1. Kuusi päivää enne pääsiäistä tuli Jesus Betaniaan, jossa
Latsarus oli, joka kuollut oli, jonka hän kuolleista herätti.
2. Niin he valmistivat hänelle siellä ehtoollisen, ja Martta palveli; mutta
Latsarus oli yksi niistä, jotka hänen kanssansa atrioitsivat.
3. Niin Maria otti naulan turmelematointa ja kallista nardusvoidetta, ja voiteli
Jesuksen jala, ja kuivasi hänen jalkansa hiuksillansa. Ja huone täytettiin voiteen
hajusta.
4. Niin sanoi yksi hänen opetuslapsistansa, Juudas Simonin poika Iskariot, joka
hänen sitte petti:
5. Miksi et tätä voidetta myyty kolmeensataan pennikiin, ja annettu vaivaisille?
6. Mutta hän sanoi sen, ei että hän murhetta piti vaivaisista, vaan että hän
oli varas, ja hänellä oli kukkaro, jossa hän sen kantoi, mikä siihen pantu oli.
7. Niin Jesus sanoi: anna hänen olla, hän on sen kätkenyt minun hautaamiseni
päiväksi.
8. Sillä teidän kykönänne ovat aina vaivaiset, mutta en minä aina teillä ole.
9. Niin paljo kansaa Juudalaisista ymmärsi hänen siellä olevan, ja tulivat sinne,
ei ainoastaan Jesuksen tähden, vaan että he olisivat myös Latsaruksen nähneet,
jonka hän oli kuolleista herättänyt.
10. Mutta ylimmäiset papit pitivät neuvoa myös Latsarusta tappaaksensa;
11. Sillä monta Juudalaisista meni sinne hänen tähtensä, ja uskoi Jesuksen päälle.
12. Toisena päivänä, kuin paljon kansaa, joka juhlalle tullut oli, kuuli Jesuksen
tulleen Jerusalemiin,
13. Ottivat he palmu-oksia, menivät häntä vastaan ja huusivat: Hosianna! siunattu
on se, joka tulee Herran nimeen, Israelin kuningas!
14. Mutta Jesus sai yhden aasin ja istui sen päälle, niinkuin kirjoitettu on:
15. Älä pelkää, Sionin tytär! katso, sinun Kuninkaas tulee ja istuu aasin varsan
päällä.
16. Mutta ei hänen opetuslapsensa näitä ensinti ymmärtäneet; vaan sittekuin
Jesus oli kirkastettu, silloin he muistivat, että nämät ovat hänestä kirjoitetut,
ja että he näitä hänelle tehneet olivat.
17. Mutta se kansa todisti, joka hänen kanssansa oli, että hän Latsaruksen haudasta
kutsui ja kuolleista herätti.
18. Sentähden myös kansa meni häntä vastaan, että he kuulivat hänen sen ihmeen
tehneeksi.
19. Niin Pharisealaiset sanoivat keskenänsä: te näette, ettette mitään aikoihin
saa; katso, koko maailma juoksee hänen perässänsä.
20. Mutta muutamat Grekiläiset olivat niistä, jotka menivät ylös juhlana rukoilemaan.
21. Niin he menivät Philippuksen tykö, joka oli Galilean Betsaidasta, ja rukoilivat
häntä, sanoen: herra, me tahdomme nähdä Jesusta.
22. Philippus meni ja sanoi sen Andreakselle, ja Andreas taas ja Philippus sanoivat
sen Jesukselle.
23. Mutta Jesus vastasi heitä ja sanoi: aika on tullut, että Ihmisen Poika pitää
kirkastettaman.
24. Totisesti, totisesti sanon minä teille: ellei maahan pudonnut nisun jyvä
kuole, niin se jää yksinänsä; mutta jos se kuolee, niin se tuo paljon hedelmää.
25. Joka rakastaa henkeänsä, hän kadottaa sen; mutta joka tässä maailmassa vihaa
henkeänsä, hän tuottaa sen ijankaikkiseen elämään.
26. Jos joku minua palvelee, hän seuratkaan minua: ja kussa minä olen, siellä
pitää myös minun palveliani oleman: ja jos joku minua palvelee, häntä on Isä
kunnioittava.
