1. Niin oli kahden päivän perästä pääsiäinen ja makianleivän
päivät. Ja ylimmäiset papit ja kirjanoppineet etsivät, kuinka he kavaluudella
hänen kiinniottaisivat ja tappaisivat.
2. Mutta he sanoivat: ei juhlapäivänä, ettei kapina nousisi kansassa.
3. Ja kuin hän oli Betaniassa spitalisen Simonin huoneessa, ja atrioitsi, niin
tuli yksi vaimo, jolla oli lasi turmelematointa ja kallista nardusvoidetta,
ja hän särki lasin ja vuodatti hänen päänsä päälle.
4. Niin muutamat närkästyivät itsellensä ja sanoivat: mihinkä on tapahtunut
tämä voiteen haaskaus?
5. Sillä tämä olis taidettu myytää enempää kuin kolmeensataan penninkiin, ja
annettaa vaivaisille. Ja he napisivat häntä.
6. Niin Jesus sanoi: sallikaat hänen olla rauhassa! miksi te häntä vaivaatte?
Hän teki hyvän työn minun kohtaani.
7. Sillä teillä ovat aina vaivaiset, ja koska ikänä te tahdotte, niin te saatte
heille hyvin tehdä. Mutta en minä teillä aina ole.
8. Tämä teki, mitä hän voi, ja ennätti voitelemaan minun ruumistani hautaamiseksi.
9. Totisesti sanon minä teille: kussa ikänä tämä evankeliumi saarnataan kaikessa
maailmassa, niin myös tämä, minkä hän teki, pitää mainittaman hänen muistoksensa.
10. Ja Juudas Iskariot, yksi kahdestatoistakymmenestä, meni ylimmäisten pappein
tykö, että hän pettäis hänen heille.
11. Kuin he sen kuulivat, ihastuivat he, ja lupasivat hänelle rahaa antaa. Ja
hän etsi, kuinka hän soveliaalla ajalla hänen pettäis.
12. Ja ensimäisenä makian leivän päivänä, kuin pääsiäislammas teurastettiin,
sanoivat hänelle hänen opetuslapsensa: kussas tahdot, että me menemme ja valmistamme
syödäkses pääsiäislampaan?
13. Ja hän lähetti kaksi opetuslapsistansa, ja sanoi heille: menkäät kaupunkiin,
ja yksi ihminen kohtaa teitä, kantain vesiastiaa; noudattakaat häntä.
14. Ja kuhunka hän menee sisälle, sanokaat perheen isännälle: Mestari sanoo:
kussa on vierasten huone, jossa minä opetuslasteni kanssa söisin pääsiäislampaan?
15. Ja hän osoittaa teille suuren salin, rakennetun ja valmistetun, valmistakaat
siellä meille.
16. Ja hänen opetuslapsensa menivät ja tulivat kaupunkiin, ja löysivät niinkuin
hän oli heille sanonut, ja valmistivat pääsiäislampaan.
17. Ja kuin ehtoo tuli, tuli hän kahdentoistakymmenen kanssa.
18. Ja kuin he istuivat pöydän tykönä ja söivät, sanoi Jesus: totisesti sanon
minä teille: yksi teistä, joka syö minun kanssani, on minun pettävä.
19. Mutta he rupesivat murehtimaan ja yksi toisen jälkeen sanomaan: ollenko
minä se? ja toinen ollenko minä se?
20. Hän vastasi ja sanoi heille: yksi kahdestatoistakymmenestä, joka minun kanssani
vatiin rupee.
21. Ihmisen Poika tosin menee, niinkuin hänestä on kirjoitettu; mutta voi sitä
ihmistä, jonka kautta Ihmisen Poika petetään! se olis hänelle parempi, jos ei
se ihminen olis syntynyt.
22. Ja heidän syödessänsä otti Jesus leivän, kiitti, mursi ja antoi heille,
ja sanoi: ottakaat, syökäät: tämä on minun ruumiini.
