1. Tämä on se sana, joka tapahtui Herralta Jeremialle, sanoen:
2. Nouse ja mene alas savenvalajan huoneesen; siellä tahdon minä sinun antaa
kuulla minun sanani.
3. Ja minä menin alas savenvalajan huoneesen; ja katso, hän teki työtä pyöränsä
päällä.
4. Ja astia, jonka hän teki savesta, särkyi savenvalajan käsissä; niin hän teki
taas toisen astian, niinkuin hänelle kelpasi.
5. Niin tapahtui Herran sana minulle ja sanoi:
6. Enkö minä myös taida niin tehdä teille, te Israelin huone, kuin tämä savenvalaja,
sanoo Herra? Katso, niinkuin savi on savenvalajan kädessä, niin olette te myös
minun kädessäni, Israelin huone.
7. Äkisti minä puhun kansaa ja valtakuntaa vastaan, kukistaakseni, hävittääkseni
ja hukuttaakseni sitä.
8. Mutta jos se kansa kääntää itsensä pahuudestansa, jota vastaan minä puhun,
niin minäkin kadun sitä pahaa, jota minä ajattelin heille tehdä.
9. Ja minä puhun äkisti kansasta ja valtakunnasta, rakentaakseni ja istuttaakseni
sitä.
10. Mutta jos se tekee pahaa minun edessäni, niin ettei hän kuule minun ääntäni,
niin minä kadun myös sitä hyvää, jota minä heille luvannut olin tehdä.
11. Niin sano nyt Juudan miehille ja Jerusalemin asuvaisille: näin sanoo Herra:
katso, minä valmistan teille onnettomuuden, ja ajattelen jotakin teitä vastaan;
sentähden kääntäköön kukin itsensä pahalta tieltänsä, ja parantakaat teidän
menonne ja juonenne.
12. Mutta he sanoivat: ei se tapahdu; vaan me tahdomme vaeltaa meidän ajatustemme
jälkeen, ja tehdä kukin pahan sydämensä jälkeen.
13. Sentähden, näin sanoo Herra: kysykäät pakanain seassa, kuka on joskus senkaltaista
kuullut, että neitsy Israel niin kauhian työn tekee?
14. Pitääkö kedon hylkäämän Libanonin lumen, yhden vahan tähden? Pitääkö juokseva
vesi, vieraan kylmän veden tähden, siirrettämän?
15. Kuitenkin unohtaa minun kansani minun: he suitsuttavat jumalille, ja pahennuksen
matkaan saattavat ilman lakkaamata, ja käyvät tallaamattomilla teillä.
16. Että heidän maansa pitää autioksi tuleman, heille ijäiseksi häpiäksi; niin
että jokainen, joka vaeltaa ohitse, ihmettelee ja päätänsä pudistaa.
17. Sillä minä tahdon niinkuin itätuulella hajoittaa heitä heidän vihollistensa
edessä; minä tahdon näyttää heille selkäni, ja en kasvojani heidän kadotuksensa
päivänä.
18. Mutta he sanoivat: tulkaat, ja käykäämme neuvoa pitämään Jeremiaa vastaan;
sillä ei papit taida väärin mennä laissa, viisasten neuvo ei puutu, ja ei propheta
taida väärin opettaa; tulkaat, lyökäämme häntä kielellä ja älkäämme totelko,
mitä hän sanoo.
19. Herra, ota vaari minusta, ja kuule vihollisteni ääni.
20. Onko se oikein, että hyvä kostetaan pahalla? Sillä he ovat kaivaneet minun
sielulleni kuopan; muista siis, kuinka minä olen seisonut sinun edessäs, ja
puhunut heidän parastansa, ja käänsin sinun julmuutes heidän puolestansa.
21. Rankaise siis heidän lapsiansa nälällä ja anna heidän miekalla langeta,
että heidän vaimonsa jäisivät lapsettomiksi ja leskiksi, ja heidän miehensä
lyötäisiin kuoliaaksi, ja nuoret miehet sodassa miekalla tapettaisiin;
22. Että huuto kuuluis heidän huoneistansa, ettäs niin äkisti olet antanut tulla
sotaväen heidän päällensä; sillä he ovat kaivaneet kuopan minua käsittääksensä,
ja ovat virittäneet paulan minun jalkaini eteen.
23. Ja että sinä, Herra, tiedät kaikki heidän juonensa minua vastaan, että he
tahtovat minua tappaa; niin älä anna anteeksi heidän pahaa tekoansa, ja älä
anna heidän syntejänsä pyyhittynä olla sinun edessäs; he olkoon kukistettuna
sinun edessäs, ja tee heidän kanssansa sinun vihas jälkeen.