1. Moabia vastaan sanoo Herra Zebaot, Israelin Jumala näin:
voi Neboa! sillä se on kukistettu ja on surkiana, Kirjataim on voitettu: linna
on surkialla muodolla, ja on kukistettu.
2. Moabin kerskaaminen on pois, joka hänellä oli Hesbonista; sillä jotain pahaa
hänelle aiotaan: (nimittäin) tulkaat, me tahdomme hävittää hänen peräti, ettei
hän enään pidä kansa oleman; ja sinun Madmen pitää myös oleman hävitetyn, miekan
pitää sinun perässäs tuleman.
3. Horonaimista kuuluu hävityksen ja suuren valituksen ääni.
4. Moab on lyöty maahan; hänen nuoret lapsensa kuuluvat huutavan.
5. Sillä he käyvät itkien tietä myöten ylös Luhitiin, ja vihollisten hävityshuuto
kuullaan tietä myöten alas Horonaimista:
6. (Nimittäin) rientäkäät pois, ja pelastakaat henkenne; mutta teidän pitää
oleman niinkuin kanerva korvessa.
7. Että sinä luotit rakennuksees ja tavaroihis, pitää sinun myös tuleman voitetuksi,
ja Kamoksen pitää menemän ulos vangittuna ynnä pappeinsa ja ruhtinastensa kanssa.
8. Sillä hävittäjän pitää tuleman kaikkiin kaupunkeihin, niin ettei yhtään kaupunkia
pidä pääsemän; siellä pitää sekä laaksot turmeltuman, ja tasaiset kedot hävitettämän;
sillä Herra on sen sanonut.
9. Antakaat Moabille sulkia; sillä hänen pitää lentäen menemän, ja hänen kaupunkinsa
autioksi tuleman, niin ettei yhdenkään pidä niissä asuman.
10. Kirottu olkoon, joka tekee Herran työn laiskasti, ja kirottu olkoon, joka
miekkansa antaa lakata verta vuodattamasta.
11. Moab on nuoruudestansa ollut surutoin, ja on rahkansa päällä alallansa ollut,
ja ei ole koskaan vuodatetuksi tullut yhdestä astiasta niin toiseen, eikä koskaan
mennyt vankiuteen: sentähden on hänellä hänen makunsa tallella, ja hänen hajunsa
ei ole muuttunut.
12. Sentähden katso, se aika tulee, sanoo Herra, että minä lähetän hänelle vieraita,
jotka hänen pitää laskeman, ja tekemän hänen astiansa tyhjäksi ja rikkoman hänen
leilinsä.
13. Ja Moabin pitää Kamoksen tähden tuleman häpiään, niinkuin Israelin huone
on Betelin tähden häpiään tullut, joihinka he luottivat.
14. Kuinka te rohkeatte sanoa: me olemme sankarit ja miehuulliset sotamiehet?
15. Vaikka Moab pitää hävitetyksi tuleman, ja hänen kaupunkinsa poljettaman,
ja hänen parhaat nuoret miehensä käymän alas tapettaviksi, sanoo Kuningas, jonka
nimi on Herra Zebaot.
16. Sillä Moabin onnettomuus on pian tuleva, ja hänen kova onnensa on kyllä
kiiruhtava.
17. Surkutelkaat siis häntä kaikki te, jotka hänen ympärillänsä asutte ja hänen
nimensä tunnette, ja sanokaat: kuinka on se vahva vitsa ja se jalo sauva niin
taitettu rikki?
18. Astu alas jaloudesta ja istu kuivalle, sinä tytär, joka Dibonissa asut;
sillä Moabin hävittäjän pitää tuleman ylös sinun tykös, ja turmeleman sinun
linnas.
19. Seiso tiellä ja katsele, sinä Aroerin asuvainen; kysy niiltä, jotka pakenivat
ja pääsivät, ja sano: mitä on tapahtunut?
20. Moab on häpiään joutunut, sillä hän on turmeltu; valittakaat ja huutakaat:
ilmoittakaat se Arnonissa, että Moab on turmeltu.
21. Rangaistus on tullut tasaiselle kedolle, Holoniin, Jahtsaan, Mephatiin,
22. Diboniin, Neboon, Betdiblataimiin,
23. Kirjataimiin, Betgamuliin, Betmeoniin,
24. Keriotiin, Bostraan, ja kaikkiin Moabin maan kaupunkeihin, joko he kaukana
eli läsnä ovat.