23. Ja hän otti kalkin, kiitti ja antoi heille. Ja he joivat siitä kaikki.
24. Ja hän sanoi heille: tämä on minun vereni, sen Uuden Testamentin, joka monen
edestä vuodatetaan.
25. Totisesti sanon minä teille: en minä suinkaan silleen juo viinapuun hedelmästä,
siihen päivään asti kuin minä sen juon uuden, Jumalan valtakunnassa.
26. Ja kuin he kiitosvirren olivat sanoneet, menivät he ulos Öljymäelle.
27. Ja Jesus sanoi heille: kaikki te tänä yönä pahenette minussa, niinkuin kirjoitettu
on: minä lyön paimenta, ja lampaat hajoitetaan.
28. Mutta sitte kuin minä nousen ylös, niin minä käyn teidän edellänne Galileaan.
29. Niin Pietari sanoi hänelle: ja jos vielä kaikki muut pahenisivat, en kuitenkaan
minä pahene.
30. Ja Jesus sanoi hänelle: totisesti sanon minä sinulle: tänäpänä, tänä yönä,
ennenkuin kukko kahdesti laulaa, sinä kolmasti minun kiellät.
31. Mutta hän sanoi vielä enemmin: jos minun pitäis kuoleman sinun kanssas,
en minä ikänä kiellä sinua. Niin sanoivat myös kaikki.
32. Ja he tulivat kylään, jonka nimi oli Getsemane. Ja hän sanoi opetuslapsillensa:
istukaat tässä niinkauvan kuin minä rukoilen.
33. Ja hän otti Pietarin ja Jakobin ja Johanneksen kanssansa, ja rupesi vapisemaan
ja kauhistumaan.
34. Ja sanoi heille: minun sieluni on suuresti murheissansa kuolemaan asti.
Olkaat tässä ja valvokaat.
35. Ja hän kävi vähää edemmä, lankesi maahan ja rukoili, jos mahdollinen olis,
että aika hänen ohitsensa kävis.
36. Ja sanoi: Abba minun Isäni! kaikki ovat sinulle mahdolliset: ota pois minulta
tämä kalkki, ei kuitenkaan niinkuin minä tahdon, mutta niinkuin sinä.
37. Ja hän tuli ja löysi heidät makaamasta ja sanoi Pietarille: Simon, makaatkos?
Etkös voinut yhtä hetkeä valvoa?
38. Valvokaat, ja rukoilkaat, ettette tulisi kiusaukseen. Henki tosin on altis,
mutta liha on heikko.
39. Niin hän taas meni pois ja rukoili, sanoen entisen sanan.
40. Ja palatessansa löysi taas heidät makaamasta, (sillä heidän silmänsä olivat
raskaat,) eikä tietäneet, mitä heidän piti häntä vastaaman.
41. Ja hän tuli kolmannen kerran ja sanoi heille: maatkaat vielä ja levätkäät!
jo nyt kyllä on, hetki on tullut: katso, Ihmisen Poika annetaan ylön syntisten
käsiin.
42. Nouskaat, käykäämme: katso, joka minun pettää, se lähestyi.
43. Ja kohta vielä hänen puhuissansa tuli Juudas, joka oli yksi kahdestatoistakymmenestä,
ja hänen kanssansa paljo väkeä miekoilla ja seipäillä, ylimmäisiltä papeilta
ja kirjanoppineilta ja vanhimmilta.
44. Mutta se, joka hänen petti, oli antanut heille yhteisen merkin, sanoen:
kenenkä minä suuta annan, se on: kiinni ottakaat häntä, ja viekäät pois visusti.
45. Ja kuin hän tuli, astui hän kohta hänen tykönsä ja sanoi: Rabbi! ja antoi
hänen suuta.
46. Mutta ne panivat kätensä hänen päällensä, ja ottivat hänen kiinni.
47. Niin yksi niistä, jotka siinä läsnä seisoivat, veti ulos miekkansa ja löi
ylimmäisen papin palveliaa, ja hakkasi pois hänen korvansa.
48. Ja Jesus vastaten sanoi heille: niinkuin ryövärin tykö te tulitte ulos miekoilla
ja seipäillä minua kiinni ottamaan.
