1. Se tapahtui yhtenä päivänä, että Jonatan Saulin poika sanoi
palveliallensa, joka kantoi hänen asettansa: tule, käykäämme Philistealaisten
leiriin, jotka toisella puolella ovat; ja ei hän sitä sanonut isällensä.
2. Vaan Saul viipyi Gibean ääressä granatin puun alla, joka oli esikaupungissa,
ja se kansa, joka hänen tykönänsä oli, oli liki kuusisataa miestä.
3. Ja Ahia Ahitobin poika, Ikabodin veljen, Pinehaan pojan, Elin pojan, oli
Herran pappi Silossa, kantain päällisvaatetta; mutta kansa ei tietänyt Jonatanin
menneeksi pois.
4. Ja tiellä, kussa Jonatan pyysi ylitse mennä Philistealaisten leiriin, oli
kaksi jyrkkää kalliota, yksi tällä puolella ja toinen toisella puolella: yksi
kutsuttiin Botsets, toinen Sene.
5. Yksi oli Mikmaan päin pohjasta ja toinen etelästä Gabaan päin.
6. Ja Jonatan sanoi palvelialle, joka oli hänen aseensa kantaja: tule, käykäämme
näiden ympärileikkaamattomain leiriin: taitaa tapahtua, Herra on jotakin toimittava
meidän kauttamme, sillä ei ole Herralle työläs auttaa monen kautta elikkä harvain.
7. Niin hänen aseensa kantaja vastasi häntä: tee kaikki, mitä sinun sydämessäs
on: mene matkaan, katso, minä olen sinun kanssas, niinkuin sinun sydämes tahtoo.
8. Jonatan sanoi: katso, me menemme niiden miesten tykö ja ilmoitamme itsemme
heille.
9. Jos he näin meille sanovat: siesokaat alallanne siihen asti että me tulemme
teidän tykönne, niin seisokaamme siassamme ja älkäämme menkö heidän tykönsä.
10. Vaan jos he näin sanovat: tulkaat tänne meidän tykömme, niin astukaamme
heidän tykönsä; sillä Herra on antanut heidät meidän käsiimme: se olkoon meille
merkiksi.
11. Kuin Philistealaisten leiri näki heidät molemmat, sanoivat Philistealaiset:
katso, Hebrealaiset ovat lähteneet luolistansa, joihin he heitänsä lymyttäneet
olivat.
12. Ja miehet leiristä vastasivat Jonatania ja hänen aseensa kantajaa ja sanoivat:
tulkaat tänne ylös meidän tykömme, me kyllä opetamme teitä. Niin sanoi Jonatan
aseensa kantajalle: astu ylös minun jälkeeni, Herra on antanut heidät Israelin
käsiin.
13. Ja Jonatan kiipesi käsillänsä ja jaloillansa ylöspäin ja hänen aseensa kantaja
hänen jälissänsä; ja he lankesivat maahan Jonatanin eteen ja hänen aseensa kantajan,
joka löi heitä kuoliaaksi hänen jäljissänsä;
14. Että ensimäinen tappelus oli, jona Jonatan ja hänen aseensa kantaja löi
liki kaksikymmentä miestä, liki puolella vakomitalla peltoa, kuin juhtapari
kyntäis.
15. Ja pelko tuli leiriin, kedolle ja koko kansan sekaan leirissä, ja hävittäjät
myös peljätettiin, että maa vapisi siitä; sillä se hämmästys oli Jumalalta.
16. Ja Saulin vartiat BenJaminin Gibeassa saivat nähdä kansan joukot hajoovan
ja pakenevan, ja toinen toistansa sysivän,
17. Niin sanoi Saul kansalle, joka hänen kanssansa oli: lukekaat nyt ja katsokaat,
kuka meistä on mennyt pois; ja kuin he lukivat, katso, niin ei ollut Jonatan
ja hänen aseensa kantaja siellä.
18. Ja Saul sanoi Ahialle: tuo tänne Jumalan arkki; (sillä Jumalan arkki oli
siihen aikaan Israelin lasten tykönä.)
19. Ja kuin Saul vielä puhui papin kanssa, eneni kapina ja juoksu Philistealaisten
leirissä. Ja Saul sanoi papille: ota kätes pois.
20. Ja Saul kokoontui ja kaikki kansa joka hänen kanssansa oli, ja tulivat sotaan.
Ja katso, silloin kävi itsekunkin miekka lähimmäistänsä vastaan, ja oli sangen
suuri kapina.
21. Ja ne Hebrealaiset, jotka ennen olivat olleet Philistealaisten tykönä ja
olivat käyneet heidän kanssansa leirin ympäri, antoivat heitänsä Israelin sekaan,
jotka olivat Saulin ja Jonatanin kanssa.
22. Ja kaikki Israelin miehet, jotka heitänsä kätkeneet olivat Ephraimin vuorelle,
kuin he kuulivat Philistealaisten paenneen, ajoivat he myös heitä takaa sodassa.
23. Ja niin Herra autti silloin Israelia; ja sota seisoi BetAveniin asti.
24. Ja kuin Israelin miehet olivat väsyneet sinä päivänä, vannotti Saul kaiken
kansan, ja sanoi: kirottu olkoon jokainen, joka syö jotakin ehtooseen asti,
että minä kostaisin vihollisilleni. Ja koko kansa ei syönyt mitäkään.
25. Ja kaikki kansa tuli metsään, ja siellä oli hunajaa kedolla.
26. Kuin kansa tuli metsään, katso, silloin vuosi siellä hunajaa, mutta ei yksikään
ottanut sitä kädellänsä suuhunsa; sillä kansa pelkäsi valaa.
