1. Mutta Saphatja Mattanin poika ja Gedalia Pashurin poika,
ja Jukal Selamjan poika, ja Pashur Malakian poika kuulivat ne sanat, jotka Jeremia
puhui kaikelle kansalle ja sanoi:
2. Näin sanoo Herra: joka pysyy tässä kaupungissa, hänen pitää kuoleman miekkaan,
nälkään ja ruttoon; mutta joka menee Kaldealaisten tykö, hän jää elämään, ja
pitää henkensä niinkuin saaliin, ja saa elää.
3. Sillä näin sanoo Herra: tämä kaupunki pitää totisesti annettaman Babelin
kuninkaan sotajoukolle, jotka sen voittavat.
4. Silloin sanoivat pääruhtinaat kuninkaalle: anna siis tappaa tämä mies; sillä
tällä tavalla hän peljättää sen sotaväen, joka vielä on jäljellä tässä kaupungissa,
niin myös kaiken kansan, että hän näitä sanoja heille sanoo; sillä ei se mies
etsi kansan parasta, vaan vahinkoa.
5. Niin kuningas Zedekia sanoi: katso, hän on teidän käsissänne; sillä ei kuningas
voi mitään teitä vastaan.
6. Niin he ottivat Jeremian ja heittivät Malkian Hammelekin pojan luolaan, joka
pihassa vankihuoneen edessä oli, ja laskivat Jeremian alas köydellä luolaan,
kussa ei vettä ollut, vaan lokaa; ja Jeremia vajosi lokaan.
7. Kuin Ebedmelek Etiopialainen, kuninkaan huoneen kamaripalvelia, kuuli Jeremian
luolaan heitetyksi, ja kuningas istui Benjaminin portissa;
8. Niin Ebedmelek meni kuninkaan huoneesta ja puhui kuninkaalle ja sanoi:
9. Herrani kuningas, ne miehet tekevät propheta Jeremialle pahoin, että he ovat
hänen luolaan heittäneet, kussa hänen täytyy nälkään kuolla, sillä ei kaupungissa
ole enään leipää.
10. Silloin käski kuningas Ebedmelekiä Etiopialaista ja sanoi: ota kolmekymmentä
miestä näistä kanssas, ja ota propheta Jeremia ylös luolasta ennenkuin hän kuolee.
11. Ja Ebedmelek otti miehet kanssansa, ja meni kuninkaan huoneesen, kaluhuoneen
alle, ja otti sieltä vanhoja rikkinäisiä vaateryysyjä, ja laski ne köydellä
Jeremian tykö luolaan.
12. Ja Ebedmelek Etiopialainen sanoi Jeremialle: pane nämät vanhat rikkinäiset
ryysyt käsivartes alle köysien alle; ja Jeremia teki niin.
13. Ja he vetivät Jeremian ylös luolasta köydellä; ja niin Jeremia oli pihassa
vankihuoneen edessä.
14. Ja kuningas Zedekia lähetti noutamaan propheta Jeremiaa tykönsä, kolmanteen
Herran huoneen läpikäytävään; ja kuningas sanoi Jeremialle: minä tahdon sinulta
jotain kysyä, älä mitään salaa minulta.
15. Jeremia sanoi Zedekialle: jos minä sinulle jotain sanon, niin sinä tosin
tapat minun, ja jos minä sinua neuvon, niin et sinä tottele.
16. Niin kuningas Zedekia vannoi Jeremialle salaa ja sanoi: niin totta kuin
Herra elää, joka meidän sielumme on tehnyt, en minä sinua tapa, enkä anna sinua
niiden miesten käsiin, jotka sinun henkeäs väijyvät.
17. Ja Jeremia sanoi Zedekialle: näin sanoo Herra Jumala Zebaot, Israelin Jumala:
jos sinä menet Babelin kuninkaan pääruhtinasten tykö, niin sinä jäät henkiin,
ja ei tätä kaupunkia pidä tulella poltettaman; vaan sinä ja sinun huonees jää
elämään.
18. Mutta jollet sinä mene Babelin kuninkaan pääruhtinasten tykö, niin tämä
kaupunki annetaan Kaldealaisten käsiin, ja heidän pitää sen polttaman tulella:
ja et sinäkään pääse heidän käsistänsä.
19. Kuningas Zedekia sanoi Jeremialle: minä pelkään annettavani Juudalaisten
käsiin, jotka ovat Kaldealaisten tykö menneet, niin että he pilkkaavat minua.
20. Jeremia sanoi: ei sinua anneta; kuule siis Herran ääntä, jonka minä sinulle
sanon, niin sinä menestyt ja jäät elämään;
21. Mutta jollet tahdo mennä, niin on tämä se sana, jonka Herra on minulle osoittanut.
22. Katso, kaikki vaimot, jotka vielä jäljellä ovat Juudan kuninkaan huoneessa,
viedään ulos Babelin kuninkaan ruhtinasten tykö; niiden pitää silloin sanoman:
voi! sinun lohduttajas ovat pettäneet ja vietelleet sinun, ja vieneet sinun
alas lokaan, ja menneet pois.
23. Ja pitää vietämän kaikki sinun emäntäs ja lapses ulos Kaldealaisten tykö
ja ei sinun itseskään pisä taitaman päästä heidän käsistänsä; vaan sinä pitää
Babelin kuninkaalta käsitettämän, ja tämä kaupunki pitää tulella poltettaman.
24. Ja Zedekia sanoi Jeremialle: katso, ettei kenkään saa tietää näitä sanoja,
niin ei sinua tapeta.
25. Ja jos ruhtinaat saavat tietää, että minä olen puhunut sinun kanssas, ja
tulevat sinun tykös, ja sanovat: sanos nyt meille, mitä sinä olet kuninkaan
kanssa puhunut: älä meiltä sitä salaa, niin emme sinua tapa, ja mitä kuningas
on puhunut sinun kanssas?
26. Niin sano heille: minä olen rukoillut kuningasta, ettei hänen pitäisi antaman
minua taas tulla Jonatanin huoneesen, etten minä siellä kuolisi.
27. Silloin kaikki ruhtinaat tulivat Jeremian tykö, ja kysyivät häneltä. Ja
hän sanoi heille niinkuin kuningas oli hänen käskenyt. Niin he vaikenivat ja
jättivät hänen, ettei he mitään häneltä saaneet tietää.
28. Ja Jeremia oli pihassa vankihuoneen edessä, aina siihen päivään asti kuin
Jerusalem voitettiin. Ja se tapahtui, että Jerusalem voitettiin.