27. Nyt on minun sieluni suuresti murheissansa, ja mitä minun pitää sanoman?
Isä, vapahda minun tästä hetkestä: kuitenkin olen minä sentähden tähän hetkeen
tullut.
28. Isä, kirkasta sinun nimes. Niin ääni tuli taivaasta ja sanoi: minä olen
sen kirkastanut, ja tahdon vielä nyt kirkastaa.
29. Niin kansa, joka läsnä seisoi ja sen kuuli, sanoi pitkäisen jylisseen. Muut
sanoivat: enkeli puhutteli häntä.
30. Jesus vastasi ja sanoi: ei tämä ääni tullut minun, vaan teidän tähtenne.
31. Nyt tämä maailma tuomitaan: nyt tämän maailman päämies pitää heittämän ulos.
32. Ja kuin minä maasta nostetaan ylös, niin minä vedän kaikki minun tyköni.
33. (Mutta sen hän sanoi, muistuttain millä kuolemalla hänen piti kuoleman.)
34. Niin kansa vastasi häntä ja sanoi: me olemme laista kuulleet Kristuksen
pysyvän ijankaikkisesti: ja kuinka sinä sanot, että Ihmisen Poika pitää nostettaman
ylös? Kuka on se Ihmisen Poika?
35. Niin Jesus sanoi heille: valkeus on vielä vähän aikaa teidän kanssanne,
vaeltakaat niinkauvan kuin teillä valkeus on, ettei pimeys teitä käsittäisi.
Joka pimeydessä vaeltaa, ei hän tiedä, kuhunka hän menee.
36. Uskokaat valkeuden päälle, niinkauvan kuin teillä valkeus on, että te tulisitte
valkeuden lapsiksi. Näitä puhui Jesus ja meni pois, ja lymyi heitä.
37. Ja vaikka hän teki monta ihmettä heidän nähtensä, ei he kuitenkaan uskoneet
hänen päällensä,
38. Että Jesaias prophetan puhe täytettäisiin, jonka hän sanoi: Herra, kuka
uskoi meidän saarnamme? ja kenelle on Herran käsivarsi ilmoitettu?
39. Sentähden ei he tainneet uskoa, sillä Jesaias on taas sanonut:
40. Hän sokaisi heidän silmänsä, ja paadutti heidän sydämensä, ettei he näkisi
silmillä, eikä ymmärtäisi sydämellä, ja kääntäisi itsiänsä, ja minä parantaisin
heitä.
41. Nämät sanoi Jesaias, koska hän näki hänen kunniansa ja puhui hänestä.
42. Kuitenkin monta myös ylimmäisistä uskoivat hänen päällensä; vaan ei he Pharisealaisten
tähden sitä tunnustaneet, ettei he olisi pannaan kuulutettu.
43. Sillä he rakastivat enemmin ihmisten kunniaa, kuin Jumalan kunniaa.
44. Mutta Jesus huusi ja sanoi: joka uskoo minun päälleni, ei se usko minun
päälleni, vaan sen päälle, joka minun lähetti.
45. Ja joka minun näkee, hän näkee sen, joka minun lähetti.
46. Minä tulin valkeudeksi maailmaan, että jokainen, joka uskoo minun päälleni,
ei pidä pimeissä oleman.
47. Mutta jos joku minun sanani kuulee, ja ei usko, en minä häntä tuomitse;
sillä en minä tullut maailmaa tuomitsemaan, vaan vapahtamaan.
48. Joka minun katsoo ylön, ja ei ota vastaan minun sanojani, hänellä on se,
joka hänen tuomitsee: se puhe, jonka minä puhuin, pitää hänen tuomitseman viimeisenä
päivänä.
49. Sillä en minä ole itsestäni puhunut; vaan Isä, joka minun lähetti, hän on
minulle käskyn antanut, mitä minun tekemän ja puhuman pitää.
50. Ja minä tiedän, että hänen käskynsä on ijankaikkinen elämä. Sentähden mitä
minä puhun, sen minä puhun, niinkuin Isä on minulle sanonut.