1. Ja minä näin istuimella istuvaisen oikiassa kädessä kirjan,
sisältä ja ulkoa kirjoitetun, seitsemällä sinetillä lukitun.
2. Ja minä näin väkevän enkelin suurella äänellä saarnaavan: kuka on mahdollinen
tätä kirjaa avaamaan ja hänen sinettiänsä päästämään?
3. Ja ei yksikään voinut, ei taivaassa, eikä maassa, eikä maan alla, kirjaa
avata, eikä siihen katsoa.
4. Ja minä itkin kovin, ettei yksikään löydetty mahdolliseksi kirjaa avaamaan
eikä sitä näkemään.
5. Ja yksi vanhimmista sanoi minulle: älä itke! katso, Jalopeura voitti, joka
on Juudan sukukunnasta, Davidin juuri, avaamaan sitä kirjaa ja päästämään sen
seitsemää sinettiä.
6. Ja minä näin, ja katso, keskellä istuinta, ja neljän eläimen ja vanhimpien
keskellä seisoi Karitsa, niinkuin tapettu * , jolla oli seitsemän sarvea ja
seitsemän silmää, jotka ovat seitsemän Jumalan henkeä kaikelle maalle lähetetyt:
7. Ja se tuli ja otti kirjan istuimella istuvaisen oikiasta kädestä.
8. Ja kuin hän kirjan ottanut oli, lankesivat ne neljä eläintä ja neljäkolmattakymmentä
vanhinta Karitsan eteen, ja jokaisella oli kantele ja kultaiset maljat suitsutusta
täynnä, jotka ovat pyhäin rukoukset,
9. Ja veisasivat uutta virttä, sanoen: sinä olet mahdollinen kirjaa ottamaan
ja sen sineteitä avaamaan; sillä sinä olet tapettu ja verelläs meitä Jumalalle
lunastit kaikkinaisista sukukunnista, ja kielistä, ja kansoista ja pakanoista,
10. Ja olet meidät tehnyt meidän Jumalallemme kuninkaiksi ja papeiksi, ja me
saamme vallita maan päällä.
11. Ja minä näin ja kuulin monen enkelin äänen istuimen ja eläinten ja vanhimpien
ympärillä, ja heidän lukunsa oli kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta, ja
tuhannen kertaa tuhatta,
12. Ja sanoivat suurella äänellä: Karitsa, joka tapettu on, on mahdollinen ottamaan
voiman, ja rikkauden, ja viisauden, ja kunnian, ja kiitoksen, ja siunauksen.
13. Ja kaikki luontokappaleet, jotka taivaassa ovat, ja maan päällä, ja maan
alla, ja meressä, ja kaikki, jotka niissä ovat, kuulin minä sille sanovan, joka
istuimella istui, ja Karitsalle: siunaus ja kunnia, ja ylistys ja voima, ijankaikkisesta
ijankaikkiseen.
14. Ja ne neljä eläintä sanoivat: amen! Ja ne neljäkolmattakymmentä vanhinta
lankesivat maahan, kumarsivat ja rukoilivat sitä, joka elää ijankaikkisesta
ijankaikkiseen.