1. Ja yksi vaimo prophetain poikain emäntiä huusi Elisan tykö
ja sanoi: sinun palvelias minun mieheni kuoli: niin sinä tiedät sen, että sinun
palvelias pelkäsi Herraa: nyt tuli velkamies, ja tahtoo ottaa kaksi minun poikaani
orjaksensa.
2. Elisa sanoi hänelle: mitä minun pitää tekemän sinulle? sano minulle, mitä
sinun huoneessas on? Hän sanoi: sinun piiallas ei ole muuta mitään kuin yksi
öljyastia.
3. Hän sanoi: mene ja ano koko kyläkunnaltas astioita, tyhjiä astioita niin
monta kuin saat,
4. Ja mene sisälle, ja sulje ovi sinun ja sinun poikais perään, ja kaada jokaiseen
niihin astioihin: ja koskas olet ne täyttänyt, niin anna ne ottaa pois.
5. Hän meni pois hänen tyköänsä, sulki oven jälkeensä ja poikainsa jälkeen.
He kantoivat astiat hänen eteensä, ja hän kaasi niihin.
6. Ja kuin astiat olivat täytetyt, sanoi hän pojallensa: tuo minulle vielä astia.
Hän sanoi hänelle: ei ole täällä enää astiaa; niin öljy seisahti.
7. Ja hän tuli ja ilmoitti sen Jumalan miehelle. Hän sanoi: mene ja myy öljy,
ja maksa velkamiehes; mutta sinä ja sinun poikas eläkäät jääneestä.
8. Ja se tapahtui siihen aikaan, että Elisa meni Sunemiin, ja siellä oli varallinen
vaimo, joka vaati häntä syömään tykönänsä. Ja niin usein kuin hän sen kautta
vaelsi, poikkesi hän sinne syömään leipää.
9. Ja hän sanoi miehellensä: katso, minä ymmärrän tämän Jumalan miehen olevan
pyhän, joka tässä meidän kauttamme aina vaeltaa:
10. Tehkäämme siis tähän ylistupa, ja pankaamme hänelle sinne vuode, pöytä,
istuin ja kynttiläjalka, että hän sinne menis, kuin hän meidän tykömme tulee.
11. Niin tapahtui siihen aikaan, että hän tuli sinne; ja hän meni ylistupaan
ja makasi siellä.
12. Ja hän sanoi palveliallensa Gehatsille: kutsu Sunemin vaimo tänne. Ja kuin
hän oli kutsunut hänen, astui hän hänen eteensä.
13. Niin hän sanoi hänelle: sano hänelle: katso, sinä olet tehnyt meille kaiken
tämän palveluksen, mitä minun pitää sinulle tekemän? Onko sinulla asiaa kuninkaan
taikka sodanpäämiehen tykö? Hän sanoi: minä asun keskellä minun kansaani.
14. Hän sanoi hänelle: mitästä siis hänelle pitäis tehtämän? Gehatsi sanoi:
ei ole hänellä poikaa, ja hänen miehensä on vanha.
15. Hän sanoi: kutsu häntä; ja kuin hän meni häntä kutsumaan, niin hän tuli
omissa.
16. Ja hän sanoi: tähän määrättyyn aikaan vuoden perästä pitää sinun syleilemän
poikaa. Hän sanoi: ei, minun herrani, sinä Jumalan mies, älä vääryttele piikas
edessä!
17. Ja vaimo tuli raskaaksi ja synnytti pojan määrättyyn aikaan vuoden perästä,
niinkuin Elisa oli hänelle sanonut.
18. Ja kuin lapsi jo isoksi tuli, niin tapahtui, että hän meni ulos isänsä ja
elonleikkaajain tykö.
19. Ja hän sanoi isällensä: voi-minun päätäni, minun päätäni! Ja hän sanoi palveliallensa:
kanna häntä äitinsä tykö!
20. Ja hän otti hänen ja vei äitinsä tykö; ja hän istui hänen helmassansa puolipäivään
asti, ja kuoli.
21. Ja hän nousi ja laski hänen Jumalan miehen vuoteelle, läksi ulos ja sulki
oven,
22. Ja kutsui miehensä ja sanoi: lähetä minun tyköni yksi palvelioista ja yksi
aaseista, sillä minä menen Jumalan miehen tykö ja palajan.
23. Ja hän sanoi: miksi sinä hänen tykönsä menet tänäpänä, sillä ei nyt ole
uusi kuu taikka sabbati? Hän sanoi: rauha.
