1. Juudan synti on raudalla ja kovalla timantilla kirjoitettu,
ja heidän sydämensä tauluihin kaivettu, ja teidän alttarinne sarviin,
2. Että heidän lapsensa mieleensä johdattaisivat alttarit ja metsistöt viheriäisten
puiden tykönä korkeilla vuorilla.
3. Mutta minä olen antava sinun korkeutes ryöviöksi, sekä vuorilla että kedoilla,
sekä riistas, että kaiken sinun tavaras, niiden syntein tähden, jotka kaikissa
sinun maas äärissä on tehty.
4. Ja sinun pitää tuleman ajetuksi pois sinun perinnöstäs, jonka minä sinulle
antanut olen; ja minä tahdon sinun tehdä vihollisten orjaksi siinä maassa, jota
et sinä tunne; sillä te olette sytyttäneet vihani tulen, joka ijankaikkisesti
palava on.
5. Näin sanoo Herra: kirottu olkoon se mies, joka luottaa ihmiseen, ja panee
lihan itsellensä käsivarreksi, ja jonka sydän luopuu pois Herrasta.
6. Hänen pitää tuleman niinkuin kanerva korvessa, ja ei pidä saaman nähdä tulevaista
lohdutusta; ja hänen pitää asuman kuivuudessa korvessa, hedelmättömässä ja autiossa
erämaassa.
7. Mutta se mies on siunattu, joka luottaa Herraan; ja Herra on hänen turvansa.
8. Hän on niinkuin se puu, joka veden reunalle on istutettu ja ojan viereen
juurtunut; sillä jos vielä palavuus tulee, niin ei hän kuitenkaan pelkää, vaan
sen lehdet pysyvät viheriäisinä, eikä murehdi, kuin kuiva vuosi tulee, mutta
kantaa hedelmän ilman lakkaamatta.
9. Sydän on häijy ja pahanilkinen kappale ylitse kaikkein; kuka taitaa sitä
tutkia?
10. Minä Herra tahdon tutkia sydämen ja koetella munaskuut ja annan kullekin
hänen töittensä jälkeen ja hänen töittensä hedelmän jälkeen.
11. Sillä niinkuin lintu hautoo ja ei kuori, niin on myös se, joka väärin kalua
kokoo; sillä hänen pitää jättämän sen kesken aikaansa, ja viimeiseltä tyhjäksi
tuleman.
12. Mutta meidän pyhyytemme sia, (Jumalan) kunnian istuin, on aina lujana pysynyt.
13. Sinä Herra olet Israelin toivo; kaikki, jotka sinun hylkäävät, pitää häpiään
tuleman; ne minusta luopuneet pitää maahan kirjoitettaman; sillä he hylkäävät
Herran, joka on elävä vesilähde.
14. Paranna minua, Herra, niin minä paranen; auta sinä minua, niin minä olen
autettu; sillä sinä olet minun kerskaukseni.
15. Katso, he sanovat minulle: kussa siis on Herran sana? annas nyt tulla!
16. Mutta en minä ole paennut sinusta, minun paimeneni, niin en minä ole myös
toivottanut heille surkiaa päivää, sen sinä tiedät; mitä minä saarnannut olen,
se on oikea sinun edessäs.
17. Älä ole minulle hämmästykseksi; sinä olet minun turvani hädässä.
18. Anna heidän häpiään tulla, jotka minua vainoovat, ja älä anna minun häpiään
tulla; anna heidän peljästyä, ja älä anna minun peljästyä; anna onnetoin päivä
heille tulla, ja lyö rikki heitä kaksinkertaisesti.
19. Näin sanoi Herra minulle: mene ja seiso kansan portissa, josta Juudan kuninkaat
käyvät ulos ja sisälle, ja kaikissa Jerusalemin porteissa.
20. Ja sano heille: kuulkaat Herran sanaa, te Juudan kuninkaat, ja kaikki Juudan
ja Jerusalemin asuvaiset, jotka tästä portista sisälle käytte.
21. Näin sanoo Herra: kavahtakaat teitänne ja älkäät sabbatina mitään kuormaa
kantako, älkäät myös viekö Jerusalemin porttein lävitse;
22. Ja älkäät viekö yhtään taakkaa sabbatina ulos teidän huoneistanne, ja älkäät
tehkö mitään työtä; vaan pyhittäkäät sabbatin päivä, niinkuin minä teidän isillenne
käskenyt olen.
23. Mutta ei he kuule eikä kallista korviansa, vaan tulevat kankiaksi, ettei
heidän pitäisi kuuleman, eikä salliman heitänsä neuvottaa.
24. Ja pitää tapahtuman, että, jos te uskollisesti kuulette minua, sanoo Herra,
niin ettette yhtään kuormaa kanna sabbatin päivänä tämän kaupungin portin lävitse;
vaan pyhitätte sabbatin päivän, niin ettette myös työtä tee sinä päivänä;
25. Niin pitää myös tämän kaupungin portista käymän kuninkaat ja päämiehet ulos
ja sisälle, jotka Davidin istuimella istuvat, ratsastavat ja vaeltavat sekä
vaunuilla ja hevosilla he, ja heidän pääruhtinaansa, Juudan miehet ja Jerusalemin
asuvaiset; ja tässä kaupungissa pitää ijankaikkisesti asuttaman.
26. Ja pitää tuleman Juudan kaupungeista ja niistä, jotka ympäri Jerusalemin
ovat, ja Benjaminin maasta, laaksoista ja vuorilta, ja lounaasta päin, ne jotka
pitää viemän edes polttouhrit, uhrit, ruokauhrit ja suitsutuksen, niin myös
ne, jotka pitää viemän kiitosuhrit Herran huoneesen.
27. Mutta jollette minua kuule, niin että te pyhitätte sabbatin päivän, ja ettette
yhtään taakkaa kanna Jerusalemin porteista sabbatin päivänä: niin minä sytytän
tulen sen portteihin, joka Jerusalemin huoneet kuluttaman pitää, jota ei pidä
sammutettaman.