1. Niin he matkustivat Elimistä, ja koko Israelin lasten joukko
tuli Sinnin korpeen, joka on Elimin ja Sinain välillä: viidentenätoistakymmenentenä
päivänä toisella kuulla sittenkuin he Egyptin maalta lähteneet olivat.
2. Ja koko Israelin lasten joukko napisi Mosesta ja Aaronia vastaan korvessa.
3. Ja Israelin lapset sanoivat heille: joska me olisimme Egyptin maalla Herran
käden kautta kuolleet, koska me istuimme lihapatain tykönä, ja oli leipää yltäkyllä
syödä; sillä te olette sentähden meidän johdattaneet tähän korpeen kuolettaaksenne
näljällä kaikkea tätä joukkoa.
4. Niin sanoi Herra Mosekselle: katso, minä annan sataa teille leipää taivaasta:
ja kansan pitää menemän ulos ja kokooman joka päivä niin paljo kuin he tarvitsevat,
koetellakseni heitä, jos he vaeltavat minun käskyssäni elikkä ei.
5. Ja pitää tapahtuman, että he kuudentena päivänä valmistavat sen kuin he tuovat
(kotia) ja kaksikertaisesti sen suhteen, minkä he muutoin joka päivä kokoovat.
6. Moses ja Aaron sanoivat kaikille Israelin lapsille: ehtoona pitää teidän
tietämän Herran johdattaneen teidät Egyptin maalta.
7. Ja huomenna pitää teidän näkemän Herran kunnian; sillä hän on kuullut teidän
napistuksenne Herraa vastaan. Ja mitkä me olemme, että te napisette meitä vastaan?
8. Vielä sanoi Moses: Herra antaa teille ehtoona lihaa syödäksenne, ja huomenna
leipää teidän ravinnoksenne, että Herra on kuullut teidän napistuksenne, jolla
te olette napisseet häntä vastaan. Sillä mitkä me olemme? Teidän napistuksenne
ei ole meitä, vaan Herraa vastaan.
9. Ja Moses sanoi Aaronille: sano koko Israelin lasten joukolle: tulkaat Herran
eteen, sillä hän on kuullut teidän napistuksenne.
10. Ja tapahtui, kun Aaron näitä puhunut oli kaikelle Israelin lasten joukolle,
käänsivät he itsensä korpeen päin, ja katso, Herran kunnia näkyi pilvessä.
11. Ja Herra puhui Mosekselle, sanoen:
12. Minä olen kuullut Israelin lasten napistuksen, puhu heille sanoen: kahden
ehtoon välillä pitää teillä oleman lihaa syödäksenne, ja aamulla pitää teidän
ravituksi tuleman leivästä: ja teidän pitää tietämän, että minä olen Herra teidän
Jumalanne.
13. Ja tapahtui ehtoona, että peltokanat tulivat ja peittivät leirin, ja aamulla
oli kaste leirin ympärinsä.
14. Ja kuin kaste nousi, katso, niin oli korvessa jotakin ymmyrjäistä ja pientä,
niin kuin härmää maan päällä.
15. Ja kuin Israelin lapset sen näkivät, sanoivat he toinen toisellensa: Man
tämä on; sillä he ei tietäneet mitä se oli. Mutta Moses sanoi heille: tämä on
se leipä, jonka Herra teille on antanut syödäksenne.
16. Tämä on se, josta Herra käskenyt on. Jokainen kootkaan sitä niin paljo kuin
hän itse syö, ja ottakaan gomor joka pääluvulle, henkiluvun jälkeen joka on
hänen majassansa.
17. Ja Israelin lapset tekivät niin, ja kokosivat muutamat enemmän ja muutamat
vähemmän.
18. Ja kuin he mittasivat sen gomorilla, niin ei sillä mitään liiaksi ollut,
joka paljo koonnut oli, eikä siltä mitään puuttunut, joka vähemmän kokosi, mutta
jokainen oli koonnut niin paljo kuin he syödäksensä tarvitsivat.
19. Ja Moses sanoi heille: ei kenenkään pidä siitä huomeneksi mitään jättämän.
20. Mutta ei he kuulleet Mosesta, monikahdat jättivät siitä jotakin huomeneksi.
Niin madot kasvoivat siihen, ja tuli haisemaan. Ja Moses vihastui heidän päällensä.
21. Niin he kokosivat siitä joka aamu, niin paljon kuin jokainen syödäksensä
tarvitsi. Mutta koska päivä tuli palavaksi, niin se suli.
22. Ja tapahtui kuudentena päivänä, että he kokosivat kaksikertaisesti sitä
leipää, kaksi gomoria kullekin. Ja kaikki päämiehet kansan seasta tulivat ja
ilmoittivat sen Mosekselle.
23. Ja hän sanoi heille: tämä on se minkä Herra sanonut on: huomenna on sabbati,
pyhä lepo Herralle: mitä te leivotte, se leipokaat, ja mitä te keitätte, se
keittäkäät; mutta mitä liiaksi on, jättäkäät se tähteelle pantaa huomeneksi.
24. Ja he jättivät sitä huomeneksi, niinkuin Moses käskenyt oli: ja ei tullut
se haisemaan, eikä matoa tullut siihen.
25. Niin sanoi Moses: syökäät se tänäpänä, sillä tätäpänä on Herran sabbati:
tänäpänä ette sitä löydä kedolta.
26. Kuusi päivää pitää teidän kokooman; mutta seitsemäntenä päivänä on sabbati,
ja ei löydetä sitä.
27. Ja tapahtui, että seitsemäntenä päivänä läksivät muutamat kansan seasta
kokoomaan, ja ei he löytäneet mitään.
28. Niin Herra sanoi Mosekselle: kuinka kauvan ette tahdo pitää minun käskyjäni
ja lakiani?
29. Katsokaat, Herra on teille antanut sabbatin, ja sen tähden on hän antanut
teille kuudentena päivänä kahden päivän leivän: niin olkaan siis jokainen kotonansa,
ja älkään yksikään lähtekö siastansa seitsemäntenä päivänä.
30. Niin lepäsi kansa seitsemäntenä päivänä.
31. Ja Israelin huone kutsui hänen nimensä man: ja se oli niinkuin korianderin
siemen, valkia, ja maisti niinkuin sämpylä hunajan kanssa.
32. Ja Moses sanoi: tämä on se minkä Herra käskenyt on: täytä gomor siitä, kätkettää
teidän jälkeentulevaisillenne: että he näkisivät sen leivän, jolla minä olen
teitä ruokkinut korvessa, koska minä johdatin teitä ulos Egyptin maalta.
33. Ja Moses sanoi Aaronille: ota astia, ja pane siihen gomorin täysi mannaa:
ja pane se Herran eteen, tallella pidettää teidän jälkeen tulevaisillenne.
34. Niinkuin Herra käskenyt oli Mosekselle, niin Aaron pani sen todistuksen
eteen tallella pidettäväksi.
35. Ja Israelin lapset söivät mannaa neljäkymmentä ajastaikaa, siihenasti kuin
he tulivat sille maalle jossa heidän asuman piti: siihenasti kuin he tulivat
Kanaanin maan rajoille, söivät he mannaa.
36. Ja gomor on kymmenes osa ephaa.