1. Tämä on se sana, joka Jeremialle tapahtui, kaikista Juudalaisista,
jotka Egyptin maalla asuivat, jotka asuivat Migdolissa, Tahpanheksessa, Nophissa,
Patroksen maalla, ja sanoi:
2. Näin sanoo Herra Zebaot, Israelin Jumala: te olette nähneet kaiken sen pahan,
jonka minä olen antanut tulla Jerusalemin päälle, ja kaikkein Juudan kaupunkein
päälle; ja katso, tänäpänä ovat ne hävitettynä, niin ettei kenkään niissä asu:
3. Heidän pahuutensa tähden, jonka he tekivät vihoittaen minua, ja menivät ja
suitsuttivat ja palvelivat muita jumalia, joita ei he, eli te, eikä teidän isänne
tunteneet.
4. Ja minä lähetin varhain ja usein teidän tykönne kaikki palveliani prophetat,
ja käskin teille sanoa: älkäät tehkö senkaltaisia kauhistuksia, joita minä vihaan;
5. Mutta ei he totelleet, eikä kallistaneet korviansa kääntymään pahuudestansa,
ja ei suitsuttamaan muille jumalille.
6. Sentähden syttyi myös minun vihani ja julmuuteni, ja paloi Juudan kaupunkein
päällä, ja Jerusalemin katuin päällä, niin ne ovat kukistetuiksi ja autioiksi
tulleet, niinkuin se tänäpänä löydetään.
7. Nyt, näin sanoo Herra Jumala Zebaot, Israelin Jumala: miksi te teette tämän
suuren pahan vastaan omaa henkeänne? että teidän seassanne pitää hävitettämän
sekä mies että vaimo, sekä lapset että imeväiset Juudasta, ja ei pidä yhtään
teistä jäämän,
8. Että te niin vihoitatte minun kättenne töillä, ja suitsutatte muille jumalille
Egyptin maalla, johon te olette menneet asumaan, että teidän pitää hävitetyksi,
ja kiroukseksi ja häväistykseksi kaikkein pakanain seassa maan päällä tuleman.
9. Oletteko te unhottaneet isäinne onnettomuuden, Juudan kuningasten onnettomuuden,
heidän emäntäinsä onnettomuuden, niin myös teidän oman onnettomuutenne, ja teidän
emäntäinne onnettomuuden, joka teille on tapahtunut Juudan maalla ja Jerusalemin
kaduilla?
10. Kuitenkin ei he vielä ole tähän päivään asti itsiänsä nöyryyttäneet, ja
ei myös mitään pelkää; ja ei vaella minun laissani ja säädyissäni, jotka minä
teidän eteenne ja teidän isäinne eteen pannut olen.
11. Sentähden sanoo Herra Zebaot, Israelin Jumala näin: katso, minä panen minun
kasvoni teitä vastaan onnettomuudeksi, ja koko Juudan pitää hävitetyksi tuleman.
12. Ja minä otan jääneet Juudasta, jotka ovat kasvonsa tavoittaneet mennäksensä
Egyptin maalle, asumaan siellä, ja he kaikki pitää lopetettaman, Egyptin maalla
pitää heidän miekalla kaatuman ja nälällä hukkuman, sekä pienet että suuret;
heidän pitää kuoleman miekalla ja nälällä, ja pitää tuleman sadatukseksi, ihmeeksi,
kiroukseksi ja häväistykseksi.
13. Minä tahdon rangaista Egyptin maan asuvaisia miekalla, nälällä ja rutolla,
niinkuin minä tein Jerusalemille;
14. Niin ettei Juudan jääneistä ketään pidä pääsemän eikä jäämän, jotka kuitenkin
sitä varten tänne Egyptin maalle asumaan tulleet ovat, että he taas Juudan maalle
palajaisivat, johonka he mielellänsä jälleen asumaan tulisivat; mutta ei heidän
pidä sinne palajaman, paitsi niitä, jotka täältä pakenevat.
15. Niin kaikki ne miehet vastasivat Jeremiaa, jotka kyllä tiesivät, että heidän
emäntänsä muille jumalille olivat suitsuttaneet, niin myös kaikki vaimot, joita
siellä suuri joukko oli, ja kaikki kansa, jotka Egyptin maalla, Patroksessa
asuivat, ja sanoivat:
16. Sen sanan jälkeen, jonka sinä meille Herran nimeen sanot, emme tahdo sinua
suinkaan kuulla;
17. Vaan me tahdomme kaiketi tehdä kaiken sen sanan perään, joka meidän suustamme
käy, ja tahdomme taivaan kuningattarelle suitsuttaa, ja hänelle juomauhria uhrata,
niinkuin me ja meidän isämme, meidän kuninkaamme ja päämiehemmme tehneet ovat
Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla. Silloin meillä oli leipää kyllä,
ja me olimme autuaat, ja emme nähneet onnettomuutta.