24. Ja hän satuloitsi aasin ja sanoi palveliallensa: aja vahvasti, älä viivytä
ajamasta, muutoin kuin minä sanon sinulle.
25. Ja niin hän meni pois ja tuli Jumalan miehen tykö Karmelin vuorelle. Kuin
Jumalan mies näki hänen tulevan, sanoi hän palveliallensa Gehatsille: katso,
se on Sunemin vaimo.
26. Niin juokse nyt häntä vastaan ja sano hänelle: oletkos rauhassa, ja sinun
miehes ja sinun poikas? Hän vastasi: rauhassa.
27. Mutta kuin hän tuli vuorelle Jumalan miehen tykö, tarttui hän hänen jalkoihinsa.
Ja Gehatsi meni sysäämään häntä pois. Mutta Jumalan mies sanoi: anna hänen olla,
sillä hänen sielunsa on murheellinen, ja Herra on minulta sen salannut ja ei
ilmoittanut minulle.
28. Hän sanoi: anoinko minä poikaa minun herraltani? Enkö minä sanonut: älä
minua petä!
29. Ja hän sanoi Gehatsille: vyötä sinun kupees ja ota minun sauvani kätees,
ja mene matkaas: jos joku sinun kohtaa, niin älä tervehdi häntä, ja jos joku
sinua tervehtii, niin älä vastaa häntä: ja laske minun sauvani pojan kasvoille.
30. Mutta pojan äiti sanoi: niin totta kuin Herra elää ja sinun sielus elää,
en minä päästä sinua. Niin hän nousi ja seurasi häntä.
31. Mutta Gehatsi meni pois heidän edellänsä, ja laski sauvansa pojan kasvoille,
vaan ei ollut ääntä eikä tuntoa. Niin hän palasi ja kohtasi hänen, ilmoitti
hänelle ja sanoi: ei poika herännyt.
32. Ja kuin Elisa tuli huoneesen, katso, poika makasi kuolleena hänen vuoteellansa.
33. Ja hän meni sisälle ja sulki oven molempain perään; ja hän rukoili Herraa,
34. Nousi ja laski itsensä lapsen päälle, ja pani suunsa hänen suunsa päälle,
ja silmänsä hänen silmäinsä päälle, ja kätensä hänen kättensä päälle, ja niin
ojensi itsensä hänen päällensä, että lapsen ruumis tuli lämpimäksi.
35. Ja hän nousi jälleen ja kävi kerran sinne ja tänne huoneessa, nousi ja laski
itsensä hänen päällensä. Niin poika aivasti seitsemän kertaa, sitte avasi poika
silmänsä.
36. Ja hän kutsui Gehatsin ja sanoi: kutsu Sunemin vaimo. Ja kuin hän oli hänen
kutsunut, tuli hän sisälle hänen tykönsä. Hän sanoi: ota poikas!
37. Niin hän tuli ja lankesi hänen jalkainsa juureen, kumarsi itsensä maahan,
ja otti poikansa ja meni ulos.
38. Ja Elisa palasi Gilgaliin, ja kallis aika oli maalla, ja prophetain pojat
olivat hänen edessänsä. Ja hän sanoi palveliallensa: ota suuri pata ja keitä
lientä prophetain pojille.
39. Niin yksi läksi kedolle hakemaan ruohoja, ja löysi metsäviikunapuun, ja
haki siitä kolokinteja vaatteensa täyden. Ja kuin hän tuli, leikkasi hän sen
liemipataan; sillä ei he tunteneet sitä.
40. Ja kuin he sen antoivat miesten eteen syödä, söivät he liemestä ja huusivat,
sanoen: Jumalan mies, kuolema on padassa! Sillä ei he saaneet syödä.
41. Ja hän sanoi: tuokaat tänne jauhoja, ja hän heitti pataan ja sanoi: antakaat
kansalle syödä, ja ei ollut mitään vahinkoa padassa.
42. Ja yksi mies tuli Baalsalisasta ja kantoi Jumalan miehelle uutisleipiä,
kaksikymmentä ohraista leipää ja uutisjyviä vaatteissansa. Mutta hän sanoi:
anna kansalle, että he söisivät.
43. Hänen palveliansa sanoi: mitä minä siitä annan sadalle miehelle? Hän sanoi:
anna kansalle syödä; sillä näin sanoo Herra: he syövät ja vielä sittenkin jää.
44. Ja hän pani ne heidän eteensä, ja he söivät; ja vielä oli liiaksi Herran
sanan jälkeen.