1. Neljäntenä Jojakimin Josian pojan, Juudan kuninkaan vuonna,
tapahtui tämä sana Herralta Jeremialle, sanoen:
2. Ota kirja ja kirjoita siihen kaikki se puhe, jonka minä sinulle olen puhunut
Israelista, Juudasta ja kaikesta kansasta, siitä ajasta kuin minä sinulle olen
puhunut, Joosian ajasta, niin tähän päivään asti.
3. Jos mitämaks Juudan huone, kuin he kuulevat kaiken sen onnettomuuden, joka
minun mielessäni on heille tehdä, on itsensä kääntavä, jokainen pahasta menostansa,
etä minä antasin anteeksi heidän pahat tekonsa ja rikoksensa.
4. Silloin Jeremia kutsui Barukin, Nerijan pojan, ja Baruk kirjoitti kirjaan
Jeremian suusta kaikki Herran sanat, jotka hän hänelle oli puhunut.
5. Ja Jeremia käski Barukia ja sanoi: minä olen vangittu, niin etten saa mennä
Herran huoneeseen.
6. Mutta mene sinä sinne ja lue kirja, johon sinä Herran sanat minun suustani
kirjoittanut olet, kansan korvain edessä Herran huoneessa, paastopäivänä; ja
sinun pitä myös ne lukeman koko Juudan korvain edessä, jotka heidän kaupungeistansa
tulleet ovat.
7. Jos he mitämaks nöyryyttävät itsensä rukouksella Herran edessä, ja kääntyvät
jokainen pahasta menostansa; sillä viha ja julmuus on suuri, jonka Herra on
tätä kansaa vastaan puhunut.
8. Ja Baruk Nerijan poika teki kaikki, mitä propheta Jeremia oli hänelle käskenyt,
ja luki ja luki kirjasta Herran sanat kirjasta Herran huoneessa.
9. Mutta tapahtui Jojakimin Josian pojan, Juudan kuninkaan, viidentenä vuonna
ja yhdeksäntenä kuukautena, että paasto kuulutettiin Herran edessä kaikelle
kansalle Jerusalemissa, ja kaikelle kansalle, joka Juudan kaupungeista tuli
Jerusalemiin.
10. Ja Baruk luki kirjasta Jeremian sanat Herran huoneessa, Gemarian, Saphanin
pojan kirjoittajan kammiossa, ylemmäisessä pihassa, Herran huoneen uuden ovein
edessä, kaiken kansan kuullen.
11. Kuin Mikaja Gemarian poika, Saphanin pojan, kaikki Herran sanat kirjasta
oli kuullut,
12. Meni hän alas kuninkaan huoneeseen, kirjoittajan kammioon, ja katso, siellä
istuivat kaikki pääruhtinaat, Elisama kirjoittaja, Delaja Semajan poika, Elnatan
Akborin poika, Gemaria Saphanin poika, ja Zedekia Hannian poika, ja päämiehet
kaikki.
13. Ja Mikaja sanoi heille kaikki ne sanat, jotka hän oli kuullut, kuin Baruki
luki kirjasta kansan korvain edessä.
14. Silloin lähettivät kaikki pääruhtinaat Juudin Netanian pojan, Selemian pojan,
Kusin pojan, Barukin perään, ja käskivät hänelle sanoa: ota myötäs kirja, josta
sinä kansan edessä luit, ja tule tänne. Ja Baruk, Nerijan poika otti kirjan
myötänsä ja tuli heidän tykönsä.
15. Ja he sanoivat hänelle: istu nyt ja lue, että me saisimme kuulla; ja Baruk
luki heidän korvainsa kuullen.
16. Ja kuin he kaikki sanat olivat kuulleet, peljästyivät he toinen toisensa
kanssa, ja sanoivat Barukille: me tahdomme kaiketi ilmoittaa kuninkaalle kaikki
nämät sanat.