18. Mutta sittekuin kuin me lakkasimme suitsuttamasta taivaan kuningattarelle,
ja juomauhria hänelle uhraamasta, niin me kaikki köyhiksi tulimme ja olemme
miekan ja nälän kautta hukkuneet.
19. Ja vaikka me taivaan haltiattarelle suitsuttaisimme ja juomauhria uhraisimme,
niin emme sitä tee ilman meidän miestemme tahtoa, kuin me hänelle leipiä leivomme
ja juomauhria uhraamme.
20. Silloin Jeremia sanoi kaikelle kansalle, sekä miehille että vaimoille, ja
kaikelle kansalle, joka häntä niin vastannut oli sanoen:
21. Sepä se on, että Herra on muistanut sen suitsuttamisen, jonka Juudan kaupungeissa
ja Jerusalemin kaduilla tehneet olette, ynnä teidän isäinne, kuningastenne,
päämiestenne ja kaiken maakunnan kansan kanssa, ja pani sen sydämeensä.
22. Niin ettei Herra voinut teidän pahaa menoanne enään kärsiä ja niitä kauhistuksia,
joita te teitte; joista myös teidän maanne on autioksi, ihmeeksi ja kiroukseksi
tullut, niin ettei kenkään siinä asu, niinkuin tänäpänä nähtävä on.
23. että te suitsutitte, ja Herraa vastaan syntiä teitte, ja ette totelleet
Herran ääntä, ette myös hänen laissansa, säädyissänsä ja todistuksissansa vaeltaneet;
sentähden myös tämä onnettomuus teille tapahtuu, niinkuin tänäpänä nähtävä on.
24. Ja Jeremia sanoi kaikelle kansalle ja kaikille vaimoille: kuulkaat Herran
sanaa kaikki, jotka Juudasta Egyptin maassa olette.
25. Näin puhuu Herra Zebaot, Israelin Jumala, sanoen: te ja teidän vaimonne
olette suullanne puhuneet ja käsillänne täyttäneet, mitä te sanoitte: meidän
lupauksemme me kaiketi tahdomme pitää, jonka me taivaan kuningattarelle luvanneet
olemme, että me hänelle pyhää savua suitsuttaisimme, ja juomauhria uhraisimme:
te olette lupauksenne kyllä pitäneet, ja lupauksenne työllä täyttäneet.
26. Niin kuulkaat siis Herran sanaa, kaikki Juudasta, jotka Egyptin maalla asutte:
katso, minä vannon suuren nimeni kautta, sanoo Herra: ettei minun nimeni pidä
enään jonkun ihmisen suusta Juudasta koko Egyptin maassa nimitettämän, joka
sanois: niin totta kuin Herra, Herra elää.
27. Katso, minä tahdon valvoa heitä vastaan heidän pahaksensa ja en heidän hyväksensä,
niin että jokainen, joka Juudasta Egyptin maalla on, pitää miekalla ja nälällä
hukkuman, siihenasti että he lopetetuksi tulevat.
28. Mutta jotka miekan välttävät, niiden pitää kuitenkin Egyptin maalta Juudan
maahan vähässä joukossa palajaman. Ja niin pitää kaikki jääneet Juudasta, jotka
Egyptin maahan asumaan menneet olivat, ymmärtämän, kummanko sanat todeksi joutuvat,
minun vai heidän.
29. Ja tämä olkoon teille merkiksi, sanoo Herra: sillä minä tahdon teitä tässä
paikassa rangaista, että tietäisitte minun sanani tulevan todeksi, teille onnettomuudeksi;
30. Näin sanoo Herra: katso, minä tahdon hyljätä Pharao Hophran, Egyptin kuninkaan,
hänen vihollistensa käsiin ja niiden käsiin, jotka hänen henkeänsä väijyvät,
niinkuin minä Zedekiankin, Juudan kuninkaan, hylkäsin Nebukadnetsarin, Babelin
kuninkaan, hänen vihollistensa käteen, ja sen joka hänen henkeänsä väijyi.