1. Ja te papit, tämä käsky tulee nyt teille.
2. Ellette sitä kuule, ja ellette pane sydämeenne, että te niin antaisitte minun
nimelleni kunnian, sanoo Herra Zebaot, niin minä lähetän teidän sekaanne kirouksen,
ja kiroon teidän siunauksianne; jopa minä olen myös niitä kironnut, ettette
sitä tahtoneet panna sydämeenne.
3. Katso, minä tahdon turmella teidän siemenenne, ja paiskaan sonnan teidän
kasvoillenne, teidän juhlapäiväinne sonnan, niin että se ijäksi teihin tarttuu.
4. Niin te saatte tuta, että minä sen käskyn teille lähettänyt olen, että sen
piti minun liittoni Levin kanssa oleman, sanoo Herra Zebaot.
5. Sillä minun liittoni oli hänen kanssansa elämään ja rauhaan, ja minä annoin
ne pelvoksi hänelle, pelkäämään minua, ja minun nimeäni hämmästymään.
6. Totuuden laki oli hänen suussansa, ja ei löydetty mitään pahaa hänen huulissansa;
hän vaelsi rauhallisesti ja toimellisesti minun edessäni, ja käänsi monta pois
synnistä.
7. Sillä papin huulet pitää opin kätkemän, että lakia hänen suustansa kysyttäisiin;
sillä hän on Herran Zebaotin enkeli.
8. Mutta te olette tieltä poikenneet, pahoitatte monta laissa, ja olette Levin
liiton rikkoneet, sanoo Herra Zebaot.
9. Sentähden olen minä myös tehnyt, että te olette hyljätyt ja ylönkatsotut
kaiken kansan edessä, ettette pidä minun teitäni, mutta katsotte ihmisten muotoa
laissa.
10. Eikö meillä kaikilla ole yksi Isä? eikö yksi Jumala meitä luonut ole? Miksi
me katsomme ylön toinen toisemme, ja rikomme sen liiton, joka meidän isäimme
kanssa tehty oli?
11. Sillä Juuda on ylönkatsojaksi tullut, Israelissa ja Jerusalemissa on tapahtunut
kauhistus; sillä Juuda turmelee Herran pyhän, jota hän itse rakasti, ja ottaa
vieraan jumalan tyttäriä emänniksensä.
12. Vaan Herra hävittää hänen, joka sen tekee, Jakobin majasta, sekä opettajan
että opetuslapsen, ja sen, joka vie Herralle Zebaotille ruokauhria.
13. Te teette myös sen toisen, että Herran alttarin edessä ovat kyyneleet, itkut
ja huokaukset, niin etten minä enään tahdo katsoa ruokauhria päin, eli ottaa
vastaan jotakin otollisesti teidän käsistänne.
14. Ja te sanotte: minkätähden? Sentähden, että Herra on sinun ja sinun nuoruutes
vaimon vaiheella todistanut, jonka katsot ylön, joka on sinun kumppanis ja sinun
vaimos, johon sinä liitolla itses kiinni sitonut olet.
15. Sillä eikö hän heitä yhdeksi tehnyt, vaikka hänellä olis ollut muita henkiä?
Mutta mitä se yksi tekee? Hän etsii Jumalan siementä. Sentähden karttakaat teidän
henkeänne, ja älköön kenkään katsoko ylön nuoruutensa vaimoa.
16. Että (Jumala) vihaa sitä hylkäämistä, sanoo Herra Israelin Jumala, kuin
joku peittää vääryytensä niinkuin vaatteella, sanoo Herra Zebaot: sentähden
karttakaat teidän henkeänne, ja älkäät katsoko heitä ylön.
17. Te olette Herraa teidän puheellanne vaivanneet; ja te sanotte: missä me
häntä olemme vaivanneet? Siinä kuin te sanotte: jokainen, joka pahaa tekee,
se kelpaa Herralle, ja että senkaltaiset ovat hänelle otolliset; eli kussa on
se Jumala, joka rankaisee?