1. Niin Joseph lankesi isänsä kasvoille, itki hänen ylitsensä,
ja antoi suuta hänen.
2. Ja Joseph käski palvelioitansa lääkäreitä voidella isäänsä; ja lääkärit voitelivat
Israelia.
3. Ja he täyttivät hänelle neljäkymmentä päivää; sillä niin monta oli voiteluspäivää.
Ja Egyptiläiset itkivät häntä seitsemänkymmentä päivää.
4. Koska hänen murhepäivänsä olivat kuluneet, puhui Joseph Pharaon palvelioille,
sanoen: jos minä olen armon löytänyt teidän edessänne, niin puhukaat Pharaolle,
ja sanokaat:
5. Minun isäni vannotti minua, sanoen: katso, minä kuolen, hautaa minua minun
hautaani, jonka minä olen kaivanut minulle Kanaanin maalla: niin tahtoisin minä
nyt siis mennä, ja haudata minun isäni, ja palata tänne jällensä.
6. Pharao sanoi hänelle: mene ja hautaa sinun isäs, niinkuin hän sinua vannottanut
on.
7. Niin Joseph meni hautaamaan isäänsä; ja hänen kanssansa menivät kaikki Pharaon
palveliat, hänen huoneensa vanhimmat, ja kaikki Egyptin maan vanhimmat.
8. Kaiki myös Josephin väki, ja hänen veljensä, ja hänen isänsä väki. Ainoastaan
lapsensa, ja lampaansa, ja karjansa jättivät he Gosenin maalle.
9. Menivät myös hänen kanssansa vaunut ja ratsasmiehet. Ja se oli sangen suuri
joukko.
10. Ja koska he tulivat Atadin riihen tykö, joka on sillä puolen Jordania, niin
he pitivät siinä suuren ja katkeran valituksen; ja hän murehti isäänsä seitsemän
päivää.
11. Ja koska Kanaanin maan asuvaiset näkivät heidän murheensa Atadin riihen
tykönä, sanoivat he: Egyptiläiset murehtivat siellä sangen kovin. Siitä se paikka
kutsutaan: Egyptiläisten valitus, joka on sillä puolella Jordania.
12. Niin hänen lapsensa tekivät hänelle niinkuin hän oli käskenyt.
13. Ja veivät hänen Kanaanin maalle, ja hautasivat hänen Makpelan vainion luolaan,
jonka Abraham vainion kanssa ostanut oli perintöhaudaksi, Ephronilta Hetiläiseltä,
Mamren kohdalla.
14. Niin palasi Joseph Egyptiin, hän ja hänen veljensä, ja kaikki jotka hänen
kanssansa olivat menneet hautaamaan hänen isäänsä, sitte kuin hän isänsä haudannut
oli.
15. Mutta koska Josephin veljet näkivät isänsä kuolleeksi, sanoivat he: mitämaks,
Joseph on vihaava meitä, ja kaiketi kostaa meille kaiken sen pahan, kuin me
häntä vastaan tehneet olemme.
16. Sentähden käskivät he sanoa Josephille: sinun isäs käski ennenkuin hän kuoli,
sanoen:
17. Niin sanokaat Josephille: minä rukoilen, anna nyt veljilles anteeksi heidän
rikoksensa ja pahatekonsa, että he niin pahoin ovat tehneet sinua vastaan. Anna
nyt anteeksi, sinun isäs Jumalan palveliain pahateko. Mutta Joseph itki heidän
näitä puhuissansa.
18. Ja hänen veljensä myös tulivat ja lankesivat maahan hänen eteensä ja sanoivat:
katso, me olemme sinun palvelias.
19. Joseph sanoi heille: älkäät peljätkö; sillä minä olen Jumalan käden alla.
20. Te ajattelitte minua vastaan pahaa; mutta Jumala on ajatellut sen hyväksi,
että hän tekis, niinkuin nyt nähtävä on, pelastaaksensa paljo kansaa.
21. Älkäät siis nyt peljätkö, minä ravitsen teitä ja teidän lapsianne; ja hän
rohkaisi heitä ja puheli ystävällisesti heidän kanssansa.
22. Ja niin asui Joseph Egyptissä, hän ja hänen isänsä huone; ja Joseph eli
sata ja kymmenen ajastaikaa,
23. Ja näki Ephraimin lapset kolmanteen polveen, niin myös Makirin Manassen
pojan lapset, kasvatetut Josephin polven juuressa.
24. Joseph sanoi veljillensä: minä kuolen, ja Jumala on totisesti etsivä teitä,
ja vie teidän tältä maalta siihen maahan, jonka hän on itse vannonut Abrahamille,
Isaakille ja Jakobille.
25. Niin vannotti Joseph Israelin lapsia, sanoen: Jumala on totisesti teitä
etsivä, viekäät pois minun luuni täältä.
26. Ja niin Joseph kuoli sadan ja kymmenen ajastaikaisena, ja he voitelivat
hänen, ja panivat arkkuun Egyptissä.