1. Silloin on Herra kovalla, suurella ja väkevällä miekallansa
etsivä Leviatania, joka on pitkä kärme, ja Leviatania, joka on kiperä kärme;
ja on tappava lohikärmeen meressä.
2. Silloin pitää oleman punaisen viinan viinamäen; laulakaat hänestä:
3. Minä Herra varjelen hänen, ja kastan hänen aikanansa, ettei hänen lehtensä
hukkuisi, minä varjelen häntä päivällä ja yöllä.
4. En ole minä vihainen. Voi jos minä saisin sotia ohdakkeiden ja orjantappurain
kanssa! niin minä menisin heidän tykönsä, ja polttaisin heidät kaikki tyynni.
5. Hän on minua tallella pitävä, ja toimittava minulle rauhan; rauhan on hän
vielä sitte minulle saattava.
6. Siihen on se kuitenkin joutuva, että Jakob juurtuu ja Israel vihoittaa ja
kukoistaa, niin että he maan piirin hedelmällä täyttävät.
7. Eikö hän kumminkaan tule lyödyksi, niinkuin hänen vihollisensa lyövät häntä?
ja eikö hän tule tapetuksi, niinkuin hänen vihollisensa häntä tappavat?
8. Vaan sinä tuomitset heitä määrällä, ja kirvoitat heitä sittekuin sinä ankaralla
tuulellas olet heitä murheelliseksi saattanut, koska idästä tuulee.
9. Sentähden pitää Jakobin synti sen kautta anteeksi annettaman; ja se on siitä
kaikki hyödytys, että hänen syntinsä otetaan pois, koska hän tekee kaikki alttarin
kivet niinkuin tuhaksi muserretut kivet, ettei yhtään metsistöä eli kuvaa pidä
enää jäämän.
10. Sillä vahvan kaupungin pitää yksinänsä oleman, kauniit huoneet hyljättämän
ja jätettämän niinkuin korpi; niin että vasikat käyvät siellä laitumella, oleskelevat
siella ja pureskelevat oksia.
11. Hänen oksansa pitää murtuman kuivuuden tähden, niin että vaimot niillä valkeata
tekevät; sillä se on ymmärtämätöin kansa, sentähden ei myös se, joka heidät
tehnyt on, armahda heitä, ja joka heidät luonut on, ei ole heille armollinen.
12. Silloin on Herra heittävä meren rannasta Egyptin virtaan, ja te Israelin
lapset kootaan yksi toisensa perästä.
13. Silloin soitetaan suurella basunalla, niin tulevat kadotetut Assyrian maalla,
ja karkoitetut Egyptin malla, ja rukoilevat Herraa pyhällä Jerusalemin vuorella.