1. Tämä on Herran sana, joka tapahtui propheta Jeremialle, pakanoita
vastaan,
2. Egyptiä vastaan, Pharao Nekon, Egyptin kuninkaan, joukkoa vastaan, joka on
Phratin virran tykönä Karkemiksessa, jonka Nebukadnetsar, Babelin kuningas,
löi neljäntenä Jojakimin Josian pojan, Juudan kuninkaan, vuonna.
3. Valmistakaat kilpi ja keihäs, ja lähtekäät sotaan.
4. Valjastakaat hevoset, ja antakaat ratsastajat astua hevosten selkään; pankaat
rautalakit päähänne, teroittakaat keihäät, pukekaat rauthame yllenne.
5. Mutta kuinka minä näen heidät epäileväiseksi ja takaperin ajetuksi, ja heidän
sankarinsa lyödyksi; he pakenevat, niin etteivät he katso taaksensa, hämmästys
on joka taholta, sanoo Herra.
6. Nopsa ei taida paeta eikä väkevä päästä: pohjaan päin Phratin virran tykönä
ovat he kaatuneet ja maahan lyödyt.
7. Kussa on nyt se, joka tänne menee ylös niinkuin virta? ja hänen aaltonsa
nousevat kuin virrat?
8. Egypti menee ylös niinkuin virta, ja hänen aaltonsa nostavat itsensä niinkuin
virrat, ja sanoo: minä tahdon mennä ylös, ja peittää maan, ja hävittää kaupungin
ynnä niiden kanssa, jotka siinä asuvat.
9. Istukaat hevosten päälle, samotkaat lentäen vaunuilla, antakaat sankarit
mennä ulos, Etiopialaiset ja Lybiasta kilven kantajat, ja ampujat Lydiasta.
10. Sillä tämä on Herran, Herran Zebaotin päivä, kostopäivä, että hän kostais
vihollisiansa: miekan pitää syömän ja heidän verestänsä täyteen tuleman ja juopuman;
sillä heidän pitää tuleman Herralle, Herralle Zebaotille teurasuhriksi pohjan
maalla, Phratin virran tykönä.
11. Mene ylös Gileadiin ja tuo voidetta, sinä neitsy, Egyptin tytär; mutta se
on turha, ettäs paljon parannusta etsit, et sinä kuitenkaan tule terveeksi.
12. Sinun häpys on tullut tiettäväksi pakanain seassa, sinun valitustas on maa
täynnänsä; sillä toinen sankari kaatuu toisen päälle, ja molemmat makaavat yhdessä
ylösalaisin.
13. Tämä on Herran sana, jonka hän puhui propheta Jeremialle, kuin Nebukadnetsar,
Babelin kuningas, läksi matkaan lyömään Egyptin maata:
14. Ilmoittakaat se Egyptissä ja kuuluttakaat Migdolissa, antakaat kuulla Nophissa
ja Tahpanheksessa, ja sanokaat: seiso, valmista sinus, sillä miekan pitää syömän
kaikki, mitä sinun ympärilläs on.
15. Kuinka se on, että sinun väkeväs kaatuvat maahan, ja ei taida pysyä seisoalla?
sillä Herra on niin lykännyt heidät ylösalaisin.
16. Hän tekee, että monta heistä kaatuvat, että yksi toisen kanssa makaa maassa
ylösalaisin. Niin he sanoivat: ylös, käykäämme meidän kansamme tykö isäimme
maahan jälleen, murhaajan miekan edestä.
17. Sitä siellä huudettakoon; Pharao Egyptin kuningas on metelin nostanut: ei
hän ole pitänyt määrättyä aikaansa.
18. Niin totta kuin minä elän, sanoo se Kuningas, jonka nimi on Herra Zebaot,
hänen pitää tuleman niin (korkiana) kuin Tabor on vuorten seassa, ja niinkuin
Karmel on meren tykönä.
19. Laita itses matkustamaan, sinä tytär, asuvainen Egyptissä; sillä Nophin
pitää autioksi tuleman ja poltettaman, niin ettei kenenkään pidä siellä asuman.
20. Egypti on juuri kaunis vasikka; mutta teurastaja tulee kaiketi pohjoisesta.
21. Ja hänen päivämiehensä, jotka siinä asuvat, ovat myös kuin syötetyt vasikat;
mutta heidän pitää kumminkin palajaman, kaikki tuleman karkuriksi, ja ei taitaman
pysyä; sillä heidän onnettomuuutensa päivä pitää heidän päällensä tuleman, heidän
rangaistuksensa aika.
22. He tulevat havisten niinkuin kärmeet, ja tulevat sotajoukon voimalla, ja
tulevat kirveillä hänen päällensä, niinkuin puiden hakkaajat.
23. Heidän pitää hävittämän hänen metsänsä, sanoo Herra, ettei pidä voitaman
lukea; sillä heitä on enempi kuin heinäsirkkoja, joita ei kenkään lukea taida.
24. Egyptin tytär häpee, sillä hän on pohjoisen kansan käsiin annettu.
25. Herra Zebaot, Israelin Jumala sanoo: katso, minä tahdon rangaista Noon holhojan,
ja Pharaon ja Egyptin, heidän jumalainsa ja kuningastensa kanssa, ja Pharaon
kaikkein niiden kanssa, jotka häneen luottavat:
26. Niin että minä annan heidät niiden käsiin, jotka heidän henkeänsä väijyvät,
ja Nebukadnetsarin, Babelin kuninkaan käsiin, ja hänen palveliainsa käsiin;
ja sitte pitää (siinä) asuttaman, niinkuin muinenkin, sanoo Herra.
27. Mutta sinä minun palveliani Jakob, älä mitään pelkää, ja sinä Israel, älä
mitään epäile; sillä katso, minä autan sinua kaukaa, ja sinun siemenes vankiutensa
maasta, niin että Jakobin pitää tuleman jälleen, ja oleman rauhassa ja levossa,
ja ei pidä kenenkään häntä peljättämän.
28. Sentähden älä mitään pelkää, sinä Jakob minun palveliani, sanoo Herra, sillä
minä olen sinun tykönäs; sillä minä lopetan kaikki pakanat, kuhunka minä olen
sinut ajanut; mutta en minä sinua lopeta, vaan tahdon kurittaa sinua kohtuudella,
ja en sinua peräti rankaisematta pidä.