1. Siihen aikaan, sanoo Herra, pitää Juudan kuningasten luut,
ja hänen päämiestensä luut, pappein luut, ja prophetain luut, ja Jerusalemissa
asuvaisten luut, heitettämän ulos heidän haudoistansa
2. Ja ne pitää hajoitettaman auringon, kuun ja kaiken taivaan sotajoukon alle,
joita he rakastaneet, palvelleet, seuranneet, etsineet ja rukoilleet ovat; ei
he pidä enään koottaman eikä haudattaman, vaan pitää oleman lokana maassa.
3. Ja kaikki jääneet tästä pahasta kansasta, missä ikänä paikassa he ovat, johon
minä heitä ajanut olen, pitää paremmin tahtoman olla kuolleina kuin elävinä,
sanoo Herra Zebaot.
4. Ja sinun pitää heille sanoman: näin sanoo Herra: kussa on joku, jos hän lankee,
joka ei jälleen mielellänsä nouse? kussa on joku, joka käy eksyksissä, eikö
hän mielellänsä jälleen oikialle tielle tule?
5. Miksi siis tämä Jerusalemin kansa tahtoo käydä eksyksissä palajamatta? ja
riippuvat niin kovin valheessa, ettei he millään tavalla anna kääntää itseänsä
pois?
6. Minä havaitsen ja kuulen, ettei he oikein opeta; ei ole yhtään, joka katuu
pahuuttansa ja sanoo: mitä minä tein? He juoksevat kaikki juoksuansa niinkuin
ankara hevonen sodassa.
7. Haikara taivaan alla tietää aikansa, mettinen, kurki ja pääskynen huomaitsevat
aikansa, kuin heidän pitää tuleman jälleen; vaan minun kansani ei tiedä Herran
oikeutta.
8. Kuinka te siis taidatte sanoa: me olemme viisaat, ja meillä on Herran laki?
Katso, se on totisesti kuitenkin valhe, mitä kirjanoppineet kirjoittavat.
9. Sentähden pitää senkaltaiset opettajat häväistämän, peljätettämän ja otettaman
kiinni: katso, he ovat hyljänneet Herran sanan, mitä viisautta pitäis heillä
oleman?
10. Sentähden annan minä heidän emäntänsä muukalaisille ja heidän peltonsa niille,
jotka heitä karkoittavat; sillä he ovat kaikki ahneudelta voitetut, pienimmästä
niin suurimpaan, papit ja prophetat opettavat kaikki valhetta.
11. Ja rohkaisevat minun kansani tytärtä onnettomuudessansa, sitä turhana pitämään,
ja sanovat: rauha, rauha, ja rauhaa ei olekaan.
12. Sentähden pitää heidän häpiään tuleman, että he kauhistuksen tekevät; ja
vaikka he tahtovat ilman häväistystä olla, eikä taida hävetä, kuitenkin pitää
heidän lankeeman toinen toisensa päälle, ja kuin minä heitä kuritan, silloin
pitää heidän lankeeman, sanoo Herra.
13. Minä tahdon heitä niin poimia, sanoo Herra, ettei yhtäkään viinimarjaa pidä
viinapuussa oleman, eikä yhtäkään fiikunapuussa, lehdet pitää variseman; ja
se, minkä minä heille antanut olen, pitää heiltä otettaman pois.
14. Miksi me niin alallamme istumme? Kootkaat teitänne, käykäämme vahvoihin
kaupunkeihin ja odottakaamme niissä apua: sillä Herra meidän Jumalamme on meidän
käskenyt odottaa, ja juottanut meitä katkeralla siemenellä, että me niin teimme
Herraa vastaan syntiä.
15. Odota rauhaa ja terveyden aikaa, ehkei mitään hyvää ole käsissä, ja että
te parannettaisiin, ehkei muuta ole kuin hämmästys.
16. Jo nyt kuuluu hamasta Danista hevosten hirnuminen, ja heidän orhiinsa korskuvat,
niin että kaikki maa järisee. He tulevat ja syövät maan, ja kaikki mitä siinä
on, kaupungin ja sen asuvaiset.
17. Sillä katso, minä lähetän kärmeet ja basiliskit teidän sekaanne, joita ei
auta lumoomaan; vaan niiden pitää teitä pistämän, sanoo Herra.
18. Minun virvoitukseni on murheella sekoitettu, ja minun sydämeni on nääntynyt.
19. Katso, minun kansani tyttären pitää vieraalta maalta huutaman: eikö Herra
tahdo enään olla Zionissa? eli eikö hänellä enään ole kuningasta? Miksi he vihoittivat
minun kuvillansa ja turhalla vieraan jumalan palveluksella?
20. Elonaika on mennyt edes, suvi on loppunut, ja ei meille ei ole apua tullut.
21. Minä suren suuresti, että minun kansani tytär, niin turmeltu on; minä surkuttelen
ja olen hämmästyksissä.
22. Eikö Gileadissa ole voidetta, eli eikö siellä ole parantajaa? miksi ei minun
kansani tytär ole terveeksi tehty?