27. Mutta Jonatan ei kuullut isänsä vannottaneeksi kansaa, hän ojensi sauvansa
joka hänen kädessänsä oli, ja satutti pään hunajaläjään, ja pisti kätensä suuhunsa,
niin hänen silmänsä valpauntuivat.
28. Silloin vastasi yksi kansasta ja sanoi: isäs vannotti kovasti kansaa, ja
sanoi: kirottu olkoon jokainen, joka jotakin syö tänäpänä. Ja kansa oli väsyksissä.
29. Ja Jonatan sanoi: minun isäni on turmellut maan: katsos, kuinka minun silmäni
vilpauntuivat, että minä tästä jotakin maistoin.
30. Jos kansa tänäpänä olis syönyt vihollistensa saalista, kuin he löytäneet
ovat, niin olis tappelus ollut suurempi Philistealaisia vastaan.
31. Ja he löivät sinä päivänä Philistealaisia Mikmasta Ajaloniin asti; ja kansa
väsyi sangen kovin.
32. Ja kansa jakoi saaliin, ja ottivat lampaita, ja karjaa, ja vasikoita, ja
teurastivat maan päällä, ja söivät ne verinensä.
33. Niin Saulille ilmoitettiin sanoen: katso, kansa on syntiä tehnyt Herraa
vastaan ja syönyt verinensä. Hän sanoi: te olette pahasti tehneet: vierittäkäät
nyt minulle tänne suuri kivi.
34. Ja Saul sanoi: menkäät ulos kansan sekaan ja sanokaat heille: tuokaan itsekukin
härkänsä ja lampaansa minun tyköni ja teurastakaan tässä, että te söisitte ja
ette syntiä tekisi Herraa vastaan veren syömisellä; niin kaikki kansa toivat
kukin härkänsä kädessänsä yöllä ja teurastivat ne siellä.
35. Ja Saul rakensi Herralle alttarin: se on ensimäinen alttari, jonka hän rakensi
Herralle.
36. Ja Saul sanoi: käykäämme alas Philistealaisten jälkeen yöllä ja ryöstäkäämme
heitä, siihenasti kuin päivä valkenee, ettemme yhtäkään heistä jättäisi. He
vastasivat: tee kaikki mitä sinulle kelpaa. Ja pappi sanoi: käykäämme tänne
Jumalan tykö.
37. Ja Saul kysyi Jumalalta ja sanoi: astunko minä Philistealaisten perään alas,
ja annatkos heitä Israelin käsiin? Mutta ei hän häntä silloin vastannut.
38. Niin sanoi Saul: tulkaan väki tänne joka kulmalta, tiedustelkaat ja katselkaat,
kenessä tänäpänä synti lienee.
39. Sillä, niin totta kuin Herra Israelin auttaja elää, vaikka se olis minun
pojassani Jonatanissa, niin hänen pitää totisesti kuoleman. Ja ei yksikään vastannut
häntä kaikesta kansasta.
40. Ja hän sanoi koko Israelille: olkaat te sillä puolelle, minä ja Jonatan
minun poikani olemme tällä puolella. Kansa sanoi Saulille: tee kuin sinulle
kelpaa.
41. Ja Saul sanoi Herralle Israelin Jumalalle: tee oikeus; niin se osasi Jonatanin
ja Saulin, ja kansa meni vapaana ulos.
42. Saul sanoi: heittäkäät minusta ja minun pojastani Jonatanista; niin se lankesi
Jonataniin.
43. Ja Saul sanoi Jonatanille: ilmoita minulle, mitäs olet tehnyt? Jonatan ilmoitti
hänelle ja sanoi: tosin minä maistoin vähän hunajaa sauvani nenällä joka minun
kädessäni oli, ja katso minun pitää sentähden kuoleman?
44. Ja Saul sanoi: Jumala tehköön minulle niin ja niin! Jonatan, sinun pitää
totisesti kuoleman!
45. Vaan kansa sanoi Saulille: pitääkö Jonatanin kuoleman, joka tämän suuren
autuuden teki Israelissa? Pois se: niin totta kuin Herra elää, ei hiuskarvakaan
pidä hänen päästänsä putooman: sillä Jumala on sen tehnyt tänäpänä hänen kauttansa.
Ja näin kansa vapahti Jonatanin kuolemasta.
46. Niin Saul meni Philistealaisten tyköä pois; ja Philistealaiset menivät sioillensa.
47. Mutta kuin Saul oli saanut Israelin valtakunnan, soti hän joka taholta kaikkia
vihollisiansa vastaan, Moabilaisia, Ammonilaisia, Edomilaisia, Zoban kuninkaita
ja Philistealaisia vastaan; ja kuhunka hän ikänä hänensä käänsi, siellä hän
rankaisi.
48. Ja hän teki urhoollisia töitä ja löi Amalekilaiset ja vapahti Israelin niiden
käsistä, jotka häntä raatelivat.
49. Ja Saulilla oli poikia: Jonatan, Isvi, Malkisua, ja hänen kahden tyttärensä
nimet, esikoisen nimi Merab ja nuoremman nimi Mikal,
50. Ja Saulin emännän nimi oli Ahinoam, Ahimatsin tytär, ja hänen sotajoukkonsa
päämiehen nimi Abner, Nerin poika, Saulin sedän;
51. Ja Kis Saulin isä, ja Ner Abnerin isä, oli Abielin poika.
52. Ja suuri sota oli Philistealaisia vastaan niinkauvan kuin Saul eli. Ja kussa
ikinä Saul näki jalon ja väkevän sotamiehen, otti hän sen tykönsä.