1. Tämä on se sana, jonka Herra sanoi Jeremialle, kalliista
ajasta:
2. Juuda murehtii, ja hänen porttinsa ovat hyljätyt, maassa ollaan surullisesti,
ja Jerusalemissa on valitus.
3. Ylimmäiset lähettävät alamaisensa veden perään, mutta kuin he tulevat kaivolle,
niin ei he löydä vettä, ja kantavat niin astiansa kotia tyhjänä jälleen; he
käyvät surullisina ja häpeevät, ja peittävät päänsä,
4. Että maa pakahteli, ettei sada maan päälle, peltomiehet käyvät suruissansa
ja peittävät päänsä,
5. Sillä naaraspeurat, jotka kedolla poikivat, hylkäävät vasikkansa, ettei ruoho
kasva.
6. Ja metsä-aasit seisovat mäillä ja haistelevat tuulta niinkuin lohikärmeet,
ja heidän silmänsä nääntyvät, ettei heinä kasva.
7. Voi Herra, meidän pahat tekomme ovat sen kyllä ansainneet, mutta auta kuitenkin
sinun nimes tähden; sillä meidän kovakorvaisuutemme on suuri, kuin me olemme
sinua vastaan syntiä tehneet.
8. Sinä olet Israelin turva ja auttaja hädässä; miksis olet niinkuin muukalainen
maassa, ja niinkuin vieras, joka siihen ainoasti yötyy?
9. Miksis olet niinkuin mies, joka on pelkuri, ja niinkuin väkevä, joka ei auttaa
taida? Sinä olet kuitenkin meidän seassamme, Herra, ja me nimitetään sinun nimelläs;
älä meitä hylkää.
10. Näin sanoo Herra tästä kansasta: he juoksevat mielellänsä sinne ja tänne,
eikä pysy alallansa; sentähden ei he kelpaa Herralle, vaan hän muistaa kyllä
heidän pahuutensa, ja tahtoo etsiä heidän syntejänsä.
11. Ja Herra sanoi minulle: ei sinun pidä rukoileman tämän kansan edestä heidän
hyväksensä.
12. Sillä jos he paastoavat, en minä sittekään kuule heidän rukoustansa, ja
jos he polttouhria ja ruokauhria uhraavat, niin ei ne minulle kelpaa; vaan minä
lopetan heidät miekalla, nälällä ja rutolla.
13. Niin minä sanoin: oi Herra, Herra, katso, prophetat sanovat heille: ei teidän
pidä miekkaa näkemän, eikä saaman kallista aikaa, mutta minä annan teille hyvän
rauhan tässä paikassa.
14. Ja Herra sanoi minulle: prophetat ennustavat valhetta minun nimeeni, en
ole minä heitä lähettänyt enkä käskenyt, elikkä puhunut heidän kanssansa; he
saarnaavat teille vääriä näkyjä, noituutta, turhuutta ja sydämensä petosta.
15. Sentähden näin sanoo Herra niistä prophetaista, jotka minun nimeeni ennustavat:
vaikka en minä heitä ole lähettänyt, ja kuitenkin he sanovat: ei miekan ja kalliin
ajan pidä tähän maahan tuleman; ne prophetat pitää kuoleman miekalla ja nälällä.
16. Ja kansa, jolle he ennustavat, pitää nälästä ja miekasta siellä ja täällä
Jerusalemin kaduilla makaavan, ja ei heillä pidä yhtään oleman, joka heitä hautaa,
heitä ja heidän vaimojansa, poikiansa ja tyttäriänsä; ja minä tahdon kaataa
heidän pahuutensa heidän päällensä.
17. Ja sinun pitää sanoman heille tämän sanan: minun silmäni vuotavat kyyneleitä
yli yötä ja päivää, ja ei lakkaa; sillä neitsy, minun kansani tytär, on hirmuisesti
vaivattu ja surkiasti lyöty.
18. Jos minä menen kedolle, niin katso, siellä makaavat miekalla lyödyt; jos
minä tulen kaupunkiin, niin katso, siellä makaavat nälästä nääntyneet; sillä
prophetat ja papit pitää myös menemän pois siihen maahan, jota ei he tunne.
19. Oletkos Juudan peräti hyljännyt, eli ilvottaako sielus Zionia? miksi sinä
olet niin meitä lyönyt, ettei kenkään parantaa taida? Me toivoimme rauhaa, mutta
ei tule mitään hyvää: parantamisen aikaa, ja katso, tässä on vielä nyt enempi
vahinkoa.
20. Herra, me tunnemme jumalattoman menomme, ja isäimme pahat teot; sillä me
olemme syntiä tehneet sinua vastaan.
21. Mutta sinun nimes tähden älä anna meitä häväistyksi tulla, älä kunnias istuinta
anna pilkatuksi tulla; muista siis, ja älä anna liittos meidän kanssamme lakata.
22. Ei ole kuitenkaan pakanain epäjumalain seassa, joka sateen antaa taitaa,
ei taida taivas myöskään sataa; sinä ainoa olet Herra meidän Jumalamme, jonka
päälle me toivomme, sillä sinä olet kaikki nämät tehnyt.