1. Kolmantena kuningas Belsatsarin valtakunnan vuotena näin
minä Daniel näyn sen jälkeen, joka minulle ensin näkynyt oli.
2. Mutta kuin minä näyn näin, olin minä Susanin linnassa Elamin maalla; ja minä
näin näyssäni olevani Ulain virran tykönä.
3. Ja minä nostin silmäni ja näin, ja katso, oinas seisoi virran tykönä, jolla
oli kaksi korkiaa sarvea, toinen korkiampi kuin toinen, ja korkiampi puhkesi
jälistä ulos.
4. Sitte minä näin oinaan puskevan sarvillansa länteen päin, pohjaan päin ja
etelään päin, ja ei yksikään peto taitanut seisoa hänen edessänsä, eikä hänen
käsistänsä pelastettaa, vaan hän teki, mitä hän tahtoi ja tuli suureksi.
5. Ja kuin minä näistä otin vaarin, katso, niin tuli kauris koko maan päälle,
niin ettei hän sattunut maahan, ja kauriilla oli jalo sarvi silmäinsä välillä.
6. Ja hän tuli hamaan kaksisarvisen oinaan tykö, jonka minä seisovan näin virran
tykönä. Ja hän juoksi vihoissansa väkevästi hänen tykönsä.
7. Ja minä näin, että hän tuli tuimasti oinaan tykö, ja julmistui hänen päällensä
ja puski oinasta ja särki hänen molemmat sarvensa. Ja oinaalla ei ollut voimaa
seisoa hänen edessänsä, vaan hän heitti hänet maahan ja tallasi hänet. Ja ei
kenkään taitanut oinasta hänen käsistänsä pelastaa.
8. Ja kauris tuli sangen suureksi ja kuin hän väkevämmäksi tullut oli, lohaistiin
suuri sarvi, ja sen siaan kasvoi neljä kaunista jälleen neljää taivaan tuulta
kohden.
9. Ja yhdestä niistä kasvoi yksi vähä sarvi: Se tuli sangen suureksi etelään
päin, itään päin ja ihanaisen maan puoleen.
10. Ja se kasvoi taivaan sotajoukkoon asti ja heitti monikahdat sotajoukosta
ja tähdeistä maahan ja tallasi ne.
11. Ja se tuli suureksi sotajoukon päämieheen asti ja otti häneltä pois jokapäiväisen
uhrin ja hävitti hänen pyhänsä huoneen.
12. Vaan senkaltainen voima oli hänelle annettu jokapäiväistä uhria vastaan
synnin tähden, että hän totuuden maahan löis. Ja hän tekee sen ja menestyy.
13. Mutta minä kuulin yhden pyhän puhuvan. Ja se pyhä sanoi yhdelle ja puhui:
Kuinka kauvan senkaltainen näky jokapäiväisistä uhreista viipymän pitää ja synnistä,
jonka tähden tämä hävitys tapahtuu, että sekä pyhä ja sotajoukko tallataan?
14. Ja hän vastasi minua: Aamusta ehtoosen asti kaksituhatta ja kolmesataa päivää,
niin pyhä jälleen vihitään.
15. Ja kuin minä Daniel sen näyn näin ja olisin mielelläni ymmärtänyt, katso,
niin seisoi minun edessäni niinkuin miehen muotoinen.
16. Ja minä kuulin Ulain keskellä ihmisen äänen, joka huusi ja sanoi: Gabriel,
selitä hänelle tämä näky, että hän ymmärtäis.
17. Ja hän tuli juuri liki minua, mutta minä hämmästyin, kuin hän tuli, ja lankesin
kasvoilleni. Ja hän sanoi minuUe: Ota vaari, ihmisen poika, sillä tämä näky
ajallansa täytetään.
18. Ja kuin hän minun kanssani puhui, putosin minä näännyksiin maahan kasvoilleni.
Ja hän rupesi minuun, ja nosti minut seisoalle.
19. Ja sanoi: katso, minä tahdon sinulle osoittaa, kuinka viimeisen vihan aikana
käypä on, sillä lopulla on hänen määrätty aikansa.
20. Kaksisarvinen oinas, jonkas näit, ovat Median ja Persian kuninkaat.
21. Mutta karvainen kauris on Grekan maan kuningas, ja se suuri sarvi hänen
silmäinsä välillä on se ensimäinen kuningas.
22. Mutta että neljä nousivat sen sarven siaan, kuin se särjetty oli, ennustaa,
että neljä valtakuntaa siitä kansasta tulee, vaan ei niin väkevää kuin hän oli.
23. Näiden valtakuntain jälkeen, kuin pahointekiät vallan saaneet ovat, nousee
häpeemätön kuningas ja kavala tapauksissa.
24. Se on voimallinen, mutta ei väkensä kautta. Hän hävittää ihmeellisesti ja
menestyy ja toimittaa. Hän hukuttaa väkevät ja pyhän kansan.
25. Ja hänen kavaluutensa kautta menestyy hänen petoksensa. Ja paisuu sydämessänsä
ja myötäkäymisen kautta hän monta hävittää. Ja hän korottaa itsensä kaikkein
ruhtinasten Ruhtinasta vastaan, vaan ilman käsiä hän pitää rikottaman.
26. Se näky ehtoosta ja aamusta, joka sinulle sanottu oli, on tosi. Vaan sinun
pitää tämän näyn salassa pitämän, sillä siihen on vielä paljo aikaa.
27. Ja minä Daniel väsyin ja sairastin monikahdat päivät. Sen perästä nousin
minä ja toimitin kuninkaan askareet. Ja minä ihmettelin sitä näkyä, ja ei kenkään
ollut, joka minua neuvoi.