1. Bel kallistuu kovin, Nebo on pudonnut; heidän epäjumalansa
ovat joutuneet eläinten ja juhtain päälle, että he väsyvät teidän kuormianne
kantaissansa.
2. Ja ne notkistuvat ja kallistuvat kaikki tyynni, ja ei taida kantaa pois kuormaa;
vaan heidän sielunsa pitää käymän vankeudessa.
3. Kuulkaat minua, te Jakobin huone, ja kaikki Israelin huoneen tähteet, jotka
kohdussa kannetaan ja äidistänne olette.
4. Minä, minä tahdon teitä kantaa hamaan vanhuuteen, ja siihenasti kuin te harmaaksi
tulette; minä sen teen, minä nostan, kannan ja pelastan.
5. Keneenkä te vertaatte minun, ja kenenkä kaltaiseksi te teette minun? ja kenen
verraksi te minua mittaatte, jonka kaltainen minä olisin?
6. He kaatavat kultaa säkistä, ja hopian painolla punnitsevat; ja hopiasepän
palkkaavat, että hän jumalan tekis, jonka eteen he polvillensa lankeevat ja
sitä kumartavat.
7. He nostavat sen hartioillensa ja kantavat sitä, ja panevat sen siallensa,
siinä se seisoo ja ei liiku siastansa. Jos joku häntä huutaa, niin ei hän vastaa,
ja ei auta häntä hänen tuskastansa.
8. Muistakaat tätä, ja olkaat vahvat: te väärintekiät, menkäät sydämiinne.
9. Muistakaat entisiä, jotka vanhasta ovat olleet; sillä minä olen Jumala ja
ei ole muuta Jumalaa, eikä minun vertaistani ole,
10. Joka edellä ennustan, mitä vasta tuleva on, ja ennenkuin se tapahtuu, sanon
minä. Minun aivoitukseni pysyvät, ja minä teen kaikki mieleni perään.
11. Minä kutsun linnun idästä, ja kaukaiselta maalta miehen, joka minun aivoitukseni
tekee; minä olen sen puhunut, minä tahdon myös sen tuoda; minä olen sen aikonut
ja tahdon myös sen tehdä.
12. Kuulkaat minua, te ylpiät sydämet, te jotka olette kaukana vanhurskaudesta:
13. Minä olen vanhurskauteni antanut lähestyä, ei se ole kaukana, ja ei minun
autuuteni viivy; sillä minä annan autuuden Zionissa, ja kunniani Israelissa.