1 Sinä päivänä Debora ja Barak, Abinoamin poika, lauloivat näin:
2 -- Israel oli taisteluun vihkiytynyt,
intoa täynnä kansa lähti sotaan.
Ylistäkää Herraa!
3 Kuulkaa minua, kuninkaat, kuunnelkaa, ruhtinaat! Minä tahdon laulaa Herralle, minun soittoni ylistää Israelin Jumalaa.
4 Herra, kun sinä lähdet Seiristä,
kun saavut Edomin maasta,
silloin vapisee maa,
silloin lankeaa taivaasta sade,
pilvet syöksevät vettä.
5 Herra saa vuoret järkkymään, itse Siinaikin vavahtaa Herran, Israelin Jumalan edessä.
6 Samgarin, Anatin pojan aikaan, Jaelin päivinä
karavaanit lakkasivat kulkemasta
ja matkamiehet vaelsivat syrjäpolkuja.
7 Suojattoman maan asukkaita ei näkynyt missään,
kyliä ei enää ollut Israelissa.
Silloin nousit sinä, Debora,
astuit esiin, Israelin äiti.
8 Kansa oli valinnut uusia jumalia,
siksi sota oli porteilla.
Yhtään kilpeä, yhtään keihästä
ei näkynyt Israelin nelikymmentuhantisella joukolla.
9 Minun sydämeni on Israelin päämiesten puolella, se sykkii kansani intoa. Ylistäkää Herraa!
10 Havahtukaa kaikki,
te, jotka ratsastatte valkeilla aaseilla,
te, jotka istutte pehmeillä peitteillä,
myös te, jotka kuljette jalkaisin.
11 Jo kaikuvat karjanjuottajien äänet
vesipaikoilla.
Siellä lauletaan Herran teoista,
siellä ylistetään voittoja,
jotka Herra antoi Israelin kansalle.
Jo saapuu porteille Herran kansa.
12 Nouse, Debora, nouse, nouse ja laula laulu! Ylös, Barak, ota saaliiksesi vankeja, sinä Abinoamin poika!
13 Jo saapuivat kaikki jäljellä olevat
mahtimiesten luo.
Herran kansa urheine sotureineen
tuli minun luokseni.
14 Efraimista saapuivat ne,
joiden juuret ovat Amalekissa,
heidän jäljessään tuli Benjamin joukkoineen.
Makirista tulivat johtajat,
Sebulonista valtikankantajat.
15 Isaskarin päämiehet liittyivät Deboraan, ja Isaskarin lailla teki Barakin heimo. Toinen toisensa perässä he kiitivät laaksoon.
Ruubenin suvut miettivät kauan.
16 Miksi jäit makaamaan kuormasi ääreen, Ruuben,
kuuntelemaan paimenten pillejä?
Ruubenin suvut pohtivat pitkään.
17 Gilead jäi aloilleen Jordanin taakse.
Miksi viivytteli Dan vieraiden laivojen luona?
Asser pysyi meren äärellä,
jäi lahtiensa rannoille.
18 Mutta Sebulonin kansa pani henkensä alttiiksi, se uhmasi kuolemaa ja rinnalla Naftali, kun kukkuloilla taisteltiin.
19 Kuninkaat saapuivat sotimaan.
Taanakissa, lähellä Megiddon vesiä,
jo taistelivat Kanaanin kuninkaat.
Eivät he saaneet saaliikseen hopeaa.
20 Taivaan tähdetkin taistelivat mukana,
radoiltaan ne sotivat Siseraa vastaan.
21 Kisoninpuro huuhtoi vihollisen mennessään,
Kisoninpuro, ikiaikainen!
Eteenpäin, sieluni, voimallisesti!
22 Maa vavahteli kavioiden alla, kun hevoset kiitivät täyttä laukkaa.
23 Kirotkaa Meros, sanoo Herran enkeli. Iäti kirottuja sen asukkaat, sillä he eivät tulleet Herran avuksi, Herran avuksi sotureineen!
24 Olkoon naisista siunatuin Jael,
Jael, keniläisen Heberin vaimo,
siunatuin nainen paimentolaisten joukossa.
25 Vettä Sisera pyysi, maitoa sai.
Juhlamaljassa toi Jael kermaa.
26 Telttavaarnaan tarttui,
otti toiseen käteensä nuijan,
löi Siseraa, murskasi hänen päänsä,
puhkaisi ja lävisti hänen ohimonsa.
27 Jaelin jalkoihin polvilleen Sisera vaipui,
kaatui maahan pitkäkseen.
Jaelin jalkoihin hän vaipui,
lyyhistyi ruhjottuna maahan, jäi siihen.
28 Ikkunasta katselee Siseran äiti,
hätäilee säleikön ääressä:
"Missä viipyvät Siseran sotavaunut?
Miksei vielä kuulu kavioiden kapse?"
29 Viisain hänen ruhtinattaristaan vastaa,
ja äiti toistaa hänen sanojaan:
30 "Ovat varmaan saaliinjaolla. Tyttö tai pari mieheen, kirjavaa kangasta saaliiksi Siseralle, kirjavaa kangasta saaliiksi, värikäs, kirjottu huivi tai kaksi saaliiksi saadulle kaulaan."
31 Näin tuhoutuvat kaikki sinun vihollisesi, Herra, mutta ne, jotka Herraa rakastavat, ovat voitokkaat kuin nouseva aurinko.
Israel sai elää rauhassa neljäkymmentä vuotta.