulos, ja olivat mielistyneet vieraisiin jumaliin, ja
rukoilleet ja palvelleet heitä; sentähden on hän saattanut kaiken tämän pahan
heidän päällensä.