1. Herra, jos minä vielä kävisin sinun kanssas oikeudelle, niin
sinä kuitenkin löydetään hurskaaksi; kuitenkin puhun minä sinun kanssas oikeudesta.
Miksi käy jumalattomille niin hyvin, ja suurilla ylönannetuilla on kaikkinaista
kyllä?
2. Sinä istutat heitä juurtumaan, kasvamaan ja kantamaan hedelmän; sinä olet
läsnä heidän suussansa, vaan kaukana heidän sydämestänsä.
3. Mutta minun sinä, Herra, tunnet, näet minun ja tutkistelet sydämeni sinun
edessäs; tempaa heitä niinkuin lampaita teuraaksi tehtää, ja pyhitä heitä tappamisen
päiväksi.
4. Kuinka kauvan siis pitää maan niin surkiasti oleman, ja ruohon kaikissa paikoissa
kedolla kuivuman? asuvaisten pahuuden tähden, että sekä eläimet että linnut
katoovat; sillä he sanovat: hän kyllä vähän tietää, kuinka meille tästälähin
käy.
5. Jos ne, jotka jalkaisin käyvät, väsyttävät teidät, kuinka siis silloin käy,
kuin sinun täytyy hevosmiesten kanssa juosta? Ja jos sinä etsit niissä maakunnissa
suruttomuutta, joissa rauha on, mitä sinulle on tapahtuva sen ylpiän Jordanin
tykönä?
6. Sillä sinun veljes ja isäs huone ovat myös sinua vastaan petolliset ja pitittävät
sinua täydellä kurkulla; sentähden älä usko heitä, jos he vielä ystävällisesti
sinun kanssas puhuvat.
7. Minun täytyy antaa minun huoneeni ylön, ja paeta minun perintöäni, ja antaa
minun rakkaan sieluni vihollisten käsiin.
8. Minun perintöni on tullut minulle niinkuin jalopeura metsässä, ja räyskyy
minua vastaan, sentähden vihaan minä häntä.
9. Minun perintöni on niinkuin kirjava lintu, jonka ympärille linnut heitänsä
kokoovat; nouskaat ja kootkaat teitänne kaikki eläimet kedolla, tulkaat ja syökäät.
10. Monet paimenet ovat hävittäneet minun viinamäkeni, ja sotkuneet minun sarkani;
he ovat tehneet minun kauniin sarkani korveksi ja autioksi.
11. (Minä näen jo kaiketi) kuinka surkiasti hän on hävitetty, että koko maa
on kylmillä; mutta ei yksikään sitä pannut sydämeensä.
12. Sillä hävittäjät tulevat kaikille kukkuloille korvessa, ja Herran miekka
kuluttaa yhdestä maan äärestä niin toiseen, ja ei yhdelläkään lihalla pidä rauhaa
oleman.
13. He kylvävät nisuja, mutta heidän pitää ohdakkeita niittämän, he tekevät
itsellensä paljon vaivaa, mutta ei heidän pidä sitä nautitseman, eikä iloitseman
vuoden tulostansa, Herran julman vihan tähden.
14. Näin sanoo Herra kaikkia minun pahoja kyläni miehiä vastaan, jotka tarttuvat
minun perintööni, jonka minä kansalleni Israelille jakanut olen: katso, minä
revin heitä ylös heidän maastansa, ja otan ulos Juudan huoneen juuri heidän
keskeltänsä.
15. Ja pitää tapahtuman, että kuin minä olen heidän ottanut ulos, armahdan minä
jälleen heitä, ja annan kullekin oman perintönsä ja maansa jälleen.
16. Ja se on tapahtuva, jos he minun kansastani kaiketi oppivat vannomaan minun
nimeni kautta (niin totta kuin Herra elää), niinkuin he ennen minun kansani
opettivat vannomaan Baalin kautta: niin pitää heitä myös rakennettaman minun
kansani seassa.
17. Mutta jollei he kuule, niin minä totisesti revin ylös sen kansan, ja surmaan
sen, sanoo Herra.