1. Ja Josua Nunin poika lähetti salaisesti kaksi vakoojaa Sittimistä,
sanoen: menkäät ja katselkaat maata ja Jerihoa. Niin he läksivät matkaan ja
tulivat porton huoneeseen, jonka nimi oli Rahab, ja lepäsivät siellä.
2. Mutta se ilmoitettiin Jerihon kuninkaalle, sanoen: katso, tänä yönä tulivat
tänne miehet Israelin lapsista, vakoomaan maata.
3. Niin lähetti Jerihon kuningas Rahabin tykö, sanoen: tuo ne miehet ulos, jotka
sinun tykös, sinun huoneesees tulivat, sillä he ovat tulleet vakoomaan kaikkea
maata.
4. Mutta vaimo otti molemmat miehet ja kätki heidät, ja sanoi näin: miehet tulivat
minun tyköni, vaan en minä tietänyt, kusta he olivat.
5. Ja kuin portti pimeässä pantiin kiinni, niin ne miehet läksivät ulos; enkä
minä tiedä, kuhunka he menivät. Ajakaat nopiasti heitä takaa, niin heidät saatte
kiinni.
6. Mutta hän oli käskenyt heidän astua katon päälle ja oli peittänyt heidät
pellavain varsilla, jotka hän oli hajoittanut katolle.
7. Ja miehet ajoivat heitä takaa, Jordanin tietä hamaan luotuspaikkaan; ja portti
pantiin kiinni, sitte kohta kuin he läksivät, jotka heitä ajoivat takaa.
8. Mutta ennen kuin miehet panivat levätä, meni hän katolle heidän tykönsä,
9. Ja sanoi miehille: minä tiedän, että Herra antaa teille tämän maan; sillä
teidän pelkonne on langennut meidän päällemme, ja koko maan asuvaiset ovat hämmästyneet
teidän kasvoinne edessä.
10. Sillä me olemme kuulleet, kuinka Herra kuivasi Punaisen meren vedet teidän
edestänne lähteissänne Egyptistä, ja mitä te olette tehneet nille kahdelle Amorilaisten
kuninkaalle, jotka olivat tuolla puolella Jordania, Sihonille ja Ogille, jotka
te tapoitte.
11. Kuin me sen kuulimme, niin meidän sydämemme raukesi, ja ei ole yhdelläkään
rohkeutta teidän edessänne; sillä Herra teidän Jumalanne on Jumala ylhäällä
taivaissa ja alhaalla maassa.
12. Niin vannokaat nyt minulle Herran kautta, sillä minä tein armon teidän kohtaanne,
että te myös teette armon minun isäni huoneelle ja annatte minulle totuuden
merkin,
13. Että te jätätte elämään minun isäni, ja äitini, ja veljeni, ja sisareni,
ja kaikki jotka heidän omansa ovat ja vapahdatte meidän sielumme kuolemasta.
14. Ja miehet sanoivat hänelle: meidän sielumme kuolkaan teidän edestänne, jolles
vaan petä tätä meidän asiaamme, jollemme tee armoa ja totuutta sinua kohtaan,
kuin Herra tämän maan meille antaa.
15. Ja hän laski heidät köydellä akkunasta alas; sillä hänen huoneensa oli kaupungin
muurissa, ja hän asui juuri muurissa.
16. Ja hän sanoi heille: menkäät vuorelle, ettei ne teitä kohtaisi, jotka ajavat
teitä takaa, ja olkaat siellä lymyssä kolme päivää, niinkauvan että takaa-ajajat
palajavat, ja menkäät sitte tietänne.
17. Ja miehet sanoivat hänelle: vapaat me olemme tästä valastas, jolla meitä
vannotit.
18. Katso, kuin maahan sisälle tulemme, niin sinun pitää ripustaman tämän punaisen
köyden akkunaan, josta meidät laskit alas, ja sinun pitää kokooman tykös huoneesees
isäs ja äitis ja veljes ja koko isäs huoneen.
19. Mutta jos joku käy huonees ovesta ulos, hänen verensä olkoon oman päänsä
päällä, ja me olemme viattomat; ja joka ikänä sinun kanssas huoneessa on, hänen
verensä olkoon meidän päämme päällä, jos jonkun käsi häneen sattuu.
20. Vaan jos sinä petät tämän meidän asiamme, niin me olemme vapaat sinun valastas,
jolla meitä vannottanut olet.
21. Hän vastasi: olkoon niinkuin te sanotte; ja päästi heidät menemään, ja he
menivät pois; ja hän ripusti punaisen köyden akkunaan.
22. Ja he menivät pois, ja tulivat vuorelle ja olivat siellä kolme päivää, niinkauvan
että ne palasivat, jotka heitä ajoivat takaa, jotka etsivät heitä kaikilla teillä,
ja ei löytäneet.
23. Niin ne molemmat miehet palasivat, sittekuin he olivat astuneet vuorelta
alas, menivät ylitse, ja tulivat Josuan Nunin pojan tykö ja juttelivat hänelle
kaikki, mitä heille tapahtunut oli.
24. Ja he sanoivat Josualle: Herra on antanut meidän käsiimme koko maan, sillä
kaikki maan asuvaiset ovat hämmästyneet meidän edessämme.