25. Moabin sarvi on lyöty pois, ja hänen käsivartensa on taitettu, sanoo Herra.
26. Juovuttakaat häntä, sillä hän on korottanut itsensä Herraa vastaan; että
hän oksennuksessansa itseänsä kääntelis, ja myös pilkaksi tulis.
27. Sillä Israel on ollut sinun häväistykses, niinkuin hän olis löytty varasten
seasta. Ja että sinä senkaltaisia häntä vastaan olet puhunut, pitää sinä vietämän
myös pois.
28. Te Moabin asuvaiset, jättäkäät kaupungit ja asukaat vuoren kukkuloilla,
ja tehkäät niinkuin kyyhkyinen, joka pesänsä tekee luolan reunoille.
29. Me olemme kuulleet Moabin ylpeyden, että hän on juuri ylpiä, hänen korkeutensa,
röyhkeytensä, öykkäämisensä ja sydämensä paisumisen.
30. Minä kyllä tunnen, sanoo Herra, hänen vihansa, ja ei hänellä ole voimaa;
hän kerskaa, eikä niin taida tehdä.
31. Sentähden minä valitan Moabin tähden, huudan koko Moabin tähden; Kirhereksen
miehiä pitää murehdittaman.
32. Minä itken sinua yli Jaeserin itkun, sinä Sibman viinapuu; sinun oksas ovat
kulkeneet meren ylitse ja tulleet Jaeserin mereen saakka; hävittäjä on hyökännyt
sinun eloos ja viinan hakemisees.
33. Ilo ja riemu on paennut kedolta ja Moabin maalta, ja ei pidä ensinkään viinaa
enään siellä puserrettaman. Viinan polkian ei pidä enään laulaman ilovirttänsä,
ilovirsi ei pidä enään ilovirsi oleman.
34. Hesbonin huudon tähden hamaan Elealeen, joka kuuluu Jahtsan Zoarista, kolmevuotisesta
lehmästä, Horonaimiin asti; sillä Nimrimin vedet pitää myös kuivuman.
35. Ja minä teen Moabissa lopun, sanoo Herra, ettei heidän enään pidä uhraaman
kukkuloilla, ja suitsuttaman jumalillensa.
36. Sentähden pauhaa minun sydämeni Moabia vastaan niinkuin huilu, ja Kirhereksen
miesten päälle pauhaa minun sydämeni niinkuin huilu; he ovat paljon alkaneet,
sentähden pitää heidän hukkuman.
37. Sillä kaikki päät pitää tuleman paljaaksi ja kaikki parta ajelluksi; kaikki
kädet pitää oleman revityt, ja jokaisen pitää itsensä puettaman säkkiin.
38. Kaikkein kattoin päällä ja kaduilla joka paikassa Moabissa pitää itkettämän;
sillä minä olen särkenyt Moabin, niin kuin kelpaamattoman astian, sanoo Herra.
39. Kuinka hän on turmeltu? kuinka hän valittaa, kuinka hän ripustaa päänsä
ja häpee? ja Moab on tullut nauruksi ja pelvoksi kaikille ympärillä asuvaisille.
40. Sillä näin sanoo Herra: katso, hän lentää pois niinkuin kotka, ja ojentaa
siipensä Moabin ylitse.
41. Kerijot on voitettu, ja vahvat kaupungit ovat saadut; ja Moabin sankarien
sydän pitää oleman silloin niinkuin synnyttäväisen vaimon sydän.
42. Sillä Moabin pitää turmelluksi tuleman, niin ettei hänen enään kansana oleman
pidä, että hän on itsensä korottanut Herraa vastaan.
43. Pelko, luola ja paula tulee sinun päälles, sinä Moabin asuvainen, sanoo
Herra.
44. Joka pääsee pelvosta, sen pitää putooman luolaan, ja joka luolasta pääsee,
se pitää paulalla saataman. Silloin minä tahdon antaa Moabin päälle tulla hänen
rangaistuksensa vuoden, sanoo Herra.
45. Jotka taposta pakenevat, pitää etsimän turvaa Hesbonissa; mutta tulen pitää
käymän Hesbonista ja liekin Sihonista, joka Moabin paikat ja sotivaisen kansan
nielemän pitää.
46. Voi sinua Moab! Kamoksen kansa on kadotettu; sillä sinun poikas ja tyttäres
ovat otetut ja viedyt vangiksi.
47. Mutta viimeisinä aikoina tahdon minä kääntää Moabin vankiuden, sanoo Herra.
Olkoon se niin sanottu nyt Moabin rangaistuksesta.