1. Ja Moses kutsui koko Israelin, ja sanoi heille: kuule Israel
näitä säätyjä ja oikeuksia, jotka minä tänäpänä puhun teidän korvainne kuullen,
ja oppikaat ne, ja pitäkäät ne, tehdäksenne niiden jälkeen.
2. Herra meidän Jumalamme teki liiton meidän kanssamme Horebissa.
3. Ei tehnyt Herra tätä liittoa meidän isäimme kanssa, vaan meidän kanssamme,
jotka nyt tässä olemme tänäpänä, ja kaikki elämme.
4. Herra puhui kasvoista kasvoihin teidän kanssanne vuorella, tulen keskeltä.
5. Silloin minä seisoin Herran ja teidän vaiheellanne, ilmoittamassa teille
Herran sanaa; sillä te pelkäsitte tulta, ja ette nousseet vuorelle, ja hän sanoi:
6. Minä (olen) Herra sinun Jumalas, joka sinun Egyptin maalta orjuuden huoneesta
ulos vienyt olen.
7. Ei sinun pidä pitämän muita Jumalia minun edessäni.
8. Ei sinun pidä kuvaa tekemän sinulles jonkun muotoiseksi, joka ylhäällä taivaassa
on, eli alhaalla maassa, elikkä vesissä maan alla.
9. Ei sinun pidä niitä kumartaman, eikä palveleman niitä; sillä minä olen Herra
sinun Jumalas, kiivas Jumala, joka kostan lapsille isäin rikokset, kolmanteen
ja neljänteen polveen niille, jotka minua vihaavat,
10. Ja teen laupiuden monelle tuhannelle, jotka minua rakastavat, ja minun käskyni
pitävät.
11. Ei sinun pidä turhaan lausuman Herran sinun Jumalas nimeä; sillä ei Herra
pidä sitä rankaisemata, joka hänen nimensä turhaan lausuu,
12. Sinun pitää lepopäivän pitämän, ettäs sen pyhittäisit, niinkuin Herra sinun
Jumalas sinun käski:
13. Kuusi päivää pitää sinun työtä tekemän, ja kaikki sinun asias toimittaman;
14. Mutta seitsemäs päivä on Herran sinun Jumalas lepopäivä: silloin ei sinun
pidä mitään työtä tekemän, eikä sinun poikas, eikä sinun tyttäres, eikä sinun
palvelias, eikä sinun piikas, eikä sinun härkäs, eikä aasis, eikä yksikään sinun
karjas, eikä sinun muukalaises, joka sinun portteis sisällä on, että sinun palvelias
ja piikas levossa olisivat niinkuin sinäkin.
15. Ja muista, että sinäkin olit orja Egyptin maalla, ja Herra sinun Jumalas
johdatti sinun sieltä väkevällä kädellä ja ojennetulla käsivarrella. Sentähden
Herra sinun Jumalas käski sinun pitää lepopäivän.
16. Sinun pitää kunnioittaman isääs ja äitiäs, niinkuin Herra sinun Jumalas
on sinun käskenyt, ettäs kauvan eläisit, ja menestyisit siinä maassa, jonka
Herra sinun Jumalas sinulle antaa.
17. Ei sinun pidä tappaman.
18. Ei sinun pidä huorin tekemän.
19. Ei sinun pidä varastaman.
20. Ei sinun pidä väärää todistusta sanoman sinun lähimmäistäs vastaan.
21. Ei sinun pidä himoitseman sinun lähimmäises emäntää. Ei sinun pidä himoitseman
sinun lähimmäises huonetta, hänen peltoansa, palveliaansa, piikaansa, härkäänsä,
aasiansa, ja mitä ikänä sinun lähimmäises on.
22. Nämät ovat ne sanat, jotka Herra puhui kaikelle teidän seurakunnallenne
vuorella, tulesta, pilvestä ja synkeydestä suurella äänellä, ja ei siihen enempää
lisännyt, ja kirjoitti ne kahteen kiviseen tauluun, ja antoi ne minulle.
23. Ja tapahtui, kuin te äänen kuulitte pimeyden keskeltä, ja vuori paloi tulesta,
niin te tulitte minun tyköni, kaikki päämiehet ja vanhimmat teidän suvustanne,
24. Ja te sanoitte: katso, Herra meidän Jumalamme on osottanut meille kunniansa
ja suuruutensa, ja me kuulimme hänen äänensä tulesta. Tänäpänä me näimme Jumalan
puhuvan ihmisille, ja heidän elämään jäävän.
25. Ja miksi meidän nyt pitää kuoleman, että tämä suuri tuli pitää kuluttaman
meidät? Jos me useammin kuulemme Herran meidän Jumalamme äänen, niin me kuolemme.
26. Sillä mikä on kaikki liha, että se kuulis elävän Jumalan äänen tulesta puhuvan,
niinkuin me, ja jäis elämään?
27. Lähesty sinä ja kuule kaikki, mitä Herra meidän Jumalamme sanoo, ja sano
sinä meille kaikki, mitä Herra meidän Jumalamme sinun kanssas puhuu, niin me
tahdomme kuulla ja tehdä niitä.
28. Ja Herra kuuli teidän sanainne äänen, kuin te puhuitte minun kanssani, ja
Herra sanoi minulle: minä kuulin tämän kansan puheen äänen, kuin he puhuivat
sinun kanssas: se on kaikki hyvä, minkä he puhuivat.
29. Joska heille olis senkaltainen sydän, pelkäämään minua ja kätkemään kaikki
minun käskyni kaikkena heidän elinaikanansa, että heille menestyis ja heidän
lapsillensa ijankaikkisesti!
30. Mene siis ja sano heille: palatkaat kotianne teidän majoihinne.
31. Mutta sinun pitää seisoman tässä minun edessäni, että minä puhun sinun kanssas
kaikki käskyt, säädyt ja oikeudet, jotka sinun pitää heille opettaman, että
he tekisivät niiden jälkeen, siinä maassa, jonka minä heille annan heidän omistaaksensa.
32. Niin pitäkäät nämät ja tehkäät niinkuin Herra teidän Jumalanne teidän käski,
ja älkäät poiketko oikialle eikä vasemmalle puolelle;
33. Vaan vaeltakaat kaikkia niitä teitä, jotka Herra teidän Jumalanne teille
käski, että eläisitte, menestyisitte ja olisitte pitkä-ijälliset siinä maassa,
jonka te omistatte.