49. Minä olen joka päivä ollut teidän tykönänne ja opettanut templissä, ja ette
minua ottaneet kiinni. Mutta nämät tapahtuvat, että Raamattu täytettäisiin.
50. Ja kaikki antoivat ylön hänen ja pakenivat.
51. Ja yksi nuorukainen seurasi häntä, jolla oli liinainen vaate paljaan ihon
päällä. Ja nuoret miehet ottivat hänen kiinni.
52. Mutta hän jätti liinaisen vaatteen ja pakeni alasti heiltä.
53. Ja he veivät pois Jesuksen ylimmäisen papin tykö, jonka tykö kaikki ylimmäiset
papit ja vanhimmat ja kirjanoppineet olivat kokoon tulleet.
54. Mutta Pietari noudatti häntä taampana, hamaan ylimmäisen papin salin porstuaan,
ja istui ynnä palveliain kanssa ja lämmitteli valkian tykönä.
55. Mutta ylimmäiset papit ja kaikki raati etsivät todistusta Jesusta vastaan,
että he hänen kuolemaan saattaisivat, ja ei löytäneet.
56. Sillä moni todisti väärin häntä vastaan, mutta ei heidän todistuksensa olleet
soveliaat.
57. Ja muutamat nousivat ja todistivat väärin häntä vastaan, sanoen:
58. Me olemme kuulleet hänen sanovan: minä tahdon tämän templin, joka käsillä
tehty on, maahan jaottaa ja kolmena päivänä toisen rakentaa ylös, joka ei ole
käsillä tehty.
59. Ja ei niinkään ollut heidän todistuksensa sovelias.
60. Ja ylimmäinen pappi astui edes, ja kysyi Jesukselta, sanoen: etkös mitään
vastaa? mitä nämät sinua vastaan todistavat?
61. Mutta hän oli ääneti, eikä mitään vastannut. Taas ylimmäinen pappi kysyi
häneltä ja sanoi hänelle: oletkos sinä Kristus, sen siunatun Poika?
62. Niin Jesus sanoi: minä olen. Ja teidän pitää näkemän Ihmisen Pojan istuvan
voiman oikialla puolella, ja tulevan taivaan pilvissä.
63. Niin ylimmäinen pappi repäisi vaatteensa ja sanoi: mitä me silleen todistuksia
tarvitsemme?
64. Te olette kuulleet Jumalan pilkan. Mitä te luulette? Niin he kaikki tuomitsivat
hänen olevan vikapään kuolemaan.
65. Ja muutamat rupesivat sylkemään hänen päällensä, ja peittämään hänen kasvojansa,
ja lyömään häntä poskelle, ja sanomaan hänelle: arvaa! Ja palveliat pieksivät
häntä sauvoilla.
66. Ja Pietari oli alhaalla salissa, niin tuli yksi ylimmäisen papin piioista,
67. Ja koska hän näki Pietarin lämmittelevän, katsahti hän hänen päällensä ja
sanoi: ja sinäkin olit Jesuksen Natsarealaisen kanssa?
68. Mutta hän kielsi sanoen: en tunne minä häntä, enkä tiedä, mitäs sanot. Ja
hän meni ulos porstuaan; ja kukko lauloi.
69. Ja piika näki taas hänen ja rupesi sanomaan niille, jotka siinä seisoivat:
tämä on yksi heistä.
70. Mutta hän kielsi jälleen. Ja taas vähän hetken perästä sanoivat Pietarille
ne, jotka läsnä seisoivat: totisesti olet sinä yksi heistä; sillä sinä olet
Galilealainen, ja sinun puhees on senkaltainen.
71. Niin hän rupesi itsiänsä sadattelemaan ja vannomaan: en tunne minä sitä
ihmistä, jota te sanotte.
72. Ja kukko lauloi toisen kerran. Niin Pietari muisti sen sanan, minkä Jesus
hänelle sanonut oli: ennenkuin kukko kahdesti laulaa, sinä kolmasti minun kiellät.
Ja hän kiiruusti läksi ulos ja itki.