1. Luodot olkaan ääneti minun edessäni, ja kansa vahvistukoon;
astukaan edes ja puhukaan: käykäämme oikeudelle toinen toisemme kanssa.
2. Kuka on herättänyt vanhurskaan idästä? kuka hänen kutsui käymään? kuka antoi
pakanat ja kuninkaat hänen eteensä, että hän tuli voimalliseksi heidän päällensä,
ja antoi heidän hänen miekallensa niinkuin tomun, ja hänen joutsellensa niinkuin
akanat, jotka hajoitetaan?
3. Ja hän ajoi heitä takaa, ja pääsi rauhassa sitä tietä, jota ei hänen jalkansa
ennen käyneet.
4. Kuka tekee ja toimittaa sen, ja kutsuu sukukunnat alusta? Minä Herra olen
ensimäinen, niin myös viimeinen, itse minä.
5. Kuin luodot näkivät sen, pelkäsivät he, ja maan ääret peljästyivät; he lähestyivät
ja astuivat edes,
6. Auttivat toinen toistansa, ja sanoivat lähimmäisellensä: ole hyvässä turvassa.
7. Puuseppä rohkaisi hopiaseppää, joka tasoitti vasaralla alasimen päällä, ja
sanoi: kyllä se pysyy, ja he vahvistivat sen nauloilla, ettei se sinne tänne
huljuisi.
8. Mutta sinä Israel, minun palveliani Jakob, jonka minä olen valinnut, sinä
Abrahamin minun ystäväni siemen.
9. Jonka minä olen ottanut maailman äärestä, ja olen sinun kutsunut hänen voimallisistansa,
ja sanoin sinulle: minun palveliani sinä olet; sillä minä valitsin sinun, ja
en hylkää sinua;
10. Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssas; älä harhaile; sillä minä olen
sinun Jumalas: minä vahvistan sinun, minä autan myös sinua, ja tuen myös sinun
vanhurskauteni oikialla kädellä.
11. Katso, kaikki ne jotka ovat ankarat sinua vastaan, pitää häpiään tuleman
ja häpeämän; ja ne miehet, jotka sinun kanssas riitelevät, pitää joutuman niinkuin
tyhjäksi ja hukkuman;
12. Niin että sinun pitää kysymän heitä, ja ei löytämän. Ne miehet, jotka sinun
kanssas riitelevät, pitää tuleman niinkuin ei mitään, ja ne miehet, jotka sotivat
sinua vastaan, pitää saaman loppunsa.
13. Sillä minä olen Herra sinun Jumalas, joka tartun sinun oikiaan kätees ja
sanon sinulle: älä pelkää, minä autan sinua.
14. Älä siis pelkää, sinä mato Jakob, te vähä joukko Israel, minä autan sinua,
sanoo Herra ja sinun vapahtajas, Israelin Pyhä.
15. Katso, minä olen sinun tehnyt uudeksi teräväksi rautaiseksi varstaksi, että
sinä tapat vuoria, ja muserrat ne, ja teet kukkulat niinkuin akanaksi.
16. Sinun pitää hajoittaman heitä, niin että tuuli vie heidät pois, ja tuulispää
viskoo heidät sinne ja tänne; mutta sinä iloitset Herrassa, ja kerskaat Israelin
Pyhästä.
17. Raadolliset ja köyhät etsivät vettä; ja ei ole; heidän kielensä kuivettuu
janosta; mutta minä, Herra, tahdon heitä kuulla, minä Israelin Jumala en tahdo
heitä hyljätä.
18. Vaan minä avaan virrat korkeilla paikoilla, ja lähteet keskellä ketoja;
minä teen korven vesilammikoksi ja kuivan maan luontolähteiksi.
19. Minä annan korvessa sedripuita, sittimipuita, myrttejä, ja öljypuita; minä
annan kedolla honkia, böökejä ja buksipuita ynnä,
20. Nähtää, tuta ja ymmärtää ja huomattaa, että Herran käsi on nämät tehnyt,
ja Israelin Pyhä on nämät luonut.
21. Antakaat siis teidän asianne tulla edes, sanoo Herra; antakaat teidän väkevänne
tulla edes, sanoo Jakobin kuningas.
22. Anna heidän astua edes ja ilmoittaa meille tulevaisia asioita, ilmoittakaat
ja ennustakaat jotain edellä, ja me tahdomme ottaa sydämellemme vaarin ja ajatella,
kuinka tästedes tuleva on, eli antakaat meidän kuulla, mitä tuleman pitää.
23. Ilmoittakaat, mitä tästedes on tuleva, niin me ymmärrämme teidän olevan
jumalat; tehkäät hyvää eli pahaa, niin me puhumme siitä ja katselemme ynnä.
24. Katso, te olette tyhjästä, ja teidän tekonne on myös tyhjästä; ja joka teitä
valitsee, se on kauhistus.
25. Mutta minä herätän yhden pohjasta, ja hän tulee; idästä hän on heille saarnaava
minun nimeeni; ja hän käy voimallisten päällä niinkuin saven, ja sotkuu savea
niinkuin savenvalaja.
26. Kuka taitaa jotain ilmoittaa alusta, että me ymmärtäisimme? eli ennustaa
edellä, että me sanoa mahtaisimme: sinä olet vanhurskas. Mutta ei tässä ole
yhtään ilmoittajaa, ei yhtään joka jotain antaa kuulla, ei yhtään joka teidän
sanojanne kuulee.
27. Minä olen ensimäinen, joka sanon Zionille; katso, siellä on se; ja tahdon
antaa Jerusalemille suloisen saarnaajan.
28. Mutta minä katselen, ei siellä ole ketään, ja katson heidän keskellänsä,
mutta ei siellä ole yhtään neuvonantajaa; minä kysyn heiltä, ja heidän pitäis
vastaaman minua.
29. Katso, se on kaikki vääryys, heidän työnsä on turha; heidän epäjumalansa
ovat tuuli ja tyhjyys.