17. Ja he kysyivät Barukilta, sanoen: sanos meille, kuinka sinä olet kaikki
nämät sanat kirjoittanut hänen suustansa?
18. Baruk sanoi heille: hän luki minun edessäni kaikki nämät sanat suullansa,
ja minä kirjoitin ne pläkillä kirjaan.
19. Silloin sanoivat pääruhtinaat Barukille: mene ja lymytä itses Jeremian kanssa,
niin ettei kenkään tiedä, kussa te olette.
20. Ja menivät kuninkaan eteen esihuoneesen, ja antoivat kirjan jäädä kirjoittajan
Elisaman makaushuoneesen, ja sanoivat kuninkaan edessä kaikki nämät sanat.
21. Niin kuningas lähetti Juudin kirjaa noutamaan, ja hän otti sen Elisaman
kirjoittajakammiosta; ja Juudi luki sen kuninkaan edessä ja kaikkein pääruhtinasten,
jotka seisoivat kuninkaan edessä.
22. Mutta kuningas istui talvihuoneessa yhdeksäntenä kuukautena, ja tuli paloi
totossa hänen edessänsä.
23. Kuin Juudi kolme eli neljä kappaletta * oli lukenut, leikkasi hän sen rikki
kynäveitsellä ja heitti tuleen, joka totossa oli, siihenasti että kirja peräti
paloi tulessa, joka totossa oli.
24. Ja ei kenkään peljästynyt eikä vaatteitansa reväissyt rikki, ei kuningas
eikä hänen palveliansa, jotka kuitenkin kaikki nämät sanat olivat kuulleet.
25. Vaikka Elnatan, Delaja ja Gemaria rukoilivat kuningasta, ettei hän olisi
polttanut kirjaa; ei hän kuitenkaan heitä totellut.
26. Päälliseksi käski kuningas Jerahmeelin Hammelekin pojan, Serajan Asrielin
pojan, ja Selamian Abdeelin pojan, käsittämään Barukia kirjoittajaa ja Jeremiaa
prophetaa; mutta Herra oli heidät kätkenyt.
27. Silloin tapahtui Herran sana Jeremialle, sittekuin kuningas oli polttanut
kirjan ja ne sanat, jotka Baruk Jeremian suusta oli kirjoittanut, ja sanoi:
28. Ota sinulles taas toinen kirja ja kirjoita siihen kaikki entiset sanat,
jotka ensimäisessäkin kirjassa olivat, jonka Jojakim, Juudan kuningas, on polttanut.
29. Ja sano Jojakimille, Juudan kuninkaalle: näin sanoo Herra: sinä olet polttanut
sen kirjan ja sanonut; miksi sinä siihen olet kirjoittanut ja sanonut, että
Babelin kuningas on kaiketi tuleva ja hävittävä tämän maan, ja tekevä niin,
ettei ihmistä eikä karjaa enään siinä pidä oleman?
30. Sentähden sanoo Herra Jojakimista, Juudan kuninkaasta, ei pidä yhtään hänen
siemenestänsä istuman Davidin istuimella, ja hänen ruumiinsa pitää heitettämän
ulos, makaamaan helteessä päivällä ja vilussa yöllä.
31. Ja minä tahdon rangaista häntä ja hänen siementänsä, ja hänen palvelioitansa
heidän pahain tekoinsa tähden: ja minä annan tulla heidän päällensä, ja Jerusalemin
asuvaisten päälle, ja Juudan miesten päälle, kaiken onnettomuuden, jonka minä
heille olen puhunut; ja ei he kuitenkaan tahtoneet kuulla.
32. Niin Jeremia otti toisen kirjan ja antoi Barukille Nerijan pojalle, kirjoittajalle.
Ja hän kirjoitti siihen Jeremian suusta kaikki ne sanat, jotka entisessäkin
kirjassa olivat, jonka Jojakim, Juudan kuningas, oli tulessa polttanut; ja siihen
oli vielä paljon enempi senkaltaisia sanoja lisätty.